Naisasiat

[Prof. Puck]

Morkkis on varmasti kova, mutta elämässä nyt vain sattuu kaikenlaista. Pidä asia omana tietonasi, kärvistele keskenäsi, mutta älä kerro vaimollesi, sillä ns. rehellisyys ei tässä asiassa ole todennäköisten seurausten arvoista. Jos omantunnon keventämisestä seuraa tuskaa puolisolle ja lapsille, on omantunnon keventäminen todella itsekästä touhua. Kanna morkkiksesi, mutta muista myös, ettei paneminen tee kenestäkään ratkaisevasti huonompaa ihmistä. Aikuiset nyt vain joskus panevat toistensa kanssa.

Kuuntele järjen ääntä (tässä tapauksessa Maple Leafin...) ja eiku etiäpäin. Jos/kun haluat jotain tehdä ja rakentaa suhdettanne parempaan suuntaan ja siten myös keventää omaatuntoasi, niin lähde mielummin keskustelemaan vaimosi kanssa, mitä te yhdessä voisitte tehdä parisuhteellenne, jotta saisitte säilytettyä myös intohimon siinä, ettei se muuttuisi pelkäksi kaverisuhteeksi.

Kerroit, että rakastat kyllä vaimoasi, mutta intohimo on kadonnut? Jos ja kun pieniä lapsia on, niin ensinnäkin on hyvä muistaa, että varsinkin aivan pienet lapset ovat poikkeusaikaa parisuhteessa. Toisekseen kahdenkeskisen ajan raivaaminen olisi prioriteettilistan kärjessä ihan ensialkuun. Jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulee ylä- ja alamäkiä, ja ne voivat hiipiä niin salakavalasti, että itselläkin menee aikaa tajuta, että tässä on puskettu lievää ylämäkeä jo pidemmän aikaa... Monesti myös sinänsä yksinkertaisetkin asiat voivat aiheuttaa isoja ongelmia; esimerkiksi vaimo ei raskauden mukanaan tuomien muutosten/ekstra-kilojen jälkeen tunne itseään seksuaalisesti viehättäväksi ja se heijastuu seksiin parisuhteessanne jne....? Pystyttekö puhumaan seksistä avoimesti? Olen huomannut, että monille seksi on (sinänsä ironisen ristiriitaista nykyajan seksi-mediakeskeisyyteen suhteutettuna..)) edelleen aikamoinen tabu, josta ei voi puhua kovinkaan helposti, varsinkaan oman puolison kanssa.

Mun neuvo yksinkertaisuudessaan tupla-pukille; selvitä mielummin syitä kuin seurauksia!

 

[benicio]

Hyvät jatkoajan kaverit,nyt kaivataan neuvoa;
naimisissa oloa yli kymmenen vuotta, kaksi ihanaa lasta, auto, omakotitalo,
kohtuullisesti rahaa, hyvät välit eukon kanssa ( joskin jämähtäneet siihen melkein `kaveriasteelle`) ja kaikki muutenkin ok. Kunnes eilen tapasin vapaa-
iltanani nätin naisen, yksinhuoltajan joka osoittautui hengenheimolaisekseni ja jonka kanssa päädyin harrastamaan vaakamamboa. Kokemus oli tietysti ihan eri sarjaa kuin mitä vaimon kanssa.

Mitä helvettiä tuplapukki? Luuletko oikeasti ettei elo sen vaakamambo-yh:n kanssa olisi tulevaisuudessa ihan sitä samaa paskaa kuin nykyisenkin emännän kanssa? Ei kai se saatana olisi yh, jos joku sen nalkutusta jaksaisi kuunnella.

Ja vielä hengenheimolainen, just just, niitähän kuuluu panna. Olisiko se osoittautunut hengenheimolaiseksi jos paneminen olisi ollut paskaa?

Tää on just tätä, vaikka emäntä osoittautuisi raivohulluksi peeniksen katkojaksi, niin otetaan nyt jumalauta se ero ensin, ja sitten vasta pannaan niitä heimolaisia. Jookos?

