Naisasiat

[Ted Raikas]

Tiesin jo seurustelun aloittaessani että tytöllä on ollut henkilökohtaisessa elämässään ongelmia, mutta luulin niiden olevan enemmän tai vähemmän historiaa. Koko ajan on kuitenkin pulpahtanut pintaan uusia ja tuoreita ongelmia. Tilanne on edennyt niin pahaksi, että voidaan puhua jo vakavasta masennuksesta.

Monet kerrat kai täälläkin todennut, mutta itselläni on kokemusta seurustelusta ihmisen kanssa, jonka elämänilo on poissa ja sairastaa vakavaa mielentilan sairautta, tätänykyä kai jo diagnosoitu varsin vakavalaatuiseksi sairaudeksi josta ei ehkä ole paranemista koskaan. Se on rankkaa, yrittää tsempata ja pitää pystyssä ihmistä, joka ei oikein usko mihinkään. Joka kätkee kaiken ahdistuksen ja pahan olon sisimpään, eikä halua eikä osaa sitä tuoda ulos. Ei tavallaan anna auttaa. Eikä häntä lopulta voi siitä edes syyttää.

Omalta puolelta se on todella kuluttavaa ja voimia vievää. Usko katoaa ja tuntuu, että itsekin masentuu ja kadottaa elämänilon. Silti ei toivo, ettei sitäkään suhdetta olisi ollut. Kai se oli rakkautta, koska sitä jaksoi ja yritti parhaansa. Niin kauan kuin sitä kesti.

Eli pystyn ehkä jossain määrin ymmärtämään, millaisessa veneessä olet. Toivottavasti jaksat, uskon, että ongelmien ylikin on mahdollista ponnistella.

 

[Fordél]

Aika pysäyttävä kirjoitus Doanerilta. Tietysti kun itse ei ole ollut yhtä vakavassa tilanteessa niin ei ihan pysty ymmärtämään mitä tällä hetkellä koet, mutta vähän olen kyllä asiasta jyvällä.

Se on sanomattakin selvää, että ette nouse tuosta yksin vaan tohon tarvitaan ulkopuolisen apua. Ja myös sinä tarvitset jonkun jolle asioista puhua, ettet vain pidä noita kaikkia sisälläs ja koita selvitä kaikesta yksin. En tiedä oletko jo selvittänyt eri hoitovaihtoehtoja, mutta jos et ole niin kannattaa oikeasti mennä puhumaan noista asioista eri ammattilaisille ja pähkäillä heidän kanssaan, että mitä kannattaisi tehdä. Sitten esität varovaisesti asian naisellesi ja lähdette siitä yhdessä miettimään mikä olisi paras ratkaisu. Näin se ei voi kuitenkaan jatkua.

Mutta koita kaiken tämän keskellä muistaa, että et ole yksin ja näistä asioista kyllä selvitään. Olet jo todella hienosti tehnyt sen mikä on tehtävissä, mutta nyt on aika hakea apua muualta, sillä kukaan ei selviä tällaisista asioista yksin. Kellään ei ole sellaisia voimavaroja käytössä, joten on täysin luonnollista, että sullakin on nyt voimat loppu. Nostan sulle hatun hyvin korkealle jo tuosta työstä minkä olet tehnyt, sillä moni olisi nostanut kädet pystyyn jo aikoja sitten. Nyt vaan rohkeesti selvität mistä sitä apua saat ja laitatte asiat kuntoon. Se on pitkä prosessi, mutta kun alkuun pääsee niin se kyllä alkaa helpottamaan.

Ei muuta kun helkkaristi jaksamisia ja uskoa Doanerille!

 

[Fordél]

Itse jaksaisin vaikka maailman ääriin, jos tietäisin että hän tuntee samoin minua kohtaa, kuin minä tunnen häntä kohtaan. Mutta en saanut kysymykseeni muuta vastausta kuin että hän on nyt niin masentunut että ei tunne mitään, ketään ihmistä kohtaan. Se löi kyllä palan kurkkuun itselleni. Tuli sellainen fiilis että mitä olen tehnyt väärin.

