Joo, kyllä tässä on väännettykin ja nyt nöyrryin tekemään tämän vuoden loppuun saakka kestävän todella huonon sopimuksen mun ja poikani kannalta eli saan tavata poikaani joka toisena viikonloppuna yhden päivän ja samalla vaadin että tehdään se pitkä sopimus yhdessä eli siis minä, poikani ja vaimoni samassa tilaisuudessa siellä Varkaudessa ja jos silloin ei saada sopimusta aikaan niin sitten se juttu menee käräjäoikeuden kautta.
Tuosta sopimuksesta (joka on tosiaan todella huono) päätellen poikasi äidille on ilmeisen sama kuinka usein poika tapaa isäänsä, joten minä laittaisin asian sopimuksen raukeamisen jälkeen suoraan käräjäoikeuteen. Kun nyt tässä vaiheessa olet asiassa tarkkana ja vaadit tasapuolisuutta yhteiseen lapseenne, vaiva maksaa itsensä takaisin vuosien aikana moninkertaisesti. Samalla se näyttää eksällesi myös sen, että sinua ei voi pompottaa miten tahansa - ainakin tuosta sopimuksesta saan sellaisen kuvan, että sinua on viety asiassa tähän mennessä pahasti.
Minulle tuli avioero alkuvuodesta. Ero oli vaikea, sillä "entisestä elämästä" oli yksi kahdeksan vuotias tyttö. Lisäksi taakse jäi pari vuotta sitten rakennettu omakotitalo ja nainen, jonka kanssa olin taittanut taivalta 11 vuotta. Lapsen lähihuoltajuus jäi äidille, sillä teen säännöllisesti yötöitä ja käytännössä minun olisi ollut mahdoton pitää toista luokkaa käyvää tyttöä luonani öisin (ellen olisi ollut yötöissä, olisin vienyt asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi).
Elatusmaksusopimuksen ja hoitopäiviin liittyvän sopimuksen teimme eksän kanssa lastenvalvojalla, jotta saisimme virallisesti mustaa valkoiselle. Lapsenvalvoja yritti ensin kierrellä hoitopäivissä (ja kaikessa muussakin) ja ihmetteli, kun lapsen hoidossa mennään pelkästään isän ehdoilla. Ilmeisesti olin ainoa vuorotöitä tekevä ihminen, jonka kanssa hän oli ollut tekemisissä..?
Kerroin lastenvalvojalle, että äitikin ymmärtää ikävästä erosta huolimatta asiassa minun tilanteeni paremmin kuin sinä ns. tasapuolisena ammatti-ihmisenä ja että lapsen lähihuoltajuus jää kuitenkin äidille, joten ei tässä nyt pelkästään isän ehdoilla mennä. Lisäksi sanoin, että ainahan me voimme laittaa asian myös käräjien ratkaistavaksi, jos tätä on vuorotöistäni johtuen liian vaikea ratkaista täällä.
Vaatimukseni oli saada tyttäreni hoitoon kahtana vuorokautena viikossa, joka toinen joulu ja joka vuosi syys- tai hiihtolomalla vaihtelevasti (tänä lukukautena otan tytön hiihtolomalla ja ensi lukuvuonna syyslomalla). Lisäksi kesälomiin sovittiin kaksi viikkoa hoitoa pelkästään minun luonani. Kerroin eksälle, että jos näihin kohtiin ei suostuta, vedän asian saman tien käräjien ratkaistavaksi (ja tiedän jonkin verran käräjien elatuspäätöksiä kuulleena, että noihin kohtiin oltaisiin mitä todennäköisemmin suostuttu siellä, sillä ne palvelevat myös lapsen etua molempiin vanhempiinsa).
Lapseni äiti suostui kaikkiin kohtiin hyvin ja saimme sopimuksen tehtyä. Sen jälkeen tyttären hoidoissa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Eksä on selvästi halunnut jakaa tytön huoltajuuden kanssani, kumpikaan ei ole haukkunut toista tytön kuullen ja hoitoon hakemisissa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Tyttärenikin alkaa päästä hyvin ajatukseen sen suhteen, että hänellä on kaksi kotia ja erillään asuvat vanhemmat.
