solamnic76
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Carlos Tevez... siis punaistako pitää kumartaa?
Ja vielä mitä! Hauskaahan tuon kanssa oli. Oikein viereen tuli nukkumaan. Seuraavana päivänä juteltiin ja kiiteltiin seurasta jne. Mutta illalla taisi minulle iskeä pieni psykoosi koskien ensimmäisen kappaleen lupausta. Koneen välityksellä juteltaessa aistin tytöstä aika kovaa kiinnostusta. Kaippa minua rupesi ahdistamaan, mutta heitin sitten päättäväisesti, että minusta ei miestä saa. Tyttö tottakai pettyi tästä.
Olen onnellinen puolestasi, mutta hiukan surullinen myös tytön puolesta. Olen vakaasti niitä ihmisiä ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan, ja milloinkaan ei pidä naulata asenteita "ei naista enää koskaan" liian tiukasti tai estää itseään elämästä. Kenties ihastumastakin, ja rakastumasta.
Ihminen elää, kasvaa, muuttuu ja kehittyy. Rakastumisen ja ihastumisen voi kokea myöhemmin ihan eri tavalla, mutta kuitenkin yhtä mahtavana. Itse tosiaankin vannoiduin poikamieheksi ja saman tien siitä parin viikon sisään kävi jotain odottamatonta. Olen tässäkin ketjussa kertonut.
Nyt seurustelen ja olen elämääni aika tyytyväinen. Tietysti koko hommassa hauskinta oli se, että tämä nainenkin oli päättänyt olla ottamatta enää koskaan miestä. Ja hommat menikin perse edellä puuhun, ei mitään treffejä eikä meikkejä - vain hyvää keskustelua, punaviiniä ja lopulta seksiäkin. Ennakkoluulotonta ei-seurusteluun tähtäävää seksiä. Elämäni parasta. Vaan nyt seurustellaan, ja aina jaksetaan nauraa asian absurdiutta ja elämän arvoituksellisuutta.