Naisasiat

[scholl]

Ymmärrän kyllä jokseenkin tuon, jos ei duunikavereitten kanssa halua sillä tapaa hengailla ja pitää juuri työasiat täysin erillään. Tuota koulujuttua taas en ymmärrä sitten yhtään. Näkisin, että suurin osa ihmisistä lapsuudessa ja nuoruudessaan hankkii ensimmäiset kunnon kaverit ja ystävät nimenomaan kouluelämästä ja ne sitten jää mukaan kuvioihin sen jälkeenkin jos on jäädäkseen. Toki sitä ennen voi esim. tarhasta ja esikoulusta jäädä tuttavuuksia (joista osa saattaa olla myöhemmin luokkakavereita), mutta silti.

Mistä oikein itse olet nuorempana hankkinut kaverisi, jos olet vältellyt koulussa toisia lapsia?

En minä ole ketään vältellyt, mutta osaa olen sietänyt ikäänkuin olosuhteiden pakosta. Onhan se toki mahdollista koulustakin löytää samanhenkistä porukkaa, mutta se ei ole niin todennäköistä, koska usein samalle luokalle on joutunut vain siitä syystä, että asuu samalla seudulla. Henkilöt voivat olla keskenään hyvin erilaisia ja ei siellä ole sellaista vastaavaa vapaa-ajan viettoa kuin opiskeluaikana, jolloin henkilö on helpommin tekemisissä sellaistenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei käy samoilla luennoilla.

Kavereita tuli toki ehkä osittain koulustakin, mutta heidän kanssaan en ollut kyllä tekemisissä kuin hyvin lyhyen ajan ja nykyisellään en ole tekemisissä kenenkään kanssa, joka olisi ollut samalla luokalla peruskoulussa tai lukiossa. Jonkun olen saattanut sattumalta ohimennen nähdä kaupungilla 15 vuotta sitten tms., mutta aika vähäistä se on ollut. Parhaat kaverit ovat tulleet Kauppakorkeakoulusta, viihteeltä (kavereiden kavereita), harrastusten parista ja opiskelijavaihdosta. Joskushan niitä voi tavata ihan sattumaltakin.

Ehkä se rinnastus työ ja koulu oli ehkä liian pitkälle viety tuossa yhteydessä, mutta halusin vain tuoda sen esille, että esimerkiksi peruskoulussa ollaan usein tekemisissä olosuhteiden pakosta, eikä välttämättä sen takia, että oltaisiin juuri sellaiset samanhenkiset hyvät tyypit. Toki joku voi löytää sieltä ystävyyssuhteita, jotka kestävät läpi elämän, mutta se on säkää. Paljon helpompaa niitä on löytää esim. opiskelijaelämästä, kun tietää, että sinne on jo alunperin hakeutunut samanhenkinen porukka ja jokainen puuhailee kuitenkin vähän omiaan, joten ei ole sellaista pakkoa olla keskenään tekemisissä kuten duunissa, vaan voi viettää yhdessä vapaa-aikaa sen takia, kun se on siistiä.

 

[CaptainSlow]

Minulle kävi niin kuin välillä käy, kun olen tarpeeksi väsynyt. Tai toisaalta silloinkin, kun olen tarpeeksi viihdyttävässä seurassa. Tapa on varmasti outo, ärsyttävä ja se on syvältä, mutta hihittelen välillä turhissakin paikoissa. Ja niin tein noilla treffeilläkin eikä keskustelemisesta meinannut välillä tulla mitään.

Tulipa tätä mieleeni, että itsekin tavallaan munasin kerran treffit aika pahasti, mutta se oli oikeastaan vaan ainakin omasta mielestäni hauskaa.

Oltiin käyty tytön kanssa ostoksilla ja kysyin, että haluaisiko tyttö käydä vielä jossain. Tyttö hieman empi ja ehdotin, että voitas käydä jossain paikassa ja käytiin nakkaamassa kassit mun autoon. Sitten tyttö aukaisi auton oven ja sanoi, että "voitko jättää auton käyntiin sillä välin, kun käyt siellä?". Sanoin, että no enhän minä nyt helvetti sinne yksin lähde ja koitin koko matkan pitää pokkaa, kun lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Sitten nakkasin tytön kotiin ja lähdin itse ajelemaan omaa kotia kohti ja ihan oikeasti repeilin itsekseni tuolle tapahtuneelle. Tätä tuskin tarvitsee erikseen sanoa, mutta ei siitä vuosisadan rakkaustarinaa kehkeytynyt. :)

 

[scholl]

Tulipa tätä mieleeni, että itsekin tavallaan munasin kerran treffit aika pahasti, mutta se oli oikeastaan vaan ainakin omasta mielestäni hauskaa.

Minun käsitykseni mukaan tyttö tuon mokasi, etkä sinä.

Niitä on paljon tilanteita, missä jollain ei ole leikannut ja on jäänyt siksi hauskuus kokematta tai jotain ilman.

 

[CaptainSlow]

Minun käsitykseni mukaan tyttö tuon mokasi, etkä sinä.

Niitä on paljon tilanteita, missä jollain ei ole leikannut ja on jäänyt siksi hauskuus kokematta tai jotain ilman.

