Naisasiat

[jesse72]

Vanha hoito diagnosoi meikän eräänä vikonloppuna, kun kehuin kuinka hienoa on elellä sinkkuna, eikä ole kenellekkään tilivelvollinen. Muijan mukaan olen sisimmissäni homo, kun en uskalla vakiintua naisen kanssa.. naiset, naiset, nillä se leikkaa..

 

[Vanha Len]

Muijan mukaan olen sisimmissäni homo, kun en uskalla vakiintua naisen kanssa.. naiset, naiset, nillä se leikkaa..

Todellakin loistavasti päätelty vanhalta hoidoltasi. Et sitten kysynyt, mikä oikeasti olet sisimältäsi kun et ole vakiintunut miehenkään kanssa?

 

[Valkohuulikyy]

Varsin typeran oloinen ex-hoito nimimerkki Jesse 72:lla. Toivottavasti vain hoito, eika mikaan entinen tyttoystava. Antaa kerrassaan todella idioottimaisen kuvan naisesta.

Jouluaatto uuden naisen kanssa hotellissa, missa vain yksi sanky. Katsotaan jos aurinko paistaisi Valkohuulellekin.

 

[Ponkke]

Näin se menee. Loistava viikonloppu takana, sitten viikon verran viestitellään ja soitellaan. Sovitaan tapaaminenkin, mutta kas kas. "Olet tosi mahtava, mutta voitaisko nähdä vain kaverina" - mitä helvettiä tuosta ny pitäis päätellä, tai ylipäätään vastata tuohon?

Täällä kaverikorttia odotellessa...En suotta ole skeptinen

 

[Tervalammen Tynamo]

Varsin typeran oloinen ex-hoito nimimerkki Jesse 72:lla. Toivottavasti vain hoito, eika mikaan entinen tyttoystava. Antaa kerrassaan todella idioottimaisen kuvan naisesta.

Jouluaatto uuden naisen kanssa hotellissa, missa vain yksi sanky. Katsotaan jos aurinko paistaisi Valkohuulellekin.

No, eikähän tuo ole nyt pedattu niin pitkälle, että jos nyt ei paista, niin sitten ei koskaan.
Että siltä pohjalta.

 

[Bruno]

Vanha hoito diagnosoi meikän eräänä vikonloppuna, kun kehuin kuinka hienoa on elellä sinkkuna, eikä ole kenellekkään tilivelvollinen. Muijan mukaan olen sisimmissäni homo, kun en uskalla vakiintua naisen kanssa.. naiset, naiset, nillä se leikkaa..

Kato Jesse, mitä vanha homo? Ei vaan, pitänee aloittaa itsetutkiskelu uudestaan , tuon "faktan" jälkeen en ole enää varma omasta seksuaalisuudestani. Minä nimittäin uskaltaisin sitoutua, mutta en ole siinä todellakaan hyvä. Yritys on kova kuitenkin.
Pidän myös saunomisesta ihan kavereiden kanssa samoin kuin voin kyllä nukkua kaverini sohvalla, jos en kotiin pääse, joten taitaa olla aika muuttaa a-rapusta b-rappuun.
Ja omat naisasiani ovat oikeasti hyvin tällä hetkellä ;).

 

[vsmo]

Eilen kihloihin.

Ei muuta.

 

[Iker]

Jouluaatto uuden naisen kanssa hotellissa, missa vain yksi sanky.

Aika pieni hotelli.

Ei mulla muuta. Sen verran voi toki tässä huvikseen mölistä, että loistavasti menee edelleen ja yhteinen tulevaisuus vaikuttaa lupaavalta. Eli mikäs tässä on ollessa kun elämä oikeasti hymyilee kotirintamalla, antaa yllättävän paljon lisävirtaa kaikkeen muuhunkin tekemiseen ja senpä takia elämä on ihan kohdillaan oikeastaan joka osa-alueella. Väsyttää vaan ihan vitusti kun duunissa riittää kiirettä ja urheiltuakin tulee varmaan enemmän kuin lääkäri suosittelisi.

