Ei saatana, ei saatana, ei saatana. Nyt on pakko rauhoittua.
Pari viikkoa jutellut Tinderissä erään tyypin kanssa. Viestejä vaihdeltiin varmaan lähemmäs sata ja käytiin kaikki läpi toisistamme. Tässä tulee se pieni riski, että kun liikaa viestittelee ennen näkemistä, niin jääkö ensinäkemiselle mitään "selvitettävää" toisesta ja onko jopa riski, että jutut loppuvat tavallaan kesken.
Itse olen sosiaalisesti kyllä todella lahjakas, mutta en mäkään osaa kantaa keskustelua kunnolla, jos vastapuoli ei tarjoa materiaalia tai mitään tarttumapintaa. No, nämä huolet olivat turhia.
Eilen oli sitten se päivä kun nähtiin. Heti kun neiti astui autooni, se hymy ja ilo meni ihan mun ihon läpi.
Se livenä näkeminen oli vaan hienoa jatkumoa niille meidän keskusteluille, eikä mitään huolta etteikö juttu luistaisi. Jutut lensi, huumori lensi, molemmat selvästi nautti toistensa seurasta.
Nelisen tuntia siinä treffailtiin, syötiin, käytiin keilaamassa jne. Aika vain riensi ja oli fiilis, että sitä ei oikeasti haluaisi ollaan missään muualla juuri nyt, kuin siinä.
Lopuksi sitten vielä vaihdettiin numerot ja suudelmat ja täydellinen ilta oli siinä.
Kotiin kun ajelin, niin kehon läpi meni vain sellainen lämmin ja hyvä fiilis.
Mä olen käynyt tässä parin vuoden aikana kymmenillä treffeillä, käytännössä jokaisen kanssa on ollut kivaa ja jäänyt fiilis, että nämä on kivoja ja hyviä tyyppejä.
Mutta ihan vain pari kertaa on jäänyt se fiilis, että mä ihan oikeasti haluan nähdä tämän ihmisen uudestaan ja valmis raivaamaan tilaa ja aikaa siihen.
Ja tämän neidin kohdalle tuli se fiilis, että mä olisin ihan valmis näkemään vaikka heti seuraavana aamuna, ihan poikkeuksellinen tunne.
Käytän myös mielessäni sellaista mittaria, että viihtyisinkö tai huokuuko tästä ihmisestä sellainen, että mä viihtyisin hänen kanssaan makaamalla sohvalla tekemättä mitään.
Tästä ihmisestä huokuu sellainen ja se on taas todella harvinainen fiilis.
Nyt on kyllä hyvä fiilis. Innolla ja uteliaana eteenpäin, että miten tämä tästä rakentuu.
P.S. Ihan niinkin pieni, mikroskooppinen asia, mutta kun yleensä me miehet ei juurikaan kehuja saada, niin se jää päähän.
Neiti totesi jossain kohtaa vaan, että "Sulla on kyllä tosi upea hymy".
Pieni kehu, mutta etenkin näin miehenä kun niitä aika harvoin saa kuulla, niin nuo jää mieleen pitkäksi aikaa.
Joten naiset, jos luette tätä. Kehukaa niitä miehiä!
Naisille kehut ulkonäöstä, vaatteista, tuoksusta on varmaan jopa osalle hyvinkin arkipäiväistä, mutta voin luvata, että miehet kuulevat niitä äärimmäisen harvoin, jos koskaan ja ne jäävät kyllä mieleen muunakin kuin sellaisina yleisinä kohteliaisuuksina.