Naisasiat

[tant gredulin]

Pistetäänpäs pikkasen taas päivitystä.

Ymmärrän, että olet nuori mies, ja parikymppisenä tuntui minustakin siltä, että aikaa on vaikka kuinka paljon. Vaikka odottaa, josko se sydämen valittu vielä lämpenisi. Eikä sitä tietenkään koskaan tiedä, miten asiat menevät.

Mutta jokainen päivä jonka taaksesi jätät, on ainutkertainen - et saa sitä koskaan takaisin. Älä laita omaa elämääsi pakkaseen odottamaan sulatuspäivää, edessäsi on hieno kesä. Tulet seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana tapaamaan todella monta ihmistä, joiden kanssa haluaisit tutustua, olla yhdessä ja jopa perustaa perheen. Ja sitten kun se on tehty, tulet jonkun kerran miettimään, olisiko sittenkin pitänyt katsella vielä hiukan...

Että sitä wanha rouva tässä vaan yrittää sanoa, että sinunkin elämäsi vähenee päivä kerrallaan. Elä! Ole! Nauti! Ihan jokaisesta päivästä. Ja rakenna ikiomaa tulevaisuuttasi siinä sivussa.

 

[Jeffrey]

....

Ei ollut tarkoitus antaa sellaista kuvaa, että häntä mitenkään jäisin odottamaan. Totesin kuitenkin sen, että en usko, että tämä vieläkään jäi tähän. Ehkä siitä on osa tyhmää itsevarmuuttakin kun ajattelen, että saa se muitakin kokeilla, mutta ei se vastaavaa löydä. Ainakin siis vittuillakseni.

Kyllä se taitaa olla nyt niin, että saa naiset jäädä seurustelu mielessä hetkeksi. Vaikka kovasti haluaisinkin seurustella, rakastaa, antaa ja saada rakkautta. Nyt yritetään saada kroppa taas samaan kondikseen kuin ennen tätä tyttöä. Ja sitten kun taas elämä saatu raiteilleen on aikaa katsella ympärilleen ja mahdollisesti törmätä taas tyttöihin. Tämä kyseinen suhde vaan oli ainakin mulle niin isoa heti ensimmäisestä kohtaamisesta asti. Vituttaa sekin, että ajattelin kesällä tehdä yhtä sun toista mutta taitaa mennä dokaamiseksi.

 

[tant gredulin]

Totesin kuitenkin sen, että en usko, että tämä vieläkään jäi tähän. Ehkä siitä on osa tyhmää itsevarmuuttakin kun ajattelen, että saa se muitakin kokeilla, mutta ei se vastaavaa löydä. Ainakin siis vittuillakseni.

Hyvä noin (paitsi se dokaaminen, hei).
Toihan on vaan tervettä itseluottamusta :)

 

[Seesam]

---

Tuossahan kävi juuri niin kuin ounastelinkin. Miksi muuten haluat nähdä hänet vielä huomenna/ tänään? Minusta tuo näyttää harvinaisen selvältä pelilltä = hän ei halua sinua elämäänsä, joten anna olla jo ja jatka sinäkin omaasi. Sekä sekin ihmetyttää miksi rinnastat hänet unelmien naiseksesi, johtuuko se pelkästään siitä, että kyseessä on sinun ensimmäinen tyttöystävä, hän on helvetin hyvännäköinen vai mistä?

Mielestäni kannattaa miettiä todella tarkkaan mitä olet valmis sietämään naiselta ja mitä et, sekä miten haluaisit, että nainen kohtelee sinua ja käyttäytyy seurassasi. Tästä sinun tilanteestasi minulle ainakin jäi kuva, että sinä toimit tytölle ns. elättäjänä etkä rakastajana(mobya lainatakseni) joihin naiset yleensä lankeavat. Voisin jopa lyödä vasemman virtuaalikivekseni vetoa, että naikkosella on ollut muitakin suhteita, siis seksi, seurustelunne aikana. Eikö Jeffrey olisi aika tehdä itsellesi palvelus ja antaa tilanteen jo olla. Ansaitset parempaa, kun vain itse tajuat sen.

 

[Prof. Puck]

...Tulet seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana tapaamaan todella monta ihmistä, joiden kanssa haluaisit tutustua, olla yhdessä ja jopa perustaa perheen. Ja sitten kun se on tehty, tulet jonkun kerran miettimään, olisiko sittenkin pitänyt katsella vielä hiukan...

Joo, nuoriherra Jeffrey, kuuntele noita täti gredulinin viisaita sanoja, nöyristy niiden edessä ja paina ne sydämeesi... ;-)

Sellaista tautologiaa vanhemman valtiomiehen näkökulmasta vielä harrastaisin, että niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin kyllä sinä 'elämäsi naisia' tulet tapaamaan myöhemminkin, enemmän tai vähemmän! Ne pirulaiset tuppaavat vieläpä olemaan toinen toistaan parempia, jotta kaikkein parhaimman valinta olisi mahdollisimman vaikeaa (siis kaikille muille paitsi sveitsiläisen kellosepän tarkkuudella etenevälle Schollille, jolla on vedenpitävä lista jyväjemmareiden erottamiseksi akoista... ja jonka - siis listan, ei tietenkään Schollin - ainoa huono puoli on siinä, että vaadittavat ominaisuudet rajaavat valitettavasti kaikki (suomalais) naiset epäkelvoksi materiaaliksi...)!

