Naisasiat

[Iisoppi]

Tarjoa varpaankynnet irrottavia orgasmeja

Minulla on vielä varpaankynnet tallella ja olen silti tyytyväinen mieheni toimista seksin saralla. En edes tiedä millainen orgasmi irrottaa varpaankynnet enkä halua edes sitä kokea (jos joku on kokenut niin irronneet varpaankynnet on saakelin kipeät). Upeita orgasmeja on silti saanut. Välillä olen tyytyväinen vaan siihen että on hyvä olla toisen kanssa eikä aina tarvitse joka kerta hakea (järkyttävää) orkkua molemmille. ;-)

 

[knttrtknkn1]

Minulla on vielä varpaankynnet tallella ja olen silti tyytyväinen mieheni toimista seksin saralla. En edes tiedä millainen orgasmi irrottaa varpaankynnet enkä halua edes sitä kokea (jos joku on kokenut niin irronneet varpaankynnet on saakelin kipeät). Välillä olen tyytyväinen vaan siihen että on hyvä olla toisen kanssa eikä aina tarvitse joka kerta hakea (järkyttävää) orkkua molemmille. ;-)

Se on sellainen jolla tartutetaan, enterorokko toiseen. Sillä lähtee kynnet irti ja hyvässä lykyssä hiuksetkin

 

[lasaleiko]

Voi hyvänen aika. Pitäisiköhän purkaa tänne tuntojaan.

Tässä on nyt tapailtu ja seurusteltu noin 3kk yhden naisen kanssa. Ilmeisesti minun elämän käsikirjoitukseen kuuluu että juuri tuon pidempään ne suhteet eivät sitten kestäkään, syystä tai toisesta. Tai ei me vielä olla mitään erottu mutta tässä kirjoittaessa mietin, että koska riittää.

Tässä nyt aamun iloksi saatiin riita päälle ja päivän suunnitelmat meni uusiksi, kun neiti otti itaeensä eilisiltaisen piikittelyn rahankäytöstä. Tarkemmin ottaen siitä, että päivän reissu olisi mennyt puhtaasti minun rahoilla. Ja luulin että piikittely meni huumorista, mutta näköjään vastapuoli otti sen ilmeisen tosissaan.

No, avataanpa tätä vielä hieman. Olin kyllä jo varautunut siihen, että minun rahoilla mennään, eli ei se minulle tosiaan ollut ongelma. Olen tässä 3kk aikana myös jeesannut häntä rahallisesti jonkin verran, puhutaan vajaasta tonnista. Ei minun tuloilla vielä kaada taloutta päälaelleen. Se, mikä minulla vain hiertää on kyseisen naisen asenne tätä jeesaamista kohtaan. Tuntuu ottavan tuon rahan saamisen melko itsestäänselvyytenä ja jos joskus asiasta huomauttaa, niin hänen kierrokset nousee hetkessä. Osan tuosta rahamäärästä olen "lainannut" mutta siitäkin lainasta jo olen sanonut tietyiltä osin, ettei tarvitse sitä murehtia. Loppuosasta ei vielä ole mitään kuulunut, vaikka onkin sanonut maksavansa.

Vastaava kävi tässä auton kanssa noin kuukausi sitten. Asutaan toistaiseksi eri paikkakunnilla ja olin käymässä hänen luonaan. Olen aika vapaasti antanut hänen käyttää minun autoa hänen luona ollessani. Kun sitten kerran erhdydin sanomaan että menisikö välistä omalla autollaan, niin siitäkös taas riemu repesi ja loppupäivä mökötettiin. Taustalla oli vielä sellainen ajatus, että pääsisi aikaisemmin asioilleen, kun juuri silloin ehdottaesani olin itse liikenteessä autollani ja ajattelin, ettei hänen tarvitsisi odottaa minua.

En tiedä, kai jonkun mielestä olen vain itsekäs paska, joka ei auta apua tarvitsevia. No, mielestäni olen auttanut ja kuten olen hänelle yrittänyt sanoa, niin olen häntä auttanut ja antanut auton lainaan useamman kerran, ja voin tehdä molempia myös jatkossa. Kun ei vaan ottaisi niitä niin itsestäänselvyytenä eikä suuttuisi niin kovin silloin, kun kieltäydyn. Noiden lainattujen rahojen osalta itsellä hiertää oikeastaan vain se, että tämän pohjalle on vaikea rakentaa luottamusta. Ollaan puhuttu yhteenmuutosta mutta jos sovituissa asioissa pysyminen on noin vaikeaa, niin hieman hankala tässä on rakentaa suurempaa luottamusta toiseen.

Enkä tiedä, meneekö tämä asia hänelle perille ennenkuin itselläni tulee mitta täyteen. Kai tässä on peiliin katsomisen paikkakin, että olisin jämerämpi esim tuon lainaamisen suhteen. Mutta kuten todettua, niin rahallisesti ei vielä maata kaada enkä sen vuoksi haluaisi asiasta niin älytöntä numeroa tehdä. Toisaalta ei tämä varmaan mihinkään muutu jos aina antaa periksi eikä sovi asioista kunnolla. Ja sitten taas kun yrittää sopia niin lähtee mykkäkoulu käyntiin.

Niin, kuten alussa tuli sivuttua, niin tämmöistä 3kk nää minun suhteet on keskimäärin ollut. Toisaalta monesti sitä on tullut itse jätetyksi niin ainakin vaihtelu virkistäisi, jos tämän suhteen laittaisi poikki.

Tätä kirjoittaessa aloin muistelemaan, että taisipa joku muukin tässä ketjussa avautua raha-asioihin liittyen, pitäneepä selata ketjua taakse päin.