Et ole tehnyt varmasti mitään väärin, mutta ei ole tyttökään. Tuossa tilassa on vaikea rakastaa toista jos ei rakasta itseään. Vaikea siis tuntea mitään toista kohtaan. Kuulostaa karulta, mutta näin se usein on. Se kuitenkin, että puhuu sulle ja antaa sun olla lähellä kertoo, että et ole yhden tekevä ihminen. Ehkä nyt kannattaa kuitenkin vähäksi aikaa unohtaa nuo seurusteluasiat ja keskittyä vain siihen, että tyttö saa apua. Vaatii kärsivällisyyttä, mutta lienee paras tie molempien kannalta ja kenties sitten tuo kärsivällisyys palkitaan.

Olen aiemmin jo puhunut eri hoidoista tytölle. Hän on ikuisesti kiitollinen kouluterveydenhoitajalle, joka hänet aikoinaan ohjasi hoitoon. Hän oli vuosi sitten syksyllä, ja viime alkukeväästä osastolla, ja sen jälkeen kevät ja kesä meni aivan normaalisti. Uudessa koulussa aloittaminen syksyllä kuitenkin laukaisi stressin uudelleen. Sen jälkeen ollaan menty loivaa alamäkeä, mutta nyt tuntuu että tullaan korkealta ja kovaa alas nopeasti.

Voisiko tämä vanha kouluterveydenhoitaja olla jotenkin mukana tässä prosessi vaikka "pelin avaajana"? Eli jos tyttö luottaa häneen niin ehkä tämän kanssa kannattaisi asiaa myös pähkäillä.

 

[Mahola]

Doanerin tilanne kuulostaa valitettavan tutulta myös omalla kohdalla. Oman tapauksen päättymisestä on kulunut reilu puoli vuotta mutta silti noita asioita tulee mietittyä jos ei päivittäin niin muutaman kerran viikossa kuitenkin. Doanerin teksti on melkeinpä täysin samanlaista mitä itse olisin silloin kirjoittanut, jos olisin kehdannut. Yhteisiä kohtia on jopa hämmästyttävän paljon.
Minun tapauksessa taustalla oli vakava masennus joka diagnosoitiin sen jälkeen kun olimme yhteistä juttua jo kerennyt hetken kasaamaan. Aika paljon sitä joutui tuona aikana näkemään ja kuulemaan, mutta taustalla oli koko ajan itsellä ajatus, että asiat muuttuu parempaan suuntaan. Tein kyllä kaikkeni homman eteen ja mielestäni onnistuin omassa osuudessa hyvin mutta jälkeenpäin olen tajunnut sen, että sillä omalla tekemisellä ei valitettavasti ollut juurikaan merkitystä mihinkään suuntaan.
Hoidot vaikuttivat tehoavan ja tyttö itsekin puhui positiivisempia asioita ja alkoi uskomaan parempaan. Homma kuitenkin päättyi lopulta melko hyvässä yhteisymmärryksessä, sillä toinen osapuoli ei kaikesta päätellen ollut valmis jatkamaan ja kehittämään samanlaista ihmissuhdetta mikä itsellä oli mielessä.
Kuitenkin tilalleni ilmestyi uusi jampuusi jo viikon-kahden aikana. Eli ilmeisesti oli jo valmiina katsottu joku jonka kanssa voisi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä kun pahin paska oli jo lennellyt. Tämä koko kuvio jäi kyllä nakertamaan melko pahasti ja monta kertaa tuli ihmeteltyä, että minkä takia sitä raskasta taakkaa, jota itse ei ollut kenellekkään kasannut, piti ottaa kannettavaksi.
Tällaiset asiat on todella monimutkaisia eikä yhtä oikeata ratkaisua ole olemassa. Kuitenkin jos omalle kohdalle tulisi vastaava tilanne uudestaan eteen niin tuskin lähtisin tällä kertaa hakemaan sankariprinssin roolia.