I alla fall: sanoisin vahvasti empiriaan (köh) nojaavan etnografisen kenttätestauksen perusteella, että sosiaalisen luonteen omaavalle (ts. ettei jäädy kokovartalokipsiin viehättävän neitokaisen seurassa...) tämänkaltaisia 'unelmien nainen' tason kohtaamisia tapahtuu keskimäärin 2-3 vuoden välein. Mitenkään arkista se ei siis ole, muttei myöskään lottovoittoon verrattava ilmiö.

Pahoittelut, että sotken tällaista tylsää todennäköisyyslaskelmaa ja (puolivelttoa) humanistista tieteenharjoittamista romanttiseen tuskaasi! Ihan silleen hyväntahtoisesti vaan! Ja muista nyt villinä varsana aidan takaisille ruoholaitumille vilistäessäsi, että vaikka unelmiesi naista et sattuisikaan heti kohtaamaan, niin lähes kaikki naiset voi juoda kauniiksi! Pois synkkyys ja epätoivo!

 

[BOL]

Niinhän siinä case-Jeffreyssä sitten kävi, kuten arvata saattoi. Pahoittelut, ettei asiat kääntyneet toivottuun suuntaan. Monesti näissä "elvytyksissä" tuppaa käymään niin, että pari viikkoa hassaantuu, eikä jälkipolville jää paljon kerrottavaa. Mutta tässäkin tapauksessa on paljon asioita, joista voi ja pitääkin ottaa opikseen. Kirvestä ei naisten suhteen kannata kuitenkaan kaivoon heittää.

Jos minä olisin Jeffrey, peruisin tämän päivän "treffit" ja toivottaisin tytölle hauskaa kesää. Sitten tekisin jotain sellaista, mistä itse nautin. Ja sen jälkeen poistaisin tytön numeron puhelimesta. Sitten nukkuisin kunnon yöunet ja aamulla avaisin silmät sille faktalle, että maailma on naisia täynnä ja elämä jatkuu.

 

[Jeffrey]

En nyt jaksa alkaa tässä enää erittelemään niitä positiivisia asioita jotka olisi tytöstä tehnyt minulle sen unelma naisen, mutta syitä oli tosiaan monia. Ja ainakin nykyisillä tiedoilla olisin ollut tyytyväinen hänen kanssaa pitkänkin ajan.

Se miksi tyttöä vielä haluan nähdä on puhtaasti saada vastauksia. Mulle ei riitä se, että "mä en ole valmis" yms. Okei eilen selvisi taas pikkasen enemmän ja ymmärrän toisaalta senkin, että meidän suhteemme alkoi melko nopeasti sen jälkeen kun tytön edellinen pitkä suhde oli päättynyt erittäin likaisesti. Kyllähän tyttö sanoikin, että ei aikonut alkaa seurustelemaan vielä aikoihin, mutta sitten minä tulinkin kuvioihin. Kuullemma kun kerran on tarpeeksi pahasti petetty niin sen jälkeen on vaikea sitoutua uudestaan. Varsinkin näin lyhyellä varotusajalla.

Selvähän se on, että tytöllä velloo tunteet aika sekavana ja muutenkin näkyy se, että kovin varma ei ole itsestään. Eilenkin saman puhelun aikana ensin sanoi, että toivoisi meidän pysyvän hyvissä väleissä ja, että me voitaisiin soitella päivittäin ja nähdäkkin viikottain. Ja saman puhelun aikana tuli myös skenaariot jos ei nähtäisi vähään aikaan, parempi jos ei nähdä ollenkaan ja aloitetaan tapailu uudestaan myöhemmin, mutta hän ei ole vielä vähään aikaan valmis sellaiseen. Tämä on tietysti nyt yksi asia johon haluan sen selkeän vastauksen. Toisaalta haluan olla myös tytön elämässä vaikka häntä en voisikaan rakastaa sillätavalla. Ehkä omasta mielestä tuo ei nyt olla yhteydessä vähään aikaan olisi paras. Mä vaan taas tiedän sen, että tyttö on tosi yksinäinen vaikka hänellä kavereita onkin, mutta ei sellaisia kavereita joiden kanssa hän esim. pystyisi juttelemaan tietyistä vaikeistakin asioista. Kuullemma tuo puolivuotta joka oli edellisen ja minun välilläni niin tyttö oli todella pohjalla. Nimenomaan sisimmässään.

Ehkä olen liian hyvä sydämminen ihminen, mutta toisaalta haluan pysyä toisen elämässä jos hänellä on selkeitä ongelmia itsensä kanssa. Tämänkin tytön kanssa oli pientä riitelyä alkuvaiheessa kun mun exä soitteli ja kyseli neuvoja ja mielipiteitä elämään. Kuullemma ei ymmärtänyt mitä mä hänen kanssaan olen enää tekemisissä. Selitin hänen elämän tilanteensa ja kaikki muutkin yksityiset asiat, mutta silti oli parempi, että hänet vain annoin olla yksin murheittensa kanssa.