Jos haluat hyvää seksiä, harrasta sitä vaimosi kanssa. Jos se ei ole nyt hyvää, pane sitä paremmin. Pääset aika paljon helpommalla kuin jos sotkeudut johonkin vuokrakaksioruusuun, jolla oli kännissä hyvät jutut.

Etkös sä neuvoja pyytänyt, vittuilut saat kaupanpäälle.

Olen Ben Furman.

 

[Fordél]

Vaikka benicio tuossa hieman provosoivasti asian ilmoittikin niin onhan siinä kyllä totuuttakin mukana. Eli ainahan se ruoho alussa on hyvinkin vihreää siellä aidan toisella puolella ja alkuhuuma perhosineen on sellainen tunne, joka saa ihmisten arvostelukyvyn sumentumaanja johtaa lopulta pettämiseen. Usein kuitenkin huomataan, että ne ongelmat eivät poistu toisen naisen kanssa vaan samoja ongelmia on myös siellä toisella puolella aitaa. Tällöin se vanha nurmi yhteisine kokemuksineen ja muistoineen alkaakin vihertämään entistä kovemmin. Niille antaakin yhtäkkiä yllättävän kovan arvon.

Eli mitä tästä opimme? Jos on ongemia suhteessa niin ne tosiaan kannattaa koittaa aluksi selvittää toisen kanssa ennen kuin tekee mitään peruuttamatonta. Jos niitä taas ei saa korjattua, kannattaa miettiä, että ovatko ne niin suuria, että kannattaa jatkaa tässä suhteessa?

 

[moby]

Eli mitä tästä opimme? Jos on ongemia suhteessa niin ne tosiaan kannattaa koittaa aluksi selvittää toisen kanssa ennen kuin tekee mitään peruuttamatonta. Jos niitä taas ei saa korjattua, kannattaa miettiä, että ovatko ne niin suuria, että kannattaa jatkaa tässä suhteessa?

Se on vaan helvetin vaikeaa tuo asioiden selvittely, jos tuollaista kaverisuhdetta vaimon kanssa on jatkunut pidemmän aikaa. Tuo pettäminen usein avaa silmät lopullisesti, joko hyvään tai huonoon suuntaan.

Täydellistä suhdetta on harvoilla, mutta esim. seksi on sellainen asia, jonka puuttuminen/huonoksi kokeminen alkaa rassaamaan pidemmän päälle. Ihmiset ovat toki erilaisia ja toiset ovat vähempään tyytyväisiä kuin toiset.

Nykyisessä suhteessa olen itse ollut se aktiivisempi puhuja ja selvittelijä, koska tiedän ettei asioita kannata hautoa ja kasata pääkopan sisälle. Vaikeaa tämä on ollut, koska ex-vaimon kanssa ei voinut selvittää asioita ilman, että hän suuttui/loukkaantui joka asiasta. Jos ongelmia hautoo yksin päässään riittävän pitkään, tulee juuri esim. pettämisen kaltaisia ongelmia.

 

[Fordél]

Nykyisessä suhteessa olen itse ollut se aktiivisempi puhuja ja selvittelijä, koska tiedän ettei asioita kannata hautoa ja kasata pääkopan sisälle. Vaikeaa tämä on ollut, koska ex-vaimon kanssa ei voinut selvittää asioita ilman, että hän suuttui/loukkaantui joka asiasta. Jos ongelmia hautoo yksin päässään riittävän pitkään, tulee juuri esim. pettämisen kaltaisia ongelmia.

Asoita hautomalla ne saavat yleensä vielä aivan liian suuret mittasuhteet, mutta kun saat kakaistua ne ulos ja käsiteltyä toisen kanssa niin yleensä sitä jälkeenpäin miettii, että miksi ihmeessä antoi tämänkin asian kasvaa näin suureksi?

Tuo on kyllä paha asia, jos sen takia ei voida asioista keskustella kun toinen loukkaantuu samantien. Itsellä on kyllä taipumusta tähän, mutta onneksi sitä on näin "vanhemmalla" iällä ymmärtänyt omat vailinaisuutensa ja osaa ottaa kritiikkiäkin vastaan. Nykyisessä suhteessa on kyllä se hyvä puoli, että tuo puhuminen luonnistuu molemmilta. Välillä sitä tulee harrastettua aivan hillittömän pitkiä "terapiatuokioita" tyttöystävän kanssa, jolloin puhutaan kaikki asiat läpi. Ei se aina helppoa ole antaa ittestään kaikkea ja avautua, mutta niiden jälkeen on kyllä todella vapautunut ja onnellinen olo. Suuri kiitos kyllä tästä sille kauniimmalle osapuolelle, jolta riittää käsittämätön määrä ymmärrystä mua kohtaan.

