Naisasiat

[Rod Weary]

Eiköhän masennuksen iskiessä ole syytä käydä lääkärissä? Jos kyseessä on siis ihan oikea masennus, eikä mikään keskimääräistä huonompi päivä. Jos diagnoosi on kaksisuuntainen mielialahäiriö, siihen lienee löydettävissä sopiva lääkitys. Tämäkin kommentti tuli ihan kansakoulupohjalta. Ei saa käyttää referenssinä.

 

[ferro]

Onkohan kellään täällä kokemuksia siitä, että naisystävälle puhkeaa masennus tjsp? Aika rankkaa tuppaa olemaan.

Rankkaahan tuo, ja molemmille.

Suosittelen teitä tekemään yhdessä Masennusklinikan nettisivujen masennustesti. Klinikan sivuilta löytyy myös paljon muutakin infoa ja neuvoja.

 

[Palstalegenda]

Onkohan kellään täällä kokemuksia siitä, että naisystävälle puhkeaa masennus?

Jos suhde on kovin alkutaipaleella, niin minä lähtisin omille teilleni mutta jos kyse on vuosien mittaisesta suhteesta (muistelen, ettei sinun kohdallasi niin ole), niin toki olisin tukena. Lyhyemmässäkin suhteessa voisin olla kaverina ns. lähimmäisenä tukena mutta en enää parisuhteessa semmoisen kanssa, jolla päästä heittää jo ihan alkutaipaleella, sillä semmoinen heittely nyt ei varsinaisesti ole hyvä signaali pitempää parisuhdetta ajatellen. Varsinkin kun siinä alkutaipaleella vähän niin kuin asiaan kuuluisi olla ihastunut eikä varsinkaan masentunut.

Joo joo, tiedän, että masennus voi iskeä muka milloin vain jne.

 

[Fordél]

Joo joo, tiedän, että masennus voi iskeä muka milloin vain jne.

Muka? Siis mielestäsi se ei voi iskeä kaikkiin?

 

[Morgoth]

On sitä itselläkin ollut tosi pahojakin aikoja, jolloin ollut aivan totaalisen down, mutta eivät ne viikkotolkulla sentään ole kestäneet. Ja hivenen toivottomalta kuulostaa sekin, kun oma kulta nukkumaan käydessä filosofoi, kuinka ihanaa olisikaan, jos ei koskaan tartteisi enää herätä. Mulla on aika pitkät hermot, mutta pakko myöntää, että en tiä kuinka kauan tätä touhua jaksaa katsella.

Huonot päivät ja välilä olevat vaikeat ajat ovat osa normaalia elämää, mutta toive että ei heräisi ovat ihan tyypillisiä masennusoireita. Masentunutta voi tietysti olla kovin vaikea saada menemään lääkäriin, mutta ainoa mitä tehdä kannattaa on mennä lääkäriin, saada lääkitystä ja mahdollisesti terapia yms. Masennuksesta paraneminen ei tapahdu hetkessä (lääkkeiden vaikutuksen alkaminen kestää noin 2-4 viikkoa) , joten mitään ihmeparantumista ei kannata odottaa. Ei edes sen kuukauden tai parinkaan jälkeen. Se vie aikansa. Ilman hoitoa se tuskin paranee vaan johtaa vain isompiin ongelmiin ja pahimmassa tapauksessa itsemurhaan.

Emmä nyt osaa muuta sanoa kuin ajattele, että kumppanisi on sairas, ihan kuin mihin tahansa muuhun vähän vakavampaa tautiin ja tarvitsee tukea, mutta älä kuitenkaan kuvittele että pystyt häntä yksin parantamaan. Uskon, että masentuneen ihmisen kanssa eläminen on välillä todella raskasta. Olen itse ollut mm. masentunut ja vaikeaa se on lähimmäisille.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Onkohan kellään täällä kokemuksia siitä, että naisystävälle puhkeaa masennus tjsp?

Kuten moni on jo tuonut esille, niin ulkopuolisen ammattiavun etsiminen vaikuttaisi olevan nyt oikea tapa edetä. Tämä voi tuntua asianosaisesta vaikealta, mutta tässä jos missä läheisten merkitys on korvaamaton.

Oma neuvoni on, että älä kuluta omaa energiaasi ja teidän molempien aikaa asioiden kahdenkeskiseen vatvomiseen (tai vieressä ihmettelemiseen, mikäli nainen ei juuri mitään puhu). Kuviohan on jatkunut jo aika pitkään, liekö vastaavaa ollut hänellä aiemminkin. Ota pikimmiten yhteyttä ammatti-ihmiseen naisen puolesta ja kysy miten kannattaa edetä.

