Naisasiat

[MarkusMaggot]

Kun tuossa edellisellä sivulla ohimennen sivuttiin noita erinäisiä itsetuntoon / itsensä hyväksymiseen kuuluvia ja vaikuttavia seikkoja ketjun aiheeseenkin liittyen, niin osaisiko kukaan suositella mitään kirjaa asian tiimoilta? Enkä nyt tarkoita mitään näitä nykyajan pelimiesoppaita vaan jotain ihan perustavaa laatua olevia teoksia aiheen ympäriltä.

Aiheeseen liittyviä kirjoja löytyy ihan kirjastostakin, yleensä psykologia-hyllystä. Laittelen tohon muutaman linkin mistä löytää aiheesta netistä. Niissä on mainittu jotain lähdeteoksiakin, joista aiheesta voi lukea lisää. Taisin itse lukaista tuossa keväällä jatkeeksi pari positiivista ajattelua koskevaa kirjaa, jotka siis "auttavat" ongelmista selviämisessä, mutta niissä tahtoo olla se vika, että kirjan sanoma on "hymyile, vaikkei hymyilytä". Mää en nyt ihan varmaksi sitten tiedä, onko sekään ihan järkevää, että jokainen negatiivinen tunne yritetään työntää syrjään, koska pohjimmiltaan ihmisen kuuluukin aistia myös negatiivisia asioita. Olen tullut siihen lopputulokseen, löytämällä omia huonoja puoliaan on paljon helpompi kohottaa omaa minä-kuvaansa, kuin sillä että pelkästään nostaisi esiin pelkkiä hyviä puoliaan. Jokaisessa on hyviä ja huonoja puolia, hyvät puolet tuskin kovin helposti häviävät mihinkään, mutta huonoja puolia voi kehittää loppuviimein hyvinkin helposti.

http://www.kutri.net/itsetunto.html
http://www.mielenterveysseura.fi/mi...nkulku&page=49&cat=Mielen+hyvinvointi&show=no
http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/itsetunto.htm

 

[tuplapukki]

Hyvät jatkoajan kaverit,nyt kaivataan neuvoa;
naimisissa oloa yli kymmenen vuotta, kaksi ihanaa lasta, auto, omakotitalo,
kohtuullisesti rahaa, hyvät välit eukon kanssa ( joskin jämähtäneet siihen melkein `kaveriasteelle`) ja kaikki muutenkin ok. Kunnes eilen tapasin vapaa-
iltanani nätin naisen, yksinhuoltajan joka osoittautui hengenheimolaisekseni ja jonka kanssa päädyin harrastamaan vaakamamboa. Kokemus oli tietysti ihan eri sarjaa kuin mitä vaimon kanssa.
Nyt tilanne on se että morkkis on ennennäkemätön. Tämä sotii kaikkea sitä vastaan mihin itse uskon ja tällä hetkellä tiedän että olen maailman suurin kusipää. Aamulla kotiintullessani olin päättänyt että tunnustan koko homman.
Vaimo oli nukkumassa ja menin sitten vaan viereen ja aloin nukkumaan myös.
kolmen tunnin aamu-unien jälkeen heräsin aamiaiselle ja yhtäkkiä se kertominen ei tuntunutkaan niin hyvältä idealta elikkä suomeksi sanottuna paskat meni housuun...nyt eletään La-iltaa ja kaikki on normaalisti enkä ole vieläkään kertonut mitään. Päivällä emäntä sanoi että et yleensä ole noin hiljainen, et kai vaan ollut kenenkään eukon vieressä kun tulit niin myöhään kotiin johon minä tietysti että; tällä naamalla vai ?

Vittu! Mä inhoan itseäni. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta kun petin vaimoani. Olen itse ollut aina pettämistä vastaan ja nyt tein sen itse. Kaiken huippu on vielä että se saatanan toinen nainen on niin ìhastuttava` että olen koko päivän ihmetellyt onko tässä mitään järkeä...

