Naisasiat

[Noitarumpu]

Oi tätä elämää! Olen korviani myöten rakastanut varattuun naiseen ja aloite pitäisi jossain vaiheessa tehdä.

Jos olisit fiksu, etkä antaisi hetken huuman viedä, niin lähtisit pois tosta tilanteesta. Varatun kanssa vehkaaminen ei ole hyvä asia. Kaiken lisäksi, kun se nainen pettää omaansa, mistä tiedät, kun huuma pian haihtuu, ettet sinäkin ole samassa laulukuorossa? Tollaiset jutut, jotka ovat kesken, eivät yleensä hyvin pääty. Varmasti on ihanaa ja jännittävää ja ehkä jollain tasolla kilpailutilanne toisen uroksen kanssa kiihdyttää ja antaa sinulle tunnetta ,että olet tälle naikkoselle johtajauros. Mä ainakin kiertäisin pirun kaukaa tollaiset akat. Enkä kyllä arvosta sunkaan harkintakykyä. Mutta oma napahan se on nykypäivänä aina se lähin ja viis muista ja muiden tunteista. Noh, kantapään kautta puupäisimmät saavat oppinsa. En siis onnittele.

Mitä tulee vanhaan naisystävään, niin vapaina ihmisinä teette mitä lystäätte. Sä tunnet hänet paremmin kuin yksikään palstan kirjoittavista neuvonantajista, joten käytä järkeäsi. Välillä on ihmissuhteissakin tehtävä erilaisia päätöksiä, olipa ne mieleisiä tai ei. Se vaan kuuluu aikuisen maailmaan.

 

[mjr]

En usko sinun tai Jomppa Koo:n olevan todellisia ihmisiä, jollain on vaan tekemisen puutetta. Mutta jos olen väärässä, teidän molempien kannattaa käydä juttelemassa lääkärin kanssa. Naisen saaminen ei ole kiinni ulkonäöstä tai uniformuista, kyse on persoonasta.

J.K:sta en osaa sanoa, mutta tämä HIFK voinee kyllä olla trolli - on aika lailla vain näennäisreagointia toisten keskusteluun, mutta tosiasiallisesti ei kuunnella, mikä on trollien tyypillisimpiä piirteitä. Voihan toki olla, että on vain ajatukset syvälle urautuneet, mene ja tiedä näitä.

 

[Gentleman]

Vaikka saisi itseluottamuksen kuntoon ja sellaista vässykkämäisyyttä lisää, niin esim. naamataulu on sellainen, joka viestii kaikin tavoin, että olen vässykkä ja hiirulainen ja pikkupoika. Faktahan on, että toiset näyttävät enemmän miehiltä kuin toiset.

Ja ulkonäkö merkitsee myös paljon, että minkälaisena ihmiset näkevät toisensa. Voin kertoa, että olen hakenut rauhanturvaajaksi, mutta se aiheuttaa vain pelkkää hilpeyttä muiden silmissä. Koska en ulkonäöllisesti esim. näytä miltään sotilasuraa hakevalta. Eräs kaverini oli esim. kertonut tästä rauhanturvaajajutusta sille yh-äidille ja hän oli kommentoinut ihan samaa. Että eihän se edes näytä sille, että tuollaista edes haluaisi ja että olen säälittävä sitä kautta. Eli tuo suhtautuminen vain on mitä on.

Onko tämä nyt todellakin näin? Paljonko se ulkonäkö lopulta merkitsee ja kertoo ihmisestä? Eivät asiat kuitenkaan yleensä ole sitä miltä ensisilmäyksellä näyttävät.

No tässä tapauksessahan kuulostaa siltä, että HIFK kaipaa ennen kaikkea arvostusta ja ihailua. En tiedä kaipaako enemmän muilta miehiltä kuin naisilta, mutta hänelle on muodostunut sangen järkkymätön ja minusta aika kapea kuva siitä mitä miehuus on. Ja sen ihailun ja arvostuksen tulisi tulla juuri siitä kuinka "mies" hän on.

Minusta "miehuus" kuitenkin on käsitteenä enemmän vastuunottamista ja kantamista kuin "mieheltä näyttämistä ja kuulostamista".

Vaikka tiedän kyllä miltä tuntuu kun ei oteta vakavasti olenhan itsekin ollut "liian nuori, kokematon, kirjaviisas". Ja ovathan nuo usein olleet oikeassakin, vaan eivät aina. Nuoruus ja kokemattomuus hupenevat kyllä, ja kirjaviisauden käsitteeseen voi omalla käytöksellään vaikuttaa.