Ja lopuksi sen verran vielä ylistystä omalle puolisolle, että kyseessä on oikeasti todennäköisesti yksi maailman parhaista naisihmisistä ja ihmisluonteista ylipäätänsä. Ei tuota parempaa voi ainakaan omaan makuuni löytää, vaikka saisi parhaat scoutit tiimiin mukaan ja lopun ikää aikaa etsiä.

 

[Väsyneet Kädet]

Miten voi olla parasta, ettei ihminen osaa päättää yksinkertaista asiaa? Äitinsäkin sanoo... Minkä ikäisiä olette, kun äitinkin pitää vielä sekaantua? Minkä virheen tuo "sydämesi valittu" tuossa nyt tekee? Virheen hän tekee siinä, jos ei lähde reissuun kun mahdollisuus on. Kyllä sitä ehtii "elämän rakkauksien" kanssa vielä pelehtimään myöhemminkin.

Varmasti sinä ja hänen äitinsä laitatte tytön hankalaan paikkaan omine mielipiteinenne. Hän haluaa lähteä, mutta ei vaan viitsi sanoa sitä, kun on kaksi vastakkaista mielipidettä. Sitten kun lähtee, niin voi huokaista helpotuksesta,kun ei kukaan ole painostamassa.

Älä ota tuota "parasta" kirjaimellisesti. Lue se vaikka "kaiken kukkuraksi". No asuu tällä hetkellä kotonaan, kun kämppänsä on jo pois laitettu - sillä äitinsäkin tietää tilanteesta.
Ei, hän ei halua lähteä, mutta erinäisten tapahtumien johdosta hän kokee "velvollisuudekseen" lähteä. Ja siinä hän tekee mielestäni virheen - ja hän itsekin epäilee niin tekevänsä, koska ei usko olevansa onnellinen siellä.
Ja painetta lähdön puolesta tulee sieltä kohdemaasta. Eli ei se paine sinällään mihinkään katoa.

Mutta, tänään nähtiin oletettavasti viimeisen kerran johonkin aikaan, ehkä koskaan. Täytyy vain luottaa siihen tunteen voimaan, että hän viime hetkellä lähdön peruisi tai jonkin ajan kuluttua sieltä takaisin tulisi. Ja jos näin ei ole käydäkseen, niin toivottavasti iteltä noi tunteet sit johkin katois. Taitaapi tosin olla turha toivo.

 

[Monipuolisenhuono]

Kai tää oli sit tässä. Hyvää joulua vaan. Muijan kanssa sovittu että menen lauantaina (siis eilen) töitten jälkeen hänen luokse (asuu 170km päässä) kun pääsen töistä. Noh tiistaina suuttu mulle ja sit alko mykkäkoulu joka päättyi torstaina. Juteltiin ja kaikki oli ok. Perjantaina ei taas vastannut puheluun eikä tekstariin. Lauantaina laiton viestin ja oho vastas, oli kuulemma juonut veljensä kanssa koko illan ja yön, tämän uskonkin sillä tiedän minkälainen juomari hänen veli on. Ei siinä mitään. Sitten kun pääsin duunista laitoin viestin että olen nyt köröttelemässä sinnepäin. Tulee viesti melkein heti että josko hän olis vaan yksin? WTF? Soitin hetiperään ja ihme ja kumma vastas. Oli kyllä aikamoinen monologi kun tivasin vastausta ja mitä vittua jne. Tykkää kuulemma musta edelleen jne. Vittu enpä usko kun käytös on tommosta, olo on kun lapasella. Soitin joku puolituntia sitten kysyäkseni kuulumisia ja ei vastaa. Vittu. Kiva joulu tulossa, piti mennä joulupäivänä sinne ja olla 4 päivää neidin kanssa. Ei ilmeisesti tartte. VITTU ETTÄ VITUTTAA.

 

[Vanha Len]

Kiva joulu tulossa, piti mennä joulupäivänä sinne ja olla 4 päivää neidin kanssa. Ei ilmeisesti tartte. VITTU ETTÄ VITUTTAA.

Vietä Joulu sellaisten kanssa, jotka oikeasti välittävät susta. Vanhempien? Naisia tulee ja menee.