Tämmöistä kirjoittelin tuossa kolme viikkoa sitten. Täytyy sanoa, että tuntui kuin tuosta olisi kulunut paljon pidempi aika. Seuraa jatkoa.

Tosiaan, tuossa edellisessä viestissäni pureksin tilannetta, kun oli rahankäyttöön liittyen näkemyseroja ja viimeistään viestiin kirjoitettuja vastauksia luettuani ymmärsin, että siinä missä vastapuolen käytös oli kyseenalaista, niin myös omassa käytöksessäni oli parantamisen varaa.

Päästiin sopuun tuon asian tiimoilta hänen kanssaan. Itsellä oli tarkoitus ottaa puheeksi nämä rahankäyttöön litityvät asiat myöhemmin, kuten tuossa aiemmin kirjoitin. Hieman yllättäen se olikin hän, joka avasi aiheesta suunsa, myönsi ottaneensa asioita liian itsestäänselvyytenä, ja että ei voi jatkuvasti olla käsi ojossa muiden suuntaan. Pahoittelin siinä myös omaa käytöstäni, ja ajattelin tämän kääntyvän vielä hyväksi.

Vähänpä tietää ihminen. Tässä nyt vajaan kahden viikon sisään jäätiin tauolle, erottiin, palattiin tauolle ja tänään erottiin uudestaan, kaikki hänen aloitteestaan. Kyllä, luit oikein. Fiksu ihminen olisi päästänyt viimeistään irti jo tuossa, kun ensimmäisen kerran alkoi puhumaan, että taitaa olla parempi erota. No, itsellä oli sen verran ajatus jumissa, että en osannut silloin sanoa oikein muuta kuin "ok" ja kohta (samana iltana) tuo ehti jo perumaan puheitaan. Tuossa kohden ehdotin, että pidetään nyt kuitenkin sitä taukoa rauhassa, koska en itsekään tiedä mitä haluan viime aikojen tapahtumien myötä. Ja oli myös aavistus, että tuo toisen osapuolen mieli saattaa taas tehdä täyskäännöksen - minkä se sitten tekikin. Tuon tauon syitä en lähde yksityiskohtaisemmin avaamaan mutta olivat alunperin ihan perusteltuja ja sekin olisi mulle sopinut, vaikka tietysti näin lyhyessä suhteessa tauko saattaakin kulostaa oudolta. Nyt tämä kääntyi kuitenkin lopulta näin.

On tämä ihmismieli erikoinen. Moni mulle tuossa aiemman avautumiseni jälkeen jo kehottikin juoksemaan karkuun ja totta vie se oli lähellä muutamaan kertaan. Väitän, että ei olisi vituttanut ollenkaan niin paljon, kun olisi osannut silloin toimia verrattuna tähän, kun se ero tuli toisen aloitteesta. (Näköjään tuohon lainattuun viestin kirjoitinkin, että vaihtelu virkistäisi, kun vaihteeksi tekisi tämmöien päätöksen itse.) Ja vaikka monesti hänen luona vapailla ollessa mielessäni harmittelinkin, kun ei voi vapaata käyttää täysin oman mielensä mukaan, niin eikös tämä vapaa tunnu nyt kovin tyhjältä.

Tiedostan kyllä, että tämä on varmasti loppujen lopulta varsin hyvä ratkaisu. Luultavasti tätä samaa vatulointia olisi ollut luvassa ennemmin tai myöhemmin taas tulevaisuudessa. Olihan tätä arkisemmissakin asioissa. Ja se turhautti. Muutama päivä tässä taas menee vitutuksen kanssa pyöriessä, mutta kyllä se tästä. Hetki aikaa itselle ja sitten taas uutta matoa koukkuun. Vaikka taas tuntuu, että on se yks saatanan työmaa rakentaa minkään sortin parisuhdetta tähän elämään. Eipä sen kanssa kannata kiirehtiäkään. Syitä nykytilanteeseen löytyy varmasti peiliin katsomallakin, joten nyt on taas hyvä sauma myös sille itsetutkiskelulle.

Kai tämmösistä muutaman kuukauden suhteista on tarpeetontakin avautua näin pitkästi. Vaan kuten moni muukin on todennut, niin kyllähän tämä on terapeuttista tämä kirjoittaminen, ainakin sen pienen hetken verran.

 

[Muffinssi_Jaska]

Itse pidän jotenkin vieraana tuota 'tauolla' oloa parisuhteessa. En ole koskaan ollut tauolla, vaan aina on erottu kertalaakista ja joka kerta se on tuntunut jälkikäteen järkevältä ratkaisulta. Enkä tietääkseni tunne ketään, joilla se parisuhde olisi jotenkin parempi ja toimivampi tauon jälkeen. Minun nähdäkseni se on vaan lopun alkua, ettei osata / uskalleta erota ja luullaan, että tauko nyt syystä tai toisesta korjaa asiat.

Kuulostaa @lasaleiko minun korvaani siltä, että saitte järkevän päätöksen aikaan. Ja sitä ei kannata miettiä, että tulit jätetyksi, jos itselläsikin on pidempään ollut sen suuntaiset aikomukset.

 

[BOL]

@lasaleiko , kirjoittamasi perusteella sun kohdillesi sattui sellainen ihmistyyppi, joka pyrkii viimeiseen asti peittelemään manipuloivia persoonapiirteitään. Erinomainen asia, että olet päässyt hänestä nyt eroon.

