Naisasiat

[scholl]

Älä, ÄLÄ ja ÄLÄ.

Saat vaan psykopaatin maineen.

Eikös psykopaatin maine olisi ihan hyvä juttu. Eivät mitkään turhat tyypit pyörisi ympärillä.

Azul yrittää huijata Jomppaa. On ihan turha jutella mitään lämpimikseen huuhaa-aiheesta. Joko on asiaa tai sitten ei ole. Paljon suoraviivaisempaa on toimia kuten Jomppa eli jättää kirjallinen tarjous. Mutta jätä pois se vaihtoehto siitä, että voisi vastata kielteisesti. Soita sitten myöhemmin perään ja kysy, että tuliko tarjous perille. Äläkä anna puhelimessa mahdollisuutta vastata kielteisesti.

 

[scholl]

Myös joku Casino- arvan tyyppinen ratkaisu olisi kova, koska fiksumpi typy ymmärtää tuosta sellaisen "ei voi voittaa, jos ei koita" - symboliikan.

Sinne pitää laittaa joku lappu mukaan:

"eikö taaskaan tullut voittoa? Ei hätää, Jomppa auttaa!
Jompan peliriippuvaisten tukinumero 040-xxxxxxx. Soita jo tänään!!"

tai sitten:

"Eikö taaskaan tullut voittoarpaa?
Soita Jompalle! Jomppa on voittoarpa".

tai jos laitat rahaa niin:

"Soimaako omatuntosi? Oletko sinäkin nainen, joka hyväksikäyttää miehiä.
Jos omatuntosi soimaa niin soita Jompalle, vie hänet syömään ja satsaa häneen rahaa."

 

[-Niks-]

Olen elänyt nyt suhteessani jo jokusen tovin, jatkuvan epäilyn alla on saanut olla ja tähän mennessä olen ollut rehellinen. Viikonloppuna lähti käsistä. Viime viikon alussa oli myyntitapaaminen erään naisen kanssa, siinä sitten ihan työnmerkeissä annoin käyntikorttini ja siinä sitten alettiin tekstailemaan kuitenkin loppujen lopuksi. Nainen teki aloitteen ja olin alussa hieman hämilläni, koska toisaalta halusin olla niin uskollinen etten toisten ämmien kanssa löpise.

Asia meni sitten niin pitkälle että perjantaina mentiin ihan perinteisesti kahville ja jopa käytiin luistelemassa. Loppu ilta/yö sitten menikin syvällisemmissä merkeissä.

Toisaalta kaduttaa ja toisaalta ei.

Tuomitkaa jos tuomitsette.

Pettää ei saisi mutta nyt vaan meni käämi lopullisesti siihen että olen syytön ja silti epäillään. No nyt on ainakin syy epäillä! Vittu.

 

[MunkADunk]

Niksille sellaista, että mustavalkoisesti ajateltuna väärin teit. Mutta hyvä ystäväni elää juurikin ylimustasukkaisen tyttöystävänsä kanssa, joka kyttää puhelimen viestihistorian ja nostaa aina maitonsa kun poikaporukalla pitäisi liikenteeseen lähteä. Kaverini onkin usein sitten pihdeistä päästyään aivan totaalisen hermorauniona ylimustasukkaisen emäntänsä ansiosta. Eikä asiaa auta vaimokkeen jatkuva soittelu ja toistuvat kysymykset: "Missä ootte? Ketä siellä on? Millon tuut kotiin? Onko seurassa naisia?". Eli siis, ymmärrän kyllä täysin sinua, jos tuolla keinolla saat painetta purettua (myös) henkisellä tasolla.

 

[jussi_j]

.... Eikä asiaa auta vaimokkeen jatkuva soittelu ja toistuvat kysymykset: "Missä ootte? Ketä siellä on? Millon tuut kotiin? Onko seurassa naisia?". Eli siis, ymmärrän kyllä täysin sinua, jos tuolla keinolla saat painetta purettua (myös) henkisellä tasolla.

