Naisasiat

[Rod Weary]

Töistä tullessani olin täysin loppu ja sitten vielä muijan ekat kyselyt "no puhuitko naisien kanssa" yms yms..

Sanot vaan reilusti, että panit niitä kaikkia. Ei siinä ehtinyt paljon juttelemaan. Itse kyllä jättäisin yksityiskohdat kertomatta ja ilmoittaisin kylmästi, että noin mustasukkaisen ihmisen kanssa on mahdoton elää. Heippa.

 

[Veijari]

Mä kuvittelin että exäni kaltaista hirmuliskoa ei toista ole mutta näköjään on. Kyllä joku piste on ylitetty jos joutuu työpaikkaa vaihtamaan oman ämmän painostuksen vuoksi. Toihan on ihan naurettavaa.

 

[Worrell]

Oma tilanteeni on sellainen, että tässä yksi ilta väsyneenä ja rasittuneena sanoin ehkä hieman ilkeään sävyyn, että onko sitä nyt ihan pakko koko aika valittaa joka asiasta. Noh, tästä sitten kehkeytyi melkoista itkua ja sitä kestikin aikansa. Sanoin, että en vaan jaksa koko aikaa kuunnella, kun toinen valittaa mulle tai kiroilee omia asioitaan. Muija sitten tuntui tajuavan, että hän on tehnyt väärin tiuskiessaan, kun itse oon yrittänyt vain olla ystävällinen, että toisen omista asioista johtuva stressi helpottaisi tai ei ainakaan mun takia pahentuisi. Hän sanoi, että olen hänelle rakkain ja tärkein etc. etc.

Saas nyt sitten nähdä, että mihin tämä homma tästä etenee. Välillä on kyllä vähän epätoivoinen olo kun toinen ei lupauksistaan huolimatta yritä yhtään parantaa tapojaan, mutta välillä tuntuu että eiköhän tämä tästä parane. En tiedä kyllä yhtään mitä on edessä. Taistelu jatkuu, kun molemmilla on kuitenkin tunteita toista kohtaan ja halu olla yhdessä. Jos tämä tilanne ei tästä kuitenkaan lähde oikeasti paranemaan piakkoin, niin eiköhän se ole soronoo tai jotain sinne päin. Loputtomiin en tätä millään jaksa, se on selvä. Omia ongelmia on jo ihan tarpeeksi, niin ei tätä parisuhdetta jaksa kovin kauaa katsella, jos ei oikeasti jotain hyvää tapahdu.

 

[moby]

Saas nyt sitten nähdä, että mihin tämä homma tästä etenee. Välillä on kyllä vähän epätoivoinen olo kun toinen ei lupauksistaan huolimatta yritä yhtään parantaa tapojaan

Sen verran voin sanoa, että tuollaiset lupaukset ovat ihan hanurista. Älä ikinä odota toisen ihmisen muuttuvan. Sinä joko hyväksyt naisen sellaisena kuin se on tai sitten painat kylmästi "next" nappulaa. Ihan turha odottaa toisen muuttuvan ikinä mitenkään lupauksista huolimatta.

Trust me, I know what I'm saying...

 

[Uleåborgir]

Ihan turha odottaa toisen muuttuvan ikinä mitenkään lupauksista huolimatta.

Tässäpä olisikin hedelmällistä maaperää juupas-eipäs-keskustelulle siitä, voiko ihminen muuttua etenkin parisuhteessa. Kuinka aitoa muutos on vai onko se vain väliaikaista oljenkorteen tarttumista.

Olen sitä mieltä, että ihminen voi kuin voikin muuttua. Ainakn olen itse muuttunut monta kertaa 11,5 vuotta pitkän suhteen aikana. Samoin on muijan laita. Muutokset ovat toisinaan olleet myönteisiä, mutta ikävä kyllä pääosin ne ovat olleet kielteisiä puolin ja toisin. On kuitenkin myös hyvään suuntaan vieneitä muutoksia. Ainakin itse olen oppinut ottamaan toisen paremmin huomioon pitkän korpivaelluksen jälkeen ja olen saanut siitä hyvää palautetta jo senkin muodossa, että muija ei enää mene joka tilanteeseen avioerolappu edellä.