Siksi sanonkin, että sen sijaan että yrittäisi tehdä vaikutuksen "miehisillä puheilla ja eleillä" niin olisi usein paikallaan käyttäytyä aidosti, tyylikkään nöyrästi eikä yrittää vakuutella osaamisellaan ja urheilullisuudellaan. Joskus voi sanoa, "en tiedä" ja "kerro lisää".

Sen lisäksi sitä itsensä arvostamista voi hankkia ensin itselleen vaikkapa jollain vapaaehtoistyöllä. Mutta sitä ei tule tehdä sen takia, että se tekisi muihin vaikutuksen vaan siksi, että se antaisi itselle tunteen siitä että tekee jotain hyvää. Sitä kautta homma lähtisi ehkä ns. oikealle uralle.

 

[Luge H]

Alkaa oikeasti särkeä päätä tämä HIFK:n valitus omasta surkeudestaan. Itsevarmuus on paljon ulkonäköä tärkeämpi täsmäase mitä tulee naisensaamisessa. Tiedän mistä puhun ja ymmärrän kyllä hieman sitä tuskaa joka tätä kirjoittajaa vaivaa.
Jatkossa suosittelen sinulle arvoisa HIFK että lisäät Käyttäjänimettömän omalle ignore-listallesi ettet enempää pahenna mieltäsi ja kokeilit yhden kerran terapiassa käyntiä. Mitään et voi siinä hävitä eikä tällä palstalla voi tulla enää yhtään pätevää neuvoa.

 

[Andji]

Hei nimimerkki HIFK, ehkä oletkin homo? Oletko miettinyt tuota vaihtoehtoa? Ehkä kannattaisi mennä SETAn kokouksiin psykiatrin sijasta.

Ai, en olekaan ainoa, joka on pohtinut tätä puolta asiassa. Minun silmiini on kyllä pistänyt nuo "inttikaverini on maailman paras ja ihanin ja hyvä isä ja varmasti kova panemaan" -jutut niin paljon, ettei siinä ole pelkkää miehistä ihailua. Enkä sano tätä mitenkään vittuiluna.

 

[Creed Bratton]

Ai, en olekaan ainoa, joka on pohtinut tätä puolta asiassa. Minun silmiini on kyllä pistänyt nuo "inttikaverini on maailman paras ja ihanin ja hyvä isä ja varmasti kova panemaan" -jutut niin paljon, ettei siinä ole pelkkää miehistä ihailua. Enkä sano tätä mitenkään vittuiluna.

No itsellä ei tuo homo-asia välähtänyt mieleen, mutta muuten olen kyllä huvittuneena seurannut tuota "Inttikaverini on niiin maailman komein ja parhain kaikessa"-juttua. Todella koomista (ehkä vähän myös surullista) seurata kuinka joku henkilö voi fanittaa jotain toista henkilöä tuolla tavalla. Eiköhän siltäkin kaverilta jotain surkeita salaisuuksia löytyisi jos hänet tuntisi. Ei tässä maailmassa ketään täydellistä ole.

Muuten tuo HIFKin kitinä nyt on samaa shittiä mitä alusta asti ja ihmetyttääkin, että kuinka ihmiset jaksavat vielä yrittää neuvoa, kun kyseessä on joko trolli tai sitten vain joku täysiluuseri, joka kaipaa itsesääliä keskustelupalstalla eikä osaa hyödyntää yhtään neuvoa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Muuten tuo HIFKin kitinä nyt on samaa shittiä mitä alusta asti ja ihmetyttääkin, että kuinka ihmiset jaksavat vielä yrittää neuvoa, kun kyseessä on joko trolli tai sitten vain joku täysiluuseri, joka kaipaa itsesääliä keskustelupalstalla eikä osaa hyödyntää yhtään neuvoa.

Huomionkipeydeltä tuo minun silmiini ensisijaisesti näyttää. Itse ongelmakin taitaa olla huomiontarpeen tyydyttymättä jääminen, joka lihallistuu tässä ketjussa naisenpuutteen muodossa. Onhan se mukavaa, jos huomiota vaille jääneen kirjoitukset saavat aikaan näinkin paljon huomiota osakseen.

Täällä on jo jaettu muutama junanvaunullinen neuvoja nimimerkki HIFK:lle, mutta lisään vielä yhden, kenen tahansa hyödynnettäväksi. Jos et herätä naisten tai ylipäätään kenenkään huomiota, niin ryhdy herättämään. Väritön, ilmeetön, mielipiteetön, aloitekyvytön ja totaalisen mykkä sivustaseuraaja kiinnostaa harvoin ketään. Tällöin on ihan sama nouseeko penkistä 70 tai 100 kiloa, tai onko tyyppi vailla mielipiteitä yhdellä vaiko seitsemällä kielellä.

