Naisasiat

[BOL]

Myös ajatus ulkomaan alasarjoista on alkanut käydä mielessä. Siellä markkina-arvo olisi aivan erilainen. Joko Kaakkois-Aasian tai Etelä-Amerikan kaukaloihin.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Harkitsetko muuttamista ulkomaille työn perässä? Vai suunnitteletko lomaperäistä scoutting-reissua? Vai harkitsetko mahdollisesti ulkomaisen agentin, eli suomeksi sanottuna jonkun treffiaplikaation käyttämistä?

 

[1313]

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Harkitsetko muuttamista ulkomaille työn perässä? Vai suunnitteletko lomaperäistä scoutting-reissua? Vai harkitsetko mahdollisesti ulkomaisen agentin, eli suomeksi sanottuna jonkun treffiaplikaation käyttämistä?

Mitään tarkkaa suunnitelmaa ei ole. Vain potentiaalisia suuntaviivoja. Puhutaan lähinnä kahdesta jälkimmäisestä.

Lisäksi tuttavapiirissä on kontakteja ainakin Etelä-Amerikan suuntaan.

 

[Virveliä kainaloon]

Kauden jälkeen nämä maajoukkuetapahtumat voivat olla ihan hyviä, jos vaan energia riittää pitkän sarjan jälkeen. Näissä karkeloissa on kosolti ulkomaalaisia tarkkailijoita ja hyvä esiintyminen saattaa poikia rahakkaan sopimuksen isompiin sarjoihin.

Runkosarjan aikana maajoukkuetapahtumat ja lainasiirrot muihin seuroihin esim. loukkaantumisia paikkaamaan saattavat sotkea ketjukemioita.

 

[Torsti]

Oma eläkesoppari purettiin yhteisymmärryksessä parisen vuotta sitten. Siinä vapailla vedin omatoimista, kehitin heikkouksia, vahvistin vahvuuksia. Siitä vuoden pätkäsopimuksella paikallisvastustajan riveihin antamaan näyttöjä ja lopulta kesäkaudella oman kylän tuttu seura löi isolla rahalla toistaiseksi voimassa olevaa tiskiin. Syyskaudella on tullut niin vahvaa menestystä, että kapteenin natsoja on ruvettu väläyttelemään.

Vaikea kuvitellakaan tällä hetkellä, että jonkun toisen pelipaitaa päälle enää pukisi

 

[Rick Rother]

Omasta majutason komennuksesta alkaa olla kymmenen vuotta, vaikka iällä ei vielä ollakkaan pilattu. La Liga seura oli sattui samaan paikkaan pidemmälle ulkomaan leiritykselle kanssani.

Homma kaatui sitten siihen, että olin kuitenkin enemmän jääkiekkomiehiä, kun seura tosiaan pelasi jalkapalloa. Myös rakkaille siskoille ja hyville veljille tuli ilmi, että distanssia tuli sitten liikaa. Seura pysyi La Ligassa ja minä Suomessa.

Se oli kuitenkin ihana kokemus, joka vieläkin joskus tuo kaipuun rintaan. Asetti ehkä myös jotain standardeja, joista ei pidemmän päälle ole ollut välttämättä hyötyä. Sen jälkeen nimittäin on ollut vain muutama try-out ja niistäkin vain pari on johtaneet neuvotteluihin, jotka taas eivät ole johtaneet sopimukseen.

 

[Iisoppi]

Mä jotenkin arvostan tuota parisuhteen muokkaamisesta jääkiekkoon. Yritin tehdä tuon itsekin nyt...

