Naisasiat

  • 7 524 422
  • 26 580

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kyllä Snaksterilla ihan hyvä pointti oli. Kaikki eivät vain osanneet ajatella asiaa riittävän pitkälle. Jos välittää jostain toisesta ihmisestä, silloin HALUAA tehdä asioita, jotka ovat hyväksi ihmiselle josta välittää. Siis ihminen tulee loppupeleissä tyydyttäneeksi omaa HALUAAN ajatellessaan läheisensä parasta ja toimimalla siten, että läheisellä olisi hyvä olla. Paha mielihän siitä tulee itselle, jos ei auta puolisoaan, kun taas auttamisesta ja puolison fiiliksen parantamisesta tulee itsellekin hyvä olo. Kyse on siis välillisesti oman hyvän olon lisäämisestä, tämä vain tehdään lisäämällä puolison tai muun läheisen hyvää oloa...

Hyvä kirjoitus ja tässä mielessä ostan Snaksterinkin ajatuksen.

Monesti ei vain tule vietyä ajattelutyötä ihan näin pitkälle arkisessa elämässä. Mutta onhan se totta, että esim. pesemällä myös puolisonsa pyykit, helpottaa myös omaa elämäänsä siinä mielessä, että pyykkikori tulee tyhjennettyä ja oma sielu saa "rauhan". Ja kyllähän se pyykin peseminen helpottaa jatkossa omienkin likaisten pyykkien mahtumista pyykkikoriin.

Tuntuu vain siltä, että nykyaikana moni ihminen ajattelee myös parisuhteen arkiasioissa ensisijaisesti itseään, ennemmin kuin keskittyisi "isoon kuvaan". "Kun MÄ en halua just nyt sitä-tätä-tai-tota, niin MÄ en myöskään tee niin", vaikka "niin" tekemällä molemmilla olisi lopulta helpompi olla ja yhdessäolo sujuisi paremmin.
 

passenger

Jäsen
Tuntuu vain siltä, että nykyaikana moni ihminen ajattelee myös parisuhteen arkiasioissa ensisijaisesti itseään, ennemmin kuin keskittyisi "isoon kuvaan". "Kun MÄ en halua just nyt sitä-tätä-tai-tota, niin MÄ en myöskään tee niin", vaikka "niin" tekemällä molemmilla olisi lopulta helpompi olla ja yhdessäolo sujuisi paremmin.

Tämä on kyllä valitettava asia minkä itsekin olen omissa suhteissani ja lähipiirissäni huomannut. Joka asiaa ajatellaan lähtökohtaisesti omasta näkökulmasta eikä ymmärretä tehdä näitä pieniä(kin) asioita sen yhteisen onnen eteen. Vaikea sanoa mikä tähän vaikuttaa ja aika harva suhde kestää mielestäni juuri tämän ongelman takia.

Totta kai se oma onnellisuus on tärkein asia, mutta usein sen omankin onnellisuuden saavuttaminen helpottuu siitä yhteiselon tekemisestä helpoksi, eikä kaikkien pikkuasioiden nostamisesta esiin. Toki asioista pitää voida keskustella, mutta nimenomaan toinen huomioonottaen. Mielestäni tietty kärsimättömyys vaivaa ihmisiä sen itsekkyyden lisäksi, vaihdetaan kumppania tiuhaan ja odotetaan sitä täydellistä kumppania ilman kompromisseja.
 
Vaikea sanoa mikä tähän vaikuttaa ja aika harva suhde kestää mielestäni juuri tämän ongelman takia.

Kenties monikin asia, mutta nostaisin esille yksilökeskeisen yhteiskunnan ja lapsen ehtoihin perustuvan kotikasvatuksen. Kun lapsi saa jo lapsesta asti "terrorisoida" ympäristöään vanhempien nähdessä ainoastaan pikkuenkeleittensä valoisat puolet ja erinomaisuuden, niin toisten huomioon ottaminen ei ole välttämättä kovinkaan merkittävässä asemassa lapsen tai nuoren elämässä.
 

Nuggumatti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Minnesota Wild
Kenties monikin asia, mutta nostaisin esille yksilökeskeisen yhteiskunnan ja lapsen ehtoihin perustuvan kotikasvatuksen. Kun lapsi saa jo lapsesta asti "terrorisoida" ympäristöään vanhempien nähdessä ainoastaan pikkuenkeleittensä valoisat puolet ja erinomaisuuden, niin toisten huomioon ottaminen ei ole välttämättä kovinkaan merkittävässä asemassa lapsen tai nuoren elämässä.

