Naisasiat

[Metukka]

Voi sitä riemua, kun uskallat ensimmäistä kertaa pierasta kumppanisi kuullen.

Ja sen jälkeen syytät siitä kumppaniasi. Keventää tunnelmaa.

 

[korkki]

Voi sitä riemua, kun uskallat ensimmäistä kertaa pierasta kumppanisi kuullen.

Tunnen ihmiset jotka ovat olleet 20 vuotta yhdessä ja isäntä ei vieläkään ole kehdannut pieraista puolisonsa kuullen. Onko tuollainen parisuhde ollenkaan parisuhde?

 

[Steril]

Tunnen ihmiset jotka ovat olleet 20 vuotta yhdessä ja isäntä ei vieläkään ole kehdannut pieraista puolisonsa kuullen. Onko tuollainen parisuhde ollenkaan parisuhde?

Ei. Äijät pieree häpeilemättä silloin kuin haluaa ja naisethan tunnetusti ei piere lainkaan.

 

[Malkkinen]

Tunnen ihmiset jotka ovat olleet 20 vuotta yhdessä ja isäntä ei vieläkään ole kehdannut pieraista puolisonsa kuullen. Onko tuollainen parisuhde ollenkaan parisuhde?

Valuttaako se samalla kraanasta vettä kun käy paskalla?

 

[BOL]

Ei. Äijät pieree häpeilemättä silloin kuin haluaa ja naisethan tunnetusti ei piere lainkaan.

Juuri näin. Kannattaa myös hankkia lemmikki, mieluiten koira. Mitä suurempi, sen luotettavampi tässä asiassa. Kissakin saattaa käydä. Marsut, hamsterit, gerbiilit, kalat ja mitä näitä nyt onkaan, eivät oikein tässä tarkoituksessa toimi. Nimittäin, toisinaan ilmatilan saattaa täyttää paskanhaju, joka ei kaikkien suureksi yllätykseksi olekaan miehestä lähtöisin. Ja silloin hajun voi kätevästi laittaa koiran piikkiin. Lapset toki ajavat saman asian, mutta lasten kanssa on kaikenlaisia aikarajoituksia pitkin vuorokautta ja siksi hajut pitäisi pystyä aikatauluttamaan usein n. klo 07-21 väliselle ajalle ja siinä välissäkin voi olla päikkäreitä ja muita. Koira on yleensä aina aikuisten lähellä ja toimii näin ollen erinomaisena alibina.

Hyvässä parisuhteessa ja oikeassa tosirakkaudessa naisella ei ole minkäänlaista yksityisyyttä, vaan mies kokee oikeudekseen tulla selittämään jotain naisella täysin yhdentekevää asiaa tarvittaessa vaikka vessaan asti. Ja nainen antaa tämän tapahtua, koska eihän tässä nyt mitään salaisuuksia enää ole. Samaa oikeutta käyttävät myös lapset ja lemmikit. Ja sen kerran, kun nainen rohkeasti laittaa vessan oven oikein lukkoon asti, on mies aivan takuuvarmasti pyrkimässä samaan tilaan. Ja kun ovi on lukossa eikä aukene, nainen kuulee oven takaa miehen ehkä jopa hieman hätääntyneen kysymyksen "Onko kaikki hyvin?".

Näin pienistä asioista koostuu hyvä, luottamuksellinen ja pitkäikäinen parisuhde. Jos nainen haluaa käydä rauhassa vessassa, hänen kannattaa hyödyntää julkisia vessoja tai pyrkiä ajoittamaan käyntinsä aikoihin, jolloin on yksin kotona. Tosin siellä on kyllä sitten ne lemmikit, mutta eivät nekään nyt ihan joka kerta jaksa mukaan tunkea.

 

[Nahkasohva]

Tunnen ihmiset jotka ovat olleet 20 vuotta yhdessä ja isäntä ei vieläkään ole kehdannut pieraista puolisonsa kuullen. Onko tuollainen parisuhde ollenkaan parisuhde?

