Naisasiat

[Samsonov]

Samsonov siis hankkikoot kokemuksia, jos saumaa on! Juoksut kannattaa juosta, kun niiden aika on. Ei kannata miettiä, että nettipalstoilla syyllistäjiä riittää. Näiden palstojen perusteella juuri kukaan ei petä. Lähinnä vain jeesustelijat nousevat kapinaan ja omat komerot menneisyyden tai nykyisyyden haamuja omaavat ovat mykkiä. Otos vääristyy.

Ehdotin joskus taannoin tyttöystävälle kimppakivaa yhden tutun samanikäisen pariskunnan kanssa (nainen 19, mies 20), mutta hän piti sitä aivan pöyristyttävänä ideana! Tiedän että tuo toisen pariskunnan nainen on halukas tuollaiseen kokeiluun ja minäkin olisin, olis aivan helvetin mahtavaa kokeilla jotai tommosta. Seksi on ollut hyvää kyllä ihan kahden keskisestikin tyttökaverin kanssa, mutta oon ajoittain hieman rietas mies! Ehkä kun saadaan vielä lisää harrastella kahdestaan niin nainenkin rupeaa kiinnostumaan kokeiluista...

Leenan semmoinen hieman boheemi, hieman rietas ja todella helposti lähestyttävä luonne suorastaan kiihottaa nyt nuorta miestä Samsonovia.

Olen siis hyvinkin alle tuon maagisen 25v rajan, ikää on 21 ja pimatsulla 19.

Tuo "kaikki kaikessa" lienee se syy miksi viihdyt niin hyvin tämän vanhemman amatsonin seurassa. Tuollaisesta tyttöystävästä voi tulla ongelmia pidemmän päälle, sillä tuo "kaikki kaikessa" tuppaa pahentumaan ajan kuluessa ja kohta huomaat, että tuollainen suhde alkaa kuristaa kaulaa pahemman kerran.

Kun tutustuttiin ja käytiin ensimmäisii kertoa ulkona niin sain tästä naisesta kuvan itsenäisenä ja vahvana naisena. Sittemmin on ollut merkkejä semmoisesta, että nainen tahtoo ripustautua minuun niinkuin Sauli roikkuu Pulkkisessa. Vihaan semmoisia naisia joilla ei ole mitään omaa tahtoa, särmää ja kulmia. Kyllä tyttökaverilla näitäkin löytyy, mut meidän pitäis joskus varmaan riidellä kerran niin ne tulis esiin, mutta ei olla vielä riidelty. Tosiaan merkkejä tästä roikkumisesta on, mutta vielä olen saanut tilaa hengittää... ainakin kun olen yksin.

 

[Palstalegenda]

Kyllä minä tekohetkellä tiesin, jos olisin miettinyt, että ei se tästä tule tietämään. Ellei ole meedio, kuten minä olen, ja sitä kautta olisi tietänyt.

Minähän näin molemmilla kerroilla unessa, kun ne pettivät. Eikö olekin mystistä ja ihmettelen itsekin! Osasin jopa kuvailla miltä se toinen jätkä näytti. Enkä ollut koskaan sitä jätkää nähnyt. Heräsin hiestä märkänä ja syke oli pauttia 154.

Älä enää koskaan mene autoon, lentokoneeseen, junaan, bussiin, taksiin, ilmalaivaan, avaruusalukseen tai ole kotona, sillä riski on aina olemassa.

Tunnistit potentiaalin, ei muuta kuin scoutiksi änäriin!

 

[Fordél]

Älä enää koskaan mene autoon, lentokoneeseen, junaan, bussiin, taksiin, ilmalaivaan, avaruusalukseen tai ole kotona, sillä riski on aina olemassa.!

Niin ymmärrän kyllä pointtisi elämän elämisestä, jota ei voi elää ilman, että satuttaaa väkisinkin toisia. Pyrin kuitenkin välttämään satuttamasta toisia niin henkisesti kuin fyysisesti enkä käytä tällöin kriteerinä sitä, että saako toinen tietää tästä vai ei. Tässä lienee se "ajattelumme" periaatteellinen ero. Mutta tämä tästä keskustelusta, joka ei johda mihinkään.

Tunnistit potentiaalin, ei muuta kuin scoutiksi änäriin!

Sitä kohti tässä koko ajan yritetään kulkea!

 

[-Niks-]

Itse tuli oltua pettämisen tiellä paljonkin tuossa aikanaan ja jotkut varmaankin voivat muistaa tarinoitani.

Nyt on muijan kanssa elelty mukavaa elämää, itselläni ei enään pettämiset ole mielessä, toisaalta ymmärrän että kaikkea pitää kokeilla ja kyntää täytyy. Tai ainakin itselläni se toimi jotta alkoi ymmärtämään tiettyjä asioita. Tuli petettyä rankalla kädellä omaa muijaa siis ja itse sitten myönsin kaiken koska asiat meni todella ristiin ja rastiin. Naiseni oli mustasukkainen (syystäkin), tutki kännykät, menetin työpaikoja hänen takiaan yms kivaa. Nykyään hänkin on saanut lopetettua kaiken tuollaisen. Pettämisilläni en kehuskele mutta jotenkin vain kaikki kääntyi positiiviseksi ainakin meillä. Itsehän olin se idiootti joka petti ja nainen oli oikeasti oikeassa kaikesta.