Etukäteen voin kertoa helpot vastaukset; Kyllä se toinen nainen unohtuu ( no vitut unohdu), kyllä kannattaa tunnustaa (no vittu jos ei pysty), kyllä ne mukulat ymmärtää jos isi hässii toista naista ( no ei vittu varmaan ymmärrä )

Terveisin, Selkärangaton paskahousu

 

[tuplapukki]

Ja vielä jatkoa; en kaipaa niitä hurskasteluja ja vittuiluja. Pää vaan tuntuu hajoavan enkä tiedä mitä tehdä. Tiedän; Itsesäälin SM-kisat ja buhuu....
vittu siitä ei ole kyse vaan siitä mitä seuraavaksi

 

[julle-jr]

Ja vielä jatkoa; en kaipaa niitä hurskasteluja ja vittuiluja. Pää vaan tuntuu hajoavan enkä tiedä mitä tehdä. Tiedän; Itsesäälin SM-kisat ja buhuu....
vittu siitä ei ole kyse vaan siitä mitä seuraavaksi

No jos arvostat vaimoasi, etkä halua hänen tuntevan tuskaa niin tietysti pidät tuskan sisälläsi etkä puhu mitään ja esität normaalia.

 

[tuplapukki]

Elämä ei ole helppoa. Itse tutustunut 11 v. sitten vaimooni, 6 v. kihloissa ja 4 v. naimisissa. 2 lasta. Kokemuksia muista naisista ei ole kahden käden sormille, jos edes yhden.

Voin kyllä samaistua tilanteeseen. Itse olen kanssa ollut pettämsitä vastaan ja en ole koskaan pettänyt. Tilaisuuksia on ollut ja varmaan myös tulee. Koko ajan kuitenkin tuntuu, että joku kerta saattaa kontrolli pettää. Luultavammin kyse on siitä, että haluaa tuntea sen vasta puolen kiihkon ja intohimon kuin, että omassa parisuhteessa olisi mitään "vikaa".

Selvin päin järki estää hölmöilyt, mutta kännissä estot katoavat. Turha on kenenkään huudella, että ei känni ei ole selitys. Kyllä se vaan on. Se on silloin vielä helppoa, kun kukaan ei tule suoraan päälle, mutta tilanteessa missä tyttönen sanoo, että "Ota taksi, mennään panee!" niin harvempi luikkii kotio, jos promilleja on tarpeeksi. Toivottavaa on, että äly palaa ennen kuin taksi on pihassa.

Moralisoida, vittuilla, tukea ja naureskella voi, mutta kukaan ei voi antaa sinulle neuvoa. Tämä, niin kuin moni muukin asia, riippuu sinusta ja sinun vaimosta. Täysin sitä millainen teidän suhde on ja millaisia ihmeisiä olette.

Eli valitettavasti kukaan täällä jatkoajassa ei voi sinua auttaa!'

-H-

 

[tuplapukki]

Joo sehän tässä vaikeata onkin. Kukaan ei pysty neuvomaan ja itse ei pysty toimimaan. En olis uskonut että ikinä joudun tähän tilanteeseen. Vittui mikä kusipää

 

[Buddha]

Joo sehän tässä vaikeata onkin. Kukaan ei pysty neuvomaan ja itse ei pysty toimimaan. En olis uskonut että ikinä joudun tähän tilanteeseen. Vittui mikä kusipää

Been there, done that and got scars to prove it...
1 1/2 kk päästä tunnustin, että toinen nainen on kuvioissa. "Seurustelimme" omien avioliittojemme ohessa reilun puol vuotta. Siis niin, että kaikki neljä tiesi. Tuloksena, paljon, mutta ehkäpä jatkan vaikka yv:llä, kuin täällä.
Täällä on vain niin helppoa moralisoida, kuten itsekin tein kaverilleni, vain puol vuotta aikaisemmin ja kyseenalaistin kaiken sen paskan, mitä se teki perheelleen ja sitten, hep, löysin itseni samasta asemasta.
Enään en moralisoi, ketään. Salama voi iskeä samaan paikkaa kahdesti.
Todellinen hengenheimolainen, joten tiedän, mitä tarkoitat.