EDIT: sekavaa..

 

[stiflat]

Kerronpa tähän erään tositarinan asian tiimoilta, siitä miten voi käydä myöskin. ...

Täh? Sitä naistahan sillä kirveellä olisi pitänyt hieman vauhdittaa.
Vai oliko tässä maailman ainoat kaksi miestä, jotka naisesta olivat kiinnostuneita..?

 

[SamSpade]

Täh? Sitä naistahan sillä kirveellä olisi pitänyt hieman vauhdittaa.
Vai oliko tässä maailman ainoat kaksi miestä, jotka naisesta olivat kiinnostuneita..?

Tarina ei kerro (eikä tämä tuttu jamppakaan sano) millaisia "keskusteluja" naisen kanssa käytiin. Mutta hiukan hämmästyin tuota kommenttiasi. Kyllä tuo mies oli myös tilannut itselleen ongelmia.

 

[moby]

Ostastolle hän ei enää halua, eikä myöskään lääkkeitä. On kyllä varmasti joku hienovaraisempikin tapa hoitaa bulimiaa ja siitä johtuvaa ahdistusta ja masennusta. Pitää saada vain tyttö vakuuttuneeksi siitä. Hän ymmärtää selvänä päivänä tilanteen vakavuuden ja haluaa eroon ahdistuksesta. Mutta pahana päivänä ei ota mitään kuuleviin korviinsa.

On vaikea auttaa ketään, jos autettava ei halua. Valitettavasti henkisesti sairas ihminen ei ole oikea taho päättämään mitä hoitoa tarvitsee ja mitä ei. Psyykkisiä sairauksia ei hoideta kotikonstein, vaan sitä varten ovat ammattilaiset, jotka osaavat auttaa paremmin.

Olet tosiaan niin nuori, että ei kannata ajaa itseään samaan pisteeseen hakkaamalla päätä seinään, eikä kannata tuntea syyllisyyttä jos toinen ihminen ei halua itseään autettavan. Kuten edellä on kerrottu - vaikka tyttö parantuisikin, ei se tarkoita suurta kiitollisuutta sinulle, vaan juurikin halua aloittaa uusi elämä nollasta ilman menneisyyden haamuja. Mieti miten oma pääsi kestää tuollaista.

Ei kannata myöskään kuunnella liian herkällä mielellä noita hänen juttujaan, sillä masentuneiden ihmisten suusta kuulee kaikenlaista. Oma äitini kärsi lyhyen aikaa työperäisestä masennuksesta ja sanoi jälkeenpäin, että ei olisi ikinä uskonut mitä schaissea suustaan päästelee. Kun pään sisällä ei ole kaikki kunnossa, ei myöskään ulosanti ole kunnossa.

 

[Paul Kemp]

Vähän samaa tässä sanon, kun moby tossa vähän ylempänä, että ei välttämättä kannata itse mennä uppoavan laivan mukana pohjaan(ainakaan noin nuorena), jos ongelmiin ei ratkaisua löydy. Tiedän nimittäin kokemuksesta, että läheisen masennus voi olla "tarttuvaa", jos siihen ei osaa suhtautua oikealla tavalla. Ei siis todellakaan kannata yrittää ottaa mitään koulutetun psykologin/psykiatrin roolia ja suodattaa toisen pahaa oloa itsensä kautta. Siinä voi olla itsekin henkisesti todella pahasti jumissa ennen kuin huomaakaan.

Hatun nosto toki Doanerille, olet varmasti tehnyt kaiken minkä voit tyttösi hyväksi. Toivottavasti homma ratkeaa parhain päin.