 

[tuplapukki]

Kiitos kaikille kommenteista. Nyt selvinpäin alkaa morkkis jo hiukan laantumaan ja asioita on tullut ajateltua. Olen päättänyt pysyä hiljaa ja jos
joku tuttu on kiihkeät suutelot kapakassa nähnyt niin ok sitten on, jos asia
tulee sitä kautta emännän tietoon niin sitten tulee. Näin selvänä olen kyllä vieläkin sitä mieltä että voi ihminen olla ihan vitun tyhmä kun näin tekee mutta
minkäs teet kun mulkku ajattelee puolestasi. Mitään en puolustele ja olen myös
sitä mieltä että suhteessa omaan vaimoon on jotakin vikaa jos tällaista menee tekemään, se pitää paikkansa. Joka tapauksessa kiitos kaikille kommenteista,
hiukan helpotti nähdä että muilla on samoja kokemuksia eikä tähän vitutukseen ehkä sittenkään kuole. Kerron kyllä jos jotain ratkaisevaa tapahtuu

 

[Fordél]

Jep ihan hyvä asennehan se on tuokin eikä tässä ole mitenkään ollut tarkoitus tuomita, sillä ei meistä kukaan ole kuitenkaan elänyt siinä parisuhteessa jossa itse elät. Täysin tuomittava tekohan se oli ja sen näkee kirjoituksestasikin, että koet myös itse näin. Täysin läpimätä kaveri siis et ole:) Jaksamisia nyt vaan tuon asian kanssa elämiseen ja vielä enemmän tsemppiä parisuhteen korjaamiseen!

Ja jos vielä pieni humoristissävytteinen huomio sallitaan niin ehkä aavistuksen hauskaa on se, että nimimerkkisi sattuu olemaan tuplapukki...

 

[dimmu]

Tällainen tilanne on itsellä: Olen seurustellut nyt 11kk tyttöystäväni kanssa, ja sitä ennen pari kuukautta tapailua. No, aluksi kaikki oli aivan loistavasti ja kiinnostus oli noin 110% koko ajan talven yli. Heti kun kevät koitti, niin kiinnostus rupesi laskemaan hieman mutta ei paljoa. No jostain juhannuksesta lähtien on ollut semmoinen olo, ettei paljon enää kiinnostaisi..

Eli siis tässä nyt reilu kuukausi on tullut seurusteltua sen takia, että katson muuttuuko tilanne omissa tunteissani. Muutosta ei näy.. V*tuttaa, koska muuten tyttö on aivan loistava. Mitään riitoja ei ole ollut, ei valita turhasta tai oikeestaan mistään. Antaa omaa tilaa ja ymmärtää, että haluan olla välillä myös kavereideni kanssa. Nätti, fiksu, mukava, luonnollinen eli ei esitä turhaan jne. Olen myös sanonut hänelle tästä, että kiinnostus rupeaa laskemaan. Hän oli siitäkin jo aika rikki, enkä haluaisi murtaa hänen sydäntään.

Nyt en todellakaan tiedä mitä tehdä, joten toivon että palstaveljet ja -siskot osaisivat neuvoa tässä tilanteessa. Eli mitä minun kannattaisi tehdä? Kaikki mahdolliset vinkit otetaan vastaan, koska on sen verran ihana tyttö kyseessä.. Kiitos jo etukäteen

 

[TykkiJutila]

Tällainen tilanne on itsellä: Olen seurustellut nyt 11kk tyttöystäväni kanssa, ja sitä ennen pari kuukautta tapailua. No, aluksi kaikki oli aivan loistavasti ja kiinnostus oli noin 110% koko ajan talven yli. Heti kun kevät koitti, niin kiinnostus rupesi laskemaan hieman mutta ei paljoa. No jostain juhannuksesta lähtien on ollut semmoinen olo, ettei paljon enää kiinnostaisi..