Ja kyllähän minä sen tiedän, että maailma on naisia puolillaan, ja se onkin yksi iso syy miksi en aikaisemmin ole vakavalla pohjalla seurustellutkaan. Tiedän sen, että vaikka mussa on tosi paljon tosi isoja plussia niin on mulla miinuksetkin. En varmasti ole maailman helpoin ihminen ja oma erittäin korkealla oleva raja naisten suhteen aiheuttaa sen, että kun hyvän löytää niin siitä haluaisi pitää kiinni. Sitten sekin mitä jo aikaisemmassa viestissä sivusin, että itse olen todella seurustelevaa tyyppiä. Olen onnellisimmillaan parisuhteessa ja sinkku elämä ei mulle oikein sovi. Sinkkuna en saa otettua itseäni niskasta kiinni monissa asioissa ja muutenkin on aika vaikeaa. Mulla on kuitenkin aika voimakkaat ns. hoivavietti ja miellyttämisen halu yms. joita pääsen sitten toteuttamaan parhaiten parisuhteessa. Minä paljon mielummin istuisin rakkaan kanssa picnicillä suomenlinnassa kuin esim. terassilla.

Yritetään nyt kuitenkin ottaa kesästä kaikki irti ja annetaan tytölle tilaa ja jätetään ovi vielä raolleen jos se itsensä tutkiminen on oikeasti se mitä tyttö tarvitsee. Toki minä sanoin, että en usko, että ero on oikea tapa selvittää tällainen asia, mutta kaikilla meillä on omat toimintamallimme. Antaa nyt molempien katsella ympärilleen ja pohtia asioita. Katotaan sitten loppukesästä missä tilanteessa ja millä mielellä olemme asioiden suhteen.

 

[BOL]

...

Sä et tule saamaan tytöltä mitään vastauksia. Tai voit sä jonkinlaisen vastauksen saada, mutta tod.näk. se on keksittyä ja hän haluaa vain sanoa sulle jotain, mitä haluat kuulla. Ja samalla kun hän niin tekee, sä yrität etsiä sieltä jotain, mihin takertua. Tässä on ihan selvä kaava, been there done that. Toinen vaihtoehto on se, että mitään "vastauksia" ei edes ole olemassa, elämässä kun niitä ei aina ole.

Sä haluat pysyä tytön kanssa väleissä, mutta mitä sä siitä hyödyt? Jos ja kun sulla on vielä tunteita häntä kohtaan, sä et pääse tytöstä irti tasan tarkkaan niin kauan kuin olette "väleissä". Vaikka ette olisikaan tekemisissä, mikään ei estä teitä löytämästä yhteistä säveltä myöhemmin uudelleen. Tyttö ei halua seurustella sun kanssa just nyt, siinä on se pohjimmainen selitys. Itsesi vuoksi tyydy siihen.

Mäkin olen enemmän parisuhdeihminen kuin sinkkuihminen. Siltikään mä en ole koskaan nähnyt itseäni "parempana" ihmisenä parisuhteessa kuin sinkkuna. Eihän se saa vaikuttaa siihen, millainen SINÄ olet ja miten elämässäsi esim. asioita hoidat. Vastuu on sinulla ja sun on vain pakko opetella hoitamaan asiat sinkkuna. Tai jos et opettele, siitä on yleensä jälkiseuraamuksia.

Mutta kyllä mä ymmärrän, että sulla on ristiriitaiset fiilikset. Nämä ovat niitä asioita, jotka jokaisen pitää itse oppia ja käydä läpi. Ja useimmiten saada siipeensä. Onkin sitten jokaisesta itsestään kiinni, miten jatkossa käy.

 

[Prof. Puck]

Sä et tule saamaan tytöltä mitään vastauksia. Tai voit sä jonkinlaisen vastauksen saada, mutta tod.näk. se on keksittyä ja hän haluaa vain sanoa sulle jotain, mitä haluat kuulla. Ja samalla kun hän niin tekee, sä yrität etsiä sieltä jotain, mihin takertua. Tässä on ihan selvä kaava, been there done that. Toinen vaihtoehto on se, että mitään "vastauksia" ei edes ole olemassa, elämässä kun niitä ei aina ole....

...Mutta kyllä mä ymmärrän, että sulla on ristiriitaiset fiilikset. Nämä ovat niitä asioita, jotka jokaisen pitää itse oppia ja käydä läpi. Ja useimmiten saada siipeensä. Onkin sitten jokaisesta itsestään kiinni, miten jatkossa käy.

