Naisasiat

[moby]

Kaikkiaan niin hauskaa seuraa, että haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan, vaikkei haluaisi olla muuta kuin kaveri, mutta haluaisin vain selvyyden hänen mietteistään, olisi itsenikin helpompi suhtautua asiaan. Suoraan en viitsi ruveta kyselemään, ettei välille tulisi mitään jännitettä, jos hän ei kaveruutta enempää haluaisikaan. Kaipa tässä täytyy vielä pari viikkoa katsoa, mitä tuleman pitää, sitten tehdä päätöksiä, vaivaa vain mieltä, että mitähän ihmettä neiti päässään suunnittelee. Millähän noita oppisi ymmärtämään?

No neiti yrittää "hienovaraisesti" kysellä oletko mies vai Mikki Hiiri? Ei tuollaiset ns. laadukkaammat naiset hae ensisijaisesti mitään kavereita. Sinä olet jollain tasolla tehnyt naiseen vaikutuksen ja nyt pitäisi toimia ja viedä homma homebaseen.

Jos et viitsi sanoa suoraan mitä haluat, homma menee vihkoon. Kyllähän nuo vihjaukset ovat sen verran suoria, ettei tuossa ole hirveästi mietittävää. Joko sä uskallat eskaloida homman eteenpäin tai sitten jäät miettimään, että mitähän se nyt halusi? Jännitettä kuuluu olla pelissä tuollaisten naisten kanssa. Eivät he halua mitään tavallista j(o)amppaa, joka miettii joka asiaa viikkokausia.

Näin vanhempana valtiomiehenä kehottaisin nyt vaan toimimaan, eikä odottelemaan. Nyt on sun tilaisuus. Älä vähättele itseäsi, vaan iske kiinni kun tilaisuus ilmaantui. Seuraavaa tilaisuutta voit joutua odottelemaan kauan. Ja vituttaahan se katsoa sitten ehkä "kaverina", miten toiset äijät panee tota sun ykkösvarausta.

 

[Nebula]

Olen tässä vajaan vuoden tauon jälkeen tavannut yhden todella mukavan naisen ja tapaillut reilun viikon ajan. Toisin sanoen, minut ajettiin puun takaa pystyyn. En mitenkään vakavasti ollut hänen peräänsä, mutta kun alettiin juttelemaan enempi, niin mielenkiinto kasvoi huimaa vauhtia kummallakin. Tällä erää näyttää siltä, että kohta on sinkkuilut sinkkuiltu toistaiseksi.

En mitenkään halua tulla tänne kerskumaan, kun muilla on paha olla. Lähinnä sitten vain kiinnostaa täältä tarkistella, kuinka pitkään meni, ennenkuin kaikki on taas päin vittua.

 

[Veijari]

Niks on varmaan lyöty "kehityskeskustelussa" pakastearkkuun tai sitten avokki on kieltänyt netin käytön.

 

[king k]

Pakko avautua tänne kun ei muutakaan paikkaa oo. Eli homma menee jotensakin lyhykäisyydessä näin. Ensiksi siis hieman taustatietoa, n. 6 vuotta seurustelua takana nykyisen avopuolison kanssa ja vaikeuksia on ollu melkein koko tuon ajan, mutta jotenkin sitä on tänne asti kuitenkin yhdessä päästy. Ei ole yhteistä "omaa" asuntoa eikä lapsia, eikä edes lemmikkejä. Eli ei mitään sen suurempia rasitteita muita kohtaan, muutakun toisemme..

Ja sitten siihen ongelmaan, eli n. puoli vuotta sitten tapasin frendini tyttöystävän baarissa hänen siskonsa kanssa ja jonkinmoinen salamaihastus tähän siskoon tapahtui välittömästi siinä hetkessä. No ei asiassa tapahtunu mitään sen ihmeempää, muutakun periaatteessa siitä asti jonkinmoisia fiiliksiä kyseistä naista kohtaan on ollut. Ja sanottakoon vielä se, että tämä ko. tyttö seurustelee myös ja on seurustellut nykyisen avopuolison kanssa n. 2 vuotta.