Itse aloitin lupaavana junnupelaajana. Ura tuntui aukeavan helposti. Näytöt oli ihan hyvät. Sitten joku ylemmän tason jyrä ajoi minut pahoin ja ura tyssäsi täysin. Toivuin omasta mielestäni hyvin ja yhtäkkiä oli tarjolla paperia hyvältä vaikuttavaan seuraan. Otin sen vastaan epäröimättä. Niin upea diili oli kyseessä. Jossain vaiheessa jotain vain meni pahasti pieleen. Kaikesta yrittämisestä huolimatta minun panos ei ollut tarpeeksi. Minut rääkättiin ihan loppuun niin fyysisesti kuin henkisesti. Yritin uskoa kuitenkin että sopimus oli ok. Tuli syytöksiä toiseen seuraan pelaamisesta ja kurinpalautuksia. Onneksi tajusin purkaa sopimuksen vaikka se ei ollut helppoa.

Jonkin aikaa kuntoitin itseäni. Olin tyytyväinen tuloksiin. Sitten olin vapaa agentti. Pelasin siellä missä huvitti ja yleensä omilla säännöillä. Välillä oli pientä sopimuksen hajua ilmassa mutta koskaan en ollut tyytyväinen. Ajattelin että vedän freelancerina niin pitkään kun on tarjontaa. Mutta yhtäkkiä tulikin tilanne että piti harkita pidempää sopparia. Tarjoaja oli vanha tunnettu seura joka aiemmin oli vain seurannut minua sivusta. Sopimusta ei kaikista hyvistä näytöistä huolimatta tullut kun seura oli kiinni aiemmassa sopimuksessa (vaikka luuli siitä irtoutuneen).

Olin edelleen vapaa agentti ja pelasin siellä missä huvitti hyvää korvausta vastaan yleensä. Mutta eräänä iltana, yhden illan näyttöjen takia, minulle tarjottiin pidempää sopparia. Kaikista harkkapeleistä huolimatta se jäi vain jotenkin pöydälle ja neuvottelut jäätyivät. Ja jatkoin vapaana agenttina ja pelasin omilla ehdoilla. Kärsin myös (vakavasta) loukkaantumisesta ja ajattelin että ura on tässä.

Mutta yllättäin esiin astui joukkue jonka kanssa olin jo aiemmin neuvotellut mutta neuvottelut jäätyivät. Nyt minut oltiin valmis ottamaan ruotuun kunhan loukkaantumiset on historiaa. Sen tietenkin lupasin (ilman suurempaa tietoa). Nyt olen pelannut joukkueessa yli kymmenen vuotta. Ura ei ole ollut ihan huippu (on ollut loukkaantumisia) mutta se ei johdu joukkueesta vaan minusta. Joukkue on ollut hienosti mukana ja tukenut minua hyvin loukkaantumishetkillä. Soppari toistaiseks voimassa oleva. Joten tällä hetkellä yritän pelata ilman painetta ja välttää loukaantumista.
Onneksi ketjukaverien kanssa on ollut hyvä pelata ja he tukevat minua ettei tulisi loukkaantumiskierteitä. Juuri nyt on saatu ketjukavereiden kanssa peli hyvään uomaan. On ollut kiva pelata ja tulostakin tulee. Kiitos heille...

Edit. Tämä olisi varmaan miesasiat- ketjua mutta kirjoitin tämän tänne muiden tämän ketjun kirjoittajien inspiroimana.

 

[444]

@Breeze Harbour älä etsi. Löydät paremmin. Idea siis että ole sinut itsesi kanssa ja käyttäydy sen mukaisesti ulkona liikkuessa. Joku löytää sinut. Ja oikeasti nimimerkillä eka oikea kunnon suhde 29v (samana vuonna kun täytin 30).

”Jos lähden rakkautta etsimään, olen varma se ei vastaan tuu. Mut jos lähden vaan elämään, niin saatan joskus rakastuu. Ja uskon, et asiat tapahtuu. Ja sen huomaa, kun jokin suuri eteen astuu.”
Näinhän se on. Mulla avioeron jälkeinen mullistus tapahtui kypsässä 37 vuoden iässä, kun olin lopettanut etsimisen ja päättänyt elää vain ja ainoastaan omilla ehdoillani. Alkoi olla jopa kysyntää; asia jota ei ollut oikeastaan koskaan aiemmin tapahtunut. Eli tinderit ja tönderit huitvittuun puhelimesta ja etsimään korkeintaan omaa itseään.