Ja hyvää on sekin, että olet tarkastellut myös omaa toimintaasi ja käytöstäsi. Sanoisin kuitenkin, että se (ja sä) ei ole ollut missään vaiheessa ongelma tässä kuviossa. Jos naisen sisko on sulle suoraan sanonut tietyistä asioista, se kannattaa todellakin ottaa huomioon. Se, että ollaan sukulaisia ja läheisiä, ei aina tarkoita sitä, että ollaan täysin sokeita toisten käytökselle ja toimintaa pidettäisiin hyväksyttävänä.

Tässä on ihan klassisesti yritetty syyllistää sua alusta alkaen asioista täysin vailla perusteita. Erot on melkein aina kurjia, mutta tässä tapauksessa sun elämäsi ollut jatkossakin yhtä nuorallatanssimista. Ja kun sun tunteet olisivat syventyneet naista kohtaan vielä vähän lisää, hän olisi keksinyt aina uusia keinoja, miksi sun pitää maksaa jotain ja miten sä kommunikoit asiassa väärin ja siksi hän käyttäytyy, kuten käyttäytyy.

Mitä väliä sillä enää aikuisiässä on, kuka laittaa välit poikki? Ei ketään oikeasti enää aikuisina kiinnosta, kuka päätti lopettaa jonkun muutaman kuukauden suhteen. Pitkät suhteet ovat sitten eri asia, kun monille ne erot tulevat aina puskista ja ihmiset nyt tuppaa kaipaamaan selityksiä.

Tsemppiä! Nauti vapaudesta ja muista, että on todellakin parempi olla yksin kuin jonkun kynnysmattona.

 

[Raimoton]

@lasaleiko josset tuota viime hetken häsläystä olisi käynyt läpi, ois jääny hyvä vitutus saamatta.

Ja luultavasti toi vitutus opettaa taas lisää ja kääntyy sulle voitoksi.

 

[Iisoppi]

Tarjoa varpaankynnet irrottavia orgasmeja

Minulla on vielä varpaankynnet tallella ja olen silti tyytyväinen mieheni toimista seksin saralla.

Tänään oli taas tykätty yllä olleesta viestistäni joten päätin palata asiaan...

Kyllä minä ymmärsin mitä @Majoneesi haki takaan. On tärkeää että miehet kiinnittää huomiota oman nautinnon lisäksi myös naisen nautintoon. Se on hyvä juttu...

Mutta joo... Seksissä on tärkeää että molemmilla on hyvä olla. Orgasmihakuisuus (naiselle) ei aina ole se paras tie. Joskus vaan on tilanteita jolloin orgasmi ei ole se pääasia. Vaan se että on hyvä olla toisen kanssa. Minulla on välillä sellaista että nautin kyllä seksistä mutta koen ettei meidän tarvitse nähdä vaivaa minun orgasmiin. Koska on niin hyvä olla muutenkin, toisen lähellä.

Jos siis väännän rautalangasta (ihan huvikseni) niin orkku ei ole pääasia vaan nautinto ja hyvä olo. Orgasmi on ihana plussa ja voi luoja että nautin siitä. Mutta ilman sitäkin voi olla hyvää seksiä...

 

[Jeffrey]

Itse tuli ainakaan nuorena poikana lähdettyä tällaiseen taukokierteeseen, ja se kesti lopulta neljä vuotta. Ei siitä mitään positiivista jäänyt käteen, muuta kuin älä lähde sinne.

Sanoisinkin, ettei näihin kannata missään nimessä lähteä. Harvemmin tauko vie suhteessa eteenpäin ja sen ottaminen ongelmanratkaisukeinoksi on vähintäänkin kyseenalaista. Lisäksi se tauon määritelmä on aika hähmänen. Meillä se esimerkiksi minulle tarkoitti sitä, että ollaan nyt viikko tai pari näkemättä ja katotaan sen jälkeen uudestaan. Eksälle se meinasi sitä, että hän tapailee tuona aikana takataskussa olevat miehet ja lopussa päättää kenen kanssa jatkaa eteenpäin.

Se on ihan ok haluta välillä myös omaa tilaa suhteessa. Sitä voi kuitenkin lähteä vaikka viikonlopuksi mökille tai viikoksi omalle lomalle. Tällainen voi tehdä suhteelle ihan hyvää, mutta miksi siihen sotkea mitään "tauko" ajatusta? Samalla sitä voi sopia vaikkapa seksuaalisista erityisvapauksista tälle ajanjaksolle jos oma suhde on siihen soveltuva.

Jos erotaan niin erotaan ja täts it. Meillä esimerkiksi eksän kanssa tämä taukoilu johti siihen ettei me koskaan mitattu sitä meidän suhteen potentiaalia kun tiukassa paikassa taukoiltiin eikä pyritty kehittämään omaa suhdetta. Lisäksi se taukokortin antaminen toiselle on vähän sellainen "minussa ei ole vikoja, mene itseesi tauon aikana ja mieti miten voisit kehittyä". Toimivassa suhteessa molempien on kuitenkin otettava vastuunsa. Olihan meillä myös hyvät puolensa, jotka olisivat saattaneet puhjeta kunnolla kukkaan mikäli sille taukoilupolitiikalle ei olisi koskaan lähdetty.

 

[Pekko Pelikaani]

joo jännä kun vähän varttuneempana oppinut nauttimaan läheisyydestä eikö se ns paneminen ole aina päällimmäisenä. Nuorempana läheisyys oli ikäänkuin aina mahdollisuus seksiin. Nytkään sitä vaan osaa vaan nauttia toisen läheisyydestä.
Ihmeellistä kuitenkin ett liki 30 v oltu yhdessä niin silti toinen on edelleen seksikäs ja haluttava. Ikää tullut molemmille…ei olla ihan timmissä kunnossa mutta edelleen toinen ns turn me on.