HUOM HUOM!!...
Muistakaa myös ihmisten egot... toiset meistä vain ovat vahvempiluontoisia kuin toiset.

Esim. joku esittää mielipiteensä erittäin voimakkaasti ja ajaa asiansa läpi eikä anna periksi vaikka moni muu ajattelisi että "ei noin"
Heistä monesti ajatellaan että "nyt on jääny tissi pienenä saamati kun noin riehuu" tai että "syntynyt kultalusikka suussa - ei välitä muista pätkääkään"

Pointti oli siis se että, ei se välttämättä ole kasvatuksesta kiinni miten ihminen käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan...
Toiset ihmiset tuovat oman egonsa(minänsä) voimakkaammin esiin ja toiset taas ovat tällöin alistuvampia... tämä saattaa ns.heikommasta tuntua pahalta ja syytä aletaan etsiä milloin mistäkin vaikka missään ei lähtökohtaisesti ole mitään vikaa.

Toki on niinkin että on myös olemassa pers.häiriöisiä psykopaatteja, mutta nämä ihmiset tunnistaa siitä että, he ajattelevat muita ainoastaan silloin kun tavoittelevat omaa etuaan.
 

Fordél

Jäsen
Jos toisesta oikeasti välittää niin samalla häviää ainakin osa omasta itsekkyydestä. Puhtaimmillaanhan homma on sitä, että molemmat saavat olla omia persooniaan eikä kumpikaan omista toista eikä edes halua omistaa. Monesti näkee parisuhteissa hyvin itsekästä menoa, jossa toista ei huomioida juuri ollenkaan ja lisäksi on kova halu omistaa ja kahlita toinen. Itse en halua olla sellainen kumppani ja olen huomannut, että mitä enemmän toisesta välittää, sitä helpompi on välttää tuollaiset karikot.
 

Tulppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Jos toisesta oikeasti välittää niin samalla häviää ainakin osa omasta itsekkyydestä. Puhtaimmillaanhan homma on sitä, että molemmat saavat olla omia persooniaan eikä kumpikaan omista toista eikä edes halua omistaa. Monesti näkee parisuhteissa hyvin itsekästä menoa, jossa toista ei huomioida juuri ollenkaan ja lisäksi on kova halu omistaa ja kahlita toinen. Itse en halua olla sellainen kumppani ja olen huomannut, että mitä enemmän toisesta välittää, sitä helpompi on välttää tuollaiset karikot.

Sinänsä kyse on kehäpäätelmästä, että onnistuakseen tuo vaatii kaksi. Ei auta, että välität, olet oma itsesi ja pistät itsesi likoon, jos toinen vain ottaa eikä anna. Eli ajatuksesi toimii, mikäli kumppani vastavuoroisesti välittää sinusta, on oma itsensä ja pistää myös itsensä likoon.

Nykyajan kyynisessä maailmassa pelätään nolatuksi, jätetyksi ja petetyksi tulemista. Ehkäpä ne tunteet haluttaisiin lyödä tiskiin, mutta uskallus puuttuu tai sosiaalinen paine on liian kova.

Oma elämäni tällä saralla on nyt edennyt jo kaksivuotishääpäivään, molemmat ovat viimeaikaisten (tosin hieman sisäsiittoisten) tutkimusteni mukaan edelleen enimmäkseen onnellisia.
 
Zädääm!

Moi, mitäs tänne? Pitkästä aikaa. Vakavasti harkitsin että tulenko teitä tänne vielä kiusaamaan, mutta päätin kuitenkin tulla kertomaan miten asia päättyi. Hyvinkin huonosti päättyi, mutta kuitenkin ihan hyvässä sovussa asiat selvitettiin. Eli siis ei koskaan mitään enempää kuin kavereita, hänelle lähes yhdentekevää nähdäänkö koskaan. Yritti kertoa sen jo aiemmin kauniilla tyylillä, mutta lopulta oli pakko kertoa asiat tylysti. Totuus joka pitää kestää ja olen kyllä siitä jo toipunut lähes kokonaan.

