Naisasiat

[Sonny Burnett]

Kah, tällainen ketjukin oli ylhäällä.. kopsaan viestini ihmettelyketjusta tänne: ==>

Meinasin heittää tämän ketjuun "sattumuksia tosielämässä" mutta menköön tänne ihmettelyketjuun.

Vaimoni kollega, 27v nainen, lapseton DI, jälkeen ottanut eron /saanut fudut pitkäaikaisesta avomiehestään, jonka kanssa oli asunut vuokralla. Tämä kaikki oli tapahtunut eräänä kauniina tiistaipäivänä. No eipä tässä mitään ihmeellistä, mutta..

No nainen oli tietysti lähtenyt saman viikon viikonloppuna baariin etsimään miesseuraa. No ei siinäkään mitään ihmeellistä.

Mutta, mutta. Kaksi viikkoa tästä eteenpäin typy oli ostanut baarissa ensi kertaa tapaamansa miehen kanssa 250 000e hintaisen omakotitalon! Öh..

Eli mitä tässä ihmettelen.. Oliko uudella miehellä/naisella helevatisti liikaa rahaa? Onko miehellä 30cm pitkä lerssi? Opetetaanko Teknillisessä korkeakoulussa jotain sellaista ihmissuhdeoppia jota ei matalammin koulutetut ymmärrä? Voiko naisen/miehen pariutumisvietti olla todellakin näin voimakas?

Yhtä asiaa toivon. Toivottavasti tulevat onnellisiksi. Meinaan eihän mies ole välttämättä oppinut tuntemaan naistaan vielä kuukautisten aikana kahden viikon aikana, tai toisinpäin..

 

[Sonny Burnett]

1+1. Luuletko tosiaan että tapasi hänet ensi kertaa?

Jaah, who knows, näin lähipiiri mulle on kertonut. Mutta sen tiedän että nainen muutti paikkakunnalle ex-miehineen vasta vajaa puoli vuotta sitten. Nopeaa toimintaa joka tapauksessa. Kukin tyylillään.

Edit. Oli muijalla jo muutamana viikkona aikaisemmin ollut eri äijiä panokavereina ennen kuin lopullinen ero tuli. Eli tästä voisi päätellä että kova haku oli ollut päällä ja sitten yht'kkiä natsasi.. Onnea matkaan nuorelle parille. To be continued.. veikkaan.

 

[Erämaan kettu]

Mietin vielä tuossa lenkillä ollessani tuota flirttailua. Tulisi kyllä likainen olo, jos joutuisi flirttailemaan henkilöiden kanssa, joista ei tietäisi, että onko niissä jotain sisältöä vai ovatko tyhjiä arpoja. Ketään aliarvioimatta täytyy kyllä sanoa niin.

Tässä liikutaan taas siinä naisasioiden ytimessä. Asiahan lienee niin, että flirttailu schollin näkökulmasta lienee täysin eri asia, kuin mitä se on naisen vastaavasta. Nuo lempeät perkeleet eivät vaan yksinkertaisesti osaa tulkita miestä ja hänen tarkoitusperiään ikinä (miehen kannalta) oikealla tavalla.

 

[SamSpade]

Tähän väliin on pakko kommentoida. Itsekkin tänne silloin tällöin kirjoitelelleena, muistui mieleen vanha vitsi:
Miksi jumala loi naisen? Ettei kahdella miehellä menisi nussiessa aika hukkaan.

 

[Cemetery Gates]

Taitaa tosiaan Suomessa olla kohtalaisen harvinaista sellainen, että kysäistään esim. hemaisevalta kaupan kassaneidolta puhelinnumeroa tai pyydetään treffeille, itse olen halunnut niin tehdä muutamaan otteeseen, mutta vain kerran on kantti riittänyt.

Tuli nimittäin duunissa bongattua kerran eräs uskomattoman kaunis neito, jossa oli kyllä kaikki ulkoiset seikat viimeisen päälle kohdallaan ja lisäksi hänen kanssaan tuli joskus juteltua muutama sana lounaspöydässä, kaffepaussilla jne. Tällöin huomasin, että hän vaikutti myös älyttömän mukavalta, fiksulta ja kaikin puolin loistotyypiltä. Niinpä sitten keräsin rohkeutta varmaankin parin kuukauden ajan, kunnes vihdoin marssin hänen työhuoneeseensa aikomuksenani pyytää häntä ulos.

Kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes piti sanoa jotain. Ei meinannut tulla sanaa suusta, aloin melkein änkyttää ja tunsin punan leviävän kasvoilleni. Yritin kerätä viimeisetkin rohkeuden rippeet ja sain kuin sainkin asiani esitettyä. Tyttö oli selvästi hieman hämmentynyt, muttei silti pahemmin epäröinyt vastauksessaan, joka oli iloisen myöntävä. Loppu hyvin jne., mutten kyllä muista koskaan olleeni niin totaalisen lukossa ja jumissa missään tilanteessa, kuin mitä olin tuon kaunottaren edessä.

Niinpä sitten käytiin kesäisessä rantakahvilassa istumassa parin tunnin ajan, pari kertaa tuli sellaisia kiusallisia hiljaisia hetkiä, mutta pääosin meni varsin mukavasti. Lopputulos oli kuitenkin se, että homma jäi siihen, koska tämä tyttö oli kuulemma vastikään tutustunut johonkin kiinnostavaan miekkoseen, eikä muutenkaan halunnut "sekaantua" työkavereihin (vaikka ihan eri osastoilla oltiinkin). Eipä siinä mitään, ainakaan ei tartte katua, ettei tullut kysyttyä.

 

[pettter]

Taitaa tosiaan Suomessa olla kohtalaisen harvinaista sellainen, että kysäistään esim. hemaisevalta kaupan kassaneidolta puhelinnumeroa tai pyydetään treffeille, itse olen halunnut niin tehdä muutamaan otteeseen, mutta vain kerran on kantti riittänyt.

Niinpä. Tossa mun lähikaupassa on töissä yks aika kivan näköinen tyttö. Tai siis, se vaan on jotenkin mielenkiintoisen ja erikoisen näköinen, ja jäänyt siis mieleeni. Vähän aikaa sitten kun huomasin sen tytön siellä ruokakaupan naistenosastolla pistelemässä jotain banaaneja siihen tiskille, niin huomasin kuinka sen käsissä ja muissakin ihme paikoissa kasvoi outoja karvoja. Grrrr. Siis en mä yleensä mistään friikeistä tykkää, ja esimerkiksi pienet "viiksetkin" naisilla ovat mun mielestä todella ikävän näköisiä. Noilla ton kaupan työntekijöillä on jotkut ihmeelliset lökäpöksyt työhousuina, ja nyt nekin saa mut kuumaksi, vaikkakaan ei tää muija näytä osaavan millään tavallaan ees kantaa niitä rumia vaatteita. Mussa on nyt jotain vikaa.

Ehkei se oo mun tapaista pyydellä puhelinnumeroita tai ehdotella heti mitään treffijuttuja. Siinä on vaarana saada ihan suoralta kädeltä turpaan. Sen jälkeen olis jotenkin vähän hassua käydä siellä ostoksilla, ja kun toi lähikauppa on kuitenkin sellainen jossa mä käyn tosi usein. Hävettää mua kyllä nytkin hieman kun oon käynyt siellä pari kertaa aika huonossa kunnossa kun on ollut melkoinen krapula. Ja itseasiassa hävettää mua joskus siinä kassalla jo sekin, että jos oon ostanut paljonkin jotain naisellista ruokaa tai muuta... No mutta, oon mä nyt pari kertaa hymyillyt sille tytölle kun oon moikannut, ja kerran vähän sössöttelinkin sille jotain tyhmää, eikä se oikein innostunut. Ehkä mä oon just niitä tyyppejä, joille ne kassatytöt sit tauoilla nauraa siellä takahuoneessa.

 

[Birchman]

Tässä on nyt käynyt niin, että meikäpoika on vähän niinkuin kahden naisen loukussa. Toisen kanssa tämä kaveruusjuttu mistä jo jossain vaiheessa kerroinkin meinaa lähteä vähän käpälästä. Ei kuulemma pitäisi nähdä liian usein ettei kiinnytä. Noh joka päivä ollaan oltu yhteyksissä ja tulee sitä nähtyäkin ehkä hieman liian usein.

Toinen taasen haluaisi kovin nähdä minut ja mikäs siinä - todella nätti ja fiksu tyttö onkin kyseessä. En sitten tiedä mikä helvetti meikäläisessä on, että tämä ns. kielletty hedelmä (kaveri) kiinnostaa enemmän kuin toinen neito, koska haaste ja tilanteen mahdottomuus kiinnostaa kierolla tavalla.