 

[king of the jungle]

Ei saatana, ei saatana, ei saatana. Nyt on pakko rauhoittua.

Pari viikkoa jutellut Tinderissä erään tyypin kanssa. Viestejä vaihdeltiin varmaan lähemmäs sata ja käytiin kaikki läpi toisistamme. Tässä tulee se pieni riski, että kun liikaa viestittelee ennen näkemistä, niin jääkö ensinäkemiselle mitään "selvitettävää" toisesta ja onko jopa riski, että jutut loppuvat tavallaan kesken.
Itse olen sosiaalisesti kyllä todella lahjakas, mutta en mäkään osaa kantaa keskustelua kunnolla, jos vastapuoli ei tarjoa materiaalia tai mitään tarttumapintaa. No, nämä huolet olivat turhia.

Eilen oli sitten se päivä kun nähtiin. Heti kun neiti astui autooni, se hymy ja ilo meni ihan mun ihon läpi.
Se livenä näkeminen oli vaan hienoa jatkumoa niille meidän keskusteluille, eikä mitään huolta etteikö juttu luistaisi. Jutut lensi, huumori lensi, molemmat selvästi nautti toistensa seurasta.
Nelisen tuntia siinä treffailtiin, syötiin, käytiin keilaamassa jne. Aika vain riensi ja oli fiilis, että sitä ei oikeasti haluaisi ollaan missään muualla juuri nyt, kuin siinä.
Lopuksi sitten vielä vaihdettiin numerot ja suudelmat ja täydellinen ilta oli siinä.

Kotiin kun ajelin, niin kehon läpi meni vain sellainen lämmin ja hyvä fiilis.
Mä olen käynyt tässä parin vuoden aikana kymmenillä treffeillä, käytännössä jokaisen kanssa on ollut kivaa ja jäänyt fiilis, että nämä on kivoja ja hyviä tyyppejä.
Mutta ihan vain pari kertaa on jäänyt se fiilis, että mä ihan oikeasti haluan nähdä tämän ihmisen uudestaan ja valmis raivaamaan tilaa ja aikaa siihen.
Ja tämän neidin kohdalle tuli se fiilis, että mä olisin ihan valmis näkemään vaikka heti seuraavana aamuna, ihan poikkeuksellinen tunne.

Käytän myös mielessäni sellaista mittaria, että viihtyisinkö tai huokuuko tästä ihmisestä sellainen, että mä viihtyisin hänen kanssaan makaamalla sohvalla tekemättä mitään.
Tästä ihmisestä huokuu sellainen ja se on taas todella harvinainen fiilis.

Nyt on kyllä hyvä fiilis. Innolla ja uteliaana eteenpäin, että miten tämä tästä rakentuu.

P.S. Ihan niinkin pieni, mikroskooppinen asia, mutta kun yleensä me miehet ei juurikaan kehuja saada, niin se jää päähän.
Neiti totesi jossain kohtaa vaan, että "Sulla on kyllä tosi upea hymy".
Pieni kehu, mutta etenkin näin miehenä kun niitä aika harvoin saa kuulla, niin nuo jää mieleen pitkäksi aikaa.
Joten naiset, jos luette tätä. Kehukaa niitä miehiä!
Naisille kehut ulkonäöstä, vaatteista, tuoksusta on varmaan jopa osalle hyvinkin arkipäiväistä, mutta voin luvata, että miehet kuulevat niitä äärimmäisen harvoin, jos koskaan ja ne jäävät kyllä mieleen muunakin kuin sellaisina yleisinä kohteliaisuuksina.

Kolmisen kuukautta sitten tuli kirjoitettua tuollaisia fiiliksiä, tänään fiiliksinä onkin enää itku ja haikeus.

Tuosta 3kk takaisesta viestistä asiat eteni kauniisti eteenpäin. Treffailtiin, nautittiin toisistamme, suunniteltiin jopa tulevaisuutta pidemmällä aikavälillä. Voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ole kenenkään kanssa ollut niin helppo olla ja helppo olla myös täysin oma itseni. Meillä synkkasi ajatukset, huumorintaju ja kaikki vaan todella täydellisesti.
Neiti vielä usein kehui minua kuinka ei olisi uskonut, että maailmasta löytyy niin hyvä tyyppi, joka on samanaikaisesti niin hauska, hyvä keskustelija kuin huomioonottavakin ja joka seisoo sanojensa takana.
Ja samat sanat voin sanoa hänestä. Löydettiin molemmat se oma yksisarvisemme.
Ja silti olen tässä nyyhkyttämässä.

Neiti kipuili välillä tasan yhden asian kanssa, joka lopulta myös koitui turmioksi.
Minun lapseni, joka on siis minulla vuoroviikoin ja ikää sen verran vähän vielä, että iso osa arkipäivästä elämää vielä pitkään.