 

[steepler]

Koko masennus on lähtenyt liikkeelle huonoista kotioloista. Nyt tämä alaikäinen neitokainen asuu isänsä kanssa, sillä välit ovat varsin tulehtuneet hänen äitiinsä.

Mikä tässä on isän rooli, onko hän tietoinen tilanteesta. Selväähän tässä on että ammattiapua tarvitaan ja edellä ehdotettiin että selvittäisit hoitoja ja vastaavaa. Varmasti ihan asiallisia neuvoja, mutta itse kyllä näkisin että ensisijaisesti tämä tilanne on isän vastuulla ja hänen olisi selvitettävä ja vietävä tyttö hoitoon. Plus hoidoista saattaa tulla kustannuksi ja paperityötä jotka eivät mielestäni missään nimessä voi olla sinun vastuullasi.

Varsinkin kun hän on niin nuori ja missään avioliitossa ette ole niin mielestäni tämä on ensisijaisesti perheasia eikä niinkään poikaystävän vastuulla oleva homma, toki tukena voi olla, mutta se ensisijainen hoitotyö on perheen asia. En sitten tiedä miten huono tuo perhetilanne on, mutta kyllä nyt ainakin isää kannattaa informoida missä mennään jos hän sitä ei tiedä, kuitenkin jos hänen kanssaan tyttö asuu.

 

[Brousseau]

Tarina ei kerro (eikä tämä tuttu jamppakaan sano) millaisia "keskusteluja" naisen kanssa käytiin. Mutta hiukan hämmästyin tuota kommenttiasi. Kyllä tuo mies oli myös tilannut itselleen ongelmia.

Kyllä minusta taas se nainen siinä nyt se suurempi syyllinen on. Kyllähän noita vokottelevia miehiä nyt aina riittää, mutta kyllä se kahdenkeskinen luotto on se, jonka pitää toimia. Peli on menetetty jo tuossa vaiheessa ja se on aivan turha alkaa sitä miespuolista kumppania moukaroimaan. Naisen ei olisi kuin tarvinnut antaa kielteinen vastaus, ettei tuollaiseen tilanteeseen olisi edes päädytty. Tietysti se miehenkin kannattaa miettiä asiaa, jos on sekaantumassa varattuun naiseen. Siinä ei ole muutenkaan kovin hedelmälliset lähtökohdat suhteen aloittamiselle. Mielummin vaikka sitten niin, että naisen on selvitettävä pelimerkit entisessä suhteessaan, ennen kuin hyppää uuteen, mutta kyllähän tuo lähteminen järjestelmälliseen pettämiseen on ikävä asia.

Toki sitä on vaikea ajatella juuri kun useamman vuoden suhde takana ja silmiesi edessä näet miten suhde on historiaa silmänräpäyksessä, niin kyllähän se voi saada melkoisen purkauksen aikaan. En ole vain koskaan ymmärtänyt näitä miesten hätistelijöitä. Ei se ole mikään oikea suhde, jos sinun pitää koko ajan vahtia kumppanisi tekemisiä ja luottamus toiseen on aivan nollassa.

 

[Surukuku]

Se sattuu ja syvältä, kun oma kullannuppu sanoo: tää maailma on parempi paikka ilman mua. Joka ilta mietin niitä sanoja ja kyllä tulee itkettyä. En häpeä myöntää sitä. En vain yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä, olo on todella avuton ja helvetin huono kokoajan. Apua...

Tuota noin... Nämä minun sanani voivat vaikuttaa kylmiltä ja jopa uhkaavilta, mutta usko pois: Minä tiedän, mistä puhun!!!
Ensinnäkään bulimia ei ole varsinaisesti, mitä rakkaasi sairastaa, vaan se on paremminkin oire ja yksi ulkoisista merkkeistä hänen tilastaan - kuten myös tuo viiltely ja itsetuhoisuus. Masennus lienee kattavampi määritelmä ja syitä hänen masennukseensa toitkin jo esille hänen lapsuudestaan.