 

[HIFK]

Joo, välttämättä ei pelkkä tuen antaminen ja mukanaolo riitä, vaikka toki tärkeää onkin. Masennusta on eriasteisia ja jos toivoo, ettei jonain päivänä heräisi, on se jo aika hälyttävää. Vielä ei varmasti kuitenkaa suurempaan huoleen ole aihetta, jos tuota on vain vähän aikaa ollut. Mutta mahdollisimman ennaltaehkäisevä apu on aina parasta, asioilla kun on tapana paheta, jos niitä ei hoideta kunnolla.

Sitten omaan, hieman mitättömämpään asiaan. Eli niin paljon on alkanut potuttaa tekemättömät aloitteet, yms.

Sonisphere-festareilla näin jonkun ulkomaalaisen (ainakin puheesta päätellen) naikkosen, ehkä oman ikäisen, ehkä vanhemman. Viereisessä kahvijonossa oli kupposta hakemassa heti myrskyn jälkeen ja heti kiinnitti huomioni. Musta stetsoni päässä ja kauniit kasvot, vapiskaa mitäänsanomattomat vanhojen tanssipuvut!!! Katseli kyllä aivan muualle ja yksin näkyi olevan. Sitten about puoli tuntia ennen Maidenin esitystä kyseinen naikkonen ilmestyi taakseni, melkein eturivissä. Yritin salakavalasti vilkuille sivuille koko ajan, että näkisin, mitä hän touhuaa. Siinä ihmisryppäässä sitten huomasin selkeästi hänen matkivan tekemisiäni. Kun aloin yksinäni taputtelemaan, hän teki saman jutun. Joka kerta, vaikka kukaan muu ei olisi taputtanut. Ja kun lopetin, hänkin lopetti. Hän sitten jossain vaiheessa keikan aikana poistui näkyvistä.

Aina kun yritin katsoa häneen, hän katsoi aina muualle. Englannin kielellä tilasi ainakin kahvin, en tiedä muuasta kielitaidosta (ymmärtäkää, miten haluatte) mitään, mutta itse hyvällä Englannin kielen taidolla olisin keksinyt vaikka mitä sanottavaa esim. hänen hatustaan. Ja muustakin pukeutumisesta. En tiedä, tarkoittiko kyseinen henkilö käytöksellään mitään, mutta näin olen ajatellut.

Ongelma oli vain siinä, että siinä helvetinmoisessa helteessä oli itsellä tuskakuuma ja hiki virtasi. Vielä kun oli satanut, niin t-paita varsinkin haisi hirveältä. Kun hiuksia kokeili, niin paksu rasvakerros tuntui selvästi. Itsellä lyhyet hiukset kylläkin, mutta kuitenkin. Hampaita en ollut missään vaiheessa festarin aikana päässyt pesemään. En vain tuollaisena uskaltanut/viitsinyt ottaa mitään kontaktia. Varmasti olisi ymmärtänyt tilanteen, mutta kuitenkin, sen verran hygieniaihmisiä olen.

Nyt kaduttaa, että en edes luurinumeroa tarjonnut. Törkeätähän se olisi ollut tyrkyttää jotain paperia, mutta edes parempi kuin ei mitään.

 

[Jomppa_Koo]

Pitäisi varmaan päivittää tilannetta. Mutta lyhyesti vain, koska ajatukset on niin sekaisin, että ei kannata aloitella kirjoittelemaan pitkää tarinaa. Eilen tavattiin ensimmäistä kertaa erään tytön kanssa, johon olin tutustunut kesän aikana facebookissa. Kai se ihan ok alku oli. Jännitti aivan pirusti ja tyttö kysyikin, että "onko paniikki?" Minä vaan, että "joo, arvasin että tulee pieni paniikki..." Hän siis kysyi tämän siitä syystä, koska tietää minusta sellaisen asian, josta en ole muille puhunut. Halattiin jopa ennen juttelua sekä juttelun jälkeen. Ja voin kyllä sanoa, että sydämestä otti kun juoksin halaamaan häntä. Se jos mikä halaus tuli koko sydämestä. Lopuksi toivotettiin hyvät viikonloput ja sanoin että maanantaina nähdään. Olo on kuin olisi lyöty pölkyllä päähän! Minullako naisasiat näin hyvällä mallilla, ottaen huomioon mikä oli tilanne viime kesänä?!

