Naisasiat

[Ötökkä]

Siis ala-asteen ja ylä-asteen porukat, opiskeluelämä, armeijaelämä, työelämä, jne. Kaikissako on todellakin ollut jotain vajaata porukkaa? Enköhän se ollut ihan minä, joka vajaa ja ruma olin.

Eihän minua tuolla höntsäporukassa kiusata, tarkoitin siis sitä, että ei kukaan ole millään lailla kiinnostuneita omista tekemisistäni, jutuistani, tulenko treeneihin, jne. Ikäjakauma 18-50 about. Suurin osa yli 25-vuotiaita. Pinnallisia kaikki? Tuskin. Omat jutut vain ovat sen verran tyhmiä ja vajaita, ettei ketään jaksa kiinnostaa. Ja kuten sanoin, ulkonäkö suorastaan huutaa tuollaista vajaavaisuutta.

Samaa mäkin olen joskus miettinyt. Että ihan todellako koko se "Kiusaajajengi" peruskoulussa olis jotenkin tyhmiä? Ja mussa ei ole mitään vikaa? Miten se on mahdollista, että n. 60% jokaiselta luokaltani oli pinnallisia paskoja?

Mutta lopulta, kylllä niitä hyviäkin tyyppejä sitten löytyy. tai ehkä sitten "muita luusereita", mutta pääasia että niiden kanssa voi olla oma itsensä ;)

 

[Ted Raikas]

Samaa mäkin olen joskus miettinyt. Että ihan todellako koko se "Kiusaajajengi" peruskoulussa olis jotenkin tyhmiä? Ja mussa ei ole mitään vikaa? Miten se on mahdollista, että n. 60% jokaiselta luokaltani oli pinnallisia paskoja?

Moni meistä elää lapsuuden ja nuoruuden hyvinkin ajattelemattomissa merkeissä. Taatusti osa niistä kiusaajista ja pinnallisista paskoistakin kasvaa sivistyneiksi ihmisiksi, jotka ei muita lyttää ja sorra. Ikävä kyllä varhaisnuoruuteen kuuluu usein ajattelemattomuus ja kyvyttömyys asettua toisen asemaan. Kyllä se silti varmasti osan kohdalla iän myötä tasoittuu kehittyy.

Osa harmi vaan, on jo hyvin varhaisessa vaiheessa erittäin herkkiä ellei yliherkkiä vastaanottamaan asioita ja kyky käsitellä niitä on haavoittuvaisempi kuin toisilla. Ei näissä jutuissa siis aina yksiselitteisesti ole hyvä ja paha, vaan ihmisten erilaisuus vastakkain. Joskus se saa ikäviä muotoja.

Ei sillä, että hyväksyisin järjestelmällisen koulukiusaamisen ja toisen ihmisen sortamisen, siihen ehdottomasti tulee puuttua. Toiset ihmiset voi vaan ottaa hiukan kevyemmänkin härnäämisen hyvin henkilökohtaisesti ja suhtautua siihen vakavasti. Näihin asioihin ei ikävä kyllä nollatoleranssia ole olemassa, vaikka kuinka haluaisi. Edelleen: yksilöt vs. yksilöt.

 

[anatsu]

Olen tutzban kanssa samaa mieltä. Ei tuolla oikeastaan voi saada edes naisia kiinnostumaan, jos koko ajan jankkaa itselleen, että olen ruma ja tyhmä ja rypee itsesäälissä. Nyt HIFK ryhtistäydyt ja aloitat uskomisen itseesi. Pienin askelin se alkaa. Aloita vaikka jonkun yksilölajin harrastus. Vaikka jokin kuntosalilla käynti tai vastaava. Mutta semmonen, ettei kukaan saa sinun itseluottamusta ja motivaatiota laskemaan. Tai tee mitä ikinä, mikä on sinusta hauskaa ja missä tunnet olosi hyväksi. Sillä tavoin kohotat itsetuntoasi ja kohta parannat minäkuvaasi. Jopa tutzban ehdottama psykiatri voisi olla vaihtoehto. Siellä puolella, kuten tuossa jotkut aiemmin kertoilivat, ne pahimmat puutteet tuntuvat olevan.

Eikä niitä naisia tarvitse välttämättä mihinkään tansseihin viedä. Ala vaikka puhumaan niille. Ja jos eivät halua, että sinä puhut heille, niin pinnallisia ovat naiset sielläpäin. Täytyy myöntää.

Harva nainen se minunkaan kanssa varmaan pari-kolme vuotta sitten olisi lähtenyt mihinkään vetämään hippoja, mutta kun aloin puhumaan heille, niin johan jutut kiinnosti. Jotkut ovat sanoneet, että minua ja minun juttujani on mukava kuunnella. Siinä kuulemma voi omat mietinnät jättää vähäksi aikaa ja keskittyä kuuntelemaan jotain ihan huuhaa-tarinaa. Tai no kyllä minä jotain faktaperäistä, yhteiskuntaan liittyvää juttuakin heille kerron. Mutta kuitenkin. Pääpointti oli se, että minäkin alan kelvata heille esim. tanssiseuraksi. Nyt he tuntevat, kuka minä olen ja tietävät varmaan minun tavat ja ajattelumaailman aika hyvin. Lisäksi osa avautuukin aika hyvin minulle. Kertovat, että "mitä minä teen"-juttuja. Tutustu rohkeasti niihin naisiin. Ei ne petoja ole. Ainakaan vissiin.

Fiksujen ja "vaimomateriaalisten" naisten silmissä ei ole loppupeleissä paskankaan väliä minkänäköinen sinä olet. Näin olen antanut ymmärtää itselleni. Jos naiset välittävät enemmän ulkoisesta kuin sisäisestä kauneudesta, niin terve.

Tässä kirjoituksessa ei saattanut olla mitään järkeä. Kirjoitus on tehty väsyneessä mielentilassa ja kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.