Taas pelkkää asiaa! Miten sitä ennen pärjättiinkään parisuhteen kiemuroissa ilman jatkiksen naisasia-thredia??? Jeffreyn casen myötä alan uskoa, että jokaisen on todellakin tehtävä omat mokansa, vaikka onhan se tavallaan ymmärrettävää! Se on vähän sama, kuin että lähes poikkeuksetta jokainen lapsi polttaa näppinsä, työntää kielensä pakkasella metalliin kiinni tms... Ei sitä kipua usko, ennenkuin sen kerran itse kokee!

 

[Morgoth]

Se miksi tyttöä vielä haluan nähdä on puhtaasti saada vastauksia. Mulle ei riitä se, että "mä en ole valmis" yms.

Tuo on ihan turhaa. Ei nuo jutut ole mitään rationaalisia, jossa listataan plussat/miinukset ja niiden pohjalta tehdään ratkaisut. Se on irrationaalista ja tytöstä tuntuu, että sussa ei ole sitä jotain, niin sitä ei vain ole. Sille 'jollekin' on turha odottaa saavan mitään konkreettista vastausta tai ainakaan kuvitella, että jos tyttö sanoo mikä mättää, että sä jotenkin sen pystyt taikomaan sen.

Anteeksi vaan, mutta ihan suoraan sanottuna on tuo on vähän lapsellista roikkumista tytöstä etkä sä selvästi pysty hyväksymään että homma on ohi ja roikut epätoivoisesti kiinni. Tiedän, on sitä itsekin tullut tehty sama virhe eikä tuota opi ehkä kuin kokemuksen kautta, mutta täällä on nyt niin moni sanonut samaa, että ole kiltti ja usko. Tiedän että se ei käytännössä mene vaan jäät jumiin tuohon ihan turhaan.

 

[Delter]

Minä ainakin annan varovaisen peukun Jeffreyn pelastusyrityksille. Ei voi ainakaan luovuttamisesta syyttää. Joku voi pitää tuota epätoivoisena räpiköintinä, mutta sellaisia tekoja rakkausasiat taitavat joskus vaatia. Kunhan prosessi ei paisu pakkomielteeksi.

Kerta vielä, sitten ei enää. Yrittänyttä ei laiteta, yrittänyt laittaa. Tsemppiä J!

 

[Jomppa_Koo]

saat yhtä hyvän maineen kuin eräs aiemmin tässä ketjussa mainetta niittänyt sankari runoineen ja mukeineen ja rahakuorineen.

Mikään noista ei lopulta toteutunut, mukin lähettäminen lahjaksi oli ainut idea jonka harkitsin loppuun asti. Syytä vaan ahdistelijaksi vaikka et tiedä miten tarina todellisuudessa eteni/päättyi.

 

[Palstalegenda]

Heräsin aamulla jonkun ikäiseni melkoisen tatuoidun ja perkeleellisen kurvikkaan mutta hoikan naisen luota. Hommasin tuon baarista, jonne koukkasin kotimatkallani ostamaan tupakkiaskin. Haluaisi, että menen tänäänkin illalla kylään. Vaan kun olisi meno ranskalaisen naisen luo kahdeksalta ja siinä sitten samalla Ranskan peliä jos sitä. Tosin sanoi tuo kyllä suoraan vähän muistakin illan harrasteista. Ja huomenna on sovittuna nähdä se yksi sedulankin nainen. Sekin alkaa lämmetä, selvästi hymiöisempi, kun olen ollut niin äärimmäisen etäinen, en edes kysellyt viikonlopuksi, vaikka niin oli edellisenä viikonloppuna puhe. Tiesin, että häneen toimii juuri tuo taktiikka.

Perkele, otteluruuhkaa pukkaa!

 

[palle fontän]

Tähänpä vielä semmoista, että kerran olen vuorokauden aikana kolmen eri naisen kanssa ollut niinku silleen, vaan eri aikaan. Kunnon panomieshän olisi ollut samaan aikaan. Vaan en enää, moraalisyöpäläinen kehittyi tuossa vuonna seitsemän vuotuista sitten, että pane en useampia samalla viikolla.

Tämähän sopii tähän väliin oivallisesti.

 

[Palstalegenda]

Tämähän sopii tähän väliin oivallisesti.

Kateellisten hassuttelua.

Sitä ihmettelen, että kun ennen oltiin kainoja vaan nykyisin nuo naiset ovat ihmeellisen suorasanaisia. Missä on epätietoisuuden tuoma visertävän pieni kihelmys ja arvoitus? Mie vaan kysyn. Nykyisin sanovat "Tulepas illalla tänne, niin nussitaan" tai saman asian sitten englanniksi.

Olkaa naiset arvoituksellisempia mutta älkäätten liikaa, koska sitten saatte kokoelmiinne kertomuksia vain epätoivoisimmista stalkkereista kera vitosen, kahvimukin ja runon. (sori Jomppa_Koo, kyllä se sinullakin vielä onnistaa, minä olin ollut 22-vuotiaana kahden naisen kanssa niinku silleen)

 

[BOL]

Minä ainakin annan varovaisen peukun Jeffreyn pelastusyrityksille. Ei voi ainakaan luovuttamisesta syyttää. Joku voi pitää tuota epätoivoisena räpiköintinä, mutta sellaisia tekoja rakkausasiat taitavat joskus vaatia. Kunhan prosessi ei paisu pakkomielteeksi.