Ne pettää jotka pettää ja ne ei petä jotka ei petä. Meitä on joka lähtöön ja itse käytyäni tuon kaiken läpi todella monesti niin en ala yhtään arvostelemaan toisen tekemisiä. En nyt tiedä liittyikö tämä mitenkään mihinkään.

Kiitos ja anteeksi.

 

[Jeppe_68]

Nyt on piru merrassa. Pää on sekaisin eikä tiedä oikein mitä ajatella, sillä avioliitossa elelen ja nyt on sitten ehkäpä käynyt klassiset. Eli välit on ok muijaan, mutta kipinä on kadonnut jonnekin. Lisäksi uudella työpaikalla työkaveri on osoittanut kiinnostuksensa meikäläistä kohtaan, ja olipahan tässä yksien pippaloiden jälkeen jo samassa taksissakin. Kysyi että sopiiko tulla yöksi(En ollut kotona tuota yötä), ja kiemurtelin ihan saatanallisissa tuskissa kieltäytyen kohteliaasti. Kaikin puolin mukava, hauska ja huumorintajuinen naikkonen. Lisäksi ulkokuori on meikäläisen makuun. En tosin ole varma onko hakusessa pidempiaikainen juttu, mutta suoraan kysymällä sekin selviää.

Tosiaan naimisissa ja lapsikin löytyy, eli ihan vitusta tällainen tilanne. Onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta(Varmasti löytyy jo ketjustakin, mutta kun ei jaksa selata näitä ziljoonia sivuja). Mitä tässäkin teet, kun samassa työpaikassa ollaan, ja fiiliksiä löytyy molemmilta?

Ensinnäkin, jäitä kalsareihin. Käy tuolta naisasiaketjusta kattelemassa mitä nimetön käyttäjä sinne kirjoittelee (edit:tässä ketjussahan sitä ollaan). Ja lue ne vasta-argumentit kanssa. Sulla on Vaimo ja mukula, älä nyt ainakaan kännipäissään rupee tommosta sössimään. Äläkä ainakaan missään nimessä "työkaverin" kanssa. Yleensä, jos noitten työkavereitten kanssa alkaa sähläämään, niin "tulee sanomista", niinkuin Pulkkisen Piispakin asian esitti. Se, että saa kaks tai kolme kuukautta saatanan hyvää seksiä, ei millään asteikolla korvaa sitä, että saa nähdä lastaan määräaikoina. Jos taas tunteet puolisoon ovat viilentyneet, väitän että tossa tilanteessa kannattaa avata keskustelu siitä, mitä voitais tehdä paremmin. Vaikka iltayöstä löhöillessä sängyssa tai vaikka aktin jälkeen.

Jos taas omat systeemit Vaimon kanssa on semmosessa solmussa, ettei niitä ilman henkistä tai fyysistä väkivaltaa saa auki, kehotan tarttumaan työkaverin tarjoukseen. Melko varmasti tulet tässä häviämään, mutta omat fiilikset peliin ja päätöksiä sen mukaan. Paskamaisessa tilanteessa olet...

 

[Jääkoneenkuljettaja]

...avioliitossa elelen ja nyt on sitten ehkäpä käynyt klassiset. Eli välit on ok muijaan, mutta kipinä on kadonnut jonnekin. Lisäksi uudella työpaikalla työkaveri...

Nyt todellakin kävi klassiset. Olet klassinen pässi, jos et tuosta pääse yli. Nykyisessä elämänvirrassahan on tavattoman helppoa perustella parisuhteen katkaisu:"no mutta ku se kipinä..."

Ehkä ehdit kertomaan vastauksessasi omista pyyteettömistä uhrauksistasi ja hirveistä vääryyksistä mitä teitkään? Toivottavast et, sillä varatun elämä on yhtä ja silkkaa kärsimystä. Se rengastettu vieressä vain tahtoo kulumaan ajan mittaan loppuun, eikä todellakaan ole ulkomaailman tarjonnasta puutetta. Kyllähän siinä pää pyörii, mutta näin naisasioiden ketjussahan se varsipillu löydetään!

Tee kuten moni muu ja paina sitä duunikaveria. Jos ei omatunto soimaa niin et palaa tähän ketjuun useasti kertomaan omia oikeita mielipiteitäsi. Mikäli jätät painamatta ja jäät sitä katumaan, olet väärässä liitossa itsesi ja muijasi kanssa. Mikäli keksit tuon hikan nimen itsestäsi ja toimit sen mukaan ilman jälkeenpäin syntyneitä katumuksia säilyttäen mainittujen kahden kanssa välit olet mies.

Onnea yritykselle.

