Naisasiat

[Ted Raikas]

Minusta vaan on tullut tässä vuosien aikana sellainen etten enää oikein ihastu, en ainakaan helpolla. Saa meinaan nainen olla erittäin viehattäva ja tehdä aikamoiset taikatemput, että saa minut pidemmäksi aikaa pauloihinsa kuin yhdeksi tai muutamaksi yöksi.

Täysin samat sanat. Luulen, että omalla kohdallani tuo ihastumattomuus juontaa siihen, että on tullut petyttyä niin karvaasti monet kerrat, että on turtunut ja samalla tullut varovaisemmaksi. Tietysti ihminen muuttuu muutenkin ja ehkä sellainen ruusunpunainen leijailu kuuluu joillain ihmisillä tiettyyn elämänvaiheeseen. Ei se paha ole välttämättä sekään, mutta nyt näin.

Olen sitten varmaan asunut liian kauan yksin ja tottunut tähän oman navan ympärillä pyörivään elämääni niin vahvasti että alkaa jo heti aamulla ärsyttämään toisen (mahdollisnen) läsnäolo kämpässä. Ei pääse tekemään rauhassa mitään omia juttuja, kuten esim. katsomaan lätkää telkkarista tai vetää vaikka kalsarikännit ihan omaksi ilokseen.

Tässäpä lisää niitä hyviä syitä ja tekstiä kuin suoraan minun mielestäni. Mainiota. Tuollaista huoletonta poikamieselämää se minullakin on ja siitä nautinkin täysin siemauksin. Kun vielä kerran voin. Tuntuu nyt aikoihin, että olen täysin oman itseni herra ja hidalgo.

Taannoinen "seurustelu" rupesi juuri ahistamaan mainitulla tapaa, mitä ipaz otti esiin. Tuli tunne, että pitäisi olla koko ajan keksimässä jotain yhteistä ohjelmaa, viihdyttää, huomioida, kaikenlaista sellaista mihin en ollut valmis tai ei vaan muutoin riittänyt mielenkiintoa (enemmän omat projektit söi ajatukset). Osin myös, koska toinen ei juurikaan sytyttänyt minua millään tapaa, se oli sellaista väkinäistä teennäistä yhdessäoleilua vaan, jossa ei ollut mitään tolkkua ja sitten vaikeiden mutkien kautta pistinkin jutun poikki.

 

[hanu]

Aika moni ei ole itseasiassa kokenut elämässään mitään ihmeellistä. Jotkut ovat asuneet koko ikänsä samassa kaupungissa ja menneet tylsästi koulu-korkeakoulu-työelämä-perhe janaa ilman mitään elämyksiä. Mä en ymmärrä sitä yhtään. Ymmärtäisin jos olisi jo kaikki koettu, että haluaisi palata juurilleen ja elää tylsästi, mutta moni pilaa koko elämänsä.

Jahas, kuvasit elämäni aika lailla täydellisesti. Joskin asuinkaupunki on vaihdettu 40 km päähän, edelleenkin käyn töissä syntymäkaupungissani, asunko sitten nyt 'tampereen keravalla'. Ja työelämä - perheen perustaminen -kuvio meni päinvastoin, eli perhe perustettiin ennen työelämään siirtymistä. Ja arvostit minua siitä tuossa kymmenkunta sivua sitten.

En siltikään koe eläväni tylsästi saati pilanneeni elämääni mitenkään. Kaksi- kolmekymppisenä elämääni toivat sisältöä kai eniten juurikin lapseni, toki myös parisuhde ja työ, vaikka se voi olla sinulle vaikea ymmärtää. Eikä perhe-elämä ole ylivoimaisen paljon rajoittanut harrastuksiani, olen mm. viheltänyt yli 2000 kiekkopeliä ja futismatsejakin varmaan toistatuhatta. Opiskelu- ja asuntolaina-aikoina tosin krooninen rahapula rajoitti vaikkapa matkustelua, mutta enemmän silloinkin perheen kanssa. Raha emännän tanhureissuihin ja minun kiekon MM-kisamatkoihini raavittiin kasaan aina jostain. Ja tässä mielessä sanoudun irti pahvisakukoivukiekkoturisteista, lopetin ne matkat, kun niistä tuli TV-näyttäytymismuotia, takana on kuitenkin yli kahdetkymmenet kisat aikahaarukalla 1965 - 1999 ja jokuset Izvestiat -70 - -80 luvulla.