No nyt sitten viime vkloppuna kuin sattumalta törmättiin tämän tytön kanssa baarissa ja päädyttiin jutustelemaan enemmänkin kahdestaan elämänmenosta ja kaikenlaisesta. Keskusteluissa tuli sitten jotenkin vaan esiin se, että nämä tukahdetut tunteet ovatkin olleet molemminpuolisia kokoajan! Nyt olemme sopineet, että nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä miten tästä eteenpäin.. koska kiinnostusta yhteiseen hommaan saattaisi olla.

Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

 

[Mapkob]

Niks on varmaan lyöty "kehityskeskustelussa" pakastearkkuun tai sitten avokki on kieltänyt netin käytön.

Itsekin olen odotellut "vesi kielellä" tämän kehityskeskustelun loppuratkaisua. Mies on todennäköisesti vain jäänyt jumiin kaulimen ja mäyräkoiran väliin ja kohta saamme kuulla jotain täysin mielenräjäyttävää, kun kirjoittaja raahautuu viimeisillä voimillaan palstalle vuodattamaan, toivottavasti ei ruumiinnesteitä vaan sielunsa syvimpiä tuntemuksia.

 

[-Niks-]

Niks on varmaan lyöty "kehityskeskustelussa" pakastearkkuun tai sitten avokki on kieltänyt netin käytön.

Vielä olen hengissä, on vain työt vieny niin pirun paljon aikaa.

Tänään pyrin kirjoittamaan pidemmän stoorin hyvin menneestä kehityskeskustelusta!

 

[Cemetery Gates]

Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

No ei tietenkään ole väärin eikä minkään sortin pettämistä! Perusteluna se, että jos oma avopuolisosi tekisi selkäsi takana vastaavaa, niin sehän olis tosi jees, eiks vaan?

 

[Mapkob]

Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Itse ainakin näkisin tuon pettämisenä. Ja varsinkin toisen epäarvostuksena, koska et aio kertoa nykyiselle puolisollesi, mitä aiot tehdä, kuin vasta jälkeenpäin. Mutta omapahan on elämäsi.

 

[TosiFani]

...Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Mielestäni tuossa ei ole mitään pettämistä, päinvastoin. Minusta on hyvä, että selvität tunteitasi tämän ihmisen kanssa ja pohditte mitä teette. Pettäminen tulee kuvaan keskustelun päätösten muodossa eli miten toimitte tulevaisuudessa. Mielestäni jokaisen parisuhteessa elävän pitää kestää se, että parisuhdettanne voidaan kyseenalaistaa. Jos parisuhde on kunnossa, se kestää sen ja jos ei kestä, niin silloin sitä ei kannata jatkaa.

 

[Worrell]

Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

En minä tuota pettämiseksi laskisi. Ainahan sitä saa suunnitella ja jutella. Kunhan et ala mitään hölmöä tekemään, niin ei siinä mitään. Joskushan tämmöisiä tilanteita vain tulee eteen ja parempi se on puhua asiat halki ja suunnitella ja edetä sitten sen mukaan, miten päätätte. Paljon huonompi vaihtoehto olisi esimerkiksi se, että jatkatte suhteissanne, mutta alatte pelaamaan pelejä toisten selän takana.

Kyllä se siitä sitten lähtee johonkin suuntaan lutviutumaan, kun saatte puhua keskenänne tunteistanne ja asioista. Tsemppiä!

 

[Ted Raikas]

Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Ei tuossa omasta mielestäni ole mitään väärin, etenkin jos molemmista tuntuu siltä, että nykyinen parisuhde on huono...

Kunhan nyt ette vaan päädy sänkyyn sen illan päätteeksi, se olisi mielestäni ikävä temppu nykyisiä voimassaolevia kumppaneita kohtaan. Tietty, ei heidän tarvitse asiasta mitään tietää, mutta osaako itse sitten elää sen petoksen kanssa? Se on toinen juttu.