Eli siis tässä nyt reilu kuukausi on tullut seurusteltua sen takia, että katson muuttuuko tilanne omissa tunteissani. Muutosta ei näy.. V*tuttaa, koska muuten tyttö on aivan loistava. Mitään riitoja ei ole ollut, ei valita turhasta tai oikeestaan mistään. Antaa omaa tilaa ja ymmärtää, että haluan olla välillä myös kavereideni kanssa. Nätti, fiksu, mukava, luonnollinen eli ei esitä turhaan jne. Olen myös sanonut hänelle tästä, että kiinnostus rupeaa laskemaan. Hän oli siitäkin jo aika rikki, enkä haluaisi murtaa hänen sydäntään.

Nyt en todellakaan tiedä mitä tehdä, joten toivon että palstaveljet ja -siskot osaisivat neuvoa tässä tilanteessa. Eli mitä minun kannattaisi tehdä? Kaikki mahdolliset vinkit otetaan vastaan, koska on sen verran ihana tyttö kyseessä.. Kiitos jo etukäteen

Tarinastasi ei selviä, että minkä ikäinen olet? En ole mikään parisuhde-expertti, mutta sen verran on ollut kaikenlaisia naisjuttuja, että uskallan sanoa kokemuksesta, kun alkaa tulla viileneviä tunteita, niin on parempi jatkaa eri teitä. Tottakai siinä toinen osapuoli ottaa asian raskaammin, mutta ei mene kuin 1kk max. niin kaikki on taas ok. Tämä siis järkevää, kun on nuori ja vielä tietämätön tulevaisuudesta. Kyllä sen sitten tuntee, kun "oikea" sattuu kohdalle, jonka kanssa esim. perheenrakennusvietti iskee.

 

[hekottava pappi]

Nyt en todellakaan tiedä mitä tehdä, joten toivon että palstaveljet ja -siskot osaisivat neuvoa tässä tilanteessa. Eli mitä minun kannattaisi tehdä? Kaikki mahdolliset vinkit otetaan vastaan, koska on sen verran ihana tyttö kyseessä.. Kiitos jo etukäteen

Riippuu täysin siitä mitä itse elämältä tällä hetkellä haluat.

Ettet vain nyt ole säikähtänyt sitä, että suhteen alkuhuuma on mennyt ohi, eikä kaikki tunnukaan enää niin taivaalliselta? Älä vaadi itseltäsi liikaa, jos pohjimmiltasi kuitenkin arvostat tyttöä niin paljon kuin sun viestistä saa kuvan. Tärkeintä on kuitenkin se, että olet onnellinen tytön kanssa. Jos et pysty siihen, niin silloin homma kannattaa lopettaa.

 

[Fordél]

Nyt en todellakaan tiedä mitä tehdä, joten toivon että palstaveljet ja -siskot osaisivat neuvoa tässä tilanteessa. Eli mitä minun kannattaisi tehdä? Kaikki mahdolliset vinkit otetaan vastaan, koska on sen verran ihana tyttö kyseessä.. Kiitos jo etukäteen

Jaa-a. Kimurantti tilanne kun käsissä on hieno tapaus, mutta tunteet eivät tällä hetkellä riitä. Tässä herää nyt tietenkin kysymys, että onko ollut mitään virityksiä muihin naisiin? Siis en tarkoita mitään pettämistä vaan että onko vaikka tullut jostain vähän merkkiä, että kysyntää olisi? Tällainen toisten naisten mukaantulo kuvioihin laskee usein sen nykyisen naisen pisteitä.

Saukko A. tuossa nosti hyvin esille myös tuon alkuhuuman loppumisen eli voisiko olla niin, että kun perhoset on vatsasta lähteneet pois, ei kyseinen tyttö enää jaksakaan kiinnostaa?