 

[Maple Leaf]

Hyvät jatkoajan kaverit,nyt kaivataan neuvoa;
naimisissa oloa yli kymmenen vuotta, kaksi ihanaa lasta, auto, omakotitalo,
kohtuullisesti rahaa, hyvät välit eukon kanssa ( joskin jämähtäneet siihen melkein `kaveriasteelle`) ja kaikki muutenkin ok. Kunnes eilen tapasin vapaa-
iltanani nätin naisen, yksinhuoltajan joka osoittautui hengenheimolaisekseni ja jonka kanssa päädyin harrastamaan vaakamamboa. (...)
Terveisin, Selkärangaton paskahousu

Morkkis on varmasti kova, mutta elämässä nyt vain sattuu kaikenlaista. Pidä asia omana tietonasi, kärvistele keskenäsi, mutta älä kerro vaimollesi, sillä ns. rehellisyys ei tässä asiassa ole todennäköisten seurausten arvoista. Jos omantunnon keventämisestä seuraa tuskaa puolisolle ja lapsille, on omantunnon keventäminen todella itsekästä touhua. Kanna morkkiksesi, mutta muista myös, ettei paneminen tee kenestäkään ratkaisevasti huonompaa ihmistä. Aikuiset nyt vain joskus panevat toistensa kanssa.

 

[Masculine]

Joo sehän tässä vaikeata onkin. Kukaan ei pysty neuvomaan ja itse ei pysty toimimaan. En olis uskonut että ikinä joudun tähän tilanteeseen. Vittui mikä kusipää

Varmasti kyllä karmiva tilanne kaikinpuolin , mutta olen myös samaa mieltä kun aikaisempi neuvoja eli jos tahtoo suhteen jatkuvan ja ei tahdo satuttaa toista niin jätä kertomatta.
Purat sitten paskan fiiliksen ja turhautumisen vaikka jonkin uuden harrastuksen parissa , kyllä se ajan kanssa siitä.

Pakko näin pienenä kevennyksenä kyllä sanoa ettei edes paras käsikirjoittaja voisi tämän asian tiimoilta keksiä noin osuvaa nimimerkkiä kun sinulla on.

 

[Ender00]

No jos arvostat vaimoasi, etkä halua hänen tuntevan tuskaa niin tietysti pidät tuskan sisälläsi etkä puhu mitään ja esität normaalia.

Sama.

Tunnustaminen ei muuta tapahtunutta miksikään ja levität vain vittumaisen olosi vaimoosi.

Ja kyllä, se nainen unohtuu ajanmyötä ja kyllä, kun aikaa kuluu saat tuohon tapahtuneeseen etäisyyttä eikä se enää tunnu niin pahalta - kun tarpeeksi aikaa on kulunut niin tuntuu kuin tuota ei olisi koskaan edes tapahtunut.

 

[TQoFE]

Tunnustaminen ei muuta tapahtunutta miksikään ja levität vain vittumaisen olosi vaimoosi.

Paitsi jos vaimosi joskus saa muuta kautta tietää sinun pettäneen, olet pahemmassa kuin pulassa... Jos kerrot nyt, on edelleen olemassa minimaalinen mahdollisuus, että vaimosi antaa sinulle anteeksi - mutta jos hän joskus saa kuulla jostakin muualta, hän laittanee avioeron vireille välittömästi.

 

[Fordél]

Liittymättä sen suuremmin viime aikaisiin kirjoituksiin niin en kyllä käsitä tuota pettämistä. Jos kerran omalta naiselta ei saa kaikkea mitä haluaa niin ekaksi kannattaisi varmasti puhua asioista toisen osapuolen kanssa ennen kuin tekee jotain mitä ei saa tekemättömäksi. Paljonhan pettämisiä laitetaan kännin ja hetken piikkiin, mutta musta se on ihan yhtä tuomittavaa. Itse otit kännit, itse petit ja kannat myös tekosi seuraukset.