Melko sairasta. Tokihan mustasukkaisuus on ihan tervettä, mutta pitäähän sitä käyttäytyä osata. Oma naiseni ei ole ikinä soittanut minulle kun olen radalla keikkunut. Itse kyllä huvittaisi päivittää tilanne hänen kohdallaan vähän väliä, että missä mennään, mutta enpä ole ikinä sortunut. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos toinen pettää, niin eihän sitä voi estää, viivyttää korkeintaan. Ja jos pettää, niin oma vikahan se on tai ainakaan se ei ole sen kolmannen vika.

Parisuhde kotona kuntoon niin ei tarvi stressailla kun toinen on liikenteessä.

 

[TQoFE]

Niin, nämä luottamusjutut on aina vaikeita juttuja. Ehkä isoin kysymys on, miksi naisesi ei luota sinuun?

Jos kyse on siitä, että olette olleet yhdessä vasta lyhyen aikaa (paljonko on "jokunen tovi"? muutama viikko? muutama kuukausi?) ja olet aiemmissa suhteissasi juossut vieraissa minkä suinkin olet kerinnyt, olet paskapää. Tuolloin on täysin luonnollista, ettei luottoa ole, ja vastuullasi olisi ollut antaa naisen rauhassa oppia luottamaan sinuun, ja olla sen vähänkin luottamuksen arvoinen. Helppo keino kasvattaa luottamusta on oma-aloitteisesti kertoa menemisistään ja tulemisistaan, ehkä enemmänkin kuin mitä muuten tulisi kerrottua ym.

Jos taas kyse on siitä, että joku naisesi aiemmista miehistä on loukannut häntä ja aiheeton syyttely on päivittäistä, jollain tapaa ymmärrän tekosi. On todella rankkaa kantaa vastuuta ja kestää jonkun muun tekemien virheiden seuraukset. Mutta silti olisit varmaan voinut toimia fiksumminkin.

Suoraselkäisintä olisi kertoa nyt naisellesi, mitä on tapahtunut. Tai sitten päättää, että tuo oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, eikä tule koskaan toistumaan ja elät loppuelämäsi onnellisena naisesi kanssa jne jne jne. Toinen juttu sitten on, pystyisitkö itse enää elämään itsesi kanssa tuossa suhteessa ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Mutta hyvä ystäväni elää juurikin ylimustasukkaisen tyttöystävänsä kanssa, joka kyttää puhelimen viestihistorian ja nostaa aina maitonsa kun poikaporukalla pitäisi liikenteeseen lähteä. Kaverini onkin usein sitten pihdeistä päästyään aivan totaalisen hermorauniona ylimustasukkaisen emäntänsä ansiosta. Eikä asiaa auta vaimokkeen jatkuva soittelu ja toistuvat kysymykset: "Missä ootte? Ketä siellä on? Millon tuut kotiin? Onko seurassa naisia?"

Tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt. Miten kenelläkään voi olla niin vähän itsekunnioitusta, että alentuu tuollaiseen? Varmaan jokaisen on joskus tehnyt mieli soittaa jonkinlainen kontrollipuhelu, mutta omalla kohdalla ainakaan ylpeys ei salli. Mukavaan sävyyn soitetut puhelut tai tekstarit ovat tietty eri asia, eikä mua ainakaan haittaa vastata niihin. Tosin itse pyrin välttämään yhteydenpitoa, jos toinen on viihteellä - vaikka ihan hyvin saisin kuulemma soitellakin - kun en halua "häiritä" tai häiritä.

Tai joo, joskus aikoinaan eräälle eksälle tuli soitettua muutamaan otteeseen kontrollipuhelun tyyppisiä, tai laitettua tekstaria. Kyse tosin ei ollut mustasukkaisuudesta, vaan ihan kiinnosti kuulostella mielialaa ja humalan tasoa, onko tiedossa lähikontaktia seinien kanssa kun äijä palaa eli ei.

Joo, taisin eksyä aiheesta. Kunhan ajattelin "ääneen". Sorry.

 

[hekottava pappi]

Pettää ei saisi mutta nyt vaan meni käämi lopullisesti siihen että olen syytön ja silti epäillään. No nyt on ainakin syy epäillä! Vittu.

Hienosti laitoit pettämisesi tyttöystäväsi syyksi.