Tarpeeksi kauan kun asioita yksin mietti, niin tulin todellakin järkiin ja otin lopultakin yhteyttä tyttöön. Muutama rohkaisuryyppy ja viesti menemään tytölle. Soittaa en uskaltanut. Tein heti selväksi miten pahasti minulla on pää sekaisin hänen takiaan. Eihän siinä muuta. Kaikki täällä mainitut hullut ideat siis heitin romukoppaan. Ei kaduttanut aamulla yhtään, oli helpompi olla heti kun kaikki tuli kerrottua.

Tunteella kun ajattelee, niin tämä olisi voinut olla se oikea, mutta kun järjellä ajattelee ja ottaa huomioon että toisella ei ole mitään tunteita, niin tämä se ei ollut. Muistan kuitenkin tämän tytön aina minun ensimmäisenä ihastuksena, se ei muutu mihinkään.

Sellainen tarina. Ja kyllä tässä sellainen tunne on, kun tätä tarinaa miettii, että ei todellakaan itselläni ole tarkoitus kuin löytää se yksi oikea. Vaikka tässä nuoria ollaan vielä. Tulkoon se sitten eteen miten pian tahansa. Tällä hetkellä ainakin tuntuu tältä.
 
Viimeksi muokattu:

Fordél

Jäsen
Nykyajan kyynisessä maailmassa pelätään nolatuksi, jätetyksi ja petetyksi tulemista. Ehkäpä ne tunteet haluttaisiin lyödä tiskiin, mutta uskallus puuttuu tai sosiaalinen paine on liian kova.

Näinhän se vähän tuppaa olemaan, mutta riippuu tietysti aika paljon ihmistyypistä. Ne, jotka ova rationaalisia, ajattelevat varmasti näin eivätkä uskalla laittaa itseensä peliin tai ainakaan tehdä asiassa aloitetta ilmen selviä singnaaleja. Itse kun vetää aika pitkälle fiilispohjalta niin tällaisia ongelmia ei ole vaan päinvastoin. Kyllä sitä uskaltaa avautua ja antaa itsestään, mutta ongelma on se, että jotkut pitävät tätä taas huonona piirteenä.
 

Wolves

Jäsen
Itse kun vetää aika pitkälle fiilispohjalta niin tällaisia ongelmia ei ole vaan päinvastoin. Kyllä sitä uskaltaa avautua ja antaa itsestään, mutta ongelma on se, että jotkut pitävät tätä taas huonona piirteenä.

Niinpä. Itse tein täysin saman ja laitoin pokeritermein kaiken "All-in". Lopputulos, tämän vuoksi olen hänen silmissään sekopää.
 
Voisin taas ajan kuluksi tähän ketjuun kirjoitella, kun tässä on pientä säätöä ollut ja käsittääkseni minäkin voin edelleen omista asioistani tänne kirjoitella.

Niin tässä olisi tarkoitus pyytää yhtä kaunotarta ulos kohtapuolin. Säätöä on siis ollut vain omassa päässä, ei vielä muuta. Ei me tytön kanssa edes tunneta, olen vain kiinnittänyt huomiota kun ollaan sattumalta nähty. En edes nimeä tiedä, joten jääköön lahjaideat nyt kokonaan pois. :) Hän on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin minä, joten onnistumisen mahdollisuus on nyt parempi. Minulla on jo omasta päästä tullut valmis idea, kuinka aion toimia.

Saa nyt nähdä kuinka tämä etenee.
 

Danko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Columbus Blue Jackets
Minulla on jo omasta päästä tullut valmis idea, kuinka aion toimia.

Kerro nyt ihmeessä lisää! Kun on omalla naisrintamalla hiljaista kuin huopatossutehtaalla niin mielellään sitä kelaisi vaikka muitten juttuja.
 

Lättykiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dayton Bombers
Minulla on jo omasta päästä tullut valmis idea, kuinka aion toimia.

Se on hyvä, että pelikirja on kunnossa. Vahvalla 60 minuutin paineella ensin riisto ja naista seinälle, sen jälkeen mentaalipuolella duunia. Jos menee ns. reisille ja vastapuoli saa paineesta huolimatta jalan liikkeelle, niin ei kannata viljellä viivelähtöjä. Saattaa omissa häkki heilua.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Kyllä se taitaa pojat ja tytöt olla nyt sillälailla, että Worrell on kohta sinkkuna. Miksi näin? No, antakaas kun kokeilen, jos saisin jotain järkevää ulostettua tähän viestiin...