Ennemmin niin, että jos päätätte haluavanne olla yhdessä, niin sovitte, että hynttyyt heitetään yhteen, vasta kun on nykyisten partnereitten kanssa tehty selväksi, että erotaan. Se voi tietysti viedä aikaa, jos ei ole rohkeutta tehdä aloitetta ja jos tulee jotain selviteltävää enemmän. Malttaisin siis sen verran, mielestäni pidempiaikaiselle kumppanille on aina sen verran velkaa, vaikka ei asiat olisi niin hyvin menneetkään. Useampi vuosi on kuitenkin jo sen verran paljon ihmiselämästä, että on jotenkin kohtuullista kertoa missä mennään. Ei nyt välttämättä, että on ihastunut/rakastunut toiseen, mutta ainakin sen verran, että homma ei toimi ja ei tunne itseään onnelliseksi siinä suhteessa.

Olen tietysti vähän huono neuvomaan, kun en ole itse ollut vastaavassa tilanteessa koskaan ja epäilen, että tulen olemaankaan. Mietin vain järjellä, mikä olisi tyylikkäintä, mutta tietysti fiilikset sanelee paljon.

Pääasiassa siis näkisin, että olisi hyvä sopia ero, ennen kuin menee intiimiin kanssakäymiseen toisen kanssa. Totta kai se on toisen kasvoille kuin märkä pyyhe jos ja kun saa tietää kumppaninsa samantien päätyneen yhteen toisen kanssa. 1+1 on aika helppo laskea siinä kohtaa yhteen. Ei sitä nyt kai kuitenkaan voi pettämiseksi enää sanoa siinä kohtaa.

Tietysti, kuka mitenkin. Jätetyn kohdalla se voi olla ihan yksi ja sama asia. Nimim. Kokemusta on.

 

[ms.qvist]

Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Tuonpa oman lusikkani tähän soppaan. Eli en näe toimintaasi puolisosi pettämisenä jos pysytte keskustelulinjalla ja koetatte keskustellen muodostaa kuvan tilanteesta ja siitä kuinka edetään jatkossa, onko yhteistä tulevaisuutta ja jos on niin kuinka asia selvitetään avopuolisoille ja kuinka edetään siitä eteenpäin. Asioista voi ja tarvittaessa pitää keskustella, kuten TosiFani kirjoitti: jokaisen parisuhteessa elävän pitää kestää se, että parisuhdettanne voidaan kyseenalaistaa.

vlad.

 

[Leicester]

Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Tuohan on niin perus erosettiä, kun vain olla voi. Löydetään yhtäkkiä muka joku sielunkumppani jne. Isolla osalla parisuhteessa olevia tulee vastaavia tilanteita eteen. Se ei ole mikään miehen mitta, kuinka paljon on vielä kiinnostusta ja kysyntää vaan, että ymmärrät oikeasti parisuhteen tarkoituksen. Todennäköisesti nykyinen suhteesi on ensimmäinen pitempi suhteesi ja olet vasta sen aikana oppinut tuntemaan kunnolla itsesi. Niin käy monella. Mutta se ei ole mikään syy hypätä vauhdissa seuraavaan houkuttelevaan kukkaan.

Itselläni oli samankaltaisia fiiliksiä aikoinaan ja ihmettelin omia ajatuksiani ja tavallaan olin vihainenkin itselleni, kun henkisesti petin eksääni. Jätin hänet, mutta olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että seuraavassakin suhteessa saattaa tulla samanlaisia ajatuksia eteen.

 

[Kaivanto]

en oikein ymmärrä hänen intressejään. Haluaa nähdä, viestittelee useita kertoja päivässä, flirttailee, heittää todella vihjailevia kommentteja ("olishan se kiva, jos olisit nukkumassa mun vieressä", valehtelee älyttömän söpöksi yms.).

[--]

mitähän ihmettä neiti päässään suunnittelee. Millähän noita oppisi ymmärtämään?

Pitäisikö muijan patjalla palaa laskeutumisvalot vai millaista signaalia kaipaat? Jos et jättänyt kertomatta jotain oleellista (= nainen seurustelee, on antanut sinulle kertaalleen pakit tms.) niin ei tuo kovin tulkinnanvaraiselta tilanteelta vaikuta.