Tuota lastenvalvojasta muuten sen verran, että olin kuullut tarinoita äitien "puolella" olevista lapsenvalvojista ennenkin, mutta vasta kun huomasin omalle kohdalleni osuvan sellaisen, ymmärsin mitä nuo tarinat käytännössä tarkoittivat. Ensin lastenvalvoja (minun tapauksessa vielä johtava sellainen) yritti vetää joka asian hoitopäivissä äidin eduksi edes ilman eksän johdattelua ja sitten hän esitti vielä erittäin kovan elatusmaksumäärän.
Näytin lastenvalvojan laskelmat muun muassa eroprosesseihin erikoistuneelle juristiystävälleni, joka totesi ne poskettomiksi ja sanoi, että niissä on melkein puolet liikaa. Laitoin lastenvalvojalle asiasta sähköpostia, jossa kerroin kieltäytyväni hänen esittämästä sopimuksesta perustuen juristiystäväni laskelmiin ja näkemykseen. Laitoin loppuun laskelmatkin, joiden perusteella totesimme hänen laskelmansa poskettomiksi.
Lastenvalvoja sanoi menevänsä asiassa lapsen edun mukaisesti, kertoi, että hän on mennyt virallisten taulukoiden mukaan ja totesi vielä, että käräjillä päätökset ovat olleet tutkitusti vielä enemmän äidin edun mukaisia (juristiystäväni ei ollut samaa mieltä tästäkään). Katsoin elatusmaksuun käytettäviä taulukoita ja totesin, että lastenvalvoja on tosiaan mennyt niiden mukaan. Hän on vain jättänyt pari minun kannalta tärkeää menoerää laskelmista pois ja laskenut yhden eksän kuluerän suuremmaksi mitä se käytännössä pitäisi olla...
Sen jälkeen emme enää neuvotelleet lastenvalvojan kanssa. Harkitsin kantelun tekoa hänestä (sääliksi käy seuraavia isiä, joiden kanssa hän on tekemisissä), mutta tyydyin vain sanomaan harkitsevani sitä. Sen sijaan eksälle sanoin kieltäytyväni sopimuksesta ja hakevani vain mahdollisimman tasapuolista ratkaisua.
Näytin hänelle elatusmaksusopimuksiin käytettävää linkkiä ja meidän tulo- ja menolaskelmia. Eksä katsoi niitä pari päivää ja pääsimme tasapuoliseen sopimukseen. Sanoin, että en haluaisi laittaa asiaa käräjille, mutta teen sen jos muu ei auta. Sen verran annoin vielä joustoa asiassa sopimukseen päästäksemme, että sanoin tekeväni sopimuksen, jossa en tule vaatimaan irtainta omaisuutta (talon puolikasta ja toista autoa lukuun ottamatta) osituksessa itselleni. Teimme viisivuotiset sopimukset ja kävimme allekirjoittamassa sopimukset vielä lastenvalvojan luona, joka näytti olevan vaivautunut tilanteesta.
Minulle tämä opetti ainakin sen, että välttämättä kunnan virallinen taho ei tule olemaan sinunkaan puolellasi tasapuolisesti. Siksi kannattaa ihan oikeasti tutustua asioihin, jos menette lastenvalvojan luokse. Parasta olisi tietysti lisäksi, jos tuttavapiiriisi lukeutuisi juristi tai muu asioista selvillä oleva ihminen, jolta kysyä neuvoa. Käräjille asian laittamista pitäisi aina välttää viimeiseen saakka, mutta tietyissä tapauksissa se on vain välttämätöntä. Ja mitä tulee niihin käräjien päätöksiin, niin minun lähipiiriini kuuluu ainakin muutamia miespuolisia ihmisiä, jotka ovat saaneet itsensä lapsen lähihuoltajiksi käräjille laittamisen jälkeen.