Viihdyn nykyäänkin emännän kanssa niin kotona, mökillä kuin reissuissakin. Poikieni kanssa voin lähteä kiekkopeliin tai futismaaotteluun, pyytävätpä nuo mokomat vieläkin aika-ajoin lähtemään maaliin harrastesalibandyporukoidensa peleihin, vaikkei polvet tahdo kestääkkään. Ja nykyään esikoisen kanssa voi jopa ryypätä, kuopukseni on absolutisti, ihme kyllä näillä perintö- ja ympäristötekijöillä. Tai ehkä juuri siksi.

Nyt taas parhainta laatuaikaa on sen aviollisen vaakamambon lisäksi lastenlasten kanssa vietetty aika, samaten myös rahvaanomainen puuhastelu mökillä. Pikkulapsen kehityksen seuraaminen näin ei ihan joka päivä on ehkä vielä huimempaa kuin niiden omien aikanaan. Ja kun vastuukaan ei ole ihan samaa luokkaa. Ja nauraa saa varmasti.

Scholl vetänee vain roolia, mutta tämä postaus nyt vain palstan junnuille. Ei se >30v vedettävä biletysrooli nykyäänkään aivan välttämättömyys ole. Ja lapset ovat varmasti tärkeä asia muillekkin kuin minulle, vaikka Schollille kauhistus olisivatkin.

Ja minulla ei ole konepyörää eikä avoautoa, en kyllä tiedä mitä niillä tekisinkään. Saksassa olen jokusen kerran käynyt, mutten sinne koskaan kyllä muuttaisi.

Väärä ketju?

t. hanu

 

[Prof. Puck]

...Scholl vetänee vain roolia, mutta tämä postaus nyt vain palstan junnuille. Ei se >30v vedettävä biletysrooli nykyäänkään aivan välttämättömyys ole...

Eiköhän tähän ketjuun ole jo aikapaivat sitten postattu kaikki oleellinen? Ketjun tarkoituksena lieneekin nykyään se, etta tietyt nimimerkit vakuuttavat itselleen omien valintojen mielekkyytta, enkä puhu nyt Schollista, jonka tarkoitusperän luulen olevan hiukan toisenlainen kevyissä ja ehdottoman viihteellisissä provoissaan tämän(kin) ketjun osalta? Kuitenkin em. sinkkuelämän ylistämisen ja sitä puoltavan runsaan kirjoittelun vastapainoksi haluan kirjoittaa (varsinkin palstan nuoremmille junnuille) jotain, mikä yli 15 vuotta yhtajaksoisesti kestäneen parisuhteen kokemuksella tuntuu (yhä) toimivalta.

Toimivan parisuhteen 10-kohdan säännöstö, lyhyt oppimäärä: Etukäteispahoittelut, että tämäkin listaus on monille liian pitkä/vaikeaselkoinen/tylsä:

1. Sitoudu sellaiseen ihmiseen, johon oikeasti tunnet vetoa! Älä sitoudu velvollisuudentunteesta, tai sen vuoksi, kun parempaakaan ei ole tarjolla! Jos et tapaa potentiaalista ihmistä pitkänkään ajan kuluessa, on ehka syytä katsoa peiliin ja miettiä, mita sinussa on vikana? Tai ainakin, onko parisuhde sittenkään se sinun juttusi... Ihastumisen/rakastumisen tunne ei tietenkään säily ikuisesti - eikä varsinkaan itsestään - vaan sen kehittymisen eteen on nähtävä vaivaa, josta lisää muissa kohdissa. Kuitenkin alun huuma voi auttaa kantamaan alun vaikeuksien yli, jolloin päästään, ei taantumiseen ja seestymiseen, vaan oikean rakkauden syventymiseen. Rakastuminen on verrattavissa ikään kuin alkupääomaan yrityksen perustamisessa, jolla pääsee yli vaiheen jolloin yritys alkaa tuottamaan voittoa.