Tässä on jo hetken aikaa ollut parisuhteen sisällä pikkuisen hiljaista meininkiä. Tuossa reilu kuukausi sitten nainen alkoi olemaan vähän enemmän omissa oloissaan. Ei kauheasti tykännyt jutella meikäläisen kanssa, pelaili lähinnä koneen ääressä ollessaan milloin mitäkin peliä ja sääti omiaan. Meinasin jo silloin huomauttaa tästä hänen harrastuksestaan, mutta välillä näytti että mullekkin sitä aikaa tuntuisi rittävän, niin en sitten asiasta puhunut. Jälkiviisana voi ehkäpä sanoa, että olisi varmaan pitänyt. Noh, tuo nyt on sikäli pikku juttu, että se ei ole tämän asian ydin. Kuitenkin tästä hommasta oikeastaan kaikki on mielestäni lähtenyt liikkeelle.

Muutama viikko sitten huomautin hänen pelaamisesta ja kielenkäytöstä. On nääs pitemmän päälle harvinaisen rasittavaa kuunnella jokatoinen päivä "vittuperkelettä" kun ottaa pataan pelissä ja itsekseen vaan istua sohvalla tai tehdä jotain turhanpäiväistä. Tästäkös nainen sitten loukkaantui ja avautui minulle, että kuinka paska ja huono ihminen olen. Noin niinkuin tiivistettynä. Häntä kuulemma tympii se, että olen välillä se passiivisempi osapuoli tässä suhteessa ja se että opiskelu/työ tilanteeni on mikä on. Tähän päälle vielä se, että en kuulemma saisi yhtään avautua mun mt-ongelmista hänelle tai kellekkään muullekkaan ja aina pitäisi kuulemma koittaa jaksaa ja lakaista kaikki ikävät asiat maton alle. Eikä hän itse meinannut millään ymmärtää, että minua voisi pikkuisen rassata tuo hänen käytös josta kirjoitin.

Noh, me puhuttiin silloin noista asioista, mutta kyllähän mulle siinä tuli vaan entistä paskempi olo. Suoranaisesti tuntui siltä, että hän potkii jo valmiiksi maassa makaavaa. Tiedän, että itsekkään en ole todellakaan täydellinen ja olenkin koittanut parantaa käytöstäni sen verran kuin vain voin. Mutta lopputuloksesta voisin sanoa samaa kuin muuan Tamminen, että mikään ei muutu.

Reilu vuosi tässä on tätä suhdetta takana. Muija opiskelee toisessa kaupungissa, mutta tiiviisti ollaan yhdessä oltu silloin, kun vain siihen on ollut mahdollisuudet, tet-jaksot yms.. Yhteen muuttamistakin ollaan suunniteltu. Nyt kun tuo parempi puolisko palaa takaisin kotikaupunkiinsa, niin en kyllä tiedä, että mitäs sitä sitten. Olen kyllä vähän sillä kannalla tässä ollut, että loppumetreillä tässä aletaan olla, kun mikään asia ei tunnu muuttuvan vaikka niistä kuinka keskustelisi ja yrittäisi.

On kyllä vähän monijakoiset fiilikset oikeasti. En oikein tiedä, että mitä tässä tekis. Osa minusta hyppisi riemusta kattoon, jos saisin taas olla sinkkuna ja juosta kukasta kukkaan. Toisaalta taas toinen puolisko minusta on pelonsekaisin tuntein, että mitä jos tosiaan jään yksin. Joka tapauksessa tämä tilanne on tällä hetkellä aika ilkeä, kun on mieleltään jo muutenkin todella pohjalla ja olotilat heittelee maanisen ja depressiivisen välillä todella pahasti.

Vittu mitä paskaa oikeasti. Haarojakaan tuo ei ole aukonut pitkään aikaan. Toivottavasti nämä asiat tässä piakkoin lähde lutviutumaan johonkin suuntaan. Varmasti viimeistään sitten, kun tuo palaa taas kouluun.

PS. Anteeksi pitkä viesti, mutta päätin nyt sittenkin avautua kunnolla.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
PS. Anteeksi pitkä viesti, mutta päätin nyt sittenkin avautua kunnolla.

Meitä on tällä palstalla sellaisiakin, joiden keskittymiskyky riittää lukea pidempiäkin juttuja.