 

[Breeze Harbour]

”Jos lähden rakkautta etsimään, olen varma se ei vastaan tuu. Mut jos lähden vaan elämään, niin saatan joskus rakastuu. Ja uskon, et asiat tapahtuu. Ja sen huomaa, kun jokin suuri eteen astuu.”
Näinhän se on. Mulla avioeron jälkeinen mullistus tapahtui kypsässä 37 vuoden iässä, kun olin lopettanut etsimisen ja päättänyt elää vain ja ainoastaan omilla ehdoillani. Alkoi olla jopa kysyntää; asia jota ei ollut oikeastaan koskaan aiemmin tapahtunut. Eli tinderit ja tönderit huitvittuun puhelimesta ja etsimään korkeintaan omaa itseään.

Noh, kyllähän se Tinderi osalle tuottaa hedelmää. Ystäväni nimenomaan löysi kumppaninsa sieltä vaikka taisi jo aiemmin manata sen huonoksi sovellukseksi :)

Ajattelin kyl tinderiä kokeilla itsekin, mutta ei mulla ole mitään odotusarvoa ole että se kumppani löytyisi juuri sieltä. Sattumien summa sen oikean löytyminen aina lopulta on, käytti sitten deittisovelluksia tai deittaili "luomuna".

En usko että tinderiä kokeilemalla mitään kuitenkaan menetän? Luultavasti vähintäänkin sitä kautta olisi mahdollista saada ainakin treffikokemusta, jota mulla ei liiaksi ole ja tutustua samanhenkisiin ihmisiin.

Toki ei siinä, voihan se elämänkumppani löytyä vaikka bussista, baarireissulta tai lätkäpelistä. Ajattelin kuitenkin tinderiä edes kokeilla koska miksi ei?

PS. Nuo Haloo Helsingin lyriikat joita siteerasit kuuluu omiin suosikkeihin ko. yhtyeeltä :)

 

[douppi]

Sellanen kevyt miesten puolustuspuhe, kun mietin että mikähän siinä on, kun naisilta niin helposti puuttuu se suodatin, mitä sanoa suhteissa ääneen ja mitä ei. Aika vähän kavereiden kans jaksetaan suhteista höpistä (ja ehkä ihan hyväkin niin), mut viimeaikoina tullut esiin se yks yhdistävä piirre esiin suhteissa. Naiset lataavat pienissäkin riidoissa kaiken tiskiin ääneen hyvin matalalla kynnyksellä, kun miehet sanovat ehkä 1/4 niistä. Aika rajusti täytyy pinnan palaa että 100% lähtee toiseen suuntaan. Puhdistavaa ja tekee suhteille hyvää? No ei tee, kunnolla kun toista loukkaa ja käydään syvissä vesissä usein, niin väitän että huonoa tekee pidemmänpäälle.

Voisivat naiset miettiä vähän sitä, että onko oikeasti tarpeen sanoa aina kaikki, vai voisiko pitää terveellä tavalla joku järki siinä mitä lataa ja mitä ei. Toki jos on pakko ja aihetta riittävästi niin antaa palaa. Mutta ei kannata jälkeenpäin voivotella miksi kommunikaatio heikkenee, tai miksi miehet välttelee riitelemistä. Miksiköhän.

 

[TuH0]

Itse olen myös pelaaja, joka on kehittynyt vähän myöhemmällä iällä. En ole koskaan ollut mikään huippulupaus, mutta olen aina omannut vahvan työmoraalin. Varaustilaisuudessa minut huudettiin neljännellä kierroksella ja onnekseni seura kuului ehdottomasti contender-kategoriaan. Seura kertoi olleensa vaikuttunut minun nöyrästä asenteesta, itsevarmuudesta, sekä selkeistä näkemyksistä itsensä kehittämisessä. Paikka ylhäällä aukesi lopulta harjoitusleirillä vahvojen näyttöjen ansiosta ja toisaalta omat vahvuudet sopivat hyvin täyttämään seuran tarpeita.

