Noniin erosta on nyt kohta kaksi kuukautta. Joulu on tähän asti tuntunut sanotaanko nyt haastavalta. Aamuisin kun herää niin mielen valtaa kova ikävä, eikä yhtään helpottanut saadessani joulukortin exältä.
Nyt oikeastaan huomaa, että on ensimmäistä kertaa aikaa käsitellä päässään suhteen loppua. Opiskelu on vienyt ajatukseni eroprosessista kokonaan muualle. Kovin uskoin jo olevani voiton puolella, mutta nyt vasta huomaa kuinka paljon työtä on vielä edessä. Toivottavasti saisin käsiteltyä tämän ennen koulunpenkillle palaamista, koska olen huomannut, että persoonallisuuteni on muuttunut aiemmasta iloisesta ja sosiaalisesta enemmän siihen suuntaan, että vituttaa kaiken maailman naisihmiset eikä pahemmin jaksa näyttää sitä oikeaa hyvää-minää heille.
Olen aina toilaillut humalassa. On se jumalauta uskomatonta, miten alkoholi voi vaikuttaa aikuiseen ihmiseen. Ihan sama millaista mantraa itselleni hoen niin aina tietyssä vaiheessa iltaa tulee sellanen "hälläväliä mistä tai kenen vierestä herään"-fiilis. On niin vittumaista ja säälittävää toimintaa kyllä, mutta en tiedä miten tuostakin pääsisi eroon. Vielä en ole pahemmin kaveriporukassa ruvennut iskemään, mutta pari kertaa on jo ollut todella lähellä. VITTU! Onko neuvoja tästä eroon pääsyyn? Alkoholin juomisen lopettaminen ei ole vaihtoehto.
Sitten niistä nykyisistä naisasioista. Hauska tapahtuma syksyltä. Erästä tyttöä olin jo vähän kauemmin katsonut sillä silmällä, mutta kuulin hänen seurustelevan. No kerran sitten illanistujaisissa juttelimme ja kerroinkin hänelle, että taisin vähän ihastua häneen. No ei siinä mitään, häntä kovin ihmetytti (ihan positiivisesti), että uskalsin sen noin päin naamaa sanoa. Pari kuukautta myöhemmin nähtiin taas illanistujaisissa ja tyttö tuli kysymään, mitä oikein tarkoitin sanoillani kun viimeksi nähtiin? Kerroin, että ei se nyt niin vakavaa ollut ja ajattelin jatkaa iltaa, mutta häntä asia kiinnosti ja kertoi ettei tiennyt ollakko imarreltu vai painostettu? Loppujen lopuksi tyttö piteli jo kovin kädestä kiinni ja siinä kaveriporukassa iltaa istuttiin. Tästä viikko ja näimme koulussa ja ihan uskomatonta miten jonkun käytös voi muuttua. Tytöllä tuntui olevan kovin jotain meikäläistä vastaan vaikka mitään en ollut tehnyt. Hän tuli minulle juttelemaan, hän otti kädestä kiinni etc... Ihan sama mitä koulussa sanoi niin jotain vittuilun ja naljailun välimaastosta tuli vastaukseksi. Ja todellakaan en mitään iskurityksiä (kerrankin) ollut laittanut ilmoille, koska minusta seurustelusuhdetta pitää kunnioittaa.
Taidan vieläkin olla vähän ihastunut tähän daamiin kun jaksan jauhaa... Hyvää joulua!