Vähän itekin ulkona tästä tilanteesta. Tuntui, ettei koskaan varmaan tapaa ketään neitoa ja nyt tässä kevään aikana tapahtunu sellanen ns. ketsuppipullo-ilmiö. Noh nautitaan nyt tilanteesta kun vielä voidaan. Tarttis kai tehdä jottai.

 

[BOL]

Joku kyseli, mitä mieltä naiset ovat, jos mies pyytää esim. kaupassa naista kahville, yhdelle tms. Joku mietiskeli, uskaltaisiko vaikkapa kassaneitiä pyytää ulos. Tapauskohtaista sanoisin. Itselleni on tapahtunut seuraavaa:

Kun olin kaupassa duunissa, sattui yöelämässä joskus hyvinkin kummallisia asioita. Koska olen erittäin avoin luonne, asiakkaiden kanssa tuli juteltua joskus hyvinkin paljon erinäisistä asioista. Kynnys lähestyä meikäläistä myös muussa ympäristössä on siis mitä luultavimmin aika matala. Anyway, muutamia kertoja on käynyt niin, että joku nuori kloppi on yössä lähestynyt mua hyvinkin tuttavallisesti. Eikä siinä mitään, joskus on ihan kiva, että tullaan rohkeasti juttelemaan. Näissä tapauksissa vain ole outoa se, että emme varsinaisesti olleet näiden jannujen kanssa mitään tuttuja, vaan ainoastaan myin heille makkaraa, kaljaa ja paskapaperia.

Kaikkien näiden tyyppien oli aika vaikea tajuta, että me emme ole mitään kavereita ja minä olen vapaa-ajallani viettämässä aikaa omassa seurassani. Myös pientä ylimielisyyttä oli havaittavissa. Siis sellaista, että koska mä olen "vain kaupan kassa", mun pitäisi nyt olla vain tyytyväinen, että ko. henkilöt haluavat kanssani keskustella ja tutustua muhun. Mielenkiintoista siinä mielessä, että tämä on siis tapahtunut enemmän tai vähemmän kaikkien "lähestyjien" kanssa. Kaikki olivat kyllä ihan ystävällisiä muuten.

Kerran kävi myös aamun tunteina niin, että seisoskelin snagarilla ja siinä sitten yksi asiakasjannu lähestyi meikäläistä. Kaverilla oli selvästikin haku päällä ja ymmärrettävästi viimeinen sauma saada joku kypsä puolukka poimittua mukaansa. Alkoi siinä sitten jonossa vängätä, että nyt kuule lähdet meille, tyttö. Kohteliaasti totesin useaan otteeseen, että kiitos ja ei kiitos. Aikansa siinä ruinattuaan, alkoi hihat palaa, kun kaveri kävi vähän liiankin tuttavalliseksi. Totesin lopulta kohtuullisen vittumaisesti suurin piirtein seuraavaa:
-"kuulehan juippi, meillä ei todellakaan ole mitään muuta yhteistä kuin se, että mä myyn sulle maitoa. Siitä mulle maksetaan ja olen sen tähän päivään asti tehnyt hyvinkin mielelläni ja ollut kohtelias ja iloinen. Nyt on kuitenkin niin, että jatkossa saat maksaa maitosi jollekin toiselle kassahenkilölle, jollet nyt ymmärrä, että minä en lähde panemaan kanssasi, en edes "vain nukkumaan" luoksesi".

Tilanne loppui siihen ja kaveri lähti yksin kotiin. Jatkossa tyyppi ei sitten vuosienkaan saatossa päässyt ko. keissistä yli, vaikka en mitenkään siitä kuittaillut. Olin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, koska kerrankos sitä kännissä avautuu vähemmän viisaissa merkeissä. Tämän kaverin huumorintaju ja itsetunto ei kuitenkaan kestänyt moista. Toisaalta, toivottavasti otti opikseen ja muut naiset ovat päässeet helpommalla. Mulle se nyt on ihan se ja sama, että oli vaivaantunut asioidessaan kanssani, hänhän oli "vain" yksi asiakas muiden joukossa. Kuitenkin jotenkin on jäänyt hyvin elävästi mieleen tämä tapaus, vaikka siitä on jo useita vuosia.

