Naisasiat

[Jakkara]

Nyt sitä tuli tehtyä oikea emämunaus. Kai.

menin tunnustamaan hänelle tunteeni. No, sain sitten kuulla, että hänkin jollain tasolla ainakin on minusta kiinnostunut ja tilanne etenikin suutelun ja koskettelun asteelle, ei toki pidemmälle. Yö nukuttiin vierekkäin ja aamulla kun heräsin niin hän oli lähtenyt.

Eli kysyisinkin viisaammilta, että miten tästä jatketaan? Pitäisikö nostaa kissa pöydälle mahdollisimman pian vai antaa asian häipyä unohduksiin? Toisaalta haluaisin hänen kanssaan kunnon suhteen, mutta toisaalta jos juttu ei toimikaan niin sitten on vuosikausien ystävyys pilattu.

Ehei, ei tuo mikään munaus ole, jos susta siltä tuntuu niin se on ihan oikein sanoa. Mietis sitä että jos et olis tuota koskaan sanonut ja seuraavaksi kuulet että sillä on poikaystävä, silloin vois miettiä että olisko kannattanu sanoa omista fiiliksistä pikkasen aikasempaa, eikö? Joten munausta ei ole tehty.

Ja se, että sait tunteisiisi vastakaikua ja pikkupusut ja yhteinen yö, ei paha.
Mutta toivottavasti tuossa ei ole viinalla liikaa roolia. Mutta mitäs nyt sitten, kyllähän sun täytyy miehenä laittaa sille tekstaria perään ja kysyä että mikä fiilis kun ihmetytti kun olit kadonnut sanomatta sanaakaan? Että jäikö jotenkin paska fiilis vai mistä on kyse? Ja kysy, että vieläkö se ajattelee asioista samalla tavalla kuin viime yönä? Ei muutakun suoraa puhetta niin saa asioihin selvyyden, mutta älä kysele liikaa yhdessä viestissä :)

 

[Grub]

Nyt sitä tuli tehtyä oikea emämunaus. Kai.

Olen koko ikäni, eli sellaisen noin neljännesvuosisadan ollut erittäin hyvä kaveri erään naispuoleisen henkilön kanssa. Nyt tässä kesän ja syksyn aikana minua on tämä nainen alkanut kiinnostamaan ihan toden teolla. En ole kuitenkaan maininnut asiasta mitään, koska tämä meidän ystävyys on mielestäni jotain todella ainutlaatuista ja pelkään, että se menee pilalle jos paljastan tunteeni.

No, nyt sitten edellisenä iltana lähdimme samaan aikaan baarista (noin yhden maissa), ja koska hän asuu niin kaukana ja minä taas niin lähellä kyseistä ravintellia niin päätimme, että hän tulee luokseni yöksi. Ei siinä mitään, päätimme ottaa vielä virkistävän, jos toisenkin, ja siinä Sonata Arctican soidessa taustalla sain äkillisen mielenhäiriön ja menin tunnustamaan hänelle tunteeni. No, sain sitten kuulla, että hänkin jollain tasolla ainakin on minusta kiinnostunut ja tilanne etenikin suutelun ja koskettelun asteelle, ei toki pidemmälle. Yö nukuttiin vierekkäin ja aamulla kun heräsin niin hän oli lähtenyt.

Eli kysyisinkin viisaammilta, että miten tästä jatketaan? Pitäisikö nostaa kissa pöydälle mahdollisimman pian vai antaa asian häipyä unohduksiin? Toisaalta haluaisin hänen kanssaan kunnon suhteen, mutta toisaalta jos juttu ei toimikaan niin sitten on vuosikausien ystävyys pilattu.

Näitä juttuja on näköjään liikkeellä, eihän nämä kivoja ole. On mullakin näköjään sitten kohtalotoveri sentään. Itsellänihän kävi tuossa pari viikkoa sitten vastaava, josta tähänkin ketjuun kirjoitin. Takana ei tosin ole yhtä pitkää ystävyyttä kuin sulla.