Pääasia on varmaan, että uskalsin sopia tapaamisen ja mennä tapaamaan häntä. Nyt kaikki on varmasti helpompaa, kun ensitapaaminen on takana.

 

[HJL]

Onkohan kellään täällä kokemuksia siitä, että naisystävälle puhkeaa masennus tjsp?

On.
Vaimo muuttui täysin passiiviseksi ja hän sai itsensä vaivoin sängystä ylös aamuisin. Aloin pikkuhiljaa pakkailla kamojani, kunnes viime hetkellä sain hänet lääkäriin.

Oikea lääkitys muutti vaimoni taas siksi naiseksi, johon rakastuin. Tilanne oli todella paha jossain vaiheessa, enkä itse osannut tarpeeksi ajoissa ohjata masentunutta lääkäriin.

Eli jos nyt uskaltaa minkäänlaista neuvoa antaa, niin lääkärin puheille mahd. pian. Masennus ei parane itsestään. Vai?

 

[Jomppa_Koo]

Kirjoittelen PS3:n netiltä, joten kaikki tarina ei mahtunut samaan viestiin...

Todellisuudessa tämän jutun kestävyys mitataan kunnolla vasta sitten, kun valmistun koulusta ehkä n. neljän kuukauden kuluttua. Sen jälkeen ei ole mahdollista nähdä niin useasti, koska meillä on tuota välimatkaa niin paljon. Näistä asioista toki vielä jutellaan sopivan tilaisuuden tullen. Kai se nyt pitää vaan ottaa kaikki mahdollinen ilo irti tästä kaikesta? Tärkeintä on nyt se, että sain vihdoin sanat suusta naisen edessä. Nyt kaikki on minulle helpompaa, kun ensitapaaminen on ohi. Ensitapaaminen on aina ollut minulle se vaikein pala nieltäväksi. Selvisin siitä. Kun ajattelee kuitenkin pidemmän päälle asioita, niin mitä mieltä täällä ollaan etäsuhteesta? Välimatkaa ei ole satoja kilometrejä, mutta kuitenkin riittävästi siihen, että ikävä iskee.

 

[alwahla]

Mikä on paras paikka kohdata jos ei nyt elämäni suurin rakkaus, niin ainakin sellainen nainen, joka ei kyllästy turpaani viikon kuluttua?

En käy baareissa, festareilla enkä kaupungilla ylipäänsä kello kuuden jälkeen. En polta, en rellestä, en käytä mitään lääkkeitä. Minulla ei ole ainuttakaan kaveria, jonka kanssa viettäisin aikaa, ja ainoa kontaktini ulkomaailmaan on Facebook.

Olen muutamilta FB-kavereiltani kysynyt neuvoa näissä asioissa, mutta koska olen luonteeltani huomattavan paljon erilaisempi kuin he, en voi tukeutua heidän neuvoihinsa.

Minulla on erittäin heikko luottamus ihmisiin, mutta olen parantelemassa sitä hiljalleen. Luottamusta on enemmän naisiin, miehiin ei ollenkaan. En todellakaan halua mennä joidenkin ukkojen (taatusti niitä täällä on, ollaanhan sentään Stadissa) kanssa kännäämään ja jahtaamaan vosuja yömyöhään, vaan olen liikkeellä 100-prosenttisesti tositarkoituksella. Olen syrjäänvetäytyvä, siististi pukeutunut, minulla ei ole sekopäisiä exiä, olen varsin sivistynyt, hyvää juttuseuraa, enemmän kansainvälinen kuin pieniin piiriin keskittynyt, naisia kunnioittava, mutta lapsia vihaava, tarpeeksi vanha mies. En halua esittää kellekään roolia, joka on oma vastakohtani. Olen toisinaan erittäin herkkä, mutta kiitos HIFKin viime vuosien kompuroinnin, sekin asia on muuttumassa.

 

[ms.qvist]

Eli jos nyt uskaltaa minkäänlaista neuvoa antaa, niin lääkärin puheille mahd. pian. Masennus ei parane itsestään. Vai?

Mikäli todellakin kyseessä on masennus sairauksena eikä mikään muutaman päivän kestävä alavireisyys (tässä nimenomaisessa tapauksessa tilanne vaikuttaa masennukselta) sairauden syynä on yleisimmin aivokemiallinen häiriö ja masennus on mielialahäiriöiden ryhmään kuuluva psykiatrinen sairaus, joka parantuu useimmiten oikealla lääkityksellä (tai lääkekombinaatiolla). Lisäksi usein masennuksen alkuvaiheessa masentunut tarvitsee myös terapiaa, toisinaan terapian tarve voi olla pidempiaikaistakin - jolloin puhutaan lähinnäkin supportiivisesta terapiasta. Masennuksen voi myös aiheuttaa fyysinen trauma tai jokin muu syy (hermostollinen sairaus).