Ei kyllä löydy yhtään ymmärrystä tällaista käytöstä kohtaan. Miksi ihmeessä et lopeta suhdetta, jos et ole siinä onnellinen? Onko pakko loukata toista? Ihan vaan kostoksi siitä, jos toinen on ollut välillä mulkku. Hienoa. Kyllähän se aika hiljaiseksi vetää, kun lukee tällaisia tarinoita tästä ketjusta.

Niks: Saanko kysyä, miten ajattelit jatkaa parisuhteesi kanssa?

 

[MunkADunk]

Tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt. Miten kenelläkään voi olla niin vähän itsekunnioitusta, että alentuu tuollaiseen?

Jepjep, tätä olen myös itse miettinyt. Kaiken lisäksi kaverini ei ole edellisiäkään pettänyt, eikä myöskään nykyistä. Mulle jos naikkonen soittelisi koko ajan "kontrollipuheluita", niin kyllä siinä ennemmin tai myöhemmin palaisi käpy. Tuota edellämainittua soittelua en edes sanoisi mustasukkaisuudeksi, kyllä kyse on enemmänkin ahtaasta mielestä ja omista ongelmista. Veikkaisin, että tuollaisilla kyttääjillä ei välttämättä ole itsellä puhtaita jauhoja pussissaan. Mutta olen vierestä todistanut myöskin, että jos antaa liikaa siimaa niin vastakkaisen puolen on helpompi pettää ajatellen, että "ei se tästä suutu, ei se ole mustasukkaista tyyppiä". Yhtä kaikki, mielestäni pettäminen on väärin mutta siinäkin on olemassa lieventäviä asianhaaroja.

 

[Trenchtown]

-Niks-, en ole sen kummemmin tuomitsemassa, koska ei mulla siihen ole varaa. Synnittömät kivittäkööt ensimmäisenä. Väärinhän tuo silti on, ei siitä mihinkään pääse ja lisäksi vähän kierolla tavalla laitat tosiaan naisesi syyksi pettämisesi.

Oma kahden pennin neuvoni on, että lusikat jakoon. Et selvästikään ole onnellinen suhteessasi, joten miksi nihkeillä siinä enempää? Toki itse samankaltaisissa keitoissa kiehuneena tiedän, että ei se ole niin helppoa. Neuvojen antaminen sen sijaan on.

 

[-Niks-]

En nyt jaksa lainailla muiden viestejä minuun viestiini liittyen.

Mutta yhteen nyt ainakin haluan tarttua eli muka siis pistin pettämiseni muijani syyksi?

En todellakaan, tässä on niin vitun monta kertaa riidelty ja ämmä sai periaatteessa juuri sen mitä ansaitsi. Sitä se on hakenut että hairahdan kerran huoraamaan. Helpompaa on olla oikeasti syyllinen kuin sillein että väkisin ollaan tekemässä syytöntä syylliseksi.

OMAA SYYTÄNI ON KUITENKIN SE PETTÄMINEN.

Muijani on vahdannut työkännykkääni ja ihmettelee kun tulee viestejä asiakkailta, vahtii tietokonetta (facebook, mese). Yrittää lukea maileja, vahtaa jokaista katsettani julkisilla paikoilla etten vain mulkoa muita naisia. Älytöntä huutoa jos satun vähänkään katsomaan puolipukeisia naisia tv:stä.

Tuossa oikeasti vain osa hänen huonoista puolistaan ja voin väittää että minä en aiheuta hänelle mitään tuollaista vastaavanlaista paskaa, en epäile, en komentele ja en myöskään vahdi millään tavalla.

Muija myös itse tietää huonot puolensa ja monesti on luvannut muuttaa tapojaan, ei vaan ole muutosta tapahtunut. Vitun sama, en stressaa. Kerran tässä eletään.

EDIT; Ja suhde jatkuu sillein että muijani tulee viikonloppuna työreissulta takaisin ja aion puhdistaa pöydän silloin. "Tähän ollaan tultu ja en enään kestä tätä paskaa".

Jotenki noin.