En heittäisi hanskoja tiskiin Worrellinatai muunakaan muutoksen odottajana. Varsinkin kun tavat ovat muutettavissa huomattavasti helpommin kuin luonne. Luonteen muuttaminen voikin sitten olla sellainen juttu, että voi olla epärealistista odottaa siihen muutosta, jos se nyt yleensä on edes mahdollista näin filosofisena kysymyksenä.

 

[moby]

Tässäpä olisikin hedelmällistä maaperää juupas-eipäs-keskustelulle siitä, voiko ihminen muuttua etenkin parisuhteessa. Kuinka aitoa muutos on vai onko se vain väliaikaista oljenkorteen tarttumista.

Toki kaikki voivat muuttua niin parisuhteessa kuin muutenkin elämässä. Jotenkin vain tuo muuttuminen ei kauheasti tunnu kovinkaan montaa ihmistä kiinnostavan. Muuttumiseen tarvitaan ymmärrys siitä, miksi pitäisi muuttua. Jos tuota ymmärrystä ei ole(99% tapauksista), niin silloin jatketaan samalla tavalla loppuun asti.

Minäkin kuulun tuohon 99% ryhmään. Haluan sellaisen naisen, joka ei halua minun muuttuvan ja jos bongaan sellaisen naisen, jossa joku juttu mättää(haluaisin hänen muuttuvan) annan kenkää heti, koska tiedän taskin mahdottomaksi.

 

[hekottava pappi]

Odotan jo lauantaita, saa puhua suunsa puhtaaksi ja homma selviää. Niin ja moni varmasti haluaisi myös kuulla naiseni version tästä kaikesta mutta siinä mielessä tässä ollaan hyvässä jamassa koska nainen tietää että en kestä hänen epäilyjä, eli hän ei kiellä asioita ja käännä kaikkea minun syyksi.

Jep, kyllähän tuo tyttöystäväsi käytös kuulostaa sairaalta. Pitäisiköhän ehdottaa kaverille että hakeutuisi hoitoon, oikeasti.

Siitä rispektit, että puhdistat nyt pöydän ja puhut asiat suoraan. Mun on vain vähän vaikea käsittää miten olet jaksanut roikkua tuollaisessa suhteessa noin pitkään? Onko se eroaminen oikeasti niin vaikeaa, jos jokapäiväinen elämä on tuollaista paskaa niinkuin kerroit?

Vähän alkaa tuntua siltä, että noita sairaalloisen mustasukkaisia ihmisiä on yllättävän paljon. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä tekee ihmisistä sellaisia.

Isänikin kertoi tässä aivan äskettäin tapauksesta yrityksessään, kun oli irtisanomassa yhtä (johto)henkilöä. Tällä henkilöllä kun oli myös sairaalloisen mustasukkainen tyttöystävä/vaimo, joka saattoi useita kertoja päivässä soittaa yritykseen ja syyttää sihteeriä siitä että on pelehtinyt ko. henkilön kanssa. Myös tämän henkilön työpanos oli ilmeisesti laskenut huomattavasti viime aikoina, juurikin tämän naisystävänsä takia. Tarkempia yksityiskohtia en tiedä, mutta kyllähän sitä aika epäuskoisena kuuntelee tuollaisia juttuja. Miten voi olla mahdollista, että ihmiset alistuvat tuollaiselle käytökselle? Onko joillakin ihmisillä oikeasti niin suuri yksinjäämisen pelko, että roikkuu tuollaisessa suhteessa ja tuhoaa elämänsä?

 

[ms.qvist]

Miten voi olla mahdollista, että ihmiset alistuvat tuollaiselle käytökselle? Onko joillakin ihmisillä oikeasti niin suuri yksinjäämisen pelko, että roikkuu tuollaisessa suhteessa ja tuhoaa elämänsä?

Samalla voidaan kysyä, että miksi niin moni pysyy väkivaltaisessa parisuhteessa. Yhtä yksiselitteistä syytä ei ole, on toive ja usko siitä, että toinen muuttuu, rakkaus, mahdollisesti lapset, kenties se yksinjäämisen pelko, alistuminen tms. Ihmismieli toimii toisinaan (joskus useinkin) kummallisella tavalla ja ulkopuolisen näkökulmasta katsoen järjettömällä tavalla.