Suurin ongelma vaan taitaa olla siinä, ettei ole mitään pelastettavaa. Jos tytöllä on ollut vaikea edellinen suhde/ero ja siitä ei muka nyt ole yhtäkkiä päässytkään yli ja ahdistusta pukkaa, niin kerro ihmeessä, mitä pelastettavaa tässä nyt enää on? Miksi muka yhtäkkiä nämä edellisen suhteen möröt tulevat tähän suhteeseen Jeffreyn kanssa, jos tässä välissä on kuitenkin pystytty ihan yhdessäkin elelemään?

Ei ole luovuttamista, että antaa toisen olla. Jos toinen ei halua suhdetta, siihen ei voi pakottaa. Tai kai niinkin voi toimia, mutta ei se silloin kyllä mikään suhde ole. Alistussuhde korkeintaan. Tyttö ei halua olla Jeffreyn kanssa. Yhtenä hetkenä hän haluaa olla ystävä, toisena pitää hajurakoa. Tyttöparka ei itsekään tiedä, mitä haluaa. Jos toisesta välittää, antaa hänen mennä. Ei ystävyys saa perustua sille, että toinen on jatkuvasti kytiksellä, että josko tästä sittenkin vielä jotakin tulisi. Ystävyys eronneiden kesken on mahdollista, mutta ei se hetkessä synny, eikä sitä voi suoraan jatkaa siitä, mihin suhde jäi. Kunnon suhteisiin liittyy aina tietty painolasti, josta päästään eroon ajan kanssa. Ystävyyden ja rakkaussuhteen "fysiologia" ei mene yksi yhteen. Useimmiten ystävyyden vahvuus ja laatu mitataan vasta sitten, kun toinen, mieluiten molemmat ovat uudessa suhteessa. Ja nämä uudet suhteet taas usein mutkistavat tätäkin ystävyyttä, koska monen ihmisen on vaikea käsittää, miksi joku on tekemisissä, ystävyydestä puhumattakaan edellisen kumppanin kanssa.

Mutta kuten todettua, nämä asiat pitää käydä yleensä itse läpi. Paskaa pitää sataa silmille oikein huolella ennen kuin asiat todella avautuvat. Mulle kävi niin, enkä varsinaisesti kadu mitään, mutta kyllähän sitä olisi voinut vähän vähemmälläkin luovuttaa. Toinen ottaa ja toinen antaa, niin se usein menee. Minä annoin enemmän kuin monen mielenterveys olisi kestänyt ja rehellisyyden nimissä, ei mullakaan aina kaikki muumit laaksossa olleet, kun jälkikäteen miettii. Se hyöty siitäkin "suhteesta" oli, etten enää koskaan anna kenenkään viedä mua. Jännittävintä onkin se, että jo tuolloin tiedostin, missä mennään, mutta jostain kumman syystä en siitä välittänyt. Jälkikäteen jopa naurattaa, miten ääliö sitä on ollut. Se on aika kauhea fiilis, kun yhtenä aamuna tuijottaa omaa lärviään peilistä ja joutuu toteamaan, että soot tyhymä. Mutta kun tarpeeksi tyhmä on ollut, kyllä se sieltä ilmi tulee aikanaan.

Onneksi mulla oli jo tuolloin vahva itsetunto ja olin joutunut tutustumaan itseeni edellisen pitkän suhteen jälkeen oikein kunnolla. Huolimatta omasta typeryydestäni tajusin, että mitään peruuttamatonta ei ollut tapahtunut minulle itselleni. Mutta kaikki eivät valitettavasti ole yhtä vahvoja kuin mitä minä olen joutunut olemaan. Siinä voi jollain mennä monta vuotta, jopa lopun elämää hukkaan siksi, että on antanut jonkun toisen vedättää itseään. Asiat eivät useinkaan mene niinkuin puhutaan. Toinen osapuoli voi toitottaa vaikka koko ajan, että ollaan vaan ystäviä ja toinen myötäillä, että ollaan vaan. Mutta jos toisella osapuolella on romanttisia tunteita toista kohtaan, toinen saa helposti sellaisen aseman, mistä selkeästi hyötyy toisen kustannuksella.

 

[1936]

Se miksi tyttöä vielä haluan nähdä on puhtaasti saada vastauksia.

Tyttö on nyt vain sen verran kiltti ettei suoraan viitsi sanoa ettei kiinnosta. Oikeasti nämä parisuhdehommat eivät, varsinkaan tuossa iässä, ole mitään rakettitiedettä, jossa tarvitsee itseään tutkiskella tietääkseen haluaako viettää toisen kanssa aikaa. Itsensätutkistelu ja virheistäoppiminen on toki jokaiselle meille erittäin suotavaa, mutta 20-vuotiaat menevät kyllä aika paljolti vielä vaistojen (seksuaalinen kiinnostavuus) ja sydämen varassa.