Työnteko ei kuitenkaan ole loppunut millään kaudella ja joukkueen taktiikoita ja pelikuvioita on pyritty edelleen kehittämään. Tätä ovat helpottaneet myös valmennukselta saadut selkeät ohjeet ja molemminpuolinen avoin vuorovaikutus odotuksista toisiaan kohtaan. Vuosien varrella on muodostunut yhteinen käsitys siitä, miten peliä pelataan, mikä on vankistanut myös luottamusta eri osapuolten välillä. Samalla oma rooli on täsmentynyt kokonaisuuden kannalta ja olen saanut huomata, miten itsestänikin on kehittynyt varma, hyvin peliä lukeva ja avaava all-around puolustaja.

Yhdessä tehty työ ei ole mennyt hukkaan ja tämän astisen uran kohokohtana on ehdottomasti peräkkäiset back-to-back Stanley Cup voitot. Henkilökohtaiset palkinnot ovat yleensä menneet sivusuun, mutta toisaalta olen aina ollut pelaaja, jolle joukkueen menestys on tärkeintä. Tällä hetkellä seuran kanssa on tehty niin sanottu eläkeläissopimus, joka toivottavasti kaiken hyvin mennessä päättyy siihen, että paita nousee hallin kattoon. Ajattelen, että tämä ei kuitenkaan saa olla itsestäänselvyys, vaan oma panos joukkueen pelissä pitää osoittaa jokapäiväisessä tekemisessä sopimuksen loppuun asti.

Kannustan kaikkia kehittämään itseään pelaajana ja miettimään niitä prinsiippejä, joiden mukaan haluaa peliä pelata. Sitten kun palaset loksahtaa kohdilleen, niin menestystä voi tulla yllättäenkin. Markkinoilla on aina seuroja, joiden omat lupaukset eivät ole kehittyneet toivotulla tavalla, mikä avaa mahdollisuuksia myös kaikille varaamattomille lupauksille. Ja toisaalta niitä contendereita, jotka eivät lupaavasta rungosta huolimatta ole vielä cup-voittoja onnistunut saamaan. Silloin nämä voittamisenkulttuuria omaavat veteraanit voi olla juuri sitä, mitä seura etsii. Aina voi saada uuden mahdollisuuden, mutta ilmaiseksi ja täysin omilla ehdoilla ei koskaan tule voittamaan mitään.

Mennään vaan rohkeasti eteenpäin.

 

[Pekko Pelikaani]

Sellanen kevyt miesten puolustuspuhe, kun mietin että mikähän siinä on kun naisilta niin helposti puuttuu se suodatin, mitä sanoa suhteissa ääneen ja mitä ei. Aika vähän vähän kavereiden kans jaksetaan suhteista höpistä (ja ehkä ihan hyväkin niin), mut viimeaikoina tullut esiin se yks yhdistävä piirre esiin suhteissa. Naiset lataavat pienissäkin riidoissa kaiken tiskiin ääneen hyvin matalalla kynnyksellä, kun miehet sanovat ehkä 1/4 niistä. Aika rajusti täytyy pinnan palaa että 100% lähtee toiseen suuntaan. Puhdistavaa ja tekee suhteilla hyvää? No ei, kunnolla kun toista loukkaa ja käydään syvissä vesissä usein, niin väitän että huonoa tekee pidemmänpäälle.

Voisivat naiset miettiä vähän sitä, että onko oikeasti tarpeen sanoa aina kaikki, vai voisiko pitää terveellä tavalla joku järki siinä mitä lataa ja mitä ei. Toki jos on pakko ja aihetta riittävästi niin antaa palaa. Mutta ei kannata jälkeenpäin voivotella miksi kommunikaatio heikkenee tai miehet välttelee riitelemistä. Miksiköhän.

