Naisasiat

[Leicester]

Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Tuohan on niin perus erosettiä, kun vain olla voi. Löydetään yhtäkkiä muka joku sielunkumppani jne. Isolla osalla parisuhteessa olevia tulee vastaavia tilanteita eteen. Se ei ole mikään miehen mitta, kuinka paljon on vielä kiinnostusta ja kysyntää vaan, että ymmärrät oikeasti parisuhteen tarkoituksen. Todennäköisesti nykyinen suhteesi on ensimmäinen pitempi suhteesi ja olet vasta sen aikana oppinut tuntemaan kunnolla itsesi. Niin käy monella. Mutta se ei ole mikään syy hypätä vauhdissa seuraavaan houkuttelevaan kukkaan.

Itselläni oli samankaltaisia fiiliksiä aikoinaan ja ihmettelin omia ajatuksiani ja tavallaan olin vihainenkin itselleni, kun henkisesti petin eksääni. Jätin hänet, mutta olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että seuraavassakin suhteessa saattaa tulla samanlaisia ajatuksia eteen.

 

[Kaivanto]

en oikein ymmärrä hänen intressejään. Haluaa nähdä, viestittelee useita kertoja päivässä, flirttailee, heittää todella vihjailevia kommentteja ("olishan se kiva, jos olisit nukkumassa mun vieressä", valehtelee älyttömän söpöksi yms.).

[--]

mitähän ihmettä neiti päässään suunnittelee. Millähän noita oppisi ymmärtämään?

Pitäisikö muijan patjalla palaa laskeutumisvalot vai millaista signaalia kaipaat? Jos et jättänyt kertomatta jotain oleellista (= nainen seurustelee, on antanut sinulle kertaalleen pakit tms.) niin ei tuo kovin tulkinnanvaraiselta tilanteelta vaikuta.

 

[Nuggumatti]

Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Kannatan avointa ja rehellistä keskustelua nykyisen kumppanin kanssa siitä että, mikä on hyvin ja mikä huonosti (vaihtoaikeet ovat ilmassa)

Ainahan sitä voi koittaa kepillä jäätä...
että "olisko tämä nyt parempi kuin nykyinen kumppani"
Se on vaan sitten sellanen homma että pistätte rehellisesti molemmat poikki omat suhteenne jonka jälkeen katsotte omat korttinne...

Kovin usein näissä ihastumisissa sun muissa käy niin että molemmat tykkää vaan siitä tunteesta että, tässä olisi jotain uutta ja erilaista kuin nykyisessä kumppanissa... arjen tultua kuvioihin ja suhteen vakiinnuttua sitä saattaa huomata että, tämä on samaa shaissea kuin aikaisempikin parisuhde...

 

[Pleksi(t)]

Kovin usein näissä ihastumisissa sun muissa käy niin että molemmat tykkää vaan siitä tunteesta että, tässä olisi jotain uutta ja erilaista kuin nykyisessä kumppanissa... arjen tultua kuvioihin ja suhteen vakiinnuttua sitä saattaa huomata että, tämä on samaa shaissea kuin aikaisempikin parisuhde...

Juuri näin. Oman parisuhteen tila voi vahvistaa osaltaan tuota tunnetta, tulee valheellinen kuva uudesta ihastuksesta. "kuinka en ole ennen törmännyt tuommoiseen naiseen/mieheen", uusi tuttavuus vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä ja vanhasta ei näe kuin pahaa. Mutta tuo huuma taittuu monesti nopeasti, eli kannattaa pitää pää kylmänä ja katsoa vähän eteenpäin, jos tilanne jatkuu pitempään niin sitten voi alkaa miettimään ratkaisuja. Yleensä tähän ei tarvita mitään vakavampaakaan, kyllä ne toisen peruspiirteet alkaa sieltä nopeasti nostamaan päätään, alkuhuumassa niitä ei vain näe tai halua nähdä.

 

[12961]

Juuri näin. Oman parisuhteen tila voi vahvistaa osaltaan tuota tunnetta, tulee valheellinen kuva uudesta ihastuksesta. "kuinka en ole ennen törmännyt tuommoiseen naiseen/mieheen", uusi tuttavuus vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä ja vanhasta ei näe kuin pahaa. Mutta tuo huuma taittuu monesti nopeasti, eli kannattaa pitää pää kylmänä ja katsoa vähän eteenpäin, jos tilanne jatkuu pitempään niin sitten voi alkaa miettimään ratkaisuja. Yleensä tähän ei tarvita mitään vakavampaakaan, kyllä ne toisen peruspiirteet alkaa sieltä nopeasti nostamaan päätään, alkuhuumassa niitä ei vain näe tai halua nähdä.

Näistä oppineena minä sanoisin, että toimivaa parisuhdetta ei kannata missään tapauksessa vaihtaa uuteen arpaan. Mikäli vanhassa suhteessa jokin on oikeasti huonosti, voi tietty uusi tilaisuus olla hyvä houkutin vanhan suhteen lopettamiselle.