 

[kamik]

Omat jutut vain ovat sen verran tyhmiä ja vajaita, ettei ketään jaksa kiinnostaa. Ja kuten sanoin, ulkonäkö suorastaan huutaa tuollaista vajaavaisuutta.

Seis, seis, seis.

Et ainakaan kirjoitustesi perusteella vaikuta millään tavalla "vajaalta". Varsin selvästi ja sujuvasti saat asiasi kerrottua, joka ei onnistu "vajaalta" tyypiltä. Pikemminkin vaikutat erittäin heikon itsetunnon omaavalta kaverilta, jolle naisista ja naisten suosiosta on muodostunut pakkomielle. Tavoittelet kovasti suosiota ja mitä kovemmin tavoittelet, sen kauemmaksi tavoite tuntuu karkaavan. Näet syyksi ainoastaan oman rumuutesi, joka todennäköisesti ei edes pidä paikkaansa. Jos kaikki jatkoajan miespuoliset käyttäjät laittaisivat kuvansa näkyviin, niin luusin, että kokisit yllätyksen. Täältäkin löytyy monen näköistä jampaa, joista tuskin kukaan erottuu rumuudellaan joukosta.

Eikö elämässäsi ole oikeasti sijaa muulle kuin naisten suosion tavoittelulle? Kannatat HIFKta, joten lähdeppä jonkun jatkoaikalaisen kanssa peliin ja ehkä sitä kautta tutustut uusiin ihmisiin. Ja opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Jollet kelpaa edes itsellesi, niin kuinka ihmeessä kelpaisit jollekin toiselle? Sinä olet yhtä arvokas ja tärkeä ihminen kuin kuka tahansa meistä.

 

[HIFK]

Joo, täytyy tossa joku päivä katsoa, voisi sinne Helsinkiin päin tulla.

Mutta kyse ei kuitenkaan ole mistään pienestä härnäämisestä, vaan joskus erittäin kovastakin mollaamisesta. Ja kyllä, kun katsoo, niin peruskoulun suoritin luokan huonoimmalla todistuksella, samaten kuin ammattikoulun. Ammattikoulussa tosin pari taisi olla huonompia. Armeijasta joukkueen huonoimmat paperit.

Futistreeneissä joukkueen huonoin pelaaja, kun ei osaa edes syöttää. Tai laukoa. Muut saattavat kikkailla kahtakin pelaajaa yhtäaikaa. Salillakin käy erittäin paljon itseäni parempia treenaajia. Pieni sali, joten kävijöitä ei paljoa ole.

Tuollaisissa paikoissa sitten vain olen joutunut silmätikuksi. Armeijassakin sain vain kuulla joukkuekavereilta ja kouluttajilta, kuinka huono olin. Eikä se todellakaan vahvasti mennyt millään tavoin, huomasinhan sen jo itsekkin.

Siedän erittäin hyvin sellaista pientä härnäämistä, mutta nyt ei olekkaan kyse siitä. Ja on jännä juttu sekin, että joku toinen ei ikinä joudu vastaavaan tilanteeseen missään. Koulussa, työelämässä, treeneissä, jne. Toiset sitten vain joutuvat koko ajan.

Mielestäni en mitään terapeuttia tarvitse, hän ei kuitenkaan vo ihmisten asenteita muuttaa millään tavoin. Itse tiedän, milloin minua ei kaivata, milloin olen hyvä, jne.

Eikä se, että viimein osaa jo futiksessakin syöttää kanssapelaajalle, moni oppii sen jo viisivuotiaana. Enkä ole koskaan ollut mitenkään mielissäni siitä, että saan vaikka 5 kiloa rautaa tankoon lisää. Moni vetelee sellaisiakin rautoja lämmittelysarjoina.

Ja kuten huomaatte, niin huonoin peruskoulutodistus luokalta, huonoin sotilaspassi, huonoimmasta päästä oleva ammattikoulutodistus, jne. Nuohan ovat vain papereita, mutta kertovat erittäin paljon.

Enkä ole kenellekkään sanonut, etten hyväksy itseäni. Enkä mene mihinkään paikkaan jo täysin antautuneena. Mutta kyse onkin siitä, että kun jo valmiiksi näyttää sellaiselta tyhmältä ja vajaaälyiseltä, niin ketä oikeasti kiinnostaa? Moni ihminen kun menee jonnekkin, niin eipä mitään, hänen kanssaan aletaan keskustella ja tehdä tuttavuutta. Meikäläistä taas vältellään. Yrittää siinä sitten luoda jotain ystävyyssuhdetta.

Tuollainen suhde on vain itselle erittäin vaikea, ellei jopa mahdoton, rakentaa sellaisen ihmisen kanssa, joka on oikeasti suosittu toisten ihmisten keskuudessa ja jota pidetään ns. johtavana ihmisenä ja fiksuna. Tavallaan henkilöiden kanssa, joilla on suuri kaveripiiri, jne. Itsellä ei ole oikein mitään, muuta kuin samanlaisia nörttikavereita, joilla ei ole oikein mitään kaveripiiriä itsellä.

Vaikken kirjoitusten perusteella vaikutakkaan vajaalta, niin moni vain kun pelkän tyhmän ulkonäön näkee, niin halua edes välttämättä tutustua. Ja ne spontaanit tilanteet ovat ihan erilaisia verrattuna tähän.

 

[moby]

Ja kuten huomaatte, niin huonoin peruskoulutodistus luokalta, huonoin sotilaspassi, huonoimmasta päästä oleva ammattikoulutodistus, jne. Nuohan ovat vain papereita, mutta kertovat erittäin paljon.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuo huonoin sotilaspassi on kyllä ihan oman huonon motivaation tuotosta. Armeijassa ei katsota kuka on rumin/tyhmin vaan siellä kyllä voi loistaa vaan sillä että on motivaatiota. Vähän tuntuu, että sulla ei motivaatiota ole oikein mihinkään ja sitten on helppo avautua täällä JA:n keskusteluissa.