Olen tässä elämäni aikana päätynyt kyllä aivan samaan päätelmään. Naisilla on kyllä todella matala kynnys ladata ns täyslaidallinen. Silloin tulee helposti kaikkk henkilökohtaisuudetkin. Itse pyrin riidellessä aina ja joka kerta pitämään poissa toisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin iskeminen. Niihin kajoaminen on minusta sen verran ns ”pyhä” aihe alue että niihin en iske. Niillä saa/saisi todella pahaa jälkeä aikaan…syvällisiä traumoja. Ne on niitä ehkä nykytermein strategisia ja taktisia ydinaseita.

 

[douppi]

Olen tässä elämäni aikana päätynyt kyllä aivan samaan päätelmään. Naisilla on kyllä todella matala kynnys ladata ns täyslaidallinen. Silloin tulee helposti kaikkk henkilökohtaisuudetkin. Itse pyrin riidellessä aina ja joka kerta pitämään poissa toisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin iskeminen. Niihin kajoaminen on minusta sen verran ns ”pyhä” aihe alue että niihin en iske. Niillä saa/saisi todella pahaa jälkeä aikaan…syvällisiä traumoja. Ne on niitä ehkä nykytermein strategisia ja taktisia ydinaseita.

Näin se on, hyvin sanottu. Se voi olla joku ns. luonnon tekemä oikku ja sukupuolten välinen ero, ja toki vaan kolikon toisen puolen näkymä, mut että esimerkkejä ja kokemuksia samasta asiasta on paljon, ettei nyt ainakaan pelkkää kuvitelmaa. Harva nyt kauhean järkevän ehkä riidoissa on, siltikin vaikea ymmärtää halua vetää niihin kauttarantain kaikkea puolisosta ja koko elämästä johonkin riitaan ja paisuttaa asioita överiksi. Eihän sitä toista fyysisestikään lyö (toivottavasti) ni miksi henkisesti hakkaaminen ois tosiaan sen sallitumpaa. Eipä mitenkään.

 

[L. Öysä]

Voisivat naiset miettiä vähän sitä, että onko oikeasti tarpeen sanoa aina kaikki, vai voisiko pitää terveellä tavalla joku järki siinä mitä lataa ja mitä ei. Toki jos on pakko ja aihetta riittävästi niin antaa palaa. Mutta ei kannata jälkeenpäin voivotella miksi kommunikaatio heikkenee tai miehet välttelee riitelemistä. Miksiköhän.

Ei voi kuin olla samaa mieltä. Riitelyn pitäisi olla parisuhteessa turvallista ja luvallista. Harvoin riita tyhjästä syntyy ja oikein käytettynä uskoakseni hyvä väline asioiden edistämiseen ja keskusteluyhteyden luomiseen. Nalkutus, henkilökohtaisuudet jne taasen tuhoavat keskusteluyhteyden ja helposti sitä molemmat vain kaivautuvat syvemmille omiin poteroihinsa ja sama homma jatkuu. Toinen nalkuttaa ja toinen välttelee.

 

[BOL]

Mitään tarkkaa suunnitelmaa ei ole. Vain potentiaalisia suuntaviivoja. Puhutaan lähinnä kahdesta jälkimmäisestä.

Lisäksi tuttavapiirissä on kontakteja ainakin Etelä-Amerikan suuntaan.

Ihan mielenkiinnosta, minkä pohjalle olet ajatellut "perustaa" parisuhteen ulkkarin kanssa? Äläkä ota kysymystä nyt mitenkään henkilökohtaisesti, koska se ei ole sellaiseksi tarkoitettu, vaan mua kiinnostaa enemmän tämä "ilmiö", missä oletettavasti elämää jo nähnyt länkkäri hakemalla hakee itselleen kumppania maista, missä elämä on kaikin puolin hyvin erilaista ja taloudellinen epäsuhta on usein ihan valtava. Onko se ihan ok, että oman ja perheen taloudellisen aseman parantaminen on aika usein se kaikkein suurin motivaattori löytää ulkomaalainen kumppani.