Täsmennettäköön vielä, etten tarkoita huomion herättämisellä väkivaltaa, laittomuuksia tai minkäänlaista idiotismia. Eipähän kenenkään tarvitse tutkia jonkin attentaatin jälkeen, onko Pisin Kääpiö 186cm syyllistynyt mahdollisesti yllyttämisrikokseen tällä palstalla.

 

[Squit]

Pitää tähän HIFK asiaan vielä puuttua, että olet saanut rutkasti tietoa ja tukea täältä. Täällä on oikeasti sellaisia nimimerkkejä jotka on välittänyt sinusta ja on kokenut velvollisuudeksensa auttaa palstaveljeä mäessä. Mutta sinun on se työ omassa päässäsi tehtävä. Me emme voi kuin antaa omia ehdotuksiamme. Oikeasti maailmassa on ihmisiä jotka ovat sekaisin omassa elämässään ja arvostaisivat helvetisti tälläistä tukea, mitä sinä olet saanut. Mutta jos et halua tehdä mitään ja haluat pyöriä omassa surkeudessasi ja kateudessasi niin te se, mutta turha siihen on mitään apua hakea. Sotket vain muiden elämät, jotka ajattelevat sinun parastasi. Jos haluat olla katellinen inttikavereillesi sun muille niin sen kun olet. Itsellesi vain teet todella perkeleesti hallaa, mutta jos se tyydyttää sinua enemmän, kuin oman elämän eläminen niin antaa mennä vain. Jos ei meidän tuki riitä niin sitten psykiatrille, mutta sanoit että et ole kiinnostunut, niin eipä tässä muutakaan voi sanoa, että mene itseesi. Tälle palstalle kirjoittaa monia, jotka haluaisivat keskustella asioista jotka painavat ja haluavat päästä eroon ongelmistaan, mutta nyt kaikki ovat keskittyneitä sinuun ja tälläiset jaa huomiotta. Tietenkin jos olet trolli niin olet onnistunut siinä hyvin ja toivottavasti se loppuu kohta.

Täytyy sanoa, että olin minäkin kerran kateellinen ystävälleni joka polki kaikkia. Äijä huseerasi baarin jälkeen kahtakin muijaa, samalla kun minä yksinäni annoin oikean käteni puhua kotona. Totta kai siinä hiukan katkeraksi tuli. Mutta se opetti. Nykyään hän sanoo olevansa katellinen minulle ja italialaiselle rotunaiselleni, samalla kun hänen suhteensa on samanlaista sekavaa touhua. Näin ne hommat muuttuu. Jokaisella on oma tarinansa.

 

[M@rko77]

En jaksa uskoa, etteikö HIFK:lla ole naispuolisia ystäviä - heitä on kaikilla miehillä ihan satavarmasti. Ja jossei ole, niin ei muuta kuin hankkimaan. Et voi seurustella naisen kanssa ennen kuin olet saanut kokemusta ystävyysrintamalla. Minulla on naispuolisia ystäviä enemmän kuin lääkäri määrää ja heidän kanssaan olen tehnyt melkein kaikkea muuta paitsi sitä itseään. Jos tekisin, niin sittenhän en enää kai olisi ystävä, vaan jotain muuta (koska seksi muuttaa aina ihmissuhdetta). Toki haluaisin joskus ystävyyttä enempää, mutta kun ketään ei voi parisuhteeseen pakottaa. Olen oppinut niin itsestäni kuin heistäkin vaan olemalla oma itseni (eivät he kai minun seurastani viihtyisi, ellei tämä paketti kelpaa sellaisenaan). Siispä naispuolisia ystäviä hankkimaan. Ei heti tarvitse olla sänkyyn kinuamassa. Luonto kutsuu aikanaan.

 

[HIFK]

Naispuolisia ystäviä olisi varmasti hyvä saada, mutta kysymys kuuluu, että miten? Se kun ei ole itselleni millään lailla helppoa. Lähtökohtaisesti vähänkään fiksummat eivät edes halua tutustua meikäläiseen. Niin miten sitten naiset yhtäkkiä kiinnostuisivat?

Kun vaikeaa saada ylipäätään yhtään mitään ihmissuhteita aikaan. Ja kyllä, käyn salilla, futistreeneissä, rokkifestareilla, matseja katsomassa, ravintoloissa, erilaisissa tapahtumissa, jne. Mutta kaikkialla vain on se sama juttu. Kun ulkonäkö ja ja älyllinen taso huomataan, niin siihenhän se sitten jää. Jos esim. futistreeneissä ei olla kiinnostuneita futisjutuistani ja muut puhuvat niistä oikeastaan koko ajan, niin siinähän sitä on ihan tarpeeksi.