 

[Fordél]

Samalla linjoilla Jeppen kanssa. Se mitä todennäköisesti saat työkaverilta ei varmasti korvaa sitä mitä aiheutat vaimollesi ja lapsellesi. Okei, voihan se sun työkaveri olla elämäsi rakkaus ja vietät hänen kanssaan loppuelämän, mutta jos näin on niin sitten se kyllä odottaa sen aikaa, että saat omat kuviosi selvitettyä.

En toki tiedä yhtään sun asioista, mutta noin lähtökohtaisesti sanoisin, että kannattaa koittaa paikata suhde vaimon kanssa. Sitten ei jää ainakaan mitään jossiteltavaa ja lähtö on paljon helpompaa. Varsinkin kun on lapsi hänen kanssaan niin kannattaa kunnioittaa kaikkea sitä historiaa ja jos siitä suhteesta joutuu lähtemään, on se lapsenkin tulevaisuuden kannalta varmasti parasta tehdä sovinnossa. Jos nyt tämän kaiken keskellä vielä petät vaimoa niin uskon, että siinä menee pää vielä pahemmin solmuun eikä sen vanhan paikkaaminen ole edes mahdollista.

Eli nyt rauhassa mietit mitä haluat äläkä tee mitään hätäisiä ratkaisuja varsinkaan sen työkaverin kanssa. Keskustele ihmeessä vaimosi kanssa avoimesti asioista. Siinä ei menetä mitään, mutta voi saada todella paljon vastauksia, suuntaan tai toiseen. Ei muuta kuin jaksamisia!

 

[eagle]

Jep. Paskamaisen tilanteesta tekee nimenomaan se, että nyt on toisen kerran elämässä "sellainen" fiilis, eli jotenkin vaan korvien välissä klikkasi kun ollaan tutustuttu paremmin. Ensimmäinen kerta olikin nykyisen muijan kanssa.

Jos nykyisen muijasi kanssa homma on väljähtänyt, niin kannattaisiko se ottaa esille? Vai onko suhteenne sellainen, ettei asioista puhuta? Koska jos suuri osa tuosta uudesta "klikkaamisesta" johtuu siitä että vanhassa suhteessa alkaa olemaan "leipiintynyt" olo, niin mielestäni olisi ehkä fiksua koittaa vielä pohtia saisiko siihen vanhaan suhteeseen puhallettua liekkiä? Kai sen liekin alun on vielä jossain oltava, jos sellainen joskus on ollutkin?

Itse ainakin omassa suhteessani ottaisin tuon puheeksi ja koittaisin sen korjata. Jos tuollaista tapahtuisi.

Jos vanha suhde onkin ns. kuollut, lopullisesti, niin sittenhän siitä fiksumpi irtautua ja alkaa nauttimaan niistä muista "herkuista". Mielestäni parempi se erokin, kuin pettäminen. Se kun voi vaikuttaa myöhemmin paljon omaan ja toisen elämään, sekä teidän väliseen suhteeseen.

 

[Ted Raikas]

En toki tiedä yhtään sun asioista, mutta noin lähtökohtaisesti sanoisin, että kannattaa koittaa paikata suhde vaimon kanssa.

Tai jos tuntuu, että parisuhde on kuljettu loppuun, niin se kannattaa katkaista ennen kuin on ruvennut säätämään muiden kanssa. Se on hyvin likaista, joskin yleistä touhua. Toisaalta jos aloittaa uuden suhteen heti eron tultua, niin kyllähän se helposti toiselle on isku sekin. Ainakin voi olla oma omatunto puhtaana, kun ei ole touhuillut mitään liiton aikana. Mielestäni silläkin on aina painoarvoa.

Ymmärrettävää tietysti jos on pitkä suhde takana ja lapsi tai useampia, mutta mielestäni ne on kuitenkin loppupeleissä vääriä syitä yrittää väkisin olla yhdessä. Elämä on sen verran lyhyt, että kenenkään ei tarviaisi olla intohimottomassa suhteessa, edes niiden lasten takia. Ne kuitenkin säilyy elämässä varmasti jos itse niin tahtoo, eikä toisella osapuolella saa ja voi olla mitään syytä erottaa lapsia toisesta vanhemmasta, jos kyse on parisuhteen ja siihen liittyvien tunteiden hiipumisesta. Hiukan eriasia jos toinen osapuoli olisi väkivaltainen, vakavasti alkoholisoitunut tai muuta sellaista, jolloin käytös vaarantaa lapsen/lapset.

Eli kannattaahan paikkaamista miettiä ja ehkä yrittää, mutta jos itsetutkiskelun jälkeen tulee siihen tulokseen, että se ei onnistu, koska oikeasti viehätystä ei ole, niin turha sitä kai on yrittää ja pitkittää sekä vaikeuttaa asioita samalla.

Silloin on puhuttava, vaikka se varmasti on hirvittävän vaikeaa.

Toisaalta... mitäs minä tässä olen neuvomaan, kun en ole tälläisiä äärimmäisen vaikeita juttuja koskaan käynyt lävitse. Ihan vaan järjellä kun ajattelee, niin noin sen pitäisi mennä. Tunteet tietysti on ne jotka tulee usein asioihin mukaan ja sitten ei kaikki olekaan niin yksinkertaista.