Jos nyt jätetään nuo koulut pois, niin tietynlaisella suorittamisen motivaatiolla pärjää armeijassa ja myös naisasioissa. Millään en kirjoituksiesi perusteella saa susta mitään vajakkia, jotka intissä saivat paskaa siksi, että olivat aivan pihalla kaikesta(näilläkin jampoilla naista riitti, koska olivat niin pihalla kaikesta(vajakkinaiset tykkäsivät)).

 

[penkinlämmittäjä]

Minullakin on ongelma naisten kanssa. Tällä hetkellä. Koska olen vielä nuori, niin jopa aivan ymmärrettävä ongelma, josta en niinkään ole huolissani. Suurinpiirtein samaa ikää kuin arvoisa palstaveli HIFK.

En tykkää yhden yön jutuista ensinkään. Sosiaalisia kontakteja kyllä riittää ja siinä se ongelma tuleekin. Minusta tulee liian hyvä kaveri. Koska olen oma itseni. En esitä mitään. Minusta tulee hyvinkin nopeasti eräänlainen tukihenkilö. Se on todella turhauttavaa itselle. Naiset kiinnostuu hetkeksi. Itse taas olen vähän hidas kiinnostumaan parista suoraan sanottuna hyväksikäytöstä johtuen. Mutta itsestäni annan aina mahdollisimman realistisen kuvan. En haluaisi valehdella, mutta tuntuu että se on ainoa mahdollisuus. No, ehkä lienee vaan järkevintä ajatella, että tässä ollaan vielä nuoria ja ehkä itse on hieman aikuisempi kuin ikäiseni. Harmillista, kun itseä ei tosiaan kiinnosta se paneminenkaan ennenkuin olen sen verran tutustunut ihmiseen, että tiedän haluanko viedä asian siihen pisteeseen, joka voi aiheuttaa liikaa kiintymystä. Yleensä en. Tapana, kun ei ole leikkiä kenenkään tunteilla, vaikka sanoisikin että se on vaan tämä kerta.

Ehkä jo parin vuoden päästä ne liian mukavat miehetkin rupeaa naisia kiinnostamaan.

 

[Muhkea]

Futistreeneissä joukkueen huonoin pelaaja, kun ei osaa edes syöttää. Tai laukoa. Muut saattavat kikkailla kahtakin pelaajaa yhtäaikaa.

Teeppä seuraavan kerran futista pelatessa sellainen tavoite, että teet kaiken niin hyvin kuin osaat. Yritä laittaa joka syöttö huolella ja napata aina pallo pois niiltä kikkailevilta kavereilta. Älä ajattele olevasi paskin pelaaja kentällä, vaan ajattele vaikka, että olisit pelaamassa ensimmäistä kertaa heidän kanssaan. Näytä niille. Ei haittaa, vaikka epäonnistut, mutta osoitat itsellesi ainakin, että yrität parhaasi. Ja kyllä muutkin siellä huomaa, jos sulla on ikään kuin uusi vaihde käytössä.

 

[HIFK]

Nyt täytyy kyllä sanoa, että tuo huonoin sotilaspassi on kyllä ihan oman huonon motivaation tuotosta. Armeijassa ei katsota kuka on rumin/tyhmin vaan siellä kyllä voi loistaa vaan sillä että on motivaatiota. Vähän tuntuu, että sulla ei motivaatiota ole oikein mihinkään ja sitten on helppo avautua täällä JA:n keskusteluissa.

Jos nyt jätetään nuo koulut pois, niin tietynlaisella suorittamisen motivaatiolla pärjää armeijassa ja myös naisasioissa. Millään en kirjoituksiesi perusteella saa susta mitään vajakkia, jotka intissä saivat paskaa siksi, että olivat aivan pihalla kaikesta(näilläkin jampoilla naista riitti, koska olivat niin pihalla kaikesta(vajakkinaiset tykkäsivät)).

Niin itse olen monella tapaa nk. myöhäisherännäinen, eli tavallaan omista tavaroista huolehtiminen oli esim. armeijassa todellinen ongelma. Itseltä hävisi kaikenlaisia tavaroita pitkin palvelusaikaa. Häväreitä kirjoitin yhteensä varmaan 25. Kun ei ikinä ole osannut huolehtia omista tavaroistaan, niin sitähän tuo on. Yritin kyllä päästä määräaikaan mennessä valmiiksi, mutta joko tavaroita vain unohtui tai sitten en ollut vain yksinkertaisesti valmis.

Kiireessä tekeminen on erittäin vaikeaa itselle. Kyllähän sitä yritti ja yritti, mutta tavaroita hävisi, eikä ehtinyt tulla määräajoissa paikalle. Tavaroita unohtui jatkuvalla syötöllä, kun piti huolehtia kaikesta. Itse vain en ollut tottunut sellaiseen. Ampumaradalle lähtiessä huolehti jo edellisenä iltana, että kaikki on mukana, mutta jotain jäi usein, melkein aina. Sitä se vain oli. Itselle tuossa oli vain henkilökohtaisesti liikaa. Sitä ei ehkä moni ymmärrä, mutta niin se vain oli.

Tyhmän päänkin takia sitten ymmärsi yksinkertaisia juttuja täysin väärin. Ei vain pysynyt homma hanskassa. Eikä siinä, oli joukkueessa eräs toinenkin, jolla oli veksipäiviäkin vähemmän, tavaroita hukassa vähemmän, jne. mutta melkein yhtä huonon passin sai. Kaveri oli täysin kujalla koko palveluksen ajan, voisi sanoa, että vielä enemmän kuin minä.

Itsellä oli tavoitteena päästä rauhanturvajoukkoihin, oli jo ennen palvelukseen astumista, mutta eipä siitä mitään tullut. Kun tällä palstalla esim. pystyy moneen kertaan miettimään mitä kirjoittaa, niin siellä ei taas pystynyt. Itselle se vain oli sen verran hankala paikka, vaikka nuo olivat lähes kaikille yksinkertaisia juttuja, mutta ei itselle.

