Naisasiat

[Chambza]

Pukeudutko eri tavalla? Miten naurat ? Jne..
Usko minua, jos olet sosiaalinen, huumorintajun omaava mies, eikä naamasi muistuta ainakaan korppikotkan takapuolta, on mahdotonta, etteivät naiset koskaan lähestyisi.

"Koskaan" on turhan ankara ilmaisu - kyllähän sitä aina silloin tällöin tapahtuu muutoin elämässä, vaikka lähestyjät ovatkin lähes aina vääränlaisia, mutta se onkin jo toinen tarina. Baareissa tätä ei kuitenkaan tapahdu.

Ymmärrän ihan hyvin etten baarissa ollessani tee lähestymistäni helpoksi, hengailemalla kaveriporukassa, enkä myöskään ole yleensä jaksanut panostaa puketumiseen juurikaan (tosin normaali tyylinikin lienee hieman keskimääräistä siistimpi). Ihmetystä herättää vain se, että kun joku sitten uskaltaa tuosta huolimatta lähestyä, on hän aina mies. Jos sekä miehet että naiset jättäisivät baareissa lähestymiset väliin, olisi tilanne ihan odotusteni (ja melkeinpä toiveideni) mukainen.

Toki miehet ovat kaiketi muutenkin naisia todennäköisemmin tulleet baariin juuri seuranhakutarkoituksessa, mutta ei kai niitä homoja nyt ihan niin paljoa pitänyt olla. Eikä toisaalta samassa porukassa hengaavia kavereitani vaivaa samanlainen homomagneettisuus.

Pitäisiköhän siirtyä miesasiaketjuun tämän asian kanssa...

 

[HLe]

Miten muuten jatkislaiset yleensä valitsevat paikan avaustreffeille? Laitetaan vielä lisäoletuksena että olette kyllä tunteneet toisenne todellisessa elämässä jo jonkin aikaa ja teillä synkkaa, mutta ette ole juuri viettäneet vapaa-aikaa yhdessä.

 

[Vanha Len]

Miten jatkislaiset yleensä valitsevat paikan avaustreffeille?

Avaustreffejä harrastin viimeksi joskus 80-luvun lopulla. Leffat, ravintola ja mökkikutsut rulettivat tuolloin. Tuskin mikään näin vähässä ajassa on muuttunut. Kutsu marja- tai sienimetsään tekee myös vaikutuksen tietynlaisiin neitosiin. Avaustreffien kannalta ehkä hieman ääritoimintaa...

Hautausmaa touring toimii myös jos olet viemässä kukkia sukulaisen haudalle. Paikka on melko "riisuva" ja monet tytöt tuntevat vetoa hautausmaihin...siis lähes romanttista sellaista.

Jokin normaalista poikkeava mesta, joka todistaa juuri SINUN olevan erilainen kuin ne muut 50 jannua.

 

[Osmo Rapeli]

Miten muuten jatkislaiset yleensä valitsevat paikan avaustreffeille?

Minusta melkein mikä tahansa kahvila, kuppila tai meno käy jos siellä vain on mahdollista myös istua ja jutella. Joku disko on kärkeen aika älytön, sama kuin hakisi sieltä seuraa summanmutikassa, kyllähän tyttöä pitää edes pikkuisen pystyä myös vakuuttamaan nimenomaan jutuillaan, luomaan sitä luottamusta.

Vanha Lenin mainitsema mökkikutsut lienee optimitilanne, paras mahdollinen, kaikkea maan ja taivaan väliltä voi tapahtua. Voi vahingossa saada vaikka pillua samantien.

 

[Snakster]

Miten muuten jatkislaiset yleensä valitsevat paikan avaustreffeille? Kahvila/ravintola, jommankumman kannalta kiinnostava paikka/tapahtuma, bileet tms.? Laitetaan vielä lisäoletuksena että olette kyllä tunteneet toisenne todellisessa elämässä jo jonkin aikaa ja teillä synkkaa, mutta ette ole juuri viettäneet vapaa-aikaa yhdessä.