Joudun sen takia olemaan ihan samanlaisessa junttiporukassa kuin itse olen. Täysin vajaata sakkia kaikki. Niin on hieman hankalaa tästä lähteä mitään ihmissuhteita rakentamaan. Opiskelut käyty, armeijat käyty, jne. Käteen jäi?

Tuo inttikaveri nyt kun on myös miespuolinen ja olen vihdoin ja viimein herännyt tähän. Ts. olen vain alkanut miettimään, että onko tämä todella sitä mitä haluan? Että ihmiset pitävät tyhmänä, rumana, vajaana, pikkulapsena ja naismaisena monella tapaa? Ei ole kyllä sitä, mitä haluan. Ja kun tämä inttikaveriin suhtaudutaan juuri siten kuin itseeni haluaisin, että suhtaudutaan ja millaisen käsityksen ihmiset saavat, niin totta kai yritän tehdä samalla lailla.

 

[Snakster]

Naispuolisia ystäviä olisi varmasti hyvä saada, mutta kysymys kuuluu, että miten? Se kun ei ole itselleni millään lailla helppoa. Lähtökohtaisesti vähänkään fiksummat eivät edes halua tutustua meikäläiseen. Niin miten sitten naiset yhtäkkiä kiinnostuisivat?

Bongaat tästä linkistä (Helsingin työväenopiston kurssitarjonta) itseäsi edes etäisesti kiinnostavan kurssi, jonne arvelet saapuvan myös paljon naisia. Sitten siellä esim. dreijaamisen lomassa alat reippaasti tutustua vieruskaveriin. Naiset eivät välttämättä ole omaa ikäryhmääsi eikä välttämättä muutenkaan polkaistavaksi sopivia, mutta samalla kun sivistyt itsellesi ennestään tuntemattomalla elämänalueella, saatat oppia kommunikoimaan vieraiden kanssa.

 

[mico]

Hei nimimerkki HIFK, ehkä oletkin homo? Oletko miettinyt tuota vaihtoehtoa? Ehkä kannattaisi mennä SETAn kokouksiin psykiatrin sijasta.

En halunnut tätä ottaa itse esille, mutta näistä jutuista on paistanut vähän samanlainen suhtautuminen naisiin, kuin meikäläisellä ennen kuin tajusin olevani miehiin päin. Eli vain paras kelpasi ja ei aina sekään.

Lienee sanomattakin selvää, etten koskaan päässyt naista "kokeilemaan" käytännössä, vaikka nuorempana oli välillä voimakkaitakin "tuntemuksia" vastakkaista sukupuolta kohtaan. Pidin itseäni täysin kelpaamattomana ja olin vakuuttunut, etten ikinä tule löytämään ketään, joka voisi olla myös minusta kiinnostunut. Asiat helpottuivat kummasti, kun myönsin oman homouteni edes itselleni.

Ps. Ketjun avauksen perusteella päättelin, että "saan" kirjoittaa omista miesasioistani tähän ketjuun, joten todettakoon, että hyvin menee (ehkä vähän liiankin). Poikaystävä on, vaikkakin aika kaukana tällä hetkellä, ja täällä Suomessakin on jatkuvasti joku ilmaisemassa kiinnostuksensa. Koko ajan joutuu miettimään, mitäköhän tässä pitäisi tehdä, kun periaatteessa kuitenkin on sovittu, että saa olla "apusuhteita" niin kauan kuin ei olla yhdessä, mutta siinäkin on kuitenkin aina omat riskinsä, jos alkaa liikaa muiden kanssa peuhaamaan...

edit. HIFKlle vielä: Ei ole nyt millään tavalla tarkoitus kyseenalaistaa sun seksuaalisuuttasi, mutta toi kuulostaa kyllä erittäin tutulta. Ihan samanlaisia reaktioita itse sain aina osakseni, kun yritin pyöriä tietyissä piireissä. Kun myönsin homouteni, lakkasi (lievä) naismaisuuteni ja poikamaisuuteni häiritsemästä itseni lisäksi muitakaan.

 

[Ted Raikas]

Ps. Ketjun avauksen perusteella päättelin, että "saan" kirjoittaa omista miesasioistani tähän ketjuun, joten todettakoon, että hyvin menee (ehkä vähän liiankin).

Onhan Jatkoajassa toki Miesasiat -ketju myös. Ei sillä, minun puolestani saat kirjoittaa tähänkin ketjuun, mutta jos se tuntuu jotenkin enemmän sopivalta?