2. Keskustele kumppanisi kanssa! Myos (ja varsinkin) silloin kun aihe tuntuu vaikealta/pelottavalta tai et viitsisi/jaksaisi. Ihmiset usein välttelevät asioita, jotka tuntuvat vaikeilta tai pelottavilta. Tämä toimintatapa ei vain valitettavasti toimi kestävässä (pari)suhteessa.

3. Näe vaivaa! Yllata toinen positiivisesti. Keksikää jotain kivaa, josta te molemmat pidätte. Keksikaa myos joitakin yhteisiä juttuja ja mielenkiinnon kohteita. Tämä auttaa myös sen paljon peräänkuulutetun romantiikan ja intohimon säilymiseen. Lause: "Anna pesää" voi toimia harvakseltaan viljeltynä, mutta mikään yleispätevä ohje se ei ole sille, että tietty kipinä säilyy parisuhteessa pysyvästi.

4. Älä unohda elää myös omaa elämääsi ja anna vastaavasti myös kumppanisi elää sellaista. Älä sido tai kahlehdi kumppaniasi. Te ette omista toisianne ja ette ole yhdessa sen vuoksi koska olette niin toisillenne luvanneet: Te olette yhdessä sen vuoksi, etta haluatte olla yhdessa!

5. Luottakaa toisiinne! Mustasukkaisuus on turhaa ja epäluottamus nakertaa taysin turhaan suhdetta. Jos toinen haluaa pettää, niin sinä et sitä voi estää mustasukkaisuudella. Voit estää sen kenties muuten satsaamalla parisuhteeseenne enemmän!

6. Olkaa valmiita tekemaan kompromisesseja! Itselle ehdottoman tärkeiden asioiden yli ei voi kuitenkaan kävellä. Jos ne estävät parisuhteeseen ryhtymisen, niin ehkä parisuhde ei ole sinun juttusi tai sen aika ei ole vielä koittanut? Ihmiset - ja mielipiteet - muuttuvat! Kuitenkin, usein ehdottomalta tuntuvat asiat voivat nayttaytya uudessa valossa, kun ymmartaa toisen osapuolen nakokulman asiaan. Joskus on myös järkevää löytää kokonaan uusi, kolmas, tapa toimia kuin puskea väkisin läpi jomman kumman mallia?Molemminpuolinen suvaitsevaisuus on valttia asioissa, jotka eivät ehkä itsestä tunnu juuri kaikkein oleellisemmalta, vaikka se onkin toiselle tärkeää.

7. Uskaltakaa riidellä ja näyttää tunteet. Riidat eivat ole uhka vaan mahdollisuus puhdistaa ilmaa ja parhaassa tapauksessa muuttaa vakiintuneita/jämähtäneitä toimintatapoja. Naurakaa ja pitäkää hauskaa yhdessä.

8. Barbie & Ken elama ja/tai Hollywoodin romanttiset sadut eivat ole todellisuutta. Aivan varmasti tulet tapaamaan elämäsi aikana muitakin naisia/miehiä, jotka tuntuvat äärimmäisen kiinnostavilta ja houkuttelevilta, samalla tapaa - tai ehkä jopa enemmän - kuin nykyinen kumppanisikin tuntui aluksi. Kuitenkin; samat asiat, jotka nyt ärsyttävat kumppanissa, ovat hämmastyttavän usein niitä, jotka parisuhteen alussa tuntuivat toisessa persoonallisilta tai 'söpöiltä" Siltä osin arki kohtaa varmasti jokaista suhdetta ja vaikeita aikoja tulee jokaisen parisuhteeseen. Niiden yli on vain päästävä ja löydettavä ratkaisukeinot.

9. Sitoutukaa & tahtokaa. Kohtaan 7 viitaten: Vain äärimmaisen harvoissa tapauksissa toimiva/paras ratkaisukeino on eroaminen! Ruoho aidan takana nayttaa usein vihreammalta, mutta miettikaa, etta kyseinen ruoho on todellakin neitseellista, hyvassa ja pahassa. Oletko valmis aloittamaan alusta ja hukkamaan kaiken sijoitetun ajan ja vaivan vain sen vuoksi, etta haluat aloittaa alusta. Hyvin usein näin toimivat usein myos toistavat samoja virheitä seuraavassakin parisuhteessa, ja jäävät ikäänkuin saman toimintatavan vangiksi.

