Toki paidan silittämistä ei tule myöskään vähätellä..
Niin, itsehän en ole koskaan silittänyt yhtäkään vaatekappalettani! Saatoin kyllä lapsena kokeilla, en ole varma. Eikä äitinikään ole vaatteitani silitellyt sitten 1990-luvun alun. Hyvin oon pärjännyt, ministeriössäkin on tullut oltua töissä (ei siivoojana tms.).
Onhan mulla nainen, silitelkööt hän, jos silitysasia on tärkeä. Minä voin sitten siitä edestä silitellä sitä naistani ja jopa hieroa, jos tarvetta on.
Laittakaa vaan junttisovinistikategoriaan (siellähän jo varmasti monen mielissä olinkin). Kyllä se vaatteiden silitys on naisten puuhaa. Ja mies voi olla nainen. Minun hommia sitten ovat autohommat, ruohonleikkuu, ryyppääminen, halonhakkuu, lampunvaihto, remonttihommat, imurointi, mattojen tamppaus, ruokaostokset (osin) ja tulevan mahdollisen perheeni hankeen ajaminen kirveen kanssa.
Kun roolit ovat selkeät, yhteispeli toimii. Niin se on lätkässäkin ja parisuhteissa. Naisia vituttaa, kun miehet ovat niin ämmiä. Ei ne sitä tiedä, että se niitä vituttaa mutta niin se on. Sitä tiukkapipoisemmin kantaani vastaan ovat ne, jotka todellisuudessa eniten sitä toisenlaista elämää tarvitsisivat. Jos naiseni vaihtaisi autooni renkaita, niin kyllä se minua ainakin alitajuisesti ahdistaisi, kun se ei ole lainkaan naisen hommaa. Merkityskin kaikkoaisi. Se on taitolaji olla sopivan mies, joka ei kaikkeen suostu mutta kuitenkin olla sellainen, joka ei laita naistansa liian tiukille eli vittuunnuta sitä ja hoitaa oman leiviskänsä. On oltava herrasmies ja mies. Herrasmies ei silitä paitojaan, vaan niin tekee vain naiseksi muuttunut herrasmieheksi itseään luuleva nykyajan betauros.
En minä yritä olla mikään, tässä ei ole äijäkorostustarvetta pätkääkään, olen vain tämmöinen ja pidän linjaani oikeana ja toimivana. Tietysti on olemassa vässykkänaisia, joille paitoja silittelevät näennäisesti menestyvät vässykkämiehet ovatkin sopivia. Ainakin aikansa, ennen naisen Kanarian reissua...
T: Audimies vol. 2