Masennus on siis sairaus ja sairaudesta parantumiseen tarvitaan yleisimmin - masennuksesta puhuttaessa lähes aina - jonkin sortin hoitoa.

vlad.

 

[Nebula]

Todellisuudessa tämän jutun kestävyys mitataan kunnolla vasta sitten, kun valmistun koulusta ehkä n. neljän kuukauden kuluttua. Sen jälkeen ei ole mahdollista nähdä niin useasti, koska meillä on tuota välimatkaa niin paljon. Näistä asioista toki vielä jutellaan sopivan tilaisuuden tullen. Kai se nyt pitää vaan ottaa kaikki mahdollinen ilo irti tästä kaikesta? Tärkeintä on nyt se, että sain vihdoin sanat suusta naisen edessä. Nyt kaikki on minulle helpompaa, kun ensitapaaminen on ohi. Ensitapaaminen on aina ollut minulle se vaikein pala nieltäväksi. Selvisin siitä. Kun ajattelee kuitenkin pidemmän päälle asioita, niin mitä mieltä täällä ollaan etäsuhteesta? Välimatkaa ei ole satoja kilometrejä, mutta kuitenkin riittävästi siihen, että ikävä iskee.

No kunhan et liikaa keskustele heti alussa. Liikaa häslinkiä kannattaa välttää suhteen alussa mun mielestä. Teet juuri kuten sanoit kysymysmerkin kanssa eli otat ilon vaan irti tuosta kaikesta ja annat asioitten rullata omalla painollaan.

Välimatkahan ei ole paha asia jos suht säännöllisesti pystytte tapaamaan, oli se sitten kerran viikossa tai kahdessa. Omasta mielestäni pieni välimatka on jopa hyvästä varsinkin suhteen alussa. Tai ainakin itse tykkään todella paljon jos tapailen jotain miellyttävää naista ja hän on toiselta paikkakunnalta kotoisin. Alussa kuitenkin tulee usein nähtyä joka päivä jos samalla paikkakunnalla asuu ja siinä on kyllästymisen riski isompi.

Joten, itse en näkisi tuota välimatkaa minään mörkönä jos vaan tiedätte, miten pystytte toisianne tapaamaan.

 

[Dynamo]

...

1. Tiedät varmasti itsekin, että kukaan ei sua tule kotoasi hakemaan. Jotain omaa aktiivisuutta tarvitsee olla, eikä FB ihan riitä.
2. Suosittelen, että aloitat jonkin sellaisen harrastuksen, jossa noita naisia liikkuu. Golf ei näemmä ole tuonut tuloksia tällä saralla, (en ihmettele, sillä eikö noi kentät ole täynnä miehiä). Esimerkiksi Työväenopiston kurssit ovat syksylle juuri alkamassa. Otat jonkun sellaisen kurssin joka kiinnostaa ja jossa luultavasti on enemmän naisia kuin miehiä. Luultavasti esim. kokkauskurssit ja kielikurssit ovat naisvoittoisia. Et varsinaisesti mene kurssille iskemään naista, vaan "annat itsellesi mahdollisuuden, että törmäät johonkin kiinnostavaan". Tässä on vielä se hyvä puoli, että teillä on sitten yhteinen harrastus.
3. Jos taloutesi mahdollistaa, osta mahd. iso vene ja mielellään avoauto. Naiset suorastaan juoksevat syliisi.

 

[anatsu]