Jokainen oppii parhaiten kantapäänsä kautta, joten jos nykyinen suhde on ensimmäinen pitempi suhde ja siinä on edes jotain vialla, antaa mennä uuden eukon kanssa. Voihan se oikeasti toimiakin paremmin.

Parisuhteessa "jonkin vialla oleminen" ei tarkoita sitä, että suhde ei ole täydellinen ja joskus vituttaa. Kuuluu parisuhteeseen. Täydellinen suhde on utopiaa, ja jokaisessa suhteessa tulee pitkän päälle aallonharjoja ja -pohjia. Mitä useamman kerran suhde on noussut aallonpohjasta (on se sitten miten syvä tahansa) tuottaa uusi parannus enemmän ja enemmän hedelmää, pitää vaan riittää sisua yrittää. Tämä siis sen jälkeen kun suhteen alun intohimo on laantunut.

Meilläkin avokin kanssa meni viime syksynä erittäinkin huonosti ja molemmilla on temperamenttia ja itsepäisyyttä vaikka muille jakaa, mutta niin vain ensin meri tyyntyi ja sen jälkeen alkoi auringonpaiste. Välillä tuli kyllä kieltämättä ajateltua, että mitä jos erottaisiin, mutta onneksi siihen ei päädytty.


Summa summarum: Vaikka nykyinen emäntä vituttaakin välillä, on viidessä vuodessa tapahtunut yhteenhitsautuminen niin voimakas, ettei tee mieli vaihtaa. Hormonit toki herättävät silloin tällöin panetusta jos mihinkin suuntaan, mutta siinä pelastaa terve itsekuri.

Suhde alkaa tavallaan ajan kanssa tuntua osin tiiviiltä veljessuhteelta ja vain osin rakkaussuhteelta verrattuna suhteen alkuaikoihin. Ensimmäinen ominaisuus tuntuu vain kasvavan ja syvenevän ajan kanssa.

 

[Worrell]

Mikäli vanhassa suhteessa jokin on oikeasti huonosti, voi tietty uusi tilaisuus olla hyvä houkutin vanhan suhteen lopettamiselle.

Jokainen oppii parhaiten kantapäänsä kautta, joten jos nykyinen suhde on ensimmäinen pitempi suhde ja siinä on edes jotain vialla, antaa mennä uuden eukon kanssa. Voihan se oikeasti toimiakin paremmin.

Näitä asioita olen itsekkin tässä pitkän tovin läpikäynyt päässäni. Sanottakoon, että jos haluaa välttää järjettömän isot kriisit tms. niin puhuminen ongelmasta kuin ongelmasta kannattaa. Itse olen sen verran ujoa ja arkaa luonnetyyppiä, että olen sortunut siihen, että en herkästi rupea puhumaan, jos joku pieni asia vaivaa. Eikä siinä mitään sinänsä, mutta sitten kun näitä pikku vikoja alkaa kasautumaan enemmän ja tulee vähän isompi riita/kriisi, niin sitten kyllä siitä saa maksaa kovaa hintaa. Sitten voi olla, että kummallakaan osapuolella ei ole kivaa ja tulee sitten näitä houkutuksia vastaan aina silloin tällöin.

Se on kyllä totta, että kantapään kautta oppii. Tässä nyt kun reilun vuoden on ollut yhdessä tuon nykyisen eukon kanssa, niin on oppinut paljon itsestään ja hänestä. Sitä voi helposti kuvitella ja luulla itsestään, että haluaa sitä ja tätä, mutta sitten kun vähän aikaa harrastaa itsensä tutkiskelua, niin voi avautua asiat uusin silmin.

Kokonaisuutena voisin päivittää tilannettani sen verran, että tässä olen vähän pelonsekaisin tuntein. Niin kuin aiemmin kirjoitinkin, että lievästi sanottuna hankalaa tässä on nyt ollut viime ajat. Suhdetta koskevia kysymyksiä pyörii päässä aika paljonkin. Enkä oikein tiedä, että pitäisikö tässä sitten lähteä eri teille. Eroaminen olisi sikäli helpottava vaihtoehto, että ei tarvitsisi kinastella ja tapella ym. negatiivista. Mutta tunteita on kuitenkin sen verran pelissä vielä, että en haluaisi hänestä luopuakkaan. Nyt ainakin tämä tilanne liikahtaa johonkin suuntaan, kun tyttöystävän opiskelut jatkuu ja paluu kotikaupunkiin odottaa.

 

[punasydän]

Pääasiassa siis näkisin, että olisi hyvä sopia ero, ennen kuin menee intiimiin kanssakäymiseen toisen kanssa. Totta kai se on toisen kasvoille kuin märkä pyyhe jos ja kun saa tietää kumppaninsa samantien päätyneen yhteen toisen kanssa. 1+1 on aika helppo laskea siinä kohtaa yhteen.