Vaikea tapaus tosiaan, mutta kun kyseessä on kuitenkin hieno tyttö niin kannattaa olla varovainen ja miettiä rauhassa mitä haluat. Toisaalta kannattaa olla rehellinen sekä itselleen että hänelle. Jos kerran tunteet eivät riitä seurusteluun niin on kaikkien osapuolten kannalta hyvä, että homma loppuu vaikka se tekisi toiselle kuinka pahaa. Olet siinä tukena ja hoidat asiat sivistyneesti naama naama vasten ja puhutte asiat halki niin se ero ei ole ehkä niin kivulias.

 

[benicio]

... tyttö on aivan loistava. Mitään riitoja ei ole ollut, ei valita turhasta tai oikeestaan mistään. Antaa omaa tilaa ja ymmärtää, että haluan olla välillä myös kavereideni kanssa. Nätti, fiksu, mukava, luonnollinen eli ei esitä turhaan jne...
...ihana tyttö kyseessä..

Wat was tö kyöstön?

Eli mitä helvettiä? Sulla on nainen joka on kaunis, tulette hyvin toimeen, välität hänestä, ja sitten meinasit dumpata sen?

Kuten Saukka A. tuossa toteaa, niin hiukan tosiaan vaikuttaisi siltä, että alkuhuuma on vain laantunut, ja nyt tarttis alkaa sitten oikeesti oleen sen kaa, niinquxd, tai jotain. Yritäpä.

Et sä parempaa kuitenkaan saa, joten mieti poika, mieti.

 

[pernaveikko]

Vaikea tapaus tosiaan, mutta kun kyseessä on kuitenkin hieno tyttö niin kannattaa olla varovainen ja miettiä rauhassa mitä haluat.

Toivottavasti et tarkoita rauhallisuudella käytettävissä olevaa ajanmäärää. Sitä nimittäin ei ole paljon.

Tuo ei vain saa mennä niin, että dimmu mietiskelee jouluun asti ja seurustelee puolivaloilla. Toivottavasti tyttö ymmärtää lähteä menemään ennen sitä.

Benicio sen sanoikin miten asia on. Mieti, poika, mieti, mutta tee se vain nopeasti.

 

[Väsyneet Kädet]

dimmu:
-haluatko olla sen tytön kanssa vai et? Kyllä, sinä tiedät tähän vastauksen.
-Olisitko mieluummin jonkun muun kanssa tai yksin? Tiedät tähänkin vastauksen. Edit: Pätevänä syynä ei tulee pitää säännöllistä pimpinsaantia. Joo, ohan se kivaa, mutta ei silti.

Toimi sen mukaan. Kuten ylläkin on sanottu, toimi myös nopeasti. Todella vittumaista sitä mimmiä kohtaan, koska häntä todnäk nytkin jäytää se, että sulla on alkanu vähän "viileneen".

 

[Fordél]

Toivottavasti et tarkoita rauhallisuudella käytettävissä olevaa ajanmäärää. Sitä nimittäin ei ole paljon.

Tuo ei vain saa mennä niin, että dimmu mietiskelee jouluun asti ja seurustelee puolivaloilla. Toivottavasti tyttö ymmärtää lähteä menemään ennen sitä.

Benicio sen sanoikin miten asia on. Mieti, poika, mieti, mutta tee se vain nopeasti.

Ei ole todellakaan oikein antaa toisen odottaa niin kauaa vaan tarkoitin, että rauhassa miettii mitä haluaa ettei tee liian hätäisiä päätöksiä. Juuri esittämällä itselleen noita kysymyksiä mitä Väsyneet Kädet tuossa laittoi, tulee se vastaus varmasti itselle yhä selvemmäksi. Jossain se vastaus siellä itsessä on, mutta se pitäisi nyt vain kaivaa esiin.

 

[dimmu]

Kiitokset vinkeistä!

Kysehän todennäköisesti itselläni on siitä, että en vielä halua alkaa seurustelemaan ns. "kunnolla." Siis alkuhuuma ohi..? Eli siis tarkoitan, koska olen vielä aika nuori, 18, että haluaisin seurustelusta jo semmoista "aikuismaista." Tyttöhän on siis kaikin puolin loistava, mutta jos ei kiinnostus ole 100% niin eiköhän ole parempi että jatketaan eri teillä. Asiasta olen puhunut jo hänen kanssaan muutamaankin otteeseen, ja hän on sanonut, että katson rauhassa ja hänellä ei ole kiire jne.. Tottakai hän haluaa, että en syyskuuhun asti mieti ja sitten sano päätöstäni, enkä minäkään niin halua.