Helkkari, olipa mukava ilta eilen. Istuttiin jatkoilla erään oikeinkin mukavan ja kauniin naisen kanssa. Juteltiin siinä lähemmäs toista tuntia :). Hieno nainen. Ei oltu nähty pariin vuoteen niin johan juttua riitti. Mutta tätä naista ei pysty lähestymään muuten kuin kasvotusten :). Sen tiedän. On hänellä FB ja muuta, mutta pakko lähestyä kasvotusten. Kertoili kovasti milloin hän täyttää 18 ja muuta ja olin huomaavani samanlaista ilmassa kuten HIFK:lla, että nainen katseli kyllä vähän salaa minua. Lähes aina kun katsoin muualle ja käänsin pääni häneen päin, niin hän käänsi äkkiä katseensa muualle. Mutta oli kyllä mukava jutella. Sen voin sanoa, että olisi jopa hyvää "vaimo-materiaalia", vaikka tässä iässä asiaa ei kaiketi pidäkkään ajatella noin syvällisesti :). Sen verran voin vielä paljastaa, että pari vuotta sitten kun olimme melko paljon tekemisissä, niin hän kyllä selvästä vähän kiusoitteli minua. Tai no kiusasi, perkele... Tökki mm. biljardimailalla niskaan ja sitten hihitteli perään. Hmh :). Nyt vain toivotaan, että satutaan joskus yhtä aikaa baariin. Jotenkin sellainen tunne, että sieltä voisi vaikka minkälaisia tunteita löytyä...

Tulipa paljon hymiöitä. Ehkä liikaakin. Mutta enivei. Helkkari että elämä on hienoa ja mulla on aivan mahtavat kaverit!

 

[Bruno]

Joopajoo. Tähän ketjuun riittäisi juttua taas sivun verran. Mutta todettakoon nyt, että vituttaa touhu tällä hetkellä. Parista "epätoivotusta" olen päässyt eroon ja onnistuin ihan kiltistikin sanomaan, ettei kiinnosta. Sitten on vielä yksi jäljellä, joka ei tunnu uskovan sitten millään.
Muutama rivi epäkiinnostavista riittänee. Sitten ne kiinnostavat tapaukset.
Pari työkaveria on tällä listalla ja ainakin toinen näistä on todistettavasti kiinnostunut. Mitään ei ole tapahtunut, tiedän vain hänen kertoneen olevansa musta kiinnostunut. Useammallekin henkilölle.
Toinen näistä on taas avoin tapaus, käytös ja teot viittaavat selkeästi kiinnostuneisuuteen, mutta ikinä ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Kaffelle pitäisi käydä tässä joku kaunis päivä.
Sitten on vielä oma rakas exäni, jonka kanssa minulla olisi kiinnostusta vielä yrittää (huolimatta siitä, mitä kirjoitin vitutusketjuun muutama päivä sitten).
Ennen kuin aloitan mitään kenenkään kanssa, pitää selvittää kenen kanssa on mahdollista aloittaa mitään. Ja kertoa sitten näille muille, etten voi olla heidän kanssa kuin kaveri.

 

[HIFK]

Helkkari, olipa mukava ilta eilen. Istuttiin jatkoilla erään oikeinkin mukavan ja kauniin naisen kanssa. Juteltiin siinä lähemmäs toista tuntia :). Hieno nainen. Ei oltu nähty pariin vuoteen niin johan juttua riitti. Mutta tätä naista ei pysty lähestymään muuten kuin kasvotusten :). Sen tiedän. On hänellä FB ja muuta, mutta pakko lähestyä kasvotusten. Kertoili kovasti milloin hän täyttää 18 ja muuta ja olin huomaavani samanlaista ilmassa kuten HIFK:lla, että nainen katseli kyllä vähän salaa minua. Lähes aina kun katsoin muualle ja käänsin pääni häneen päin, niin hän käänsi äkkiä katseensa muualle. Mutta oli kyllä mukava jutella. Sen voin sanoa, että olisi jopa hyvää "vaimo-materiaalia", vaikka tässä iässä asiaa ei kaiketi pidäkkään ajatella noin syvällisesti :). Sen verran voin vielä paljastaa, että pari vuotta sitten kun olimme melko paljon tekemisissä, niin hän kyllä selvästä vähän kiusoitteli minua. Tai no kiusasi, perkele... Tökki mm. biljardimailalla niskaan ja sitten hihitteli perään. Hmh :). Nyt vain toivotaan, että satutaan joskus yhtä aikaa baariin. Jotenkin sellainen tunne, että sieltä voisi vaikka minkälaisia tunteita löytyä...

Voihan olla, että tytöllä on kiinnostusta paljonkin, mutta ei vain uskalla tehdä enää sellaista aloitetta. Monta kertaahan tuollaisessa tapauksessa sitä itse jättää aloitteen tekemättä ja toisesta näyttää siltä, että ei kiinnostakkaan.

Tuollainen kiusaaminenkin voi taas olla melkein mitä vain. Eihän tietenkään ketään omasta mielestä epämiellyttävää ihmistä biljardikepillä niskaan töki, että siinä mielessä oli mielessä vähintään vakavampi kaverisuhde, monessa mielessä enemmänkin.