Suhteen alkuvaiheessa / tapailuvaiheessa joko kiinnostaa tai sitten ei kiinnosta. Pitkässä suhteessa voi tulla aikoja, jolloin oikeasti pitää pysähtyä miettimään ja puntaroida paljonko olen valmis tekemään suhteen eteen.

 

[Leicester]

Nämä ovat niitä asioita, jotka jokaisen pitää itse oppia ja käydä läpi. Ja useimmiten saada siipeensä. Onkin sitten jokaisesta itsestään kiinni, miten jatkossa käy.

Jeffreyn casen myötä alan uskoa, että jokaisen on todellakin tehtävä omat mokansa, vaikka onhan se tavallaan ymmärrettävää! Se on vähän sama, kuin että lähes poikkeuksetta jokainen lapsi polttaa näppinsä, työntää kielensä pakkasella metalliin kiinni tms... Ei sitä kipua usko, ennenkuin sen kerran itse kokee!

Itse olen hiukan toista mieltä tuosta, että jokaisen pitää tehdä kaikki samat virheet sukupolvesta toiseen ja oppia pääosin kantapään kautta. Seuraava lainaus on hyvä perustelu mielipiteelleni.

Mutta kaikki eivät valitettavasti ole yhtä vahvoja kuin mitä minä olen joutunut olemaan. Siinä voi jollain mennä monta vuotta, jopa lopun elämää hukkaan siksi, että on antanut jonkun toisen vedättää itseään.

Kaikki ihmis- ja parisuhteet ovat tunnepohjaisia juttuja, osin tiedostettua, mutta suurelta osin tiedostamatonta toimintaa. Kuitenkaan me ihmiset emme opeta näitä elämän aikana opittuja tunne-elämän taitoja juuri millään tasolla seuraaville sukupolville. Kyllä elämä on aivan tarpeeksi ainutkertaista, vaikka meillä jokaisella olisi jo nuorempana paremmat työkalut erilaisten ihmissuhdeasioiden selvittämiseen.

Tämä juttu oli osin off-topicia, mutta nousi vain mieleen ketjua lukiessa.

 

[RajatOn]

Itse olen hiukan toista mieltä tuosta, että jokaisen pitää tehdä kaikki samat virheet sukupolvesta toiseen ja oppia pääosin kantapään kautta. Seuraava lainaus on hyvä perustelu mielipiteelleni.

Noo, ei kaikki "virheet" kuitenkaan virheitä oo, niin kauan kun pysyy hyvänmaun rajoissa. Naisen sisään pääsee helposti, siis ajatusmaailmaan. Helpointa on seurata eleitä, jos kuuntelee puhetta, niin on useimmiten umpikujassa. Rivien välistä lukeminen tosin auttaa paljon.

Erästä naispuolista tuttua on esimerkiks hyväkskäytetty lapsena ja ei kertonu sitä mulle. Mutta rivien välistä lukemalla ja päättelemällä sain sen selville ja kysyin siitä, niin kerto että näin on asia.

Sitten toiseen asiaan. Nyt oon huomannut, että naiset joihin en vuosiin oo ollu yhteydessä, on nyt osottanu kiinnostuksen merkkejä. Yks on just saanu lapsen ja on alkanu nyt facebookis (yllätys yllätys..) ottaan yhteyttä. Tällä naisel on kuitenkin asiallinen mies (oon kerran ryypänny ja saunonu tän kans), joten aikas outoo toimintaa...

Pari viikkoa vielä ja sitten näkee paremman puoliskon..

 

[Jeffrey]

Jees kotiuduttu on.

Sehän meni taas ihan hyvin. Itse tosiaan lähdin sille linjalle, että nyt kun jo erottukkin on niin se pysyy. Duunipäivän aikana oli sitten aikaa hieman asioita miettiä ja tuli tosiaan mieleen tuo hänen edellinen suhteensa ja siitä esiin tuleva ahdistus (kuvitelkaa pahin asia mitä toiselle voi parisuhteessa tehdä ja kertokaa se x 1000). Niin päätin, että kun jossain määrin olen nyt itse tytöstä päässyt irti niin tarjoan hänelle tulevaisuuteen olkapäätä, puhe kaveria tai mitä ikinä.

Siinä sitten kun tytön näin niin avaruuteen asti taas näki kun silmät alkoi sädehtiä ja hymy levisi korviin. Siitä jatkettiin välipalalle ravintolaan ja puhuttiin näitä asioita. Tyttö tunnusti, että suurin asia ei ole ollut minussa kokonaan. Tässä meidän suhteessa on nyt vain ollut samoja piirteitä (esim. eri paikkakunnalle opiskelemaan lähteminen) jotka on tuonut huonot haudatut muistot esiin. Tytöllä on selvä ongelma luottaa ihmisiin sillä tavalla kun parisuhde vaatisi, vaikka hän sitä haluaisi. Ja ymmärrän tämän jos hän ei ole kerennyt tunteitaan vielä käsitellä kokonaan.