 

[Nuggumatti]

Kysymys palstaveljille ja siskoille kuuluukin, että onko tässä nyt sitten mitään järkeä? Kummatkin ovat kuitenkin suht onnellisia nykyisissä suhteissaan, mutta riittääkö se? Ja onko se jo väärin ja jonkin tasoista pettämistä nykyisiä puolisoitamme kohtaan, että me nähdään huomenna ja jutellaan asiasta ja siitä mitä aiomme ehkä asialle tehdä?

Kannatan avointa ja rehellistä keskustelua nykyisen kumppanin kanssa siitä että, mikä on hyvin ja mikä huonosti (vaihtoaikeet ovat ilmassa)

Ainahan sitä voi koittaa kepillä jäätä...
että "olisko tämä nyt parempi kuin nykyinen kumppani"
Se on vaan sitten sellanen homma että pistätte rehellisesti molemmat poikki omat suhteenne jonka jälkeen katsotte omat korttinne...

Kovin usein näissä ihastumisissa sun muissa käy niin että molemmat tykkää vaan siitä tunteesta että, tässä olisi jotain uutta ja erilaista kuin nykyisessä kumppanissa... arjen tultua kuvioihin ja suhteen vakiinnuttua sitä saattaa huomata että, tämä on samaa shaissea kuin aikaisempikin parisuhde...

 

[Pleksi(t)]

Kovin usein näissä ihastumisissa sun muissa käy niin että molemmat tykkää vaan siitä tunteesta että, tässä olisi jotain uutta ja erilaista kuin nykyisessä kumppanissa... arjen tultua kuvioihin ja suhteen vakiinnuttua sitä saattaa huomata että, tämä on samaa shaissea kuin aikaisempikin parisuhde...

Juuri näin. Oman parisuhteen tila voi vahvistaa osaltaan tuota tunnetta, tulee valheellinen kuva uudesta ihastuksesta. "kuinka en ole ennen törmännyt tuommoiseen naiseen/mieheen", uusi tuttavuus vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä ja vanhasta ei näe kuin pahaa. Mutta tuo huuma taittuu monesti nopeasti, eli kannattaa pitää pää kylmänä ja katsoa vähän eteenpäin, jos tilanne jatkuu pitempään niin sitten voi alkaa miettimään ratkaisuja. Yleensä tähän ei tarvita mitään vakavampaakaan, kyllä ne toisen peruspiirteet alkaa sieltä nopeasti nostamaan päätään, alkuhuumassa niitä ei vain näe tai halua nähdä.

 

[12961]

Juuri näin. Oman parisuhteen tila voi vahvistaa osaltaan tuota tunnetta, tulee valheellinen kuva uudesta ihastuksesta. "kuinka en ole ennen törmännyt tuommoiseen naiseen/mieheen", uusi tuttavuus vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä ja vanhasta ei näe kuin pahaa. Mutta tuo huuma taittuu monesti nopeasti, eli kannattaa pitää pää kylmänä ja katsoa vähän eteenpäin, jos tilanne jatkuu pitempään niin sitten voi alkaa miettimään ratkaisuja. Yleensä tähän ei tarvita mitään vakavampaakaan, kyllä ne toisen peruspiirteet alkaa sieltä nopeasti nostamaan päätään, alkuhuumassa niitä ei vain näe tai halua nähdä.

Näistä oppineena minä sanoisin, että toimivaa parisuhdetta ei kannata missään tapauksessa vaihtaa uuteen arpaan. Mikäli vanhassa suhteessa jokin on oikeasti huonosti, voi tietty uusi tilaisuus olla hyvä houkutin vanhan suhteen lopettamiselle.

Jokainen oppii parhaiten kantapäänsä kautta, joten jos nykyinen suhde on ensimmäinen pitempi suhde ja siinä on edes jotain vialla, antaa mennä uuden eukon kanssa. Voihan se oikeasti toimiakin paremmin.