***

Omat naisasiat tai "naisasia" on aika odottavassa vaiheessa. Välillä näyttää ja tuntuu, että signaalit on ihan selviä (lue: myönteisiä) ja sitten taas ei tiedetä yhtään missä mennään. On ne naiset vaan mystisiä kapistuksia. Ainoa mitä voin sanoa, että retkussa ollaan ja pahasti. Nyt vaan täytyy odotella, että tulee saumat tavata kyseinen ihmeolento, ehkä se vähän selventää kuvioita.

 

[mico]

Onhan Jatkoajassa toki Miesasiat -ketju myös. Ei sillä, minun puolestani saat kirjoittaa tähänkin ketjuun, mutta jos se tuntuu jotenkin enemmän sopivalta?

Onhan toki, mutta lukaisin vähän molempia ketjuja ja tulin siihen tulokseen, että tämän ketjun näkökulma sopii minulle paremmin. Johtunee siitä, että minun mielestäni näissä ketjuissa käsitellään asioita nimenomaan kirjoittajan sukupuolen näkökulmasta, eikä se ole niinkään riippuvainen keskustelun kohteesta.

 

[Ötökkä]

Pitäis olla vaan joku "parisuhdeketju", kaikille yhteinen tai jotain. Mitä jos pitääkin molemmista, pitääkö sit kirjottaa molempiin ketjuihin vai? heh. No, ei kai se niin tarkkaa ole.

 

[Gentleman]

Ja kun tämä inttikaveriin suhtaudutaan juuri siten kuin itseeni haluaisin, että suhtaudutaan ja millaisen käsityksen ihmiset saavat, niin totta kai yritän tehdä samalla lailla.

Ja tämä minusta on juuri se sinun ongelmasi perusta. Sinä kopioit ihailemaasi henkilöä huolimatta siitä, että olet ihan eri ihminen. Eri heikkouksin, eri vahvuuksin.

Eli yrität näytellä jotain muuta kuin mitä olet. Sinä voit toki kehittää itseäsi noissakin asioissa ja se on varmasti hyväksi. Mutta jokin muu tapa elää ja harrastaa, ilmentää itseäsi voisi olla sinulle sopivampi.

Kai me kaikki joskus teemme tai ainakin olemme tehneet jotain tuon tapaista, valittu suosikkibändejä, suosikkiurheilijoita sen mukaan mitä suositut kaverit ovat niitä mainostaneet. Yritetty olla kiinnostavia heidän silmissään ja saada osa heidän puoleensa vetämästä huomiostaan. Mutta lopputulema on kuitenkin yleensä samanlainen kuin siinä uskomattoman ärsyttävässä "taikurimainoksessa". Paitsi ettei ole tullut sitä ruokaa eikä parempaa mieltä.

Eli mieti nyt vielä, että mikä voisi olla se sinun juttusi, sellainen jota ei ole muilla tai että se olisi jollain tapaa erilainen kuin muilla. Sen ei ole pakko olla mitään "miehistä". Äläkä tyrkytä itseäsi ja/tai juttujasi vaan ole kärsivällinen.

Tämä on ihan hyvä aihe meille kaikille kuitenkin pohtia, sillä on kaikilla meillä on sisällämme vieläkin se huomionkipeä lapsi.

 

[Worrell]

Omat naisasiat tai "naisasia" on aika odottavassa vaiheessa. Välillä näyttää ja tuntuu, että signaalit on ihan selviä (lue: myönteisiä) ja sitten taas ei tiedetä yhtään missä mennään. On ne naiset vaan mystisiä kapistuksia. Ainoa mitä voin sanoa, että retkussa ollaan ja pahasti. Nyt vaan täytyy odotella, että tulee saumat tavata kyseinen ihmeolento, ehkä se vähän selventää kuvioita.

Aikalailla samassa jamassa on meikäläisenkin asiat naisten suhteen. Tuli tuossa aiemmin tapailtua pariin otteeseen erästä neitosta ja kovasti ollaan juteltu myös internetin välityksellä. Nyt sitten on ollut lähes kuukauden tauko edellisestä näkemisestä, että en tiedä sitten. Tämä neitonen, kun on vähän sellaista sorttia, että hänen pillinsä mukaan pitäisi sopia tapaamiset jne. Suurimmalta osin olen jo leikistä luopunut ja olen ns. odottavalla kannalla, että jos nainen joskus itsestään ilmoittaa ja pyytää ulos, niin sitten voin harkita asiaa uudestaan. Se on sitten toinen juttu, että haluanko häntä enää hirveästi tapailla, jos/kun nainen ei tiedä mitä se meinaa tehdä ja satalasissa ei jaksaisi itse enää painaa, kun toinen on hukassa tunteidensa kanssa.

Lisätään tähän vielä se, että neito sanoi tuossa taannoin aika suoraan, että minun pitäisi tapailla myös muita naisia. Kertoo paljon se.