 

[MunkADunk]

täältä rispektit Niksille. Sitä näkee monia munattomia miehiä roikkumassa tuollaisessa parisuhteessa, josta haluaisi erota mutta kun ei uskalla niin ei uskalla. Vaatiihan se jonkinlaista pokkaa kertoa eka muijalle pettämisestä ja perään jättää hänet, mutta se nyt tämän kuuleman perusteella on se paras ratkaisu. Täällä jäädään odottelemaan Niksiltä viikonlopun postauksia!

 

[-Niks-]

Toisaalta tahdon todellakin olla rehellinen ja haluan kertoa täysin omalta osaltani tarinan.

Tämä vielä jäi kertomatta tänne..

Eli, olen "joutunut" vaihtamaan työpaikkaa hänen takiaan koska se stressi mitä edellinen työni aiheutti oli jo sitä luokkaa etten meinannut kestää ja sitten vielä muijan aiheuttamat ongelmat siihen päälle. Ennen siis olin 07.00-16:30 luontoisessa työssä ja sitten muijaa sai tosissaan kestää heti himaan tullessa liian pitkään. Töistä tullessani olin täysin loppu ja sitten vielä muijan ekat kyselyt "no puhuitko naisien kanssa" yms yms..

Nykyään olen sellaisessa duunissa missä naisia pörrää paljon ja nyt suhde on mennyt siihen jamaan ettei enään hullukaan kestä. Pakko oli valita työpaikka sen mukaan ettei tarvitse muijaa sietää niin paljon. Työajat antaa vähän tilaa himassakin. 12.00-20.00.

Kuullostaa sairaalta ja sitä se onkin.

Odotan jo lauantaita, saa puhua suunsa puhtaaksi ja homma selviää. Niin ja moni varmasti haluaisi myös kuulla naiseni version tästä kaikesta mutta siinä mielessä tässä ollaan hyvässä jamassa koska nainen tietää että en kestä hänen epäilyjä, eli hän ei kiellä asioita ja käännä kaikkea minun syyksi.

Ensi viikolla sitten kohti uusia seikkailuja! Vamos!

 

[Rod Weary]

Töistä tullessani olin täysin loppu ja sitten vielä muijan ekat kyselyt "no puhuitko naisien kanssa" yms yms..

Sanot vaan reilusti, että panit niitä kaikkia. Ei siinä ehtinyt paljon juttelemaan. Itse kyllä jättäisin yksityiskohdat kertomatta ja ilmoittaisin kylmästi, että noin mustasukkaisen ihmisen kanssa on mahdoton elää. Heippa.

 

[Veijari]

Mä kuvittelin että exäni kaltaista hirmuliskoa ei toista ole mutta näköjään on. Kyllä joku piste on ylitetty jos joutuu työpaikkaa vaihtamaan oman ämmän painostuksen vuoksi. Toihan on ihan naurettavaa.

 

[Worrell]

Oma tilanteeni on sellainen, että tässä yksi ilta väsyneenä ja rasittuneena sanoin ehkä hieman ilkeään sävyyn, että onko sitä nyt ihan pakko koko aika valittaa joka asiasta. Noh, tästä sitten kehkeytyi melkoista itkua ja sitä kestikin aikansa. Sanoin, että en vaan jaksa koko aikaa kuunnella, kun toinen valittaa mulle tai kiroilee omia asioitaan. Muija sitten tuntui tajuavan, että hän on tehnyt väärin tiuskiessaan, kun itse oon yrittänyt vain olla ystävällinen, että toisen omista asioista johtuva stressi helpottaisi tai ei ainakaan mun takia pahentuisi. Hän sanoi, että olen hänelle rakkain ja tärkein etc. etc.

Saas nyt sitten nähdä, että mihin tämä homma tästä etenee. Välillä on kyllä vähän epätoivoinen olo kun toinen ei lupauksistaan huolimatta yritä yhtään parantaa tapojaan, mutta välillä tuntuu että eiköhän tämä tästä parane. En tiedä kyllä yhtään mitä on edessä. Taistelu jatkuu, kun molemmilla on kuitenkin tunteita toista kohtaan ja halu olla yhdessä. Jos tämä tilanne ei tästä kuitenkaan lähde oikeasti paranemaan piakkoin, niin eiköhän se ole soronoo tai jotain sinne päin. Loputtomiin en tätä millään jaksa, se on selvä. Omia ongelmia on jo ihan tarpeeksi, niin ei tätä parisuhdetta jaksa kovin kauaa katsella, jos ei oikeasti jotain hyvää tapahdu.