Mä menetin sen ystävän. Nainen kertoi, ettei pysty olemaan enää ystävä.. ehkä jollakin tasolla kaveri. Eli kävi niinkuin pelkäsin, että tuo muutti kaiken. Toisaalta olen kuullut siltä, että sillä on jollakin tasolla tunteita mua kohtaan ja haluaisi jotaan, jos asuisi yhä samassa kaupungissa. Nyt tosin kaikki meni ilmeisesti pieleen, kun suhdetta ei pysty tulemaan ja ystävyyskin vaarantui. Tosin en ole ottanut ihan selvää, mitä se todella haluaa.. on tunteita kohtaan mua kohtaan, ja haluaisi yrittää, jos asuisi samassa kaupungissa, mutta sitten ei kuitenkaan olekaan tarpeeksi tunteita, että vois tulla jotaan... ilmeisesti pelkää vähän kaikkea nyt, koska mahdollinen suhde ainakin sitten kariutuessaan pilaisi kaiken.

Itse suosittelen, että otat heti kissan pöydälle. Mä halusin selvittää asian heti ja se siinä mielessä auttoi, että tietää mitä toinen ajalttelee ja osittain ehkä mahdollistaa sen, että ainakin ajan kanssa voi kaveruus palautua. Varaudu siihen, että kyseinen nainen haluaa aikaa ja haluaa miettiä rauhassa, mutta painosta siihen, että keskustelette asiasta mahdollisimman pian edes jollakin tasolla.

 

[Snakster]

Mutta mitäs nyt sitten, kyllähän sun täytyy miehenä laittaa sille tekstaria perään ja kysyä että mikä fiilis kun ihmetytti kun olit kadonnut sanomatta sanaakaan? Että jäikö jotenkin paska fiilis vai mistä on kyse? Ja kysy, että vieläkö se ajattelee asioista samalla tavalla kuin viime yönä? Ei muutakun suoraa puhetta niin saa asioihin selvyyden, mutta älä kysele liikaa yhdessä viestissä :)

Tällaisia asioita ei aikuiset ihmiset millään tekstareilla hoitele. Myöskin turhaa selvittelyä ja sellaista asioihin juuttumista saattaa olla hyvä välttää. Eli puhelin kouraan ja ehdottamaan mahdollisimman pikaista tapaamista, jossa sitten toistaa jo aiemmin kertomansa jonkinlaisilla korulauseilla ryyditettynä. Ja sitten eikun kanki rempsaan.

 

[Snakster]

Kiitoksia kaikille neuvoista.

Eli nyt otin itseäni niskasta kiinni ja soitin kyseiselle naiselle, ja sovittiin, että hän tulee vielä illalla juttelemaan tästä asiasta.

Voisi ehkä olla järkevää keskustella enimmäkseen samoista asioista, joista olette tähänkin asti puhuneet. Tilannetta voi tietysti sivuta jonkin verran, mutta sellainen loputon jauhaminen tuosta asiasta voi olla pelkästään rasittavaa.

 

[Chiesa di Totti]

Sekavat on fiilikset.

Elikkäs tänään alkuillasta juteltiin niin meitä koskevista jutuista, kuin muistakin ihan "tavallisista" aiheista, ja helpotushan se oli huomata, että se keskinäinen kemia ja hauska läpänheitto ei ollut väliltämme mihinkään kadonnut. Minusta ei ainakaan tuntunut mitenkään vaivaannuttavalta, enkä nähnyt hänessäkään mitään sellaisia merkkejä.

Toki täytyy myöntää, että pienoinen pettymys on se, että päätimme pysyä vain ystävinä. Tai no, ei ihan "vain" ystävinä, koska yhdessä päätettiin, että ei sitä iltaa meidän välillämme kuitenkaan voi unohtaa ja että molemmilla on tunteita toista kohtaan, mutta kuitenkin turha suhteeseen pyrkiminen luultavasti tuhoaisi vain ystävyyssuhteemme.

On se vaan vaikeaa, kun haluaisi sanoa toiselle rakastavansa tätä ja haluaisi vain olla toisen lähellä. Tietysti on hienoa, että pysyimme ystävinä mutta silti... Olisi siitä voinut jotain hienoa tullakin.