Itsekään en ensitreffeillä ole käynyt sitten syyskuun -99, mutta kahviloissa tai vastaavissa istumisen sijaan suosittelisin kävelylenkkiä treffien ohjelmaksi. Esimerkiksi Helsingissä treffit suosittelen sopimaan Laakson ratsastushallien kupeeseen, josta voi sitten tunnelmasta riippuen kävellä joko Keskuspuistoon, Töölönlahdelle tai sitten vaikkapa Bollikselle hämmästelemään ohi mennessään nuorten tai aladivareiden futismatsia. Nordiskin tulee sitten samalla esiteltyä ulkoapäin. Keskuspuistossa voi istahtaa rauhalliselle penkille ja yrittää käpälöintiä. Kävellessä ei myöskään tule hämmentäviä hiljaisuuksia, koska ympäristöstä riittää juteltavaa eikä toista tarvitse tuijottaa taukoamatta.

 

[Fordél]

Miten muuten jatkislaiset yleensä valitsevat paikan avaustreffeille? Laitetaan vielä lisäoletuksena että olette kyllä tunteneet toisenne todellisessa elämässä jo jonkin aikaa ja teillä synkkaa, mutta ette ole juuri viettäneet vapaa-aikaa yhdessä.

No itsellä oli juuri tällainen tilanne tämän nykyisen kanssa ja ensimmäisellä kerralla käytiin kävelemässä, ajelemassa autolla ja katselemassa kaupunkia vähän romanttisemmasta vinkkelistä. Mutta kun tosiaan tunnettiin toisemme ja tiedettiin, että tässä on jotain nyt tekeillä niin eipä noilla paikoilla ollut niin väliä. Lähinnä tärkeintä oli se, että sai olla kahden ja turista rauhassa. Siitä se sitten lähti ja täytyy sanoa, että vieläkin muistelee noita ensimmäisiä "treffejä" kaiholla. Se perhosten määrä oli kyllä mieletön ja sitä tunnetta aina välillä kaipaa.

 

[Väärä sivurajaheitto]

No itsellä oli juuri tällainen tilanne tämän nykyisen kanssa ja ensimmäisellä kerralla käytiin kävelemässä, ajelemassa autolla ja katselemassa kaupunkia vähän romanttisemmasta vinkkelistä.

Taisi Fordel käydä ajelemassa siis suosituissa turistinähtävyyksiksikin luokitelluissa Kouvolan Lehtomäen ja Eskolanmäen betonihelveteissä? Kyllä tuollaisissa paikoissa romantiikka kukkii.

Minkähänlaisiin naisiin vetoaa hautausmaalle meno? Ei ole koskaan tullut mieleeni, että veisi ylipäätään ketään hautausmaalle treffeille. Tietysti onhan tuo tapa erottua Massasta jos sitä tahtoo Massasta erottua.

Ja kahvilaan tms. paikkaan jos menee niin kannattaa valita sellainen paikka, jossa on sopiva nurkkaus missä voi olla lähes kahdestaan.

 

[Fordél]

Taisi Fordel käydä ajelemassa siis suosituissa turistinähtävyyksiksikin luokitelluissa Kouvolan Lehtomäen ja Eskolanmäen betonihelveteissä? Kyllä tuollaisissa paikoissa romantiikka kukkii.

Heh en asu Kouvolassa, joten ko. paikat eivät olleet listalla, mutta kiitos vinkeistä! Ehkä seuraavalla kerralla vien hänet tutustumaan kouvolalaiseen betoni-idylliin....

Minkähänlaisiin naisiin vetoaa hautausmaalle meno? Ei ole koskaan tullut mieleeni, että veisi ylipäätään ketään hautausmaalle treffeille. Tietysti onhan tuo tapa erottua Massasta jos sitä tahtoo Massasta erottua.

Kyseessä lienevät nämä "tuonelan joutsenet" eli melankoliset ja goottihenkiset mustat kissat, joita nykyään löytyy yhä enenevissä määrin.

 

[peruspata]

Jaa-a, melko vaihetta elellään. Vähän on sellainen pieni kutina, että jotain olisi tapahtumassa tämän ketjun aiheen tiimoilta, mutta sitten pyrkiikin jo hienoinen epävarmuus pintaan, että onko sittenkään mitään meininkiä. Täällä on ollut ihan hyvää keskustelua ulkonäkö- ja vaatetusasioista. Ehkä jotenkin tulee kuitenkin epävarmuutta myös siltä osastolta, mikä on riittävää. Hyviä mielipiteitä on kuitenkin ollut mukava lukea.

Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, toisaalta vielä vähän aikaa asia pysyy ns. hallinnassa (tarkoitan lähinnä sitä, että on muutakin mietittävää), sillä kesätyönä on melko vastuullinen tehtävä. Sitten, kun koittaa elokuu, voi olla taas enemmän aikaa fundeerata maailman ihmeellisyyttä ja loistoa.

