Vaikka tässä nyt millään olisi vaikutusta siihen että vaimooni en luottaisi mutta sanotaan nyt vielä että ko.kaverit ovat kaikki sinkkuja, okej 1 on avioliitossa mutta sekin suhde on kuuleman mukaan kuolemassa juu ja sielläkin on yötä ollut setvimässä parisuhde asioita aamu 7 astikka.
Ei ole luopumasta kyseisistä tavoistaan/vähentämässä yms. kukapa sitä kavereistaan luopuisi
Minulla on hieman samansorttisia kokemuksia. Se suhde meni varsin nopealla aikataululla poikki, kun tuollaista alkoi esiintymään aiempien onnellisten vuosien jälkeen. Faktahan on, että ei noissa bileissä mitään pyhäkoulua vietetä. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta suosittelen eroa ja välien katkaisemista mahdollisimman nopeasti ja lopullisesti. Usko minua, kertakirpaisu tekee kyllä kipeää, mutta vielä kipeämpää tekee pitkäaikaisen suhteen muuttuminen parisuhdehelvetiksi ja alistuminen siihen, että oma puoliso kohtelee joko kuin ilmaa tai halveksii joka lauseellaan, silloin kun on kotona eikä juhlimassa.
Näin empiiristen kokemuksieni (omat ja kaveripiiri) perusteella sanoisin myös, että naisella ei voi oikeasti olla miespuolisia "kavereita" sen enempää kuin miehellä voi oikeasti olla naispuolisia "kavereita", joiden kanssa biletetään, ryypätään tai ollaan yötä. Jos nainen ei halua luopua tämäntapaisista "mieskavereistaan", hän ei ole myöskään valmis parisuhteeseen tai uskollinen. Eikä vaivan väärti.
Kuulostaako sairaalloisen mustasukkaiselta? Sitä se ei ole, vaan pikemminkin realismia. Realismia on, että jokainen mies ajattelee (vaikka vain hetkellisesti) jokaista "naimakuntoista" naista seksuaalisesti, eikä mitään platonista miesten ja naisten välistä kaveruutta ole olemassakaan kuin poikkeustapauksessa. Miesten keskeinen kaveriporukka voi viettää rauhassa vaikka saunailtaa ja katsoa lätkää, mutta jos mukana on nainen "kaverina", jokainen miettii ainakin jossain vaiheessa, millaista olisi nussia tätä naista.
Minullakin on esimerkiksi harrastusten ja työn puitteissa naispuolisia työtovereita ja -tuttavia - ja jos paikka tulisi eteen, niin voisin panna heistä lähes jokaista. Siis jokaista tietyn ikäistä naista, en mitään kärttyisiä mummoikäisiä ämmiä. En tietenkään tätä tarvetta näille naisille ilmaise duunissa kesken arkisen aherruksen saatika yritä vikitellä sen kummemmin, mutta lähes taatusti jokaista painaisin, oli heillä sormus sormessa tai ei. Jos joku nuori naiskollega ehdoin tahdoin tulisi luokseni "bilettämään kaverina", niin en taatusti suhtautuisi naiseen platonisesti sinkkuna ollessani (parisuhteessa ollessani en koskaan ole naisiani pettänyt).
Ainoan poikkeuksen tässä asiassa muodostavat läheisimpien ystävieni ja veljeni mahdolliset puolisot ja puolisokokelaat. Parhaita ystäviäni ja näitä ystävyyssuhteita kunnioitan niin paljon, että en edes houkutteluista huolimatta koskisi heidän naisiinsa missään olosuhteessa.
Elämänkokemukseni perusteella sanoisin, että jos parisuhteessa on aihetta epäillä petollisuutta, niin epäilys on todennäköisemmin totta kuin valhetta. "Ylityöt", "työreissut", "koulutuspäivät" joista ei saa mitään tietoa, bilettämiset ja kotoa poissa olemiset... kyllä nämä tiedetään. Jos tähän yhdistyy vielä oman ns. aviovuoteen kylmeneminen ja mahdollisesti puolison äkillinen tarve ehostautua ja kaunistautua aiempaa enemmän, niin homma on sillä selvä eikä enää siitä muuksi muutu, ellei sitten halua alistua moiseen tai keksi jotain repäisevää, jolla saa tilanteen ratkeamaan. Jotkut kovat kundit kuten Niks voivat ottaa tilanteen itse haltuun ja saada valta-aseman itselleen (sillä valta-asemastahan se valitettavasti monen naisen kohdalla on kyse, vaikka mies ei haluaisi mitään valtapelejä leikkiä), tavalliset perusmiehet taas joutuvat keksimään jotain muuta.