En osaa ketään neuvoa, mutta joitain näkökulmia eri kulttuurista olevan kanssa parisuhteessa olemisesta osaan ehkä esittää. Oma taustani tässä asiassa on siis se, että vuonna 1999 tuli nuorehkona sinkkumiehenä lähdettyä vuodeksi Etelä-Amerikkaan ja vaikken sinänsä mitenkään vakavalla mielellä ollut haku päällä, niin ajattelin kyllä, että eiköhän sitä vuoden aikana jotain sutinaa synny. Emme asuneet Etelä-Amerikassa samassa maassa ja kohtaaminen oli monenlaisten sattumien summa, joten mihinkään tiiviiseen seurusteluun ei aluksi ollut mahdollisuutta ja ennen Suomeen asettumista oli monenlaista etäsuhdetta jopa sellaiset pari vuotta. Suomeen asettuminen ei ollut toisen osapuolen näkökulmasta tietenkään kovin yksinkertaista johtuen sellaisista ilmeisistä syistä kuin esimerkiksi kieli, ilmasto, pimeys ja ihmisten jähmeys. Kaikesta tästä kylläkin selvittiin ja asiaa tietysti helpotti se, että itse tunnen hyvin hänen kotimaansa kulttuurin ja kotona puhuttiin käytännössä pelkkää espanjaa. Suhde päättyi vajaa vuosi sitten eroon ja jälkikäteen ajateltuna voi olla, että osa hankaluuksista saattoi olla sellaisia, että kulttuurierot vahvistivat niitä, mutta ei meidän eromme kulttuurieroista pohjimmiltaan johtunut. Enemmän nyt jälkikäteen ajattelen, että on ollut aikamoinen rikkaus, että olen saanut elää kahden kulttuurin arkea ja lapset ovat kasvaneet aidosti kaksikielisiksi ja kahden kulttuurin ihmisiksi. Säännöllisesti on tullut reissailtua myös perheenä Etelä-Amerikassa ja kyllä tuo kulttuuri on iso osa minua ja identiteettiäni varmasti koko loppuelämän ajan.
En kuitenkaan usko, että mikään juttu toimii niin, että hakemalla hakee jostain tietystä maasta tai kulttuurista itselleen kumppania. Kun maailmalla kulkee, voi kipinä syttyä, mutta eihän se rakkaus hakemalla löydy, tai ainakin voi olla vaikea löytää tasa-arvoista suhdetta, joka on kaikille osapuolille aidosti tyydyttävä. Ja sitten kun sellaisen suhteen löytää, niin kiinnostavia juttuja toisesta kulttuurista olevan ihmisen kanssa eläessä tulee eteen, mutta myös monenlaisia ristiriitoja ratkaistavaksi. Enemmän ihmissuhteissa kuitenkin vaikuttaa muut tekijät kuin kulttuuritausta ja vaikka joku arvomaailma voi olla osin kulttuuristakin kiinni, niin enemmän siinä muut asiat kuitenkin painavat kuin kulttuuritausta. Yhteisen kielen osaaminen on minusta keskeinen menestystekijä ja kyllä meillä tosi tärkeää oli se, että toinen sai vieraassa maassa asuessaan kuitenkin puhua omaa äidinkieltään, jota minäkin hallitsen hyvin. Käytännössähän meillä loppujen lopuksi oli kolmekin yhteistä kieltä, mutta kyllä me tiukasti pysyttelimme kahdestaan ja omalla porukalla ollessa espanjassa.