Parisuhteessa "jonkin vialla oleminen" ei tarkoita sitä, että suhde ei ole täydellinen ja joskus vituttaa. Kuuluu parisuhteeseen. Täydellinen suhde on utopiaa, ja jokaisessa suhteessa tulee pitkän päälle aallonharjoja ja -pohjia. Mitä useamman kerran suhde on noussut aallonpohjasta (on se sitten miten syvä tahansa) tuottaa uusi parannus enemmän ja enemmän hedelmää, pitää vaan riittää sisua yrittää. Tämä siis sen jälkeen kun suhteen alun intohimo on laantunut.

Meilläkin avokin kanssa meni viime syksynä erittäinkin huonosti ja molemmilla on temperamenttia ja itsepäisyyttä vaikka muille jakaa, mutta niin vain ensin meri tyyntyi ja sen jälkeen alkoi auringonpaiste. Välillä tuli kyllä kieltämättä ajateltua, että mitä jos erottaisiin, mutta onneksi siihen ei päädytty.


Summa summarum: Vaikka nykyinen emäntä vituttaakin välillä, on viidessä vuodessa tapahtunut yhteenhitsautuminen niin voimakas, ettei tee mieli vaihtaa. Hormonit toki herättävät silloin tällöin panetusta jos mihinkin suuntaan, mutta siinä pelastaa terve itsekuri.

Suhde alkaa tavallaan ajan kanssa tuntua osin tiiviiltä veljessuhteelta ja vain osin rakkaussuhteelta verrattuna suhteen alkuaikoihin. Ensimmäinen ominaisuus tuntuu vain kasvavan ja syvenevän ajan kanssa.

 

[Worrell]

Mikäli vanhassa suhteessa jokin on oikeasti huonosti, voi tietty uusi tilaisuus olla hyvä houkutin vanhan suhteen lopettamiselle.

Jokainen oppii parhaiten kantapäänsä kautta, joten jos nykyinen suhde on ensimmäinen pitempi suhde ja siinä on edes jotain vialla, antaa mennä uuden eukon kanssa. Voihan se oikeasti toimiakin paremmin.

Näitä asioita olen itsekkin tässä pitkän tovin läpikäynyt päässäni. Sanottakoon, että jos haluaa välttää järjettömän isot kriisit tms. niin puhuminen ongelmasta kuin ongelmasta kannattaa. Itse olen sen verran ujoa ja arkaa luonnetyyppiä, että olen sortunut siihen, että en herkästi rupea puhumaan, jos joku pieni asia vaivaa. Eikä siinä mitään sinänsä, mutta sitten kun näitä pikku vikoja alkaa kasautumaan enemmän ja tulee vähän isompi riita/kriisi, niin sitten kyllä siitä saa maksaa kovaa hintaa. Sitten voi olla, että kummallakaan osapuolella ei ole kivaa ja tulee sitten näitä houkutuksia vastaan aina silloin tällöin.

Se on kyllä totta, että kantapään kautta oppii. Tässä nyt kun reilun vuoden on ollut yhdessä tuon nykyisen eukon kanssa, niin on oppinut paljon itsestään ja hänestä. Sitä voi helposti kuvitella ja luulla itsestään, että haluaa sitä ja tätä, mutta sitten kun vähän aikaa harrastaa itsensä tutkiskelua, niin voi avautua asiat uusin silmin.

Kokonaisuutena voisin päivittää tilannettani sen verran, että tässä olen vähän pelonsekaisin tuntein. Niin kuin aiemmin kirjoitinkin, että lievästi sanottuna hankalaa tässä on nyt ollut viime ajat. Suhdetta koskevia kysymyksiä pyörii päässä aika paljonkin. Enkä oikein tiedä, että pitäisikö tässä sitten lähteä eri teille. Eroaminen olisi sikäli helpottava vaihtoehto, että ei tarvitsisi kinastella ja tapella ym. negatiivista. Mutta tunteita on kuitenkin sen verran pelissä vielä, että en haluaisi hänestä luopuakkaan. Nyt ainakin tämä tilanne liikahtaa johonkin suuntaan, kun tyttöystävän opiskelut jatkuu ja paluu kotikaupunkiin odottaa.

 

[punasydän]

Pääasiassa siis näkisin, että olisi hyvä sopia ero, ennen kuin menee intiimiin kanssakäymiseen toisen kanssa. Totta kai se on toisen kasvoille kuin märkä pyyhe jos ja kun saa tietää kumppaninsa samantien päätyneen yhteen toisen kanssa. 1+1 on aika helppo laskea siinä kohtaa yhteen.