Parisuhde ehkä, mutta tuskin onnellinen. Yritä nyt siinä olla kunnollinen aviomies, kun joutuu pieruja pidättämään niin että korvissa soi, suolessa kiertää ja sydän jyskyttää.

Omassa parisuhteessani tämä asia päätyi onnelliselle uralle jo alkuvaiheessa. Olimme tunteneet pari kuukautta, kun lähdimme ensimmäiselle yhteiselle etelänmatkalle. Siellä tietysti iski jo toisena päivänä aivan armoton mahatauti. Siinä sitten viikon verran pienessä hotellihuoneessa tutustuimme toistemme oksennuksen, pierujen ja ripulin ääniin. Eipä ole sen koommin tarvinnut häpeillä.

 

[Patarouva]

Tunnen ihmiset jotka ovat olleet 20 vuotta yhdessä ja isäntä ei vieläkään ole kehdannut pieraista puolisonsa kuullen. Onko tuollainen parisuhde ollenkaan parisuhde?

Asuvatko nämä eri huusholleissa vai onko isännällä äärimmäisen vähän ilmavaivoja? Miten tuo muuten edes onnistuu?

Jos äijällä pääsee yöllä pieru ja puoliso sattuu olemaan hereillä niin uskooko puoliso päästäneensä itse paukun vai uskotteleeko ukolle, että mitään en ole koskaan kuullut enkä haistanut ja toinen edelleen kuvittelee, että en koskaan jäänyt kiinni moisesta häpeällisestä käytöksestä.

 

[Introexpertti]

Pierusta sen verta asiaa jotta kannattaa ne piereskelyt hoitaa aikalailla alkutekijöikseen pois alta, sillä eikös se niin oo että ken pierua piättää, se jottain sallaa.

 

[Bob Rambo]

Ei. Äijät pieree häpeilemättä silloin kuin haluaa ja naisethan tunnetusti ei piere lainkaan.

Se on just näin. Piereskely on muutenkin merkki siitä, että tälle miehelle ei muuten sitten vittuilla. Olin aikoinaan palaverissa erään julkisuudestakin tutun bisnesmiehen kanssa ja tämä kaveri aloitti kokouksen istumalla pöytään ja päästämällä oikein äänekkään pierun. Oli sellainen "assert dominance" -hetki tältä päälliköltä ja me muut kyllä osattiin sen jälkeen olla hiljaa.

Itse en ole koskaan syyllinen pieruihin, kun vaimo kysyy.

 

[hooceebruins]

Vinkkinä myös nuoremmille, että jos deittailet ihmistä vähän pitemmän matkan päästä ja kuljet autolla sen tyypin luo, niin kannattaa katsella yökylään mennessä, että missä on lähin huoltoasema. Aamulla pois lähtiessä voi sitten käydä kiireellä paskalla siellä huoltsikalla.

 

[Pekko Pelikaani]

Vinkkinä myös nuoremmille, että jos deittailet ihmistä vähän pitemmän matkan päästä ja kuljet autolla sen tyypin luo, niin kannattaa katsella yökylään mennessä, että missä on lähin huoltoasema. Aamulla pois lähtiessä voi sitten käydä kiireellä paskalla siellä huoltsikalla.

Ai perse eikö siellä daamin luona voi käydä köntillä? Maailman luonnollisin asia…voisin sanoa että kaikki paitsi muumit käy vääntämässä lämpimän paskan

 

[hooceebruins]

Ai perse eikö siellä daamin luona voi käydä köntillä? Maailman luonnollisin asia…voisin sanoa että kaikki paitsi muumit käy vääntämässä lämpimän paskan

Ei kun niillä on ihan erilaiset pöntöt, kun ei ne käy ikinä paskalla.