Näissä ulkomaisissa treffipalveluissa on aika monta sudenkuoppaa, mihin rakkautta etsivä voi pudota. Niissä voi mennä paitsi rahat, myös sydän särkyä isosti. Ei ainakaan kannata liian sinisilmäinen olla.

 

[Raimoton]

Näissä ulkomaisissa treffipalveluissa on aika monta sudenkuoppaa, mihin rakkautta etsivä voi pudota. Niissä voi mennä paitsi rahat, myös sydän särkyä isosti. Ei ainakaan kannata liian sinisilmäinen olla.

Eroaako tämä jotenkin kotimaisesta treffailusta?

 

[BOL]

Eroaako tämä jotenkin kotimaisesta treffailusta?

Lähtökohtaisesti eroaa. Suomessa naiset nyt eivät kuitenkaan ihan samassa mittakaavassa etsi itselleen ja perheelleen ensisijaisesti elättäjää. Toki niitäkin löytyy, mutta täällä elintasoerot nyt eivät siltikään ole keskimäärin niin suuria kuin käsittelyn kohteena olevissa suhteissa.

 

[Raimoton]

Lähtökohtaisesti eroaa. Suomessa naiset nyt eivät kuitenkaan ihan samassa mittakaavassa etsi itselleen ja perheelleen ensisijaisesti elättäjää. Toki niitäkin löytyy, mutta täällä elintasoerot nyt eivät siltikään ole keskimäärin niin suuria kuin käsittelyn kohteena olevissa suhteissa.

Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että parisuhteessa menee yleensä rahat, henki ja terveys.

 

[vetti]

Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että parisuhteessa menee yleensä rahat, henki ja terveys.

En tiedä millaisissa parisuhteissa olet ollut, mutta yhtään parisuhdetta ei minulla ole ollut missä nuo olisi mennyt. Edes epäonnistuneissa.

 

[Patarouva]

Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että parisuhteessa menee yleensä rahat, henki ja terveys.

Jos parisuhteessa menee henki niin kyllä kai ne lähinnä ovat äärimmäisen väkivaltaisia suhteita, joissa lopulta toinen on laudoissa ja toinen on raudoissa. Toki joskus ne päättyvät niinkin, että molemmat ovat laudoissa.

 

[Raimoton]

Henki lähtee hengellisesti, eli mielenterveys järkkyy. Elkää ny nii kirjaimellisesti.

 

[1313]

Ihan mielenkiinnosta, minkä pohjalle olet ajatellut "perustaa" parisuhteen ulkkarin kanssa? Äläkä ota kysymystä nyt mitenkään henkilökohtaisesti, koska se ei ole sellaiseksi tarkoitettu, vaan mua kiinnostaa enemmän tämä "ilmiö", missä oletettavasti elämää jo nähnyt länkkäri hakemalla hakee itselleen kumppania maista, missä elämä on kaikin puolin hyvin erilaista ja taloudellinen epäsuhta on usein ihan valtava. Onko se ihan ok, että oman ja perheen taloudellisen aseman parantaminen on aika usein se kaikkein suurin motivaattori löytää ulkomaalainen kumppani.

Näissä ulkomaisissa treffipalveluissa on aika monta sudenkuoppaa, mihin rakkautta etsivä voi pudota. Niissä voi mennä paitsi rahat, myös sydän särkyä isosti. Ei ainakaan kannata liian sinisilmäinen olla.

Ymmärrän, että asia herättää joissakuissa epäilyksiä.

Voidaan toki kysyä, jos tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden saada parempi ja turvatumpi elämä, niin onko se väärin? Sama kuvio tapahtuu ihan länsimaiden sisälläkin ja on ylipäätään vähäistä merkittävämpi tekijä parin muodostuksessa. Eteläisen Amerikan maiden suunnalla voin myös turvautua tuttavien apuun taustojen selvittämisessä, niin ei ihan pelkkien sovellusten varassa tarvitse olla.

Ja kun en Ihan vielä haluaisi heittää kirvestä kaivoonkaan ja sanoa, että sellainen elämä, tulipas lusittua.