 

[moby]

Saas nyt sitten nähdä, että mihin tämä homma tästä etenee. Välillä on kyllä vähän epätoivoinen olo kun toinen ei lupauksistaan huolimatta yritä yhtään parantaa tapojaan

Sen verran voin sanoa, että tuollaiset lupaukset ovat ihan hanurista. Älä ikinä odota toisen ihmisen muuttuvan. Sinä joko hyväksyt naisen sellaisena kuin se on tai sitten painat kylmästi "next" nappulaa. Ihan turha odottaa toisen muuttuvan ikinä mitenkään lupauksista huolimatta.

Trust me, I know what I'm saying...

 

[Uleåborgir]

Ihan turha odottaa toisen muuttuvan ikinä mitenkään lupauksista huolimatta.

Tässäpä olisikin hedelmällistä maaperää juupas-eipäs-keskustelulle siitä, voiko ihminen muuttua etenkin parisuhteessa. Kuinka aitoa muutos on vai onko se vain väliaikaista oljenkorteen tarttumista.

Olen sitä mieltä, että ihminen voi kuin voikin muuttua. Ainakn olen itse muuttunut monta kertaa 11,5 vuotta pitkän suhteen aikana. Samoin on muijan laita. Muutokset ovat toisinaan olleet myönteisiä, mutta ikävä kyllä pääosin ne ovat olleet kielteisiä puolin ja toisin. On kuitenkin myös hyvään suuntaan vieneitä muutoksia. Ainakin itse olen oppinut ottamaan toisen paremmin huomioon pitkän korpivaelluksen jälkeen ja olen saanut siitä hyvää palautetta jo senkin muodossa, että muija ei enää mene joka tilanteeseen avioerolappu edellä.

En heittäisi hanskoja tiskiin Worrellinatai muunakaan muutoksen odottajana. Varsinkin kun tavat ovat muutettavissa huomattavasti helpommin kuin luonne. Luonteen muuttaminen voikin sitten olla sellainen juttu, että voi olla epärealistista odottaa siihen muutosta, jos se nyt yleensä on edes mahdollista näin filosofisena kysymyksenä.

 

[moby]

Tässäpä olisikin hedelmällistä maaperää juupas-eipäs-keskustelulle siitä, voiko ihminen muuttua etenkin parisuhteessa. Kuinka aitoa muutos on vai onko se vain väliaikaista oljenkorteen tarttumista.

Toki kaikki voivat muuttua niin parisuhteessa kuin muutenkin elämässä. Jotenkin vain tuo muuttuminen ei kauheasti tunnu kovinkaan montaa ihmistä kiinnostavan. Muuttumiseen tarvitaan ymmärrys siitä, miksi pitäisi muuttua. Jos tuota ymmärrystä ei ole(99% tapauksista), niin silloin jatketaan samalla tavalla loppuun asti.

Minäkin kuulun tuohon 99% ryhmään. Haluan sellaisen naisen, joka ei halua minun muuttuvan ja jos bongaan sellaisen naisen, jossa joku juttu mättää(haluaisin hänen muuttuvan) annan kenkää heti, koska tiedän taskin mahdottomaksi.

 

[hekottava pappi]

Odotan jo lauantaita, saa puhua suunsa puhtaaksi ja homma selviää. Niin ja moni varmasti haluaisi myös kuulla naiseni version tästä kaikesta mutta siinä mielessä tässä ollaan hyvässä jamassa koska nainen tietää että en kestä hänen epäilyjä, eli hän ei kiellä asioita ja käännä kaikkea minun syyksi.

Jep, kyllähän tuo tyttöystäväsi käytös kuulostaa sairaalta. Pitäisiköhän ehdottaa kaverille että hakeutuisi hoitoon, oikeasti.