Pysyminen suhteessa on vaikeaa mutta lähteminen vielä vaikeampaa.

vlad.

 

[Worrell]

En heittäisi hanskoja tiskiin Worrellinatai muunakaan muutoksen odottajana. Varsinkin kun tavat ovat muutettavissa huomattavasti helpommin kuin luonne. Luonteen muuttaminen voikin sitten olla sellainen juttu, että voi olla epärealistista odottaa siihen muutosta, jos se nyt yleensä on edes mahdollista näin filosofisena kysymyksenä.

Lainataan nyt tämä Uleåborgirin pätkä, kun sen verran sopivasti asian ytimeen osuu. Tällä hetkellä tuntuu kyllä pitkälti siltä, että olisi todella "helppoa" lyödä hanskat tiskiin. Itkua kun joutuu kuuntelemaan ihan järjettömästi. Nainen katuu tekojaan (siis sitä, että kohtelee meikäläistä välillä kuin ilmaa/paskaa/miten kukin haluaa asian sanoa). Näin hän on itse sanonut.

Toisaalta, kun tilannetta katson kokonaisvaltaisesti niin tilanne on.. noh, en mä tiedä? Välillä tuntuu kivalta ja on mukavaa, mutta sitten kun nainen heittää kaiken paskansa mun päälle, niin ei sitäkään loputtomasti jaksaisi. Kysymys lienee siinä, että missä menee raja? Oletettavasti tämä tilanne helpottuu, kun naiseni opiskelut jatkuu ja saan olla enemmän omissa oloissani. Mutta en sitten tiedä. Niin ja seksiä meillä ei ole ollut kahteen kuukauteen. Raastaa pitemmän päälle. Pikkusen tuntuu, että tässä ei enää ole edes pelkästä naisen stressistä ja sen muhun purkamisesta vaan kyllä tää homma on lähtenyt jo käsistä.

Joku mussa sanoo, että yritä vielä. Osa taas on sitä mieltä, että laita hommalle piste ja keskity laittamaan ittesi kuntoon.

Pahoittelut vähän sekavasta tekstistä. Mutta eiköhän tuosta pointti selviä.

 

[Morgoth]

Samalla voidaan kysyä, että miksi niin moni pysyy väkivaltaisessa parisuhteessa. Yhtä yksiselitteistä syytä ei ole, on toive ja usko siitä, että toinen muuttuu, rakkaus, mahdollisesti lapset, kenties se yksinjäämisen pelko, alistuminen tms. Ihmismieli toimii toisinaan (joskus useinkin) kummallisella tavalla ja ulkopuolisen näkökulmasta katsoen järjettömällä tavalla.

Heh, tulee mieleen Matti ja Mervi. Voiko sitä suhdetta nyt järjellä selittää että mitkä syyt sitäkin suhdetta (?) pystyssä pitävät?

 

[HJL]

Välihuomautus:

Täytyy kiittää (lähes)kaikkia Naisasiat-ketjuun kirjoittavia nimimerkkejä. Tätä ketjua lukiessa olen löytänyt monta samojen ongelmien parissa painivaa henkilöä, ja heille on annettu vähintään yhtä monta hyvää neuvoa.

Omat naisasiaongelmani ovat sellaisia, etten edes jaksa niistä kirjoitella. Peruskauraa siis. :) Kun menee oikein huolella vituralleen, niin täältä selailemalla yleensä löytyy hyviä vinkkejä niillekin, jotka eivät vain pysty puhumaan kotona kaikista mieltä painavista asioista. Vakavan parisuhdetta koskevan keskustelun aloitus on ainakin allekirjoittaneen mielestä niin vaikeaa, että mielummin hyppäisin olohuoneen ikkunasta kadulle.

Syvä kumarrus teille, jotka jaksatte/pystytte ottamaan itseänne niskasta ja muuttamaan elämäänne. Myös teille, jotka kaipaatte kaukaista, saavuttamatonta rakkautta ja varsinkin niille, jotka jaksavat huonoimmatkin ajat naisenne rinnalla ja kestätte vaikeudet, jotka tulevat eteenne.