En usko, että esim. kaupan kassat on jotenkin "pannassa", mutta kannattaa ehkä harkita lähestymistä joissain muissa ympyröissä kuin siellä kaupassa. Puhelinnumeroita ja treffipyyntöjä sateli myös siihen tiskin taakse ja en muista, että kukaan olisi koskaan kenenkään kanssa ulos lähtenyt. Itse en ainakaan. Numerot ja "keissit" päätyivät kyllä joka kerta röökihuoneeseen ja ko. tyypit kyllä "rekisteröitiin" ja heille vähän naureskeltiinkin. Tosin yksikään heebo ei sytyttänyt millään muotoa, sillä ei oikeastaan ollut merkitystä, missä treffipyyntö esitettiin. Paitsi ehkä vähän :). Kynnys asiakkaaseen "sekaantumiseen" oli itselläni kuitenkin normaalia korkeammalla.

 

[Ted Raikas]

BoredOldLady, hieno tarina. =)

Samalla myös opettava ja neuvoa-antava. Meinaan, nyt en ainakaan puhelinnumeroa jätä kellekään söpölle kassaneidille. On meinaan jossain lähikaupassa välillä käynyt mielessä!

 

[BOL]

BoredOldLady, hieno tarina. =)

Samalla myös opettava ja neuvoa-antava. Meinaan, nyt en ainakaan puhelinnumeroa jätä kellekään söpölle kassaneidille. On meinaan jossain lähikaupassa välillä käynyt mielessä!

Toivottavasti esimerkkini ei kuitenkaan sulje pois sitä, että jossain muissa ympyröissä lähestyt mielenkiintoista naisihmistä, joka nyt vain sattuu työskentelemään (lähi)kaupassa(si). Onhan se tietysti myös tyypeistä kiinni, mutta meidän kaupassa nämä "rohkeat" olivat aikas reppanoita. Olivat kai kuvitelleet, että kaupantäti nyt ei ainakaan anna pakkeja :).

Muistan toki myös vetreitä nuoria miehiä, joita olisi voinut muissa merkeissä tapaillakin (varsinkin, jos eivät olisi olleet asiakkaita). Mutta duuniaikana en lämmennyt pokailuille yhtään. Jos sitten olisin sattunut tapaamaan jonkun muuten mielenkiintoisen tyypin, joka sattuu nyt vain olemaan asiakkaana, niin ei se kyllä olisi esteenä ollut jatkotapailulle tms.

 

[Ted Raikas]

Toivottavasti esimerkkini ei kuitenkaan sulje pois sitä, että jossain muissa ympyröissä lähestyt mielenkiintoista naisihmistä, joka nyt vain sattuu työskentelemään (lähi)kaupassa(si).

Jep, no en nyt jaksa todellakaan enää tätänykyä ruveta venkslaamaan, ellei se ihminen todella ole kiinnostava tapaus. Kassaneidistä nyt on äkkiseltään vaikea ennustaa yhtään mitään, voi toki näyttää hyvältä tai ihan ok:lta, mutta mitä se lopulta vielä kertoo ihmisestä? No, ei oikein mitään. Voi olla toki mukavakin ja kohtelias ja ystävällinen ja hymyillä paljon ja katsoa silmiin, tai vaikka mitä. Sekään ei kerro mitään, se on vain erittäin hyvää asiakaspalvelua, josta tulee hyvä mieli. Aiemmin puhuttu pieni flirtti ei tuossakaan tilanteessa ole välttämättä paha juttu.

Lähinnä läpällä on joskus tullut mietittyä, että raapustaisi puhelinnumeron siihen kuittiin ja katsoisi mitä siitä seuraa, tuskin moiseen jaksan oikeasti koskaan ryhtyä. Etenkin kun ei voi tietää, että onko henkilö varattu vai ei, aika helposti nolaisi itsensä siinä, vaikka liian vakavasti ei pidäkään ottaa. Uskoisin silti, että ennemmin moikkaisin, jos näkisin sen viehättävän neidin vaikkapa jossain baarissa sattumalta. Tai vaikka vaihtaisin jopa sanan pari, ehkä sitten enemmänkin juttua jos menisi siihen pisteeseen. Loputtomiin en jaksa kuitenkaan tunkeilla, kun se ei vaan kannata.