Nyt on ensiarvoisen tärkeää, että hän saa ammattiapua - täysin ilman mitään vaihtoehtoja!!!

Sinä myös kulutat itsesi loppuun siinä hänen vierellään pikkuhiljaa, jos hän ei saa ammattiapua ja silloin teitä voi olla kaksi sairasta yhden sijaan.
Tällaiset lapsuuden traumat, yksilön minä-kehityksen häiriöt, jne. jotka ilmenevät häpeänä, arvottomuudentunteena, tms. voidaan varmasti voittaa ja mitä nuorempana hoito aloitetaan, sen parempi ennuste hoidolle on. Yksilö- tai ryhmäterapia ja lääkitys yhdessä ovat yleisin hoitomuoto - ja myös tehokkain. Läheisten tuki ja ymmärrys ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta hoitotyötä heiltä ei edellytetä, lähinnä vain läsnäoloa ja rakkautta - sekin voi olla aika-ajoin ihan tarpeeksi vaikeaa. Potilaan oma tahto parantua on aina suurin edellytys ja paras tae parantumiselle, joka myös mahdollistaa nuo yllämainitut asiat tehokkaasti. Lääkkeitä on turha pelätä ja karttaa, sillä niitäkin tarvitaan hoitotyön tueksi lievittämään esim. em. oireita, mutta ilman pitkäkestoista terapiaa niiden hyöty vesittyy - eihän selkäkivun syytäkään paranneta särkylääkkeillä vaan yhdessä oikealla hoidolla!!!
Vaikeasta masennuksesta toipumiseen voi kulua vuosia ja se voi aika-ajoin uusiutuakin, mutta ilman hoitoa toipumiselle ei ole juurikaan toivoa.

Lopuksi! Voimia ja jaksamista teille molemmille ja toivottavasti saatte nopeasti apua yhteisellä tiellä kohti aurinkoisempaa tulevaisuutta.

 

[Fordél]

Ja olen päättänyt että en turhaan jaksa kuvitella sellaisia kauhuscenaarioita joissa tyttö parannuttuaan lemppaa minut ja aloittaa toisen kanssa puhtaalta pöydältä. Ensinnäkin, olen perusluonteeltani niin positiivinen etten jaksa murehtia sellasia asioita, tytön luonteen tuntien en jaksaisi niin uskoa tapahtuvan, ja se on sitten sen ajan murhe jos niin käy. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olen onnellisempi kuin ikinä ennen tätä, ja se on suoraan tytön ansiota!

Ensinnäkin hieno kuulla, että pyörät ovat alkaneet rullaamaan oikeaan suuntaan. Seuraavaksi varmaan kannattaa ottaa projektiksi tuon asian kertomisen tytön vanhemmille, mutta toki tämän kaiken pitää tapahtua tytön sallimalla tavalla.

Mitä tulee tuohon lainattuun kohtaan niin varmaan kannattaa nyt pitää ykkösprioriteettina mielessä tytön parantuminen. Ilman sitä ei tytöllä ole tulevaisuutta ja ilman sitä ei ole ole teilläkään tulevaisuutta. Sitä kautta kun tyttö paranee, paranevat myös teidän mahdollisuudet onnistua parisuhteessa. Hienoa kuitenkin, että sulla on positiivinen ote hommaan, joten eiköhän tässä käy joka tapauksessa hyvin. Pahin homma voi olla se, että teillä menee paranemisen jälkeen poikki, mutta kun selkeästi välität tytöstä niin sekään ei liene maailmanloppu, koska tärkeintä on se, että tytöllä on asiat hyvin.

Mutta tosiaan nyt turha miettiä tuollasia asioita vaan keskittyminen vain tyttöön ja hänen paranemiseen. Muista myös itsekin välillä tuulettua äläkä ole koko ajan kiinni tossa asissa. Voimia!