Tämä on kyllä totta. Tilanteesta vaikean tekee se, jos ruvetaan liikaa suojelemaan entistä tyttö-/poikaystävää. Itselle kävi aikoinaan niin, että minä erosin tyttöystävästäni, uusi nainen erosi miehestään, emme halunneet aiheuttaa kumpikaan edellisille avo-/aviopuolisoillemme pahaa mieltä ja loppujen lopuksi tilanne meni niin vaikeaksi, ettei uudestakaan suhteesta tullut mitään, kun varsinkin minä huolehdin exästä ja autoin häntä uudelleen jaloilleen, ero oli hänelle todella raskas.

Jokainen oppii parhaiten kantapäänsä kautta, joten jos nykyinen suhde on ensimmäinen pitempi suhde ja siinä on edes jotain vialla, antaa mennä uuden eukon kanssa. Voihan se oikeasti toimiakin paremmin.

Tuohon kantapään kautta kokemiseen haluan sanoa vielä sen verran, että ainakin itselle kävi edellisessä kappaleessa kertomassani jutussa niin, että minulle moni ystäväni, joka oli käynyt läpi saman tilanteen, kertoi järjen äänellä, että vaihtaminen ei todennäköisesti auta mitään, korjaa tilanteen ehkä parhaassa tapauksessa pariksi vuodeksi, sen jälkeen edessä on sama tilanne. No minulla ainakin liian nopea muutos aiheutti sen, että tuli kauhea stressi ja jonkinlainen paine onnistua, koska olin aiemman suhteen lopettanut tämän suhteen takia. Tuntui ettei ole varaa epäonnistua tässä. Tietysti muutos voi paikallaan ja tehdä kaikki osapuolet pidemmän päälle tyytyväiseksi, mutta väitän että todella usein homma ei pääse edes sille tasolle, jolla edellinen suhde oli. Minulle puhui asian kokeneet ihmiset, joille oli joskus puhunut asian kokeneet ihmiset, silti heidän oli opittava kantapään kautta, että pystyivät itse ymmärtämään, niin myös minun oli aikanaan opittava asia kantapään kautta, jotta pystyin ymmärtämään, että on todella suuri haaste löytää kestävä rakkaus kesken kesken edellisen suhteen. Ketään en osaa tuomita noista mietteistä, pidän niitä ennemmin jopa luonnollisena asiana koko ihmisiän kestävässä oppimisprosessissa.

 

[Nuggumatti]

Aloitetaan tässä uusi aihe: Naisesi ja muut miehet... missä menee raja?

Että että... itsellä on tässä nyt sellainen tilanne että olen jokseenkin mustasukkaista sorttia oleva henkilö. Laitan tähän esimerkin: Eli vaimoni tykkää bilettää kavereidensa kanssa, joista suurin osa on miehiä. Useimmiten menevät myös jatkoille ja hän saapuu kotiin klo 6 tai joskus käy niin että aamu 10 tulee soitto että sammuin tänne herralle X.

No kyseiset episodit kaivavat sisukaluja myöten... riitahan siitä välillä tulee.
Luotan kyllä kumppaniini kovastikin, mutta se että vaimoni ei ymmärrä minun ajatuksiani aiheesta, hiertää parisuhdetta kovalla kädellä.
Vaikka tässä nyt millään olisi vaikutusta siihen että vaimooni en luottaisi mutta sanotaan nyt vielä että ko.kaverit ovat kaikki sinkkuja, okej 1 on avioliitossa mutta sekin suhde on kuuleman mukaan kuolemassa juu ja sielläkin on yötä ollut setvimässä parisuhde asioita aamu 7 astikka.

Ei ole luopumasta kyseisistä tavoistaan/vähentämässä yms. kukapa sitä kavereistaan luopuisi

Toinen on tietysti se että, minä näistä kavereista usean tunnen ja ne ovat myös minun kavereitani... mutta pariskuntana ei näitä kavereita tapailla kovinkaan usein.
Ja nykyään kun ollaan baarissa yhdessä... kerran kaksi puolessavuodessa niin se on jotenkin vaivaantunutta toimintaa... ei osata pitää hauskaa yhdessä... jotain on pahasti perseellään. Syvempiä luotauksia laitan tänne vielä joskus mutta nyt tää mustasukkaisuus asia on päälimmäisenä

 

[Spiit]

Promillet ovat kohdallaan mutta ei siinä mitään, on tätä tullut mietittyä ihan selvinpäinkin..

Mikä vittu siinä oikein on, että olet päässyt siitä entisestä mukamas omasta mielestä täysin yli, mutta auta armias kun toteat, että se exä "vehtaa" jonkun uuden kanssa niin pinna kiristyy välittömästi, häiritsee niin vitusti ja tunnet itsesi lähestulkoon petetyksi. Eikö se nyt ole sanomattakin selvää, ettei se nainen nunnaksi rupea ja elä loppuelämäänsä selibaatissa. Jostain syystä vain siltikin aina kirpaisee ajatus siitä, että se oma entinen pyörii uusien miehien seurassa ja pitää hauskaa, ihan kuin ei itse toimisi täysin samalla tavalla. Jännää.