Oltiin keskusteltu asiasta syvällisesti monta kertaa ja mä oletin, että kaikki olisi ihan hyvin.
Alkuviikosta käytiin kaupungilla kävelemässä käsi kädessä, viestit sisälsi sydämiä perjantaihin asti ja silti se kaikki loppui tänään.
Tänään sitten tuli puhelu, jossa hän kertoi, että ei vain löydä muuta ratkaisua kuin lopettaa tämä juttu.
Syinä oli ne aiemminkin esiin tulleet ajatukset mun lapsesta, lähinnä sen takia, että oli aina kuvitellut saavansa jonkun kanssa ensimmäisen yhteisen lapsen ja sen yhteisen ensimmäisen kokemuksen lapsen kasvattamisesta ja toisena syynä myös sen, että on sanonut olleensa elämässä aina ihmisille se "kakkosvaihtoehto", eli ei ensimmäinen kaveri, jolle soitetaan tai kutsutaan jonnekin ja haluaisi, että olisi kumppanille se ykkösvaihtoehto, eikä joutuisi tilanteeseen, jossa kokisi mustasukkaisuutta huomiosta ja ajasta minun lapseni kanssa, joka on täysin viaton asiaan.
Samoja teemoja, joita aiemmin jo ollaan käsitelty ja siellä ne taustalla kuitenkin pyöri.
Halusi kuitenkin yrittää, kun välitti niin paljon ja todella halusi meidän onnistuvan.

Se oli siinä se.
Olo on täysin tyhjä. Hitto alkuviikosta vielä suunniteltiin tulevaisuutta ja kaikkia menoja ja vieläpä neidin aloitteesta pääosin ja nyt on tilanne, että se ihminen on poistunut mun elämästä.
Ei ole ihmistä, jolle laittaa hyvää yötä-viestiä, ei ole sitä jonka kanssa vain maata sängyllä sanomatta sanaakaan ja silitellä toisiamme.

Ja tiedän, että on liian aikaista kokea kaikki kriisin vaiheita, mutta mua myös samalla pelottaa, että löydänkö mä koskaan sellaista ihmistä, joka aiheuttaa noin voimakkaita tunteita ja hyvää fiilistä ja jolle olla lämmin ja rakastava.
Ja uskaltaako sitä taas ikinä olla niin avoin ja tunteellinen koskaan, jos alkaa pelkäämään sitä, että helvetin isot sydänsurut tästäkin vain seuraa.

 

[Jeffrey]

Oltiin keskusteltu asiasta syvällisesti monta kertaa ja mä oletin, että kaikki olisi ihan hyvin.
Alkuviikosta käytiin kaupungilla kävelemässä käsi kädessä, viestit sisälsi sydämiä perjantaihin asti ja silti se kaikki loppui tänään.
Tänään sitten tuli puhelu, jossa hän kertoi, että ei vain löydä muuta ratkaisua kuin lopettaa tämä juttu.
Syinä oli ne aiemminkin esiin tulleet ajatukset mun lapsesta, lähinnä sen takia, että oli aina kuvitellut saavansa jonkun kanssa ensimmäisen yhteisen lapsen ja sen yhteisen ensimmäisen kokemuksen lapsen kasvattamisesta ja toisena syynä myös sen, että on sanonut olleensa elämässä aina ihmisille se "kakkosvaihtoehto", eli ei ensimmäinen kaveri, jolle soitetaan tai kutsutaan jonnekin ja haluaisi, että olisi kumppanille se ykkösvaihtoehto, eikä joutuisi tilanteeseen, jossa kokisi mustasukkaisuutta huomiosta ja ajasta minun lapseni kanssa, joka on täysin viaton asiaan.
Samoja teemoja, joita aiemmin jo ollaan käsitelty ja siellä ne taustalla kuitenkin pyöri.
Halusi kuitenkin yrittää, kun välitti niin paljon ja todella halusi meidän onnistuvan.

Olen pahoillani puolestasi ja lähetän suunnattomia voimia tämän pettymyksen käsittelyyn. Totean silti tästä ylläolevasta, vittu mitä paskaa.

Lopulta olette kuitenkin tapailleet suhteellisen vähän aikaa. Jos ihminen on mustasukkainen sinun lapsellesi antamasta huomiosta. Uskon, että pidemmän päälle olisit joutunut melkoisiin haasteisiin tämän ihmisen kanssa. Tässäkin ketjussa vilahdellut eksäni oli vähän vastaavasti minulle mustasukkainen ja kiukkuinen kun oli käynyt 5v kummipoikani kanssa hampurilaisella, enkä hänen kanssaan. Ainakin hänen kanssaan tämä oli vain pieni pilkahdus siitä mitä oli myöhemmin tulossa.

Tunteet ovat kuitenkin aina aitoja ja niiden käsittely on ensiarvoisen tärkeää. Toivon sinulle suunnatonta voimaa tämän käsittelyyn. Toivottavasti tällainen kokemus ei heijastu sinun ja lapsesi suhteeseen.

 

[Raimoton]

@king of the jungle joitain ihmisiä ei vain ole luotu tuohon tilanteeseen. Itse en henk. koht. ymmärrä tuota ihmiskansaa, joka on valmis heittämään kaiken hyvän pois, kun ei pystykkään olemaan se lumihiutanen enää. Aina se yksisarvinen ei paras ole.

Meilläkin on tehty hyvinkin selvästi, että lapset ovat molempien edellä, jos mietitään järjestystä. Asiaa helpottaa toki yhteinen lapsi ja se, että oikeasti ollaan se plussavanhempi lapsille.

 

[Surukuku]

...
Se oli siinä se.
...

Teitä ei oltu tarkoitettu toisillenne... ja syykin tuli selväksi.

Pahoitteluni tapahtuneesta ja tsemppiä jatkoon taas yhtä kokemusta rikkaampana!

 

[king of the jungle]

Toivottavasti tällainen kokemus ei heijastu sinun ja lapsesi suhteeseen.

Ei vaikuta. Lapsi on kaikki kaikessa ja tänäänkin sai erityisen ison halauksen, kun tuli taas viikoksi luokseni.

joitain ihmisiä ei vain ole luotu tuohon tilanteeseen. Itse en henk. koht. ymmärrä tuota ihmiskansaa, joka on valmis heittämään kaiken hyvän pois, kun ei pystykkään olemaan se lumihiutanen enää. Aina se yksisarvinen ei paras ole.

