Naisasiat

[ms.qvist]

Ja ainahan on myös sellainen vaihtoehto, että jouluaterialta voi jättäytyä kokonaan pois, jos juhlallisuus on jotenkin este eikä itseä nappaa.

Toisinaan tällaista vaihtoehtoa ei välttämättä ole olemassa vaikka niin haluaisikin, tai voihan sellainen olla olemassa mutta sellaisen option käyttämisestä voi seurata pienoinen kriisi... eli kannattaa siis harkita milloin turvautua tällaiseen vaihtoehtoon.

Jos rakastaa kumppaniaan niin onko nyt loppujen lopuksi niin kauheaa jos yhtenä päivänä vuodesta luopuu periaatteistaan ja koettaa käyttäytyä siten kuten kenties hivenen vanhoilliset kumppanin vanhemmat olettavat kunnollisen ihmisen käyttäytyvän? Ne huonommat tavat voi kyllä tuoda esiin sitten hiljalleen päivien ja kuukausien vieriessä ohi.

vlad.

 

[moby]

Jos rakastaa kumppaniaan niin onko nyt loppujen lopuksi niin kauheaa jos yhtenä päivänä vuodesta luopuu periaatteistaan ja koettaa käyttäytyä siten kuten kenties hivenen vanhoilliset kumppanin vanhemmat olettavat kunnollisen ihmisen käyttäytyvän? Ne huonommat tavat voi kyllä tuoda esiin sitten hiljalleen päivien ja kuukausien vieriessä ohi.

Siis tässä tapauksessahan tuo nainen kertoi
isovanhempiensa olevan rentoja, kun ko. henkilö kysyi miten pitäisi käyttäytyä. En voi kuvitella, että rentojen isovanhempien kanssa pitäisi pingottaa hirveästi.

Kuitenkin itse näyttäisin tuollaisille "rennoille" ihmisille omat vajavaisuuteni alkaen röökistä jatkuen alkoholiin ja ihan ekalla kerralla. Jos heidän kerrottaisiin olevan vanhoillisia, toki käyttäytyisin toisella tavalla, mutten peittelisi omia "huonoja" tapoja. Perseen nuolemisellakin on rajansa. Ja se raja on juuri tässä. Ei voisi vähempää kiinnostaa nihilistien mielipiteet.

 

[tinkezione]

Jos rakastaa kumppaniaan niin onko nyt loppujen lopuksi niin kauheaa jos yhtenä päivänä vuodesta luopuu periaatteistaan ja koettaa käyttäytyä siten kuten kenties hivenen vanhoilliset kumppanin vanhemmat olettavat kunnollisen ihmisen käyttäytyvän? Ne huonommat tavat voi kyllä tuoda esiin sitten hiljalleen päivien ja kuukausien vieriessä ohi.

Tiedä hänestä, onko se niin kauheaa, mutta on se ainakin omien periaatteiden vastaista tehdä jotakin, koska joku muu niin vaatii suostumatta näkemään muita näkökantoja kuin omat vanhoilliset näkökantansa. Kukin tyylillään.

 

[Jopetus]

Tiedä hänestä, onko se niin kauheaa, mutta on se ainakin omien periaatteiden vastaista tehdä jotakin, koska joku muu niin vaatii suostumatta näkemään muita näkökantoja kuin omat vanhoilliset näkökantansa. Kukin tyylillään.

Kovin mielellään täällä syyllistellään kyseisen neidon isovanhempia siitä että näkevät asiat oman sukupolvensa kannalta, ja ymmärretään sitä että Raholan Rotta käyttäytyi niin kuin hänestä tuntui oikealta.

Olisko kuitenkin niin että myös kyseiset isovanhemmat olisivat toimineet oman oppimansa mukaan, eli jos herra Rotta ei täytä heidän asettamiaan kriteereitä lapsenlapsensa sulhaseksi niin heillä on täysi oikeus tätä arvostella. Tärkeintä kai kuitenkin että välikäteen jäänyt morsianehdokas osaa tehdä omat päätöksensä huolimatta isovanhempien tai herra Rotan mielipiteistä?

 

[sampio]

Sitähän minä ihmettelikin...

Ok, käsitin väärin. Seison korjattuna.

 

[Alamummo]

En ota nyt kantaa siihen, olivatko kyseisen tapauksen isovanhemmat takakireitä muinaisjäännöksiä historian hämärästä. Sen kuitenkin sanon, että osoittaa täydellisen surkeaa tilannetajua ja olemattomia käytöstapoja jos ensivierailulla kutsuttuna toisten kotiin alkaa selittää krapulaa syyksi huonolle ruokahalulleen. Ja työntää jälkkäriksi mällin huuleen.