 

[PataJaska]

Nuggumatti: kuulostaa kyllä tilanteelta jossa hälytyskellojen pitäisi jo soida niin että kuuluu Hauholle saakka (sikäli mikäli näemmä Kerhon miehenä Hlinnassa asut).

Jokin ongelma suhteessanne nyt tosiaan on.. vaimosi kait myös tietää sinun olevan mustasukkaista sorttia, joten onko hän jotenkin "tympääntynyt" siihen piirteeseen ja kostaa vähän tahallaan nyt sitä antamalla syytä myös olla mustasukkainen?? Toki tuo olisi kovin lapsellista käytöstä..

Tai sitten välit ovat oikeasti alkaneet viiletä, ainakin hänen puoleltaan. Yhtä kaikki, erikoista ja hyväksymätöntä toimintaa tuo on. Teillä siis on ehdottomasti keskustelun paikka (mielellään ilman että menee riidaksi), että miten jatketaan..

Toivottavasti solmunne aukeavat, tavalla tai toisella..

 

[Ted Raikas]

Eikö se nyt ole sanomattakin selvää, ettei se nainen nunnaksi rupea ja elä loppuelämäänsä selibaatissa. Jostain syystä vain siltikin aina kirpaisee ajatus siitä, että se oma entinen pyörii uusien miehien seurassa ja pitää hauskaa, ihan kuin ei itse toimisi täysin samalla tavalla. Jännää.

Samoista fiiliksistä "kärsitään" täälläkin ja tuskin ollaan yksin tuon asian kanssa. Sellaista se tosiaan on, sitä kai jollain tapaa kokee omistavansa sen toisen ihmisen edelleen ja jos suhteen katkeamisesta on vielä lyhyt aika, niin sitä on jollain tapaa henkisesti kiinni toisessa. Ei oikein osaa hyväksyä, että toinen etenee elämässä, etenkin jos tuntuu, että ei itse etene.

Minuakin syö jatkuvasti se, että exäni on ihastunut erääseen tyyppiin. Erottiin tuossa viime vuoden lopuilla, joten aika lyhyt aika vielä tässä välissä ja sitä ei kaikilla tavoin ole päässyt irti. En tietenkään voi estää häntä ihastumasta ja seurustelemastakaan, enkä halua siihen lähteä. Kyllä sellaisia veijareitakin on, jotka yrittää torpedoida ex-kumppaniensa suhteita mustasukkaisuuksissaan ja vihapäissään. Omasta mielestäni se ei kyllä kuvasta rakkaudentunnetta, vaan pohjatonta itsekeskeisyyttä, mutta meitä on moneksi.

Hyvin toteat lopussa ja tuo kannattaisi aina yrittää pitää mielessä, että itse toimii samalla tapaa ja tähyilee uusia naaraita. Paitsi jos tietysti on niin pakkomielteinen jotain yhtä ihmistä kohtaan, että vainoaa sitä vuosikausia suhteen jälkeenkin.

 

[Snagari]

Nyt on melko vaikea tilanne käsissä. On ollut pientä juttua yhden naisen kanssa, ei mitään ole kuitenkaan tapahtunut meidän välillä. No, eilen oli nainen ollut jossain jatkoilla johon oli sattunut myös ystäväni. Ystäväni autuaan tietämättömänä oli tähän naiseen iskenyt silmänsä ja heidän välillään oli sitten jotain tapahtunutkin. Ei kuitenkaan sänkyyn asti oltu kuljettu.

No nyt sitten tänään ystävä alkoi hehkuttamaan, kuinka hienoa eilen oli ollut ja aloin tietysti heti utelemaan, että ketäs tyttöjä siellä on pyörinyt. No kaveri mainitsi tämän naisen nimen ja sanoin, että olisi itsekkin ollut mukava sitten olla siellä jos kerran tämä nainenkin siellä oli ollut. Tässä vaiheessa tietysti ystäväni tajusi asian laidan, että minäkin siihen naiseen olen silmäni iskenyt. Hän sitten tietysti kertoi, että heidän välillään oli jotain ollut ja oli pahoillaan, koska ei tiennyt minun kiinnostuksestani k.o naiseen. Siihen minä vaan sanomaan, ettei hän voinut tietää, eikä hän ole toiminut tilanteessa mitenkään väärin, hyvä että sain asian selville.

Ei tässä nyt mistään elämää suuremmasta asiasta puhuta, varsinkaan kun minä en ole naisen kanssa mitään konkreettista tehnyt. Oli kuitenkin sellainen tunne, että kiinnostus oli vahvasti molemminpuoleinen, joten olisi ollut kiva katsoa mitä siitä olisi kehkeytynyt.

Nyt en sitten oikeastaan tiedä, että mitä tässä pitäisi ajatella koko tilanteesta, joten päätin rustata tänne jotain selitystä josko asia itsellekin alkaisi aukeamaan.

 

[Smirnoff]

Aloitetaan tässä uusi aihe: Naisesi ja muut miehet... missä menee raja?