No sekavat on fiilikset täälläkin kun tämän luki. Eli miksi suhteeseen pyrkiminen on turhaa jos se spekulatiivisesti tuhoaa ystävyyden? Itse elin siinä uskossa että parisuhteeseen kuuluu myös ystävyys. Siihen ne kestävimmät parisuhteet perustuvat.

Ja kun herran tunteet ovat tuota jälkimmäisen kappaleen luokkaa niin suosittelen riskin ottamista, parempi ottaa se nainen itselle kun tyytyä väljähtyneeseen ystävyyteen. Pokeritermein sulla ei ole enää jäljellä kuin low stack ja on aika mennä all-in. Loppu on sitten kohtalosta kiinni. If it is meant to be, it is meant to be, etkä pelaile mitään pelejä vaan oot täysin oma itsesi.

 

[tiipii]

On se vaan vaikeaa, kun haluaisi sanoa toiselle rakastavansa tätä ja haluaisi vain olla toisen lähellä. Tietysti on hienoa, että pysyimme ystävinä mutta silti... Olisi siitä voinut jotain hienoa tullakin.

Älä vaivu epätoivoon, ja heitä vielä kirvestä kaivoon. Juuri hyvän ystävyyden avulla saat parisuhteelle todellakin vahvan pohjan. Jos kummallakin on tunteita toista kohtaan enemmän kuin ystävinä, ettekä kadu viikonlopun iltaanne, niin ei teillä kummallakaan ole kuin voitettavaa.
Ei tuo ystävyyttä pilaa. Itsellä kun on vastaavista tilanteista kokemusta, ystävyys on vain lujittunut ja muuttunut paremmaksi ja ei ole sellaista väkisinn ystävänä olemista, voi olla aivan vapautuneesti ns. "puristamatta mailaa" näin jääkiekkotermein ilmaistuna.

Mikäli oikein ymmärsin niin kummallakin on tunteita toista kohtaan mutta ette halua suhdetta koska se tuhoaa mielestänne ystävyyden. Ei se ystävyyttä tuhoa vaan tuo ystävyyden rinnalle vielä parisuhteen. Eikä se ystävyys siitä mihinkään lähde vaikka toinen torjuisikin, onhan teillä kumminkin aika pitkä ystävyyssuhde jota tuollaisella suhteeseen haluamisella ei voi tuhota.

 

[tiipii]

Toisaalta olen kuullut siltä, että sillä on jollakin tasolla tunteita mua kohtaan ja haluaisi jotaan, jos asuisi yhä samassa kaupungissa. Nyt tosin kaikki meni ilmeisesti pieleen, kun suhdetta ei pysty tulemaan ja ystävyyskin vaarantui. Tosin en ole ottanut ihan selvää, mitä se todella haluaa.. on tunteita kohtaan mua kohtaan, ja haluaisi yrittää, jos asuisi samassa kaupungissa, mutta sitten ei kuitenkaan olekaan tarpeeksi tunteita, että vois tulla jotaan... ilmeisesti pelkää vähän kaikkea nyt, koska mahdollinen suhde ainakin sitten kariutuessaan pilaisi kaiken.

Tuo nyt on vaan turha veruke että asuu eri kaupungissa, hänellä ei vaan ollut tarpeeksi syviä tunteita sua kohtaan, niin valitettavaa kuin se onkin. Hän ei vaan sitä sinulle halunnut sanoa vaan sai "hyvän" syyn siitä että asuu eri paikkakunnalla. Jos toisesta oikeasti välittää niin sillä välimatkalla ei ole mitään merkitystä, ainakaan suhteen alussa.
Eikä se että suhde kariutuu ole automaattisesti sellainen että ystävyys ei voisi jatkua, ehkä parempana kuin koskaan. Se pitää vaan itse hyväksyä. Näin minä tein ja olen todellakin onnellinen siitä että ystävyytemme on kariutumisen jälkeen vaan lujittunut.

 

[moby]

Toki täytyy myöntää, että pienoinen pettymys on se, että päätimme pysyä vain ystävinä.