Ollako vai eikö olla, totesi jo muinoin Shakespeare. Vaikeita asioita ja kuitenkin niin mielenkiintoisia...

 

[Il Grande Silenzio]

Kun tuossa edellisellä sivulla ohimennen sivuttiin noita erinäisiä itsetuntoon / itsensä hyväksymiseen kuuluvia ja vaikuttavia seikkoja ketjun aiheeseenkin liittyen, niin osaisiko kukaan suositella mitään kirjaa asian tiimoilta? Enkä nyt tarkoita mitään näitä nykyajan pelimiesoppaita vaan jotain ihan perustavaa laatua olevia teoksia aiheen ympäriltä.

 

[MarkusMaggot]

Kun tuossa edellisellä sivulla ohimennen sivuttiin noita erinäisiä itsetuntoon / itsensä hyväksymiseen kuuluvia ja vaikuttavia seikkoja ketjun aiheeseenkin liittyen, niin osaisiko kukaan suositella mitään kirjaa asian tiimoilta? Enkä nyt tarkoita mitään näitä nykyajan pelimiesoppaita vaan jotain ihan perustavaa laatua olevia teoksia aiheen ympäriltä.

Aiheeseen liittyviä kirjoja löytyy ihan kirjastostakin, yleensä psykologia-hyllystä. Laittelen tohon muutaman linkin mistä löytää aiheesta netistä. Niissä on mainittu jotain lähdeteoksiakin, joista aiheesta voi lukea lisää. Taisin itse lukaista tuossa keväällä jatkeeksi pari positiivista ajattelua koskevaa kirjaa, jotka siis "auttavat" ongelmista selviämisessä, mutta niissä tahtoo olla se vika, että kirjan sanoma on "hymyile, vaikkei hymyilytä". Mää en nyt ihan varmaksi sitten tiedä, onko sekään ihan järkevää, että jokainen negatiivinen tunne yritetään työntää syrjään, koska pohjimmiltaan ihmisen kuuluukin aistia myös negatiivisia asioita. Olen tullut siihen lopputulokseen, löytämällä omia huonoja puoliaan on paljon helpompi kohottaa omaa minä-kuvaansa, kuin sillä että pelkästään nostaisi esiin pelkkiä hyviä puoliaan. Jokaisessa on hyviä ja huonoja puolia, hyvät puolet tuskin kovin helposti häviävät mihinkään, mutta huonoja puolia voi kehittää loppuviimein hyvinkin helposti.

http://www.kutri.net/itsetunto.html
http://www.mielenterveysseura.fi/mi...nkulku&page=49&cat=Mielen+hyvinvointi&show=no
http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/itsetunto.htm

 

[tuplapukki]

Hyvät jatkoajan kaverit,nyt kaivataan neuvoa;
naimisissa oloa yli kymmenen vuotta, kaksi ihanaa lasta, auto, omakotitalo,
kohtuullisesti rahaa, hyvät välit eukon kanssa ( joskin jämähtäneet siihen melkein `kaveriasteelle`) ja kaikki muutenkin ok. Kunnes eilen tapasin vapaa-
iltanani nätin naisen, yksinhuoltajan joka osoittautui hengenheimolaisekseni ja jonka kanssa päädyin harrastamaan vaakamamboa. Kokemus oli tietysti ihan eri sarjaa kuin mitä vaimon kanssa.
Nyt tilanne on se että morkkis on ennennäkemätön. Tämä sotii kaikkea sitä vastaan mihin itse uskon ja tällä hetkellä tiedän että olen maailman suurin kusipää. Aamulla kotiintullessani olin päättänyt että tunnustan koko homman.
Vaimo oli nukkumassa ja menin sitten vaan viereen ja aloin nukkumaan myös.
kolmen tunnin aamu-unien jälkeen heräsin aamiaiselle ja yhtäkkiä se kertominen ei tuntunutkaan niin hyvältä idealta elikkä suomeksi sanottuna paskat meni housuun...nyt eletään La-iltaa ja kaikki on normaalisti enkä ole vieläkään kertonut mitään. Päivällä emäntä sanoi että et yleensä ole noin hiljainen, et kai vaan ollut kenenkään eukon vieressä kun tulit niin myöhään kotiin johon minä tietysti että; tällä naamalla vai ?

Vittu! Mä inhoan itseäni. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta kun petin vaimoani. Olen itse ollut aina pettämistä vastaan ja nyt tein sen itse. Kaiken huippu on vielä että se saatanan toinen nainen on niin ìhastuttava` että olen koko päivän ihmetellyt onko tässä mitään järkeä...