Itse asiassa mulla tuli tuota kirjoittaessa tämä sama asia mieleen. Tai siis huomasin, että eihän tämä nyt sitten niin paljoa mun vika ollutkaan, kun olin ajatellut. Mutta ollutta ja mennyttä.

EDIT: Olisi ollut vielä parempi, kun olisin tuossa tilanteessa vielä lähtenyt itsekseni sinne kauppaan kiertelemään. Sitten parin tunnin päästä tullut autolle ja nakannut tytön kotiin. Olisivat olleet varmasti parhaat treffit ikinä!

 

[Ted Raikas]

Ehkä se rinnastus työ ja koulu oli ehkä liian pitkälle viety tuossa yhteydessä, mutta halusin vain tuoda sen esille, että esimerkiksi peruskoulussa ollaan usein tekemisissä olosuhteiden pakosta, eikä välttämättä sen takia, että oltaisiin juuri sellaiset samanhenkiset hyvät tyypit. Toki joku voi löytää sieltä ystävyyssuhteita, jotka kestävät läpi elämän, mutta se on säkää.

Minustakin se on vähän turhan pitkälle viety rinnastus. Väittäisin, että lapsina ihmiset on keskimäärin samankaltaisempia ja esim. pojilla usein on samanlaiset temmellykset mielessä. Sitä kautta yhteistä löytyy enemmän. Eroja tulee kun lapsi varttuu teini-ikään, tällöin rupeaa enemmän kyseenalaistamaan, tulemaan tietoa ja kehittymään sellaiset omat intressit. Silloin ehkä alkaa ensimmäistä kertaa kunnolla haluta löytää samanhenkistä seuraa. Ihminen on kuitenkin tuossa vaiheessa vielä vaikutuksille altis ja yhteiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet voi tulla toisten suosituksista ja siitä, että lähtee vaan mukaan.

Jatko-opiskeluissa ja työelämässä sitten varmasti asiat on entistä enemmän sidoksissa siihen samanhenkisyyteen ja en ihmettele, jos ei välttämättä tempaudu niin mukaan vielä jos sattuu olemaan erityisen homogeeninen porukka kasassa. Tuon koin mm. AMK:ssa itse.

Sanoisin kuitenkin, että varsinkin ala-asteella ei samanhenkistä porukkaa pääsääntöisesti ole vaikea löytää omalta luokaltaan. Ongelmat tulee ehkä eniten siinä jos joutuu jatkuvan kiusaamisen kohteeksi, mutta aika samanlaiset leikit on suurimmalla osalle joka tapauksessa mielessä.

No, tämä ei liity Naisasioihin oikein mitenkään, joten tämä tästä. Tai jatkaa keskustelua jossain sopivammassa ketjussa.

Noin muuten kyllä selventävä kirjoitus sinulta ja olen joissain asioissa ihan samaa mieltäkin.

 

[thego]

Itse asiassa mulla tuli tuota kirjoittaessa tämä sama asia mieleen. Tai siis huomasin, että eihän tämä nyt sitten niin paljoa mun vika ollutkaan, kun olin ajatellut. Mutta ollutta ja mennyttä.

Näinhän se menee. Toihan oli ihan hyvä heitto siinä tilanteessa. Miten vitus se muija nyt voi odottaa et jätät sun auton tyhjäkäynnille sen takia?

Mitä nyt tulee treffeihin yms. yleensäki niin ite nuorempana hermoilin ihan saatanasti kahdesta syystä. 1) Huono itsetunto 2) Olin epätoivoinen.

Itsetunto kohosi ajan myötä ja kakkoskohta korjautui silloin kun oivalsin ettei mun ole pakko saada naista. Treffeille kannattee lähteä ihan sillä asenteella et kunhan nyt käyn vaan. Tutustun siihen ihmiseen, juon kahvia, keskustelen ja jos homma ei toimi niin sit se ei toimi. Suomessa on aika helvetin monta naista ja maailmassa vielä enemmän.

Nykyään nyt ylipäätään pystyn luontevasti juttelemaan naisen kuin naisen kanssa. En ota tilanteista mitään paineita. Jos se ajattelee et oon ihan idiootti ja kusipää äijä niin mitä sitten? Ei mua kiinnosta mitä joku mulle lähes tuntematon ihminen musta ajattelee. Pakko tosin myöntää et jos joskus pääsen juttusille jonku ihan oikeasti sairaan seksikkään naisen kanssa (sellaisen jota yleensä näkee vaan leffois yms.) niin kyllähän siinä jo vähän hermoilee. Silloinki vaan sen takia kun mielessä pyörii et ku tollasta pääsis painaan.

 

[scholl]

Minustakin se on vähän turhan pitkälle viety rinnastus. Väittäisin, että lapsina ihmiset on keskimäärin samankaltaisempia ja esim. pojilla usein on samanlaiset temmellykset mielessä. Sitä kautta yhteistä löytyy enemmän.

Osin noin, mutta osin myös niin, että kulutetaan vapaa-aikaa niinkuin muutkin kuluttavat. Pelataan tossulätkää tai futista, kun muutkin pelaavat. Eikä siinä mitään pahaa, mutta monet siinä porukassa ovat vain sen takia, kun sattuvat siinä olemaan, eikä sen takia, että olisivat hyviä ystäviä tai haluaa olla niiden kanssa kovin läheisessä tekemisissä. Okei voi kutsua 10v synttäreille ja saada nallipyssyn, karkkiaskin sekä 5 markkaa rahaa, mutta silti sellainen tyyppi on usein vain koulukaveri, ei ystävä. Sama homma töissä. Pitää muistaa Börjen merkkipäivä ja käydä töiden jälkeen porukalla yhdellä, vaikka tyyppi olisi kuin mikäkin tikunniellyt insinööri. Näinhän se usein menee.