 

[Jaded]

Tässä on nyt seilattu joku 5-6 vuotta yksin vailla nais seuraa. No nyt on vihdoin löytynyt yks jonka kanssa on nyt jauhettu yksityis viestejä muutama päivä. Ollaan siis oltu samassa wa ryhmässä jo pidempään ja kävin hänen luonaan kun oli synttärit/illan istujaiset. Siellä jollain tavalla kiinnostuin hänestä ja nyt kun lähestyin niin vaikuttaa kivalta. On tosin autoton ja on lapsikin joten liikkuminen on haastavaa,mutta persoonana kiinnosti sen verran,että oli pakko lähestyä. Etäisyyttä on se ~50km eli ei paha. On jo lupautunut tulemaan kylään tännekkin kun joskus saa lapsen hoitoon. Ai,että välillä se elämä yllättää. Tosin aina pitää olla vähän pessimisti,että jos nyt ei mitään rakkaus tarinaa tulisikaan niin ainakin sais hyvän ystävän hänestä joita ei oo koskaan liikaa.
Sellainen satu hetki tänne teille.

 

[Harhasyöttö]

Vinkkinä myös nuoremmille, että jos deittailet ihmistä vähän pitemmän matkan päästä ja kuljet autolla sen tyypin luo, niin kannattaa katsella yökylään mennessä, että missä on lähin huoltoasema. Aamulla pois lähtiessä voi sitten käydä kiireellä paskalla siellä huoltsikalla.

Siis ihanko oikeasti nykypäivänä porukka ei uskalla käydä deittinsä luona vessassa? Kyseessä on kumminkin hyvinkin luonnollinen asia.

 

[Pekko Pelikaani]

Siis ihanko oikeasti nykypäivänä porukka ei uskalla käydä deittinsä luona vessassa? Kyseessä on kumminkin hyvinkin luonnollinen asia.

Niin on siinähän on oivallinen konsti koeponnistaa sekä daamin pönttö että mahdollisesti orastava suhteen alku.

 

[korkki]

Asuvatko nämä eri huusholleissa vai onko isännällä äärimmäisen vähän ilmavaivoja? Miten tuo muuten edes onnistuu?

Mää en tiedä miten toteuttavat, äijä on kyllä semmoinen turpea lihapulla että ehkä piereminen joskus voisi auttaa.

 

[Pekko Pelikaani]

Mää en tiedä miten toteuttavat, äijä on kyllä semmoinen turpea lihapulla että ehkä piereminen joskus voisi auttaa.

Ei auta…terveisin turpea lihapulla. Aika-ajoin päästelen runsainmitoin suolistokaasija mutta outokumpu on ja pysyy.

 

[karhu]