Jos mielipidettä kaipaat, tai vaikka et kaipaisikaan, niin tässä tulee:

On tietenkin mahdotonta tietää tilanteesta kaikkea ja kokonaiskuvan saamiseksi vaadittaisiin sen toisenkin osapuolen kanta. Kuitenkin, mitä tuosta sinun kertomastasi tuli ensimmäisenä mieleen, oli se, että kuolonkoureissaan tuo suhde jo on. Tottumisen ja välittämisen voima on kuitenkin suuri, jos ei olisi, ei olisi kivuliaasti loppuvia suhteitakaan. Yrittää voi aina jos tahtoa löytyy, mutta mt- ongelmista ja töistä/koulutuksesta vittuileminen on todellista vyön alle lyömistä. Jos toinen haluaa puhua asioista ja olla avoin, kun taas toinen haluaa lakaista asioita maton alle ja pitää yllä jotain vitun kiiltokuvaa ulospäin, on näkemysero jo sitä luokkaa, että ainakin itselleni tilanne olisi kestämätön.

Yksin jäämisen pelko näyttelee välillä liian suurta osaa parisuhteissa. Itsellänikin on sellaisesta kokemusta, että on toisen kanssa lähinnä siksi, ettei halua olla yksin. Ja vaikka tiedostaa asian olevan juuri noin, niin silti sitä haluaa vaan yrittää, että josko se kuitenkin siitä muuttuisi. Ei muutu.

On toki olemassa tapauksia, joissa suuren kriisin partaalla tai loppumassa oleva suhde on saatu pelastettua. Se kuitenkin vaatii rakkautta, yhteisymmärrystä ja joustamista. Toisen kantilta asioiden näkeminen on välttämätöntä. Juttusi perusteella ei naisella halua sellaiseen juuri ole.

Asiasta kertomasi perusteella sanoisin, että ei jatkoon. Itse asiassa tuosta tulee vähän sellainenkin fiilis, että eukko haluaa erota, mutta ei sitä jostain syystä halua sulle sanoa, niin alkaa sitten vaan passiiviseksi ja vittumaiseksi odottaen sinun päättävän tuon suhteen. Jotkut kun toimivat juuri tuolla lailla välttääkseen aloitteen tekemisen. Miksi, sitä en tiedä.

Äkkiähän se selviää. Sano hänelle, että jos asiat eivät muutu, niin tiet eroavat. Tee kuitenkin samalla selväksi, että haluaisit kyllä edelleen yrittää (jos edes haluat?), mutta se tuntuu mahdottomalta hänen käyttäytymisensä huomioon ottaen. Ja kun hän alkaa (ja hänhän alkaa) syyttämään sinua siitä, että asiat ovat huonolla mallilla, niin sano, että olet valmis kyllä yrittämään kovemmin, jos hänkin yrittäisi edes vähän nähdä asioita sinun kannaltasi.

Jos puhuminen ei auta, niin ei auta mikään. Sitten vaan nöyrästi päin pistimiä ja kohti uusia seikkailuja. Se on kohta taas kesäkin.

*edit*

...toinen puolisko minusta on pelonsekaisin tuntein, että mitä jos tosiaan jään yksin.

Pelottaako sinua todella se, että saatat jäädä yksin vai se, että saatat menettää hänet? Tai varmasti mukana on kumpaakin, mutta tulipahan vaan mieleen, että jos kyse on puhtaasti tai edes enimmäkseen ensimmäisestä vaihtoehdosta, olet itsekin suhteessa vääristä syistä.
 
Viimeksi muokattu:

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Yrittää voi aina jos tahtoa löytyy, mutta mt- ongelmista ja töistä/koulutuksesta vittuileminen on todellista vyön alle lyömistä. Jos toinen haluaa puhua asioista ja olla avoin, kun taas toinen haluaa lakaista asioita maton alle ja pitää yllä jotain vitun kiiltokuvaa ulospäin, on näkemysero jo sitä luokkaa, että ainakin itselleni tilanne olisi kestämätön.

Joo kyllähän tuon viimeisimmän purkauksen jälkeen tuli sellainen olo, että tässä lyödään lyötyä, niin kuin totesinkin aiemmin. Sinänsä mielenkiintoista, että miksi minä olen hänen silmissään yhtäkkiä ns. huono ihminen. Kuitenkin ollaan tunnettu tyttöystäväni kanssa jo hyvän tovin ennen kuin alettiin tapailemaan ja seurustelemaan. Joten siltä osin molemmille on ollut selvää, että millainen tyyppi toinen noin päällisin puolin on.