Jotenkin tuntuu, että pettäminen on nykyää yhä yleisempää. Vaikea sanoa mistä sekin johtuu, mutta itse en kyllä vaihtaisi yhtä seksikertaa, oli se kuinka uskomaton tahansa, toisen luottamukseen ja puhtaaseen omaantuntoon. Sitten jos kerran ei toiselta saa kaikkea mitä tarvitsee suhteessa eikä tule sitä koskaan saamaankaan niin varmasti on kaikkien kannalta parempi lopettaa koko suhde. Ehkä tämäkin liittyy taas kerran siihen, että ihmisillä on nykyään niin helkkarin kova vaatimustaso ja halutaan saada kaikki kerralla.

Mutta joo, tosiaan ei ollut tarkoitus mitenkään tuomita ketään vaan lähinnä tuoda esille oma ihmettely koko tätä "pettämiskulttuuria" kohtaan.

 

[moby]

Hyvät jatkoajan kaverit,nyt kaivataan neuvoa;
naimisissa oloa yli kymmenen vuotta, kaksi ihanaa lasta, auto, omakotitalo,
kohtuullisesti rahaa, hyvät välit eukon kanssa ( joskin jämähtäneet siihen melkein `kaveriasteelle`) ja kaikki muutenkin ok. Kunnes eilen tapasin vapaa-
iltanani nätin naisen, yksinhuoltajan joka osoittautui hengenheimolaisekseni ja jonka kanssa päädyin harrastamaan vaakamamboa. Kokemus oli tietysti ihan eri sarjaa kuin mitä vaimon kanssa.

Haluatko olla tosiaan oman vaimon kanssa "kaveriasteella". Kyllähän parisuhteessa pitää olla jotain sytyttävää. Oletko todella tyytyväinen avioliittoosi. Jos et ole, niin kannattaa ouhua vaimon kanssa. Jos hän ei ole samalla aaltopituudella, kannattaa miettiä liiton jatkamista.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että pettäminen ei välttämättä johdu pelkästään humalasta, vaan takana on tyytymättömyys omaan suhteeseen. Pettäjät etsivät jotain sellaista, jota omassa suhteessa ei ole.

Itse petin ex-vaimoa tasan yhden kerran, ja vähän sen jälkeen hain eroa. Olin toki jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että en ole tyytyväinen.

Elämä on lyhyt, joten kannattaa pyrkiä onnellisuuteen, eikä hukata vuosia epätyydyttävässä suhteessa.

 

[Masculine]

Todella erikoinen fiilis tällä hetkellä.
Erosin tyttöystävästäni tuossa ennen vuoden vaihdetta ja jatkettiin aika läheisinä ystävinä ja vähän muunakin pari kolme kuukatta sen jälkeen , mutta sitten pikkuhiljaa on edetty kauemmas ja kauemmas.
Nyt ei olla nähty yli kuukauteen ja entinen kiivas viestintäkin on loppunut joka oli yksi syy siihen että tiesin kyllä että hänellä on joku uusi , mutta nyt kun sain varmuuden asiaan niin tulikin yhtäkkiä paska fiilis..

En tiennyt edes enää välittäväni kyseisestä ihmisestä eikä minun pitäisikään kaiken hyväkiskäytön ja muut jälkeen , mutta jotenkin tuli tyhjä olo.
Ehkä en välitäkkään mutta tilanne johtuu lähinnä siitä kun ei itsellä ole juuri nyt ketään ja hänellä on niin on vähän enemmän kateellin kun mustasukkainen , mene ja tiedä.

 

[Java#4]

Niinpä....

Hyvät jatkoajan kaverit,nyt kaivataan neuvoa;
naimisissa oloa yli kymmenen vuotta, kaksi ihanaa lasta, auto, omakotitalo,
kohtuullisesti rahaa, hyvät välit eukon kanssa ( joskin jämähtäneet siihen melkein `kaveriasteelle`) ja kaikki muutenkin ok. Kunnes eilen tapasin vapaa-
iltanani nätin naisen, yksinhuoltajan joka osoittautui hengenheimolaisekseni ja jonka kanssa päädyin harrastamaan vaakamamboa. Kokemus oli tietysti ihan eri sarjaa kuin mitä vaimon kanssa.