Turhaan minä itseäni liiaksi häntä "odotellessa" hajotan. Naisia kuitenkin tulee ja menee. Katsellaan..

 

[Tim Callahan]

Tätä on tainnut nyt parisenkymmentä sivua jatkua ja nyt on pakko puuttua jo tähän keskusteluun. Ilmiselvästi sinulla on järkyttävän huono itsetunto ja et luota itseesi, mikä näkyy esim. noissa sun kontaktien luontitilaisuuksissa.

Jos menet jollekkin naiselle juttelemaan, niin mielestäni nyt pahinta voi olla se, että olet epävarma itsestäsi, silloin et varmasti pysty esiintymään itsenäsi ja olemuksestasi huopuu se epävarmuus se ei varmasti pure kenenkään. Silloin kun tajuat tilanteen ja otat itseäsi oikeasti niskasta kiinni ja alat esiintymään itsenäsi ja itsevarmana tulet varmasti jossain vaiheessa onnistumaan. Se ei kuitenkaan tapahdu missään jatkoajassa märehtimällä, vaan oikeasti sinun pitää vaan homma tajuta. Sen jälkeen sä olet huomattavasti kiinnostavampi ihminen varmasti, kuin 95% täällä keskustelevista.

Olet luonnut itsellesi tuollaisen kehyksen suoraan jostain televisiosta, jossa miehen pitää olla kuin malli, charmikas ja helvetin osaava joka asiassa. Tuollaista ihmistä ei ole olemassa.. ne sinun inttikaverisikin omaavat hyvän itsetunnon ja hyväksyvät itsensä sellaisena kuin ovat tällöin he eivät murehdi asioita ja pystyvät olemaan varmoja.

Nuo sinun punttisali-asiasi selittyvät sillä, että et todennäköisesti ole vain treenannut oikein ja stressaat asioista liikaa jolloin et suorita täysillä. Mene kunnon salille hommaa ammattilainen auttamaan niissä asioissa sellaista tervettä ihmistä ei ole, jonka lihakset eivät jotenkin kasvaisi. Myöskin sinun pitää miettiä sitä onko kolme kertaa viikossa tarpeeksi, jos haluat kerran kasvaa joksikin lihaskimpuksi? Pelkällä raudanpumppaamisella sinusta ei tule sellaista ja sen takia, jos harrastusseurasi ei tarjoa ammattimaista valmentajaa niin ota yhteys jonkin sortin kunto-ohjaajaan, joka pystyy rakentamaan sulle ohjelmat. Nyt minulle tulee mieleen, että menet tyyliin koulun jälkeen reppuselässä punttisalille ja teet siellä ne pakolliset penkkisarjat farkut jalassa ja takki päällä, jonka jälkeen suuntaat kotiin ihmettelemään, että miksi ei hauberi kasva.

Jos et pysty itse nostamaan itseäsi "jaloillesi", niin on varmasti sellaisia ammattilaisia jotka siihen pystyvät. En pidä itseäni minään täydellisenä missään muodossa, mutta se, että murehtii omaa itseään ei vie eteenpäin millään tavoin.

 

[scholl]

Arvon Scholl, olen ymmärtänyt että HIFK:lle ei mikä tahansa pubiruusu kelpaa, vaan hänellä on jonkinlaiset kriteerit naiselle minkä haluaa. Olen myös ymmärtänyt, että HIFK nimenomaan hakee sen tyylistä naista, joka nyt vain sattuu tsekkaamaan esim. kaverin ulkoisen habituksen ensin. Eli jos naikkonen on päättänyt että rimpulat jääköön ilman, oli tulos maratonissa mikä tahansa, niin eikö siinä tapauksessa kannata panostaa siihen ulkoiseen habitukseen? Näin on mahdollisuus edes jonkinlaiseen kontaktiin kyseisten naikkosten kanssa?

Nimenomaan pubiruusuista puhut sinä. Niillehän se on tärkeätä tuollainen mainitsemasi portsarinnäköinen tyyppi. Laadukkaampia naisia alkaa kiinnostamaan paljonko maraton on liikahtanut ja missä yliopistossa henkilö on vaikuttanut.

Bodypump ja vastaavat ovat niitä, millä salilla saa lihaskuntoa, eikä joku penkiltä pumppaaminen joidenkin collegehousuläskikasojen kanssa. Sitä paitsi sieltä bp:stä löytyy naisiakin. Ainakin 2000 luvun alussa, kun lajia harrastin, siellä oli paljon naisiakin mukana ja alkoivat juttelemaan joka kerta jotakin.