Toki pienenä osa voi tuntua tosi hyviltäkin kavereilta, mutta myöhemmin vasta paljastuu, etteivät välttämättä olekaan. Siksi en itse ajatellut välttämättä ala-astetta tässä, vaan yläaste ja lukio vs. yliopisto tai korkeakoulu niin siinä on iso ero, minkälaiseen porukkaan tutustuu, koska luokka tekee ongelmalliseksi ja sisäänpäin lämpeäväksi yläasteen ja lukion. Sen sijaan korkeakouluissa on heti tuhatmäärin tyyppejä, josta voi valita seuransa ilman että pitää istua koko ajan samojen tyyppien kanssa luokassa. Toki onhan niitä toki korkeakoulussakin sellaisia tyyppejä, jotka haluavat olla kavereita, vaikka heti näkee, että jäykkä jätkä. Joskus näen kaupungilla vaikka jossain Teatterin kellobaarissa jotain tyyppejä, jotka ovat olleet joskus samoilla kursseilla ja tunkevat käyntikorttia ja sanovat: lähdetään joskus kaljalle. Arvaa soitanko ikinä.

No, tämä ei liity Naisasioihin oikein mitenkään, joten tämä tästä. Tai jatkaa keskustelua jossain sopivammassa ketjussa.

Kyllä tämä mielestäni liittyy naisasioihinkin. Se on tietyllä tavalla epäilyttävää, jos jollain ei ole kavereita. Naisillahan se on usein niin. Silloin alkaavat vahtimaan miestä. Ei saa mennä ulos tai pitää hauskaa, kun eivät tiedä, millaista se on, kun eivät itse koskaan harrasta relaamista. Yksi parhaista ystävistäni on naimisissa juuri sellaisen vätysnaisen kanssa. Eli mitä järkeä on ajatella, että hankkii frendejä sitten, kun on duunissa tai eläkkeellä. Miksei hanki nyt. Jos kirjoittaa vaikkapa jatkoaikaan niin miksei sopi tapaamista hallille ja tutustu siellä kymmeneen tyyppiin ja katso oliko joku niistä frendiainesta tai mene mukaan johonkin toiseen harrastukseen, missä tapaa samoja ihmisiä säännöllisesti. Mitä tulee sitten konkreettisemmin naisasioihin niin olennaista on se, että pitääkö jostakin naisesta, eikä sen pohtiminen, että onko joku detalji nyt mahdollisesti huonosti. Eli: jos diggaa jostain naisesta niin pitää pohtia sitä asiaa, eikä sitä, ettei ole kavereita ja jos ei diggaa kenestäkään naisesta niin ajan voi käyttää vaikkapa niiden kavereiden hankkimiseen. On aivan turha odottaa jotain työpaikkaa tai eläkeikää.

 

[ace]

Nykyään nyt ylipäätään pystyn luontevasti juttelemaan naisen kuin naisen kanssa. En ota tilanteista mitään paineita. Jos se ajattelee et oon ihan idiootti ja kusipää äijä niin mitä sitten? Ei mua kiinnosta mitä joku mulle lähes tuntematon ihminen musta ajattelee. Pakko tosin myöntää et jos joskus pääsen juttusille jonku ihan oikeasti sairaan seksikkään naisen kanssa (sellaisen jota yleensä näkee vaan leffois yms.) niin kyllähän siinä jo vähän hermoilee. Silloinki vaan sen takia kun mielessä pyörii et ku tollasta pääsis painaan.

Tänks thego!

Vaikkei tämä varmaan suoraan minulle ollutkaan, mutta antoi rohkaisua ongelmaani, mitä pohdin tuolla edellisellä sivulla. Noinhan sitä pitäisi asennoitua, mutta jostain syystä tuntuu ylivoimaiselta mennä "iskemään" jotain ventovierasta typyä.

Ravintolassa alkoholi tietysti helpottaa asiaa, mutta tämän kaunokaisen tapasin tosiaan salilla ja selvinpäin jutteleminen on tietysti vaikeampaa.

Ehkä ensi kerralla rohkaistun, jos tähän neitoon vielä törmään.

 

[sampio]

Jumankautsu, en olisi ikinä uskonut, että osun näin lähelle:

...mitä sinä olet sitten olet tehnyt? Vedit housut kinttuun ja kikattelit naapuripöytiin?

...hihittelen välillä...

Hullut ideat, kun ovat kuulemma asioita, jotka hänet sytyttävät.

 

[alwahla]

Ei jumalauta, nyt vasta huomasin tämän. Ei tsiisus sentään. Kavereitahan ei nimenomaan hommata duunin kautta. Työ on työtä ja vapaa-aika vapaa-aikaa. Kuka hemmetti jaksaa hengata joidenkin työkavereiden kanssa vapaa-aikana. Sehän on sama kuin koulu, ihmiset ovat ikäänkuin sattumalta tai puolipakolla samassa ympäristössä, mutteivat välttämättä lainkaan samanhenkisiä.