10. Ole oma itsesi! Se, että pyrit noudattamaan näitä ohjeita ei tarkoita missään tapauksessa sitä, että sinun pitaisi olla tai esittää jotain muuta, kuin mitä olet! Kukaan ei ole taydellinen ja jokainen mokaa ja tekee virheitä! Joskus suurempia, joskus pienempiä. Nollatoleranssi toimii vain hyvin valikoiden parisuhteessa (juurikin vain niiden ehdottomien eettisten/vakaumuksellisten kohdalla, joista et ole mistään hinnasta valmis luopumaan). Sitä paitsi naiset kaipaavat haasteita, joten voit rauhassa olla "sopivasti" hankala (lue itsekäs mulkku)! Nössöt jees-jees miehet eivät jaksa sytyttää naisia sen enenpää kuin miehiä arat naiset, joilla ei ole omaa mielipidettä tai tahtoa. Tämä on myös syy, miksi pitkätukkaiset rock-kurkot kiilaavat aina ylikilttien nörttien edelle naisten metsastyksessä, tai miksi on niin epäreilua, kun kaikkein pahimmat sovinistiset mulkut saavat baari-illan päätteeksi keskimäärin enemmän pesää kuin sinä, joka olet kaikin puolin kunnollinen ja huomaavainen kaveri.

10+ Pidä itsestäsi huolta! Vaikka tämä ohje ei kuulukaan kovaan kymmenikköön, niin se kuitenkin vaikuttaa välillisesti moneen em. kohtaan! On huomattavasti helpompi kaivaa esiin (seksuaalinen/romanttinen) kiinnostus myös/varsinkin pitkässä parisuhteessa, kun mies ei kasvata saman kokoista vatsaa kuin yhdeksännella kuulla raskaana olevalla naisella tai nainen vastaavasti metrin levyistä persettä. Sama poliittisesti korrektiktisti sanottuna; Onnistumismahdollisuudet mielenkiinnon säilymiselle paranevat, kun toinen on hyvässä kondiksessa, pukeutuu siististi/persoonallisesti ja ei haise paskalta. Tämä on myös usein käänteisesti syy sille, miksi em. pitkatukkaiset hevari-sovinistit lentävät pellolle pidemmissa suhteissa, varsinkin vanhetessaan ;-)

 

[scholl]

Joo ei kauaa mennyt taas kun puhuttiin vakavasta aiheesta niin joku keijo tuli mussuttamaan. Kas nyt keksittiin sana rooli, johon hätäpäissään piti turvautua, jotta omat mitä ilmeisimmin virheelliset valinnat saatiin itselle perusteltua ja hyvä mieli.

 

[Hemingway]

1. Sitoudu sellaiseen ihmiseen, johon oikeasti tunnet vetoa! Älä sitoudu velvollisuudentunteesta, tai sen vuoksi, kun parempaakaan ei ole tarjolla!

Prof. Puckin lista on loistava, joka heijastaa myös käytäntöä eikä pelkästään romanttisia unelmia. Ykköskohtaan kommentoin kuitenkin sen verran, etten pidä pitkäikäisen parisuhteen alkamisen ehtona täydellistä hullaantumista, vaan viihtymistä ja luottamuksellista oloa kumppanin seurassa.

Ihmisillä ja erityisesti nuorilla on taipumus ihastua ihastumisen tunteeseen. Siksi ihastumisen hetkellä olisikin hyvä mietiskellä, onko tämä ihminen persoonana sellainen, jonka seurassa viihdyn. Valitettavan monille näet käy niin, että kun ihastuksen hurma muutamassa vuodessa laimenee, niin huomataan, ettei kumppani viehätä persoonana. Jotta suhde jatkuisi, pitäisi kummankin saada toiselta jotain. Suhde syvenee toinen toistaan ruokkien.

Väestöliiton sivulla on aineksia ajatteluun, jos haluaa pohtia suhteen onnistumisen mekanismeja vähän syvemmin.