Eipä ole tullut aikoihin kirjoiteltua. Nyt teki mieli purkaa aatteita.
Aloitetaan taustoista..
Eli ollaan noin 40 pari ja yksi neljävuotias poika. Naimimisissa noin viisi vuotta ja yhdessä seitsemän. Kulissit kunnossa ja rahahuoliakaan ei juuri.
Suhde toiminut omasta mielestä ihan hyvin, toki nyt kiistoja ja mäkiä ollut kuten ollakin pitää, mutta ei isoja riitoja ja erojuttuja.
Puolison työ lapsiperheelle hiukan hankala, kun puoliso puolet kuukaudesta työreissulla ja itsekin teen vuorotyötä, mutta tämäkin saatu rullaamaan hyvän tukiverkon avustuksella. Tukiverkko arjessa lähinnä vaimon puolelta kun olen tänne muuttanut hänen perässään.
Lapsen saanti tietysti muutti suhdettamme ja huomasinkin aika pian, että minä en enää olekaan se kaivatuin henkilö töiden jälkeen. No tätä pidin tietysti normaalina ja varmaan meninkin sohvan nurkkaan odottamaan aikoja parempia. Alkuun yritettiin joskus löytää kahdenkeskistäkin aikaa, mutta jotenkin nekin jäi. Vaimoni muuttui kärttyisämmäksi minulle(turhautunut).
Jonnekin loppukesään asti meni mielestäni vielä hyvin, toki kinastelu oli mielestäni lisääntynyt, mutta aika teki aina tehtävänsä ja pitkät työreissut tasoittivat(riidat lakaistiin maton alle).
Loppusyksystä pamautettiin kirje käteen, että haluaa erota. Ei dramatiikkaa tai kolmansia osapuolia, mutta ei ole onnellinen. Miehenä tietty suoraviivaisena riita pystyyn ja käskin painua, sanoin että kämpät myyntiin ja minä muutan kotipaikkakunnalle. Päätettiin "yrittää" ja antaa aikaa. Perheenä ollut mielestäni kivaakin ja touhutta kaikenlaista. Hellyys ja läheisyys tiessään, mutta tietysti sitä hukkuva on tarttunut pieniinkin toivonrippeisiin.
Eilen taas näki siskoaan ja nosti kissaa pöydälle. Koittaa minulle syöttää, että en olisi onnellinen. Ehkä en olekaan täysin, mutta minulle riittäisi pienemmätkin murut ja kärsivällisyyttä on. Turvaa tuo koti, perhe jne. En haluaisi kaikesta tästä luopua ja haluaisin vielä uskoa. Ei nyt taas sanonut viimeistä sanaa, mutta kyllä aika lopullista on. Pyytää minua sanomaan mikä on ratkaisukeinoja?
Olen yrittänyt olla ystävällinen ja suostua tyhmiinkin ehdotuksiin, mutta lähestyä en uskalla halaamista enempää, koska on torjuttu muutaman kerran mitä en kestä.
Kuulemma mikään romanttisempi yhdessä tekeminen on liian myöhäistä, ammattiapuun ei sano mitään eli pitääs varmaan turhana.
Sanoin vain, että jos haluaa lähteä niin sitten lähtee , mutta minä en päätöstä tee hänen puolestaan.
Vaikea on toiselle sanoa mitä voisi tehdä, mielestäni olen koittanut tulla pitkälle vastaan ja tarjota paikkoja .

 

[mikko600]

Koittaa minulle syöttää, että en olisi onnellinen. Ehkä en olekaan täysin, mutta minulle riittäisi pienemmätkin murut ja kärsivällisyyttä on.

Miksi ihmeessä haluaisit olla tässä suhteessa? Ei asiat tule muuttumaan ja joskus vaan käy niin että erotaan.

 

[Eikka86]