Sen verran vielä tuosta omasta tilanteestani, että tarkoitin sellaisia henkilöitä, jotka eivät työskentele samassa lafkassa kuin minä. Olen kyllä hankkinut jonkin verran (n. 20) tällaisia tyyppejä niin sanotuiksi hyvän päivän tutuiksi, mutta kavereiksi en luokittelisi heistä ainuttakaan. Ja suurin osa näistäkin tyypeistä asuu ihan eri maassa kuin minä. Tämä taas johtunee siitä, että tulen paremmin juttuun ulkomaalaisten kanssa.

Kaveri on mielestäni sellainen, jonka on tuntenut vähintään viiden vuoden ajan ja joka on kohtalaisen tiiviisti yhteyksissä ja jonka kanssa voi silloin tällöin viettää aikaa.
Ystävä-sana on tuttu enimmäkseen leffoista ja kirjoista.

 

[thego]

Vaikkei tämä varmaan suoraan minulle ollutkaan, mutta antoi rohkaisua ongelmaani, mitä pohdin tuolla edellisellä sivulla. Noinhan sitä pitäisi asennoitua, mutta jostain syystä tuntuu ylivoimaiselta mennä "iskemään" jotain ventovierasta typyä.

Ravintolassa alkoholi tietysti helpottaa asiaa, mutta tämän kaunokaisen tapasin tosiaan salilla ja selvinpäin jutteleminen on tietysti vaikeampaa.

Unohdat vaan kokonaan sen "iskemisen" ihan terminä ja ajatuksena. Ajattele et meet jutteleen sille naiselle ja haluat vaan tutustua siihen. Hermoilu tulee juuri siitä tarpeesta ja halusta saavuttaa tai saada jotain. Tässäki asiassa harjoitus tekee mestarin eli kunhan muutaman kerran uskaltautuu selvinpäin juttelee tuntemattomien kanssa niin se kyllä helpottaa kummasti. Asiaa auttaa aina jos on jotain yhteistä ja tapaa kyseisen henkilön vaikkapa harrastuksen parissa.

Ei myöskään kannate edetä liian nopeasti. Mieti vaik sieltä salilta joku juttu mistä voisit keskustella ja avaa siitä varovasti keskustelua. Eikä välttämättä ihan heti ekalla kerralla kannate pyytää treffeille/kahville tai mitään vaan otat sen ekan kerran jutustelun kannalta ja jos vaikuttaa hyvältä niin voit jo toisella kertaa ehdottaa esim. sitä kahvilla käyntiä. Mistään treffeistä ei kannate tässä vaiheessa puhua eikä ylipäätään vaikuttaa liian innokkaalta.

 

[Vanhapuuma]

Unohdat vaan kokonaan sen "iskemisen" ihan terminä ja ajatuksena. Ajattele et meet jutteleen sille naiselle ja haluat vaan tutustua siihen. Hermoilu tulee juuri siitä tarpeesta ja halusta saavuttaa tai saada jotain. Tässäki asiassa harjoitus tekee mestarin eli kunhan muutaman kerran uskaltautuu selvinpäin juttelee tuntemattomien kanssa niin se kyllä helpottaa kummasti. Asiaa auttaa aina jos on jotain yhteistä ja tapaa kyseisen henkilön vaikkapa harrastuksen parissa.

Olisin tässä samoilla linjoilla. En tiedä, käyttääkö jotkut oikeasti vieläkin joitakin iskurepliikkejä, mutta kyllähän niissä ongelmana on lähinnä se, että repliikin jälkeen tulisi jatkaa puhetta luontevasti. Ja myös "iskeminen" ainakin omasta mielestä on jostakin syystä ollut kovinkin vaikeaa hommaa ainakin sivusta seuranneena. Sen jotenkin pystyy haistelemaan niin tarkoitushakuiseksi, että nainen saattanee jo ajatella, että tuolle miehelle taitaa loppujen lopuksi olla ihan sama kenelle naiselle sitä juttelee kunhan iskurepliikit menevät vain läpi ja tavoitteeseen yöllä pääsee.

Erikoisinta tässä on se, että kun itse varattuna miehenä olen seuraillut muiden yrityksiä ja olen sitten osittain kohteliaisuudesta ja osin ihan omaksi huvikseni jutellut niitä näitä jonkun samassa porukassa olleen naisen kanssa, niin ne ovat joskus osoittaneet sitten kiinnostuksena minua kohtaan, kun olen puolihuolimattomasti ja jotenkin vähän jopa välinpitämättömästi höpötellyt niitä näitä ja heittänyt paskoja läppiä. Tästäpä johtopäätös, että ei kannata esittää liian kiinnostunutta (merkityksessä: seuraan sinua minne tahansa ja pyrin juttelemaan vaikka väkisin oudossakin paikassa), mutta oikeanlaisen kiinnostuksen osoittaminen sen sijaan toiminee (merkityksessä: kuuntelee mitä toinen sanoo ja pyrkii vastaamaan aiheeseen edes jollakin hämmentävällä tavalla siihen liittyen, mutta myös siten, että aihe on jotenkin yleistettävissä toisen osapuolen toimesta ja siitä voi jatkaa juttua).

Ja oma itsensä ei todellakaan kannata aluksi olla. Klisee ei pidä paikkaansa. Joskaan valehtelu omista saavutuksista tms. tuskin sekään auttanee asiaa.