On toki olemassa tapauksia, joissa suuren kriisin partaalla tai loppumassa oleva suhde on saatu pelastettua. Se kuitenkin vaatii rakkautta, yhteisymmärrystä ja joustamista. Toisen kantilta asioiden näkeminen on välttämätöntä. Juttusi perusteella ei naisella halua sellaiseen juuri ole.

Itselläni olisi kyllä haluja parantaa tämä tilanne ja jatkaa suhteessa eteenpäin. Tilanne on sikäli sekava, että mistään kauheasta kriisistä ei oikeastaan ole kyse, mutta kun tämä homma ns. jyllää paikallaan, niin se alkaa rassaamaan ja pahasti.

Äkkiähän se selviää. Sano hänelle, että jos asiat eivät muutu, niin tiet eroavat. Tee kuitenkin samalla selväksi, että haluaisit kyllä edelleen yrittää (jos edes haluat?), mutta se tuntuu mahdottomalta hänen käyttäytymisensä huomioon ottaen. Ja kun hän alkaa (ja hänhän alkaa) syyttämään sinua siitä, että asiat ovat huonolla mallilla, niin sano, että olet valmis kyllä yrittämään kovemmin, jos hänkin yrittäisi edes vähän nähdä asioita sinun kannaltasi.

Asioista puhuttiin hieman silloin, kun hän viimeksi alkoi avautumaan ja toiveena esitin, että voisi pikkuisen ottaa muakin huomioon ja ettei sitä nyt noin vain ykskaks ollakkaan hymy huulilla 24/7 ja pirteänä kuin peipponen. Tämän jos tuo naiseni saisi jotenkin sisäistettyä ja ymmärtäisi, että mun on pakko saada joskus purkaa asioita mieleni syövereistä, niin olo paranisi varmasti meillä molemmilla. Nainen tietäisi miltä musta tuntuu ja mitä ajattelen. Ei tarvitsisi yksin pohtia kaikkea ja sitä kautta tulisi parempi olo.

Nyt tällä hetkellä tuntuu, että jos puhun vähänkin jostain omasta ongelmastani, niin se aiheuttaa naiselleni vittuuntuneisuuden tunteita. Pitänee ottaa tämä asia puheeksi uudestaan, että asiat lähtisi johonkin päin etenemään. Minua ainakin jäi viime keskustelusta vaivaamaan tuo, että en saisi oikeastaan mistään avautua. Varmasti naistakin nyt joku vielä hiertää, kun kehonkieli on välillä mitä on.


Pelottaako sinua todella se, että saatat jäädä yksin vai se, että saatat menettää hänet? Tai varmasti mukana on kumpaakin, mutta tulipahan vaan mieleen, että jos kyse on puhtaasti tai edes enimmäkseen ensimmäisestä vaihtoehdosta, olet itsekin suhteessa vääristä syistä.

Kyllä minua pelottaa se, että menettäisin hänet. Kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan sen verran hieno nainen, jonka kanssa voisin elämän loppuun asti olla, jos vain saisin olla avoimempi. Rakastan naistani edelleen hyvin paljon ja sen takia tämä tilanne onkin välillä hyvinkin raskas.

Noh, yhteenvetona voisin tiivistää, että otanpa tosiaan aiheen taas puheeksi ja utelen, että mikä tässä nyt mättää. Täysin toivoton tämä tilanne ei mielestäni kuitenkaan vielä ole, mutta jos nainen ei halua yrittää, niin se on soronoo sitten. Yksin sitä on ennenkin pärjätty.
 
Kerro nyt ihmeessä lisää! Kun on omalla naisrintamalla hiljaista kuin huopatossutehtaalla niin mielellään sitä kelaisi vaikka muitten juttuja.

No kerrotaan kun Babu niin haluaa.

Kortti kirjoitettu, enää pitää vain nähdä nainen ja antaa "kirje" hänelle. Kerron siinä selkeästi, että haluan vaihtaa numerot hänen kanssaan ja niin hän voisi vastata joko myönteisesti tai kielteisesti treffikutsuun.

Näihin Jomppa_koon paskanjauhanta mielikuvitusjuttuihin on enää ihan turhaa tarttua.

