Olin tuossa aika pitkään poissa kotoa ja vieläkin väsyttää, joten en ole ehtinyt pohtimaan, mitä täällä on sanottu. 10 sivua tekstiä tullut ja pari kun niistä luin niin näköjään käsitelty enemmän schollia kuin naisasioita. Ei oikein nyt jaksa lukea koko 10 sivua läpi, enkä lähde tässä sen kummemmin puolustelemaan itseäni tai väittämään, että oma "uskontoni" on tässä asiassa ainoa oikea, mutta ei se silti tarkoita etteikö voisi käyttää puheenvuoroa, jos on sitä mieltä, että maailma on joltain osalta mätä. Samallahan tavalla politiikassakin menetellään. On erilaisia ideologioita.
Anteeksi vain, mutta itse olen sitä mieltä, että kyse ei ole mistään toisen huomioimisesta, vaan siitä, että haetaan huomiota mieheltä, kiukutellaan miehelle ja harjoitetaan terroria. Ja miksi pitäisi huomioida, jos on kyse jostain asiasta, mikä ei itselle kuulu tai jonka toinen pystyy tekemään itsekseen. Ei siinä saavuta kukaan mitään mielihyvää sillä, että joku on saatu väkisin johonkin hölmöön mukaan. Siis jos on kyseessä älykäs ihminen, jolla on paljon mielenkiinnonkohteita niin hänen aikansa kuluu ihan mukavasti ja jos hän rakastaa toista niin se yhteinenkin juttu toimii ilman, että pitää sotkea toista sellaisiin asioihin, minkä asianomainen voi tehdä itsenäisestikin tai josta tämä ei pidä. Jos esim. scholl on korkean älykkyyosamäärän omaava henkilö, joka osaa useita kieliä ja on innokas väittelemään syvällisemminkin erilaisista asioista niin arvata saattaa että keskusteleeko scholl mielummin naisen kanssa kahden kesken mullistavista asioista jotka ovat nousseet esiin vaikkapa jollakin terassilla drinkkilasin ääressä vai lähteekö scholl maskotiksi naisen kanssa jonnekin tapaamaan typeriä ihmisiä, kun ei muutenkaan kestä valtaosaa ihmisistä yleensä vittuuntumatta. Eräs kolleegani oli sanonut 87 vuotiaalle isälleen, että tämän tulisi kuunnella, mitä ihmiset puhuvat ja vastata heille. Hänen isänsä oli sanonut, että yleensä huomaa heti, että tuleeko sellaista asiaa, että jotain kannattaa kuunnella. Niinhän se on: mitä vanhemmaksi elää niin sitä vähemmän keskivertoihminen tuottaa lisäarvoa.
En kertakaikkiaan pysty ymmärtämään naisten keskinäistä juonittelua, mitä miesten päänmenoksi tapahtuu ja sitä että pyritään dominoimaan ja vaikuttamaan, eikä keskitytä olennaiseen. Tuntuu, että naisille se rakastaminen on toissijaista. Tärkeintä on luoda jonkinlainen imago. Itse olen ainakin nimittäin sillä kannalla, että ei ole mitään merkitystä sillä, mitä naapurit tai sukulaiset ajattelevat. Tapanani ei ole edes kertoa yksityisasioista tuolla ihmisille, mutta jos huomaan että rakastan niin jos se on ilmoitettu niin homma on selvä. Jos jotain on sovittu niin silloin täytyy pystyä uskomaan sen toisen osapuolen pätevyyteen eli pystyy täyttämään sopimukset ja lupaukset. Se, että onko kyseessä etä- tai lähisuhde tai ei suhdetta ollenkaan niin silti, jos rakastaa niin se tunne on läsnä kellon ympäri, vaikkei näkisi kymmeneen vuoteen. Ihminen on kuin sveitsiläinen kello siinä mielessä, eikä siihen tarvita hokkuspokkuskonsteja. Ja jos molemmat ovat älykkäitä ihmisiä niin tottakai yhteistä vapaa-aikaa voi viettää antoisasti ilman minkäänlaista hampaat irvessä -toimimista tai tyhjänpäiväisyyksiin päiviään tuhlaamatta.