Tämä on kyllä totta. Tilanteesta vaikean tekee se, jos ruvetaan liikaa suojelemaan entistä tyttö-/poikaystävää. Itselle kävi aikoinaan niin, että minä erosin tyttöystävästäni, uusi nainen erosi miehestään, emme halunneet aiheuttaa kumpikaan edellisille avo-/aviopuolisoillemme pahaa mieltä ja loppujen lopuksi tilanne meni niin vaikeaksi, ettei uudestakaan suhteesta tullut mitään, kun varsinkin minä huolehdin exästä ja autoin häntä uudelleen jaloilleen, ero oli hänelle todella raskas.

Jokainen oppii parhaiten kantapäänsä kautta, joten jos nykyinen suhde on ensimmäinen pitempi suhde ja siinä on edes jotain vialla, antaa mennä uuden eukon kanssa. Voihan se oikeasti toimiakin paremmin.

Tuohon kantapään kautta kokemiseen haluan sanoa vielä sen verran, että ainakin itselle kävi edellisessä kappaleessa kertomassani jutussa niin, että minulle moni ystäväni, joka oli käynyt läpi saman tilanteen, kertoi järjen äänellä, että vaihtaminen ei todennäköisesti auta mitään, korjaa tilanteen ehkä parhaassa tapauksessa pariksi vuodeksi, sen jälkeen edessä on sama tilanne. No minulla ainakin liian nopea muutos aiheutti sen, että tuli kauhea stressi ja jonkinlainen paine onnistua, koska olin aiemman suhteen lopettanut tämän suhteen takia. Tuntui ettei ole varaa epäonnistua tässä. Tietysti muutos voi paikallaan ja tehdä kaikki osapuolet pidemmän päälle tyytyväiseksi, mutta väitän että todella usein homma ei pääse edes sille tasolle, jolla edellinen suhde oli. Minulle puhui asian kokeneet ihmiset, joille oli joskus puhunut asian kokeneet ihmiset, silti heidän oli opittava kantapään kautta, että pystyivät itse ymmärtämään, niin myös minun oli aikanaan opittava asia kantapään kautta, jotta pystyin ymmärtämään, että on todella suuri haaste löytää kestävä rakkaus kesken kesken edellisen suhteen. Ketään en osaa tuomita noista mietteistä, pidän niitä ennemmin jopa luonnollisena asiana koko ihmisiän kestävässä oppimisprosessissa.

 

[Nuggumatti]

Aloitetaan tässä uusi aihe: Naisesi ja muut miehet... missä menee raja?

Että että... itsellä on tässä nyt sellainen tilanne että olen jokseenkin mustasukkaista sorttia oleva henkilö. Laitan tähän esimerkin: Eli vaimoni tykkää bilettää kavereidensa kanssa, joista suurin osa on miehiä. Useimmiten menevät myös jatkoille ja hän saapuu kotiin klo 6 tai joskus käy niin että aamu 10 tulee soitto että sammuin tänne herralle X.

No kyseiset episodit kaivavat sisukaluja myöten... riitahan siitä välillä tulee.
Luotan kyllä kumppaniini kovastikin, mutta se että vaimoni ei ymmärrä minun ajatuksiani aiheesta, hiertää parisuhdetta kovalla kädellä.
Vaikka tässä nyt millään olisi vaikutusta siihen että vaimooni en luottaisi mutta sanotaan nyt vielä että ko.kaverit ovat kaikki sinkkuja, okej 1 on avioliitossa mutta sekin suhde on kuuleman mukaan kuolemassa juu ja sielläkin on yötä ollut setvimässä parisuhde asioita aamu 7 astikka.