Etukäteen voin kertoa helpot vastaukset; Kyllä se toinen nainen unohtuu ( no vitut unohdu), kyllä kannattaa tunnustaa (no vittu jos ei pysty), kyllä ne mukulat ymmärtää jos isi hässii toista naista ( no ei vittu varmaan ymmärrä )

Terveisin, Selkärangaton paskahousu

 

[tuplapukki]

Ja vielä jatkoa; en kaipaa niitä hurskasteluja ja vittuiluja. Pää vaan tuntuu hajoavan enkä tiedä mitä tehdä. Tiedän; Itsesäälin SM-kisat ja buhuu....
vittu siitä ei ole kyse vaan siitä mitä seuraavaksi

 

[julle-jr]

Ja vielä jatkoa; en kaipaa niitä hurskasteluja ja vittuiluja. Pää vaan tuntuu hajoavan enkä tiedä mitä tehdä. Tiedän; Itsesäälin SM-kisat ja buhuu....
vittu siitä ei ole kyse vaan siitä mitä seuraavaksi

No jos arvostat vaimoasi, etkä halua hänen tuntevan tuskaa niin tietysti pidät tuskan sisälläsi etkä puhu mitään ja esität normaalia.

 

[tuplapukki]

Elämä ei ole helppoa. Itse tutustunut 11 v. sitten vaimooni, 6 v. kihloissa ja 4 v. naimisissa. 2 lasta. Kokemuksia muista naisista ei ole kahden käden sormille, jos edes yhden.

Voin kyllä samaistua tilanteeseen. Itse olen kanssa ollut pettämsitä vastaan ja en ole koskaan pettänyt. Tilaisuuksia on ollut ja varmaan myös tulee. Koko ajan kuitenkin tuntuu, että joku kerta saattaa kontrolli pettää. Luultavammin kyse on siitä, että haluaa tuntea sen vasta puolen kiihkon ja intohimon kuin, että omassa parisuhteessa olisi mitään "vikaa".

Selvin päin järki estää hölmöilyt, mutta kännissä estot katoavat. Turha on kenenkään huudella, että ei känni ei ole selitys. Kyllä se vaan on. Se on silloin vielä helppoa, kun kukaan ei tule suoraan päälle, mutta tilanteessa missä tyttönen sanoo, että "Ota taksi, mennään panee!" niin harvempi luikkii kotio, jos promilleja on tarpeeksi. Toivottavaa on, että äly palaa ennen kuin taksi on pihassa.

Moralisoida, vittuilla, tukea ja naureskella voi, mutta kukaan ei voi antaa sinulle neuvoa. Tämä, niin kuin moni muukin asia, riippuu sinusta ja sinun vaimosta. Täysin sitä millainen teidän suhde on ja millaisia ihmeisiä olette.

Eli valitettavasti kukaan täällä jatkoajassa ei voi sinua auttaa!'

-H-

 

[tuplapukki]

Joo sehän tässä vaikeata onkin. Kukaan ei pysty neuvomaan ja itse ei pysty toimimaan. En olis uskonut että ikinä joudun tähän tilanteeseen. Vittui mikä kusipää

 

[Buddha]

Joo sehän tässä vaikeata onkin. Kukaan ei pysty neuvomaan ja itse ei pysty toimimaan. En olis uskonut että ikinä joudun tähän tilanteeseen. Vittui mikä kusipää

Been there, done that and got scars to prove it...
1 1/2 kk päästä tunnustin, että toinen nainen on kuvioissa. "Seurustelimme" omien avioliittojemme ohessa reilun puol vuotta. Siis niin, että kaikki neljä tiesi. Tuloksena, paljon, mutta ehkäpä jatkan vaikka yv:llä, kuin täällä.
Täällä on vain niin helppoa moralisoida, kuten itsekin tein kaverilleni, vain puol vuotta aikaisemmin ja kyseenalaistin kaiken sen paskan, mitä se teki perheelleen ja sitten, hep, löysin itseni samasta asemasta.
Enään en moralisoi, ketään. Salama voi iskeä samaan paikkaa kahdesti.
Todellinen hengenheimolainen, joten tiedän, mitä tarkoitat.