Pitkällisen keskustelun ja hyvin rakentavan sellaisen jälkeen sitten tyttö tarjosi mahdollisuutta minulle, että ei olla nyt hetkeen missään tekemisissä ja aloitetaan sen jälkeen uudelleen treffailu ja katsotaan mihin se johtaa. Tähän en silloin suostunut ja jätin tytön miettimään omaa vasta tarjoustani. Myöhemmin sitten kun ravintolasta lähdettiin niin kävelymatkalla autolle tyttö purskahti ihan hysteeriseen itkuun ja sanoi, että hän ei voi olla näin ja pidetään ero voimassa. Sanoi mm. että ei voi tehdä mulle sitä, että jättää mut odottamaan. Loppujen lopuksi minun ehdottamanani päädyttiin lopputulokseen, että ollaan kaksi viikkoa (1vko+ tyttö 1vko leirillä) pitämättä yhteyttä ja sovittiin sinne kahden viikon päähän sitten treffit. Saa nyt sitten rauhasssa molemmat miettiä mitä tahtoo. Itseäni on alkanut hieman kauhistuttaa se, että mitä jos itselläni ei olekkaan enää tunteita tyttöä kohtaan tai ne tunteet ei herää uudestaan ja tyttö tulee taas petetyksi. Kokeilematta ei tosin selviä.

Itse en ollut tosiaan edes tajunnut kuinka syviä nämä tytön arvet on. Jonkun kuvan näistä sain kaverilta joka on joutunut kääntymään ihan ammattilaisen puoleen päästäkseen yli tapahtumista parisuhteessa. Samaa hoitoa yritin tytölle vihjailla ja sittten kun lopputulos on selvä niin ihan ehdottaa. Yritin itse toki antaa neuvot, että ei tarvitse anteeksi antaa, mutta asiat pitää hyväksyä ja olla sinut sen kanssa. Ei kai hän halua, että sellainen surkimus pilaa hänen elämänsä.

Nyt taas porukka varmasti ainakin jossain määrin dumaa mun ratkaisut, mutta tytöstä on tullut mulle niin tärkeä, että vaikka hänen kanssaan ei enää seurusteltaisikaan niin en halua nähdä kenenkään kohdalla tuollaista kärsimystä. En ole ikinä nähnyt aikuisen ihmisen itkevän tuolla tavalla.

Kyllä tämä nyt varmaan menee siihen, että tuolloin kahden viikon päästä aloitetaan treffailu uudestaan ja katsotaan mihin se johtaa. Näin ainakin ymmärsin.

 

[BOL]

Itseäni on alkanut hieman kauhistuttaa se, että mitä jos itselläni ei olekkaan enää tunteita tyttöä kohtaan tai ne tunteet ei herää uudestaan ja tyttö tulee taas petetyksi. Kokeilematta ei tosin selviä.

Niin, tuohan on se riski, minkä tyttö ottaa, kun haluaa/joutuu selvittelemään menneitä. Sinuna en nyt niin kauheasti keskittyisi siihen, miten teille tulee jatkossa käymään, vaan keskittäisin voimani siihen, että tyttö saa kaipaamaansa tukea. Tämä siis siksi, että olet itse sen päätöksen tehnyt, että tytön rinnalla tulet kulkemaan, vaikka sitten ystävän ominaisuudessa.

Paha sanoa tytön tilanteesta sen enempää, koska meillä ei ole mitään tietoa siitä, mitä edellisessä suhteessa on tapahtunut. Se, että sanot: "kuvitelkaa pahin asia mitä toiselle voi parisuhteessa tehdä ja kertokaa se x 1000" ei paljon kerro. Ilmeisesti asialla on kuitenkin luottamuksen kanssa tekemistä? Mutta ehkä on hyvä, että tyttö nyt ajan kanssa kohtaa edellisessä suhteessa läpikäymiään asioita uudelleen. Valitettavasti en itse usko kovinkaan vahvasti, että toiselle paikkakunnalle opiskelujen perässä muuttosi laukaisisi ihan näin voimakkaan reaktion, jos teillä kaikki noin muuten oli "kunnossa". Mutta minun uskomuksillani ei olekaan merkitystä, ainoastaan sillä, mitä itse uskot tai haluat uskoa.

Kertomuksesi perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että tyttö ei ihan oikeasti syystä tai toisesta halua kanssasi suhdetta. Ei nyt, eikä silloin parin viikon päästäkään. Hän ei myöskään halua loukata sinua ja ainakin sen perusteella, mitä tänne olet kirjoittanut, et hirveästi ole ottanut huomioon tytön tahtoa, vaan pyrit tavalla tai toisella pitämään jonkinlaisen suhteen kasassa. Jos tytöllä on niin pahoja traumoja kuin annat olettaa, oma käytöksesi ei ehkä ole omiaan parantamaan tytön elämää, pikemminkin päinvastoin. Jos hän ollut jollakin tavalla alistettuna edellisessä suhteessa, on hän sitä tavallaan nytkin, JOS ei pohjimmiltaan halua kanssasi olla. Tällöin hän asettaa sinut etusijalle, ainakin sinun silmissäsi ja voi olla, että todellisuus on aivan toinen kuin miltä hän saa sen näyttämään. Ja tällöin sinä olet se, joka luottaa toiseen ja saa siipeensä.