Joka tapauksessa penolle paljon rohkeutta ja voimia matkaan. Ei mitenkään mukavalta tilanteelta kyllä kuullosta...

 

[Greffin]

Semmonen pieni probleema olisi tuliaisen kanssa. Olen jenkeissä matkoilla ja jotain hyvin pientä säätöä on ollut kotopuolessa yhden tytön kanssa. Hän sitten pyysi hieman kieli poskessa tuomaan jotain tuliaisia.

No, siinäpä sitten onkin pulma että mitä. Jotain pientä voisi tuoda, mutta ei kyllä mitään hajua mitä. Helpompaa olisi jos tuntisi tyypin hyvin. Mitään vaatekappaleita ei kyllä pysty ostamaan kun se on liian suuri riski, että ei tykkää tai sitten on väärän kokoinen.

Mitään ideaa kenelläkään? Ehkä tärkeimpänä on kuitenkin se ajatus, että muistaa jotain tuoda. Mutta plussaahan se olisi jos olisi edes jollain tapaa mukava tuliainen.

EDIT: Dollareita mukissa?

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Hän sitten pyysi hieman kieli poskessa tuomaan jotain tuliaisia.

Parempi vetää puihin jo valmiiksi, jos et muijan pyyntöä osaa kunnioittaa. Mitä todennäköisemmin se ei kaipaa mitään tajunnanräjäyttävää tuliaista. Uskoisinpa sen kaipaavan vain jotain sinulta. Tämä naikkonen vain todennäköisesti heitti pallon sinun kentälle tuon osalta, joten osta ihan mitä itse aikoisitkin.

Mikäli neiti valittaa jälkeenpäin, suosittelen rahojen vaatimista takaisin.

 

[Prof. Puck]

Semmonen pieni probleema olisi tuliaisen kanssa. Olen jenkeissä matkoilla ja jotain hyvin pientä säätöä on ollut kotopuolessa yhden tytön kanssa. Hän sitten pyysi hieman kieli poskessa tuomaan jotain tuliaisia.

Jos haluat oikeasti osoittaa tunteitasi, niin varminta on ostaa kultaa tai timantteja! Nimittäin vaikka rakkaus ei olisikaan ikuista, timantit ovat... En ole sellaiseen naiseen törmännytkään, joka ei kaunista/arvokasta korua osaisi arvostaa. Tai jos et pihinä miehenä halua satsata fyrkkaa lahjaan, niin osta jotain edullista, mutta hauskaa, ikäänkuin vitsinä. Tarkoituksena osoittaa, että kuitenkin muistit ja välität! Se voi olla sitten melkein mitä vaan; jotain paikallisesti tuotettua siltä alueelta, missä oleskelet tms. Mieti, mistä tyttö pitää, mitä harrastaa tms.? Kyllä sulla nyt sen verran mielikuvistusta on, että jotain tarttuu mukaan. Joku kirja (teemallisesti sun matkakohteeseen jollain tavoin liittyvä) on aina aika helppo ja edullinen ratkaisu, joskaan ei kovinkaan stringejä kostuttava, luulisin!

 

[Red Label]

Onko täällä kenenkään vaimoke ikinä tehnyt aborttia? Kokemukset kelpais... Abortista on nyt viikko, ja vaikka mimmi sanoi kaiken olleen hyvin, niin nyt tulee ihmeellisiä kiukkupuuskia. Tänään sammuin baari-illan jälkeen, mimmi tuli baarista tuntia myöhemmin, heräsin siinä jossain vaiheessa, ja mimmi huutaa mulle kovempaa kuin ikinä. Mun pitäis kuulemma tietää, mitä olen tehnyt, ei suostunut kertomaan. En kai mä nyt unissani oo sentään onnistunut mitään tekemään? En tiedä.. Lähti kaverilleen yöksi tuohon naapuriin. Toivottavasti tajuaa jurrisuutensa, ja pyytää anteeks päivällä. Jos on oikeasti illalla vielä vihainen, niin tulee jännä ilta. Käyn sen duunissa tekemässä yövuoropäällikön hommia tiistai-torstai omien duunien ohella, mukavat 3 tuntia tulee 00-03 muuten kahdestaan siellä :)

P.S. Älkää heittäkö vittuuntuneena näppistä lattialle! Nimim. Muovia ympäri kämppää

 

[Alamummo]

Semmonen pieni probleema olisi tuliaisen kanssa. Olen jenkeissä matkoilla ja jotain hyvin pientä säätöä on ollut kotopuolessa yhden tytön kanssa. Hän sitten pyysi hieman kieli poskessa tuomaan jotain tuliaisia.

Tuossa vaiheessa tyttö ilahtuu lähes mistä vaan, koska tuliainen kertoo hänelle, että olet ajatellut häntä reissusi aikana. Ei sen tarvitse olla mitään kallistakaan. Jos vähän vaivaat mieltäsi ja funtsit hänen harrastuksiaan ja mieltymyksiään, niin keksit kyllä tuliaisesi. Ei kannata kuitenkaan ostaa mitään liian henkilökohtaista eli jätä tällä kertaa ne röyhelöt vielä kauppaan.