 

[Monipuolisenhuono]

Vietä Joulu sellaisten kanssa, jotka oikeasti välittävät susta. Vanhempien? Naisia tulee ja menee.

Joo, helpompi sanoa kun tehdä. Muijalla on mun avaimet ja mulla sen, pitää sekin paska hoitaa. Ja sit vituttaa kun olin jo ostanut joululahjoja sille, hyvä hyvä. Ois nekin rahat voinu sijoittaa vaikka itseensä.

 

[Squit]

Nojoo. Muija tekstasi tänä aamuna ja toivotteli niin mahdottomasti hyvää syntymäpäivää minulle. Naurahdin hivenen, koska synttärini on huomenna ja ilmoitin siittä. No sepäs otti siitä itseensä oikein kunnolla mm. "Mä oon hirveä ihminen!" ja "Ajattele nyt minkälainen nainen olen!" ja nyt ei enään vastaa joten mykkäkoulukin alkanut.

Tiedän että hän tietää syntymäpäiväni, sekoitti vain päivät. Asia ei mitenkään haittaa minua, ehkäpä antoi jopa positiivisemman olon. Mutta ajattelin tekstata tämän tänne, koska tämä on niin perus naista. Loukkaannutaan siitä, kun ollaan väärässä tai kun erehdytään jne. Kaikille maailman naisille viesti täältä: hei, ei tämä nyt niin vakavaa ole!

 

[Crapbag]

Haistakoon paska. Vieläkin vituttaa jos tuo asia tulee mieleen. Häät piti olla ja sellaista. Se siitä. Elämäni nainen oli hän. Mutta enää vain imperfektissä, sellaiseen muiden johdateltavissa olevaan tuuliviirisaastaan en enää sekaantuisi..
Vittu.

Lainasin nyt tuon pätkän, aika murheellisen ärsyttävää. Jokseenkin samaa mitä itse tuli käytyä läpi pari vuotta sitten. Elämä on hassua, ihminen, joka saattaa olla vuosikaudet se tärkein, muuttuu hetkessä täysin "pimeäksi". Elettyä elämää ei saa takaisin ja turha niitä on pahalla muistella, tai ei se ainakaan mitään hyödytä. Ennemmin koittaa vaan ottaa opiksi, ja koittaa itse pysytellä henkisessä tasapainossa. Tai koittaa ainakin löytää sen..

Itsekin täällä itkin aikoinaan kun kaikki meni perseelleen, tässä vaiheessa voin kuitenkin todeta, että oikein siinä kävi. Vaikka minä olin se petetty ja jätetty, niin huh huh. Onneksi tuo epävarma ja -vakaa ihminen ei "hallitse" enää elämääni, vaikka nenäänsä tunkeekin edelleen asioihini. Siinä vaiheessa kun asiat alkaa mennä pieleen, ilmenee ihmisistä todella kummia piirteitä. Etenkin ex-avovaimoni ei vaan pysty käsittelemään juttuja. Siinä on mielestäni aika hyvä mittari kun miettii sitä oikeaa ja lopullista kumppania. Vituttaa riidellä tietyllä tapaa tyhmän ihmisen kanssa, joka pyörittää samaa nauhaa, sanoit mitä tahansa vaikka kuinka hyvin perusteltuna. Noh, eipä tuosta enempää, seuraavaan aiheeseen.

Eli kun itkut on aikanaan itketty (sattui kyllä liikaa murheita samaan aikaan samaan pakettiin), niin nyt on hienoa todeta kuinka paljon tässä on hyvääkin. Se kun pääsi takaisin jaloilleen, oppi elämään itselleen, oppi elämään yksinään.. aijai, kova on ollut koulu mutta taisin tosiaan tarvita tuon kaiken. Aika pitkä oppimisprosessi tämä elämä ja jokaisella on omat polkunsa, itse kuitenkin näen nyt että ainakin kerran pitää mennä kunnolla pieleen. Toisaalta se on hienoa jos joku löytää kertalaakista sen oikean ihmisen, heti nuorena. Onhan niitäkin.