On ihan jees, että haluat olla tytön tukena, jos hänellä on kamalia juttuja taustalla. Juuri nyt, näissä olosuhteissa ja näistä lähtökohdista, se vaan ei taida olla paras mahdollinen vaihtoehto. Ihmisen tunteet toista kohtaan ei sammu hetkessä eikä napin painalluksesta. Se vaatii aikaa tai yleensä jotain tapahtuu, että tulee "tämä oli nyt tässä"-tunne. Minä saan sen vaikutelman, että sinä et ole lähelläkään sitä pistettä vielä. Ja tuskin olet sitä parin viikon päästäkään. Siitä kertoo jo kirjoituksesi viimeinen lause: "Kyllä tämä nyt varmaan menee siihen, että tuolloin kahden viikon päästä aloitetaan treffailu uudestaan ja katsotaan mihin se johtaa. Näin ainakin ymmärsin".

Tsemppiä kuitenkin edelleen! Kyllä tähän tilanteeseen ratkaisu saadaan. Toivotaan, että se on sellainen, missä kaikki ovat sinut päätöksen kanssa, eikä sydämiä revitä palasiksi.

 

[Morgoth]

Duunipäivän aikana oli sitten aikaa hieman asioita miettiä ja tuli tosiaan mieleen tuo hänen edellinen suhteensa ja siitä esiin tuleva ahdistus (kuvitelkaa pahin asia mitä toiselle voi parisuhteessa tehdä ja kertokaa se x 1000).

Mitä se sitten on? Edellinen poikakaveri pettänyt häntä?

Poikakaveri hakannut/raiskannut hänet? Tehnyt itsarin? Abortin tehnyt? Sairastunut syöpään? Insesti? Alkoholi/huume-ongelma?

Kaikki on suhteellista. Ihan vaikkapa lohdutukseksi. Tuleepa mieleen eräs tuttavantuttava pariskunta, jossa mies oli pettänyt vaimoaan ja hänellä oli salasuhteesta lapsi, josta vaimo ei tienyt mitään. Sitten kävikin niin, että lapsen varsinainen äiti kuoli ja lapsi tuli isälleen ja silloin koko sotku selvisi vaimolle. Lapsi oli jotain 14v. 'Parasta' sopassa oli vielä että tämä pariskunta oli yrittänyt lasta, mutta ei saanut sitä. Ei kateeksi käy sitä vaimoa kun totuus selvisi.

 

[Wrighter]

Poikakaveri raiskannut hänet?

Tarkoitat varmaan, että "poikakaveri oli yllättänyt hänet seksillä"?


Kyllä tuosta kaikesta tarinasta saa sen kuvan, että Jeffreytä viedään 100-0 tuossa suhteessa. Poika parka on niin umpirakastunut ettei vain halua itselleen myöntää karua totuutta siitä, että tyttö haluaa maistella uusia aisoja välillä.

Tuollaiset tauon jälkeen yhteen palaamiset eivät toimi ikinä ainakaan noin nuorilla ihmisillä. Jätkällä on ikää pikkuisen päälle 20, niin nauti nuoruudestasi ja vietä normaalia nuoren elämää. Turhaan sinä yhden naisen perään surkuttelet. Onhan noita minkkejä maailmalla vaikka kuinka paljon. Sitten kun joskus sen yhden kanssa sitoudut ja menet naimisiin, niin sitäkin varmasti jossain vaiheessa kadut. Sen kanssa on vaan opittava elämään.

 

[Iker]

Päivitetään nyt pitkästä aikaa omaa naistilannetta tänne muiden parisuhdekuvioiden sekaan.

Huomenna päätämme avovaimoni kanssa yhteisymmärryksessä kolmevuotisen avoliiton, kun sanomme toisillemme tahdon ja otetaan startti avioelämään. Niin se vaan aika rullaa ja elämä etenee, kohta on 30 mittarissa ja tosiaan vaimo kotona odottamassa. Vaatii hetken totuttelua tuota sanaa hänestä käyttää..

Mutta mikäs tässä on avioon astuessa, kaikki on kohdallaan ja ilmeisen hyvin toistemme seurassa viihdytään. Yritetään pitkää liittoa ja katsellaan miten meidän käy.

 

[BOL]

Mutta mikäs tässä on avioon astuessa, kaikki on kohdallaan ja ilmeisen hyvin toistemme seurassa viihdytään. Yritetään pitkää liittoa ja katsellaan miten meidän käy.

Paljon Onnea! Asennepuoli näyttää ainakin olevan kunnossa =)! Toiset joutuvat tekemään onnensa eteen enemmän töitä kuin toiset, mutta periaatteessa kaikilla on onnen avaimet käsissään. Sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei kunnon eväitä hyvään liittoon ole syystä taikka toisesta olemassa, ei pitäisi minkäänlaisiin liittoihin ryhtyäkään. Se, että viihtyy hyvin toisen seurassa, on erinomainen lähtökohta. Vielä kerran, paljon onnea!