Naisasiat

[Ted Raikas]

Toki hakkaavat sitten hanskaan kahta kauheammin - sellaista luuhkaa ei olekaan, joka ei toisinaan kelpaa tai päädy miespuolisen ystävänsä onanoinnin virikkeeksi.

En voi muuta kuin allekirjoittaa. Eikä moisesta mitään haittaakaan ole, jokaisen päänsisäiset fantasiat on niitä itseään. Ei kuulu muille eikä vahingoita ketään.

Tosin itselläni ei kuulu tietyt hyvät naispuoliset ystävät koskaan näihin tälläisiin fantasioihin, ehkä kehittynyt turhankin sisarillinen suhde heihin, tai jotain. Jotkut sellaiset puolitutut voi olla toinen asia.

 

[tinkezione]

Tämä tarina löytyy tästä ketjusta aiemminkin, mutta kertaushan on opintojen äiti.

En ole tätä tarinaa aiemmin huomannut, mutta kyseessähän on helposti, ellei suorastaan ylivoimaisella pistevoitolla paras postaus tältä laudalta koskaan. Armottoman paljon onnea jatkossakin ja pitkää ikää!

 

[Rod Weary]

MusanMake: sinulla ei luultavasti ole yhtään oikeaa ystävää, jos väität kirkkain silmin tuota, mitä miehen ja naisen välisestä ystävyydestä sanot.

Ja hanu: upeaa!

 

[AnaMasa]

Ilmeisesti tikapuuteoria ei ole vielä MusanMakea ihmetteleville tuttu. Mielenkiintoista luettavaa riippumatta siitä, nieleekö sen vai ei.

 

[Prof. Puck]

Mutta, mitä sitten? Mielestäni lievä mustasukkaisuus on ihan tervettä. Se voi jopa näkyä lievästi jossain vastaavissa tilanteissa. Ei se ihmisestä tee vielä huonoa mielestäni.

Tassa olen avatarin kanssa kylla eri linjoilla. Mustasukkaisuus on minun kirjoissani sellainen tunne, joka ei ole koskaan tervetta! En nae siina kerrassaan mitaan rakentavaa tai hyvaa? Jos parisuhteessa elaa, niin taytyy olla joko taysi luotto (tai hyvaksynta) puolison tekemisille. Voi olla, etta olen tassa asiassa ehdoton, mutta tallaisessa ''todellisuudessa'' itse elan? Perustelkaa mulle, miten mustasukkaisuus - edes lieva - voi olla hyva asia, tai kuten avatar asian ilmaisi, tervetta?

Samaa mieltä. Tosin kovimmat jätkät ovat aina ne jotka myhäilevät taustalla naureskellen, muiden yrittäessä epätoivoisesti kaikkea, kun kuitenkin poistuvat itse loppupeleissä ko. naisen kanssa kotiin.

Enpa ole asiaa tuolta kantilta ajatellut, mutta mina ilmeisesti olen ''kova jatka'', kun minua on aina lahinna huvittanut, kun vieraat aijat yrittavat epatoivoisesti iskea vaimoani ravintolassa, juhlissa jne. Yllattavan suuri osa on vielapa niin hemmetin holmoja, etteivat tajua edes lopettaa ajoissa ennen kuin tulevat taysin nolatuksi? Yhden ainoan kerran olen joutunut hermostumaan, kun eras tamperelainen kanni-aalio kavi kasiksi vaimooni. Ja vaikka sai valittoman ''palautteen'' vaimoltani, ei ymmartanyt vielakaan lopettaa. Sen jalkeen minun oli pakko opastaa kyseista idioottia, kuinka herrasmies kohtelee naisia ja mita ei-sana tarkoittaa.

 

[secord]

Ja mitäköhän viestini mahtoi sulle paljastaa?

Täydennetään: Kommenteilla siitä, että mies ja nainen eivät voi olla vain ystäviä, tai että meillä miehillä on mielessä vain peppu tai tissit. Got it ?

 

[girlzilla]

Mies ja nainen voivat tottakai olla ystäviä, mutta ehkä se mitä täällä monet ajavat takaa on se, että mies näkee kuitenkin viehättävän naisen aina seksuaalisestikin. Minulla on hirvittävän monta miespuolista ystävää, joiden kanssa olen samalla tavalla kuin tyttökavereidenkin kanssa, mutta ovat nuo myös monesti sanoneet että ei olisi kuulemma "minkäänlainen ongelma lykkiä sua". Ei ole olemassa miestä, joka ei kiinnittäisi huomiota ystävätyttönsä kaula-aukkoon jos se on avara, eikä katsoisi persettä kun on kireät farkut. Ja taitaa olla täysin ikää katsomatta-juttu.