Viestistäsi paistaa läpi se, että han päätti ja sinä olit samaa mieltä, vaikka olitkin eri mieltä. Juuri tämän takia olet se kaveri, etkä hieman enemmän. Ketä yrität mielyttää? Yritä ymmärtää, että jos haluaa jotain on otettava riskejä

On se vaan vaikeaa, kun haluaisi sanoa toiselle rakastavansa tätä ja haluaisi vain olla toisen lähellä. Tietysti on hienoa, että pysyimme ystävinä mutta silti... Olisi siitä voinut jotain hienoa tullakin.

Ne jotka uskaltavat mitä ajattelevat, onnistuvat useammin kuin ne jotka ovat joojoo-miehiä. Luuletko oikeasti, että olet enää kaveri, kun joku mies sanoo tuolle naiselle mitä haluaa ja ajattelee. Sinun kaveruutesi unohtuu sekunnin osissa, kun joku vie naiselta jalat alta.

 

[temmi]

Sekavat on fiilikset.

Elikkäs tänään alkuillasta juteltiin niin meitä koskevista jutuista, kuin muistakin ihan "tavallisista" aiheista, ja helpotushan se oli huomata, että se keskinäinen kemia ja hauska läpänheitto ei ollut väliltämme mihinkään kadonnut. Minusta ei ainakaan tuntunut mitenkään vaivaannuttavalta, enkä nähnyt hänessäkään mitään sellaisia merkkejä.

Toki täytyy myöntää, että pienoinen pettymys on se, että päätimme pysyä vain ystävinä. Tai no, ei ihan "vain" ystävinä, koska yhdessä päätettiin, että ei sitä iltaa meidän välillämme kuitenkaan voi unohtaa ja että molemmilla on tunteita toista kohtaan, mutta kuitenkin turha suhteeseen pyrkiminen luultavasti tuhoaisi vain ystävyyssuhteemme.

On se vaan vaikeaa, kun haluaisi sanoa toiselle rakastavansa tätä ja haluaisi vain olla toisen lähellä. Tietysti on hienoa, että pysyimme ystävinä mutta silti... Olisi siitä voinut jotain hienoa tullakin.

Lopullinen selvyyshän selviää helpolla. Naisethan ovat tunnetusti hieman omistushaluisia, joten treffaat nyt jotain muuta daamia ja jotenkin hienovaraisesti järjestät että "ykkös" daami on tästä tietoinen. Jos hän sinut haluaa, hän sen varmasti myös tuo ilmi. Varsinkin nyt kun tietää sinun olevan kiinnostunut.

 

[Worrell]

Päivitellääs tilannetta ihan vaan huvin vuoksi...

Perus hiljaiseloa tässä on vietetty hyvillä mielin. Naisia siis en ole ainakaan tietoisesti metsästellyt hetkeen. Mitä sitä metsästeleen, kun yksin pärjää, jos joku nyt väkisin tulee kohalle, niin sitten tulee. Helpoin tapa, kun ei hinkua yhteiseloon kauheasti ole.

Tässä hiljattain yksi edellisistä deiteistäni otti yhteyttä ja kyseli, miksen ole häneen pitkään aikoihin yhteyttä pitänyt. Siinä sitten hetken rupateltiin niitä näitä ja muijasta paistoi läpi se, että hän vielä yrittää saada minua lämpenemään. Noh, siinähän yrittää. Minusta kyllä näkee, että ei kauheasti inspiroi hänen kanssaan heilastella tai mitään.

Aiemmin siis tämä ko. henkilö oli antanut ymmärtää sitä sun tätä, mutta henkilöllä menikin sitten pupupöksyyn tosipaikan tullen. Tosin silloin hänellä oli joku toinenkin mies ns. "kierroksessa". Huvittava tapaus hieman. Varmaan muija kuvittelee, että olen taas jotenkin helppo nakki pitää vireillä kunnes jotain parempaa löytyy.

Katsellaan ja kuulostellan nyt, että mitä sillä on taas mielessä. Toista kertaa en kyllä hänen leikkeihinsä lähde. Mutta jotenkin tuntuu, että ihmiset kiinnostuu minusta juuri silloin, kun olen sillä asenteella, että ei voisi yhtään kiinnostaa mikään. Kumma juttu, mutta tosi.

 

[leivoja]

Ei ole kauheasti tullut näitä asioita mietittyä, mutta "Syksy saa, minä en" aika on ohi, joten voi taas murehtia. Niin, siis syksy on mennyt, mikään muu ei ole muuttunut.