 

[Surukuku]

Nyt taitaa alkaa pyörät pyörimään oikeaan suuntaan, nimittäin tyttö otti itse puheeksi että ottaa pikimmiten yhteyttä koulunsa terveydenhoitajaan, jonka kautta hoitoa lähdetään aloittamaan.
...

Onpa hauska nähdä sinulta näin positiivinen viesti – great!!!

No niin - olette oikealla tiellä: on läheisten tuki ja - mikä tärkeintä - on oma halu parantua. Kuitenkin haluan vielä tähdentää, että hoitosuhde ammatti-ihmisiin vaikka kouluterveydenhoitajan kautta pitää syntyä ja saada, muuten paranemisprosessi ei lähde liikkeelle.

On aika tyypillistä, ettei joko toinen tai molemmat vanhemmat tiedä välttämättä mitään koko tilanteesta aluksi ja syyt siihen voivat olla hyvinkin kipeitä ja raskaita. Näitä asioita puidaan varmasti terapiassa, joten jatka sinä toistaiseksi valitsemallasi linjalla ja anna hänen tehdä itse ratkaisut tuossa asiassa. Jos hän on alaikäinen, voi olla, että tieto kulkee myös muuta kautta hänen juridiselle huoltajalleen.

Sitten yksi juttu!
Sinun on muistettava huolehtia myös itsestäsi, omista tarpeistasi etkä saa uhrautua tuon sairauden alttarille - se olisi hyödytöntä kaikille. Paras keino tähän on yrittää elää niin tavallista ja normaalia elämää kuin ikinä mahdollista kaikkine pikku riitoineen ja erimielisyyksineenkin. Jos/kun sinä saat viestin perille, että välität hänestä oikeasti juuri hänen itsensä vuoksi, hän kyllä kestää elämää ihan normaalisti - luottamus on tärkeintä.
Älä myöskään mieti vielä mitään parantumisia ja eroja, sillä nyt aluksi on hyvä keskittyä aika pieniin asioihin ja askeliin ja – ennen kaikkea – olla iloinen ja tyytyväinen pienistäkin onnenpipanoista. Hoidon edistyessä kerkiätte vielä miettiä monesti tulevaisuuttanne :-)))

Toivotan edelleen onnea ja paljon kärsivällisyyttä matkallenne - molemmille teille.

 

[Worrell]

Päivitellääs omaa tilannetta vaihteeksi...

Muuan neitonen pyysi minua ulos ja sanoi, että voisi tulla kyläänkin. Noh, treffit kesti about 45 minuuttia, kun neito keksi lähteä keskustaan kaverinsa kanssa shoppaileen. No ei siinä vielä mitään, saahan sitä mennä jos haluaa, enhän minä ketään pakota kanssani aikaa viettään. Se mikä herättää ihmetystä ja pienehkösti v-kerrrointa on seuraava seikka. Muija sanoi, että hän voi tulla takasikkin vielä, no eihän sitä tietenkään näkynyt. Tämä nyt oli sikäli ennalta arvattavissa, mutta miksi naiset eivät voi vaan sanoa suoraan, että ei miehen seura kiinnosta? Eihän sitä nyt sentään tarvi ruveta toisen persettä nuoleskelemaan sillä tavalla. Tökeröä käytöstä.

PS. Kaikesta päätellen tämä shoppailukaveri oli miespuolinen, joten tyhmempikin osaa laskea 1+1

 

[Jippo]

Muija sanoi, että hän voi tulla takasikkin vielä, no eihän sitä tietenkään näkynyt.

Hyvin lyhyellä oppimäärällä naisten mielenliikkeistä tämä kuulostaa selvältä tapaukselta: Tyttö olisi kaivannut jonkinlaista osoitusta siitä, että haluat hänen tulevan takaisin.

Osoitukseksi ei tässä tapauksessa luultavasti riitä, jos sanoo: "Se olis ihan mukavaa".