Ja Väsyneet Kädet, ei se pimpin saanti siinä suhteessa se tärkein homma ole.. Sitä saa kyllä muualtakin. ;)

No mutta katselen tässä nyt. On kyllä ristiriitaiset fiilikset. Välillä on ikävä ja välillä ei tekisi mieli tavata vähään aikaan. Tai no ikävä on kyllä koko ajan. Tänään on ollut parempi päivä.. Ja olo kyllä on parantunut tässä viime aikoina siitä, mitä se oli. Toivotaan, että tässä käy hyvin.

 

[kamik]

Kysehän todennäköisesti itselläni on siitä, että en vielä halua alkaa seurustelemaan ns. "kunnolla." Siis alkuhuuma ohi..? Eli siis tarkoitan, koska olen vielä aika nuori, 18, että haluaisin seurustelusta jo semmoista "aikuismaista." Tyttöhän on siis kaikin puolin loistava, mutta jos ei kiinnostus ole 100% niin eiköhän ole parempi että jatketaan eri teillä. Asiasta olen puhunut jo hänen kanssaan muutamaankin otteeseen, ja hän on sanonut, että katson rauhassa ja hänellä ei ole kiire jne.. Tottakai hän haluaa, että en syyskuuhun asti mieti ja sitten sano päätöstäni, enkä minäkään niin halua.


No mutta katselen tässä nyt. On kyllä ristiriitaiset fiilikset. Välillä on ikävä ja välillä ei tekisi mieli tavata vähään aikaan. Tai no ikävä on kyllä koko ajan. Tänään on ollut parempi päivä.. Ja olo kyllä on parantunut tässä viime aikoina siitä, mitä se oli. Toivotaan, että tässä käy hyvin.

Et ilmeisesti halua sitoutua toiseen ihmiseen, mikä on iän puolesta täysin ymmärrettävää. On kuitenkin se "paras" (lue: juuri täysi-ikäinen) aika nuoruudesta, jolloin on hyvä hieman antaa aikaa itsellesi ja katsella maailman menoa. Parempi pistää vaikka nuoruus pilalle, kuin jättää se käyttämättä "pakkoseurustellessa". Nuori mies ja terveet kädet, mihin sä naista tarvitset =).

Oikeasti kuuntelet itseäsi ja sydäntäsi ja toimit sen mukaan. Mikään suhde tuskin tuntuu taivaalliselta viikosta, kuukaudesta tai vuodesta toiseen. Arki tulee aina.

 

[Fordél]

Kysehän todennäköisesti itselläni on siitä, että en vielä halua alkaa seurustelemaan ns. "kunnolla." Siis alkuhuuma ohi..? Eli siis tarkoitan, koska olen vielä aika nuori, 18, että haluaisin seurustelusta jo semmoista "aikuismaista."

Kaikella kunnioituksella niin tuossa iässä se seurustelu tuskin on ihan niin aikuismaista kuin vanhemmalla iällä, jolloin aletaan jo miettiä tosissaan, että olisiko tässä se kenen kanssa sitä haluaisi viettää lopun elämäänsä. Tuossa vaiheessa se todellinen sitoutuminen on yleensä vaikeaa kun elämässä tapahtuu niin paljon kaikkea ja muutoksia tulee solkenaan (armeija, opiskelut, uusi asuinpaikka jne.). En halua mitenkään väheksyä suhdettanne, sillä kyllähän osa tuossa iässä aloitettu suhde johtaa vaikka mihin, mutta paljon suurempi osa katkeaa jossain vaiheessa.

Joka tapauksessa ei kannata ottaa mitenkään turhan vakavasti tuota seurustelua tuossa vaiheessa. Jos kyseisen tytön kanssa on hyvä olla ja hommat sujuu niin kannattaa ehkä vielä kattoa tuota korttia vähän pidempään. Ei se nuoruus mene seurustelusta pilalle. Mutta sen sijaan jos tunnet selkeesti, että ei se tästä mihinkään kehity niin laita ihmeessä poikki. Tärkeintä on, että on rehellinen itselleen ja sille toiselle. Näin olet ilmeisesti ollutkin kun olet jo asiasta puhunut, joten sillai on pullat hyvin uunissa. Turha tuntea mitään syyllisyyttä asiasta jos kerran on rehellinen.