Melko tarkkaan vuosi sitten meni muutaman vuoden suhde poikki, ja oikeastaan pientä alkuvuoden sutinaa lukuunottamatta on ollut hiljaista kuin alasajetulla huopatossutehtaalla. Kenties kaikkein raastavinta tässä hommassa on se, että ennestään onneton itsetunto vajoaa päivä päivältä syvemmälle suohon, eikä ehtyvä voimavarasto riitä taistelussa tuulimyllyjä vastaan. Pieneltä tuntuu lihallisen himon kaipuu tämän asian rinnalla.

Onko sitten niin, että kun ei ole oppinut hyväksymään itseään, ei oikein osaa hyväksyä muitakaan? Vai onko se sittenkin niin, että kun muut ei hyväksy minua, niin en osaa sitä itsekkään tehdä. Melkoinen dilemma.

Muistelin, koska olisin viimeksi tehnyt minkäänlaista aloitetta, varmaan joskus alkuvuodesta. Olen tullut siihen lopputulemaan, että tyhjän saa pyytämättäkin. Naisesta on tarpeetonta, jopa turhaa haaveilla ellei ole ulkoinen habitus-puhelahjat -akseli kunnossa, tai sitten kaveripiiriä, jossa on paljon vastakkaista sukupuolta.

Tämän kaiken kukkuraksi olen kääntynyt antisosiaalisemmaksi kuin ala-asteen koulukiusausaikoina. Mihinkään en mene, ellei ole pakko, ja sitten kun on pakko, niin menen yksin. Asiaa ei pitäisi murehtia, mutta kun välittämisen kaipuu on niin ylitsepääsemättömän kova. Ei vaan enää jaksa, luovutan.

 

[Palstalegenda]

Onko sitten niin, että kun ei ole oppinut hyväksymään itseään, ei oikein osaa hyväksyä muitakaan?... Ei vaan enää jaksa, luovutan

Niinhän se on, että kun vain menee rohkeasti aina tulta päin ilman aristeluja, niin sellaisesta naiset tykkäävät. Ja miehetkin kyllä, sillä kuulin juuri kuinka eräs hieman ei-niin-penaalin-kaunein-kynä -mallia oleva nainen tarvitsi vain kuulla sanat "oothan sinä mahtava persoona ja kauniskin" (ei nyt niin kaunis oikeastaan ollut) niin sen jälkeen neito oli baarissa kuin eri ihminen ja seuraa alkoi löytyä saman tien. Jostakin kannattaa kaivaa tuonlainen asenne, ei se tartte olla mikään yltiösosiaalinen asenne kuitenkaan mutta joku sellainen, että "minähän isken kaikki jos haluan" -asenne. Tosin, eihän niitä kaikkia toki saa iskettyä, eikä pidäkään.

Toinen yhtä toimiva asenne on se, että menee vaikkapa baariin eikä vilkuile yhtään naisia, sen kuin katsoo tuoppiinsa, niin jopas on ajan kuluessa seuraa! Pahinta on arkana vilkuilla ympärilleen. Alkoholihan se sopivassa määrin auttaa sopivan iskukunnon löytämisessä.

Luovuttamisen ja taistelun välinen ero on joskus pienestä kiinni. Älä luovuta.

 

[leivoja]

Toinen yhtä toimiva asenne on se, että menee vaikkapa baariin eikä vilkuile yhtään naisia, sen kuin katsoo tuoppiinsa, niin jopas on ajan kuluessa seuraa! Pahinta on arkana vilkuilla ympärilleen. Alkoholihan se sopivassa määrin auttaa sopivan iskukunnon löytämisessä.

Tämäkin vaihtoehto on kokeiltu, ja tulos on tasaisen tappavasti aivan sama kuin muissakin vaihtoehdoissa. Mimmit peilaa heti, että tossa on joku luuseri, joka vaan tuijottaa tuoppiin. Samoin kusipäinen arroganttius on kokeiltu. Ei sekään pure.