Eipä ole tullut aikoihin kirjoiteltua. Nyt teki mieli purkaa aatteita.
Aloitetaan taustoista..
Eli ollaan noin 40 pari ja yksi neljävuotias poika. Naimimisissa noin viisi vuotta ja yhdessä seitsemän. Kulissit kunnossa ja rahahuoliakaan ei juuri.
Suhde toiminut omasta mielestä ihan hyvin, toki nyt kiistoja ja mäkiä ollut kuten ollakin pitää, mutta ei isoja riitoja ja erojuttuja.
Puolison työ lapsiperheelle hiukan hankala, kun puoliso puolet kuukaudesta työreissulla ja itsekin teen vuorotyötä, mutta tämäkin saatu rullaamaan hyvän tukiverkon avustuksella. Tukiverkko arjessa lähinnä vaimon puolelta kun olen tänne muuttanut hänen perässään.
Lapsen saanti tietysti muutti suhdettamme ja huomasinkin aika pian, että minä en enää olekaan se kaivatuin henkilö töiden jälkeen. No tätä pidin tietysti normaalina ja varmaan meninkin sohvan nurkkaan odottamaan aikoja parempia. Alkuun yritettiin joskus löytää kahdenkeskistäkin aikaa, mutta jotenkin nekin jäi. Vaimoni muuttui kärttyisämmäksi minulle(turhautunut).
Jonnekin loppukesään asti meni mielestäni vielä hyvin, toki kinastelu oli mielestäni lisääntynyt, mutta aika teki aina tehtävänsä ja pitkät työreissut tasoittivat(riidat lakaistiin maton alle).
Loppusyksystä pamautettiin kirje käteen, että haluaa erota. Ei dramatiikkaa tai kolmansia osapuolia, mutta ei ole onnellinen. Miehenä tietty suoraviivaisena riita pystyyn ja käskin painua, sanoin että kämpät myyntiin ja minä muutan kotipaikkakunnalle. Päätettiin "yrittää" ja antaa aikaa. Perheenä ollut mielestäni kivaakin ja touhutta kaikenlaista. Hellyys ja läheisyys tiessään, mutta tietysti sitä hukkuva on tarttunut pieniinkin toivonrippeisiin.
Eilen taas näki siskoaan ja nosti kissaa pöydälle. Koittaa minulle syöttää, että en olisi onnellinen. Ehkä en olekaan täysin, mutta minulle riittäisi pienemmätkin murut ja kärsivällisyyttä on. Turvaa tuo koti, perhe jne. En haluaisi kaikesta tästä luopua ja haluaisin vielä uskoa. Ei nyt taas sanonut viimeistä sanaa, mutta kyllä aika lopullista on. Pyytää minua sanomaan mikä on ratkaisukeinoja?
Olen yrittänyt olla ystävällinen ja suostua tyhmiinkin ehdotuksiin, mutta lähestyä en uskalla halaamista enempää, koska on torjuttu muutaman kerran mitä en kestä.
Kuulemma mikään romanttisempi yhdessä tekeminen on liian myöhäistä, ammattiapuun ei sano mitään eli pitääs varmaan turhana.
Sanoin vain, että jos haluaa lähteä niin sitten lähtee , mutta minä en päätöstä tee hänen puolestaan.
Vaikea on toiselle sanoa mitä voisi tehdä, mielestäni olen koittanut tulla pitkälle vastaan ja tarjota paikkoja .

Uskoisin monelle olevan yllätys tai järkytys kuinka paljon parisuhde muuttuu lasten jälkeen dynamiikan osalta. Siinä ei ole mitään pahaa tai ihmeellistä mutta se tulisi vain pystyä sisäistämään ja käsittelemään oikein, läheisyydestä tulee erilaista ja ne "rakkauden osoitukset" muuttaa muotoa. Tämän moni nainen tai mies tulkitsee mielestäni suhteen väljähtymiseksi tai vastaavaksi.

Mielestäni tämä "kahdenkeskinen" aika on ihan nykypäivän höpötyksiä, ei parisuhteen tilaa korjata illallisilla tai kylpyläviikonlopuilla. Mukavahan se on ihan kahdestaan viettää aikaa mutta jokapäiväinen huomioiminen ja kiintymyksen osoittaminen on parisuhteessa ja varsinkin lapsiarjessa pääosassa sekä äärimmäisen tärkeää. Jokainen pari tietenkin määrittää itse tuon osoitustavan mutta kyllä sen pääsääntöisesti pitäisi olla molemminpuolista, omaehtoista ja spontaania.

Ja hyvät ihmiset, muistakaa se erotiikka ja seksuaalisen jännitteen ylläpito. Välttämättä se tärkein ei ole seksiä mutta kyllä iseinä ja äiteinä on ihan suotavaa harrastaa seksiä useamminkin kuin jouluna ja juhannuksena. En aina ole ihan ymmärtänyt tarinoita kuinka ei ole ehditty 3kk kertaakaan harrastamaan syistä X, hivenen tuostakin asiasta on tehty ameriikan pumpulia tuntien alkulämpöineen ja galaksien räjäytyksineen. Valitettavasti lapsiarjessa tuokin asia muuttaa muotoaan mutta sekin on vain hyväksyttävä, välillä lyhyempi on parempi molemmille ja joskus taas pitemmän kaavan kautta.

Onnettomassa parisuhteessa ei tietenkään kannata olla mutta kyllä asiat kannattaisi keskustella läpi ja tehdä päätöksiä sen jälkeen. Kaikissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolet eikä perinteinen "onnellinen" parisuhde ole ainoa vaihtoehto. Kaikkien osallisten olisi vain ymmärrettävä päätösten seuraukset ja huomioita lapsen etu pitemmässä katsontakannassa. Monesti ero voi olla sitä enemmän kuin riitaisan suhteen jatko.