 

[Maple Leaf]

Hyvät jatkoajan kaverit,nyt kaivataan neuvoa;
naimisissa oloa yli kymmenen vuotta, kaksi ihanaa lasta, auto, omakotitalo,
kohtuullisesti rahaa, hyvät välit eukon kanssa ( joskin jämähtäneet siihen melkein `kaveriasteelle`) ja kaikki muutenkin ok. Kunnes eilen tapasin vapaa-
iltanani nätin naisen, yksinhuoltajan joka osoittautui hengenheimolaisekseni ja jonka kanssa päädyin harrastamaan vaakamamboa. (...)
Terveisin, Selkärangaton paskahousu

Morkkis on varmasti kova, mutta elämässä nyt vain sattuu kaikenlaista. Pidä asia omana tietonasi, kärvistele keskenäsi, mutta älä kerro vaimollesi, sillä ns. rehellisyys ei tässä asiassa ole todennäköisten seurausten arvoista. Jos omantunnon keventämisestä seuraa tuskaa puolisolle ja lapsille, on omantunnon keventäminen todella itsekästä touhua. Kanna morkkiksesi, mutta muista myös, ettei paneminen tee kenestäkään ratkaisevasti huonompaa ihmistä. Aikuiset nyt vain joskus panevat toistensa kanssa.

 

[Masculine]

Joo sehän tässä vaikeata onkin. Kukaan ei pysty neuvomaan ja itse ei pysty toimimaan. En olis uskonut että ikinä joudun tähän tilanteeseen. Vittui mikä kusipää

Varmasti kyllä karmiva tilanne kaikinpuolin , mutta olen myös samaa mieltä kun aikaisempi neuvoja eli jos tahtoo suhteen jatkuvan ja ei tahdo satuttaa toista niin jätä kertomatta.
Purat sitten paskan fiiliksen ja turhautumisen vaikka jonkin uuden harrastuksen parissa , kyllä se ajan kanssa siitä.

Pakko näin pienenä kevennyksenä kyllä sanoa ettei edes paras käsikirjoittaja voisi tämän asian tiimoilta keksiä noin osuvaa nimimerkkiä kun sinulla on.

 

[Ender00]

No jos arvostat vaimoasi, etkä halua hänen tuntevan tuskaa niin tietysti pidät tuskan sisälläsi etkä puhu mitään ja esität normaalia.

Sama.

Tunnustaminen ei muuta tapahtunutta miksikään ja levität vain vittumaisen olosi vaimoosi.

Ja kyllä, se nainen unohtuu ajanmyötä ja kyllä, kun aikaa kuluu saat tuohon tapahtuneeseen etäisyyttä eikä se enää tunnu niin pahalta - kun tarpeeksi aikaa on kulunut niin tuntuu kuin tuota ei olisi koskaan edes tapahtunut.

 

[TQoFE]

Tunnustaminen ei muuta tapahtunutta miksikään ja levität vain vittumaisen olosi vaimoosi.

Paitsi jos vaimosi joskus saa muuta kautta tietää sinun pettäneen, olet pahemmassa kuin pulassa... Jos kerrot nyt, on edelleen olemassa minimaalinen mahdollisuus, että vaimosi antaa sinulle anteeksi - mutta jos hän joskus saa kuulla jostakin muualta, hän laittanee avioeron vireille välittömästi.

 

[Fordél]

Liittymättä sen suuremmin viime aikaisiin kirjoituksiin niin en kyllä käsitä tuota pettämistä. Jos kerran omalta naiselta ei saa kaikkea mitä haluaa niin ekaksi kannattaisi varmasti puhua asioista toisen osapuolen kanssa ennen kuin tekee jotain mitä ei saa tekemättömäksi. Paljonhan pettämisiä laitetaan kännin ja hetken piikkiin, mutta musta se on ihan yhtä tuomittavaa. Itse otit kännit, itse petit ja kannat myös tekosi seuraukset.

Jotenkin tuntuu, että pettäminen on nykyää yhä yleisempää. Vaikea sanoa mistä sekin johtuu, mutta itse en kyllä vaihtaisi yhtä seksikertaa, oli se kuinka uskomaton tahansa, toisen luottamukseen ja puhtaaseen omaantuntoon. Sitten jos kerran ei toiselta saa kaikkea mitä tarvitsee suhteessa eikä tule sitä koskaan saamaankaan niin varmasti on kaikkien kannalta parempi lopettaa koko suhde. Ehkä tämäkin liittyy taas kerran siihen, että ihmisillä on nykyään niin helkkarin kova vaatimustaso ja halutaan saada kaikki kerralla.