Ja viina ei muuten auta tilanteessa pisaraakaan. Pikemminkin pahentaa kun silloin miettii herkästi, että mikä vttu mussa taas on vialla, kun ei hommasta tule yhtään mitään. Sitten otetaan taas lisää kiisseliä, jotta suru ja itseinho lievenisi, mutta sehän vaan syvenee, pahemman kerran. Seuraavana aamuna alkaa taas viikon kestävä morkkis, ja aamulla tekisi mieli ampua aivot seinälle ennen kuin edes herää.

Tästä on taas seurauksena se, että kapakassa ei tule käytyä ollenkaan. Tuntuu, että tykkään katsella ihmisiä ympärillään, mutta samalla ajattelen, että kaikilla muilla on hauskempaa ja kukaan muu ei ole yksin, kuin minä. Kaikkein voittajin olo tulee silloin kun on esimerkiksi Tavastialla kuivin suin ja yksin. Siinä bändiä odotellessa tuntee itsensä niin helvetin surkeaksi tapaukseksi muiden "pitäessä hauskaa". Tämä on välillä kestämätöntä, kun bändit ovat myöhässä, eikä oikein edes kehtaa yksin istua ja pyöritellä peukaloita.

Tämä on asia, jota vastaan olen sotinut niin pitkään kuin muistan. Suhteen loppuessa kaikki taas korostui ja lävähti kerta laakista esiin. En minä parantunut ollut, vaan kaikki oli piilossa maton alla, jonne olin ne lakaissut.

 

[Väsyneet Kädet]

On tää niin vitun sekavaa meininkiä. Aattelin jo, että homma klar ja näillä mennään. Mutta eihän se tietenkään mee niin! Vaan nyt tekis mieli puhallella puoli vuotta muniin ja kattoo mitä ens kesänä tapahtuu.
Ja sviddumaisinta on, että nyt olis periaattees viiskin mimmiä, joiden kans vois käydä ulkona tutustumas - mutta kun ei nappaa! Yhen käyn varmaan kuitenkin kattomas. Mutta jo valmiiks vituttaa, kun en usko sen pystyvän ylittämään tätä yhtä ajatustenvaltaajaa. Vitun vittu.

 

[Alamummo]

Mutta jo valmiiks vituttaa, kun en usko sen pystyvän ylittämään tätä yhtä ajatustenvaltaajaa. Vitun vittu.

Jos ei hyvää saa, niin miksi huolia huonoakaan?

 

[Väsyneet Kädet]

Jos ei hyvää saa, niin miksi huolia huonoakaan?

Tämähän on aivan totta, enkä ole huolimassakaan. Enkä sano, et tää yks mimmi mikään "huono" olis, varmasti päinvastoin. Mut taitaapi tulla vaan vähän heikolla ajoituksella. Tai no, jos se onki ihan tajari, niin sithän toi toinen varmaan unohtuu. Mut jos ei unohdu, niin aika vitullisen pitkä talvi/kevät on tulossa.

 

[Pärde]

Tämähän on aivan totta, enkä ole huolimassakaan. Enkä sano, et tää yks mimmi mikään "huono" olis, varmasti päinvastoin. Mut taitaapi tulla vaan vähän heikolla ajoituksella. Tai no, jos se onki ihan tajari, niin sithän toi toinen varmaan unohtuu. Mut jos ei unohdu, niin aika vitullisen pitkä talvi/kevät on tulossa.

Mikä tässä nyt on ongelmana? Mielitietty lähti ulkomaille ja joudut puoli vuotta odottamaan pildeä?

Kysehän on loppupeleissä siitä, onko tuo toinen ihminen mielestäsi odottamisen arvoinen. Jos on, annat muiden olla. Jos ei ole, uutta putkeen vaan.

 

[Väsyneet Kädet]

Mikä tässä nyt on ongelmana? Mielitietty lähti ulkomaille ja joudut puoli vuotta odottamaan pildeä?

Kysehän on loppupeleissä siitä, onko tuo toinen ihminen mielestäsi odottamisen arvoinen. Jos on, annat muiden olla. Jos ei ole, uutta putkeen vaan.