Tästä pystyy myös melko vaivattomasti rakentamaan tällaiselle kuviolle mielessään positiivisen yhteiskunnallisen merkityksen aikana, jolloin julkisuudessa puhutaan tarvittavasta maahanmuutosta ja suomalaisten vähäisestä lisääntymisestä.

Enkä sano, että tämä tulee olemaan valittu linja, mutta on vain realismia tajuta, että kansainväliset kentät on paljon laajempi ja potentiaalisempi markkina.

 

[rpeez]

Voidaan toki kysyä, jos tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden saada parempi ja turvatumpi elämä, niin onko se väärin? Sama kuvio tapahtuu ihan länsimaiden sisälläkin ja on ylipäätään vähäistä merkittävämpi tekijä parin muodostuksessa. Eteläisen Amerikan maiden suunnalla voin myös turvautua tuttavien apuun taustojen selvittämisessä, niin ei ihan pelkkien sovellusten varassa tarvitse olla.

Ja kun en Ihan vielä haluaisi heittää kirvestä kaivoonkaan ja sanoa, että sellainen elämä, tulipas lusittua.

Pidän ideasta lähteä merta edemmän kalaan ja tutustumaan ulkomaalaisiin planeetan toiselta puoliskolta. Hitto, lähtisin itsekin jos olisin nuorempi ja parisuhdetilanne eri.

Mutta lähtökohta jossa sitouttaa toisen mukaan pysyvään parisuhteeseen taloudellisten syiden ollessa korostetussa merkityksessä, ellei jopa ainoassa, kuulostaa todella huonolta ajatukselta. Eikös se ole vain prostituutionlaji?

Mutta ennenkaikkea, miten voi luottaa ihmiseen, joka on kanssasi rahan takia?

Ei, pyrkisin asumaan jossain maassa kauemmin, ehkä töitä tehden, ja tutustumaan sitä kautta ihmisiin luonnollista tietä. Lyhyet hauskanpitosuhteet varmaan menisi lomareissuillakin.

 

[Rick Rother]

Pitikö se sitten alkaa futariksi ja lähteä La Ligaan? Kieltä pitäisi hinkata ehkä puoli vuotta, mutta työt voisi aloittaa ehkä englannilla jossain konsulttitoimistossa.

Vaalea viikinki tulee. Oikein Rurik. Soittelis Black Diamondille ja katsoisi vieläkö meillä on kipinää ja jos on, niin kantaako. Se on sentään tuomari ja kaikkea. Pääsiäiskulkueisiin en lähde, siihen vedetään raja. ¡Mierda!

En tiedä. Tietyllä tavalla diggaan kulttuurista ja tykkään niistä ihmisistä. On se kuitenkin melko lapsellistakin menoa verrattuna suomalaiseen menoon. Itsekästä, säätämistä, selittämistä ja draamaa. Katsokaa Serranon perhettä. Ei heitä kauas.

No anoppi olisi ainakin taso Lucia.

 

[Snakster]