Ne, jotka selittävät käytöksen oikeutetuksi tällaisessa tilanteessa sillä verukkeella, että "olen oma itseni ja itteäni en ala muuttaa" voisivat lainata Kibe Kuhdalta sen peilin ja katsoa siihen. Tällaiset tyypit ovat täysiä metsäläisiä. Millä muulla nimellä voi kutsua ihmistä, joka ei ole oma itsensä joutuessaan olemaan huomaavainen isäntäväelleen.

 

[theace]

Ne, jotka selittävät käytöksen oikeutetuksi tällaisessa tilanteessa sillä verukkeella, että "olen oma itseni ja itteäni en ala muuttaa" voisivat lainata Kibe Kuhdalta sen peilin ja katsoa siihen. Tällaiset tyypit ovat täysiä metsäläisiä. Millä muulla nimellä voi kutsua ihmistä, joka ei ole oma itsensä joutuessaan olemaan huomaavainen isäntäväelleen.

Nimenomaan näin. Se ei ole pois kenenkään "omana itsenään olemisesta" jos käyttäytyy vieraisilla isäntäväkeä kohden kunnioittavasti. Varsinkin jos puhutaan vanhemmista ihmisistä Päinvastoin, sellainen käyttäytyminen pitäisi olla osa jokaisen perus minää. Nyt ei puhuta mistään mielistelystä, vaan yleisistä käytöstavoista. Joka ei niitä hallitse, voi ottaa negatiivisen palautteen vastaan täysin ansaitusti.

 

[tinkezione]

Ne, jotka selittävät käytöksen oikeutetuksi tällaisessa tilanteessa sillä verukkeella, että "olen oma itseni ja itteäni en ala muuttaa" voisivat lainata Kibe Kuhdalta sen peilin ja katsoa siihen.

Jos tunnet Kibe Kuhdan niin hyvin, että saat peilin häneltä lainaan niin toisitko sen tänne Helsingin Sörnäisiin? Alkuperäinen postaaja sanoi antaneensa itsensä ymmärtää kyseisten isovanhempien olevan rentoja ts. silloin ei pitäisi tarvita ylimääräisiä pingottaa ja yrittää olla isovanhempien mieliksi jotakin, mitä ei ole.

 

[DummBell]

Jos tunnet Kibe Kuhdan niin hyvin, että saat peilin häneltä lainaan niin toisitko sen tänne Helsingin Sörnäisiin? Alkuperäinen postaaja sanoi antaneensa itsensä ymmärtää kyseisten isovanhempien olevan rentoja ts. silloin ei pitäisi tarvita ylimääräisiä pingottaa ja yrittää olla isovanhempien mieliksi jotakin, mitä ei ole.

Jonkun aikaa aihetta sivusta seuranneena en voi kuin ihmetellä, mihin on hävinnyt käytöstavat? Jos olet ekaa kertaa jossain vieraissa (olkoon vaikka tyttöystävän "rennoilla" isovanhemmilla), ei siellä jumaliste vedetä nuuskaa huuleen toisten edessä ja paasata krapulan ilosanomaa! Mikä vittu nykynuorisoa vaivaa, jos ei yksinkertaisia etikettisääntöjä osata?

En tiedä, saattaa olla, että olen ns. kalkkis (25 vuotias), mutta mielestäni kyseinen käytös oli, jos ei törkeää, niin idioottimaista. Jotkut nyt saattavat olla vanhoellisia, varsinkin vanhemmat ihmiset.

Ei sillä, yhtä vähän isovanhemmilla on sananvaltaa päättää, kenen kanssa lapsenlapsi seurustelee...

 

[Ender00]

mutta mielestäni kyseinen käytös oli, jos ei törkeää, niin idioottimaista.

Todellakin näin.

Kyseisen mällihuuleen tyypin täytyy olla kyllä nuori kaveri, muutoin ei tuollaista itsekkyyttä ja ajattelemattomuutta voi ymmärtää.

"Minä halusin olla oma itseni", no kiva, mutta sitten kun isovanhemmat olivat omia itsejään eivätkä tuota hyvällä katsoneet niin tullaan tänne avautumaan.

Minä minä minä vaihe onneksi yleensä alkaa jossain vaiheessa 20-ikävuoden jälkeen hälvenemään ja maailmankuva muutenkin laajenemaan.