 

[Ted Raikas]

Ihmisillä ja erityisesti nuorilla on taipumus ihastua ihastumisen tunteeseen. Siksi ihastumisen hetkellä olisikin hyvä mietiskellä, onko tämä ihminen persoonana sellainen, jonka seurassa viihdyn. Valitettavan monille näet käy niin, että kun ihastuksen hurma muutamassa vuodessa laimenee, niin huomataan, ettei kumppani viehätä persoonana.

Jep. Näin se on. Itsekin otan usein tuon ihastumiseen ihastumisen esille. On nimittäin itselläni ollut tuo jossain välissä vähän krooninen ongelmakin. Nyt vähentynyt onneksi huomattavasti. Paljon on ollut niitä tapauksia, missä olen nimenomaan ihastunut siihen tunteeseen olla ihastunut, kuin siihen ihmiseen ihan toden teolla. Ehkä se vaan on kertonut omasta keskenkasvuisuudestani ihmisenä. Kaipa se on myös jonkinasteinen puolustumiskeino ahdistumista ja masentumista vastaan.

Parempi lääke olisi silti löytää energia ja innokkuus harrastuksista ja muista elämänpuolista. Tuo ihastuminen ihastumisen vuoksi on aika nopeasti kaluttu luu ja nälkää se ei vie, pikemminkin rikkoo henkisesti.

 

[Konalan Kettu]

Aforismi

Ihmettelen, miksi yhteiselämä naisen ja miehen välillä on niin vaikeaa, vaikka lyhyen ajan tavoite on molemmilla täysin sama. Nainen haluaa rakentaa ihanaa pesää ja tämä on juuri se, mitä mies haluaa... ihanaa pesää.

PS. juu en ole juovuksissa.... kovin pahasti...

 

[Creed Bratton]

Sanokaas olenko aivan outo, kun eilen olin taas vaihteeksi viihteellä ja toin sitten mukanani yhden opiskelijaneitosen. Noh yö meni... no meni miten meni, mutta jotenkin itte tunnun aina sotkevan nuo selkeät yhden yön jututkin niin, että nytkin on treffit sovittu sunnuntaiksi.

Jotenkin omat arvot sotii niitä yhden yön juttuja vastaan ja en sitten tiedä käynkö pelkästään sen takia ulkona näiden naisten kanssa toistekin. Vai kuvittelenko jokaisen panon johtavan vakavempaan suhteeseen?

Vaikeaa.

 

[konna_kuittaa]

Kaipa tämän voi tännekin laittaa. Ihastuminen se sitten on minulle vaan niin helvetin helppoa. Toivottavasti ei enää sitten, kun ollaan parisuhteessa...

Vitutusketjusta tänne:

Vituttaa se, kun ihastuu niin vitun helposti. Kun vaan tajuaisi pitää ajatukset kasassa, kun tietää ettei ole sitten mitään "tsänssejä" kyseiseen mimmiin. Kyseessä siis yksi tavallinen(= ei mikään huippumalli, mutta kuitenkin niin kivan oloinen ja suht. puheliaskin) italialainen tyttö, joka oli koulussamme oman ryhmänsä kanssa vierailulla viikon verran. Ihastuin heti muutaman sanan vaihdon jälkeen ja siihen päälle vielä semmoinen 10 sekunnin katseen vaihto, niin se oli sitten menoa... ja siihen se sitten jäikin, mutta jäi helvetin hyvä kuva jäi italialaisista ihmisistä(tytöistä, he olivat nimittäin kaukana pissiksistä), vaikka en hirveästi heidän kanssaan puhunutkaan. Pakko mennä sekin maa joskus katastamaan.

Ciao(?)... I will come soon...


Edit. Vittu siis se tyttö vaan pyörii mielessä koko ajan...

Pitääkö se nyt tässä lähteä italialaisten tyttöjen metsästykseen =)

 

[ultras]

Pitääkö se nyt tässä lähteä italialaisten tyttöjen metsästykseen =)

Suosittelen! Ja en todellakaan ihmettele että ihastuit ensi silmäyksellä Italialaiseen tyttöön. Sen verran lumoavia he osaavat olla. Suomipojalla siellä kyllä vientiä varmasti on :)

 

[karhu]

Minulla on ihan kiva tyttö ja hyvä parisuhde.Alle vuoden ikäinen.
Kiinnostaisi tietää mikä ihme siinä on,että nykyään lähes aina,jos menemme vaikka kahville tai muuten vaan keskustaan niin tämä tyttö yrittää saada meitä ja hänen vanhempiaan "yhteen" eli,että menisimme katsomaan heitä,kahville tai syömään yhdessä?
En viitisi sanoa,mutta minua ei helvettiäkään kyllä kiinnosta seurustella heidän ja vielä heidän sukulaistensa kanssa paria kertaa viikossa vaan haluaisin olla naiseni kanssa kahdestaan.
Olen kyllä muutamia kertoja tavannut heitä,mutta en vaan tunne oloani yhtään kotoisaksi toisen suvun keskellä.