 

[mjr]

Siis ala-asteen ja ylä-asteen porukat, opiskeluelämä, armeijaelämä, työelämä, jne. Kaikissako on todellakin ollut jotain vajaata porukkaa? Enköhän se ollut ihan minä, joka vajaa ja ruma olin.

Näitten kirjoitustesi perusteella et vaikuta ollenkaan siltä että olisit mitään pikkuleipiä vajaa piknikilläsi. Ei ehkä auta sanoa, että on totaalisen irrelevanttia mitä muut ajattelevat sinusta, relevanttia on ainoastaan mitä itse ajattelet. Ympärillä olevat ihmiset sitten yleensä seuraavat sitä signaalia, minkä itse antaa. Nyt vaikuttaa siltä, että olet itsesi ensimmäinen kiusaaja ja vähättelijä. On varmasti pitkäaikainen projekti päästä tervempään käsitykseen itsestään, mutta ei mitenkään mahdoton. Kannattaisi ehkä keskustella jonkin ammattihenkilön kanssa tilanteestasi.

 

[J-Ko]

Kannattaisi ehkä keskustella jonkin ammattihenkilön kanssa tilanteestasi.

Ei kannattaisi vaan pitää. Nyt et jumalauta HIFK pilaa nuoruuttasi jauhamalla tota paskaa itsellesi! Psykiatrille mars ja tai joku täältä palstalta tulee ja vetelee ympäri korvia!

Tiedän kyllä mitä on kun kuva itsestä on täysin viturallaan. En ole noin pohjalla ollut kuin HIFK, mutta ei meikäläisenkään itsetunto kovin korkealla aina ole ollut. Hauskaa sinänsä, että usein nämä lamakaudet on osuneet sille ajanjaksolle kun olen ollut laihimmillani eli teoriassa parhaimman näköinen mitä musta saa. Sitä paitsi, jos olet puoliksikaan noin huono kun kerrot olevasi, niin sähän alat olee aika hyvä? Vähän kuin huono huumori.
HIFK:n tyhmyyttä en suostu uskomaan jo pelkästään kirjoitetun tekstin perusteella. Asiat ilmaistaan selkeästi ja oikein kirjoitettuna. Ei virheen virhettä. Mieshän pyyhkii jäätä monella ns. asiakirjoittajalla, sen verran vakuuttavaa tekstiä tulee ulkoasullisesti. Sisältö onkin sitten karumpaa luettavaa.

Kannattaa tosiaan yrittää keksiä joka päivä itsestään jotain hyvää. Jos vaikka kerkiää bussille ajoissa niin tehdä siinä numero. Ehdinpäs, hyvä minä!

Naiset ja ulkonäkökysymykset on vaikea asia. On väärin kieltää etteivätkö naiset katsoisi myös ulkonäköä, mutta eivät todellakaan pelkästään sitä.
Mä en tosiaan ole mikään Brad Pitt, ja kun tyttöystävä luonnehti minua niin ainoa kehu ulkonäön suhteen tuli hyvästä perseestä. Persettä on kehuttu myös miesten toimestä, joten aika hyvä sen täytyy olla.
En oikeen hyvin osaa neuvoa, mutta kyllä mä sieltä ammattiauttajalta lähtisin tätä ongelmaa purkamaan. Mies on nuori vielä, parhaat vuodet edessä. Ei kannata käyttää tätä ainutkertaista elämää surkuttelemalla jos apua on saatavilla. Noloa mennä ammattiauttajan luo? Noloa on myös viiskymppisenä tajuta että on hukannut elämänsä. Kaikki asiat ei aina mene putkeen, varsinkaan naisten kanssa, mutta aina voi sentään yrittää ja tehdä parhaansa.

 

[anatsu]

Mutta kyse ei kuitenkaan ole mistään pienestä härnäämisestä, vaan joskus erittäin kovastakin mollaamisesta. Ja kyllä, kun katsoo, niin peruskoulun suoritin luokan huonoimmalla todistuksella, samaten kuin ammattikoulun. Ammattikoulussa tosin pari taisi olla huonompia. Armeijasta joukkueen huonoimmat paperit.


Futistreeneissä joukkueen huonoin pelaaja, kun ei osaa edes syöttää. Tai laukoa. Muut saattavat kikkailla kahtakin pelaajaa yhtäaikaa. Salillakin käy erittäin paljon itseäni parempia treenaajia. Pieni sali, joten kävijöitä ei paljoa ole.

Nyt on hyvä yksi asia muistaa. Näissä asioissa "kilpailet" ainoastaan itseäsi vastaan. Sillä ei ole paskan väliä, mitä muut saa koulussa ym. Ei ne muiden numerot siirry sinun papereihin mitenkään. Sinusta itsestä se on/oli kiinni, miten suoritit peruskoulun ja ammattikoulun kuten myös armeijan. Toisten paperita ei kannata tuijotella.

Mene noihin futistreeneihin, kuten Mikke11 suositteli, uuden asenteen kanssa. Lähde tekemään pikkujuttuja kerrallaan. Ei sitä heti tarvitse olla kentän paras. Tavoitteet pitää asettaa oikein. Jos ei tällä kertaa onnistunut joku syöttö/kikka, niin ensi kerralla onnistuu, kun saat uuden mahdollisuuden. Pienistä asioista syntyy isoja kokonaisuuksia. Tai jotekin noin.

Kuntosalillakin on hyvä muista, että älä tuijota mitä muut tekee. Et treenaa siellä muita kuin itseäsi varten. Se on tärkeintä sinulle, mitä sinä itse teet. Sama vaikka toinen tekisi 50kg enemmän penkistä. Käy vaikka puristamassa hänen kättään ja sano, että joku päivä minäkin nostan tuon. Mutta muista, että sinä et ole siellä kuin itseäsi varten. Teet itselle sopivilla painoilla ja liikkeillä salitreenit. Ei tarvitse olla se salin hidalgo.

 

[Palstalegenda]

Kasvata HIFK sopivan mittainen parta (alle sentti). Jos ei parta kasva, niin ainahan sitä voi teippailla muualta...