Been where done that... (reilu 10 v yhdesä, kolme lasta etc......)
Pitkässä parisuhteessa sattuu ja tapahtuu. Itsekin tuon tehneenä voin kertoa, että kannattaa pitää tapahtunut itsellään. (Nyt naiset käy kiiinni, onneksi netti on välissä). Mikäli kerrot vaimollesi, niin hävinneitä on liikaa eli lapset. Mikäli todella muuten homma on kunnossa, kannattaa tarkkaan harkita, mitä tekee. Kannattaako parantaa omaa huonoa omntuntoa muiden kustannuksella. Petin, selvisin hengissä... kyse oli vaan tilapäisestä oman tunnon / egon kohottamisesta (toinen osapuoli oli myös naimisissa ja lapsellinen... on myös edelleen), kumpi kohotti mitäkin. Totuus ei aina vahvista, mutta totuus saattaa loukata ihmisiä, jotka ovat asiaan täysin viattomia!

 

[Prof. Puck]

Morkkis on varmasti kova, mutta elämässä nyt vain sattuu kaikenlaista. Pidä asia omana tietonasi, kärvistele keskenäsi, mutta älä kerro vaimollesi, sillä ns. rehellisyys ei tässä asiassa ole todennäköisten seurausten arvoista. Jos omantunnon keventämisestä seuraa tuskaa puolisolle ja lapsille, on omantunnon keventäminen todella itsekästä touhua. Kanna morkkiksesi, mutta muista myös, ettei paneminen tee kenestäkään ratkaisevasti huonompaa ihmistä. Aikuiset nyt vain joskus panevat toistensa kanssa.

Kuuntele järjen ääntä (tässä tapauksessa Maple Leafin...) ja eiku etiäpäin. Jos/kun haluat jotain tehdä ja rakentaa suhdettanne parempaan suuntaan ja siten myös keventää omaatuntoasi, niin lähde mielummin keskustelemaan vaimosi kanssa, mitä te yhdessä voisitte tehdä parisuhteellenne, jotta saisitte säilytettyä myös intohimon siinä, ettei se muuttuisi pelkäksi kaverisuhteeksi.

Kerroit, että rakastat kyllä vaimoasi, mutta intohimo on kadonnut? Jos ja kun pieniä lapsia on, niin ensinnäkin on hyvä muistaa, että varsinkin aivan pienet lapset ovat poikkeusaikaa parisuhteessa. Toisekseen kahdenkeskisen ajan raivaaminen olisi prioriteettilistan kärjessä ihan ensialkuun. Jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulee ylä- ja alamäkiä, ja ne voivat hiipiä niin salakavalasti, että itselläkin menee aikaa tajuta, että tässä on puskettu lievää ylämäkeä jo pidemmän aikaa... Monesti myös sinänsä yksinkertaisetkin asiat voivat aiheuttaa isoja ongelmia; esimerkiksi vaimo ei raskauden mukanaan tuomien muutosten/ekstra-kilojen jälkeen tunne itseään seksuaalisesti viehättäväksi ja se heijastuu seksiin parisuhteessanne jne....? Pystyttekö puhumaan seksistä avoimesti? Olen huomannut, että monille seksi on (sinänsä ironisen ristiriitaista nykyajan seksi-mediakeskeisyyteen suhteutettuna..)) edelleen aikamoinen tabu, josta ei voi puhua kovinkaan helposti, varsinkaan oman puolison kanssa.

Mun neuvo yksinkertaisuudessaan tupla-pukille; selvitä mielummin syitä kuin seurauksia!

 

[benicio]

Hyvät jatkoajan kaverit,nyt kaivataan neuvoa;
naimisissa oloa yli kymmenen vuotta, kaksi ihanaa lasta, auto, omakotitalo,
kohtuullisesti rahaa, hyvät välit eukon kanssa ( joskin jämähtäneet siihen melkein `kaveriasteelle`) ja kaikki muutenkin ok. Kunnes eilen tapasin vapaa-
iltanani nätin naisen, yksinhuoltajan joka osoittautui hengenheimolaisekseni ja jonka kanssa päädyin harrastamaan vaakamamboa. Kokemus oli tietysti ihan eri sarjaa kuin mitä vaimon kanssa.