Nöyrimmin kiittäen: nimimerkki HJL

 

[-Niks-]

Eli, tuossa edellisillä sivuilla kerroin mustasukkaisesta tyttöystävästäni jota petin kerran. Nyt muijani palasi viikonloppuna työreissultaan ja oli luvassa ns "kehityskeskustelu, pöydän siivous" ihan miten vaan mutta huomenna kirjoitan miten jutussa kävi.

 

[punasydän]

Onpahan aikamoisia otuksia nuo naiset, kyseisten olentojen ymmärtäminen on kyllä täysi mahdottomuus. Oma tilanne on se, että olen tässä nyt viettänyt aikaa erään neitosen kanssa, mutta kun en oikein ymmärrä hänen intressejään. Haluaa nähdä, viestittelee useita kertoja päivässä, flirttailee, heittää todella vihjailevia kommentteja ("olishan se kiva, jos olisit nukkumassa mun vieressä", valehtelee älyttömän söpöksi yms.). Naisen kanssa on todella mukavaa viettää aikaa, hän on erittäin viehättävä (tehnyt mm. mallikeikkoja), hauska ja voi sanoa, että yllätyin hänen fiksuudestaan. Kaikkiaan niin hauskaa seuraa, että haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan, vaikkei haluaisi olla muuta kuin kaveri, mutta haluaisin vain selvyyden hänen mietteistään, olisi itsenikin helpompi suhtautua asiaan. Suoraan en viitsi ruveta kyselemään, ettei välille tulisi mitään jännitettä, jos hän ei kaveruutta enempää haluaisikaan. Kaipa tässä täytyy vielä pari viikkoa katsoa, mitä tuleman pitää, sitten tehdä päätöksiä, vaivaa vain mieltä, että mitähän ihmettä neiti päässään suunnittelee. Millähän noita oppisi ymmärtämään?

 

[moby]

Kaikkiaan niin hauskaa seuraa, että haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan, vaikkei haluaisi olla muuta kuin kaveri, mutta haluaisin vain selvyyden hänen mietteistään, olisi itsenikin helpompi suhtautua asiaan. Suoraan en viitsi ruveta kyselemään, ettei välille tulisi mitään jännitettä, jos hän ei kaveruutta enempää haluaisikaan. Kaipa tässä täytyy vielä pari viikkoa katsoa, mitä tuleman pitää, sitten tehdä päätöksiä, vaivaa vain mieltä, että mitähän ihmettä neiti päässään suunnittelee. Millähän noita oppisi ymmärtämään?

No neiti yrittää "hienovaraisesti" kysellä oletko mies vai Mikki Hiiri? Ei tuollaiset ns. laadukkaammat naiset hae ensisijaisesti mitään kavereita. Sinä olet jollain tasolla tehnyt naiseen vaikutuksen ja nyt pitäisi toimia ja viedä homma homebaseen.

Jos et viitsi sanoa suoraan mitä haluat, homma menee vihkoon. Kyllähän nuo vihjaukset ovat sen verran suoria, ettei tuossa ole hirveästi mietittävää. Joko sä uskallat eskaloida homman eteenpäin tai sitten jäät miettimään, että mitähän se nyt halusi? Jännitettä kuuluu olla pelissä tuollaisten naisten kanssa. Eivät he halua mitään tavallista j(o)amppaa, joka miettii joka asiaa viikkokausia.

Näin vanhempana valtiomiehenä kehottaisin nyt vaan toimimaan, eikä odottelemaan. Nyt on sun tilaisuus. Älä vähättele itseäsi, vaan iske kiinni kun tilaisuus ilmaantui. Seuraavaa tilaisuutta voit joutua odottelemaan kauan. Ja vituttaahan se katsoa sitten ehkä "kaverina", miten toiset äijät panee tota sun ykkösvarausta.