Yksi kaveri muuten on kerran tuon "puhelinnumero kuittiin" homman tehnyt ja ilm. kävi vieläpä niin, että kyseinen neiti soitti hänelle, vai olisiko tekstannut? No, enpä sitä muista. Toisaalta tämä kyseinen kaverini ei olekaan mikään ruma tapaus ja omaa aika hyvän itsetunnon ja pokan, että sikälikin. =)

 

[Kuvernööri]

Ai saatana, joku erehtynyt pokaamaan kaupan kassaa. Täytyy sanoa että se on aika vaarallista puuhaa, varsinkin tosiaan jos on lähikaupasta kyse kun siellä pitäisi asioida suht. usein ja olisi myös kiva tykätä siellä käymisestä. Tasan yhden kerran olen uskaltanut ite yrittää ja se edelsi kyllä aika huolellisen pohjustuksen ja tunnustelun niin pitkällä aikavälillä että sitten kun pyysi, piti olla 100% varma että vastaus on myöntävä.. Ei sitä muuten voi lähteä riskeeraamaan.

 

[Kuvernööri]

...

Eiköhän tässä nyt ole äijä soveltanut vanhaa hyvää risteilykikkaa, eli jos on vähän kuiva meno omassa hytissä niin soitellaanpa randomina ihan mihin numeroihin sattuu, aijaa siellä on nainen, onko useampia, no katos eiköhän pidetä bileet teidän hytissä nähdään siellä kohta!

 

[Parker27]

No ne kaupan kassat vielä menee mutta älkää tehkö sitä pelivirhettä että menette pokaamaan samassa työpaikassa olevia kimalaisia!

Voin sanoa että hyvin monesta virheestä viisastuneena :-)

Mutta kuten olen monesti sanonunut niin alkoholilla oli osuutta asioihin.

 

[ipaz]

No ne kaupan kassat vielä menee mutta älkää tehkö sitä pelivirhettä että menette pokaamaan samassa työpaikassa olevia kimalaisia!

Voin sanoa että hyvin monesta virheestä viisastuneena :-)

Mutta kuten olen monesti sanonunut niin alkoholilla oli osuutta asioihin.

Mulla on ollut tähän jo ekasta työpäivästä alkaen erittäin selkeä periaate, että "omasta kuormasta ei syödä". Vaikka meilläkin töissä pöyrii aikas mukavan näköisiä parikymppisiä sinkkutyttöjä ja firman bileitä / muita yhteisiä happeningejä on lähes kuukausittain, niin ei. En perkele mene pilaamaan hyvää työilmapiiriä sohlaamalla jonkun "meidän" minkin kanssa.

 

[Ender00]

Taas vituttaa...reilut seitsemän vuotta jo yhdessä...ja tuntuu ettei tämä tästä ainakaan ole paranemassa.

Tuossa laitettiin emännän kanssa pizzaa..aloin sitten siinä aistimaan, että hän on taas vihainen jostain. Mistä, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Yhdessä vaiheessa hän vaikutti vähän itkevän, mutta kun pilkkoi samalla sipulia niin vaikea sanoa mistä johtui. Ja kun laittoi pizzan uuniin niin sanoi lähtevänsä pyörälenkille. Yllättävän ajankohdan valitsi lenkille lähtemiseen. Luultavasti pyörälenkin ajan on sitten itkeskellyt ja kironnut. En tosiaan tiedä mistä hän nyt tällä kertaa on mielensä pahoittanut eikä todellakaan huvita kysyä - sillä veikkaan ettei se ainakaan auttaisi asiaa ja alkaisi itseäni vieläkin enemmän vituttamaan - ei siellä etteikö nytkin jo ihan riittävästi ottaisi päähän.

No, katsotaan millä tuulella on kun palaa...

 

[TM]

En tosiaan tiedä mistä hän nyt tällä kertaa on mielensä pahoittanut eikä todellakaan huvita kysyä - sillä veikkaan ettei se ainakaan auttaisi asiaa ja alkaisi itseäni vieläkin enemmän vituttamaan - ei siellä etteikö nytkin jo ihan riittävästi ottaisi päähän.

Älä nyt suotta huolestu, olisikohan vaan noussut väärällä jalalla vuoteesta tjsp ja siksi huono päivä. Ei ole todellakaan sinun vika jos joku kiukuttelee ilman syytä.

 

[Los Sin Nombre]

Kaipa sitä voisi itsekin tänne vähän raapustella. Toivottavasti hieman iloisempaa viestiä välillä...

Olen tässä pari vuotta pelannut erästä online peliä isossa ja vanhassa peliporukassa (noin 150 pelaajaa ympäri maailmaan, lähinnä yli 30-vuotiaita). Kyseessä ei ole mikään supernörttiryhmä vaan tavallisia pulliaisia jotka pelailevat silloin tällöin.