Olen pitänyt itseäni aina hieman vastenmielisen näköisenä naisten silmissä. Tai vähintään epämiellyttävänä. Nyt sitten tässä tämän vuoden puolella olen alkanut ottamaan kontaktia naisihmisiin, jolloin käsitys itsestäni on muuttunut. Turhan ujo olen edelleen.

Esim. hieman samaa ongelmaa kuin anatsullakin. Mistä näistä naisista ikinä varmaksi mitään sanoo. Toiset haluavat vain kiusata ja saada huomiota, toiset tekevät sitä, koska ovat kiinnostuneita, toiset etsivät jotain muuta seuraa, jne. Kun sitten itse tekee aloitteen, voi olla tilanne sen jälkeen hankala. Naiset vihjailevat, minkä kerkeävät, ja siitä pitäisi sitten päätellä aina oikein. Niin ärsyttävää. Varsinkin jos on vähänkin tuttu tai nähnyt ennen jossain. Tuolla Porissa olisi ollut tällainen kunnon aloitteen teko helppoa, kun en ollut lähelläkään paikallisia.

Suora kysyminenkin voi joskus olla pahasta, mutta jos sitä kysyy ystävällisesti, (mielellään ei alkoholia mukana yhtään), niin tyttö ainakin huomaa, että on kiinnostunut, ja tilanne voi raueta. Helppoa tietenkin minun sanoa, kun en vastaavissa tilanteissa ole juuri ollut.

 

[anatsu]

Vastaan peräti joka kappaleeseen. Onhan tämä naisen narraaminen(aika sovinisti-termi) sen verran hauskaa. :)

Voihan olla, että tytöllä on kiinnostusta paljonkin, mutta ei vain uskalla tehdä enää sellaista aloitetta. Monta kertaahan tuollaisessa tapauksessa sitä itse jättää aloitteen tekemättä ja toisesta näyttää siltä, että ei kiinnostakkaan.

Joo näinpä. Varsinkin tämä kyseinen nainen on sellainen, että aloitetta pitää miettiä hartaasti. On nimittäin sen verran puhelias ja muuten "höpsö", ettei kehtaa lähestyä minkään Facebookin kautta. Nimenomaan tuon "höpsöyden" takia. Tälle henkilölle pitää näyttää, että on tosissaan tunteidensa kanssa. Lisäksi hänelle tosin on helppo puhuakkin, on nimittäin sen verran avoin henkilö.

Tuollainen kiusaaminenkin voi taas olla melkein mitä vain. Eihän tietenkään ketään omasta mielestä epämiellyttävää ihmistä biljardikepillä niskaan töki, että siinä mielessä oli mielessä vähintään vakavampi kaverisuhde, monessa mielessä enemmänkin.

Kyllähän tuo biljardikepillä lyönti pääsi pikkasen silloin yllättämään. Kieltämättä. Kyllä naisella oli sellainen ilmekkin, että vähän vihjasi, että voisi olla hakemassa vakavampaakin.

Pitää sen verran vielä mainita näistä "merkkien annoista", että eilen istuimme porukalla pihalla, niin tämä kyseinen nainen tuli melkoisen kiinni istumaan. Tiedä mitä se sitten tarkoittaa. Mutta lääniä olisi ollut istua muuallakin. Sitten kun siinä jonkin aikaa istuttiin, niin naikkonen kysäisi, että lähdetäänkö sisälle. Siis minulta. Muut oli jo melko "tuubassa", niin ilmeisesti heitä ei niin kauheasti välittänyt asia. Sisällä sitten juteltiin se pari tuntia. :)

Olen pitänyt itseäni aina hieman vastenmielisen näköisenä naisten silmissä. Tai vähintään epämiellyttävänä. Nyt sitten tässä tämän vuoden puolella olen alkanut ottamaan kontaktia naisihmisiin, jolloin käsitys itsestäni on muuttunut. Turhan ujo olen edelleen.

Joo en minäkään muutama vuosi takaperin itseäni minään "naisten kaatajana" pitänyt. Tai kuten sanoit, niin tunsin itseni melko rumaksi. Mutta sitten alkoi tapahtua, kun aloin kunnolla treenaamaan. Itseluottamus kipusi tappiin ja alkoi uskaltaa puhumaan naisille ihan kuten miehillekkin. Btw, ne on hyvä olla ne peilit siellä saleilla. Niistä saa, tai ainakin minä saan, aivan oikeasti vähän itseluottamustakin. :) Ah, kuinka romanttista.