 

[Fordél]

Tai jos tuntuu, että parisuhde on kuljettu loppuun, niin se kannattaa katkaista ennen kuin on ruvennut säätämään muiden kanssa. Se on hyvin likaista, joskin yleistä touhua. Toisaalta jos aloittaa uuden suhteen heti eron tultua, niin kyllähän se helposti toiselle on isku sekin. Ainakin voi olla oma omatunto puhtaana, kun ei ole touhuillut mitään liiton aikana. Mielestäni silläkin on aina painoarvoa.

Ehdottomasti myös näinkin eli väkisin ei kannata ruveta paikkaamaan sellaista, joka ei toimi. Mun mielestä kuitenkin avioliitto ja lapsi on jo sellaisia juttuja, jotka velvoittaa, että tuo kortti katotaan loppuun. Nostetaan kissa pöydälle ja yritetään ratkaista ongelmat. Jos sitten ei toimi niin ainakin on katottu ja molemmat voivat lähteä omiin suuntiinsa. Samoin myös omatunto on varmasti puhdas ja on helpompi lähteä uusiin juttuihin.

Toisaalta... mitäs minä tässä olen neuvomaan, kun en ole tälläisiä äärimmäisen vaikeita juttuja koskaan käynyt lävitse. Ihan vaan järjellä kun ajattelee, niin noin sen pitäisi mennä. Tunteet tietysti on ne jotka tulee usein asioihin mukaan ja sitten ei kaikki olekaan niin yksinkertaista.

Helppohan se on tosiaan täältä ulkopuolisena huudella, mutta toisaalta itse tuollaisessa tilanteessa kyllä kaipaisi varmasti myös ulkopuolisen järjellistä näkemystä ja sen toisen näkökannan esittämistä. Tosin kun me emme kaverin tilanteesta tiedä tämän enempää niin vaikeahan tässä on tämän kummempaa sanoa. Se on kuitenkin mielenkiintoista, että kyllähän sitä lähes kaikki tietää miten asiat pitäisi hoitaa, mutta sitten kun tilanne tulee itselle päälle niin se ei olekaan enää niin helppoa. Niin paljon ne tunteet vaan vievät meitä.

 

[M@rko77]

Jos haluat oikeasti osoittaa tunteitasi, niin varminta on ostaa kultaa tai timantteja! Nimittäin vaikka rakkaus ei olisikaan ikuista, timantit ovat... En ole sellaiseen naiseen törmännytkään, joka ei kaunista/arvokasta korua osaisi arvostaa. Tai jos et pihinä miehenä halua satsata fyrkkaa lahjaan, niin osta jotain edullista, mutta hauskaa, ikäänkuin vitsinä. Tarkoituksena osoittaa, että kuitenkin muistit ja välität! Se voi olla sitten melkein mitä vaan; jotain paikallisesti tuotettua siltä alueelta, missä oleskelet tms. Mieti, mistä tyttö pitää, mitä harrastaa tms.? Kyllä sulla nyt sen verran mielikuvistusta on, että jotain tarttuu mukaan. Joku kirja (teemallisesti sun matkakohteeseen jollain tavoin liittyvä) on aina aika helppo ja edullinen ratkaisu, joskaan ei kovinkaan stringejä kostuttava, luulisin!

Korua ei kannata missään nimessä ostaa, ennen kuin suhteesta on jotain toivoa - pelkkä pientä säätöä ei riitä. Nimimerkillä kokemusta omaava ja haavoja vieläkin nuoleva. Elä ja opi.

 

[Wolves]

Korua ei kannata missään nimessä ostaa, ennen kuin suhteesta on jotain toivoa - pelkkä pientä säätöä ei riitä. Nimimerkillä kokemusta omaava ja haavoja vieläkin nuoleva. Elä ja opi.

Ihan samaa komppaan täältäkin. Kannattaa jotain hiukkasen maltillisempaa hankkia, niin ei käy niin kuin itselleni ja ilmeisesti myös kohtalotoveri M@rkolle

 

[Infamous]

Olen Greffinin kaltaisessa tilanteessa todennut pehmolelun olevan varsin onnistunut tuliainen, monet naispuoliset tuntuvat moisiin turhakkeisiin heltyvän. Ja tosiaan, ajatushan siinä on se tärkein.

 

[Jerry100]

Kysyi että sopiiko tulla yöksi(En ollut kotona tuota yötä), ja kiemurtelin ihan saatanallisissa tuskissa kieltäytyen kohteliaasti.
Tosiaan naimisissa ja lapsikin löytyy, eli ihan vitusta tällainen tilanne.

Onneksi olkoon, voit nimittää itseäsi mieheksi jolla tosiaan on selkäranka!

Olen monta kertaa miettinyt niitä jotka pettää puolisoaan että miksi he tekee sitä? Pitääkö vahvistaa omaa itsetuntoa sillä että saisi vielä? Ja jos pitää vahvistaa niin miksi vitussa ei sitten jätä sitä omaa puolisoa ja ala metsästämään pillua/munaa?
Onko kuitenkin helpompaa tyytyä siihen että kotona on edes joku joka välittää (jolloin se on helvetinmoista saamattomuutta etsiä itselleen puoliso joka tyydyttää kaikki tarpeet ja ei tarvitse esim. vahvistaa itsetuntoa).