Ja mitä tulee tähän hetkeen, niin hyvin pyyhkii;)
Jotenkin sitä on alkanut viettää iltoja ja öitä erään neidon luona, jonka kanssa ei tule nukkumisestakaan mitään kun puhellaan vaan niin maan perkeleesti ja tunnit suorastaan lentää! Alunperin en oikein tiennyt miksi hän kyselee perääni tihenevään tahtiin(no juu, olen maailman paskin lukemaan näitä tilanteita) ja otinkin todella rauhallisesti ja viileästi, etten ainakaan tee itestäni taas idioottia, kuten näissä tyttö-poika kaverijutuissa helposti käy. Noh, hän on tehnyt aloitteita ja nyt vkl juteltiin tosta sinkku -statuksesta ja siitä oisko hinkua luopua siitä. Eikä oo tosiaan mitään sitä vastaan, tosin rauhassa tässä tarvii ottaa.. Tosi kivaa ollut nyt kumminkin, joten nautitaan tästä, tulossa ihan kiva joulu! Ite en jaksa ainakaan enää ottaa elämää liian vakavasti, kyllä tää klaarataan näinkin.

Aika sekava setti tais tulla, ehkä sieltä nyt jokusen pointin voi löytää mitä oli tarkoitus sanoa.

 

[Monipuolisenhuono]

Joo, helpompi sanoa kun tehdä. Muijalla on mun avaimet ja mulla sen, pitää sekin paska hoitaa. Ja sit vituttaa kun olin jo ostanut joululahjoja sille, hyvä hyvä. Ois nekin rahat voinu sijoittaa vaikka itseensä.

Ja nyt sit pitäis olla rauha maassa, ei vittu noita eukkoja. En jaksa nyt selostaa mistä puristi mutta olipahan taas leuka lattiiaan fiilis.

 

[Väsyneet Kädet]

Vittu, että osaa olla hirvee olo. Lepposa olla töissä, kun tarttee vaan skarpata ettei ala pillittään. Vimosen päälle oikein joulutunnelmakin.. Vitun vittu. Miten vitus voiki olla tämmöstä.

 

[Dominator131]

Vittu, että osaa olla hirvee olo. Lepposa olla töissä, kun tarttee vaan skarpata ettei ala pillittään. Vimosen päälle oikein joulutunnelmakin.. Vitun vittu. Miten vitus voiki olla tämmöstä.

Eräänkin kerran samanlaisen olotilan kokeneena voin sanoa, että onneksi tuo olotila ei kestä kun maksimissaan viikon-kaksi, sitten alkaa helpottamaan ja miettimään niitä positiivisia puolia. Itselläni kun on taipumus negailla vähän joka asiasta, niin jotenkin tuo positiivisuus eron/paskana olon jälkeen vaan ilmaantuu paikalle sitä sen suuremmin kutsumatta. Ihan jokaisella ei varmaan ole sama tapa, mutta ainakin ihmisillä, joilta oon tätä kysynyt, kyseinen tapa vaan tulee jostain. Ja se olo helpottaa viimeistään siinä vaiheessa kun katkerana tekee jotain joka satuttaa ko olon aiheuttajaa henkisesti, mutta se nyt ei yleensä ole se paras tapa selvittää asiat ja mieli.

 

[moby]

Ja se olo helpottaa viimeistään siinä vaiheessa kun katkerana tekee jotain joka satuttaa ko olon aiheuttajaa henkisesti, mutta se nyt ei yleensä ole se paras tapa selvittää asiat ja mieli.

Minun mielestä silmä silmästä ja hammas hampaasta. Paska paskasta. Sillä se oma mieli paranee. Ei tarvitse paljon miettiä mitä se toinen osapuoli siellä miettii. Jos tulee ero niin ei tarvitse miettiä mitään asioiden selvittämistä, sillä ainakin itselläni on sellainen tapa, ettei exien kanssa olla mitään kavereita. Välit poikki ja uuta matoa koukkuun. Ei kannata kiduttaa itseään turhaan.