Ei ole luopumasta kyseisistä tavoistaan/vähentämässä yms. kukapa sitä kavereistaan luopuisi

Toinen on tietysti se että, minä näistä kavereista usean tunnen ja ne ovat myös minun kavereitani... mutta pariskuntana ei näitä kavereita tapailla kovinkaan usein.
Ja nykyään kun ollaan baarissa yhdessä... kerran kaksi puolessavuodessa niin se on jotenkin vaivaantunutta toimintaa... ei osata pitää hauskaa yhdessä... jotain on pahasti perseellään. Syvempiä luotauksia laitan tänne vielä joskus mutta nyt tää mustasukkaisuus asia on päälimmäisenä

 

[Spiit]

Promillet ovat kohdallaan mutta ei siinä mitään, on tätä tullut mietittyä ihan selvinpäinkin..

Mikä vittu siinä oikein on, että olet päässyt siitä entisestä mukamas omasta mielestä täysin yli, mutta auta armias kun toteat, että se exä "vehtaa" jonkun uuden kanssa niin pinna kiristyy välittömästi, häiritsee niin vitusti ja tunnet itsesi lähestulkoon petetyksi. Eikö se nyt ole sanomattakin selvää, ettei se nainen nunnaksi rupea ja elä loppuelämäänsä selibaatissa. Jostain syystä vain siltikin aina kirpaisee ajatus siitä, että se oma entinen pyörii uusien miehien seurassa ja pitää hauskaa, ihan kuin ei itse toimisi täysin samalla tavalla. Jännää.

 

[PataJaska]

Nuggumatti: kuulostaa kyllä tilanteelta jossa hälytyskellojen pitäisi jo soida niin että kuuluu Hauholle saakka (sikäli mikäli näemmä Kerhon miehenä Hlinnassa asut).

Jokin ongelma suhteessanne nyt tosiaan on.. vaimosi kait myös tietää sinun olevan mustasukkaista sorttia, joten onko hän jotenkin "tympääntynyt" siihen piirteeseen ja kostaa vähän tahallaan nyt sitä antamalla syytä myös olla mustasukkainen?? Toki tuo olisi kovin lapsellista käytöstä..

Tai sitten välit ovat oikeasti alkaneet viiletä, ainakin hänen puoleltaan. Yhtä kaikki, erikoista ja hyväksymätöntä toimintaa tuo on. Teillä siis on ehdottomasti keskustelun paikka (mielellään ilman että menee riidaksi), että miten jatketaan..

Toivottavasti solmunne aukeavat, tavalla tai toisella..

 

[Ted Raikas]

Eikö se nyt ole sanomattakin selvää, ettei se nainen nunnaksi rupea ja elä loppuelämäänsä selibaatissa. Jostain syystä vain siltikin aina kirpaisee ajatus siitä, että se oma entinen pyörii uusien miehien seurassa ja pitää hauskaa, ihan kuin ei itse toimisi täysin samalla tavalla. Jännää.

Samoista fiiliksistä "kärsitään" täälläkin ja tuskin ollaan yksin tuon asian kanssa. Sellaista se tosiaan on, sitä kai jollain tapaa kokee omistavansa sen toisen ihmisen edelleen ja jos suhteen katkeamisesta on vielä lyhyt aika, niin sitä on jollain tapaa henkisesti kiinni toisessa. Ei oikein osaa hyväksyä, että toinen etenee elämässä, etenkin jos tuntuu, että ei itse etene.

Minuakin syö jatkuvasti se, että exäni on ihastunut erääseen tyyppiin. Erottiin tuossa viime vuoden lopuilla, joten aika lyhyt aika vielä tässä välissä ja sitä ei kaikilla tavoin ole päässyt irti. En tietenkään voi estää häntä ihastumasta ja seurustelemastakaan, enkä halua siihen lähteä. Kyllä sellaisia veijareitakin on, jotka yrittää torpedoida ex-kumppaniensa suhteita mustasukkaisuuksissaan ja vihapäissään. Omasta mielestäni se ei kyllä kuvasta rakkaudentunnetta, vaan pohjatonta itsekeskeisyyttä, mutta meitä on moneksi.

Hyvin toteat lopussa ja tuo kannattaisi aina yrittää pitää mielessä, että itse toimii samalla tapaa ja tähyilee uusia naaraita. Paitsi jos tietysti on niin pakkomielteinen jotain yhtä ihmistä kohtaan, että vainoaa sitä vuosikausia suhteen jälkeenkin.