Miksi ylipäätään olla parisuhteessa jos ei pysty olemaan toiselle rehellinen?

 

[JypFabu]

Semmonen pieni probleema olisi tuliaisen kanssa. Olen jenkeissä matkoilla ja jotain hyvin pientä säätöä on ollut kotopuolessa yhden tytön kanssa. Hän sitten pyysi hieman kieli poskessa tuomaan jotain tuliaisia.

No, siinäpä sitten onkin pulma että mitä. Jotain pientä voisi tuoda, mutta ei kyllä mitään hajua mitä. Helpompaa olisi jos tuntisi tyypin hyvin. Mitään vaatekappaleita ei kyllä pysty ostamaan kun se on liian suuri riski, että ei tykkää tai sitten on väärän kokoinen.

Mitään ideaa kenelläkään? Ehkä tärkeimpänä on kuitenkin se ajatus, että muistaa jotain tuoda. Mutta plussaahan se olisi jos olisi edes jollain tapaa mukava tuliainen.

EDIT: Dollareita mukissa?

Helppoa, etsi söpöset nimettömät, vie ne ja sano että uskot näiden näyttävän parhailta juuri hänellä, kun pyydät, että sopivalla hetkellä saisit nähdä ne hänen yllään, tulet iskeneeksi monta kärpästä yhdellä iskulla. Edellytys tietenkin on, että osaat arvioida oikean koon, ettei mene ihan vitsiksi, vaikka voihan sekin toimia.

On testattu nuorempana muutamankin kerran sopivissa tilanteissa ja toimii kun junan vessa.

Konservatiivisemmassa tapauksessa käy etsimässä paikallisia käsintehtyjä korviksia tms. ei mitään timantteja kuitenkaan. Tässä vaatimustaso on kuitenkin kovempi, sillä sun on kyettävä visualisoimaan, mitkä tarjolla olevista istuvat juuri hänelle.

Dollarit mukissa on kertakaikkisen mauton tuliainen, joten voit toimittaa ne minulle, ettei tule ongelmia suotta, osaan kuitenkin suhtautua asiaan anteeksiantavaisesti.

Edit. oikeastaan mukin voit pitää, että on mistä aamukahveet voit juoda.

 

[Prof. Puck]

Korua ei kannata missään nimessä ostaa, ennen kuin suhteesta on jotain toivoa - pelkkä pientä säätöä ei riitä. Nimimerkillä kokemusta omaava ja haavoja vieläkin nuoleva. Elä ja opi.

Jeps, luin turhan hätäisesti tuon alkuperäisen viestin ja jos tosiaan kyseessä on vasta orastavasta suhteesta (ei vielä edes vällykäärmettä tai kotia ehditty leikkimään...), niin koru voi tosiaan olla turhan voimakas signaali.

Mutta taas toisaalta yhtä paljon kuin itse lahjalla, myös tavalla se antaa on merkitystä. Esimerkiksi lahja voi olla vaikka kuinka edullinen, mutta jos siihen liittyy hyvä tarina, yhteinen muisto, tai tiedät, että se on myös lahjan saajan mielestä hauska tms. niin varmasti toimii. Vastaavasti korulle lahjana myös antaja itse voi ladata liian suuria odotuksia, etenkin jos/kun kysymyksessä ei ole kihlasormuksesta, vaan ihan vaan korusta.

Homma on siis kiinni siitä, millaisen 'tarinan' lahjan ympärille rakentaa, miten sen 'paketoi'... Kaunis koru on siinä mielessä yleensä varma lahja, että se on hyvinkin henkilökohtainen, romanttinen ja kun sen antaa oikean tarinan kera oikeassa mielentilassa ja paikassa, se saa yleensä naisen kuin naisen syttymään... Mutta ei sitte, jos ei kokeneemman kehäketun neuvot kelpaa ;-) Tilannetajua on vaan niin kovin vaikea näin netin välityksellä neuvoa...

 

[HIFK]

Nyt taas tältäki palstalta lueskellut noita teidän naisjuttuja, niin täytyy sanoa, että itselle ovat ainakin täyttä mystiikkaa ja tähtitiedettä. Ikää kuitenkin jo 22 ja puoli vuotta, eikä mitään kontakteja ole naisten kanssa ollut. Ehkä joskus tehnyt aloitteen, mutta eipä se koskaan ole mihinkään johtanut.

Tiedän, että joillekin tuollaiset jutut tulevat ihan luonnostaan ja joillakin niitä naisia vain riittää. Sitten on taas meikäläisen kaltaisia, jotka vain eivät millään ketään saa, vaikka mitä tekisivät.