 

[BOL]

En viitisi sanoa,mutta minua ei helvettiäkään kyllä kiinnosta seurustella heidän ja vielä heidän sukulaistensa kanssa paria kertaa viikossa vaan haluaisin olla naiseni kanssa kahdestaan.

Sano kohteliaan hienotunteisesti, mutta napakasti, että tapaat mielelläsi muutaman kerran vuodessa "appivanhempiasi", mutta et halua tavata heitä sen useammin. Toki jos jokin erityinen syy on olemassa tapaamistiheyttä voi tarkistaa ylöspäin (tilapäisesti), mutta muuten haluat seurustella oman ikäistesi ihmisten kanssa. Ja jos et tapaa omiakaan vanhempiasi kovin usein, niin käytäpä tätäkin korttia. (Ikääsi en siis tiedä, mutta oletan, että et asu kotona enää)

Itse en halua viettää anoppilassa yhtään enempää aikaa kuin on ihan pakko. Ihan mukavia tyyppejä molemmat, mutta jotenkin... uggh, tökkii. En käy kuin jouluna ja ehkä kerran kesässä, muuten tavataan muutaman kerran vuodessa. Muutamana viime vuotena ovat vuokranneet mökinkin, jonne meidän on sitten "pakko" ollut mennä muutamaksi päiväksi. Ahdistaa jo viikkoja ennen, mutta aina olen hengissä selvinnyt, eikä ole ollut oikeasti edes niin kamalaa. Tänä kesänä jää onneksi väliin, kun toinen lapsi on tulossa ja en lähde istumaan autoon mahoineni (aivan loistava tekosyy!).

Miehen ja lapsen tapaamisia en toki ole rajoittanut millään muotoa, mutta en ymmärrä, mitä ne mulla siellä tekee, kun kuulumiset on nopeasti vaihdettu ja pyörivät lapsen ympärillä lässyttämässä, mitä en voi sietää. Siis sitä ylenpalttista lässyttämistä, kun lapselle voi puhua muutenkin lapsenomaisesti. Käytän myös tekosyynä sitä, etten tapaa omia vanhempianikaan kovinkaan usein ja hengissä ollaan, kun puhelimessa puhutaan päivittäin. Ja jos mulle miehen ja lapsen kyläilyn myötä vapautuu vähän omaakin aikaa, ei ole vaikea miettiä, lähdenkö anoppilaan.

Mutta ole "puolirehellinen": älä loukkaa toista, mutta älä myöskään myönny tekemään mitään sellaista, mistä et itse pidä. Ja viikoittaiset tapaamiset on kyllä ihan oikeasti aika helvetin paljon liikaa, paitsi jos tyttö nyt asuu himassaan ja hengailet siellä. Mutta sehän onkin eri asia.

 

[SamSpade]

Suosittelen! Ja en todellakaan ihmettele että ihastuit ensi silmäyksellä Italialaiseen tyttöön. Sen verran lumoavia he osaavat olla. Suomipojalla siellä kyllä vientiä varmasti on :)

On vaaleahkoilla Suomipojilla tosiaan Italissa erittäin kiitettävästi vientiä. Tyttöjen veljiä taas pitää sitten muistaa varoa, he kun haukkojen lailla vahtivat siskojaan ja ovat aika kuumaluontoisia kun vaalea viikinki on viemässä neitoja..

 

[avatar]

Voi jeesus...