 

[Nebula]

Olen tässä vajaan vuoden tauon jälkeen tavannut yhden todella mukavan naisen ja tapaillut reilun viikon ajan. Toisin sanoen, minut ajettiin puun takaa pystyyn. En mitenkään vakavasti ollut hänen peräänsä, mutta kun alettiin juttelemaan enempi, niin mielenkiinto kasvoi huimaa vauhtia kummallakin. Tällä erää näyttää siltä, että kohta on sinkkuilut sinkkuiltu toistaiseksi.

En mitenkään halua tulla tänne kerskumaan, kun muilla on paha olla. Lähinnä sitten vain kiinnostaa täältä tarkistella, kuinka pitkään meni, ennenkuin kaikki on taas päin vittua.

 

[Veijari]

Niks on varmaan lyöty "kehityskeskustelussa" pakastearkkuun tai sitten avokki on kieltänyt netin käytön.

 

[king k]

Pakko avautua tänne kun ei muutakaan paikkaa oo. Eli homma menee jotensakin lyhykäisyydessä näin. Ensiksi siis hieman taustatietoa, n. 6 vuotta seurustelua takana nykyisen avopuolison kanssa ja vaikeuksia on ollu melkein koko tuon ajan, mutta jotenkin sitä on tänne asti kuitenkin yhdessä päästy. Ei ole yhteistä "omaa" asuntoa eikä lapsia, eikä edes lemmikkejä. Eli ei mitään sen suurempia rasitteita muita kohtaan, muutakun toisemme..

Ja sitten siihen ongelmaan, eli n. puoli vuotta sitten tapasin frendini tyttöystävän baarissa hänen siskonsa kanssa ja jonkinmoinen salamaihastus tähän siskoon tapahtui välittömästi siinä hetkessä. No ei asiassa tapahtunu mitään sen ihmeempää, muutakun periaatteessa siitä asti jonkinmoisia fiiliksiä kyseistä naista kohtaan on ollut. Ja sanottakoon vielä se, että tämä ko. tyttö seurustelee myös ja on seurustellut nykyisen avopuolison kanssa n. 2 vuotta.

No nyt sitten viime vkloppuna kuin sattumalta törmättiin tämän tytön kanssa baarissa ja päädyttiin jutustelemaan enemmänkin kahdestaan elämänmenosta ja kaikenlaisesta. Keskusteluissa tuli sitten jotenkin vaan esiin se, että nämä tukahdetut tunteet ovatkin olleet molemminpuolisia kokoajan! Nyt olemme sopineet, että nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä miten tästä eteenpäin.. koska kiinnostusta yhteiseen hommaan saattaisi olla.

Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

 

[Mapkob]

Niks on varmaan lyöty "kehityskeskustelussa" pakastearkkuun tai sitten avokki on kieltänyt netin käytön.

Itsekin olen odotellut "vesi kielellä" tämän kehityskeskustelun loppuratkaisua. Mies on todennäköisesti vain jäänyt jumiin kaulimen ja mäyräkoiran väliin ja kohta saamme kuulla jotain täysin mielenräjäyttävää, kun kirjoittaja raahautuu viimeisillä voimillaan palstalle vuodattamaan, toivottavasti ei ruumiinnesteitä vaan sielunsa syvimpiä tuntemuksia.

 

[-Niks-]

Niks on varmaan lyöty "kehityskeskustelussa" pakastearkkuun tai sitten avokki on kieltänyt netin käytön.

Vielä olen hengissä, on vain työt vieny niin pirun paljon aikaa.

Tänään pyrin kirjoittamaan pidemmän stoorin hyvin menneestä kehityskeskustelusta!

 

[Cemetery Gates]

Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

No ei tietenkään ole väärin eikä minkään sortin pettämistä! Perusteluna se, että jos oma avopuolisosi tekisi selkäsi takana vastaavaa, niin sehän olis tosi jees, eiks vaan?

 

[Mapkob]

Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Itse ainakin näkisin tuon pettämisenä. Ja varsinkin toisen epäarvostuksena, koska et aio kertoa nykyiselle puolisollesi, mitä aiot tehdä, kuin vasta jälkeenpäin. Mutta omapahan on elämäsi.