Jep olipas sekavaa tekstiä, joten parempi varmaan lopettaa tähän.

 

[Chiesa di Totti]

Viikonloppuna on pakko vetää pää täyteen. Muuten kuolen ikävään.

Mielenkiintoinen lause. Oletkohan edes valmis seurustelemaan ja sinut itsesi kanssa koska koet tuollaisia tunteita mitä kirjoitit? Miksi ikävä pitäisi turruttaa? Kannattaisi ennemmin käsitellä asioita ja miettiä mistä nuo tunteet johtuvat. Ei viinalla kannata asioita ratkaista, masennut vaan enemmän. Puhu ystävillesi ja hae vuorovaikutusta.

Aikoinaan ekassa suhteessa oli itselläkin ylivoimakas ikäväntunne ja se kyllä johtui itsestä ja siitä mitä oli sisällä käsittelemättä. Yritin elää toisen kautta ja en ollut onnellinen enkä sinut itseni kanssa.

 

[dimmu]

Kaikella kunnioituksella niin tuossa iässä se seurustelu tuskin on ihan niin aikuismaista kuin vanhemmalla iällä, jolloin aletaan jo miettiä tosissaan, että olisiko tässä se kenen kanssa sitä haluaisi viettää lopun elämäänsä... ... En halua mitenkään väheksyä suhdettanne, sillä kyllähän osa tuossa iässä aloitettu suhde johtaa vaikka mihin, mutta paljon suurempi osa katkeaa jossain vaiheessa.

Joka tapauksessa ei kannata ottaa mitenkään turhan vakavasti tuota seurustelua tuossa vaiheessa. ...

Tuota juuri tarkoitan, mitä sanot. Eli en halua vielä sitoutua liikaa, koska todennäköisesti se joskus menee kumminkin poikki. Erittäin pieni todennäköisyys että 60-vuotiaana hän on vierellä. Mutta tottakai kannattaa nyt hetken aikaa katsoa, alkaako suhde paranemaan vai ei. Mutta lähinnä siitä on kiinni, että haluanko "tuhlata" aikaani hänen kanssaan, jos esim 2kk päästä minua ei kiinnosta yhtään. Tai häntä, eihän sitä ikinä tiedä. Eihän tämä mitään tuhlausta tietenkään ole, mutta you know...

Mutta enköhän tästä jotenkin selviä. Ei tähän elämä kaadu. Ja jos poikki menee, niin menee. Semmoista elämä on.

 

[Väsyneet Kädet]

Tuota juuri tarkoitan, mitä sanot. Eli en halua vielä sitoutua liikaa, koska todennäköisesti se joskus menee kumminkin poikki. Erittäin pieni todennäköisyys että 60-vuotiaana hän on vierellä. Mutta tottakai kannattaa nyt hetken aikaa katsoa, alkaako suhde paranemaan vai ei. Mutta lähinnä siitä on kiinni, että haluanko "tuhlata" aikaani hänen kanssaan, jos esim 2kk päästä minua ei kiinnosta yhtään. Tai häntä, eihän sitä ikinä tiedä. Eihän tämä mitään tuhlausta tietenkään ole, mutta you know...

Mutta enköhän tästä jotenkin selviä. Ei tähän elämä kaadu. Ja jos poikki menee, niin menee. Semmoista elämä on.