Mutta joo, tosiaan ei ollut tarkoitus mitenkään tuomita ketään vaan lähinnä tuoda esille oma ihmettely koko tätä "pettämiskulttuuria" kohtaan.

 

[moby]

Hyvät jatkoajan kaverit,nyt kaivataan neuvoa;
naimisissa oloa yli kymmenen vuotta, kaksi ihanaa lasta, auto, omakotitalo,
kohtuullisesti rahaa, hyvät välit eukon kanssa ( joskin jämähtäneet siihen melkein `kaveriasteelle`) ja kaikki muutenkin ok. Kunnes eilen tapasin vapaa-
iltanani nätin naisen, yksinhuoltajan joka osoittautui hengenheimolaisekseni ja jonka kanssa päädyin harrastamaan vaakamamboa. Kokemus oli tietysti ihan eri sarjaa kuin mitä vaimon kanssa.

Haluatko olla tosiaan oman vaimon kanssa "kaveriasteella". Kyllähän parisuhteessa pitää olla jotain sytyttävää. Oletko todella tyytyväinen avioliittoosi. Jos et ole, niin kannattaa ouhua vaimon kanssa. Jos hän ei ole samalla aaltopituudella, kannattaa miettiä liiton jatkamista.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että pettäminen ei välttämättä johdu pelkästään humalasta, vaan takana on tyytymättömyys omaan suhteeseen. Pettäjät etsivät jotain sellaista, jota omassa suhteessa ei ole.

Itse petin ex-vaimoa tasan yhden kerran, ja vähän sen jälkeen hain eroa. Olin toki jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että en ole tyytyväinen.

Elämä on lyhyt, joten kannattaa pyrkiä onnellisuuteen, eikä hukata vuosia epätyydyttävässä suhteessa.

 

[Masculine]

Todella erikoinen fiilis tällä hetkellä.
Erosin tyttöystävästäni tuossa ennen vuoden vaihdetta ja jatkettiin aika läheisinä ystävinä ja vähän muunakin pari kolme kuukatta sen jälkeen , mutta sitten pikkuhiljaa on edetty kauemmas ja kauemmas.
Nyt ei olla nähty yli kuukauteen ja entinen kiivas viestintäkin on loppunut joka oli yksi syy siihen että tiesin kyllä että hänellä on joku uusi , mutta nyt kun sain varmuuden asiaan niin tulikin yhtäkkiä paska fiilis..

En tiennyt edes enää välittäväni kyseisestä ihmisestä eikä minun pitäisikään kaiken hyväkiskäytön ja muut jälkeen , mutta jotenkin tuli tyhjä olo.
Ehkä en välitäkkään mutta tilanne johtuu lähinnä siitä kun ei itsellä ole juuri nyt ketään ja hänellä on niin on vähän enemmän kateellin kun mustasukkainen , mene ja tiedä.

 

[Java#4]

Niinpä....

Hyvät jatkoajan kaverit,nyt kaivataan neuvoa;
naimisissa oloa yli kymmenen vuotta, kaksi ihanaa lasta, auto, omakotitalo,
kohtuullisesti rahaa, hyvät välit eukon kanssa ( joskin jämähtäneet siihen melkein `kaveriasteelle`) ja kaikki muutenkin ok. Kunnes eilen tapasin vapaa-
iltanani nätin naisen, yksinhuoltajan joka osoittautui hengenheimolaisekseni ja jonka kanssa päädyin harrastamaan vaakamamboa. Kokemus oli tietysti ihan eri sarjaa kuin mitä vaimon kanssa.

Been where done that... (reilu 10 v yhdesä, kolme lasta etc......)
Pitkässä parisuhteessa sattuu ja tapahtuu. Itsekin tuon tehneenä voin kertoa, että kannattaa pitää tapahtunut itsellään. (Nyt naiset käy kiiinni, onneksi netti on välissä). Mikäli kerrot vaimollesi, niin hävinneitä on liikaa eli lapset. Mikäli todella muuten homma on kunnossa, kannattaa tarkkaan harkita, mitä tekee. Kannattaako parantaa omaa huonoa omntuntoa muiden kustannuksella. Petin, selvisin hengissä... kyse oli vaan tilapäisestä oman tunnon / egon kohottamisesta (toinen osapuoli oli myös naimisissa ja lapsellinen... on myös edelleen), kumpi kohotti mitäkin. Totuus ei aina vahvista, mutta totuus saattaa loukata ihmisiä, jotka ovat asiaan täysin viattomia!