Että että... itsellä on tässä nyt sellainen tilanne että olen jokseenkin mustasukkaista sorttia oleva henkilö. Laitan tähän esimerkin: Eli vaimoni tykkää bilettää kavereidensa kanssa, joista suurin osa on miehiä. Useimmiten menevät myös jatkoille ja hän saapuu kotiin klo 6 tai joskus käy niin että aamu 10 tulee soitto että sammuin tänne herralle X.

No kyseiset episodit kaivavat sisukaluja myöten... riitahan siitä välillä tulee.
Luotan kyllä kumppaniini kovastikin, mutta se että vaimoni ei ymmärrä minun ajatuksiani aiheesta, hiertää parisuhdetta kovalla kädellä.
Vaikka tässä nyt millään olisi vaikutusta siihen että vaimooni en luottaisi mutta sanotaan nyt vielä että ko.kaverit ovat kaikki sinkkuja, okej 1 on avioliitossa mutta sekin suhde on kuuleman mukaan kuolemassa juu ja sielläkin on yötä ollut setvimässä parisuhde asioita aamu 7 astikka.

Ei ole luopumasta kyseisistä tavoistaan/vähentämässä yms. kukapa sitä kavereistaan luopuisi

Toinen on tietysti se että, minä näistä kavereista usean tunnen ja ne ovat myös minun kavereitani... mutta pariskuntana ei näitä kavereita tapailla kovinkaan usein.
Ja nykyään kun ollaan baarissa yhdessä... kerran kaksi puolessavuodessa niin se on jotenkin vaivaantunutta toimintaa... ei osata pitää hauskaa yhdessä... jotain on pahasti perseellään. Syvempiä luotauksia laitan tänne vielä joskus mutta nyt tää mustasukkaisuus asia on päälimmäisenä

En tiedä millanen seksielämä teil on ollu ja pysyköön se sun tietonas, mut jos se on merkittävästi vähentyny/tylsistyny ni sit pitäis kellot soida.

 

[Veijari]

Aloitetaan tässä uusi aihe: Naisesi ja muut miehet... missä menee raja?

Ymmärrän jos naisella on mieskavereita mutta en sitä ettei baarista pääse kotiin tai että niiden mieskavereiden kanssa pitää hengailla klo 04-10 välinen aika. Ei tarkoita että kavereista pitää luopua jos jättää jatkot väliin.

Yksikään vastuuntuntoinen nainen ei ole niin jurrissa että huomaamattaan "sammuu" jatkoille ja herää tähän päivään vasta aamulla klo 10 - ettei olisi "sammuminen" pieni valkoinen valhe venähtäneistä jatkoista. Menes vaikka joku kerta samoille jatkoille yllätysvieraana niin näet mikä siellä on meininki. Veikkaan että vaimosi reiät on kovassa käytössä.

 

[Squit]

Aloitetaan tässä uusi aihe: Naisesi ja muut miehet... missä menee raja?

Aluksi kun kuulee sanottavan "Vaimo/mies ei tullut kotio yöksi baarireissultan" niin aika vahva mielikuva tulee, että mitä on tapahtunut. Okei haluan sanoa, että välttämättä ei ole mitään tapahtunut, mutta ymmärrän tuskasi täysin, itse olisin varmasti pahemmassa jamassa. Yleensä asian tekee kipeeksi ja vaikeaksi keskustella, kun toinen on kykenemätön ajattelemaan, että miltä toisesta se tuntuu. Ensinnäkin minä en hyväksyisi että kumppanini yöpyisi muualla, varsinkaan kun ei ole ilmoittanut asiasta (eikä silloinkaan varsinkaan jos tapahtuu usein). Varsinkaan kun on avioliitossa! Sammuminen ei kelpaa selitykseksi, itse en hyväksy sitäkään että viinalla läträtään sammumispisteeseen asti. Vaikkei välttämättä mitään tosiaan ole tapahtunut, jotenkin vaimosi tuntuu elävän vielä nuoruuttaan, eikä oikein käsitä, että mikä lupaus ja sitoumus avioliitto on.

Teinin käyttäytymistä tuollainen. Itse sanoisin tiukan sävelen asiasta ja jos ei homma muutu niin sitten lusikat jakoon. Tuollaisesta käyttäytymisestä paistaa täydellinen sitoutumattomuus avioliittoon ja itse en jäisi liittoon jossa vain itse olisin sitoutunut yhteisiin pelisääntöihin. Jos haluaa jatkaa yöjuoksuja niin se toimii parhaiten sinkkuna. Avioliitossa sitoudutaan yhteiseen elämiseen ja että molemmilla olisi hyvä olla.

 

[TosiFani]

Aloitetaan tässä uusi aihe: Naisesi ja muut miehet... missä menee raja?

Että että... itsellä on tässä nyt sellainen tilanne että olen jokseenkin mustasukkaista sorttia oleva henkilö. Laitan tähän esimerkin: Eli vaimoni tykkää bilettää kavereidensa kanssa, joista suurin osa on miehiä. Useimmiten menevät myös jatkoille ja hän saapuu kotiin klo 6 tai joskus käy niin että aamu 10 tulee soitto että sammuin tänne herralle X.