Mulla alkaa kohta tenttiviikot ja sen jälkeen duuni, mikä pitää mut melko sitovasti elokuun puoleen väliin saakka paikkakunnalla ja mitä mä tein viime viikonloppuna. Yhyttäydyn hyvin kiinteään romanttiseen kanssakäymiseen naisen kanssa, joka asuu Turussa!! Mä olen tuntenut kyseisen ihmisen puolisen vuotta mutta mä aina ajattelin meitä vain kavereina. No viime viikonloppuna sitten homma tuli ihan puun takaa ja eksyttiin samaan petiin. Yritin kovasti kuolettaa tunteitani, mutta eihän siitä mitään tullut. Mä en enää vain osaa tehdä fyysistä kontaktia ilman tunteita. Olen kait tulossa vanhaksi. Mitähän helvettiä sitä nyt oikein tekisi, kun mä tiedän, että seuraavien kolmen kuukauden aikana me todennäköisesti ehdittäisiiin tapaamaan ehkä kolme tai neljä kertaa.

 

[Hemingway]

Surkeaa on, surkeaa! Olen järjettömästi ihastunut - ainutkertaisesti suorastaan. Mutta ei, en halua suhdetta, tyttö ei osoita minulle kuin perusystävällisyyttä ja lämpöä ja lisäksi järjellä ajatellen hän on minulle aivan vääränlainen, eikä suhde varmasti voisi toimia.

Luulin että tällaiset kuuluvat teini-ikään. Omat tunteetkin nolottavat.

 

[Wesku]

Suosittelen! Ja en todellakaan ihmettele että ihastuit ensi silmäyksellä Italialaiseen tyttöön. Sen verran lumoavia he osaavat olla. )

Entäpä sitten vanhemmiten ? Muistan jostain arvoituksen: Mitä eroa on italialaisella isoäidillä ja elefantilla ?
- 50kg ja musta mekko.

No joo...

 

[palle fontän]

Entäpä sitten vanhemmiten ? Muistan jostain arvoituksen: Mitä eroa on italialaisella isoäidillä ja elefantilla ?
- 50kg ja musta mekko.

Eiköhän tuo 50v italialainen nainen ole myös karvaisempi.

 

[Beukeboom]

Vittu.

 

[julle-jr]

Mitähän helvettiä sitä nyt oikein tekisi, kun mä tiedän, että seuraavien kolmen kuukauden aikana me todennäköisesti ehdittäisiiin tapaamaan ehkä kolme tai neljä kertaa.

Pidät hauskaa ja nautit niistä kolmesta tai neljästä kerrasta joina ehditte tapaamaan. Mitäs hankalaa tossa nyt muka on? Mukavaahan se vain on jos on joku speciaali ihminen jossain, mutta kuitenkin voi nauttia myös omasta vapaudesta ja rauhasta. Tietysti lienee reilua myös kertoa kyseiselle naiselle kiireistäsi, ettei se tule yllätyksenä.

 

[scholl]

Entäpä sitten vanhemmiten ?

Tiedustele Tommy Tabermannilta, että miltä Sophia Loren näytti, kun mies hänet siellä Italiassa livenä näki.

Ja muuten sellainen vinkki, että jos alkaa epäilyttämään vanheneminen niin sitten päivittämään yksilö.

 

[Creed Bratton]

Mulla alkaa kohta tenttiviikot ja sen jälkeen duuni, mikä pitää mut melko sitovasti elokuun puoleen väliin saakka paikkakunnalla ja mitä mä tein viime viikonloppuna. Yhyttäydyn hyvin kiinteään romanttiseen kanssakäymiseen naisen kanssa, joka asuu Turussa!! Mä olen tuntenut kyseisen ihmisen puolisen vuotta mutta mä aina ajattelin meitä vain kavereina. No viime viikonloppuna sitten homma tuli ihan puun takaa ja eksyttiin samaan petiin. Yritin kovasti kuolettaa tunteitani, mutta eihän siitä mitään tullut. Mä en enää vain osaa tehdä fyysistä kontaktia ilman tunteita. Olen kait tulossa vanhaksi. Mitähän helvettiä sitä nyt oikein tekisi, kun mä tiedän, että seuraavien kolmen kuukauden aikana me todennäköisesti ehdittäisiiin tapaamaan ehkä kolme tai neljä kertaa.

Voin lohduttaa, että itse olen kohta 22 vuotias enkä osaa tehdä fyysistä kontaktia ilman tunteita. Nytkin olen taas umpi-ihastunut. Tulis jo torstai!