 

[TosiFani]

...Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Mielestäni tuossa ei ole mitään pettämistä, päinvastoin. Minusta on hyvä, että selvität tunteitasi tämän ihmisen kanssa ja pohditte mitä teette. Pettäminen tulee kuvaan keskustelun päätösten muodossa eli miten toimitte tulevaisuudessa. Mielestäni jokaisen parisuhteessa elävän pitää kestää se, että parisuhdettanne voidaan kyseenalaistaa. Jos parisuhde on kunnossa, se kestää sen ja jos ei kestä, niin silloin sitä ei kannata jatkaa.

 

[Worrell]

Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

En minä tuota pettämiseksi laskisi. Ainahan sitä saa suunnitella ja jutella. Kunhan et ala mitään hölmöä tekemään, niin ei siinä mitään. Joskushan tämmöisiä tilanteita vain tulee eteen ja parempi se on puhua asiat halki ja suunnitella ja edetä sitten sen mukaan, miten päätätte. Paljon huonompi vaihtoehto olisi esimerkiksi se, että jatkatte suhteissanne, mutta alatte pelaamaan pelejä toisten selän takana.

Kyllä se siitä sitten lähtee johonkin suuntaan lutviutumaan, kun saatte puhua keskenänne tunteistanne ja asioista. Tsemppiä!

 

[Ted Raikas]

Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Ei tuossa omasta mielestäni ole mitään väärin, etenkin jos molemmista tuntuu siltä, että nykyinen parisuhde on huono...

Kunhan nyt ette vaan päädy sänkyyn sen illan päätteeksi, se olisi mielestäni ikävä temppu nykyisiä voimassaolevia kumppaneita kohtaan. Tietty, ei heidän tarvitse asiasta mitään tietää, mutta osaako itse sitten elää sen petoksen kanssa? Se on toinen juttu.

Ennemmin niin, että jos päätätte haluavanne olla yhdessä, niin sovitte, että hynttyyt heitetään yhteen, vasta kun on nykyisten partnereitten kanssa tehty selväksi, että erotaan. Se voi tietysti viedä aikaa, jos ei ole rohkeutta tehdä aloitetta ja jos tulee jotain selviteltävää enemmän. Malttaisin siis sen verran, mielestäni pidempiaikaiselle kumppanille on aina sen verran velkaa, vaikka ei asiat olisi niin hyvin menneetkään. Useampi vuosi on kuitenkin jo sen verran paljon ihmiselämästä, että on jotenkin kohtuullista kertoa missä mennään. Ei nyt välttämättä, että on ihastunut/rakastunut toiseen, mutta ainakin sen verran, että homma ei toimi ja ei tunne itseään onnelliseksi siinä suhteessa.

Olen tietysti vähän huono neuvomaan, kun en ole itse ollut vastaavassa tilanteessa koskaan ja epäilen, että tulen olemaankaan. Mietin vain järjellä, mikä olisi tyylikkäintä, mutta tietysti fiilikset sanelee paljon.

Pääasiassa siis näkisin, että olisi hyvä sopia ero, ennen kuin menee intiimiin kanssakäymiseen toisen kanssa. Totta kai se on toisen kasvoille kuin märkä pyyhe jos ja kun saa tietää kumppaninsa samantien päätyneen yhteen toisen kanssa. 1+1 on aika helppo laskea siinä kohtaa yhteen. Ei sitä nyt kai kuitenkaan voi pettämiseksi enää sanoa siinä kohtaa.

Tietysti, kuka mitenkin. Jätetyn kohdalla se voi olla ihan yksi ja sama asia. Nimim. Kokemusta on.

 

[ms.qvist]

Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Tuonpa oman lusikkani tähän soppaan. Eli en näe toimintaasi puolisosi pettämisenä jos pysytte keskustelulinjalla ja koetatte keskustellen muodostaa kuvan tilanteesta ja siitä kuinka edetään jatkossa, onko yhteistä tulevaisuutta ja jos on niin kuinka asia selvitetään avopuolisoille ja kuinka edetään siitä eteenpäin. Asioista voi ja tarvittaessa pitää keskustella, kuten TosiFani kirjoitti: jokaisen parisuhteessa elävän pitää kestää se, että parisuhdettanne voidaan kyseenalaistaa.

vlad.