Nimittäin kaiken tämän ensimmäisen lauseen merkitys on Mikko Haapakoskessa. Se tuo Mikko Haapakoski oli eräänlainen häränpaskageneraattori eräässä puolen Suomen mailapelijoukkueessa. Jossain kohtaa lupasin, että ensi kertaa elämässäni en partaani ajele ennen kuin tuo generaattori on muualla kuin tuossa seurassa horisemassa pomppukiekoista ja hyvistä peleistä, kun peleistä oli hävitty suurin osa.

Niinpä kasvoi partani kaikkiaan 1,5 viikkoa. Ja katso, alkoivat lattiat lainehtia, kun naiset kusivat hunajaa, vaikka olihan noilla ennenkin toisinaan jonkinmoisia pidätysvaikeuksia ollut. Jopa äitini sanoi kotiovella, minut ensi kertaa parrallisena nähdessään, että "ohhoh, sinähän oot kuin joku Hollywoodin tähti!" Siinä kohtaa olin hakea vesurin ja pilkkoa partani viemäriin...

Siis jos partasi kasvaa, niin ehkäpä se tekisi "miehekkäämmäksi". Tosin ongelmasi on kylläkin pään sisällä eikä ulkona...

Et sinä psykologia tarvitse vaan lähinnä pillua ja sitä pillunkantotelinettäkin siinä sen ympärillä. Nykyisin se puumanaishomma on kuulemma muotia. Mene jonnekin puumamestaan ja tyrkkäänny sinne. Sinun ei tarvitse tehdä mitään, sen kuin särvit maksaasi ylitöitä ja illan päälle pääset naisen päälle ja saat nelivitosta pimppiä ja alat mieheentyä.

Ronkelit runkkaavat ja kirjoittavat keskustelupalstoille.

Muistuipa vielä mieleeni vuosi 1996, juuri lukioni päättäneenä kun olin tielaitoksella kesätyössä ja jossain päin korpea luki postilaatikossa "Hillevi". Se pääinsinjööri, Pennanen, totesi hyvin hissukseen tuumaillen: "...siinähän sitä olisi Käyttäjänimettömälle nae...nen... kaheksankymppinen... nimen perusteella... tuo Hillevi.... ne ne ossaavat seksitemput... ko on kokemusta..."

 

[Kulkija]

Oma suhteeni kariutui tuossa kolmisen kuukautta sitten. Päättäjänä oli tämä naishenkilö. Kuulemma tahtoi omaa aikaa ja liipalaapa. Noh siinähän sitä tuskailtiin eka kuukausi pienessä masennuksessa ja alkoholia saattoi kulua liikaakin. Sitten paha olo hävisi ja vietin elämässäni pitkästä aikaa hauskaa kunnolla myös ilman alkoholia. Viime baari-illan päätteeksi kuitenkin juttelin kaverini kanssa viime suhteestani noin 1½ tuntia. Sen jälkeen on exä pyörinyt päässä 24/7, jos ei tuota niin vähintään se 3-4h päivässä. En tiedä mitä tekisin. Haluan unohtaa koko tilanteen palata "arkeen". Se ei vain näytä onnistuvan taaskaan niin helposti.

Pohtinut eron syitä. Nimittäin häneltä tuli vähintään 4-5 eri syytä. Päivästä kiinni. Silloin sovittiin, että ystävinä pysyttäisiin, mutta se kariutui heti ensimmäisen baari-illan jälkeen jolloin riitelimme kaikkien edessä. Nyt miettinyt pitäisikö ottaa häneen yhteyttä ja kysellä kuulumisia ja kertoa hieman omia tuntemuksia. Nimittäin suurin ahdistuneisuus tullut juurikin siitä etten omaa enään ketään kenelle voisin päivittäin puhua huolistani ja iloista. Ei ole enään sitä olkapäätä.

Toisena naisongelmana onkin sitten se, kun on noita opiskelijabileitä tullut ja mennyt ja vapaana ollessani olen kyllä päässyt kiinnostavien naisten kanssa juttelemaan ja pientä flirttiä molemminpuolin. Siinä on vain se, että se on aina aina jäänyt siihen. Mitä teen väärin? Vai onko se vain huonoa tuuria. Pitäisikö vain rohkeammin ilmaista aikomuksistani.

 

[Baloun]

Sen verran hyvin kävi, että nyt liki 4 vuoden seurustelun jälkeen ollaan menty naimisiin. 29.5 muutetiin yhteen ja nyt toissapäivänä 9.12 mentiin naimisiin.

Itsellä vahvaakin vahvempi usko, että suhde kestää erittäin pitkälle.

Sen verta oltiin laiskoja että Maistraatissa mentiin.

 

[Ötökkä]

Osa harmi vaan, on jo hyvin varhaisessa vaiheessa erittäin herkkiä ellei yliherkkiä vastaanottamaan asioita ja kyky käsitellä niitä on haavoittuvaisempi kuin toisilla. Ei näissä jutuissa siis aina yksiselitteisesti ole hyvä ja paha, vaan ihmisten erilaisuus vastakkain. Joskus se saa ikäviä muotoja.

Totta tuokin. Mua se kiusaaminen harmitti yllättävän vähän koko ala-asteen, vaikka se todella ilkeää jo silloinkin oli. Ulkonäköä arvosteltiin joka ikinen kerta kun kävelin ohi jne (tytöt osaa oikeasti olla hemmetin ilkeitä toisille tytöille). Yläasteella vasta alkoi tuntumaan tosi pahalta, kun siinä vaiheessa oikein kukaan ei uskaltanut olla mun kaveri, etteivät joutuisi samaan tilanteeseen. Pari kaveria oli seiskalla, mutta nekin lopulta kyllästyivät kyselyyn että "miten helvetissä sä voit olla ton ruman paskan kaveri?"....