Tuossa reilu 5 kuukautta sitten pelailin erään ruotsalaistytön kanssa pari viikkoa melko tiiviisti. Aluksi juttua oli lähinnä pelistä, mutta se muuttui nopeasti henkilökohtaisemmaksi. Siinä sitten juttelimme lähes päivittäin parin kuukauden ajan, jonka jälkeen kaveruus muuttui molemminpuoliseksi ihastukseksi.

Kuukausi sitten sovimme että menen viikonlopuksi Tukholmaan kuhan löydämme sopivan ajankohdan. Aika löytyi ja suuntaan Ruotsiin ensi perjantaina.

Kuten kaikki täällä varmasti tietävät, saattaa netti- ja oikea persoona erota paljonkin. Tästä syystä jännittää melko helvesti. Muutenkin viimeiset pari vuotta ollut yhtä helvettiä (joku saattanut nähdä viestejäni Vitutusketjussa), ja usko onneen on melko vähäistä. Mutta toivossa on hyvä elää ja kun kerran mahdollisuus tuli eteen, parasta pannaan ja katsotaan mihin se riittää.

Ja koska joku kuitenkin kysyy: Kyllä tiedän miltä hän näyttää (ja sama toisinpäin) ja ei, ei ole läski.

 

[Jeffrey]

Jeffreyn naisrintamalla tapahtui eilen oikein mukava ja odotettu käänne. Vihdoinkin eilen onnistuin osumaan samoihin pippaloihin erään jo hieman aikaa Jeffreytä kiinnostaneen tytön kanssa. Siinä sitten iltaa vietettiin hyvin pitkälti kaksistaan ja iltahuipentui yhteiseen auringon nousuun terassilla, niin kornia kuin se onkin. Ja aivan mahtavalta se tuntui, uusi kevät paistaa risukasaankin? Kymmeneen asti aamulla valvottiin ja juteltiin kaikennäköistä. Eipä ole Jeffreyllä ollut aikoihin näin kivaa naisen kanssa, siis housut jalassa. Jeffrey päätti kerrankin, että otetaan rauhassa ja leikitään vähän vaikeammin tavoiteltavaa, mutta selvät merkit tytölle kyllä annoin. Toivottavasti tyttö tajusi, että Jeffrey on tällä kertaa ihan tosissaan liikkellä naisen suhteen.

Katsotaan mitä tästä tulee. Toivottavasti Jeffrey törmää tyttöön nopeasti uudestaan. Jeffrey on nyt vaikeasti tavoiteltava eikä hän tekstaa tai soita tytölle. Tekstariin tai soittoon Jeffrey kyllä voi vastata, ei siinä mitään.

Niin ja käsittääkseni tällä kertaa Jeffreyn ihastus ei ole edes varattu.

 

[Ender00]

Älä nyt suotta huolestu, olisikohan vaan noussut väärällä jalalla vuoteesta tjsp ja siksi huono päivä. Ei ole todellakaan sinun vika jos joku kiukuttelee ilman syytä.

Jep, lenkiltä tultuaan oli jo paremmalla tuulella, joten siitä selvittiin.

Ei siis tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun hän tuntui olevan suuttunut jostain mistä minulla ei ollut aavistustakaan. Kyllähän hän usein koittaa noita peitellä, mutta huomaahan sen. Ja aina se alkaa sitten itseänikin vituttamaan.
Naisille tuntuu olevan turhan tyypillisiä tuollaiset ihmeelliset mielialan ailahtelut. Välillä tuntuvat suuttuvan ilman mitään syytä, tai sitten alkavat itkeskelemään eikä taaskaan minulla ole mitään käsitystä, että miksi.

Ja eihän tuo syyttäni tapahtuvat tunteenailahtelut muuten haittaisi, mutta kun ei osaa olla niin kiveä etteivätkö ne vaikuttaisi omaankin mielentilaani ja pilaisi minunkin päivääni.

Tosin nuo ilman syytä tapahtuvat ailahtelutkin ovat kivempia kuin ne, joille on syy - ja vielä sellainen syy jolle ei oikein mitään voi.

Parin viime vuoden aikana käyty puolen kymmentä vakavaa keskustelua aiheena: miksen huomioi häntä enemmän, miksi emme käy enemmän yhdessä jossain, miksei meillä ole enemmän yhteistä sosiaalista elämää ja yhteisiä tuttavia. Kaikki varmaan ihan hyviä kysymyksiä, mutta ongelma on siinä ettei minulla ole vastauksia, tai sellaisia vastauksia, jotka johtaisivat hyvään lopputulokseen.