Soitto tai ainakin tekstiviesti, jossa olisit todennut, että "käväisit hakemassa vähän tarjoiluja tms, tervetuloa käymään vielä", olisi ehkä ollut riittänyt.

Mutta vain ehkä, ei noista tiedä. Passiivinen odotus ei koskaan toimi, mutta lähes minkä tahansa innostuksen merkin voivat naiset mielensä mukaan tulkita roikkumiseksi, epätoivoisuudeksi tai merkiksi mielenvikaisuudesta.

 

[Ted Raikas]

Hyvin lyhyellä oppimäärällä naisten mielenliikkeistä tämä kuulostaa selvältä tapaukselta: Tyttö olisi kaivannut jonkinlaista osoitusta siitä, että haluat hänen tulevan takaisin.

Tai sitten se oli hienovarainen tapa viestittää, ettei viihtynyt ja tunsi olonsa ikävystyneeksi ja keksi jonkun sepityksen, millä päästä pois tilanteesta.

Monet ihmiset keksii erilaisia tekosyitä ja verukkeita, millä luikerrella itselleen epämukavista tilanteista pois.

Mutta tämäkin tietysti vaan otaksumista.

 

[Palstalegenda]

Asiahan on siten, että passiivinen odotus ei toimi kuin silloin jos nainen on "markkina-arvoltaan" jämäsijoilla, jolloin nainen ottaa sen kenet sattuu saamaan.

Aktiivinen odotus toimii joissain tapauksissa. On oltava tarkkana milloin sitä käyttää, sillä helposti naisen ns. metsästysvietti voi kaikota jos olet liian helppo saalis.

Aktiivinen passiivisuus sen sijaan toimii hyvin usein. Etenkin jos nainen on markkina-arvoltaan korkealla. Jos nainen on lähdössä, niin pitää älytä itse lähteä aiemmin! Toisin sanoen pitää olla vaikeasti tavoiteltava eikä antaa naisen olla sitä. Tämä tapa tekee naiset kiinnostuneiksi sinusta. Ei tätä ole aina niin mukava käyttää mutta kun se vain toimii parhaiten, niin on sitten toimittava näin jos haluaa optimoida lopputuloksen.

 

[taisto-74]

Päivän hinta

Viesti poistettu 7 §:n perusteella. -Moderaattorit

 

[Worrell]

No joo siis tottahan se on, että tuo odottaminen on vähän niin ja näin. Ilmoittaakko naiselle viestillä tai puhelulla, että olisko se vielä takas. Kohtuu mutkikasta, ihmiset kun sattuvat olemaan erilaisia. Niin kuin jo totesitte, toiset saattavat tulkita yhteyden pidon roikkumisena toiset taas saattavat tulkita hiljaisuuden sellaiseksi, että toista ei kiinnosta.

Mutkikkaita asioita. Tosin niinhän ne on aina, enemmän tai vähemmän.

 

[Palstalegenda]

Viesti poistettu 7 §:n perusteella.

Olisikohan Johanna Kurkelalla keikka Tampereella tuolloin. Tai sitten Laura Pausiinilla.

Viestiä editoitu 7 §:n perusteella. -Moderaattorit

 

[taisto-74]

Olisikohan Johanna Kurkelalla keikka Tampereella tuolloin. Tai sitten Laura Pausiinilla.

Viesti editoitu 7 §:n perusteella. -Moderaattorit

 

[stiflat]

Passiivinen odotus ei koskaan toimi, mutta lähes minkä tahansa innostuksen merkin voivat naiset mielensä mukaan tulkita roikkumiseksi, epätoivoisuudeksi tai merkiksi mielenvikaisuudesta.

Oli kyllä muuten hyvin kiteytetty! Jokatapauksessa vaikka näyttäisi menevän kuinka oikeaan suuntaan, tulee joku uskomaton käänne naisen puolelta koko juttuun, jota ei vaan miesjärki voi ymmärtää.