Sen lauluja laulat, jonka kämpillä pyörit. Minusta tuon pitäisi olla täysin itsestään selvää, kaikille ei näköjään näin ole.

 

[Alamummo]

Jos tunnet Kibe Kuhdan niin hyvin, että saat peilin häneltä lainaan niin toisitko sen tänne Helsingin Sörnäisiin? Alkuperäinen postaaja sanoi antaneensa itsensä ymmärtää kyseisten isovanhempien olevan rentoja ts. silloin ei pitäisi tarvita ylimääräisiä pingottaa ja yrittää olla isovanhempien mieliksi jotakin, mitä ei ole.

Eli se, että isäntäväen sanotaan olevan rentoa porukkaa, antaa oikeuden käyttäytyä kuin sika pellossa? Mielestäni hyvissä käytöstavoissa ei ole mitään pingottamista ja kun vanhoista ihmisistä on kyse, niin luulisi tollommankin ymmärtävän käyttäytyä asiallisesti. Etenkin, kun on kyse ensitapaamisesta.

 

[Rod Weary]

Jos minä olisin oma itseni, kun joku vetää väsäämäni herkkuaterian jälkeen olohuoneessani mällin huuleen, tai vielä pahempaa - röökiksi, pistäisin nulikkaa siististi kuonoon. Ja sitten niska/pers-otteella mäjelle. Ja sehän on vain luonnollista olla oma itsensä.

 

[Miguel]

Alkuperäinen postaaja sanoi antaneensa itsensä ymmärtää kyseisten isovanhempien olevan rentoja ts. silloin ei pitäisi tarvita ylimääräisiä pingottaa ja yrittää olla isovanhempien mieliksi jotakin, mitä ei ole.

Olisiko pierun pidättely tai vittu-sanan käytöstä pidättäytyminen tässä tapauksessa "ylimääräistä pingottamista"?

 

[Palstalegenda]

Tapasin tuossa erään naisen pari kertaa. Selvisi, että sillä on tällä hetkellä kolme koiraa, alaskanmalamuutteja. Oli sillä ollut neljäkin hurttaa mutta "hän sitten kuoli". Ja niiden piskien kanssa se sitten touhuaa jatkuvasti. "Ihanaa, kun on joulun aikana lomaa ja vuodenvaihteessakin, niin saa kokonaisia päiviä touhuta koirien kanssa". Ei vittu, muuten mukava nainen mutta mutta kyllä minä en sellaista kestä, joka vapaa-aikansa tärvelee touhuamalla joidenkin karvatassujen kanssa. Mulle se, että naisella on 3 koiraa, on pahempi asia, kuin jos sillä olisi 3 lasta ja se olisi yh.

Että se siitä parisuhteen kehittelystä.

 

[kakkonen]

Olisiko pierun pidättely tai vittu-sanan käytöstä pidättäytyminen tässä tapauksessa "ylimääräistä pingottamista"?

On todellakin. Rehellinen pieru ei voi häiritä kenenkään iltaa ja puhetapa on se mikä on. Onhan se hyvä että isovanhemmat näkee millainen kaveri on, oma itsensä....ja voi tehdä omat johtopäätökset pitääkö kaverista eli ei. Helposti käy tuolla asenteella kyllä että ei pidetä.

Ei vittu, muuten mukava nainen mutta mutta kyllä minä en sellaista kestä, joka vapaa-aikansa tärvelee touhuamalla joidenkin karvatassujen kanssa. Mulle se, että naisella on 3 koiraa, on pahempi asia, kuin jos sillä olisi 3 lasta ja se olisi yh.

Molempi pahempi. Mutta koirat voi laittaa ulos, lapsia (ainakaan pieniä) ei oikein voi. Ja ollaanhan lapsissa muutenkin hieman enemmän kiinni. Eli luulisin että suurin osa kyllä ottaisi tuon 3 koiran emännän kuin valmiin "suurperheen".

 

[Johannes]

Olisiko pierun pidättely tai vittu-sanan käytöstä pidättäytyminen tässä tapauksessa "ylimääräistä pingottamista"?

Tähän vaikuttaa paljon se, onko naisesi enemmän vanhempiensa lapsi kuin itsenäinen aikuinen, joka kuuntelee toki vanhempiaan, mutta on jo itsenäinen. Esim. 40-vuotias sinkkunainen voi olla vielä enemmän lapsi ajatusmaailmaltaan kuin oma itsensä, vaikka tätä ei uskoisi. Lapsiaikuinen häpeää sinua vanhempiensa silmissä, jos pieraiset ym., mutta aikuinen nainen nauraa iloisesti koko tilanteelle, jos naisessa on ainesta.