Mitä helvettiä tuplapukki? Luuletko oikeasti ettei elo sen vaakamambo-yh:n kanssa olisi tulevaisuudessa ihan sitä samaa paskaa kuin nykyisenkin emännän kanssa? Ei kai se saatana olisi yh, jos joku sen nalkutusta jaksaisi kuunnella.

Ja vielä hengenheimolainen, just just, niitähän kuuluu panna. Olisiko se osoittautunut hengenheimolaiseksi jos paneminen olisi ollut paskaa?

Tää on just tätä, vaikka emäntä osoittautuisi raivohulluksi peeniksen katkojaksi, niin otetaan nyt jumalauta se ero ensin, ja sitten vasta pannaan niitä heimolaisia. Jookos?

Jos haluat hyvää seksiä, harrasta sitä vaimosi kanssa. Jos se ei ole nyt hyvää, pane sitä paremmin. Pääset aika paljon helpommalla kuin jos sotkeudut johonkin vuokrakaksioruusuun, jolla oli kännissä hyvät jutut.

Etkös sä neuvoja pyytänyt, vittuilut saat kaupanpäälle.

Olen Ben Furman.

 

[Fordél]

Vaikka benicio tuossa hieman provosoivasti asian ilmoittikin niin onhan siinä kyllä totuuttakin mukana. Eli ainahan se ruoho alussa on hyvinkin vihreää siellä aidan toisella puolella ja alkuhuuma perhosineen on sellainen tunne, joka saa ihmisten arvostelukyvyn sumentumaanja johtaa lopulta pettämiseen. Usein kuitenkin huomataan, että ne ongelmat eivät poistu toisen naisen kanssa vaan samoja ongelmia on myös siellä toisella puolella aitaa. Tällöin se vanha nurmi yhteisine kokemuksineen ja muistoineen alkaakin vihertämään entistä kovemmin. Niille antaakin yhtäkkiä yllättävän kovan arvon.

Eli mitä tästä opimme? Jos on ongemia suhteessa niin ne tosiaan kannattaa koittaa aluksi selvittää toisen kanssa ennen kuin tekee mitään peruuttamatonta. Jos niitä taas ei saa korjattua, kannattaa miettiä, että ovatko ne niin suuria, että kannattaa jatkaa tässä suhteessa?

 

[moby]

Eli mitä tästä opimme? Jos on ongemia suhteessa niin ne tosiaan kannattaa koittaa aluksi selvittää toisen kanssa ennen kuin tekee mitään peruuttamatonta. Jos niitä taas ei saa korjattua, kannattaa miettiä, että ovatko ne niin suuria, että kannattaa jatkaa tässä suhteessa?

Se on vaan helvetin vaikeaa tuo asioiden selvittely, jos tuollaista kaverisuhdetta vaimon kanssa on jatkunut pidemmän aikaa. Tuo pettäminen usein avaa silmät lopullisesti, joko hyvään tai huonoon suuntaan.

Täydellistä suhdetta on harvoilla, mutta esim. seksi on sellainen asia, jonka puuttuminen/huonoksi kokeminen alkaa rassaamaan pidemmän päälle. Ihmiset ovat toki erilaisia ja toiset ovat vähempään tyytyväisiä kuin toiset.

Nykyisessä suhteessa olen itse ollut se aktiivisempi puhuja ja selvittelijä, koska tiedän ettei asioita kannata hautoa ja kasata pääkopan sisälle. Vaikeaa tämä on ollut, koska ex-vaimon kanssa ei voinut selvittää asioita ilman, että hän suuttui/loukkaantui joka asiasta. Jos ongelmia hautoo yksin päässään riittävän pitkään, tulee juuri esim. pettämisen kaltaisia ongelmia.