Siitä rispektit, että puhdistat nyt pöydän ja puhut asiat suoraan. Mun on vain vähän vaikea käsittää miten olet jaksanut roikkua tuollaisessa suhteessa noin pitkään? Onko se eroaminen oikeasti niin vaikeaa, jos jokapäiväinen elämä on tuollaista paskaa niinkuin kerroit?

Vähän alkaa tuntua siltä, että noita sairaalloisen mustasukkaisia ihmisiä on yllättävän paljon. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä tekee ihmisistä sellaisia.

Isänikin kertoi tässä aivan äskettäin tapauksesta yrityksessään, kun oli irtisanomassa yhtä (johto)henkilöä. Tällä henkilöllä kun oli myös sairaalloisen mustasukkainen tyttöystävä/vaimo, joka saattoi useita kertoja päivässä soittaa yritykseen ja syyttää sihteeriä siitä että on pelehtinyt ko. henkilön kanssa. Myös tämän henkilön työpanos oli ilmeisesti laskenut huomattavasti viime aikoina, juurikin tämän naisystävänsä takia. Tarkempia yksityiskohtia en tiedä, mutta kyllähän sitä aika epäuskoisena kuuntelee tuollaisia juttuja. Miten voi olla mahdollista, että ihmiset alistuvat tuollaiselle käytökselle? Onko joillakin ihmisillä oikeasti niin suuri yksinjäämisen pelko, että roikkuu tuollaisessa suhteessa ja tuhoaa elämänsä?

 

[ms.qvist]

Miten voi olla mahdollista, että ihmiset alistuvat tuollaiselle käytökselle? Onko joillakin ihmisillä oikeasti niin suuri yksinjäämisen pelko, että roikkuu tuollaisessa suhteessa ja tuhoaa elämänsä?

Samalla voidaan kysyä, että miksi niin moni pysyy väkivaltaisessa parisuhteessa. Yhtä yksiselitteistä syytä ei ole, on toive ja usko siitä, että toinen muuttuu, rakkaus, mahdollisesti lapset, kenties se yksinjäämisen pelko, alistuminen tms. Ihmismieli toimii toisinaan (joskus useinkin) kummallisella tavalla ja ulkopuolisen näkökulmasta katsoen järjettömällä tavalla.

Pysyminen suhteessa on vaikeaa mutta lähteminen vielä vaikeampaa.

vlad.

 

[Worrell]

En heittäisi hanskoja tiskiin Worrellinatai muunakaan muutoksen odottajana. Varsinkin kun tavat ovat muutettavissa huomattavasti helpommin kuin luonne. Luonteen muuttaminen voikin sitten olla sellainen juttu, että voi olla epärealistista odottaa siihen muutosta, jos se nyt yleensä on edes mahdollista näin filosofisena kysymyksenä.

Lainataan nyt tämä Uleåborgirin pätkä, kun sen verran sopivasti asian ytimeen osuu. Tällä hetkellä tuntuu kyllä pitkälti siltä, että olisi todella "helppoa" lyödä hanskat tiskiin. Itkua kun joutuu kuuntelemaan ihan järjettömästi. Nainen katuu tekojaan (siis sitä, että kohtelee meikäläistä välillä kuin ilmaa/paskaa/miten kukin haluaa asian sanoa). Näin hän on itse sanonut.

Toisaalta, kun tilannetta katson kokonaisvaltaisesti niin tilanne on.. noh, en mä tiedä? Välillä tuntuu kivalta ja on mukavaa, mutta sitten kun nainen heittää kaiken paskansa mun päälle, niin ei sitäkään loputtomasti jaksaisi. Kysymys lienee siinä, että missä menee raja? Oletettavasti tämä tilanne helpottuu, kun naiseni opiskelut jatkuu ja saan olla enemmän omissa oloissani. Mutta en sitten tiedä. Niin ja seksiä meillä ei ole ollut kahteen kuukauteen. Raastaa pitemmän päälle. Pikkusen tuntuu, että tässä ei enää ole edes pelkästä naisen stressistä ja sen muhun purkamisesta vaan kyllä tää homma on lähtenyt jo käsistä.