En osaa ketään neuvoa, mutta joitain näkökulmia eri kulttuurista olevan kanssa parisuhteessa olemisesta osaan ehkä esittää. Oma taustani tässä asiassa on siis se, että vuonna 1999 tuli nuorehkona sinkkumiehenä lähdettyä vuodeksi Etelä-Amerikkaan ja vaikken sinänsä mitenkään vakavalla mielellä ollut haku päällä, niin ajattelin kyllä, että eiköhän sitä vuoden aikana jotain sutinaa synny. Emme asuneet Etelä-Amerikassa samassa maassa ja kohtaaminen oli monenlaisten sattumien summa, joten mihinkään tiiviiseen seurusteluun ei aluksi ollut mahdollisuutta ja ennen Suomeen asettumista oli monenlaista etäsuhdetta jopa sellaiset pari vuotta. Suomeen asettuminen ei ollut toisen osapuolen näkökulmasta tietenkään kovin yksinkertaista johtuen sellaisista ilmeisistä syistä kuin esimerkiksi kieli, ilmasto, pimeys ja ihmisten jähmeys. Kaikesta tästä kylläkin selvittiin ja asiaa tietysti helpotti se, että itse tunnen hyvin hänen kotimaansa kulttuurin ja kotona puhuttiin käytännössä pelkkää espanjaa. Suhde päättyi vajaa vuosi sitten eroon ja jälkikäteen ajateltuna voi olla, että osa hankaluuksista saattoi olla sellaisia, että kulttuurierot vahvistivat niitä, mutta ei meidän eromme kulttuurieroista pohjimmiltaan johtunut. Enemmän nyt jälkikäteen ajattelen, että on ollut aikamoinen rikkaus, että olen saanut elää kahden kulttuurin arkea ja lapset ovat kasvaneet aidosti kaksikielisiksi ja kahden kulttuurin ihmisiksi. Säännöllisesti on tullut reissailtua myös perheenä Etelä-Amerikassa ja kyllä tuo kulttuuri on iso osa minua ja identiteettiäni varmasti koko loppuelämän ajan.

En kuitenkaan usko, että mikään juttu toimii niin, että hakemalla hakee jostain tietystä maasta tai kulttuurista itselleen kumppania. Kun maailmalla kulkee, voi kipinä syttyä, mutta eihän se rakkaus hakemalla löydy, tai ainakin voi olla vaikea löytää tasa-arvoista suhdetta, joka on kaikille osapuolille aidosti tyydyttävä. Ja sitten kun sellaisen suhteen löytää, niin kiinnostavia juttuja toisesta kulttuurista olevan ihmisen kanssa eläessä tulee eteen, mutta myös monenlaisia ristiriitoja ratkaistavaksi. Enemmän ihmissuhteissa kuitenkin vaikuttaa muut tekijät kuin kulttuuritausta ja vaikka joku arvomaailma voi olla osin kulttuuristakin kiinni, niin enemmän siinä muut asiat kuitenkin painavat kuin kulttuuritausta. Yhteisen kielen osaaminen on minusta keskeinen menestystekijä ja kyllä meillä tosi tärkeää oli se, että toinen sai vieraassa maassa asuessaan kuitenkin puhua omaa äidinkieltään, jota minäkin hallitsen hyvin. Käytännössähän meillä loppujen lopuksi oli kolmekin yhteistä kieltä, mutta kyllä me tiukasti pysyttelimme kahdestaan ja omalla porukalla ollessa espanjassa.

 

[1313]

Pidän ideasta lähteä merta edemmän kalaan ja tutustumaan ulkomaalaisiin planeetan toiselta puoliskolta. Hitto, lähtisin itsekin jos olisin nuorempi ja parisuhdetilanne eri.

Mutta lähtökohta jossa sitouttaa toisen mukaan pysyvään parisuhteeseen taloudellisten syiden ollessa korostetussa merkityksessä, ellei jopa ainoassa, kuulostaa todella huonolta ajatukselta. Eikös se ole vain prostituutionlaji?

Mutta ennenkaikkea, miten voi luottaa ihmiseen, joka on kanssasi rahan takia?

Ei, pyrkisin asumaan jossain maassa kauemmin, ehkä töitä tehden, ja tutustumaan sitä kautta ihmisiin luonnollista tietä. Lyhyet hauskanpitosuhteet varmaan menisi lomareissuillakin.

Vastaan vain niin, että näen ihmisestä nopeasti millä mielellä hän on liikkeellä.

Ja mainittua prostituution lajia esiintyy länsimaissa, mutta ehkä se ymmärretään hienostuneempana muotona. Miksi missit haluaa änäri-jätkän, miksi miljonääreillä on ylipäätään mimosaa ympärillä pyörimässä pitkäksi jonoksi asti jne.

Jos tässä iässä haluaa kilpailla hedelmällisillä naismarkkinoilla, pitää olla jotain, millä erottua. Ja tarvittaessa etsiä uusia markkinoita.