 

[Tim Callahan]

Bodypump ja vastaavat ovat niitä, millä salilla saa lihaskuntoa, eikä joku penkiltä pumppaaminen joidenkin collegehousuläskikasojen kanssa. Sitä paitsi sieltä bp:stä löytyy naisiakin. Ainakin 2000 luvun alussa, kun lajia harrastin, siellä oli paljon naisiakin mukana ja alkoivat juttelemaan joka kerta jotakin.

Todellakin ja paikat löytyvät mukavasti takarivistä. Sitä ennen on käyty polttamassa rasvaa tyttöjen kanssa spinnigissä ja sen jälkeen suunnataan jo naishierojan pakeille. Miinuksena toki se, että on aika helvetin rankkaa.

 

[Temptation]

HIFKille enää viimeinen neuvo: hakeudu muukalaislegioonaan. Siellä saat uudet nimen ja "persoonan" ja tämä vanha sinä tuhotaan halutessasi. Ihan oikeasti suosittelen, koska jos sanojasi uskoo, niin elämäsi on täysin ja lopullisesti pilattu (vaikken jaksakaan uskoa tähän, mutta jos sä ite niin väität ja tunnet, niin ei sitä kukaan muu saa korjattua)

e. Niin tosiaan saat siellä kaipaamasi uniformun ja ihan oikean aseen, oikeilla patruunoilla. Mutta siellä on sitten oikeasti tosi kyseessä, jossa voi henkikin mennä...

 

[Gentleman]

HIFKille enää viimeinen neuvo: hakeudu muukalaislegioonaan. Siellä saat uudet nimen ja "persoonan" ja tämä vanha sinä tuhotaan halutessasi. Ihan oikeasti suosittelen, koska jos sanojasi uskoo, niin elämäsi on täysin ja lopullisesti pilattu (vaikken jaksakaan uskoa tähän, mutta jos sä ite niin väität ja tunnet, niin ei sitä kukaan muu saa korjattua)

e. Niin tosiaan saat siellä kaipaamasi uniformun ja ihan oikean aseen, oikeilla patruunoilla. Mutta siellä on sitten oikeasti tosi kyseessä, jossa voi henkikin mennä...

Ja ihan kaikella hyvällä, tämä lienisi lopputulos sitten sen keikan jälkeen. (Linkki vie fokit sarjakuvan strippiin uudenvuoden vietosta).

 

[Vanha Len]

Mene HIFK töihin vaikkapa sirkukseen tai sitten alat edustaa Tupperwarea. Ihmisten kohtaaminen on kuitenkin se A ja O. Pääset vuorovaikutteiseen kanssakäymiseen ja sitä kautta ehkäpä orastavaan parisuhteeseen. Se, että olet lapsenkasvoinen nörtti ei välttämättä ole pahaksi. Moni aikuinen suomalainen mies matkustaa juuri tämän vuoksi thailandiin. Ota kotimaiset markkinat haltuun. Vaihtoehtoja siis on.

Uskon, että muutaman vuoden kuluttua naurat näille sun kirjoituksille samalla kun otat naistasi takaapäin tai sitten iso mies tekee tuon sulle. Ei pidä elämää niin vakavasti ottaa. Kaikille löytyy se oma kumppani etkä säkään ikuisesti näytä muksulta.

 

[ms.qvist]

Kaikille löytyy se oma kumppani etkä säkään ikuisesti näytä muksulta.

Tämä on puppua! Ei pidä luoda illuusiota siitä, että kaikille löytyisi se oma "kulta" - tai kenties sellainen voi löytyä, mutta nämä kaksi ihmistä eivät syystä tai toisesta kohtaa, kenties koskaan.

Niin enkä puhu/kirjoita omasta puolesta, koska olen jo valinnut tieni. Tiedän mitä kaipaan ja mitä haluan ja jos sitä en löydä niin viihdyn mielummin yksin kuin heilastelisin jonkun pubiruusun seurassa. Enkä kuvittele tällä kropalla ja naamalla löytäväni missiä, joten tavoite on jossain muualla - eikä sellaisia löydy myöskään bb-talosta tai ihmisistä jotka seuraavat kyseistä ohjelmaa. He ovat - hmmm kuinka sen nyt kauniisti ilmaisisin - roskaa silmissäni.

Mutta tärkeää on se, että luottaa itseensä ja tuo esille itsestään juuri niitä hyviä puolia, niitä joiden avulla erottua porukasta. Se voi olla hyvä haba, jos sellaista arvostaa, se voi olla koulutus, se voi olla älykkyys, ihan mikä tahansa minkä katsoo ja kokee tärkeäksi ja sitä tulee mielestäni vaalia. Vuosia koetin olla jotain mitä en ollut, sehän hajoittaa ihmisen, kannattaa siis vaalia omia hyviä puolia ja siinä sivussa sitten kehittää niitä heikompia puolia itsessään. Koettaa löytää oikea balanssi koska kukaan ei voi olla täydellinen kaikessa, eikä toista voi täydellisesti kopioida.

vlad.