 

[peno]

Mikä siinä on niin saatanan vaikeeta edes hiukan myötäillä joskus, eikä aina vaan nalkuttaa pienimmästäkin asiasta? Vituttaa ihan järjettömästi, kun välillä huomaa että päivänselvistä asioista saa jonkun ihme väännön aikaiseksi, ja sillä taas ei ole mitään väliä että itse pystyn pitämään mölyt mahassani vaikka kuinka sapettaisi jokin asia. Esim. jos olen aikaisemmin sanonut että menen kaverini kanssa parin viikon päästä kalaan, kahden päivän tarkkuudella, niin seuraavalla viikolla kun muistutan asiasta, se onkin mukamas paha aika, vaikka ei olla sovittu siihen päivään mitään. Sitten ollaan hiljaa ja mökötellään eikä vastata kun kysytään että mikä nyt vikana?

Tässä on nyt jo useampi vuosi yhteiseloa takana, eikä nämä asiat nyt mitään maata järisyttäviä ole, mutta harmittaa vaan välillä niin pirusti. Useinhan se kauheesti pyytelee anteeksi ja kyselee että onko ollut hankala, siihen taas tulee sanottua jotain "no ei se nyt mitään...". Vittu oonkohan mä tossun alla...

Onko kaikki naiset tollasia?

 

[scholl]

Onko kaikki naiset tollasia?

Katsoitko Loka Laitisen haastattelua eilen Arto Nybergissä? Siinähän sanottiin, että miesporukoissa aina hauskat miehet määrää tahdin kun taas naisporukoissa pikkumaiset nihilistit. Sanoi, että niin työelämässä kuin viihteelläkin. Ja kun nämä pikkumaiset nihilistit saavat muidenkin naisten päähän niitä ajatuksia niin se helposti leviää laajemmallekin. Valitettavasti.

Luulen, että moni muunmaalainen nainen on ystävällisempi. Olen huomannut aika monen tekevän pyyteettömästi asioita ihan oma-aloitteisesti vaikkei olisi edes kovinkaan hyvä ystävä. Kuuluu ilmeisesti muilla kulttuuriin sellainen empatia etc. Suomalaisnaisten ominaisuus on "luokkataistelu" miehiä vastaan ja siinä ei ketään säästetä.

 

[peno]

Katsoitko Loka Laitisen haastattelua eilen Arto Nybergissä?

Ei tullut katsottua. Tuntuu vaan, että noi nihilistit on enemmistö Suomessa. Moni kaveri on on tällaisen kanssa yhdessä, toiset pahempia, toiset hiukan vähemmän. Sitten kun sanotaan jotain vastaan ja ei myötäillä niin alkaa mökötys ja semmonen ihmeellinen, mikskä sitä nyt sanois, säälin hakeminen tai joku vastaava. Yleensä sitä saa itse mennä sovittelemaan asiaa minkä toinen aloitti, tuntuu ihan järkyttävän typerältä.

Kerran annoin mennä sanaakaan sanomatta rauhassa mököttelemään makkariin, korkkasin kaljan ja menin sohvalle rötväilemään. Taisi mennä toista tuntia ennen kuin tultiin pyytelemään anteeksi omaa käytöstä. Tilanteeseen johtanut känä syntyi asiasta, mitä en vieläkään ymmärrä, siinä juteltiin ja ilmeisesti sanoin jotain hiukan väärin, johan tuli kärkevää kommenttia ja makkariin mykkäkoulua pitämään. Vitutti niin paljon että aattelin kattoa koska taipuu.

 

[konna_kuittaa]

Itse taidan kohta luovuttaa suomalaisten naisten suhteen, vaikka ikää vasta hiukan alle 18v. Suomi -mimmien ajatusmaailma, jutut, teot jne. keittää meikäläisellä nyt jo yli. Tosin mahtuu mukaan myös ihan kivan oloisiakin tyttöjä, mutta "katseet" on jo suunnattu aivan jonnekin muualle. Sellainen italiaano voisi olla ihan kiva, ainakin muutamien kokemusten jälkeen. Aasialaiset/afrikkalaiset ei oo mun makuun.