 

[MikGo]

No nyt meikälläkin kävi flaksi ja joku nainen on kerrankin kiinnostunut musta. Ite en vaan nyt tiedä sitten mitä mieltä tästäkin olis. Välillä kyllä kaipaa, että olis mukavaa kun olis nainen vierellä, mutta tuntuu taas nyt siltä että ei kiinnosta yhtään. Nätti tyttö ja hyvä luonne, mutta jotenkin ei oo vielä tärähtänyt. Täytynee varmaan vielä tutustua enemmän, mutta se vaan pelottaa että kohta jo muija luulee, että tässä on jo jonkimoinen suhde ja sitten taas aiheutetaan sitä mielipahaa.

Itse olen kyllä erittäin kiitollinen sille muijalle, että kaipaa edes meikäläisen seuraa. Niitä ei ole paljoa ollut.

 

[Paul Kemp]

Minun mielestä silmä silmästä ja hammas hampaasta. Paska paskasta. Sillä se oma mieli paranee. Ei tarvitse paljon miettiä mitä se toinen osapuoli siellä miettii. Jos tulee ero niin ei tarvitse miettiä mitään asioiden selvittämistä, sillä ainakin itselläni on sellainen tapa, ettei exien kanssa olla mitään kavereita. Välit poikki ja uuta matoa koukkuun. Ei kannata kiduttaa itseään turhaan.

Erittäin samaa mieltä ja uskollisesti olenkin tätä toimintaohjetta elämässäni seurannut. Faktaahan kuitenkin on, että eron jälkeen usein eritoten nainen puhdistaa omaa "auraansa" ja puhuu paskaa ex-jätkästään aivan estoitta korostaen omaa erinomaisuuttaan ja marttyyrin rooliaan tapahtuneessa. Näin käy kokemuksieni mukaan ainakin 90% tapauksissa ja on aivan sama, mitä "Minä kuitenkin välitän sinusta.." ja "Voidaanko kuitenkin olla ystäviä ja silleen?" skeidaa juuri eron hetkellä suolletaan. Eli paska paskasta vaan todellakin, kivitykseen ei kannata jäädä makaamaan. Naivista rehtiydestä ei mitään hyvää seuraa.

Poikkeuksiakin varmasti on, mutta itse en edes moikkaa exiäni.

 

[L. Paraske]

Vittu, että osaa olla hirvee olo. Lepposa olla töissä, kun tarttee vaan skarpata ettei ala pillittään. Vimosen päälle oikein joulutunnelmakin.. Vitun vittu. Miten vitus voiki olla tämmöstä.

Jos se yhtään helpottaa niin kohtalontoveri ilmoittautuu.

Tuossa jäljessä tulleisiin lohdutuksiin sen verran, 2-3 viikkoa ei riittänyt mihinkään, nyt on jo viides tai kuudes menossa. Toki tilanne on elänyt tuona aikana, ja viime viikonloppuna kärjistyi siinä vaiheessa kun näin tytön ensimmäistä kertaa kuukauteen (asumme 600 km:n päässä toisista). Aiemmin viestien kautta välittynyt ystävällisyys oli vaihtunut sanattomaan moodiin "en jaksa enää puhua kanssasi" ja "etsin jo uutta miestä, häivytkö silmistäni". Tokihan tässä saa syyttää rankasti myös itseä, kun oli edelleen jossain alitajunnan sopukassa ylläpitänyt toivoa, että kaikki vielä kääntyisi hyvälle mallille. Kaikkihan sitten purkautui vähemmän ystävällisenä ja humalaisena tekstiviestinä kyseiselle naisihmiselle. Eipä ole vastausta kuulunut myöhemmin lähetettyihin anteeksipyyntöihin.

Vittu, tulisi jo maanantai ja pääsisi töihin, niin riittäisi muutakin ajateltavaa.

 

[JustinCase]

Itse olen tällä hetkellä vähän kaksijakoisin fiiliksin. Tosi loistava tyttö ollut lähellä n. 4 kk. Hienosti mennyt. Mutta ero edellisestä n. 1½ vuotta sitten teki minusta tunnevammaisen. Tai tällaiseksi itseni päätin leimata. En tiedä, onko mitään oikea termi. Samalla päätin, että en rupea seurustelemaan ennenkuin oikeasti kolahtaa.