Joku mussa sanoo, että yritä vielä. Osa taas on sitä mieltä, että laita hommalle piste ja keskity laittamaan ittesi kuntoon.

Pahoittelut vähän sekavasta tekstistä. Mutta eiköhän tuosta pointti selviä.

 

[Morgoth]

Samalla voidaan kysyä, että miksi niin moni pysyy väkivaltaisessa parisuhteessa. Yhtä yksiselitteistä syytä ei ole, on toive ja usko siitä, että toinen muuttuu, rakkaus, mahdollisesti lapset, kenties se yksinjäämisen pelko, alistuminen tms. Ihmismieli toimii toisinaan (joskus useinkin) kummallisella tavalla ja ulkopuolisen näkökulmasta katsoen järjettömällä tavalla.

Heh, tulee mieleen Matti ja Mervi. Voiko sitä suhdetta nyt järjellä selittää että mitkä syyt sitäkin suhdetta (?) pystyssä pitävät?

 

[HJL]

Välihuomautus:

Täytyy kiittää (lähes)kaikkia Naisasiat-ketjuun kirjoittavia nimimerkkejä. Tätä ketjua lukiessa olen löytänyt monta samojen ongelmien parissa painivaa henkilöä, ja heille on annettu vähintään yhtä monta hyvää neuvoa.

Omat naisasiaongelmani ovat sellaisia, etten edes jaksa niistä kirjoitella. Peruskauraa siis. :) Kun menee oikein huolella vituralleen, niin täältä selailemalla yleensä löytyy hyviä vinkkejä niillekin, jotka eivät vain pysty puhumaan kotona kaikista mieltä painavista asioista. Vakavan parisuhdetta koskevan keskustelun aloitus on ainakin allekirjoittaneen mielestä niin vaikeaa, että mielummin hyppäisin olohuoneen ikkunasta kadulle.

Syvä kumarrus teille, jotka jaksatte/pystytte ottamaan itseänne niskasta ja muuttamaan elämäänne. Myös teille, jotka kaipaatte kaukaista, saavuttamatonta rakkautta ja varsinkin niille, jotka jaksavat huonoimmatkin ajat naisenne rinnalla ja kestätte vaikeudet, jotka tulevat eteenne.

Nöyrimmin kiittäen: nimimerkki HJL

 

[-Niks-]

Eli, tuossa edellisillä sivuilla kerroin mustasukkaisesta tyttöystävästäni jota petin kerran. Nyt muijani palasi viikonloppuna työreissultaan ja oli luvassa ns "kehityskeskustelu, pöydän siivous" ihan miten vaan mutta huomenna kirjoitan miten jutussa kävi.

 

[punasydän]

Onpahan aikamoisia otuksia nuo naiset, kyseisten olentojen ymmärtäminen on kyllä täysi mahdottomuus. Oma tilanne on se, että olen tässä nyt viettänyt aikaa erään neitosen kanssa, mutta kun en oikein ymmärrä hänen intressejään. Haluaa nähdä, viestittelee useita kertoja päivässä, flirttailee, heittää todella vihjailevia kommentteja ("olishan se kiva, jos olisit nukkumassa mun vieressä", valehtelee älyttömän söpöksi yms.). Naisen kanssa on todella mukavaa viettää aikaa, hän on erittäin viehättävä (tehnyt mm. mallikeikkoja), hauska ja voi sanoa, että yllätyin hänen fiksuudestaan. Kaikkiaan niin hauskaa seuraa, että haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan, vaikkei haluaisi olla muuta kuin kaveri, mutta haluaisin vain selvyyden hänen mietteistään, olisi itsenikin helpompi suhtautua asiaan. Suoraan en viitsi ruveta kyselemään, ettei välille tulisi mitään jännitettä, jos hän ei kaveruutta enempää haluaisikaan. Kaipa tässä täytyy vielä pari viikkoa katsoa, mitä tuleman pitää, sitten tehdä päätöksiä, vaivaa vain mieltä, että mitähän ihmettä neiti päässään suunnittelee. Millähän noita oppisi ymmärtämään?