 

[HIFK]

Bongaat tästä linkistä (Helsingin työväenopiston kurssitarjonta) itseäsi edes etäisesti kiinnostavan kurssi, jonne arvelet saapuvan myös paljon naisia. Sitten siellä esim. dreijaamisen lomassa alat reippaasti tutustua vieruskaveriin. Naiset eivät välttämättä ole omaa ikäryhmääsi eikä välttämättä muutenkaan polkaistavaksi sopivia, mutta samalla kun sivistyt itsellesi ennestään tuntemattomalla elämänalueella, saatat oppia kommunikoimaan vieraiden kanssa.

Muuten ehkä, mutta en itse asu Helsingissä päin lainkaan. Ja tuo tulisi aika lailla heti ilmi, että jotain naisia menisin sinne katsomaan. Ja edelleen kuten sanoin, niin koko olemus vain viestittää jotain ihan muuta kuin haluan. Ulkonäkö, jutut, jne.

Eli tuokaan ei ole lainkaan niin helppoa kuin miltä se näyttää. Toisille se varmasti olisikin, mutta täytyy ottaa huomioon se, että se ei ole sitä kaikille, esim. itselle. Itse vain en koskaan ole päässyt oikein mihinkään porukkaan sisälle. Futistreeneihn, armeijajuttuihin, opiskelijaelämään, työelämään, jne. En mihinkään porukkaan ole koskaan tuntunut kuuluvani. Kaikkia sanomisiani joko pilkataan tai vähätellään, kaikkia tekemisiäni paheksutaan, jne. Ja siitä sitten saan kuulla.

Tuolla oli juttua, että ei univormuilla naista saada. Totta, mutta se ei ollutkaan viestini tarkoitus. Vaan se, että minkä takia minä saan vähättelyä ja pilkkaamista osakseni, kun kerron hakeneeni rauhanturvaajaksi? Toiset sitten jotka menisivät esimerkiksi poliisikouluun, niin niitä kannustetaan ja kehutaan, että susta tulisikin hyvä poliisi, kun näytätkin siltä, jne. Mutta miksi juuri minä, siis juuri minä saan osakseni ympäristöltä paskaa ja vähättelyä ja naureskelua ja pilkkaa, kun kerron aikovani rauhanturvajoukkoihin?

Vastaukset on aina luokkaa, että et näytä sellaiselta. No nörtti ja pikkupoikanaama ketovatkin ihan jotain muuta. Tuollaista saan kuulla jatkuvasti. Tai miksi futisharrastustani ja salitreenaamistakin vähätellään melkein joka paikassa, mutta muut saavat hyväksynnän? Miksi juuri minä olen se, joka treenaa muiden ihmisten mielestä vääriä lajeja? Miksi muut eivät treenaa vääriä lajeja heidän mielestään? Miksi nuo asiat sopivat heille, mutta ei minulle?

Miksi juuri minä olen nörtti niistä ihmisistä, joilla on esim. tietotekniikan tutkinto? Itse asiassa tiedän tietokoneista vähemmän kuin moni muu tutkinnon suorittanut, pelkkiä ykkösiä oikeastaan noista tietokonekursseista. Miksi sitten juuri minä sovin siihen nörtti-imagoon ja muut eivät, vaikka pelaavat tietokoneidensa kanssa päivät pitkät? Hyvä kun töissä käyvät.

Tämä yh esimerkiksi (ja erittäin moni muukin naisihminen) ei pidä poliiseja tai järjestyksenvalvojia säälittävinä. Itse asiassa moni tulee niiden kanssa juttuun ravintolan ovella hyvinkin. Mutta miksi juuri minä olen säälittävä ihminen, kun haen rauhanturvajoukkoihin? Miksi juuri minä, kaikista vaihtoehdoista?

Eihän ammattiapu kuitenkaan vaikuta muiden ihmisten suhtautumiseen minuun itseeni. Eiväthän he voi muiden ihmisten tekemiselle mitään. Mielestäni esimerkiksi nuo kysymykset ovat niitä, jotka ensimmäiseksi pitäisi selvittää. Itse asiassa tiedänkin niihin vastaukset, mutta halusin nyt vain selventää asiaa. Kun terapia ei vain auta yhtään mihinkään, kun ihmisten suhtautuminen omiin tekemisiini on tuota luokkaa. Ja juuri tuon suhtautumisen haluan muuttaa täysin kokonaan ja se edellyttää aikas radikaaleja suunnanmuutoksia.