 

[Fordél]

Nykyisessä suhteessa olen itse ollut se aktiivisempi puhuja ja selvittelijä, koska tiedän ettei asioita kannata hautoa ja kasata pääkopan sisälle. Vaikeaa tämä on ollut, koska ex-vaimon kanssa ei voinut selvittää asioita ilman, että hän suuttui/loukkaantui joka asiasta. Jos ongelmia hautoo yksin päässään riittävän pitkään, tulee juuri esim. pettämisen kaltaisia ongelmia.

Asoita hautomalla ne saavat yleensä vielä aivan liian suuret mittasuhteet, mutta kun saat kakaistua ne ulos ja käsiteltyä toisen kanssa niin yleensä sitä jälkeenpäin miettii, että miksi ihmeessä antoi tämänkin asian kasvaa näin suureksi?

Tuo on kyllä paha asia, jos sen takia ei voida asioista keskustella kun toinen loukkaantuu samantien. Itsellä on kyllä taipumusta tähän, mutta onneksi sitä on näin "vanhemmalla" iällä ymmärtänyt omat vailinaisuutensa ja osaa ottaa kritiikkiäkin vastaan. Nykyisessä suhteessa on kyllä se hyvä puoli, että tuo puhuminen luonnistuu molemmilta. Välillä sitä tulee harrastettua aivan hillittömän pitkiä "terapiatuokioita" tyttöystävän kanssa, jolloin puhutaan kaikki asiat läpi. Ei se aina helppoa ole antaa ittestään kaikkea ja avautua, mutta niiden jälkeen on kyllä todella vapautunut ja onnellinen olo. Suuri kiitos kyllä tästä sille kauniimmalle osapuolelle, jolta riittää käsittämätön määrä ymmärrystä mua kohtaan.

 

[tuplapukki]

Kiitos kaikille kommenteista. Nyt selvinpäin alkaa morkkis jo hiukan laantumaan ja asioita on tullut ajateltua. Olen päättänyt pysyä hiljaa ja jos
joku tuttu on kiihkeät suutelot kapakassa nähnyt niin ok sitten on, jos asia
tulee sitä kautta emännän tietoon niin sitten tulee. Näin selvänä olen kyllä vieläkin sitä mieltä että voi ihminen olla ihan vitun tyhmä kun näin tekee mutta
minkäs teet kun mulkku ajattelee puolestasi. Mitään en puolustele ja olen myös
sitä mieltä että suhteessa omaan vaimoon on jotakin vikaa jos tällaista menee tekemään, se pitää paikkansa. Joka tapauksessa kiitos kaikille kommenteista,
hiukan helpotti nähdä että muilla on samoja kokemuksia eikä tähän vitutukseen ehkä sittenkään kuole. Kerron kyllä jos jotain ratkaisevaa tapahtuu

 

[Fordél]

Jep ihan hyvä asennehan se on tuokin eikä tässä ole mitenkään ollut tarkoitus tuomita, sillä ei meistä kukaan ole kuitenkaan elänyt siinä parisuhteessa jossa itse elät. Täysin tuomittava tekohan se oli ja sen näkee kirjoituksestasikin, että koet myös itse näin. Täysin läpimätä kaveri siis et ole:) Jaksamisia nyt vaan tuon asian kanssa elämiseen ja vielä enemmän tsemppiä parisuhteen korjaamiseen!

Ja jos vielä pieni humoristissävytteinen huomio sallitaan niin ehkä aavistuksen hauskaa on se, että nimimerkkisi sattuu olemaan tuplapukki...

 

[dimmu]

Tällainen tilanne on itsellä: Olen seurustellut nyt 11kk tyttöystäväni kanssa, ja sitä ennen pari kuukautta tapailua. No, aluksi kaikki oli aivan loistavasti ja kiinnostus oli noin 110% koko ajan talven yli. Heti kun kevät koitti, niin kiinnostus rupesi laskemaan hieman mutta ei paljoa. No jostain juhannuksesta lähtien on ollut semmoinen olo, ettei paljon enää kiinnostaisi..