Nimimerkki: "Oikeaa kokemusta niiltä ajoilta, kun sinkkuilin muutama vuosi sitten, nyt taas onnellisesti naimisissa."

PS. Voi sitä mennä pieraisemaan vessaan isovanhempien luona ja vittu-sanan ei luulisi häiritsevän ketään Suomessa v. 2009.

 

[Luutnantti]

Lapsiaikuinen häpeää sinua vanhempiensa silmissä, jos pieraiset ym., mutta aikuinen nainen nauraa iloisesti koko tilanteelle, jos naisessa on ainesta.

Ei saatana. Päivän paras! Taitaa olla Johanneksella melkoinen kaappaus kotipuolessa :D

 

[Palstalegenda]

Molempi pahempi. Mutta koirat voi laittaa ulos, lapsia (ainakaan pieniä) ei oikein voi. Ja ollaanhan lapsissa muutenkin hieman enemmän kiinni. Eli luulisin että suurin osa kyllä ottaisi tuon 3 koiran emännän kuin valmiin "suurperheen".

Kyllä minusta kuulosti, että enempi se niissä koirissaan on kiinni kuin muuan yhden lapsen yh, jota vuosi sitten tapailin. Tai ainakaan mua ei haitannut se, kun se yksivuotias aamulla ryömi syliin, kuin jos heräisin siihen, että joku piski aamulla herättää kuolaamalla naaman sillä kielellään, jolla se aamulla nuoli alapäänsä.

Ja minä kun en siihen suurimpaan osaan tässä asiassa kuulu, niin siinä se ongelma sitten olikin ja se siitä orastavasta parisuhteesta. Kukin mieltymystensä mukaan.

 

[Snakster]

Molempi pahempi. Mutta koirat voi laittaa ulos, lapsia (ainakaan pieniä) ei oikein voi. Ja ollaanhan lapsissa muutenkin hieman enemmän kiinni. Eli luulisin että suurin osa kyllä ottaisi tuon 3 koiran emännän kuin valmiin "suurperheen".

Lapset kasvavat ja alkavat pärjätä jossain vaiheessa omillaan, jolloin yh:n kelkkaan lähteneelle koittaa aivan uudenlainen tilanne. Nuo kuolaavat oliot sen sijaan vaativat jatkuvaa hyysäystä loppuun asti ja kun edellisestä sukupolvesta aika jättää, niin arvatenkin uusi satsi otetaan kierrokseen. Kyllä minä mieluummin ottaisin yh:n kuin koirahullun.

 

[Rod Weary]

Kyllä minä mieluummin ottaisin yh:n kuin koirahullun.

Koiraihminen on lievempi ja huomattavasti sosiaalisempi tapaus kuin koirahullu. Jos ei itse ole eläinrakas, tuskin joutuu kovin kauan edes itse pohtimaan valintaansa. Kyllä se valinta tehdään ihan muualla siinä tapauksessa.

 

[Johannes]

Tarkennetaan sen verran, että kannattaa tietysti vähän skarpata mummolassa ym. paikoissa. Jos "pierettää", niin hyökkää vessaan yhtä nopeasti kuin Mika Nieminen takaisin vaihtoaitioon aloituksen jälkeen, pelatessaan Jokereissa 97-98, jos on pakko pieraista. Näin minä yritän käyttäytyä, kun joskus, harvoin, kyläillään. Satunnainen vahinkopieru on absurdia, ei kettuilua ja puolison tulee ymmärtää se.

 

[Alamummo]

Kyllä minusta kuulosti, että enempi se niissä koirissaan on kiinni kuin muuan yhden lapsen yh, jota vuosi sitten tapailin. Tai ainakaan mua ei haitannut se, kun se yksivuotias aamulla ryömi syliin, kuin jos heräisin siihen, että joku piski aamulla herättää kuolaamalla naaman sillä kielellään, jolla se aamulla nuoli alapäänsä.

Ja minä kun en siihen suurimpaan osaan tässä asiassa kuulu, niin siinä se ongelma sitten olikin ja se siitä orastavasta parisuhteesta. Kukin mieltymystensä mukaan.

Yleensä ihmiset, joilla on samankaltaiset mielenkiinnon kohteet, tulevat parhaiten juttuun keskenään. Tämä totuus pätee lemmikkienkin kohdalla.