Miksen huomioi häntä enemmän?
Olen luonteeltani hieman erakko, viihdyn liiankin hyvin yksikseni. Tämä on yksi syy, mikä myös vastaa noihin kahteen muuhun kysymykseen osaltaan. Lisäksi kun meillä on takana jo pitkä suhde niin ei tuo intohimoa enää ole. Se on osaltani toki sellaista välittämistä ja kai rakkauttakin, mitä se sitten lieneekään, mutta mitään huumaa, kiihkoa tai intohimoa ei ole. Kadehdin sinkkukavereitani, jotka voivat ryypätä ja rellestään vapaasti, iskeä naisia, pitää hauskaa. Kaipaan sinkkuelämää ihan helvetisti. Vaikka toki tiedän, että jos eläisin sinkkuelämää niin ehkä kaipaisin sitten jossain vaiheessa taas parisuhteeseen. Tiedän, ei koskaan hyvä. Tosin ehkä sitten valitsisin sellaisen kumppanin joka ei olisi niin erilainen kuin itse olen.

Miksi emme käy enemmän yhdessä jossain?
Okei, leffassa voisi käydä enemmän. Se on mukavaa. Mutta yöelämässä tai bilettämässä yhdessä? Koska intohimo puuttuu niin jotenkin se biletys yhdessä ei kiehdo. Se voisi kiehtoa jonkin verran enemmän, jos saisi sitten ainakin kännätä, mutta kun senkin suhteen vain syyllistetään. Minusta on hauska bilettää kun olen kännissä. Mutta jos lähden naiseni kanssa bilettämään niin jo muutaman tuopin jälkeen alkaa hienovarainen vihjailu, että tarviiko sitä niin kännätä. Ja jos kaikesta huolimatta onnistun humalan vetämään ja seuraavana aamuna en muista illan tapahtumia ihan kirkkaasti niin piikikästä vittuiluahan siitä tulee.

Miksei meillä ole enemmän yhteistä sosiaalista elämää ja yhteisiä tuttavia?
Erakkoluonne tuli jo mainittua. Lisäksi olen sellainen no bullshit-tyyppi. En jaksa jauhaa joutavia. En viihdy isossa joukossa, varsinkin jos ei ole alkoholitarjoilua. Miksi pitäisi lähteä istumaan iltaa ihmisten kanssa, joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, mitään puhuttavaa?

No, kaiken tämän valituksen jälkeenkin voi todeta, että kaikesta huolimatta pidän siitä meidän normaali arjesta. Arki on ihan mukavaa. Mutta sitten kun pitäisi tehdä jotain erityistä niin ongelmat yleensä alkavat.

Tälläisenä tämä kai tulee jatkumaan, ei näin pitkän suhteen jälkeen homma varmaan ihan helposti poikki mene, kun nainen tuntuu kuitenkin kaikesta huolimatta minusta pitävän. Jotenkin vain tuntuu, että elän hieman säästöliekillä nykyään, oikea minä pysyy kuoren alla piilossa..tuntuu että olisi niin paljon enemmän annettavaa. Mutta nykyiselle naiselleni ei vain ole intoa antaa oikein enempää.

Ennen tätä suhdetta olin aikamoinen menijä, bileiden ilopilleri ja tokihan siitä viinaakin sitten bileissä kului. Ja oli helvetin hauskaa. Nyt elämä on aika tasaisen harmaata ja muutaman kerran vuodessa kun pääsee baariin emännän ollessa jossain muualla niin hetken aikaa, ihan vain hetken aikaa, se vanha kipinä syttyy ja herään eloon.

Tätäkö se elämä on kun keski-ikä lähenee, tätäkö se tulee olemaan kuolemaan saakka? Elämäni, se oli ihan ok.

 

[Cemetery Gates]

Elämäni, se oli ihan ok.

Koko tekstisi kuulosti melkoisen tutulta, varsin samoissa fiiliksissä tuli oltua vielä 3-4 vuotta sitten ja samanlaisia kiistakapuloita oli ilmassa silloisen kumppanin kanssa. Eroonhan se lopulta päättyi, reilun 10 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Se kun ei oikein riittänyt, että parisuhteessa arki oli "ihan ok", kun kipinä ja se intohimo olivat kadonneet.