Kesällähän lähestyin yhtä toista tyttöä facebookin kautta, mutta pakit tuli kuten ketjuun kirjoitin. Huomenna tapaan hänet ensimmäistä kertaa tapauksen jälkeen. Saa nähdä mitä tapahtuu.

Esim. hieman samaa ongelmaa kuin anatsullakin. Mistä näistä naisista ikinä varmaksi mitään sanoo. Toiset haluavat vain kiusata ja saada huomiota, toiset tekevät sitä, koska ovat kiinnostuneita, toiset etsivät jotain muuta seuraa, jne. Kun sitten itse tekee aloitteen, voi olla tilanne sen jälkeen hankala. Naiset vihjailevat, minkä kerkeävät, ja siitä pitäisi sitten päätellä aina oikein. Niin ärsyttävää. Varsinkin jos on vähänkin tuttu tai nähnyt ennen jossain. Tuolla Porissa olisi ollut tällainen kunnon aloitteen teko helppoa, kun en ollut lähelläkään paikallisia.

Sepä se. Mistä helkkarista sitä tietää esim. jossakin baarissa, että voiko vaikka tarttua tytöstä tanssilattialla? Pelko siitä, että nainen suuttuu ja alkaa jotain äksyilemän on melko kova. Tartuin tässä pari viikkoa sitten erään naisen perään kiinni. Ei olisi vissiin pitänyt. Tuli sellaista vittuilua kyllä koko illan. Tosin loppuillasta se oikein tuli keikuttamaan sitä persaustaan minun eteen ja tarttu kaulasta kiinni. Totta se oli ottanut muutaman drinkin siinä välissä. Oli kyllä vähän "slut"-tyyppiä koko nainen.

Tuttuja ja oikein läheisiä ei kyllä missään nimessä uskalla baarissa lähestyä tällä tavoin. Ei saakeli siinä kun tarrat siitä kiinni, niin tulee koko loppuelämän muistutusta. Paljon helpompi, kuten sanoit, on "alkaa" pelata näiden tuntemattomien kanssa. Tuttujen kanssa sen aloitteen teko pitää lähteä keskustelun kautta.

Suora kysyminenkin voi joskus olla pahasta, mutta jos sitä kysyy ystävällisesti, (mielellään ei alkoholia mukana yhtään), niin tyttö ainakin huomaa, että on kiinnostunut, ja tilanne voi raueta. Helppoa tietenkin minun sanoa, kun en vastaavissa tilanteissa ole juuri ollut.

Kuten kirjoitin äskeisen kappaleen vastaukseenkin, niin kysyin kesän alussa ihan suoraa. Ei harmita yhtään, vaikka pakit tuli. Ei muuta kuin lähestymään. Ei se maailma siitä kaadu ja sitä paitsi maailmassahan on naisia enemmän kuin yksi kullekkin miehelle. ;)

 

[Palstalegenda]

Kävin tänään retalejengin kaupassa, Salessa, kun se oli vielä auki kello 22:een asti.

Siellä oli joku insinööriopiskelijan näköinen jätkä naisensa kanssa. Se nainen, arviolta 23-vuotias, oli läski ja ruma. Persekin peitti lähes koko hyllyjen välin. No, mikäpä siinä, saahan sitä hoikka insinööripoika olla vaikka tuommoisenkin kanssa. Vaan samassa kaupassa oli toinenkin vastaava pariskunta. Neitoiässä oleva nainen oli levinnyt sen verran paljon, että ämmäkunnossa näytti jo olevan, vaikka iän puolesta olisi pitänyt vielä hehkua ja aiheuttaa miessukukunnalle minihameniskoja.

Kovin paljon ihmettelen, että miksi miehet suostuvat olemaan rumien naisten kanssa. Sanotaan, että ronkelit runkkaa vaan mieluummin sitäkin tekisin kuin koskisin noihin näkemiini naisiin. Jos ei oma pärstä ja varallisuustaso riitä siihen, että saisi kauniin suomalaisnaisen, niin ulkomailtahan saa vaikka kuinka nätin naisen jos on edes keskituloinen suomalaismies.

Minun mielestäni siis on niin, että suomalaismiesten pitäisi jättää rumat naiset vaikkapa tänne tuleville maahanmuuttajille (monesti muuten näkeekin, että joku tummahipiä on semmoisen ruman ja läskin suomalaisnaisen kanssa, white trash -naisen kanssa) ja hommata itse kaunis suomalaisnainen tai ulkomaalaisnainen mutta rumat naiset olisi syytä jättää ottamatta - sen verran itsekunnioitusta pitäisi olla!