Itse kuitenkin ajattelen, että noista asioista on suht. hyvin päässyt vihdoin yli. Viimesen parin vuoden aikana olen jopa lapakkannut vihaamasta ihmisiä, joiden mielestä mut oli pitänyt rumuuteni vuoksi ampua, ettei tarvitsisi katsella (niin se sanoi, ei siis mun mielestä mitään ihan "normi piikittelyä")?

Kyllä edelleen huomaan, että itsetunto esim. ulkonäön suhteen on todella huono. En oikeastaan edelleenkään osaa ajatella, että kukaan voisi esimerkiksi ihan oikeasti olla minusta kiinnostunut muuten kuin kaverina. Mutta muuten kyllä olo on viimeisen puolen vuoden aikana kohentunut paljon, ja motivaatiota asioihin riittää taas :)

EDIT: Anteeksi, hiukan off topic. Olisi ehkä kuulunut jopa tuonne "taudinkuvana depressio"-ketjuun, mutta oli vain sanottavaa lainaukseen. Anteeksi, jos tämä sekoittaa ketjua.

 

[TM]

Ja kuten huomaatte, niin huonoin peruskoulutodistus luokalta, huonoin sotilaspassi, huonoimmasta päästä oleva ammattikoulutodistus, jne. Nuohan ovat vain papereita, mutta kertovat erittäin paljon.

Tämä lienee liioittelua. Kuka mukamas vertailee papereita joka paikassa muiden kanssa, jotka samaan aikaan valmistuneet? Yo-todistuksia jaettaessa rehtori kyllä kuulutti aikoinaan jokaisen arvosanan, oliko abro vai lauda jne. Mitään muita vertailuja en kyllä muista. Olet käynyt peruskoulun, ammattikoulun ja armeijankin. Ei ollenkaan huono ja veikkaanpa, että tiedät myös jonkun, joka keskeyttänyt samaan aikaan jossakin paikassa.

Naisiin tutustuessa pitää olla sitten tarkkana kuin porkkana, kaikenlaisia niitäkin on. Eilen naapurissa oli kovaa huutoa kun muija sai jonkinlaiset raivarit ja mies vaan yritti rauhoitella. ;)

 

[TQoFE]

Laitapa HIFK vaikka kuvaa näkyville. Jatkoajan asiantunteva raati voi sitten kertoa, oletko ruma vai et, ja jos satutkin olemaan, niin mitä asialle on tehtävissä.

Kuvaa näkemättä veikkaan, että ryhdissä voisi olla parannettavaa. Niin ihmis- kuin eläinmaailmassakin selkä suorana ja pää pystyssä kulkevat saavat arvostusta ja kunnioitusta osin jopa "ilmaiseksi". Yli käveleviä on vähemmän ja kiinnostuneita enemmän.

 

[koukku]

Niin itse olen monella tapaa nk. myöhäisherännäinen, eli tavallaan omista tavaroista huolehtiminen oli esim. armeijassa todellinen ongelma. Itseltä hävisi kaikenlaisia tavaroita pitkin palvelusaikaa. Häväreitä kirjoitin yhteensä varmaan 25. Kun ei ikinä ole osannut huolehtia omista tavaroistaan, niin sitähän tuo on. Yritin kyllä päästä määräaikaan mennessä valmiiksi, mutta joko tavaroita vain unohtui tai sitten en ollut vain yksinkertaisesti valmis.

Kiireessä tekeminen on erittäin vaikeaa itselle. Kyllähän sitä yritti ja yritti, mutta tavaroita hävisi, eikä ehtinyt tulla määräajoissa paikalle. Tavaroita unohtui jatkuvalla syötöllä, kun piti huolehtia kaikesta. Itse vain en ollut tottunut sellaiseen. Ampumaradalle lähtiessä huolehti jo edellisenä iltana, että kaikki on mukana, mutta jotain jäi usein, melkein aina. Sitä se vain oli. Itselle tuossa oli vain henkilökohtaisesti liikaa. Sitä ei ehkä moni ymmärrä, mutta niin se vain oli.

Tyhmän päänkin takia sitten ymmärsi yksinkertaisia juttuja täysin väärin. Ei vain pysynyt homma hanskassa. Eikä siinä, oli joukkueessa eräs toinenkin, jolla oli veksipäiviäkin vähemmän, tavaroita hukassa vähemmän, jne. mutta melkein yhtä huonon passin sai. Kaveri oli täysin kujalla koko palveluksen ajan, voisi sanoa, että vielä enemmän kuin minä.

Itsellä oli tavoitteena päästä rauhanturvajoukkoihin, oli jo ennen palvelukseen astumista, mutta eipä siitä mitään tullut. Kun tällä palstalla esim. pystyy moneen kertaan miettimään mitä kirjoittaa, niin siellä ei taas pystynyt. Itselle se vain oli sen verran hankala paikka, vaikka nuo olivat lähes kaikille yksinkertaisia juttuja, mutta ei itselle.

Kirjoituksiasi lukiessa löydän paljon yhtäläisyyksiä omiin tuntemuksiini noin viisi vuotta sitten. Armeijasta päästyäni olin itsekin hieman tuuliajolla ja mietin, mitä elämä tuo tullessaan. En itsekään ole ulkonäöllisesti mikään Pittin Brad, ja tämän tiedostaen olin alkuun melko ujo hankkiessani kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen. Elämänkokemus ja ikä toivat kuitenkin varmuutta olemukseeni, ja (ainakin ulospäin) positiivisella ja iloisella elämänasenteella olenkin saanut jopa yllättävän paljon aikaan:)

Se, ettet ole saanut itsestäsi parasta esiin esim. armeijassa tai koulussa, ei todellakaan kerro siitä että olet jotenkin tyhmempi kuin muut. Kirjoituksistasi paistaa todella hyvä äidinkielellinen osaaminen, ja jo tämä kertoo että osaat ajatella ja jäsennellä ajatuksesi ainakin yhtä hyvin kuin kuka tahansa ns. keskiverto suomalainen.