 

[Palstalegenda]

Radion aamuohjelmia toisinansa kuunnellessani tämän jo monien tiedossa olleen asian taas muistin.

SuomiPopilla Jaajo on se tarinoita kertova tuonlaiseen höpöohjelmaan ihan kelpo oivaltaja. Se joku nainen siinä samassa ohjelmassa sitten katsoo maailmaa kapeamman linssin läpi, moralisoi ja äkästyy milloin mistäkin eikä osaa katsoa asioita laajemmin. Sama homma Korporaatiossa siellä Rockin puolella. Mies ottaa lungimmin ja nainen vänkää, vaikka noilla naisilla yritystä olla rennompi onkin.

Naisten huumori ja elämänkatsomus on mielestäni melkoisen putkiaivoista ja suorastaan yksinkertaista. Siis noin pääasiassa ja poikkeuksia on. Toki olen itse saanut "kaverilotossa" täysosuman ja sitä kautta olen viettänyt paljon aikaa itseäni fiksumpien ja oivaltaviin näkemyksiin pystyvien seurassa, joten voi olla, että otokseni on pahasti vääristynyt. Toisaalta, kun miettii noita radio-ohjelmia ja niiden roolijakoja ja muistaa vielä vaikkapa supersuositun Vappu Pimiänkin "oivaltavuuden", sekä tietenkin kokemukset "oikeastakin elämästä", niin käsitykseni vahvuus ei välttämättä ole niin pahasti vääristynyt.

Mutta onhan nätillä naisella pitkänlaiset hiukset, C-kuppi - molemmissa rinnoissa - ja hyvä perse. Mitäpä tässä valittamaan, älykkäämmät porinat voi sitten hoitaa parisuhteen ulkopuolella.

Ei, en nyt ollut ollenkaan sovinistinen vaan realisti!

 

[ace]

Olisin tässä samoilla linjoilla. En tiedä, käyttääkö jotkut oikeasti vieläkin joitakin iskurepliikkejä, mutta kyllähän niissä ongelmana on lähinnä se, että repliikin jälkeen tulisi jatkaa puhetta luontevasti. Ja myös "iskeminen" ainakin omasta mielestä on jostakin syystä ollut kovinkin vaikeaa hommaa ainakin sivusta seuranneena. Sen jotenkin pystyy haistelemaan niin tarkoitushakuiseksi, että nainen saattanee jo ajatella, että tuolle miehelle taitaa loppujen lopuksi olla ihan sama kenelle naiselle sitä juttelee kunhan iskurepliikit menevät vain läpi ja tavoitteeseen yöllä pääsee.

Minäkään en usko noihin iskurepliikkeihin ja sen takia laitoinkin tuon sanan lainausmerkkeihin. Tavalla tai toisellahan se kuitenkin iskemistä on, siksi halusin sitä sanaa käyttää.

Tuo thegon heittämä "ei väliä mitä tuntemattomat minusta ajattelee" on kyllä hyvä pointti, näinhän se menee kaikkien muidenkin ihmisten kanssa.

Yksi juttu kuitenkin vielä: Nainen jonka tapaa ensimmäistä kertaa ja jota luultavasti ei tule kovin usein kohtaamaan, pitää hurmata sillä hetkellä kun tilaisuus tulee ja lyödä tavallaan kaikki kortit pöytäänsaman tien. Tiedä sitten onko tälläisessä toiminnassa ylipäätään mitään järkeä, mutta muutama päivä sitten kohtaamani yksilö kolahti niin kovaa ulkoisesti, että olisin ainakin halunnut yrittää.

 

[Spiit]

Naisten huumori ja elämänkatsomus on mielestäni melkoisen putkiaivoista ja suorastaan yksinkertaista. Siis noin pääasiassa ja poikkeuksia on.

Jännä juttu. Olen monesti kiinnittänyt huomiota samaan seikkaan siinä mielessä, että naisten, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin, kanssa keskustellessa on etenkin tuo huumori yleensä järkevää pitää sopivan yksinkertaisena. Se normaali, tavallaan "oivaltamista vaativa" läpyskänheitto mitä jätkäporukassa pystyy viskomaan suuntaan jos toiseenkin ei useimmiten naisten kanssa menekään läpi. Seuraa vain veemäisiä tilanteita kun tiedät itse olevasi niin saatanan hauska, mutta nainen vain katselee sua kun jotain idioottia sen vuoksi, ettei itse tajunnut.. Tätä voisi tietysti yrittää selittää sillä, että miesten ja naisten huumorintaju kaiken kaikkiaan on erilainen ja tämän seurauksena erilaiset asiat ovat ja eivät ole molempien mielestä hauskoja, mutta useimmiten kyse tuntuu olevan juuri siitä, että se nainen ei yksinkertaisesti löytänyt sitä pointtia. Mutta onneksi, kuten sanoit, poikkeuksiakin tottakai on ja hyvä niin. Ja tuo poikkeuksien määräkin taitaa korreiloida aika voimakkaasti iän mukaan..