Nyt olen sitten parisuhteessa vähän kuin vahingossa. En silti valita. Mutta välilä tulee päiviä, kun miettii, että jäiköhän jotain puuttumaan. Sitten taas tulee päiviä, kun on tätä tyttöä ihan järjetön ikävä, vaikka oltais oltu erossa ihan muutaman päivän.

Täytyy nyt luottaa siihen, että kaikki pysyy hienosti kasassa myös jatkossa ja olen sinkkuiluni sinkkuillut. Olen aina ollut sitä tyyppiä, joka ihastuu nopeasti, mutta rakastuu hitaasti. Merkit on ilmassa, että nyt voisi olla hyvä aika antaa ajan kulua ja katsoa jatkoa.

 

[Esko Epäkesko]

Vaikeaa on ollu avioeron jälkeen, mutta hiljalleen alkaa tolpilleen taas päästä. Tapaillu yhtä tytskää töistä ja joka kerta meillä on ollu helvetin hauskaa. Itellä on siis lapsia, mutta vastapuoli on ollu sinkkuna (ja lapsettomana) pitempään. Aina kun yritän suunnitella jotain n. viikon päähän hän ahdistuu ja valittaa asiasta. Ymmärrän kyllä jos sinkkuna on ollu pitempään niin pelästyy asiosta, mutta rajansa kaikella. Itse joudun suunnitella kaikki tapaamiset sille ajalle kun lapset eivät minulla ole ja silloin kun ovat niin panostan 100% heihin. Perkele kun on taas vaikeaa olla sinkkuna. Tässä iässä sitä ei vaan kuvitellu joutuvansa siihen rupeavan. Taas.

 

[Dominator131]

Jos tulee ero niin ei tarvitse miettiä mitään asioiden selvittämistä, sillä ainakin itselläni on sellainen tapa, ettei exien kanssa olla mitään kavereita. Välit poikki ja uuta matoa koukkuun. Ei kannata kiduttaa itseään turhaan.

Jep, sama tapa minullakin: En ota yhteyttä ja koitan kaikkeni poistaakseni ko henkilön elämästäni ja mielestäni.
Omalla lausahduksellani tarkoitin sitä, että ei kuitenkaan satuttaisi sitä toista osapuolta turhanpäiten, sillä ainakin itse olen nykyisessä 'naisprojektissani' sellaisessa tilanteessa, että hänen eksänsä on satuttanut tätä naista henkisesti niin pahasti ettei tässä oikeen mikään muu kuin psykiatrireissut ja muut auta. Jotain kunnioitusta siis niitä eksiä kohtaan olis kiva löytyä, ihmisiähän nekin on.

 

[hekottava pappi]

Minun mielestä silmä silmästä ja hammas hampaasta. Paska paskasta. Sillä se oma mieli paranee. Ei tarvitse paljon miettiä mitä se toinen osapuoli siellä miettii. Jos tulee ero niin ei tarvitse miettiä mitään asioiden selvittämistä, sillä ainakin itselläni on sellainen tapa, ettei exien kanssa olla mitään kavereita. Välit poikki ja uuta matoa koukkuun. Ei kannata kiduttaa itseään turhaan.

Okei, ilmeisesti sitten tällaisiakin ihmisiä löytyy. No, onneksi ei ole tarvinnut itse vielä törmätä. Mun mielestä tällainen käytös kertoo lähinnä omasta heikosta itsetunnosta. Ei pysty kohtaamaan sitä asiaa, että on joutunut jätetyksi. Itse olen pari kertaa seurustellut. Toisen exän kanssa ollaan edelleen hyviä ystäviä (melko vähän kuitenkin tekemisissä, kun asutaan eri paikkakunnilla), eikä siinä ole mitään ongelmaa. Toisen kanssa (on naimisissa toisen kanssa) jutellaan kun tavataan. Minkäänlaista katkeruutta tai kaunaa ei ole kuitenkin kummastakaan suhteesta jäänyt.

Tietysti jos joku näkee hyväksi katkeroitua tällaisista asioista, niin antaa mennä vaan.