Itselleni ei olisi tullut mieleenkään luopua koiristani jonkun jampan takia.

 

[magnum37]

Itselleni ei olisi tullut mieleenkään luopua koiristani jonkun jampan takia.

Kerrankin voi nostaa peukkua naisen asenteelle. Kyllähän se näin on, että eläimiinsä kannattaa panostaa, ovat nimittäin ainoita ehdottomia rakastajia. Ja jos ei toiselle kelpaa, niin kilometritehtaalle vaan.

Mä lähden siitä, että jos ei elämiä rakasta niin ei kyllä ole huonommin käyttäytyville ihmisillekään juuri mitään annettavaa.

 

[Palstalegenda]

Itselleni ei olisi tullut mieleenkään luopua koiristani jonkun jampan takia.

Ja jos ei toiselle kelpaa, niin kilometritehtaalle vaan...Mä lähden siitä, että jos ei elämiä rakasta...

Enhän tietenkään ole ketään vaatinut luopumaan mistään, vaan ihan itse ns. otin ritolat, kun kuulin naisen koirafanaattisuudesta. Yleensäkään en vaadi toiselta mitään, kerrotaan asiat ja sen jälkeen katsotaan, että soveltuvatko elämät yhteiseloon. Voihan sitä sitä paitsi eläinrakas olla mutta koirafanaattisuus tehdä poikkeuksen. Eilen viimeksi parin kissan (ei naisen vaan siis ihan oikean kissan) kanssa tervehdimme ovella pitkään ja se oli mukava hetki. En siis lähtökohtaisesti eläimiä vihaa, en edes nykyisin enää syö niitä... (paitsi kaloja)

Niin, sen naisen pihamaisema oli silkkaa koiranhäkkiä, hän oli myös ostanut moottorikelkan sitä varten, että saa tehdä valjakkoajeluitansa varten kulkureittejä, harrasti agilityä, siitoskoirasysteemejä, koirablogia, kennelliittotoimintaa ja sellaista. Yksi koira ihan vain lemmikkinä voisi välttää mutta tuo oli minulle jo aivan liikaa! Ja kun ne vapaa-ajatkin olivat kivoja enimmäkseen siksi, että pääsi koiriensa kanssa päivät viettämään, niin jippijee ja lotnamoro!

 

[Ted Raikas]

Itselleni ei olisi tullut mieleenkään luopua koiristani jonkun jampan takia.

Ei tietenkään, mutta ajatellaan nyt asia siten päin, että tutustuisit todella hurmaavaan ja mielenkiintoiseen mieheen. Sitten ennen pitkää osoittautuisi, että kyseinen kaveri onkin aivan totaalisen hurahtanut lintuihin. Hän omistaa monta kakadua ja papukaijan ja jauhaa niistä kaikki päivät ja elää niiden rytmin mukaan ja hössöttää niiden parissa. Lisäksi harkitsee vielä undulaatin hankkimista. Et voi väittää, etteikö sellainen rupeaisi jossain määrin vaivaamaan?

Ihminen on sillä tapaa usein itsekäs ja huomionkipeä, että toki toivoo olevansa partnerilleen se erityisen tärkeä, jolle hän jakaa huomiotaan ja jonka kanssa voi harrastaa kaikenlaista ja viettää yhteistä aikaa. On tietysti aivan ymmärrettävää, että esim. pitkään elämässä mukana kulkenut lemmikki tai vaikkapa oma lapsi on sellainen silmäterä, jota vastaan on huomiossa ehkä mahdotonkin kilpailla - ainakaan samalla lailla. Toisaalta varsinkin lapsen ollessa kyseessä, on ihan selvää, että sellaisen on oltava vanhemmalle kaikki kaikessa.

Itse ainakin myönnän olevani niin omahyväinen, että oletan olevani kumppanille erityisen tärkeä ja saavani myös runsaasti huomiota osakseni. Jos käy niin, että jään ihan täysin paitsioon, niin alan miettiä, olenko todellisessa parisuhteessa laisinkaan.

Lemmikeissä ei ole mitään pahaa, mutta pidän sitä jokseenkin outona, jos ihminen on kuin naimisissa sen lemmikkinsä kanssa. Ihan noin maallikkona se herättää heti epäilyksen siitä, että kyseinen ihminen ei ole kovinkaan kyvykäs luottamaan toisiin ihmisiin, kärsii itsetunto-ongelmista ja kyky sosialisoida lajikumppaniensa kanssa on rajoittunutta.