 

[CaptainSlow]

Jännä juttu. Olen monesti kiinnittänyt huomiota samaan seikkaan siinä mielessä, että naisten, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin, kanssa keskustellessa on etenkin tuo huumori yleensä järkevää pitää sopivan yksinkertaisena. Se normaali, tavallaan "oivaltamista vaativa" läpyskänheitto mitä jätkäporukassa pystyy viskomaan suuntaan jos toiseenkin ei useimmiten naisten kanssa menekään läpi. Seuraa vain veemäisiä tilanteita kun tiedät itse olevasi niin saatanan hauska, mutta nainen vain katselee sua kun jotain idioottia sen vuoksi, ettei itse tajunnut.. Tätä voisi tietysti yrittää selittää sillä, että miesten ja naisten huumorintaju kaiken kaikkiaan on erilainen ja tämän seurauksena erilaiset asiat ovat ja eivät ole molempien mielestä hauskoja, mutta useimmiten kyse tuntuu olevan juuri siitä, että se nainen ei yksinkertaisesti löytänyt sitä pointtia. Mutta onneksi, kuten sanoit, poikkeuksiakin tottakai on ja hyvä niin. Ja tuo poikkeuksien määräkin taitaa korreiloida aika voimakkaasti iän mukaan..

Tämä on 100% asiaa. Itse ainakin kohtaan näitä tilanteita lähes päivittäin. Yrittää heittää jotain vähänkään ymmärrystä vaativaa läppää, niin nainen vaan tuijottaa, eikä tajua. Sitten joutuu paikkailemaan tai kertomaan sen jutun hauskuuden ja läpäthän vaan paranevat, kun niitä joutuu selittämään. Silloin, kun jutut ovat yksinkertaisia, niin silloin ne naiset tuntuvat nauravan, vaikka omasta mielestäni se juttu olisikin suoraan sanoen aika paska.

Monetkaan tytöt/naiset eivät edes ymmärrä, jos niille vittuilee silleen rivien välistä. Jätkäporukallahan tuota tapahtuu kokoajan, mutta yritäppä samaa naiselle, niin joko se ei ymmärrä tai sitten jos ymmärtää, niin se saattaa ihan hyvin vetää keilapallon kokoisen herneen nenään välittömästi. Mutta kuten todettua, poikkeuksiakin onneksi on. Tietysti, jos naisen tuntee tosi hyvin, niin voi olla ehkä vähän eri juttu.

 

[Palstalegenda]

Se normaali, tavallaan "oivaltamista vaativa" läpyskänheitto mitä jätkäporukassa pystyy viskomaan suuntaan jos toiseenkin ei useimmiten naisten kanssa menekään läpi.

Uskoisin naisten aivotoiminnan olevan miesten aivotoimintaa jäljessä kutakuinkin saman verran kuin esimerkiksi yleisurheilussa naiset ovat miehiä tuloksellisesti jäljessä. Toki tätä oivaltamisasiaa ei voitane mittanauhalla mitata mutta toisinaan kyllä kellon kanssa, sillä kun miehillä menee oivallukseen sekuntiviisarein mitattava aika, niin naisilla saatetaan joutua oivallusaikaa mittamaan tuntiviisarin - tai jopa kalenterin avulla.

Meidän kannattaa kuitenkin asettaa ultraraskas suojausvarustus päälle, jottei tästä ilmiselvästä asiasta tarvitse ryhtyä vänkäämään, jahka Jatkoajan naispuoleiset nimimerkit huomaavat nämä tekstimme. Tästä syystä sanonkin aiheesta vielä tämän: Jatkoaikaan kirjoittavat naiset ovat tietenkin älykkäitä, fiksuja, viisaita, kauniita ja ennen kaikkea hurmaavan hauskoja ja tilannekomiikan kuningattaria. Muualla tunnetussa universumissa naiset ovatkin sitten keskimäärin huomattavasti vajokimpia.

En tosin ole kuin yhden Jatkoajan naisnimimerkin kanssa käynyt treffeillä mutta naisnimimerkkien kirjoituksista jo kyllä huomaa Jatkoajan naisten edm. täydelliset ominaisuudet.

 

[Fordél]

Uskoisin naisten aivotoiminnan olevan miesten aivotoimintaa jäljessä kutakuinkin saman verran kuin esimerkiksi yleisurheilussa naiset ovat miehiä tuloksellisesti jäljessä. Toki tätä oivaltamisasiaa ei voitane mittanauhalla mitata mutta toisinaan kyllä kellon kanssa, sillä kun miehillä menee oivallukseen sekuntiviisarein mitattava aika, niin naisilla saatetaan joutua oivallusaikaa mittamaan tuntiviisarin - tai jopa kalenterin avulla.

Niin aluksi voisi todeta, että on vain yksi scholl ja toiseksi voisi kysyä, että onko sulla jotain tutkimusta taustalle tälle väitteelle, että naisten aivotoiminta on miesten aivotoimintaa jäljessä?

 

[Spiit]

Uskoisin naisten aivotoiminnan olevan miesten aivotoimintaa jäljessä kutakuinkin saman verran kuin esimerkiksi yleisurheilussa naiset ovat miehiä tuloksellisesti jäljessä.