 

[eagle]

Ei ole olemassa miestä, joka ei kiinnittäisi huomiota ystävätyttönsä kaula-aukkoon jos se on avara, eikä katsoisi persettä kun on kireät farkut. Ja taitaa olla täysin ikää katsomatta-juttu.

Ei pidä paikkaansa. Farkku-tyttöjä ei katsella koskaan. Niin ja eri asia kuinka paljon kaula-aukkojakaan.

Mitä tuli muihin väitteisiin, niin allekirjoittaneen kokemuksella, kyllä sitä on hyvinkin kavereita joiden kanssa ei ole mitään värinää, mutta toisaalta joidenkin kanssa on sitten sitäkin enemmän.

Sehän on sitten taas jokaisen oma asia kunnioittaako ihmissuhteitaan kuinka paljon ja antaako vaan veitikan viedä. Omasta kokemuksesta voi myös sanoa, että tuntuu tuo olevan naisille/tytöillekkin vaikeaa välillä tajuta että ollaan vain ystäviä.

 

[Sera]

Tassa olen avatarin kanssa kylla eri linjoilla. Mustasukkaisuus on minun kirjoissani sellainen tunne, joka ei ole koskaan tervetta! En nae siina kerrassaan mitaan rakentavaa tai hyvaa? Jos parisuhteessa elaa, niin taytyy olla joko taysi luotto (tai hyvaksynta) puolison tekemisille. Voi olla, etta olen tassa asiassa ehdoton, mutta tallaisessa ''todellisuudessa'' itse elan? Perustelkaa mulle, miten mustasukkaisuus - edes lieva - voi olla hyva asia, tai kuten avatar asian ilmaisi, tervetta?

Mustasukkaisuus on ehdottomasti negatiivinen asia, ei tavoiteltava tai hyvä tila missään tapauksessa. Niin mustasukkaisuutta kokevalle itselleen kuin sen kohteellekin se on aina ikävää ja varmasti 90% tapauksista se on täysin tarpeetonta. Mutta se mikä tilanteen tekee vaikeaksi on, ettei tätä aina pysty hallitsemaan. Vaikka kuinka yrittää olla järkevä, niin tunteet voivat joskus viedä vallan. Ei osaa ajatella asiaa toisen kannalta. Hän itse ehkä kokee olevansa flirttailevalle osapuolelle vain ystävällinen, tai ei edes käsitä että tilanteessa voisi olla toisen mielestä jotain inhottavaa.

En linkittäisi mustasukkaisuutta suoralta kädeltä kuitenkaan epäterveeksi piirteeksi, mikäli se pysyy kohtuuden rajoissa. Luottamus on parisuhteen perusta, mutta ei toista silti pidä pitää itsestään selvyytenä. Kai vähän saa olla kiinnostunut mitä puolisko hommailee ja miten paljon osoittaa huomiota muille, vaikkei se aina olisikaan itseltä pois. Mustasukkaisuus ei välttämättä ole sitä, että automaattisesti pelkää toisen pettävän ja jättävän, joskus vaan jokin tilanne ei tunnu hyvältä. Vastakohtana jotkut valittavat, kun ei mies/nainen ole mustasukkainen ollenkaan, "ei välitä yhtään mitä teen".

 

[Riksuliini78]

Jos otetaan tuo "ystäviin sekautuminen" ensiksi syyniin, niin jos pelisäännöt on sovittu ei ongelmaa luulisi olevan. Kumpikin tietää, että kyse on vain puhtaasti seksistä ja se siittä...ja jos jotakin tunteita syntyy, niin sitten ne on hyvä tuoda esille ihan rohkeasti. Ja tarvittaessa muuttaa luotuja sääntöjä, jolloin kumpikin osapuoli on tietoinen välillään olevasta tilanteesta. Ja itseasiassa eikös monesti ystävyydestä synny vielä suhteitakin, jolloin tuollainen ystävien lykkiminen luulisi olevan luonnollinen "askel" kohti mahdollista vakavempaa seurustelua...ja miksei sitten avioliittoa jos tuo kestää. Tuossa vain pääsee ns."koeajamaan" kaikilta puolin kaveriaan ja miettimään onko seurustelukumppaniksi vai ei.