Tämähän tuossa eniten sattuukin.
Kyseinen ihminen kehui minua todella usein sellaisena ihmisenä, joita luuli ettei voisi löytyä maailmasta.
Ja teki tunteensa todella selviksi, niin sanoilla kuin teoilla, kuten minäkin hänelle.
Vielä muutama päivä sitten teki meille yhteisen tiedoston, jonne voitiin lisäillä asioita joita tehtäisiin tulevaisuudessa, niin seikkailuina kuin ruoanlaitonkin suhteen.
Vielä pari päivää sitten laittoi ihan randomisti kesken päivän, "Olen ajatellut sua tosi paljon" ja sydämen perään.

Ja sitten yhtäkkiä kaikki loppuukin. Ei minkäänlaisia varoitusmerkkejä tälläisestä, ei käytöksessä, ei viestien tyylissä, ei missään.

Ja sehän tässä juuri sattuukin niin perkeleesti, että jos edes se ei riitä että molemmat välittää toisistaan niin helvetisti, niin mikä riittää?
Jos sitä ollaan "elämän rakkaus", niin miksi se sitten heitetään pois ja ei haluta kuitenkaan yrittää kaikkea sen suhteen, että toimiiko se.

 

[Raimoton]

Tämähän tuossa eniten sattuukin.
Kyseinen ihminen kehui minua todella usein sellaisena ihmisenä, joita luuli ettei voisi löytyä maailmasta.
Ja teki tunteensa todella selviksi, niin sanoilla kuin teoilla, kuten minäkin hänelle.
Vielä muutama päivä sitten teki meille yhteisen tiedoston, jonne voitiin lisäillä asioita joita tehtäisiin tulevaisuudessa, niin seikkailuina kuin ruoanlaitonkin suhteen.
Vielä pari päivää sitten laittoi ihan randomisti kesken päivän, "Olen ajatellut sua tosi paljon" ja sydämen perään.

Ja sitten yhtäkkiä kaikki loppuukin. Ei minkäänlaisia varoitusmerkkejä tälläisestä, ei käytöksessä, ei viestien tyylissä, ei missään.

Ja sehän tässä juuri sattuukin niin perkeleesti, että jos edes se ei riitä että molemmat välittää toisistaan niin helvetisti, niin mikä riittää?
Jos sitä ollaan "elämän rakkaus", niin miksi se sitten heitetään pois ja ei haluta kuitenkaan yrittää kaikkea sen suhteen, että toimiiko se.

Seurasin vähän samantapaista tapausta vierestä aikoinaan. Vaikuttaa, että partnerisi toimi samalla tavalla mitä kaverini. Peitti tuolla tyylillä omia tunteitaan ja sulki ne sinulta johonkin nurkkaan. Kuitenkin haudutteli jatkuvasti tuota itsekseen. Tuolla voi olla pahojakin seurauksia, kun pidättää tuollaista. Se voi tuntua susta, että lävähtää suoraan yllättäen, mutta oikeasti pinnan alla on kytenyt jo ajatuksia.

Toisille lapset on vaikea asia. Tietämättä ihmisestä yhtään sen enempää, niin voi monelle tuntua vaikealta rakastaa sitä plussaa. Ja sellainen jyrsii ihmistä syvältä, kun suunnittelee päässään prinssiä/prinsessaa ja pilvilinnoja. Siihen ei välttämättä muiden lapset mahdu.

Tuntuu varmasti aika paskalta, mutta iloksesi voin kertoa, ettei kaikki ihmiset toimi vastaavalla tavalla. Perheemme on yksi esimerkki.

 

[sambersson]

Ei vaikuta. Lapsi on kaikki kaikessa ja tänäänkin sai erityisen ison halauksen, kun tuli taas viikoksi luokseni.


Tämähän tuossa eniten sattuukin.
Kyseinen ihminen kehui minua todella usein sellaisena ihmisenä, joita luuli ettei voisi löytyä maailmasta.
Ja teki tunteensa todella selviksi, niin sanoilla kuin teoilla, kuten minäkin hänelle.
Vielä muutama päivä sitten teki meille yhteisen tiedoston, jonne voitiin lisäillä asioita joita tehtäisiin tulevaisuudessa, niin seikkailuina kuin ruoanlaitonkin suhteen.
Vielä pari päivää sitten laittoi ihan randomisti kesken päivän, "Olen ajatellut sua tosi paljon" ja sydämen perään.

Ja sitten yhtäkkiä kaikki loppuukin. Ei minkäänlaisia varoitusmerkkejä tälläisestä, ei käytöksessä, ei viestien tyylissä, ei missään.

Ja sehän tässä juuri sattuukin niin perkeleesti, että jos edes se ei riitä että molemmat välittää toisistaan niin helvetisti, niin mikä riittää?
Jos sitä ollaan "elämän rakkaus", niin miksi se sitten heitetään pois ja ei haluta kuitenkaan yrittää kaikkea sen suhteen, että toimiiko se.

Näin lapsettomana näkisin @king of the jungle sen että tämä daami on puntaroinut myös vastuita, joita tulee omaan elämään sinun mukana lapsen muodossa. Onko käynyt mielessä että kyse ei ole pelkästään sinusta ja "teistä" daamin kanssa, vaan siihen liittyy myös lapsi, ex, ex:n vanhemmat, tulemiset, menemiset, lomat yms. mihin ei voi vaikuttaa, asumiset, onko kaksi kämppää vai yksi iso. Kuka maksaa mitäkin. Ei varmasti ole kivaa hypätä tällaiseen kuvioon ja olla varaäitibonustätimitänäitänyton.