 

[karhu]

Miksi ihmeessä haluaisit olla tässä suhteessa? Ei asiat tule muuttumaan ja joskus vaan käy niin että erotaan.

Niin , tässä on monta järjellistä syytä mitä jo luettelin. Aika sumuisalta näyttää tulevaisuus eron jälkeen. Olen rakentanut elämän vieraalle paikkakunnalle suht kauas kotoa ja omien läheisten luota.
En voi kovin helpolla kotiinkaan lähteä, kun on neljävuotias poika.
Olen rakentanut oman harrastustoimintani yhteiseen kotiin mitä taas ei ole kummallakaan mahdollista pitää eron jälkeen.
Tiedän että on vaan asioita jotka järjestyy ajan kanssa, mutta aikamoisen sumuista on.
Nyt meillä toimii kaikki muu paitsi tämä meidän kahden homma, elämme muuten samoin kuin ennen parisuhteessa. Teemme ruokaa, harrastamme, arki rullaa ilman riitoja jne.
Tottakai minun itseänikin täytyy miettiä ja olenko valmis häneen enää luottamaan.

 

[mikko600]

Nyt meillä toimii kaikki muu paitsi tämä meidän kahden homma, elämme muuten samoin kuin ennen parisuhteessa. Teemme ruokaa, harrastamme, arki rullaa ilman riitoja jne.

Niin. Onko tämä sitten se mitä sä haluat suhteelta/elämältä? Se kai se tärkein mietinnän aihe.

 

[karhu]

Uskoisin monelle olevan yllätys tai järkytys kuinka paljon parisuhde muuttuu lasten jälkeen dynamiikan osalta. Siinä ei ole mitään pahaa tai ihmeellistä mutta se tulisi vain pystyä sisäistämään ja käsittelemään oikein, läheisyydestä tulee erilaista ja ne "rakkauden osoitukset" muuttaa muotoa. Tämän moni nainen tai mies tulkitsee mielestäni suhteen väljähtymiseksi tai vastaavaksi.

Mielestäni tämä "kahdenkeskinen" aika on ihan nykypäivän höpötyksiä, ei parisuhteen tilaa korjata illallisilla tai kylpyläviikonlopuilla. Mukavahan se on ihan kahdestaan viettää aikaa mutta jokapäiväinen huomioiminen ja kiintymyksen osoittaminen on parisuhteessa ja varsinkin lapsiarjessa pääosassa sekä äärimmäisen tärkeää. Jokainen pari tietenkin määrittää itse tuon osoitustavan mutta kyllä sen pääsääntöisesti pitäisi olla molemminpuolista, omaehtoista ja spontaania.

Ja hyvät ihmiset, muistakaa se erotiikka ja seksuaalisen jännitteen ylläpito. Välttämättä se tärkein ei ole seksiä mutta kyllä iseinä ja äiteinä on ihan suotavaa harrastaa seksiä useamminkin kuin jouluna ja juhannuksena. En aina ole ihan ymmärtänyt tarinoita kuinka ei ole ehditty 3kk kertaakaan harrastamaan syistä X, hivenen tuostakin asiasta on tehty ameriikan pumpulia tuntien alkulämpöineen ja galaksien räjäytyksineen. Valitettavasti lapsiarjessa tuokin asia muuttaa muotoaan mutta sekin on vain hyväksyttävä, välillä lyhyempi on parempi molemmille ja joskus taas pitemmän kaavan kautta.

Onnettomassa parisuhteessa ei tietenkään kannata olla mutta kyllä asiat kannattaisi keskustella läpi ja tehdä päätöksiä sen jälkeen. Kaikissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolet eikä perinteinen "onnellinen" parisuhde ole ainoa vaihtoehto. Kaikkien osallisten olisi vain ymmärrettävä päätösten seuraukset ja huomioita lapsen etu pitemmässä katsontakannassa. Monesti ero voi olla sitä enemmän kuin riitaisan suhteen jatko.