 

[op777]

Doanerille mielettömästi tsemppiä, ei ole helppo tie tuo.

Itse olen osunut omissa naissuhteissani tasan sataprosenttisesti jonkinasteisista mielenterveysongelmista kärsineisiin tapauksiin. Hirvittävän rankka tuollainen suhde on molemmille osapuolille. Näin jälkikäteen olen omalta kannaltani lopulta tyytyväinen, että ne jutut ovat jo historiaa. Vaikka hyviä aikojakin suhteissa oli, niin en usko että missään niistä olisin ollut ainakaan itse lopulta onnellinen - ja tuskin olisin kyennyt olemaan tarpeeksi tukena niille mimmeilekään, kun en mikään oikea ammattiauttaja ole.

Kyyniseksi paskaksi tässä vaan on itse muuttunut, nytkin spämmää hullun lailla viestiä eräs uskomattoman hyvännäköinen mimmi, ja itselläni on päällimmäisenä mielessä ajatus "no mitähän vikaa tolla on pääkopassa".

op777

 

[tiipii]

No joo siis tottahan se on, että tuo odottaminen on vähän niin ja näin. Ilmoittaakko naiselle viestillä tai puhelulla, että olisko se vielä takas. Kohtuu mutkikasta, ihmiset kun sattuvat olemaan erilaisia. Niin kuin jo totesitte, toiset saattavat tulkita yhteyden pidon roikkumisena toiset taas saattavat tulkita hiljaisuuden sellaiseksi, että toista ei kiinnosta.

Mutkikkaita asioita. Tosin niinhän ne on aina, enemmän tai vähemmän.

Itse olisin tehnyt tuossa tilanteessa sen että olisin soittanut naiselle ja kysynyt että mulla olis nyt vähän menoa mutta voisin perua sen jos takaisin tulet. Jos nainen olisi sanonut että mene vaan niin silloin on selvä peli ja turha tuhlata aikaa ja rahaa kyseiseen kaksilahkeiseen. Jos taas vastaus olisi ollut myöntävä että tulee takaisin tai olisitte sopineet uuden ajan myöhemmäksi niin silloin kenties jotain vihreän sävyistä valoa on vilautettu.

 

[moby]

Aktiivinen passiivisuus sen sijaan toimii hyvin usein. Etenkin jos nainen on markkina-arvoltaan korkealla. Jos nainen on lähdössä, niin pitää älytä itse lähteä aiemmin! Toisin sanoen pitää olla vaikeasti tavoiteltava eikä antaa naisen olla sitä. Tämä tapa tekee naiset kiinnostuneiksi sinusta. Ei tätä ole aina niin mukava käyttää mutta kun se vain toimii parhaiten, niin on sitten toimittava näin jos haluaa optimoida lopputuloksen.

Itse usein sovin treffit niin, että minulla on jotain menoa hetken päästä. Ensimmäisillä treffeillä on aina suuri vaara vajota tylsyyksiin, joten ne kannattaa myös pitää suhteellisen lyhyinä max 30 minuuttia ja sitten adios johonkin todelliseen tai keksittyyn aktiviteettiin.

Ensimmäisillä treffeillä ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin tehdä hyvä ensivaikutelma ja hieman vahvistaa sitä. Jos menette kahville tai baariin, muistakaa aina istua vastakkain naisen kanssa. Fyysinen yhteys on myös hyvä avata mahdollisimman nopeasti, eli kosketelkaa toisianne.

Jos treffikaveri peruu tai myöhästyy vedoten johonkin syyhyn, on tehtävä selväksi että sellainen ei käy. Uuden ajan ja paikan päätät sinä, jos ei käy niin sitten ei käy. Treffien peruminen tai niiltä myöhästyminen osoittaa epäkunnioitusta, jota kukaan järkevä mies suvaitse.