No kyseiset episodit kaivavat sisukaluja myöten... riitahan siitä välillä tulee...

En ymmärrä mustasukkaisuutta, mutta jos vaimoni toimisi tällä tavalla, erohan siitä tulisi. Minusta sinä et ole lainkaan mustasukkainen, kun siedät tällaista käytöstä. Vaikka parisuhteessa elävien ihmisten pitää luottaa toisiinsa, niin pitää heidän myös kunnioittaa toisiansa. Sinun naisesihan vittuilee täydeltä laidalta sinulle.

 

[Nebula]

Aloitetaan tässä uusi aihe: Naisesi ja muut miehet... missä menee raja?

Komppaan tässä monia sulle vastanneita. Itsellä on kokemusta samanlaisesta tilanteesta, kuin sulla, mutta myös sellaisesta, missä miespuoliset kaverit olivat tosiaan vain olleet kavereita. Tässä nainen ymmärsi, ettei ole tarvis jäädä jatkoille jos en itse ollut mukana.

Kuten TosiFani totesi, naisesi vittuilee sinulle rankimman kautta, eikä suhtautumisessasi asiaan ole muuta vikaa kuin, ettet ole pistänyt totaalista stoppia asialle. Jos ei muuten, niin lusikat jakoon sitten. Mitä järkeä on olla suhteessa jossa toinen ei kunnioita/kuuntele toista?

Ikävä tilanne sulla kyllä. Tsemppiä!

 

[lapa78]

Aloitetaan tässä uusi aihe: Naisesi ja muut miehet... missä menee raja?

Niin kuin moni on jo sanonutkin, niin ei kyseessä ole enää tervettä toimintaa naimisissa olevalta naiselta. Vaikka nainen ei muiden kanssa kyseisillä jatkoilla nussisikaan, niin onhan toi jo aikamoista nöyryyttämistä sinua kohtaan. Tosin en jaksa uskoa, että nainen ei olisi kavereitaan pannut, jos on jatkot useastikin venähtänyt aamuun asti, mutta eihän näistä ikinä tiedä.

En ymmärrä miten koet, että sinun mustasukkaisuutesi olisi tässä tapauksessa ongelma? Ymmärtäisin sen sitten, jos valittaisit "normaalista" viihteellä käymisestä, mutta jos OMA VAIMO on muiden jannujen luona yötä, käsittääkseni kohtuullisen usein, niin onhan asiassa nyt jotain pahemman laatuista häikkää. Jotenkin on kyllä myös vaikea uskoa näitä "sammumisia" sohvalle yms.

En myöskään ymmärrä millä tavalla se on kavereista luopumista, jos tulee kotiin yöksi omaan sänkyyn nukkumaan?

Anteeksi vaan, mutta nyt vaikuttaa siltä että sinua vedätetään ja pahasti. Voi olla että kaikki on jossain vaiheessa lähtenyt tuosta mainitsemastasi mustasukkaisuudesta ja sitä on haluttu testata, mutta homma on lähtenytkin ihan täysin lapasesta ja siitä on tullut vaimollesi hyvä keino harrastaa omaa kivaa kavereidensa kanssa.

Pakko kysyä, että minkä ikäisestä naisesta on kyse, ei ainakaan kovin vanha voi olla? Itse en katsoisi hetkeäkään vaikka olisi minkälaiset selitykset keksitty.

Jaksamista sinulle.

 

[Beltran]

Tuohon Nuggumatin asiaan mulla ei oikeastaan ole lisättävää edellisten kommentteihin - jos tuollaiseen juttuun suhtautuu kuten Nuggumatti, kyseessä ei edes ole mustasukkaisuus. Itse en ymmärrä parisuhteessa eläviä ihmisiä jotka hyväksyisivät kumppaniltaan moisen käyttäytymistavan. Minusta tuollaisessa parisuhteessa ei kannata olla.

No yksi toistaiseksi mainitsematon asia tähän liittyen tuli mieleeni. Mitenkähän Nuggumatin vaimo suhtautuisi jos hra tekisi vastaavan eli siirtyisi baari-illan jälkeen "naisystävänsä" luo josta palaisi aamulla klo 10 kotiin. Oikeastaan tosi huono idea testattavaksi koska se ei parisuhteen tilannetta korjaa, mutta jonkunlainen pervo uteliaisuus tässä heräsi johon liittyen tuli mieleen että mitenkähän rouva moiseen reagoisi.

 

[Rööri]

Niin kuin moni on jo sanonutkin, niin ei kyseessä ole enää tervettä toimintaa naimisissa olevalta naiselta. Vaikka nainen ei muiden kanssa kyseisillä jatkoilla nussisikaan, niin onhan toi jo aikamoista nöyryyttämistä sinua kohtaan. Tosin en jaksa uskoa, että nainen ei olisi kavereitaan pannut, jos on jatkot useastikin venähtänyt aamuun asti, mutta eihän näistä ikinä tiedä.