 

[Snagari]

Nyt on melko vaikea tilanne käsissä. On ollut pientä juttua yhden naisen kanssa, ei mitään ole kuitenkaan tapahtunut meidän välillä. No, eilen oli nainen ollut jossain jatkoilla johon oli sattunut myös ystäväni. Ystäväni autuaan tietämättömänä oli tähän naiseen iskenyt silmänsä ja heidän välillään oli sitten jotain tapahtunutkin. Ei kuitenkaan sänkyyn asti oltu kuljettu.

No nyt sitten tänään ystävä alkoi hehkuttamaan, kuinka hienoa eilen oli ollut ja aloin tietysti heti utelemaan, että ketäs tyttöjä siellä on pyörinyt. No kaveri mainitsi tämän naisen nimen ja sanoin, että olisi itsekkin ollut mukava sitten olla siellä jos kerran tämä nainenkin siellä oli ollut. Tässä vaiheessa tietysti ystäväni tajusi asian laidan, että minäkin siihen naiseen olen silmäni iskenyt. Hän sitten tietysti kertoi, että heidän välillään oli jotain ollut ja oli pahoillaan, koska ei tiennyt minun kiinnostuksestani k.o naiseen. Siihen minä vaan sanomaan, ettei hän voinut tietää, eikä hän ole toiminut tilanteessa mitenkään väärin, hyvä että sain asian selville.

Ei tässä nyt mistään elämää suuremmasta asiasta puhuta, varsinkaan kun minä en ole naisen kanssa mitään konkreettista tehnyt. Oli kuitenkin sellainen tunne, että kiinnostus oli vahvasti molemminpuoleinen, joten olisi ollut kiva katsoa mitä siitä olisi kehkeytynyt.

Nyt en sitten oikeastaan tiedä, että mitä tässä pitäisi ajatella koko tilanteesta, joten päätin rustata tänne jotain selitystä josko asia itsellekin alkaisi aukeamaan.

 

[Smirnoff]

Aloitetaan tässä uusi aihe: Naisesi ja muut miehet... missä menee raja?

Että että... itsellä on tässä nyt sellainen tilanne että olen jokseenkin mustasukkaista sorttia oleva henkilö. Laitan tähän esimerkin: Eli vaimoni tykkää bilettää kavereidensa kanssa, joista suurin osa on miehiä. Useimmiten menevät myös jatkoille ja hän saapuu kotiin klo 6 tai joskus käy niin että aamu 10 tulee soitto että sammuin tänne herralle X.

No kyseiset episodit kaivavat sisukaluja myöten... riitahan siitä välillä tulee.
Luotan kyllä kumppaniini kovastikin, mutta se että vaimoni ei ymmärrä minun ajatuksiani aiheesta, hiertää parisuhdetta kovalla kädellä.
Vaikka tässä nyt millään olisi vaikutusta siihen että vaimooni en luottaisi mutta sanotaan nyt vielä että ko.kaverit ovat kaikki sinkkuja, okej 1 on avioliitossa mutta sekin suhde on kuuleman mukaan kuolemassa juu ja sielläkin on yötä ollut setvimässä parisuhde asioita aamu 7 astikka.

Ei ole luopumasta kyseisistä tavoistaan/vähentämässä yms. kukapa sitä kavereistaan luopuisi

Toinen on tietysti se että, minä näistä kavereista usean tunnen ja ne ovat myös minun kavereitani... mutta pariskuntana ei näitä kavereita tapailla kovinkaan usein.
Ja nykyään kun ollaan baarissa yhdessä... kerran kaksi puolessavuodessa niin se on jotenkin vaivaantunutta toimintaa... ei osata pitää hauskaa yhdessä... jotain on pahasti perseellään. Syvempiä luotauksia laitan tänne vielä joskus mutta nyt tää mustasukkaisuus asia on päälimmäisenä

En tiedä millanen seksielämä teil on ollu ja pysyköön se sun tietonas, mut jos se on merkittävästi vähentyny/tylsistyny ni sit pitäis kellot soida.