Itse ainakin kyseenalaistan tuon, että ulkonäöllä ei olisi muka mitään merkitystä. Siis totta kai tuo sisäinen komeus on se tärkein, mutta jos ihan oikeasti ulkonäkö on jotain täyttä kuraa, niin eipä siinä oikein mikään sisäinen komeus mitään auta. Siis nyt tarkoitan ihan täyttä kuraa, eikä mitään sillä rajamailla olevaa.

Osa on myös siinä, että ulkonäkö on vain kuin pikkupojalla, eikä siis oikein minkäänlaisia miehisiä piirteitä itsessäni ole. Tuo sitten heijastuu kyllä kaikkialle. Harvoin naiset mitään hiiriä haluavat. Monesti on törmännyt sellaiseenkin, että monissa naisissa on enemmän munaa kuin meikäläisessä. Ja joidenkin muiden miesten kohdalla olen huomannut, että sitä miehisyyttä on lukuisissa naisissa enemmän kuin näissä miehissä.

Vaikeaahan tuota on muuttaa, monesti sellainen miehisyys vain on synnynnäistä. Tietysti paljon voi itsekkin tehdä, mutta se vain sitten näkyy kyllä kauas, kun joku yrittää esittää vähän miehekkäämpää. Ulkonäkökin kun kertoo jo toista, niin melkein mahdotontahan tuo on.

Itsellä siis ei edes kaveripiireissä ketään naista ole. Joku tuolla jo ihmettelikin, mutta kaveripiiri on aika hiirulaiskamaa. Eli siis aika nyhveröporukassa liikun. Mutta siihenkin on aika pätevä syy. Muuhun ei ole mahdollisuuksia. Kaikki vähän fiksummat henkilöt ja miehet joilla on edes muutama naiskaveri, niin karttavat meikäläistä. Tavallaan jos tuo nykyinen seura ei kelpaa, niin sitten pitäisi olla yksin. Karu fakta mutta paikkansapitävä.

Itse siis en millään muotoa mikään fiksu ole, vaan joka paikassa ja porukassa on saanut kuulla omasta tyhmyydestä ja vajaavaisuudesta. Ja sitähän se onkin. Olen sen joutunut joka päivä huomaamaan.

Eli eipä mikään ihme, että myöskään ne naiset eivät ole kiinnostuneita. Joskus jossain piireissä saattaa jotain naisia olla, mutta eivätpä minusta koskaan kiinnostuneita ole, näkyyhän tällainen olemus ja ulkonäkö kauas.

Hiirulais ja nössö olemusta on vain vaikeaa muuttaa, kun se kuitenkin kumpuaa ihan sisältä. Sitä on melkein mahdotonta opetella. Se menee niin helposti sellaiseksi "yrittämiseksi", jolloin näyttää vielä entistä ääliömmältä. Ja tuo näkyy kauas. Sellaista luontainen miesmäisyys ja olemus olisi siis hakusessa, mutta vaikeaa se on, kun sitä ei ole koskaan ollut. Koskaan ei ole edes näyttänyt miltään mieheltä, niin eipä hirveästi paranna asiaa.

Myös sitten kun se hetki vaikka sattuisi joskus tulemaan, että jonkun naisen saisi, niin kuinkakan kauan nainenkin sitä jaksaisi katsella? Yleensä kun varsinkin omalla kohdalla, niin naisilla sitä kuuluisaa munaa ja miehekkyyttä on enemmän kuin itsellä, niin aika vaikeaksi tuo menee. Enpä juuri koskaan edes naiseen ole koskenutkaan. Erittäin vähäisiä kertoja noin on tapahtunut.

Mitään rohkeutta ei itsellä vain ole. Sitäkin voi opetella, mutta se vain näyttää sellaiselta opetellulta toiminnolta, jossa ei ole mitään luontevuutta. Enkä siis tarkoita mitään yliyrittämistä, vaan että siitä puuttuu sellainen "idea".

 

[scholl]

Ryhdistäydy hyvä mies.

Itse ainakin kyseenalaistan tuon, että ulkonäöllä ei olisi muka mitään merkitystä. Siis totta kai tuo sisäinen komeus on se tärkein, mutta jos ihan oikeasti ulkonäkö on jotain täyttä kuraa, niin eipä siinä oikein mikään sisäinen komeus mitään auta. Siis nyt tarkoitan ihan täyttä kuraa, eikä mitään sillä rajamailla olevaa.

Oletko miettinyt kuinka kuraa monien naisten ulkonäkö on. Silti he saattavat saada joskus ja saavatkin miehen. En jotenkin ymmärrä sitä, että joku vähättelee omaa ulkonäköään.

Joku tuolla jo ihmettelikin, mutta kaveripiiri on aika hiirulaiskamaa. Eli siis aika nyhveröporukassa liikun. Mutta siihenkin on aika pätevä syy. Muuhun ei ole mahdollisuuksia.

Toi on ihan roskaa, ettei olisi mahdollisuuksia. Hanki joku harrastus. Jos olet tähän mennessä koodannut tietokoneella niin mene jonkun urheiluharrastuksen pariin. Sitten kun oot paremmassa kondiksessa niin olet oppinut tuntemaan uusia ihmisiä, jotka ovat myöskin paremmassa kondiksessa, eivätkä nyhveröitä.