Näinhän se on, olisi jotenkin helpompaa erota kuin 20vuotiaana ja paiskoa tavarat ja sitten kerätä pussiin omat tavarat ja katsoa oma vuokra-asunto.
Nyt on kaikki laitettu tämän kortin varaan. Onhan sanottukin, että elämän tärkein sijoitus on avioliitto, kun kaikki laitetaan sen varaan, että ollaan yhdessä. No en minä taloudesta huoli, uskon että kaikki järjestyy.
Kaikki muu vain menee niin sekaisin ja alkaa taas alusta. Ei täällä isossa kaupungissa yksin leveästi asuta eikä väliäkään, mutta harrastukset muuttuu. Lapselle tulee kaksi kotia tietysti harmittaa eniten, kun nyt ollaan hänelle voitu tarjota mukava turvallinen lapsuus. Toki varmasti voi olla sitä eroperheessäkin.
Olen vain koittanut sanoa, että olisi niin paljon pienempi(?) asia saada tämä meidän asia kuntoon kuin laittaa kaikki pirstaleiksi, lusikat ja haarukat jakoon ja aloittaa molempien alusta muualla, kun meillä ei riitoja ole. Itse tunnen vetoa kyllä häneen, mutta menepä sitä naisen pään sisälle sitten.
Ja ymmärrän , että oma vetonikin häneen on varmasti luovuttamisen pelkoa, en haluaisi antaa periksi, mutta en voi toista kahlitse.

 

[Oles]

@karhu Mites se parisuhdeterapia? Veikkaan, että teidän tapauksenne on tietyssä mielessä perinteinen eli suhteen dynamiikka on muuttunut lapsen myötä. Uskon, että terapeuteilla on paljon kokemusta tällaisista tapauksista.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

@karhu Mites se parisuhdeterapia? Veikkaan, että teidän tapauksenne on tietyssä mielessä perinteinen eli suhteen dynamiikka on muuttunut lapsen myötä. Uskon, että terapeuteilla on paljon kokemusta tällaisista tapauksista.

Voisin ehdottaa palstaveljelle @karhu samaa sillä reunahuomautuksella, että pariterapiaan lähdettäessä molemmilla pitää olla aito halu pelastaa suhde. Jos toinen osapuoli on pariterapiassa näön vuoksi tai toisen mieliksi, niin eihän tuollainen kanna mihinkään. Mikäli taas aitoa sitoutumista terapiaan löytyy, niin aika paljonkin voi olla vielä tehtävissä.

Joskus terapiaan lähdetään ihan väärillä motiiveilla. Joku voi suostua pariterapiaan, vaikka on varma erohaluistaan, esim. saadakseen muutaman kerran pariterapiassa käymisestä jonkinlaisen puolustuksen itselleen ja läheisilleen. Yhden tapauksen tiedän, jossa eroa pohtinut ja myöhemmin eronnut pariskunta kävi aikansa terapiassa. Myöhemmin kävi ilmi, että toinen osapuoli oli pyörittänyt koko ajan sivusuhdetta, eikä ollut myöntänyt tätä sen enempää puolisolleen kuin terapeutille. Tulkitsin tapausta siten, että vieraissa käynyt puoliso koetti tätä kautta saada erostaan ”sisäsiistimmän” sekoittamalla pariterapian asiaan. Ymmärtääkseni se oli siis tämä sivusuhteessa ollut puoliso, jonka aloitteesta terapiaan lähdettiin.

Tarkoitan edellä kirjoittamallani lähinnä sitä, että pariterapiasta voi olla hyötyä, jos molempien motiivit ovat rehelliset ja kumpikin haluaa sitoutua terapiaan. Jos näin ei ole, niin koko pariterapia on ajan haaskausta.