Homma vaan harvoin menee noin,että luodaan säännöt ja mennään niiden mukaan.
Tässäkin tapauksessa ukon "kaveri" taisi sitten ihastua...tosin ukko itse on vahvasti eri mieltä,mutta kyllä musta merkit oli aika selvät. Alkoi parkumaan hysteerisesti kun kuuli,että toinen löytänyt jonkun...sitten alkoi pakonomainen tarve löytää ja saada se oma kulta...ja kaikkea muuta jota en viitsi tässä mainita.
Mutta tämä vaan vahvistaa käsitystäni siitä,että sitä pientä näkymätöntä "rajaa" ei kannata ylittää.

 

[Yuppi]

Noin. Oikein hyvä. Herää vain kysymys, miksi hankkimalla pitää hankkia ikävyyksiä? Taitaa vaan olla niin, että kun on kyse naisista, niin kaikki on mahdollista.

Onneksi on perjantai, alkoholi auttaa varmaan ongelmanratkaisussa. Yeah, right.

 

[Prof. Puck]

lopullinen totuus

Mies ja nainen voivat tottakai olla ystäviä, mutta ehkä se mitä täällä monet ajavat takaa on se, että mies näkee kuitenkin viehättävän naisen aina seksuaalisestikin... Ei ole olemassa miestä, joka ei kiinnittäisi huomiota ystävätyttönsä kaula-aukkoon jos se on avara, eikä katsoisi persettä kun on kireät farkut. Ja taitaa olla täysin ikää katsomatta-juttu.

Nyt girlzilla alkaa olla nuoresta iastaan huolimatta ns. asian ytimessa, tosin muutamin oleellisin tarkennuksin. Ensinnakin hyvin suurella osalla miehia (kaikilla jotka mina tunnen ja joiden kanssa asiasta olen keskustellut) ensimmainen jako tapahtuu, noin nanosekunnissa, kysymyksen ymparilla ''panisinko''? Taman jaottelun ulkopuolelle jaavat oikeastaan ainoastaan sukulaiset, laheisten ystavien tyttokaverit/vaimot, naispuoliset tyokaverit(joissakin, ei laheskaan kaikissa tapauksissa) ja tietyn ikahaarukan ulkopuolelle jaavat naiset (tassakin on miesten osalla huomattavaa yksilollista vaihtelua oman fyysisen ian, mutta myos muiden kriteerien perusteella). Itsellani ikahaarukka on noin 15 vuotta. Alle kaksikymppiset naisenalut ovat allekirjoittaneen silmissani viela lapsia, joiden ulkoista olemusta voi toki ihailla, mutta ei em. jaottelulla ja yli 50-kymppisilla alkaa maan vetovoima tehda tehtavansa fyysisen viehatysvoiman vahenemisen suhteen. Poikkeukset vahvistavat tamankin saannon.

Myos jakosuhde (panisinko/en-panisi) vaihtelee niinikaan miehesta riippuen. Allekirjoittaneella tuo jako on luokkaa 20/80, olen siis luonteeltani hemmetin ''nirso''. Monella kaverilla luku tuntuu olevan toisin pain... Myos sosiaalisella statuksella uskoisin olevan vaikutusta, eli puutteen alla elava sinkkumies voi olla ns. lempeampi luokittelussaan... en tieda, en muista?

Kuitenkin jos nainen valikoituu taman jaottelun perusteella ''en-panisi'' luokkaan, se ei kuitenkaan ole esteena ystavyyssuhteen syntymiselle, tietenkaan. Se voi olla jopa helpompaa, muttei mitenkaan automaattisesti.

Enta sitten ne naiset, jotka valikoituvat ''panisin'' luokkaan? Ainakin nain ukkomiehen statuksella tuokin luokittelu on ns. retorinen, eli kaytannossa se ei tarkoita, etta olisi kuitenkaan valmis petipuuhiin, vaikka mahdollisuus tarjoutuisikin. Asia riippuu niin monesta muustakin asiasta, esimerkiksi onko parisuhdetta, kuinka sitoutunut siihen on jne... Ukkomiehena itselleni riittaa flirttailu, jos kemiat natsaavat ns. ''jalat alta'' vievan naisen osuessa kohdalle, ja sattuuhan niita.

Eli toki (pelkka) ystavyys on mahdollista miehen ja hanen seksuaalisesti viehattavana kokemansa naisen valilla, mutta en jaksa uskoa, etta miehen puolelta suhtautuminen voi olla taysin seksuaalisesti-neutraalia? Aivan kuten Girlzilla ylla kirjoittikin.

Tanne linkitetty hauska sivusto - intellectual whores - on sen vuoksi niin hyva, koska se on melkein taytta totta, mutta vain melkein. Niinkuin aina parhaat valheet...

No niin naiset - antakaa kuulua teidan rehellinen vastaus, kuinka te luokittelette miehet? Mina olen juuri paljastanut teille jotain hyvin oleellista miehista ja miehisyydesta.

 

[Riksuliini78]

"Panisin-en panisi"

Proffa kyselee vaikeita...hmm..
Itse näin varattuna ja parisuhteessa elävänä enää harvoin tuota mietin, ehkä eniten silloin kun ollaan likkaporukalla vaikka jossain kahvilla.
Kahvilaan astuu sisään joku tyylikkäästi (rento,trendikäs tyyli,ei mikään "pukuherra") pukeutunut,suht hyvältä näyttävä, n.25.40v mies,niin kyllä siinä aletaan arvostelemaan "panisko vai ei".

Arvostelulistan ulkopuolelle jäävät itselleni tärkeät ystävät,työkaverit, alle 25v kundit ja yli 40v miehet,selkeästi varatut (liikkuu naisensa kanssa) ja tietysti naispuolisten ystävien poikakaverit.

Oliko vastaus Proffaa tyydyttävä vai tarvitaanko lisäselvitys?:)

 

[Prof. Puck]

Mustasukkaisuus on ehdottomasti negatiivinen asia, ei tavoiteltava tai hyvä tila missään tapauksessa....

...En linkittäisi mustasukkaisuutta suoralta kädeltä kuitenkaan epäterveeksi piirteeksi, mikäli se pysyy kohtuuden rajoissa. Luottamus on parisuhteen perusta, mutta ei toista silti pidä pitää itsestään selvyytenä.

Kiitoksia vastauksesta, vaikka edelleenkaan mielipiteeni asian suhteen ei muuttunut :-) Lahinna voin sanoa, etta lieva mustasukkaisuus voi olla sinansa inhimillinen tunne, mutta en silti nae sita millaan tavalla rakentavana tai hyvana. Eihan mustasukkaisuuden vastinpari ole valinpitamattomyys, vaan ennemminkin luottamus! En varmaankaan taysin ymmartanut perustelusi logiikkaa?

 

[Prof. Puck]

Proffa kyselee vaikeita...hmm..

Oliko vastaus Proffaa tyydyttävä vai tarvitaanko lisäselvitys?:)

''Tieteen'' vuoksihan mina naita vain kyselen ja silleen... ja tieteen perusolemukseen kuuluu aina porautua syvemmalle, öh , tutkittavaan aiheeseen... ;-)

 

[avatar]

Itse lähden yleensä siitä liikkeelle, että melko nopeasti pystyy muodostamaan käsityksen siitä, että onko ihminen kiinnostava. Tämän voi toki myös sitten ilmaista vaikkapa tuolla periaatteella panisin/en panisi jos halutaan. :)

Jos kyseinen henkilö herättää jotain reaktiota aivoissa, niin sen jälkeen kaikki on kiinni siitä, millainen ihminen muuten on ja se vaatiikin sitten aikaa. Tietyn fyysisen kiinnostuksen jälkeen persoona on kaikki kaikessa. Ajan kanssa kun ihmistä kuitenkin fyysisessä kontaktissa haluaa sen persoonan johdosta, eikä minkään fyysisen ominaisuuden vuoksi (isot rinnat esim.) Joskus toki vain käy niin, ettei vastakaikua löydy allekirjoittanutta kohtaan, mutta sehän on sitten sitä elämää.

Naisen tavatessani, voin kyllä melko nopeasti sanoa, että kiinnostaako minua vaiko ei. Voi olla, että joku nyt ajattelee allekirjoittaneen ajattelevan hyvin pinnallisesti ulkonäkökeskeisenä, mutta kyllä tietty kipinä naisesta pitää vain löytyä. Onneksi me ihmiset kun tykätään niin erilaisista henkilöistä. Eli siis ei naisen tosiaan tarvitse olla mikään missi. Asian sanoiksi vääntäminen on melko vaikeaa. Pitäisi vain sanoa, että jokainen tapaus on yksilöllinen.

Loppukaneettina; on onneksi hiukan helpottanut olo viime lauantaisesta. Elämä voittaa lopulta. Pahalta tuntuu välillä vieläkin, mutta tänään ja eilen olen jo onneksi saanut ajatuksia ihan totaalisesti muuallekin kuin edelliseen suhteeseen ja sen päättymisen pohdintaan.

 

[Sera]

Eihan mustasukkaisuuden vastinpari ole valinpitamattomyys, vaan ennemminkin luottamus! En varmaankaan taysin ymmartanut perustelusi logiikkaa?

Sitä juuri siinä tavoittelinkin, että mielestäni mustasukkaisuuden vastinpari ei ole luottamus.

Mustasukkaisuus ei välttämättä ole sitä, että automaattisesti pelkää toisen pettävän ja jättävän, joskus vaan jokin tilanne ei tunnu hyvältä.

Ja joskus se järkikulta ei kulje samassa tahdissa mitä tunteet laukkaa, jolloin lopputuloksena saattaa olla mustismöksötys-kohtaus. Asian ajatteleminen molempien osapuolien kannalta auttaa, eikä keskinäinen kommunikointikaan ole pahitteeeksi.

 

[Ted Raikas]

Niin siinä sitten lopulta kävi, että tämä naishenkilö kenen kanssa säädin, suutahti ja aika todella pahasti ja loukkaantui verisesti. Anteeksipyynnöt, selitykset tai mitkään puheet eivät auttaneet minun puoleltani, vaan hän katkaisi välit täysin, pettymyksen ja vihan myötä.

Noh, enpä kai voi tässä edes odottaa, että nuo ontuvat selitykseni menisivätkään täysin läpi. Hieman tökerösti kyllä tein ja esitin asiat ja toimin noin muutenkin tuon lyhyen periodin aikana kun "tunnettiin." Ensimmäistä kertaa elämässäni minua myös nimitettiin tunnekylmäksi ihmiseksi. Se kyllä säväytti. Eikä se ehkä ihan perustelematonta ollutkaan. Aikoinaan melko herkkätunteisesta Ted Raikkaasta on valitettavasti n. vuoden sisällä kuoriutunut toisinaan aika tunteeton jääkalikka. Kieltämättä ihmetyttää tämä nykyinen elämänasenteeni tietyissä tilanteissa.

"Suhteen" katkeaminen minua nyt ei sinänsä harmita, eikä sureta yhtään, mutta tapa, millä tuo "ero" tuli, on tietysti ikävä, koska haluaisin säilyttää hyvät välit kuitenkin. Näemmä se ei aina ole mahdollista ja tulipahan nyt sitten koettua tälläistäkin...

...toivottavasti tästä taas oppisi jotakin.

 

[Alamummo]

Ja joskus se järkikulta ei kulje samassa tahdissa mitä tunteet laukkaa, jolloin lopputuloksena saattaa olla mustismöksötys-kohtaus. Asian ajatteleminen molempien osapuolien kannalta auttaa, eikä keskinäinen kommunikointikaan ole pahitteeeksi.

Tai sitten käy kuten Nasan naisastronautille Lisa Nowakille. Ajaa tuhat kilometriä vaipat housuissa, valepuvussa, releet takakontissa ja valmiina raivaamaan (kuvitellun) kilpakosijansa pois tieltä.

Olen Prof. Puckin kanssa mustasukkaisuudesta samaa mieltä. Turha tunne, toiseen pitää luottaa.

 

[Sera]

Mies ja nainen voivat tottakai olla ystäviä, mutta ehkä se mitä täällä monet ajavat takaa on se, että mies näkee kuitenkin viehättävän naisen aina seksuaalisestikin.

Luultavasti tämän puolesta puhuu ainakin sellainen havaitsemani seikka, että seurueen parhaimmannäköisen naisten nimet muistetaan miesten keskuudessa. Jopa nimimuistiltaan heikot yksilöt muistavat kyllä sen juhlien vetävimmännäköisen mimmin nimeltä, mutta muun seurueen nimet eivät jää mieleen millään. Joko näin, tai sitten niillä kauneimmilla sattuu olemaan aina mieleenpainuvimmat nimet, tiedä häntä.

 

[secord]

Olen Prof. Puckin kanssa mustasukkaisuudesta samaa mieltä. Turha tunne, toiseen pitää luottaa.

On toki helppo sanoa noin, mutta tunteita voi harvoin ohjailla. Voisi sanoa, että myös viha on turha ja tuhoava tunne, mutta me ihmiset nyt vain kykenemme vihaamaan tai tuntemaan mustasukkaisuutta. Emme vain taida rotuna olla niin fiksuja kuin haluaisimme.

 

[julle-jr]

Mies ja nainen voivat tottakai olla ystäviä, mutta ehkä se mitä täällä monet ajavat takaa on se, että mies näkee kuitenkin viehättävän naisen aina seksuaalisestikin. Minulla on hirvittävän monta miespuolista ystävää, joiden kanssa olen samalla tavalla kuin tyttökavereidenkin kanssa, mutta ovat nuo myös monesti sanoneet että ei olisi kuulemma "minkäänlainen ongelma lykkiä sua". Ei ole olemassa miestä, joka ei kiinnittäisi huomiota ystävätyttönsä kaula-aukkoon jos se on avara, eikä katsoisi persettä kun on kireät farkut. Ja taitaa olla täysin ikää katsomatta-juttu.

Periaatteessa olet osittain oikeassa. Siis kyllähän hyvännäkösen naisen ulkonäköön kiinnittää huomiota, mutta en nyt sanois että mies näkee viehättävän naisen aina seksuaalisesti. Itse ainakin olen hengaillut erään naispuolisen kaverin kanssa jo lähes hiekkalaatikolta ja pidän kyseistä tyttöä melkein systerinä. Ja tuntuisi erittäin vaikeasti kuviteltavalta ja jotenkin vastenmieliseltäkin tehdä mitään siveettömyyksiä kyseisen tytön kanssa vaikka vastaavannäköisen naisen mukaan lähtisi vaikka baarista varmaan ihan mielellään. Kyllä varmasti hyvä perse ja avara kaula-aukko näkyy kaikille, mutta ei niiden nyt tarvitse vaikuttaa ystävyyssuhteeseen yhtään mitenkään. Ei ne loppujen lopuksi niin ihmeellisiä asioita ole vaikka naiset ehkä kuvittelevatkin joskus niin. Eikä mulla ainakaan ole mitään pakonomaista tarvetta päästä maistamaan kaikkea hyvältä näyttävää.

 

[pettter]

Äh, miten niin miehet ajattelevat ja näkevät naiset aina seksuaalisesti. En mä ole tosta lähellekkään samaa mieltä. Tai siis en ainakaan mä ajattele kavereista tai vaikka koulussa tai töissä naisen nähdessäni mitään seksiin liittyvää, enkä tee mielessäni mitään sellaista luokittelua että ketä haluiaisin panna ja ketä en.

Mun mielestä sellainen "normaali" kaveri/ystävä-suhde, jossa toinen himoitsee toista ja siis miettii toisesta seksijuttuja, tuntuu melko oudolta. Jotenkin se sellainen kaverijuttu ei vaan vaikuta mun mielestä olevan kovinkaan terveellä pohjalla. Tietenkin on eri juttu jos kaksi ihmistä tapaa ja molemmat haluavat seksiä ja tavallaan ehkä tapailevatkin myös se mielessä, tai esimerkiksi sitten sellainen kaverijuttu joka pitkässä juoksussa muuttuu seurustelu tai vaikkapa seksijutuksi.

No joo, voihan se olla niin että miehiä kiinnostaa enemmän itse seksi ja naisia myös muu tunteilu, tai jotain sinne päin. Mutta en mä ole sitä mieltä että lähellekkään kaikki miehet luokittelevat naisia siten, että kuinka kauniita tai pantavan näköisiä ne on. Itseasiassa, mun kokemusten mukaan moni nainen tekee niin. Tai siis ei ehkä välttämättä pelkästään mieti kysymystä panisiko, mutta vaikkapa esimerkiksi sellaista arvostelua että miten hyvän näköisesti toisen hiukset on, miten komeasti toinen on pukeutunut, millainen vartalo on, ja sitten myös sellaista seksikkyyttä/komeutta, tai varsinkin sopivuutta mahdolliseen seurusteluun sellaisena synkkaako -ajatuksena. Siis nyt mä tarkoitin sellaista normaalia kaveri/ystävä-juttuja tai tavallisia kohtaamisia esimerkiksi työpaikalla.

Edit:
Kyllähän sitä tietenkin ihmisistä huomaa ulkonäön heti ensimmäisenä. Mutta ei lähellekkään kaikille miehille tule seksijuttuja mieleen jos ovat "seksikkäiden" naispuolisten kavereiden kanssa.

 

[HangoverFairy]

Noin. Oikein hyvä. Herää vain kysymys, miksi hankkimalla pitää hankkia ikävyyksiä? Taitaa vaan olla niin, että kun on kyse naisista, niin kaikki on mahdollista.

Onneksi on perjantai, alkoholi auttaa varmaan ongelmanratkaisussa. Yeah, right.

Niinhän kaikki on mahdollista. Nainen haluaa olla yksin ja silti valittaa kuinka yksinäistä on ja ikäväkin kalvaa. Silti on kuulemma parempi olo.

Alkoholi jää kyllä nyt väliin (pitemmäksi aikaa) ,mutta vois tehdä sellaisen pikavisiitin muutamassa ravintelissa ja ajelis autolla hiukan "pimpistä".

Huomenna jos tekis suursiivouksen ja hiukan ruumillista työtä. Itselle parasta "lääkettä" tähän oloon...

 

[Humpauttaja]

Äh, miten niin miehet ajattelevat ja näkevät naiset aina seksuaalisesti. En mä ole tosta lähellekkään samaa mieltä. Tai siis en ainakaan mä ajattele kavereista tai vaikka koulussa tai töissä naisen nähdessäni mitään seksiin liittyvää, enkä tee mielessäni mitään sellaista luokittelua että ketä haluiaisin panna ja ketä en.

Olen samaa mieltä. Meidän osastolla on naisia suhteessa aika paljon tämän koulun moniin osastoihin verrattuna, mutta en minä niitä "sillä tavalla" ajattele jutellessani ja kännissä heidän kanssa bileissä paskaa jauhaessani. Kyllä se niin vaan on, että se tyttöystävä siellä ajatuksissa häilyy, jos ajatukset menevät "sille linjalle". Pettämistä en voisi miettiä ikinä. Se ei vaan mun ajatusmaailmaan käy, ei sitten mitenkään.

Pitää tässä todeta, että ollaan oltu nyt tyttöni kanssa 8 kk yhdessä ja hyvin on mennyt, tosi hyvin. Ei muistu riitoja mieleen. Pitäis vaan tajuta joskus, kun on vaikeeta, että osais asettua sen kumppanin asemaan ja miettiä, että miltä siitä tuntuu. Se on arvokasta, että osaa sijoittaa itsensä kumppanin asemaan. Varsinkin nämä koulujutut obat pahoja, koska itse ahdistun niitten takia aika paljon ja itsestä tuntuu jopa että mieli ei pelaa tenttiviikoilla niinkuin sen pitäisi. Onneksi rakkaani on jaksanut tukea ja rohkaista minua.

Mulla on ehkä vähän vanhoista jutuista tyttöjen kanssa (puhun nyt tytöistä kokoajan, koska eihän tässä olla vielä kuin parikymppisiä, noo 20+1) sellaisia kokemuksia, että lievä epävarmuus vaivaa. Esimerkiksi tänään tyttöni lähti omien kavereittensa kanssa baariin ja minulla mielessä liikkuu, että mitä jos se löytää sieltä paremman miehen kuin minä? Sellaista on käynyt minulle entisten juttujen yhteydessä ja tiedän, että ei se mikään ihme olisi. Toisaalta tiedän, kuinka paljon tyttöystaväni minusta välittää ja uskon ihan varmasti, että hän ei edes katsele muita siellä ja jos katseleekin niin ei koske. Tämä tyttö on erilainen kuin kaikki muut minun elämässäni. Mutta miksi silti olen rauhaton?? Ärsyttää. Itseluottamukseni on mennyt sen verran karikolle edellisissä, vai onko sitä koskaan ollutkaan.

Luulen, että tyttönikin on aistinut tämän epävarmuuden ja vakuuttaa kokoajan, että ei tarvitse muita ja että välittää minusta niin paljon. Kunpa osaisin itse jättää nämä epäluulot pois ja heittäytyä suhteeseen ihan viimeistä soluani myöten. Sillän rakastanhan minä tyttöäni kyllä tässäkin tilanteessa, olisi vaan niin ihana tuntea itsensä vapaaksi omista kummitusjutuistaan pään sisällä ja sitä kautta vapautua täysin.

Jos S. luet tätä niin haluan vaan sanoa, ettö Rakastan Sinua!