Ymmärrän hyvin että daami haluaisi alottaa nollasta kaiken ja rakentaa itsensä alusta asti mukaan. Vaikka kaikki menisi joskus pisin vittua niin voi ainakin syyttää itseään ja omia valintojaan.

Lisäys:

Näin rumasti sanottuna daami punninnut plussat ja miinukset ja todennut itselleen ja lopuksi sinulle että sinun kelkkaan ei kannata hypätä.

 

[Patarouva]

Näin lapsettomana näkisin @king of the jungle sen että tämä daami on puntaroinut myös vastuita, joita tulee omaan elämään sinun mukana lapsen muodossa. Onko käynyt mielessä että kyse ei ole pelkästään sinusta ja "teistä" daamin kanssa, vaan siihen liittyy myös lapsi, ex, ex:n vanhemmat, tulemiset, menemiset, lomat yms. mihin ei voi vaikuttaa, asumiset, onko kaksi kämppää vai yksi iso. Kuka maksaa mitäkin. Ei varmasti ole kivaa hypätä tällaiseen kuvioon ja olla varaäitibonustätimitänäitänyton.

Ymmärrän hyvin että daami haluaisi alottaa nollasta kaiken ja rakentaa itsensä alusta asti mukaan. Vaikka kaikki menisi joskus pisin vittua niin voi ainakin syyttää itseään ja omia valintojaan.

Vaikka eroaminen pahalta tuntuukin, on mielestäni parempi päättää asia nyt kuin kiukutella elämäänsä toiselle sitten arjen koittaessa, kun on rakastumisen huumassa kuvitellut pystyvänsä siihen, mihin ei pystynyt.

En ole ilmeisesti mikään suuri romantikko, koska en ymmärrä näitä yksisarvisia. Uskon, että todellinen yksisarvinen toisesta muodostuu ajan myötä yhdessä olemisen kautta. Todellisuudessa ihminen voisi elää hyvää ja tyydyttävää elämää jonkun muunkin kanssa kuin sen, jonka on ”elämänsä rakkaudeksi” saanut. Tärkeintä mielestäni on jos molemmat ponnistelevat samaan suuntaan niin sieltä voi hioutua jotain pysyvää. Sydänsuruilta ei voi välttyä koskaan, mutta toivoaan ei kannata menettää.

 

[BaronFIN]

Olipa menneellä viikolla varsin mielenkiintoinen kohtaaminen erään daamin kanssa.

Tindermatch siis kyseessä ja daami ei ole kovinkaan viestittelevää sorttia (eikä kaikkien todellakaan tarvitse ollakaan), joten varsin suoraviivaisesti pistin treffiehdotusta kehiin mihin suostuttiin samoin tein.

Torstaina treffit kahvilassa ja kaupunkikävely siihen päälle, perjantaina ulkoilulenkki ja lauantaina ruuanlaittoa yhdessä ja leffailtaa sohvanpohjalla. Ei kuitenkaan mitkään Netflix and chill -tyylin treffit, senkin pervot.

Itse siis fiilistelen ensialkuun sitä kuinka luontevalta toinen tuntuu ja millainen oma olo on toisen läheisyydessä eikä tässä mitään mutinoitavaa, suloinen ihminen ja juttu luisti ilman vaivaannuttavia hiljaisuuksia. Hyvin samanlaiset arvomaailmat ja elämäntilanteet.

Daami toivoo jatkossa hidasta lähestymistä ilman paineita tulevasta ja tämä on itselleni enemmänkin kuin ok. Itse huomasin nauttivani kyseisen ihmisen seurasta ja läheisyydestä oikein paljonkin ja nyt onkin hankalaa pohtia hyvää tasapainoa kohti tulevaa.

Kiva tunne taas pitkästä aikaa.

 

[king of the jungle]

Näin lapsettomana näkisin @king of the jungle sen että tämä daami on puntaroinut myös vastuita, joita tulee omaan elämään sinun mukana lapsen muodossa. Onko käynyt mielessä että kyse ei ole pelkästään sinusta ja "teistä" daamin kanssa, vaan siihen liittyy myös lapsi, ex, ex:n vanhemmat, tulemiset, menemiset, lomat yms. mihin ei voi vaikuttaa, asumiset, onko kaksi kämppää vai yksi iso. Kuka maksaa mitäkin. Ei varmasti ole kivaa hypätä tällaiseen kuvioon ja olla varaäitibonustätimitänäitänyton.

Ymmärrän hyvin että daami haluaisi alottaa nollasta kaiken ja rakentaa itsensä alusta asti mukaan. Vaikka kaikki menisi joskus pisin vittua niin voi ainakin syyttää itseään ja omia valintojaan.

Lisäys:

Näin rumasti sanottuna daami punninnut plussat ja miinukset ja todennut itselleen ja lopuksi sinulle että sinun kelkkaan ei kannata hypätä.

Kiitos viestistä. Tämä auttoi avaamaan myös taas paremmin itselleni tätä asiaa.

Totta kai olen miettinyt asiaa myös noilta kaikilta kannoilta, mutta sekin on myös totta, että sitä on aika mahdoton objektiivisesti tutkia ja miettiä. Itse kun olet vielä sokeana rakkaudesta ja uskot, että kaikki saadaan järjestymään ja onhan sekin fakta, että tämä on itselleni paljon helpompi tilanne, kun lapsi on minun ja se oma sopeutuminen asiaan on paljon pienempää.
Ne lapseen liittyvät asiat on rutiinia ja "itsestäänselvyyksiä", mutta vaatii toiselta paljon uhrauksia, niin ajallisesti, hermollisesti kuin elämänsuunnittelunkin suhteen.

