Ladyltä jälleen hyvä viesti, mutta jos tuohon dokumenttiin vielä palataan, niin ylipäänsä se, että tuollaisia henkilöitä on myös oikeassa elämässä olemassa. Totta kai hän oli ns. "pääosassa", koska oli joukkueen johtaja, mutta mitä oikeasti ihannoin, ei ole mistään satuelokuvista hankittua.
Kyse oli vain siitä, että millainen itse olen ja millainen haluaisin olla. Itse olen juuri se piipittäjä, joka näyttääkin ulkoisesti joltain pikkupojalta ja nyhveröltä. Sen on kaikki muutkin huomanneet.
Eli tuolla jutulla vain tarkoitin sitä, että kaikki tuollaiset tyyppit eivät ole mistään keksityistä jutuista peräisin. Ja hänkin oli kyseisessä paikassa johtajana, eli ihan mikään rivimieskään edes. Kertoo aika paljon, että jos ei pääse edes rivimieheksi, niin toinen repii sitten itseään johtajana.
Ja koska itse olen tällainen tyyppi, ja olen saanut ihan tarpeeksi jo kärsiä siitä, niin nimenomaan muuttua täysin. En halua mennä siihen porukkaan, johon sovin vaan siihen mihin haluan ja on kiinnostusta.
Enkä myöskään halua tehdä niitä juttuja, joissa olen vahvoilla tai pystyn tekemään, vaan niitä juttuja, joita haluan tehdä. Jos sitten noissa on jotain yhteisiä juttuja, niin aina parempi. Vaikka vahvuudet olisivatkin esim. tuossa ruoanlaitossa, niin eipä kiinnosta tuo tekeminen sitten vähääkään.
Tai sitten kun suurimmalta osin olen pikkupoikamainen ja nyhverö, niin sitten jotain lelujen keräämistä ja barbeilla leikkimistä, mutta eipä kiinnosta tuollainenkaan yhtään.
Periaatteessa salilla käyminenkin on aika lailla väärää tekemistä, kun siinä kehittyminen ei selkeästi ole sitä omalle kohdalle sopivaa. Mutta siellä käyn, kun se kiinnostaa.
Ja tuo on totta, että arvostaa niiden muiden tekemistä, kun ei itse siihen pysty. Mutta itse vain haluankin kuulua siihen porukkaan joka pystyy. Enkä mitään muuta. Noilla jutuilla on nyt edes hieman enemmän saanut arvostusta, mutta ei paljoa. Kaikki nuokin ovat vain kotiinpäin. Tietynlaisen roolin vetäminen vain on pakko. Muuten näytän vain entistä luuserimaiselta, nyhveröltä ja tyhmältä.