Luulen, että olet ns. myöhäisherännäinen/hitaammin kypsyvää tyyppiä monessa asiassa. Itse koen olevani tätä tyyppiä ja tämän takia olen joskus ollut hieman pihalla suorittaessani asioita, jotka fyysisen ikäni perusteella minulle kuuluvat, mutta joihin en henkisesti ole ollut vielä täysin valmis. Armeijakin olisi luultavasti mennyt paremmin, jos olisit lykännyt sinne menoa esim. vuodella. Nyt nämä koetut negatiiviset tuntemukset ovat saaneet mielessäsi liian suuret mittasuhteet, ja se heijastuu ulospäinkin selvänä epävarmuutena asioissa, joita koetat tehdä. Pura nämä möykyt sisältäsi ja aloita elämä ns. puhtaalta pöydältä, 22-vuotiaana sinulla on koko elämä edessäsi ja paljon hienoja asioita koettavana!

 

[Surukuku]

Dodi, kissa nostettu pöydälle. Melkein hyperventiloin kun asiasta kerroin, ja olihan tuo ihan vitun vaikeeta kertoa kuinka sekaisin omat ajatukset suhteessa ovat.

...

Kuulehan veliseni - olet juuri tuolla avautumisellasi alkanut hoitaa asiaa pääsi sisällä - alkanut hoitaa siis suhdettasi, joten siinä suhteessa ainakin olet ihan oikealla tiellä.

Totuus ihmissuhteissa on, ettei sellaista voi loputtomiin elää kenenkään toisen "hyväksi" eikä omien todellisten tunteiden kätkeminen aiheuta kuin patoutunutta passiivista aggressiivisuutta, joka sitten joskus tulee esille väistämättä.

Puhu! Se on ainoa keino!

 

[tomageeni]

Joo, kyllähän se noin on ja pitäisi vain olla välittämättä, mutta vaikeaahan se on hyväksyä sitä, että ei ole ihmisten suosiossa. Kun sitä kuitenkin haluaisi.

Pitäisi vain keskittyä siihen mitä on, mutta kyllähän itsellä koko ajan ns. kummittelee siellä taustalla se, että komeammilla ja fiksummilla miehillä niitä naisia vain riittää, eikä itse ole samanlainen. Eipä sellaiseksi enää voi muuttua, kun tuota pärstääkin pitäisi muuttaa aika oleellisella tavalla.

Minusta tuntuu, että tässä hakuprosessissasi on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Ymmärtääkseni tapaat (tai pyrit tapaamaan) naisia lähinnä ollessasi viihteellä. Ongelma voi piillä juuri siinä. Yöelämässä naiset monesti etsivät - jos jotain etsivät - komeata, hyväkroppaista alfaurosta. En halua yleistää, mutta karkeasti voisi ajatella että sinulle sopiva naistyyppi ei välttämättä ole sitä, joka harrastaa baareja ja tanssimista. Joten kohderyhmäsi on väärä, mahdollisesti.

Maailmassa on myös paljo sitä hameväkeä, jotka eivät käy baareissa tai ryyppäämässä. Jos haluat visualisoida mielessäsi mitä tarkoitan, niin kuvittele niitä tyttöjä joita näkee todennäköisemmin kirjastossa, yliopistossa tai hevostalleilla. Tähän osastoon voi kuulua myös "hissukoita", joilla rima ei välttämättä ole niin korkealla, ja jotka voivat nimenomaan arvostaa niitä sinun hyviä ominaisuuksiasi.

Siihen ei varmasti ole mitään yksittäistä ratkaisua, miten löytää juuri se sinun tyyppinen naisihminen, saati miten lähestyä häntä, jos miljöö ei ole esimerkiksi tanssilattia. Mutta tämä sinulle ikään kuin vinkkinä, kyllähän monet "nössötkin" pariutuvat heille sopivan ihmisen kanssa, joten varmasti sinullekin on olemassa se yhteensopiva vastakappale. Pahoin vain pelkään, että haet väärän tyyppistä vastakappaletta.

 

[HIFK]

Joo, tuota olen myös miettinyt että haen vääräntyyppistä naisihmistä. Tavallaan en oikein kiinnitä mitään huomiota niin toisenlaisiin ja samantyyppisiin kuin mitä itse olen.

Mutta tuossa piilee juuri se, että en itse haluaisi samankaltaista naista kuin itse olen. Sekin on sitten aika loukkaavaa toista kohtaan, että otan tuollaisen toisenlaisen kun en parempaakaan saa. Kyllähän sitten niiden kemioiden täytyy kohdata myös oikealla tavalla.

Eilen olin ravintolassa aika lailla hällä väliä-asenteella ja oli aika itsevarma olo. Sellainen rento, ja omanlainen. Ei jännittänyt tms. Mutta sitten on vain se jäätävä pelko. Kun joku, miespuolinenkin ihminen tulee juttelemaan, niin ei vain yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa ja se sitten menee siihen "öö", "tota noin" jutusteluun.

Tuossakin itse pelkään sitä, että jos jostain sitten sattuisi löytymään sellainen nainen, jota etsin ja sattuisi kiinnostumaan, niin miten siitä eteenpäin? Sellainen luontevuus puuttuu spontaaneissa tilanteissa. Mitään kokemusta naisista ei ole, joten esim. tuo, että ei ole seksiä harrastanut missään, pelottaa suoraan sanoen. Että miten toinen siihen reagoi. Siinä mielessä olisi hyvä sitten vain valita sellaisia itseni kaltaisia naisia, jotka ajattelevat samoin, mutta ihmiset eivät ole mitään harrastus ja kokeilukappaleita.

Eli itse vain pidän kovaa kiinni siitä mitä haluan, vaikka toki toisenlainen reitti olisi helpompi.

Itsellä olisi kiikarissa sellainen 27-v. yh-äiti jolla kaksi lasta aikaisemmasta suhteesta. Naikkonen on melkoinen miestenvihaaja (tosin syitä voi olla monia), mutta itseä ainakin kiinnostaisi siinä mielessä, että ei olisi helppoa kenellekkään miehelle tuo nainen saada kumppaniksi. Ei vissiinkään etsi niin miestä, vaikka pieniä viitteitä ehkä onkin siellä täällä. Mutta ei juuri huoli ketään, varmaankaan sen takia eivät miehet edes yritä. Tarkoitus olisi ehkä sulattaa sydän, eli pelata niillä vahvuuksilla mitä on.