Eli siis tässä nyt reilu kuukausi on tullut seurusteltua sen takia, että katson muuttuuko tilanne omissa tunteissani. Muutosta ei näy.. V*tuttaa, koska muuten tyttö on aivan loistava. Mitään riitoja ei ole ollut, ei valita turhasta tai oikeestaan mistään. Antaa omaa tilaa ja ymmärtää, että haluan olla välillä myös kavereideni kanssa. Nätti, fiksu, mukava, luonnollinen eli ei esitä turhaan jne. Olen myös sanonut hänelle tästä, että kiinnostus rupeaa laskemaan. Hän oli siitäkin jo aika rikki, enkä haluaisi murtaa hänen sydäntään.

Nyt en todellakaan tiedä mitä tehdä, joten toivon että palstaveljet ja -siskot osaisivat neuvoa tässä tilanteessa. Eli mitä minun kannattaisi tehdä? Kaikki mahdolliset vinkit otetaan vastaan, koska on sen verran ihana tyttö kyseessä.. Kiitos jo etukäteen

 

[TykkiJutila]

Tällainen tilanne on itsellä: Olen seurustellut nyt 11kk tyttöystäväni kanssa, ja sitä ennen pari kuukautta tapailua. No, aluksi kaikki oli aivan loistavasti ja kiinnostus oli noin 110% koko ajan talven yli. Heti kun kevät koitti, niin kiinnostus rupesi laskemaan hieman mutta ei paljoa. No jostain juhannuksesta lähtien on ollut semmoinen olo, ettei paljon enää kiinnostaisi..

Eli siis tässä nyt reilu kuukausi on tullut seurusteltua sen takia, että katson muuttuuko tilanne omissa tunteissani. Muutosta ei näy.. V*tuttaa, koska muuten tyttö on aivan loistava. Mitään riitoja ei ole ollut, ei valita turhasta tai oikeestaan mistään. Antaa omaa tilaa ja ymmärtää, että haluan olla välillä myös kavereideni kanssa. Nätti, fiksu, mukava, luonnollinen eli ei esitä turhaan jne. Olen myös sanonut hänelle tästä, että kiinnostus rupeaa laskemaan. Hän oli siitäkin jo aika rikki, enkä haluaisi murtaa hänen sydäntään.

Nyt en todellakaan tiedä mitä tehdä, joten toivon että palstaveljet ja -siskot osaisivat neuvoa tässä tilanteessa. Eli mitä minun kannattaisi tehdä? Kaikki mahdolliset vinkit otetaan vastaan, koska on sen verran ihana tyttö kyseessä.. Kiitos jo etukäteen

Tarinastasi ei selviä, että minkä ikäinen olet? En ole mikään parisuhde-expertti, mutta sen verran on ollut kaikenlaisia naisjuttuja, että uskallan sanoa kokemuksesta, kun alkaa tulla viileneviä tunteita, niin on parempi jatkaa eri teitä. Tottakai siinä toinen osapuoli ottaa asian raskaammin, mutta ei mene kuin 1kk max. niin kaikki on taas ok. Tämä siis järkevää, kun on nuori ja vielä tietämätön tulevaisuudesta. Kyllä sen sitten tuntee, kun "oikea" sattuu kohdalle, jonka kanssa esim. perheenrakennusvietti iskee.

 

[hekottava pappi]

Nyt en todellakaan tiedä mitä tehdä, joten toivon että palstaveljet ja -siskot osaisivat neuvoa tässä tilanteessa. Eli mitä minun kannattaisi tehdä? Kaikki mahdolliset vinkit otetaan vastaan, koska on sen verran ihana tyttö kyseessä.. Kiitos jo etukäteen

Riippuu täysin siitä mitä itse elämältä tällä hetkellä haluat.

Ettet vain nyt ole säikähtänyt sitä, että suhteen alkuhuuma on mennyt ohi, eikä kaikki tunnukaan enää niin taivaalliselta? Älä vaadi itseltäsi liikaa, jos pohjimmiltasi kuitenkin arvostat tyttöä niin paljon kuin sun viestistä saa kuvan. Tärkeintä on kuitenkin se, että olet onnellinen tytön kanssa. Jos et pysty siihen, niin silloin homma kannattaa lopettaa.