Tämä kertoo ainakin minulle kaiken oleellisen. Tai niin se toimii aina omalla kohdallani.
Parahin dimmu. Kun löydät sopivan rauhallisen hetken päivästäsi, otat ihan rempseästi vaan ballsit kouraan, lepuutat ja tunnustelet niitä siinä hetken, jopa parikin. Jesh, siinä ne nyytit on.
Sitten rimpautat sille misulle, että tänään ois hyvä nähdä ja keskustella. Sitten kun näette, kerrot hänelle, että nyt on parempi jatkaa eteenpäin erillään. Jos tulee tiukka paikka, niin muistelet vaan sitä tuntumaa, kun ne säkit on siinä kourassa, siitä saa voimaa. Koska se on ainoa mitä sulta nyt puuttuu; kykyä viedä läpi se päätös, minkä olet jo sisäisesti tehnyt.
Sää oot vasta 18v - kyllä, te tulette eroamaan jossain kohtaa. Joten tehkää se, ennen kuin jompikumpi (todnäk sinä) tekee jotain tyhmää ja loukkaa pahemmin toista.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Eli en halua vielä sitoutua liikaa, koska todennäköisesti se joskus menee kumminkin poikki.

Jos edes tuollaisia vakavissasi mietit, niin silloin kannattaa lopettaa seurustelu saman tien. Mikäli ilmaisusi ei sittenkään kuvannut ajatuksiasi hyvin, mieti vielä kertaalleen mitä oikein haluat. Millainen yhdessäolo vastaa toiveitasi seurustelusta, ja millaisen ihmisen kanssa haluat seurustella?

Päätellen iästäsi ja riviesi välistä, et liene ainakaan näin vakavasti vielä ehtinyt kenenkään kanssa seurustella? Jotkut puhuvat ensimmäisen vakavan suhteen aiheuttavan nuorella iällä jonkinlaisen "shokin". Tiiviimmän seurustelun aloittaminen merkitsee nuorena aina jonkinlaista elämänmuutosta. Voi tuntua että asiat etenevät liian nopeasti, eikä tapahtumien suunta oikein ole tiedossa. Vähän kuin ei oikein olisi tilanteen herra. Seurustelu on todennäköisesti rikkonut vanhat rutiinit, ja vapaa-ajan käyttö on mennyt uusiksi. Nämä ajatukset voivat vaivata mieltä vaikka seurustelukumppani olisi kuinka sopiva ja täydellinen tahansa.

Mutta lähinnä siitä on kiinni, että haluanko "tuhlata" aikaani hänen kanssaan, jos esim 2kk päästä minua ei kiinnosta yhtään.

Jos yhdessäolo ylipäätään miellyttää, niin silloin kukaan täysijärkinen ihminen ei pelkää sitä että suhde kenties saattaa lerpahtaa jossain tulevaisuudessa. Jos ajatukset kulkevat tuota rataa, niin silloin jotain on pielessä jo nyt.

Voiko kohdallasi olla kyse siitä, että pelko kiinnostuksesi mahdollisesta lopahtamisesta toiseen ihmiseen ei olekaan todellinen ongelmasi? Sen sijaan et ehkä ole tällä hetkellä sellaisessa moodissa, että seurustelun aloittaminen tai jatkaminen kenenkään kanssa on ajankohtaista. Muuttuisiko tilanne jos sen tytön tilalla olisi joku muu? Jos kyllä, niin lopeta tuo suhde ja ryhdy katsomaan eteenpäin. Reilumpaa teille molemmille kuin pitkittää vääjäämätöntä. Jos taas ei, niin ottakaa vaikka pieni aikalisä siihen seurusteluunne. Tapaatte sitten vaikka muutaman viikon päästä seuraavan kerran.

 

[scholl]

Putoan viikonlopun aikana kahden muijan tilanteesta nollaan. Toinen lentää la-iltana ja toinen su-aamuna pois. Jännä nähdä joutuuko lähtemään jonnekin mestoille, jotta naiset voivat sitten oikein toisissaan minua pokailla.

 

[julle-jr]

Jännä nähdä joutuuko lähtemään jonnekin mestoille, jotta naiset voivat sitten oikein toisissaan minua pokailla.

Mitä tarkoittaa "mestoille"? Miksi joutuisi lähtemään?

 

[Buddha]

Jännä nähdä joutuuko lähtemään jonnekin mestoille, jotta naiset voivat sitten oikein toisissaan minua pokailla.

Niin, asiaahan voisi lähestyä myös siltä kantilta, että mitä maailman naiset oikein menettävätkään mikäli et lähde?

Edit... Legendoja ja urbaanitarinoita syntyy vain tekemällä ja uhrautumalla!