Joo, ehkä tavoittelen taas kuuta taivaalta, mutta ainakin omaan mieleen olisi monellakin tapaa. Ulkonäkö ja ehkä sisinkin olisi, ainakin mitä tiedän. Aika fiksun oloinen. Tässä sitten äkkiä mennään metsään, mutta eipä se kyllä haittaa siinä mielessä, että eipä tuota oikein kukaan muukaan saisi. Jos vain osaisi pelata kortit oikein, niin kuka ties mieli muuttuisi ja luottamus palaisi miehiin ainakin jollain tasolla.

 

[Blue J]

Jos HIFK osaat elävässä elämässä puhua edes alustavasti noin jäsentyneesti ja asiallisesti, niin kyllä vielä löydät tulevaisuudesta paljon hyvää tälläkin saralla. Maltti on tässä tapauksessa valttia ja se itseluottamuksen nosto.

En ole todellakaan mikään parisuhde-ekspertti, mutta onhan semmoistakin eloa tullut aikanaan jokunen vuosi vietettyä. Joskus voi käydä niinkin, että 10 vuoden päästä olet suorastaan iloinen, kun ei ole vaimoa riesana. :)

 

[Sphinx]

Joo, tuota olen myös miettinyt että haen vääräntyyppistä naisihmistä.

Mulle tuli tuosta tarkemmasta selostuksesta millainen nainen olisi hakusessa ainakin vahvasti sellainen kuva, että nimenomaan väärään paikkaan nyt tähdätään. Oletettavasti HIFK ei halua samanlaista "nössöä" jollaisena itseään pitää vaan ihailee niitä naisia, joissa on enemmän "munaa" kuin hänessä itsessään. Ehkä vieläpä on jonkinlainen alemmuuskompleksi omasta "surkeudestaan", joten toiveissa olisi siksi nainen, joka jo lähtökohtaisestikin vihaa kaikkia miehiä, jotta voisi jotenkin suhteessa kokea olevansa samalla tasolla muihin miehiin nähden kumppanin silmissä, kun ajatusmaailmana kerran tuntuisi olevan HIFK:lla, että hänestä ei kuitenkaan kukaan voi pitää. Eli etsitään nainen, joka vihaa kaikkia, jos sellaiselle kelpaisi. Kun kerran itse on niin surkea niin toiveissa on kumppani, jonka silmissä kaikki miehet ovat surkeita. Tai jotain tällaista.

Sen sijaan, että tuollaista pirttihirmua hakisit niin kyllä mun mielestä HIFK:n kannattaisi ennemmin etsiä sellaisia ihmisiä, jotka arvostaisivat häntä ihan aidosti. Enkä tarkoita nyt, että välttämättä pitäisi seurustelukumppaniksi heti sellaista naista löytää. Vaikka ei samanlaisen naisen kanssa haluaisi seurustella, jollainen itse on niin kannattaisiko edes kaverimielessä yrittää tutustua samanhenkisiin ihmisiin, joilta voisi saada arvostusta ja huomata olevansa ihan hyvä tyyppi? Sitten olisi ehkä parempi aika miettiä millaisen naisen sitä oikeastaan suhteeseen haluaisikaan, kun olisi joihinkin naisihmisiin tutustunut positiivisissa merkeissä ilman paineita mistään suhdejutuista. Ja kannattaa muistaa, ettei kahta samanlaista ihmistä ole olemassakaan, tai en minä ainakaan ole vielä tavannut, mutta hyvin vähän ihmisiä tietysti tunnenkaan, mutta siis välttämättä en kuitenkaan sitä pelkäisi, että liian itsensäkaltaisen kumppanin tulisi valinneeksi. Joka tapauksessa samanhenkisten ihmisten kanssa sitä keskimäärin tulee parhaiten toimeen ja HIFK ei luultavasti ole ihan niin "nössö" mitä itse luulee. Sitä paitsi jos haastetta haluaa niin luulisin sellaisessa itsetunto-ongelmaisessa nuoressa nössökkätytössä riittävän haastetta vähintään yhtä paljon kuin jossain yh-mammassa.

Tämä nyt oli vaan tällaista ajatusvirtaa joltain HIFK:iä jo pari vuotta vanhemmalta tyypiltä, jolla ei näistä asioista ainakaan enempää ole kokemusta.

Olen muiden kanssa samaa mieltä siitä, ettei HIFK mikään vajokki voi olla, vaan vaikuttaa hyvinkin ajatteluun kykenevältä fiksulta tyypiltä.

 

[kharon]

Nyt täytyy muistaa vielä sellaine seikka, että aikuisten maailmassa myös "nössöllä" saattaa olla Cheerleader-kavereita. Eli ehdottamasti HIFK:n tilanteessa kannattaa edellisen kirjoittajan neuvoja noudattaa ja tutustua myös näihin hiljaisempiin tyttöihin. Sitä kautta pääsee piireihin ja sieltä sitten kalaa koukkuun.

Itse olen nyt tässä kuukauden verran elellyt poikamiehenä itsekseni. Taannoin tehty päätös sormuksen irtiottamisesta ei kaduta edelleenkään, vaikka kämppä himpun verran sotkuisempi onkin. Palailen ehkä myöhemmin ketjuun mittavamman tarinan kanssa, kunhan tässä nyt muutamat yksityiskohdat hioutuu..

Mutta ihan vinkiksi kaikille lukijoille. Jos on olet nuori, suhde huono, ei lapsia rasitteena...Silloin kannattaa tehdä rohkea päätös. Palkitsee lopulta ja molemmat osapuolet varmasti onnellisempia. Vaikka toista alkuun väkisin satuttaakin toista, niin se on ainoa reitti onnellisuuteen.