Muista että voit erehtyä pahasti arviossasi. Ollaan kuitenkin siinä tasoissa, ettei kumpikaan voi todistaa näitä kirjoitettuja sanoja todeksi. Et sinä, enkä minä. Kai sinä sen pystyt myöntämään?
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Kortti kirjoitettu, enää pitää vain nähdä nainen ja antaa "kirje" hänelle. Kerron siinä selkeästi, että haluan vaihtaa numerot hänen kanssaan ja niin hän voisi vastata joko myönteisesti tai kielteisesti treffikutsuun.

Älä, ÄLÄ ja ÄLÄ.

Saat vaan psykopaatin maineen. Mieluummin mene reilusti juttelemaan ihanmitävaan (valitse kuitenkin aihe, jota normaalit ihmiset suosivat), ja JOS näyttää sopivalta, niin pyydä kahville jatkamaan juttua muutaman jutustelukerran jälkeen. Luo muukin kuin yksipuolinen katsekontakti ensin, paljasta friikki puolesi vasta myöhemmin.
 

Gentleman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kortti kirjoitettu, enää pitää vain nähdä nainen ja antaa "kirje" hänelle. Kerron siinä selkeästi, että haluan vaihtaa numerot hänen kanssaan ja niin hän voisi vastata joko myönteisesti tai kielteisesti treffikutsuun.


Entä jos nainen haluaakin pitää oman numeronsa? Puhelinnumeron vaihtaminen tuottaa vaikeuksia silloinkin, kun vaihtaa ns "tyhjään" numeroon saati tuollainen ristiin vaihtaminen.

No, pelleily pelleilynä ja tsemppiä. Hyvä huomata, että tuollainen "perinteinen" tapa tehdä tuttavuutta on vielä jollain käytössä.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
No niin Jomppa, kortti kuoreen ja rahaa mukaan, sillä se lähtee.
 

Morgoth

Jäsen
Saat vaan psykopaatin maineen.

Ilmeisesti sille tanskalaiselle poliisimurhaajallekin olisi ollut enemmän tarjolla piirakkaa enemmän kuin pystyi ottamaan vastaan? Kirjeitä (naisilta!) ainakin tuli kuulemma ovista ja ikkunoista, joten ei se psykopaatin maine välttämättä haitaksi ole.

Jomppa voisi vaikka pistää mällit sinne kahvikuppiin ja pyytää tyttöä keittelemään kahvit, niin on jo maito valmiina tai tarjoiteltu jomppa koo tyyliin. Vaikka kympin seteli (tai vaikka prepaid-kortti johon ladattu puheaikaa, niin tyttö voi sitten soitella ilmaiseksi takaisin) vielä sitten samaan kuoreen, niin tyttö ei ihan turhaan pelästy ja tunne itseään täysin arvottomaksi ja vaikka 100x zoomilla otettu kuva vielä koosta, niin tyttö voi arvioida varustuksen riittävyydenkin kahvia juodessa. Tietysti jos löytyy niin ottaa kopsut vaikka lääkärintodistuksessa jossa diagnosoitu F20, niin eiköhän se tee vaikutuksen tyttöön kuin tytöön.

Raporttia taas jatkoaikaan, kun peitto on heilunut ja homma hoidettu taas tyylikkäästi ns. himaan.
 
Viimeksi muokattu:
No niin Jomppa, kortti kuoreen ja rahaa mukaan, sillä se lähtee.

Ei lähtenyt taaskaan, vaan pakit tuli jälleen kerran. Ei ole kuulemma sellaisessa tilanteessa, että voisi kanssani ulos lähteä. Kai tuo sitten on varattu, ei mahda mitään. Toivottavasti tuo ei nyt kuitenkaan johdu siitä, että hän olisi tilannetta jotenkin säikähtänyt. No, näkeehän sen ensi viikolla sitten, vältteleekö se minua vai ei.

Ottaa vaan päähän kun taas kävi näin.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
No niin Jomppa, kortti kuoreen ja rahaa mukaan, sillä se lähtee.

Ei lähtenyt taaskaan, vaan pakit tuli jälleen kerran.

Selkeä homma, laitoit kuoreen liian vähän rahaa. Seuraavalla kierroksella suosittelisin tuplaamaan summan. Myös joku Casino- arvan tyyppinen ratkaisu olisi kova, koska fiksumpi typy ymmärtää tuosta sellaisen "ei voi voittaa, jos ei koita" - symboliikan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös