Sanotaas vaihteeks pari ns. vakavaakin asiaa tähän ketjuun. Yritän suhtautua elämään kaikin puolin rennosti ja huumorilla, jottei näkymätön panta kiristä päänuppia liiaksi, mutta nainen on sellainen olento, joka suht tasaisin väliajoin saa kupolin aivan ihmeelliseen olotilaan, enkä tarkoita tätä pelkästään positiivisessa mielessä. Tulipas vitun pitkä lause.
Tässä on ollut tarkoitus elellä sellaista rentoa vapaaherran elämää ja niin olen tehnytkin reilut pari vuotta, omana ohjenuorana ehdoton rehellisyys kaikkia tapailemiani naikkosia kohtaan. Käytännössä meinaa sitä, että jos vastapuolen taholta on ollut havaittavissa jotain sellaista signaalia, että olisi kiinnostusta johonkin vakavampaan ja pitkäkestoisempaan settiin allekirjoittaneen ongelmakimpun kanssa, olen ilmoittanut oman kapasiteettini olevan siinä määrin rajallinen, etten kykene parisuhteeseen aikoihin, koska oman itseni ajattelu vie liikaa aikaa.
No viddu. Mitäs nyt sitten onkaan tapahtunut. Eipä sen enempää, kuin että on tullut ihastuttua melko isosti erääseen naiseen, joka tuntuisi olevan ehkä vieläkin enemmän ihastunut meikäläiseen. Mikäpä siinä, aikuisia ollaan molemmat (no okei, henkisesti olen teini), mutta homma kusee pahasti siltä osin, että vastapuoli elää avoliitossa. Kyllä vaan, olen joutunut viime kuukausien aikana nielemään omat periaatteeni pahan kerran ja heikkona luonteena olen antanut suhteen jatkua jo aivan liian pitkään. Tuntuu hieman siltä, etten tiedä mitä haluan. Tiedän viihtyväni tämän naisen seurassa aivan mainiosti suurimman osan ajasta, hän on erittäin viehättävä ulkomuodoltaan ja henkisellä tasollakin ollaan erittäin lähellä toisiamme, eikä koskaan ollut tarkoitus, että mitään suhdetta aloitettaisiin, mutta näin pääsi käymään. Perkele.
Pahinta tässä on se, että vaikka tämä nainen on tehnyt eroa avomiehestään jo kuukausitolkulla, mitään lopullista ratkaisua ei näytä olevan näköpiirissä. Samaan aikaan huomaan muuttavani omaa normaalia käytöstäni tämän suhteen takia silloin tällöin, eli koska kyseessä on melkoisen epävarma ja mustasukkainen nainen, hän loukkaantuu varsin herkästi siitä, että tapaan naispuolisia ystäviäni, joita on kuitenkin aikamoinen liuta. Joidenkin kanssa on ollut aikoinaan jotain pientä säätöä, joidenkin kanssa ei minkäänlaista, mutta tietty mustasukkaisuus on ja pysyy, vaikka hänellä itsellään on yhä edelleen se avomies kotona.
Järkyttävää, miten ns. aikuinen mies voi tällä tavoin menettää viimeisetkin järjen rippeensä ja alkaa näinkin vaativaan suhteeseen varatun naisen kanssa. Voi helvetti sentään, mihinköhän tässä vielä joudutaan, kenties juurikin sinne helvettiin.