Meikähän oottas vaikka vuoden, jos homma ois "saletti" - tai niin saletti kuin nyt tämmösis asiois voi olla. Mutta toisaalta sit taas kun ei oo mitään varmuutta mistään. Ihminen on ehdottomasti odottamisen arvoinen, mutta onko muuta odotettavaa kuin pettymys? Koska tilanne ei ole ihan yksiselitteinen.
Ja sitten taas, jos täs ny menin tärskyille ja joku tyttö osottautuiskin ihan kivaks ja homma luistais, niin mitä tapahtuskaan sit kesällä kun näkis ton toisen tytön - todnäk tulvis nää nykyset viilikset pintaan aika hulppeasti. Kun ei ehdoin tahdoin viittis ketään muuta sotkee.

Ja kuitenkin - tääkin mussutus on aivan yhtä tyhjän kanssa, koska ajan kanssahan kaikki selviää, ja tapaamalla muita huomaa sen omankin fiiliksen kehityksen. Olkoon tämä nyt sitten vaikka älytön monologi ja tuntojen tilitys.

 

[Rocket Richard]

Väsyneet kädet, pelkäät siis ilmeisesti, että tämä ulkomailta palaava ihminen ei enää palatessaan haluakkaan olla sinun kanssasi, ja nyt etsit kuumeisesti jonkinlaista ratkaisua tähän tilanteeseen.

Jos tunnet, että tämä ihminen on todella odottamisen arvoinen, niin odota häntä ja äläkä sekaannu muihin. Jos taas olet vähänkin epävarma (mitä ilmeisesti olet), niin heittäydy avoimin mielin kaikkeen mihin voit. Eli tapaile uusia ihmisiä. Jos niistä ei kukaan sytytä, niin mitä sitten? Ei sitä väkisin voi uutta muijaa alkaa etsimään.

Ja voihan se olla, että loppupeleissä päädyt kuitenkin olemaan tämän nykyisen muijan kanssa ja kaikki menee hyvin.

 

[Väsyneet Kädet]

Väsyneet kädet, pelkäät siis ilmeisesti, että tämä ulkomailta palaava ihminen ei enää palatessaan haluakkaan olla sinun kanssasi, ja nyt etsit kuumeisesti jonkinlaista ratkaisua tähän tilanteeseen.

Jos tunnet, että tämä ihminen on todella odottamisen arvoinen, niin odota häntä ja äläkä sekaannu muihin. Jos taas olet vähänkin epävarma (mitä ilmeisesti olet), niin heittäydy avoimin mielin kaikkeen mihin voit. Eli tapaile uusia ihmisiä. Jos niistä ei kukaan sytytä, niin mitä sitten? Ei sitä väkisin voi uutta muijaa alkaa etsimään.

Ja voihan se olla, että loppupeleissä päädyt kuitenkin olemaan tämän nykyisen muijan kanssa ja kaikki menee hyvin.

Joo, kutakuinkin noin. Siinä on tosin kuitenkin muitakin vaikuttavia tekijöitä, mutta annetaan niiden olla. (tosin itse aion tytöltä pari siihen liittyvää asiaa tentata.)

Näin aattelin, että ainakin sen yhden tytön tapaan, koska oli ihan kiinnostavan oloinen. Muut varmaan nyt sivuutan, koska ei vaan nappaa. Mutta se tässä vielä kaivelee, et tämä ulkomaille lähtevä mimsu on tämän kuun vielä täällä, ja ainakin kerran hänet tapaan.

Mutta näillä mennään ja katotaan kuin käy ja mitä tapahtuu. Ja tosiaan, ehkä loppupeleissä asia meneekin noin - en ainakaan laittas pahitteeks. Mutta älkää huoliko, kyllä mää teillekin sit kerron.

 

[moby]

Väsyneet kädet, pelkäät siis ilmeisesti, että tämä ulkomailta palaava ihminen ei enää palatessaan haluakkaan olla sinun kanssasi, ja nyt etsit kuumeisesti jonkinlaista ratkaisua tähän tilanteeseen.

Kun ette ilmeisesti elä missään virallisessa suhteessa, niin eikö olisi parempi palata asiaan naisen palatessa takaisin Suomeen. Kyllä asian voi sopia niin, että molemmilla on sillä aikaa vapaat (ei väsyneet) kädet tehdä mitä huvittaa.