Jos tähän sen verran sohii sekaan, että itseäni riepoo se, että naisille ajetaan sisään jo nuorella iällä sellainen ajatus, että kun tytöt kehittyvät murros-teini-iässä poikia nopeammin (joka itsessään on varmasti ihan totta), he ovat automaattisesti fiksumpia ja järkevämpiä kuin me lapselliset miehet. En kiellä kyseistä eroavaisuutta koskien kyseisen nuoremman ikäluokan edustajia, tästä lienee ihan vahvaa näyttöä tutkimuspuoleltakin, mutta ainakin omien kokemusteni mukaan hyvin monilla, etenkin parin-kolmenkympin ikähaarukkaan osuvilla naisilla tuntuu olevan yhä tällainen hieman ylimielinen ajatusmaailma, miesten putkiaivoista, lapsellisuudesta ja hölmöydestä.. Tuo jo ala-asteella aloitettu paasaaminen naisihmisten nopeammasta kehittymisestä niin henkisesti kuin fyysisesti ei varmastikaan vähennä kyseistä ajattelutapaa.

Huvittavan tilanteesta tekee se, että jos ne naisten/tyttöjen jutut silloin teini-iässä olivat kypsempiä, niin heti tätä myöhemmällä iällä lähes poikkeuksetta tulee sellainen fiilis, että ne fiksuimmat keskustelut käydään kyllä miesten välillä. Naisten kanssa on toki helppo jutella pinnallisista ja, jos voi sanoa, "turhista" jutuista, mutta kun aiheeksi valitaan tämän yhteiskunnan ja maailman kannalta oikeasti tärkeämpiä ja laajavaikutteisempia asioita, niin näistä ei tunnuta olevan tyypillisesti oikein millään tapaa kärryillä. Esimerkkinä tällaisista aiheista heitetään nyt vaikka tällä hetkellä ajankohtaiset: Japani, Libya ja Ek-vaalit. Sitten jos jokin mielipide asioihin löytyy, niin sitä ei osata perustella tai argumentoida mitenkään, vaan on luotu jokin käsitys ihan vaan mutu-tuntumalla. Sitten puhutaan taas meikeistä ja siitä kuinka "Mirkun uus äijä on hei niiiiiiin urpo ja siis kaikki miehet on vaan niin urpoja ja lapsellisia eikä tajuu mistään mitään".

Enkä halua yleistää, voi olla, että olen tavannut vain "vääränlaisia" naisia, mutta suuntaus on ollut sama oli sitten kyse työ-, yö tai opiskelijaelämästä tai sitten muun kaveripiirin parissa tavatuista naisista. Ja näistäkin löytyy tottakai niitä poikkeuksia. Monesti vain tuntuu siltä, että se isompi osa kuuluu tuohon ylläesiteltyyn joukkoon. Osa näistä naisista on jopa itsekin sanonut, että noinhan se taitaa vähän mennä. Yksi selittävä tekijähän tälle on tottakai se, että ovathan miehet ja naiset muutenkin erilaisia ja tämä vaikuttaa luonnollisesti näihin kiinnostuksen kohteisiin. Niihin kiinnostamattomiin aiheisiin sitten harvemmin paneudutaan sen syvällisemmin.

Ihan noin radikaalia yleistystä, kuin Käyttäjänimetön, en kuitenkaan uskalla tältä pohjalta tehdä. Muuten pitää hommata jo turhan raskas suojavarustus päälle. Tuosta viestistäsi vain nousi mieleen tämä ajatus, jota olen silloin tällöin pohdiskellut. Pointtina siis lähinnä se, että vituttaa se mielikuva, joka liian monilla naisilla on omasta fiksuudestaan, kypsyydestään ja ylivertaisuudestaan verrattuna yleisesti miehiin. Se fiksuus ja kypsyys kun voidaan mitata niin monesta eri näkökulmasta.

 

[scholl]

Naisten kanssa on toki helppo jutella pinnallisista ja, jos voi sanoa, "turhista" jutuista, mutta kun aiheeksi valitaan tämän yhteiskunnan ja maailman kannalta oikeasti tärkeämpiä ja laajavaikutteisempia asioita, niin näistä ei tunnuta olevan tyypillisesti oikein millään tapaa kärryillä. Esimerkkinä tällaisista aiheista heitetään nyt vaikka tällä hetkellä ajankohtaiset: Japani, Libya ja Ek-vaalit. Sitten jos jokin mielipide asioihin löytyy, niin sitä ei osata perustella tai argumentoida mitenkään, vaan on luotu jokin käsitys ihan vaan mutu-tuntumalla. Sitten puhutaan taas meikeistä ja siitä kuinka "Mirkun uus äijä on hei niiiiiiin urpo ja siis kaikki miehet on vaan niin urpoja ja lapsellisia eikä tajuu mistään mitään".

Puhut suomalaisista naisista. Juurihan julkaistiin tutkimus, josta ilmeni, että 70% kansasta ei tiedä hallituspuolueita. Väitän, että naiset ovat tässä enemmän kujalla, koska käyttävät aikansa Salattuihin Elämiin, Kauniisiin ja Rohkeisiin sekä Seiska-lehteen. Saksassa tilanne on toinen. Olen useasti törmännyt fiksuihin saksalaisiin naisiin, joiden kanssa voi keskustella taloudesta, politiikasta, autoista ja Bundesligasta. Tietävät paljon ja uskaltavat sanoa mielipiteensä. Nuori suomalaisnainen ei yleensä tiedä mistään muusta kuin kauneudenhoidosta. Jos tuo Käyttäjänimettömän teoria pitää paikkansa niin silloin tyhmien ihmisten matcheja tulee missien ja lätkäpelaajien lisäksi naiset ja neekerimiehet. Siis jos ajatellaan, että Tatu Vanhasen teoria myös pitää paikkansa niin silloin voisivat olla samalla viivalla.