 

[1936]

Ei toi toimi. Käyttäjänimetön : on vain yksi scholl.

 

[Worrell]

On tämä elo sitten vaikeaa. Ei oikein tiedä miten päin olisi. Välillä tulee ihan kauhean paha olo, kun muistaa jostain exänsä. Pääosin sitten olo onkin lähes samanlainen kuin ennenkin, normaalit asiat pyörii mielessä ja aiheuttavat olotiloja. Mutta kuinka kauan tässä kestää, että pääsee tosissaan sinuiksi tämän eron kanssa?

Tulee lähes joka päivä niitä hetkiä, että muistaa exänsä. Muuten olen päässyt hänestä yllättävän hyvin yli, mutta ne pienet hetket ovat ärsyttäviä ja saa helposti koko päivän pilalle. Se toki vaikuttaa varmasti, että takana on ensimmäinen pitkä suhde, eikä mikään parin kuukauden kokeilu. Yhteistä taivalta oli kuitenkin about vuosi ja seitsemän kuukautta, joten mikään hetken hurmos ei ollut kyseessä.

Pariin mukavaan naikkoseen olen törmännyt ja näihin olenkin halukas tutustumaan. Näistä nyt ei tosin osaa vielä sanoa juuta eikä jaata, toinen ainakin on meikäläisestä kiinnostunut, mutta tässä vaiheessa haluan edetä rauhallisesti ja etenenkin. Mitään esiliinaa kun en naisesta halua, vaan kyllä siinä pitää olla ihan oikeita tunteita mukana.

Anteeksi sekava viesti. Lievästi väsyttää, kun ei helteitä eikä murheilta ole saanut kunnolla nukuttua..

 

[Buddha]

(monesti muuten näkeekin, että joku tummahipiä on semmoisen ruman ja läskin suomalaisnaisen kanssa, white trash -naisen kanssa)

Ei muuta kuin että, aina kun näet tälläisen white trash- ruusun, niin tsettiä tumppuun ja suoraan itäkeskukseen. Viikko, tai korkeintaan kaksi ja ei tarvitse enään katsella, kun on jo verhottu varpaista katolle asti verhoihin ja huntuihin. Ei näkö enään häiritse ketään finskiä!

 

[Jargon]

Mikä on paras paikka kohdata jos ei nyt elämäni suurin rakkaus, niin ainakin sellainen nainen, joka ei kyllästy turpaani viikon kuluttua?

Oletko kokeillut laittaa ilmoitusta jonnekin deittipalstalle tai vastannut ilmoitukseen?

Aikamoista hakuammuntaahan tuo nettideittailu on mutta itse olen löytänyt nykyisen vaimoni tuota kautta että kyllä se voi toimiakin. Kirjoittelemalla kuitenkin tutustuu ihmiseen ennen ulkokuorta joten tämä on mielestäni erittäin hyvä tapa oppia tuntemaan toinen edellyttäen tietysti että molemmat ovat rehellisiä.

 

[Mosku]

Mikä on paras paikka kohdata jos ei nyt elämäni suurin rakkaus, niin ainakin sellainen nainen, joka ei kyllästy turpaani viikon kuluttua?

Koirapuisto? Ihminen ei voi olla läpeensä paha jos pitää huolta lemmikistä, tämä ehkä edellyttäisi toki koiran hankkimista. Mutta jos elämäntilannettasi pohtii näin yhden viestin perusteella niin sekin saattaisi olla paikallaan.

 

[Palstalegenda]

Ei tässä mitään scholleja esitellä vaan lähinä ihmettelen, että miten jotkut voivat olla niin rumien naisten kanssa. Minä en edes kadulla ollessani halua katsoa niin rumia - saati sitten, että asuisi semmoisen kanssa ja olisi sellaisen kanssa intiimisti. Jos nyt kerran mies päättää luopua sinkkuudestaan ja vapaudestaan, niin pitäisi sen naisen sitten olla edes kaunis, ettei sinkkuus mene ihan polkuhinnalla. Jos nainen paljastuu rumuuden lisäksi vittumaiseksi, niin sehän on täydellinen katastrofi, kun taas kaunis ja vittumainen nainen on sentään vielä kaunis.

Koirapuisto? Ihminen ei voi olla läpeensä paha jos pitää huolta lemmikistä.

Hitlerilläkin oli koira.