Pistetäänpäs pikkasen taas päivitystä.
Äskön se sitten tapahtui. Se mitä tässä kaksi viikkoa ehdittiin odottamaan elikkäs saatiin vastaus. Noh se oli tietenkin ei ja sekin tuli sieltä hieman kaivelun jälkeen.
Tässä tosiaan edellisen viestin jälkeen tuli tyttö pari kertaa nähtyä ja viime sunnuntain kohtaamisen jälkeen olin täysin varma, että me palataan yhteen. Hommat meni ihan nappiin ja tyttökin halusi nähdä mahdollisimman pian uudestaan. Itselläni tietysti oli pääsykokeet jotka menin nekin tyrimään ja näin ollen en tyttöä ehtinyt nähdä ja sovittiin, että oltaisiin nähty tänään keskiviikkona. Tytön kanssa siinä sitten ma ja ti soiteltiin ja siis tyttökin soitti. Ja tuntui jo siltä, että kyllä tää tästä vielä herää henkiin. Noh eilen illalla sitten yhtäkkiä tuli taas kylmempi vaihde silmään "huomenna ei kerkeekkään" jne. Tästä tietysti sitten vedin omat johtopäätökseni. Jotenkin tuntuu siltä, että joku ehti vaikuttaa tytön mielipiteisiin tuona aikana.
Tuossa sitten hetki sitten muutama tunti puhuttiin ja keskustelu oli aika selvästi urillaan alusta asti. Okei sovittiin, että nähtäisiin huomenna ja sitten tyttö alkoi taas sönköttämään, että ei tämä mitenkään johdu susta, mutta mä vaan en ole vielä valmis seurustelemaan. Okei tytön edellinen suhde päättyi erittäin rumasti ja olen sitä ymmärtänytkin kun hän on puhunut, että haluaa olla täysin varma ennen kuin lähtee mukaan. Siinä hän sitten valitteli sitäkin, että tämmönen kaksi viikkoa ei riitä hänelle päätöksen tekoon vaan hän tarvitsee pidemmän ajan. Elikkä siis suomeksi, että erotaan nyt ja kattellaan sitten syksymmällä. Tietysti itse sain nyt jo pistettyä vähän kovaa vastaan ja kyllä tyttökin sen huomasi. Ensin halusi pysyä yhteyksissä ja myöhemmin ei sitten enää halunnutkaan koska on kuullemma vielä liikaa tunteita, joskin niitä ei ole tarpeeksi. Sain sitten "pakotettua" tytön treffeille vielä huomenna, siihen pitäisikin sitten jotain juttua keksiä.
Tyttö yritti tietysti selittää, että tilanteeseen ei vaikuta kukaan muu mies, mutta hieman ihmetyttää kyllä. Tottakai sain senkin sanottua, että miltä hänestä tuntuisi jos mä ilmottaisin, että haluun olla nyt kesän sinkku, mutta katsellaan sitten uudestaan. Ymmärrän myöskin sen, että niin vakavasti kun tämä nainen surusteluasiat ottaa niin hän haluaa nähdä muitakin. Ja vaikka kyseessä nyt onkin aika tämmöinen tapaileva tyttö niin ei häntä helppo ole sänkyyn saada. Jotenkin vielä kun tähän ei mitään riittävän selkeää syytä saatu niin jotenkin tuntuu siltä, että tyttö haluaa katsoa pari korttia ensin ja sitten ottaa säälistä mut takaisin jos sikseen.
Vaikeintahan tässä jutussa on edelleen se, että nainen oli se "unelmieni nainen". Tai ainakin niin lähellä sitä kun siihen on realistista päästä. Isompi vitutus on taas se, että itse kun tuppaan olemaan "pariutuvaa" tyyppiä niin mun elämä vaan on paljon parempaa parisuhteessa. Joskin itse olen suht huono solmimaan sellaisia ja tuntuukin nyt siltä, että tässä saa taas olla sinkkuna aika kauan. Menihän multa reilu 22v löytää hänetkin. Ja kaikki se rumpa. Ja kun vielä uskon siihen, että naista ei voi ettiä vaan sen löytää. Tietysti vielä se, että tällaisen ensimmäisen vakavan seurustelun jälkeen tulen aina vertaamaan kaikkia naisia häneen ja haikailemaan häntä yms. Ja esim. se, että uskallanko enää heittäytyä suhteeseen näin täysillä? Tai kauan siihen menee?
Jotenkin vaan naurattaa tämä tilanne. Tyttö sanoo edelleen pitävänsä minusta, mutta ei ole valmis. Tytön vanhemmat ja käsittääkseni kaveritkin pitävät minua loistavana miehenä hänelle, mutta tyttö ei ole asiasta varma. Jotenkin musta tuntuu vaan edelleen, että nainen hakee sellaista miestä jota ei ole olemassa. Ja sitten kun lehdet alkaa putoilemaan puista niin alkaa haikailemaan Jeffreyn perään. Ja itsellänihän ei ole mitään käsitystä miten pitäisi toimia tällaisessa mahdollisessa skenaariossa.
Jotenkin vaan musta tuntuu, että tämän jutun viimeiset kappaleet ovat vielä kirjoittamatta.
Ei muuta kun nokka ylös ja kohti uusia epäonnistumisia!