Tosin keskiarvojen mukaan ei pitäisi yleistää, koska on takuulla fiksuja naisia ja fiksuja neekereitä. Voi myös olla, etteivät teoriat pidä paikkansa.

 

[Sääksi]

Nainen vastasikin tuohon viestiin. Kertoi suoraan, että hieman jäi paska maku tapaamisesta ja kiitti kauniista sanoista.

Tapa on varmasti outo, ärsyttävä ja se on syvältä, mutta hihittelen välillä turhissakin paikoissa. Ja niin tein noilla treffeilläkin eikä keskustelemisesta meinannut välillä tulla mitään.

Tämä on vaivannut mua nyt pari päivää ja pakko tuoda ihmetys julki.
Kuinka helvetin paljon olet oikein hihitellyt, jos toiselle on jäänyt siitä paska maku treffeistä? Vai onko kysymyksessä enemmänkin se, että hihittelit vääriä asioita?

 

[Temptation]

^ Sama täällä. Oon joutunut ihan pohtimaankin tuota käsittämätöntä viestiä, eikä tosiaan ole tullut mitään keksittyä. Ainut mikä tuli mieleen että kehitysvammainen mies ja normaali nainen menivät treffeile leffaan ja tämä mies luuli heidän menevän kalaan... Joten, koitas valasta meitä ettei kulu aivot puhki posselt täällä :D

 

[vilperi]

Tämä on vaivannut mua nyt pari päivää ja pakko tuoda ihmetys julki.
Kuinka helvetin paljon olet oikein hihitellyt, jos toiselle on jäänyt siitä paska maku treffeistä? Vai onko kysymyksessä enemmänkin se, että hihittelit vääriä asioita?

Olen varmaankin väritellyt asioita liikaa niin täällä kuin mielessänikin. Eipä ole ensimmäinen kerta itselleni. Ja varmaan nainenkin käytti räväkkäpuheisena hieman liioiteltua termiä noista treffeistä.

Ei niistä niin paskaa makua naisellekaan jäänyt kuitenkaan, kun hän on halukas tapaamaan uudelleen. Ehkä se oli toisaalta hyväkin hieman mokaillakin. Nyt voisi tulkita niinkin, että nainen saattaa olla jonkin verran kiinnostunut minusta, kun ei moisista mokailuista hätkähtänyt. Jos ei olisi ollut kiinnostunut, niin nythän olisi ollut helppo paikka painaa kytkintä.

Nyt vaan mokailut seuraavilla treffeillä pois ja aika näyttää mitä tapahtuu.

 

[Avenue]

Kun nainen toipuu erosta (n. kahden vuoden suhde) milloin voisi ehdottaa tapaamista?(...)

Tilanteessa muutosta.

Jonkin aikaa kesti ja tarvittiin useita netti-keskusteluja, mutta nyt sovimme että mennään elokuviin. Oikein mielellään lähti, mutta hieman painaa mielessä kun ilmoitti heti että "ihan sitten kaveripohjalla".

Tämä ei nyt välttämättä mitään lopullista ole, mutta tuntuu jotenkin erikoiselta tuolla lailla tarkasti selventää heti alkuun. Itselläni olisi kuitenkin ns. pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Katsotaan miten käy ja tulen todennäköisesti kysymään vielä neuvoja täältäkin.

 

[thego]

Jonkin aikaa kesti ja tarvittiin useita netti-keskusteluja, mutta nyt sovimme että mennään elokuviin. Oikein mielellään lähti, mutta hieman painaa mielessä kun ilmoitti heti että "ihan sitten kaveripohjalla".

Tämä ei nyt välttämättä mitään lopullista ole, mutta tuntuu jotenkin erikoiselta tuolla lailla tarkasti selventää heti alkuun. Itselläni olisi kuitenkin ns. pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Miltä muulta pohjalta sinne leffaan voi lähteä? Ite olen ainaki huomannu, et naisten kanssa menee parhaiten kun lähtee asenteella "tutustutaan, ollaan kavereita, aika näyttää et onks täs jotain enempää". Eri asia toki jos oletta jo muutenki paljon viettäneet aikaa ja on alkanu tuntua et siinä vois olla jotain enemmänki yms. Toisaalta jos et ole naisen suunnalta vielä huomannu merkkejä et hän vois olla ihastunu niin ei se välttämättä koskaan ihastukaan.

Faktaa on seki, et toiset ihastuu paljon helpommin mitä toiset. Ite kuulun ensimmäiseen kastiin, mutta toisten pitää ihan oikeasti tutustua toiseen ihmiseen kunnolla ennen kui osaavat/uskaltavat ihastua. Ehkä tämä kyseinen nainen vain tarvii aikaa ja haluaa rauhassa katella miltä vaikuttaa. Tuolla "kaveri"- jutulla hän vain varmistaa ettet yritä samantien lähennellä siellä pimeässä leffateatterissa.

Kuinka pitkän tähtäimen suunnitelmia sulla sitten on ja ajatteletko tuntevasi tämän naisen jo niin hyvin et oikeasti haluat sen kans jo jotain vakavempaa?