Niin no, Nuggiksen eukko saa sieltä "kavereiltaan" jotain mitä jää kotonaan paitsi. Se voi olla yhtä hyvin hyvää ajatusten vaihtoa, epämääräistä kyhnyttämistä läheisyyden kaipuun varjolla kuin Virossa ryhmytettyä kyrpääkin. Ei nämä aina(koskaan) ole niin yksoikoisia juttuja.

Nuggis nyt miettii, mitä parisuhteesta puuttuu, ja päättää sitten mitä muijan on lupa hamuta toisaalta - ryhmyyttäminen on helpoimmasta päästä.

Oliko muilla pikkukiviä vyölaukussa?

 

[Birchman]

Kysytäänpä täältä neuvoa asiaan joka on painanut mieltä jo pidemmän aikaa.

Nopea tausta tilanteelle:

Seurustelin vajaa kaksi vuotta naisen kanssa, joka oli mitä mahtavin. Iloinen, ystävällinen, toisen huomioiva ja kannustava. Erinäisistä syistä homma kuitenkin kariutui ja ajauduimme eri teille.

Tuli toinen nainen johon ihastuin helvetin kovaa ja jonka kanssa ei montaa viikkoa ehditty olemaan. Vaikka onkin hieman säälittävää sanoa näin, tämä nainen tuhosi minut siinä ajassa täysin. Olen nuorempana kärsinyt todella huonosta itsetunnosta ja vasta ensimmäinen tyttöystäväni sai minut vakuuttumaan siitä, että kelpaan sellaisena kuin olen ja että suurimmaksi osaksi olen aika hyvä tyyppi :)

No anyway tämä jälkimmäinen nainen tosiaan sai meikäläisen pään täysin jumiin. Ihan naurettavat "syytökset" alkoivat muuttua päässäni totuuksiksi. Nainen jätti minut. En pystynyt katsomaan peiliin ja vajosin jonnekin masennuksen rajamaille. Tzadam! Meikäläinen oli jätetty ensimmäistä kertaa...

Pikkuhiljaa lähes vuoden jälkeen aloin taas kehittämään itseäni siihen minään, jonka jo kerran olin ehtinyt löytää. Aloin saliharrastuksen ja muutenkin pystyn nykyään nauttimaan elämästäni juuri sellaisena kuin on.

Ongelmat ovatkin seuraavanlaisia:

Tyttöystävästä on tullut jonkinlainen pakkomielle ja tämän tiedostan täysin. En koe etsiväni sitä oikeaa, vaan hyväksyntää jonka saavutan sillä, että saan jonkun itselleni. Tämä on enemmänkin alitajuista ja onneksi olen saanut tätä fiilistä vähennettyä huomattavasti nyt kun itsetunto on vahvistunut.

Toinen ongelma liittyy naisiin yleisellä tasolla. Kun näen mielenkiintoisen naisen, alan jossain vaiheessa assosioimaan häneen kaikkea sitä paskaa minkä kävin läpi viime keväänä. Pelkään suoraan sanoen aika helvetisti, että joudun taas tilanteeseen, jossa minua arvostellaan ja käytännössä nauretaan päin naamaa. Sinäänsä absurdia, koska kuten aiemmin sanoin, olen tietoinen siitä mitä hyvä suhde voi antaa. Ehkä sitten vain muistan sen kaiken paskan niin vahvasti edelleen, että nostan sen hyvien puolien yläpuolelle.

Nyt arvon palstaveljet. Mikäli saatte ylläolevasta raavittua kokoon jonkinlaista ohjetta, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Joo ja ikää se +20 -25

 

[Nuggumatti]

Kiitos arvon palstaveljet vastauksista... valotetaan hieman lisää... eli vaimo on samaa ikäluokkaa kuin minä eli yli 25 ja alle 30 ;)

Siihen luotan kyllä että hän vaihtaa ajatuksia näiden kavereiden kanssa koska meillä kotona menee viimekeväänä sattuneen keskenmenon myötä hieman huonosti... jotain tietysti puuttuu kotoa se on selvää...
ollaan tässä nyt edetty päivä kerrallaan viimeinen kuukausi eikä mitään muutosta ole ainakaan minun ajatuksissani tapahtunut... rakastan vaimoani mutta hän rakastaa minua kuin sisko veljeään... tätä nyt on jatkunut viime kesästä lähtien... että kait se laitetaan kohta kämppää myyntiin ei tätä oikein jaksa... voitte ihmetellä mikä siinä on että jatkan olemista hänen kanssaan... se vaan on niin että hyvästä ei kannata luopua... jos huonosti menee vuoden voi seuraavat 10 vuotta olla yhtä lentoa... tähän pitää parisuhteessa ja varsinkin avioliitossa uskoa... ei pidä heti pysähtyä ensimmäiseen eikä toiseen esteeseen...
Voi olla hieman sekaavaa ajatusta... :) tämmöstähän tää on

 

[Prof. Puck]

...ollaan tässä nyt edetty päivä kerrallaan viimeinen kuukausi eikä mitään muutosta ole ainakaan minun ajatuksissani tapahtunut... rakastan vaimoani mutta hän rakastaa minua kuin sisko veljeään... tätä nyt on jatkunut viime kesästä lähtien... että kait se laitetaan kohta kämppää myyntiin ei tätä oikein jaksa...