Onnea valitsemallasi tiellä.

 

[Negatiivinen]

Koko tekstisi kuulosti melkoisen tutulta...

Jep, samanlaisia kokemuksia löytyy myös täältä. Itse olin vielä sen verran naiivi että uskoin asioiden parantuvan ajan myötä "itsestään" enkä uskaltanut/osannut nostaa kissaa pöydälle. Samat asiat tottakai pyörivät myös vastakappaleen päässä ja jätetyksihän siinä tultiin. En koskaan saanut sitten tietää miten olisi käynyt jos asioista olisi joskus keskusteltu avoimesti.

 

[SamSpade]

Kaipa sitä voisi itsekin tänne vähän raapustella. Toivottavasti hieman iloisempaa viestiä välillä...

Olen tässä pari vuotta pelannut erästä online peliä isossa ja vanhassa peliporukassa (noin 150 pelaajaa ympäri maailmaan, lähinnä yli 30-vuotiaita). Kyseessä ei ole mikään supernörttiryhmä vaan tavallisia pulliaisia jotka pelailevat silloin tällöin.

Tuossa reilu 5 kuukautta sitten pelailin erään ruotsalaistytön kanssa pari viikkoa melko tiiviisti. Aluksi juttua oli lähinnä pelistä, mutta se muuttui nopeasti henkilökohtaisemmaksi. Siinä sitten juttelimme lähes päivittäin parin kuukauden ajan, jonka jälkeen kaveruus muuttui molemminpuoliseksi ihastukseksi.

Kuukausi sitten sovimme että menen viikonlopuksi Tukholmaan kuhan löydämme sopivan ajankohdan. Aika löytyi ja suuntaan Ruotsiin ensi perjantaina.

Kuten kaikki täällä varmasti tietävät, saattaa netti- ja oikea persoona erota paljonkin. Tästä syystä jännittää melko helvesti. Muutenkin viimeiset pari vuotta ollut yhtä helvettiä (joku saattanut nähdä viestejäni Vitutusketjussa), ja usko onneen on melko vähäistä. Mutta toivossa on hyvä elää ja kun kerran mahdollisuus tuli eteen, parasta pannaan ja katsotaan mihin se riittää.

Ja koska joku kuitenkin kysyy: Kyllä tiedän miltä hän näyttää (ja sama toisinpäin) ja ei, ei ole läski.

Mitäs tähän sanomaan muutakuin, onnea. Tuostahan voi vielä syntyä vaikka mitä, koska ainakin itse olen huomannut että ne parhaat naiset tulevat vastaan mitä yllättävimmissä paikoissa ja juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.

 

[Marko Lehtinen]

Ei siis tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun hän tuntui olevan suuttunut jostain mistä minulla ei ollut aavistustakaan. Kyllähän hän usein koittaa noita peitellä, mutta huomaahan sen. Ja aina se alkaa sitten itseänikin vituttamaan.
Naisille tuntuu olevan turhan tyypillisiä tuollaiset ihmeelliset mielialan ailahtelut. Välillä tuntuvat suuttuvan ilman mitään syytä, tai sitten alkavat itkeskelemään eikä taaskaan minulla ole mitään käsitystä, että miksi.

Ja eihän tuo syyttäni tapahtuvat tunteenailahtelut muuten haittaisi, mutta kun ei osaa olla niin kiveä etteivätkö ne vaikuttaisi omaankin mielentilaani ja pilaisi minunkin päivääni.

Niin tuttua tekstiä... Edellinen suhteeni kaatui juuri tuohon kun en kertakaikkiaan voinut tajuta että mikä nyt taas harmittaa. Aivan turhaa oli kysyä aiheesta koska vastausta en joko saanut ollenkaan tai sitten se oli "ei mikään". Väkisin tuli tunne että itse olin tehnyt jotain väärin vaikken varmasti ollut. En viitsinyt sellaisen kanssa elää ja siihen se tarina sitten loppuikin.

 

[scholl]

Sinun täytyy ottaa sanakirja avuksi. Yhteiset tuttavat tarkoittavat naisen kavereita. Sinun täytyisi tulla mukana palkintoporsaaksi esiteltäväksi. Ja jos jostain syystä vielä sattuisit tottumaan siihen meininkiin, kävisi niin, että olet nalkissa. Kynnys lopettaa suhde kasvaa, kun sinun elämästäsi putoaisi suurempi osa pois.