Ehkä tässä itse eniten oirelenkin nyt sen kanssa, että kaikki tämä muutos tuli vain niin älyttömän äkkiä.
Onhan se hänellä varmasti kuprunnut pinnan alla siellä ja peitellyt asiaa ja ehkä yrittänyt sivuuttaakin ja vain nauttia hetkistä kanssani.
Muutama päivä ennen eroilmoitusta kertoi kaikista mitä oli meille suunnitellut tekemistä tulevaisuuteen ja jaettiin ideoita kivoista ideoista ja pari päivää siitä kaikki onkin ohi.
Tuntuu vaan jotenkin niin karulta stopilta, mutta tuskinpa sellainen hidas hiipuminen ja rivienvälistä asioiden lukeminen, ettei kaikki ole hyvin, olisi tuskin järjelle hyvää tehnyt sekään...

Ehkä tässä myös oirehtii sitä, että kun lapsi on sen vuoroviikoin minulla ja alitajuisesti tietää, että kun parin vuoden päästä hyppää kouluelämään ja ei voi kahdessa eri koulussa käydä (asuu äitinsä kanssa eri paikkakunnalla), niin oma roolini muuttuu viikonloppuisäksi/ joka toista viikonloppua.
Eli tavallaan sulla ei ole lasta koko aikaa, mutta sulla ei myöskään ole sitä ihmistä, jonka kanssa olisit ollut valmis rakentamaan koko tulevaisuuden.

 

[Fiftie]

Näin lapsettomana näkisin @king of the jungle sen että tämä daami on puntaroinut myös vastuita, joita tulee omaan elämään sinun mukana lapsen muodossa. Onko käynyt mielessä että kyse ei ole pelkästään sinusta ja "teistä" daamin kanssa, vaan siihen liittyy myös lapsi, ex, ex:n vanhemmat, tulemiset, menemiset, lomat yms. mihin ei voi vaikuttaa, asumiset, onko kaksi kämppää vai yksi iso. Kuka maksaa mitäkin. Ei varmasti ole kivaa hypätä tällaiseen kuvioon ja olla varaäitibonustätimitänäitänyton.

Ymmärrän hyvin että daami haluaisi alottaa nollasta kaiken ja rakentaa itsensä alusta asti mukaan. Vaikka kaikki menisi joskus pisin vittua niin voi ainakin syyttää itseään ja omia valintojaan.

Lisäys:

Näin rumasti sanottuna daami punninnut plussat ja miinukset ja todennut itselleen ja lopuksi sinulle että sinun kelkkaan ei kannata hypätä.

Näin lapsettomana yhtään ketään syyttämättä mietin, että tässä tapauksessa nainen on tiennyt et miehellä on lapsi ja suurin osa ainakin ymmärtää, että lapsi menee parisuhteen edelle. Eli onko vain alussa tunteen antanut viedä eikä sisäistänyt tätä lapsiasiaa? Luulisi, että ihminen jolle lapsi on ongelma(sukupuolesta riippumatta) ei edes lähtisi lapsellisen ihmisen kelkkaan.

 

[sambersson]

Näin lapsettomana yhtään ketään syyttämättä mietin, että tässä tapauksessa nainen on tiennyt et miehellä on lapsi ja suurin osa ainakin ymmärtää, että lapsi menee parisuhteen edelle. Eli onko vain alussa tunteen antanut viedä eikä sisäistänyt tätä lapsiasiaa? Luulisi, että ihminen jolle lapsi on ongelma(sukupuolesta riippumatta) ei edes lähtisi lapsellisen ihmisen kelkkaan.

Siihen mieheenhän tämä daami tutustui/ihastui. Ei siihen lapseen. Jos on ollut epävarmuutta miltä tuntuu olla ”yyhoon” kanssa, niin tässähän on klassinen tutustuminen tapahtunut eikä ilmeisesti tuntenut asiaa sitten kuitenkaan omakseen. Tottakai lapsi tulee vanhemmilleen ykkösenä aina, mutta daami ei välttämättä ollut valmis tai edes halunnut ottaa suojiinsa toisen naisen kupeiden hedelmää. Saatikka niitä vastuita mitä lapseen tulee ilman oikeuksia.

Kaikki sympatiat @king of the jungle todellakin, turhaa jäädä pitkäksi aikaa märehtimään. Paskoja hommia kertakaikkiaan.

 

[Raimoton]

@BaronFIN ettei vain daami pyörittäisi jotain huumekartellia tai jotain. Kuulostaa liian hyvältä. Neuvon pitämään varasi ja seuraamaan minkä arvosta pinkkaa ja viivaa löytyy.

Onnea onneesi kuitenkin!

 

[WarWas]

@BaronFIN ettei vain daami pyörittäisi jotain huumekartellia tai jotain. Kuulostaa liian hyvältä. Neuvon pitämään varasi ja seuraamaan minkä arvosta pinkkaa ja viivaa löytyy.

Onnea onneesi kuitenkin!

Saanko kysyä suoraan, että WTF?

 

[444]

Saanko kysyä suoraan, että WTF?

Suattaapi olla hyymöriä.

 

[WarWas]

Suattaapi olla hyymöriä.

PAskaa jos on ja ite paskahuumorin espertiivinä tiedän mikä on paskaa. no se tästä OT:sta ja voit olla oikeassa.