Se olemus muuttuu sillä, ettet liiku koko ajan jossain nyhveröporukoissa ja sun pitää puolustaa itseäni, kukaan muu ei sitä tee. Eikä sellaista ole olemassakaan kuin miehekäs. Joidenkin mielestä joku salin paskamaha on miehekäs, jonkun mielestä joku kovakuntoinen tyyppi. Pääasia on se, että ryhdistäytyy ja laittaa itsensä sellaiseen kuosiin, että on nyt vähintäänkin itse tyytyväinen itseensä.

Jos ei muu auta niin mene nyt hyvä mies huoriin.

 

[Jerry100]

...

No olipas jotenkin erittäin masentava ja surullinen tarina. Paistaa läpi järkyttävän kokoinen itsetunnon puute.

Pari juttua: Ensinnäkin, vaikka näyttäisitkin nyrkillä tapettavalta hiireltä niin mikä estää sinua esim. pukeutumasta tyylikkäästi/muodikkaasti? Tämä viestittäisi muille että pidät huolta itsestäsi ja seuraat maailman menoa. Miten se yrittäminen näkyy jos sulla on siistit kuteet ja vaikka tyylikäs kello ranteessa?

Sitten kaveripiirisi, miksi et hanki uusia kavereita esim. kuntosalilta? Sählystä? jne. Menet vaan mukaan, avaat suusi ja verkostoidut. Ei se ihan tosissaan ole sen vaikeampaa.
Aloitat vaikka sanomalla että katoitko ipa-kärpät peliä, oliko Marjamäki mielestäsi törkeä vai ei, ja jos kaveri vastaa vain yhdellä sanalla, esim. ei, niin heitä pallo takaisin heti että millä perustelet sen ettei se ole törkeä...Krepshän sai tapuliin tärähdyksen jne...ihan vaikka tollalailla vaan aloitat keskustelun, kyllä ihmiset on kohteliaita ja puhuu. Ja jos ei puhu niin vitut siitä sitten,ei kannata törsätä aikaa siihen enempää.

Esimerkki ei nyt ollut ehkä paras mahdollinen.

Sitten sanoit että olet tyhmä. Miten tämä ilmenee siis jokapäiväisessä elämässä? Haukkuuko sua joku? Ja naiset hieman tykkää sellasesta hönö hölmöstä. Pitää kääntää katos voitoksi se tilanne eikä vaan saa alistua että "oonhan mä vitun tyhmä kun kaikki niin sanoo..."

Ja kyllä ehkä jotkut kattoo ulkonäköä, varmaan useimmat mutta jos nainen antaa sulle mahdollisuuden ja huomaa sut mahtavaksi persoonaksi (kun oppii tuntemaan) niin sen jälkeen se ulkonäkö ei todellakaan ole mikään ongelma, vaikka nuoren pojan kasvot olisikin.

Ja rohkeudesta. Mitä menetät siinä jos saat pakit kun menet avaamaan keskustelua naisen kanssa? Ihan oikeasti...et mitään. Ja noloa, se on vaan sitä jos et kehtaa lähestyä vastakkaista sukupuolta vaan annat tilanteen mennä ohi, joku muu mies menee juttelemaan ja saa sen numeron, ihan vaan kun yritti.

Tsemppiä! Ja muista että turpaan tulee kaikille aina välillä, tavalla tai toisella.

 

[scholl]

Miten se yrittäminen näkyy jos sulla on siistit kuteet ja vaikka tyylikäs kello ranteessa?

Mielestäni pitäisi unohtaa joku yrittäminen ja keskittyä siihen, että on itsellä hauskaa. Kyllä se näkyy sitten ulospäinkin. Vaatteissakin on turha miettiä mitään yrittämistä. Ostaa sellaista, mikä omasta mielestä näyttää hyvältä. Jos ei ole mitään makua niin sitten on ehkä syytä mennä jonkun vaateliikkeen homon juttusille.

Menet vaan mukaan, avaat suusi ja verkostoidut. Ei se ihan tosissaan ole sen vaikeampaa.
Aloitat vaikka sanomalla että katoitko ipa-kärpät peliä, oliko Marjamäki mielestäsi törkeä vai ei, ja jos kaveri vastaa vain yhdellä sanalla, esim. ei, niin heitä pallo takaisin heti että millä perustelet sen ettei se ole törkeä...

Tai vaikka baarissa, jos selvinpäin ei onnistu. Hilpeässä nousuhumalassa kukaan ei näytä urpolta, vaan tulee kuva, että on meno päällä, kun osallistuu keskusteluihin/väittelyihin vaikkapa baaritiskillä. Ja muistaa se, että jos joku vittuilee, tönii tms. niin pitää puolensa. Uhkailee vaikka, jos tarve vaatii. Se, joka on valmis puolustamaan itseään, ei joudu yleensä mihinkään tappeluihin.

Toki on hyvä seurata, mitä maailmassa tapahtuu, jotta voi keskustella asioista. Voi kuulostaa hieman hönöltä, jos ei tiedä mitään mistään muusta kuin Vic 20:n prosessorista.