Tiedän useammankin tapauksen, joissa on sovittu juuri noin, eli toisen ollessa poissa esim. vuoden ulkomailla, voivat molemmat osapuolet tapailla muita. Tuo systeemi on toiminut mielestäni paremmin kuin se, että luvataan ikuista uskollisuutta ja sitten petetään kuitenkin. Eri asia on sitten tietysti jos ollaan avio- tai avoliitossa.

 

[Väsyneet Kädet]

Kun ette ilmeisesti elä missään virallisessa suhteessa, niin eikö olisi parempi palata asiaan naisen palatessa takaisin Suomeen. Kyllä asian voi sopia niin, että molemmilla on sillä aikaa vapaat (ei väsyneet) kädet tehdä mitä huvittaa.
..

Juu, emme seurustele. Ja näin tuo kuvio tulee menemäänkin - tai siitä asiaan palaamisesta ei tiedä.. Riippuu miten hänellä kuviot siellä menevät.

 

[Kapo 00]

Naisia on vaikee ymmärtää.. (Olipas syvällisesti sanottu)
Eilen sanoin puhelimessa kolme kertaa:
"Mää lähden vähän ennen kuutta hallille"
Varvia vaille kuusi (17.45) tää muija tulee tänne ja:
"Mitä Vittua? miksi sulla on toi Jypin pelipaita päällä? Mihin sää oot menossa?"
Itseään täynnä vai eikö kuunnellu yhtään mitään, mitä minä sanoin puhelimessa sille kolme (3) kertaa? Pelin jälkeen se oli edelleenkiin niin käärmeissään etten viitsinyt mainita sitä että lähden tänään Tampereelle peliä katsomaan. Sillä muuten saattaa olla aika hiljaista pipari rintamalla tänä viikonloppuna :) Olisi ihan kiva jos löytäisi jostain naisen joka ymmärtää mitä JYP minulle merkitsee. Mutta hei! eihän sitä kaikkea voi saada samassa paketissa. (Vai voiko?)

 

[pernaveikko]

Tuo systeemi on toiminut mielestäni paremmin kuin se, että luvataan ikuista uskollisuutta ja sitten petetään kuitenkin.

Ulkomaille kun lähdettiin opiskelemaan, niin yläkerrassa asui eräs ihan vetävä suomalaistyttö kenellä oli kotimaassa vuosien suhde.

Jo toisena päivänä hän nuoleskeli keski-eurooppalaisen kanssa ja yhdyntäänkään ei mennyt kauaa ja tiedän myös, että tämä jamppa ei ollut syksyn ainoa kenelle annettiin tavaraa.

Tämä poikaystävä tuli joskus loppuvuodesta käymään ja tyttö antoi tiukat ohjeet kuinka mitään ei saa sanoa. Olikohan aika pian joululoman jälkeen kun he erosivat.

Kuulostaahan tuo siltä, että ero olisi tullut joka tapauksessa, mutta kyllä uusi elämä ja uusi maa vaan taitaa saada monen järkevänkin ihmisen pään aivan pyörälle. Vanha totuus, ehkä klisekin, on aina helpompi lähteä kuin jäädä.

 

[Rocket Richard]

Olisi ihan kiva jos löytäisi jostain naisen joka ymmärtää mitä JYP minulle merkitsee. Mutta hei! eihän sitä kaikkea voi saada samassa paketissa. (Vai voiko?)

Sama vika meikäläisellä tämän nelikirjaimisen kanssa. Tyttöystäväni kyllä sanoo ymmärtävänsä, mutta samalla näen hänestä, ettei hän kuitenkaan ymmärrä. Tämä tulee välillä esille ja se kyllä suoraan sanoen vituttaa.

Käytän pelien seuraamisen paljon aikaa viikossa ja ainakin jollakin tasolla pyrin seuraamaan kaikki IFK:n pelit radiosta tai jostakin muualta. Tästä saan sitten välillä aina kuittia.

Ehkä jonkinlainen mahdollisuus siihen, että tyttökaverikin ymmärtää on se, että vien hänet katsomaan IFK:n matsia. Mutta sekin tietysti pieni.