Ei kukaan ihmettele sitä, ettet halua luovuttaa helposti, mutta moni - minä mukaanlukien - varmasti ihmettelee, että olet päästänyt asiat tuohon jamaan kiltteyttäsi tai (toivottavasti ei...) pelkuruuttasi? Jos kerran edelleen rakastat vaimoasi ja haluat yrittää korjata tilanteen, niin etkö voi puhua asiasta ihan suoraan ja kertoa rajat sun puolelta? Jos vaimollasi on yhtään järkeä päässä, hän kyllä ymmärtää mitä ja miksi ajattelet hänen tämänhetkisestä käytöksestä sinua kohtaan. Se on tietty eri asia, haluaako hän enää edes yrittää, mutta hyssyttelemällä menetät hänet aivan varmasti, eli ei sulla ole kuin voitettavaa.

Ketään ei voi pakottaa rakastamaan toista, mutta ehkä vaimosi tarvitsee herätyksen sinulta, että sinusta on muuhunkin kuin "kiltin veljen" rooliin! Sun rooli on - tai ainakin pitäisi olla - ihan toinen ja näyttää tosiaan pahasti siltä, että nämä 'ystäväsi' ovat täyttäneet sun roolin näytelmässä, johon sulle oli alun perin kaavailtu pääosa.

 

[Prof. Puck]

...Tuli toinen nainen johon ihastuin helvetin kovaa ja jonka kanssa ei montaa viikkoa ehditty olemaan. Vaikka onkin hieman säälittävää sanoa näin, tämä nainen tuhosi minut siinä ajassa täysin. Olen nuorempana kärsinyt todella huonosta itsetunnosta...

...Tyttöystävästä on tullut jonkinlainen pakkomielle ja tämän tiedostan täysin. En koe etsiväni sitä oikeaa, vaan hyväksyntää jonka saavutan sillä, että saan jonkun itselleni...

Nyt arvon palstaveljet. Mikäli saatte ylläolevasta raavittua kokoon jonkinlaista ohjetta, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Tässä sulle neuvo: Keskity tekemään, kokeilemaan ja opettelemaan asioita ja taitoja, jotka kasvattavat sun itsetuntoa. Pidempiaikainen parisuhde ei ehkä juuri nyt ole sun juttu, koska kuulostaa siltä, että saat joko pahasti turpiisi tai hyvä nainen ajautuu nopsaan sun äidiksi/kuuntelijaksi ja kannustajaksi tai terapeutiksi. Sä olet sitten valmis uuteen vakavaan parisuhteeseen, kun sun ei tarvi tällaisia juttuja kysellä täältä, vaan painat täyttä höyryä eteenpäin kiimainen katse silmissä... Ja tämä kaikella kunnioituksella ilman mitään pottuilua.

Ei elämää - tai naisia - tarvitse ottaa koko ajan niin tosissaan. Pidä hauskaa - myös naisten kanssa - ja nauti nykyisestä elämäntilanteestasi. Opit tuntemaan itsesi, olemaan luonteva ja tiedostamaan, mitä haluat ja mitä voit tarjota! Pelaa kuitenkin avoimin kortein, ettei kenellekään synny väärinkäsityksiä tai tarpeettomia pettymyksiä.

 

[-Niks-]

Eli niille jotka muistaa tarinani muutaman sivun takaa niin eli siis pidin kehityskeskustelun muijani kanssa männä viikonloppuna ja siis avauduin täysin siitä että petin. Muija otti aika tyynesti sen ja sovittiin sitten tietyistä asioista. Joo, oikeasti olen vielä yhdessä hänen kanssaan mutta! Sain tietyt ehdot läpi, hän itki puoli päivää sitä kuinka paska ihminen hän on, vaikka petin niin pettäminen ei hänelle ollut se pahin asia vaan se että hän itsekin älysi mitä paskaa hän on kaatanut mun niskaan pitkän aikaa jo. Eikä itse edes tarvinnut haukkua tai mitään! Yllätyin itsekin hänen reaktiostaan ja voin sanoa ettei ole ollut valittamista viime aikoina.

Hän halusi vielä yhden mahiksen ja annoin sen hänelle koska kuitenkin yritän olla rehellinen ja haluan että jokainen saa mahdollisuuden. Okei ehkä olen lapanen mutta voi voi. Lähden heti lätkimään pois jos muija muuttuu samanlaiseksi kusipää epäilijäksi kuin ennenkin.

Nyt mulla on valta ja muijakin älysi virheensä. VIHDOIN!

Talossa vallitsee kummallinen rauha nykyään, saan olla rauhassa koneelle ja katsella jopa ohjelmia missä vilisee naisia. Eikä vahtaa puhelintakaan enään.

Seksiä olen pihdannut. MUAHAHAHAH.