Naisasiat

[Freya]

No sain aikoinani oman puolisoni tulemaan katsomaan Fifthy shades of greytä. Ajattelin että oli sen verran iso uhraus, etten kehdannut pihdatakkaan.

 

[Redimor]

No sain aikoinani oman puolisoni tulemaan katsomaan Fifthy shades of greytä. Ajattelin että oli sen verran iso uhraus, etten kehdannut pihdatakkaan.

Ei kuitenkaan saanut sytykkeitä uusille innostuksille elokuvasta?

 

[Iisoppi]

Nuorempana tuollaisia uhrauksia saattaa tehdä. Tein minäkin yhdesti, olin jotain 24 v, kun menin naisen kanssa katsomaan Bridget Jonesin.

Tein minäkin aikoinaan "uhrauksen" kun menin poikaystäväni kanssa katsomaan Wanted-elokuvan. Oli kyllä jotenkin outo ja sekava leffa...
Että toimii tämä ns. toisinkin päin. ;-)

Wanted (vuoden 2008 elokuva) – Wikipedia

fi.m.wikipedia.org

 

[Freya]

Ei kuitenkaan saanut sytykkeitä uusille innostuksille elokuvasta?

Ei tainnut syttyä mikään muu kuin se, että mun ehdottomat elokuvat oli hetken aikaa boikotissa.

 

[mjr]

Minulle suhde ja avioliitto lasten äidin kanssa oli se klisee, elämäni rakkaus - siis en mitenkään haikaile takaisin, se homma poltti itsensä huolella loppuun, kirkkaalla liekillä. Mutta nyt ei ole mitään halua minnekään edes vähän sinne päin. Toivuttuani olen alkanut tapailemaan naisia, mutta huolellisen kevyissä merkeissä. Ei huvita enää sitoutua yhtään vähän edes alusta.

 

[Nikkef]

Kokemuksia, vertaistukea tai mitä lienen haen tällä kirjoituksellain. Ei oo yhtään kenelle puhua.
Naimisissa olen, lapset 15 ja 17 toinen erityislapsi. Muija ei kiinnosta enää yhtään, ei huolehdi itsestää, lihonut kymmeniä kiloja muuttunut siis hyvin epäviehättäväksi omiin silmiin. Yli 20 v yhdessä. Elämä kotia ja työtä. Lähes aina jomman kumman oltava tuon erityisen vuoksi himassa.
Nyt oon tavannut kivan naisen, tapailtu, kahviteltu, viestitellään ja soittelemme. Aikalailla himokas olen häntä kohtaan ja varmaan tässä kesän aikana pääsen himojeni kohteen ottamaankin syliini. Jännittää ja pelottaa ja kaikki tuntemukset ovat nyt läsnä. Mitä tästä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä seuraa?

 

[Creed Bratton]

@Nikkef varmaankin ero, joka tuskin kovin yhteistyössä sujuu. Toki jos koet, että nykyinen parisuhde on anyway tiensä päässä niin muuttaako se mitään? Oletteko nykyisen puolisosi kanssa keskustelleet mihin tilaan suhde on päässyt?

Omalla kohdalla toivoisin sen eron tapahtuvan ensin ennen uutta suhdetta tai mitään pettämisiä, mutta meitähän on moneen junaan.

 

[Spire]

Kokemuksia, vertaistukea tai mitä lienen haen tällä kirjoituksellain. Ei oo yhtään kenelle puhua.
Naimisissa olen, lapset 15 ja 17 toinen erityislapsi. Muija ei kiinnosta enää yhtään, ei huolehdi itsestää, lihonut kymmeniä kiloja muuttunut siis hyvin epäviehättäväksi omiin silmiin. Yli 20 v yhdessä. Elämä kotia ja työtä. Lähes aina jomman kumman oltava tuon erityisen vuoksi himassa.
Nyt oon tavannut kivan naisen, tapailtu, kahviteltu, viestitellään ja soittelemme. Aikalailla himokas olen häntä kohtaan ja varmaan tässä kesän aikana pääsen himojeni kohteen ottamaankin syliini. Jännittää ja pelottaa ja kaikki tuntemukset ovat nyt läsnä. Mitä tästä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä seuraa?

Mitä seuraa pettämisestä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa? Tietänet varmaan itsekin vastauksen. Surullista kun asiat menevät tuohon jamaan, varmaan oletkin jo puhunut hänelle inhostasi lihomista kohtaan? Tai en tiedä onko hyvä idea ottaa asiaa puheeksi niin että nyt se kismet vittuun ja lenkille. Nämä ovat vaikeita asioita, mutta mitä menetettävää olisi 100% suorassa puheessa enää. Ainakin siinä olisi enemmän munaa kuin salasuhteessa.

Mutta en olekaan samassa tilanteessa niin helppo huudella.

 

[Pekko Pelikaani]

Kokemuksia, vertaistukea tai mitä lienen haen tällä kirjoituksellain. Ei oo yhtään kenelle puhua.
Naimisissa olen, lapset 15 ja 17 toinen erityislapsi. Muija ei kiinnosta enää yhtään, ei huolehdi itsestää, lihonut kymmeniä kiloja muuttunut siis hyvin epäviehättäväksi omiin silmiin. Yli 20 v yhdessä. Elämä kotia ja työtä. Lähes aina jomman kumman oltava tuon erityisen vuoksi himassa.
Nyt oon tavannut kivan naisen, tapailtu, kahviteltu, viestitellään ja soittelemme. Aikalailla himokas olen häntä kohtaan ja varmaan tässä kesän aikana pääsen himojeni kohteen ottamaankin syliini. Jännittää ja pelottaa ja kaikki tuntemukset ovat nyt läsnä. Mitä tästä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä seuraa?

Ainakin todennäköisesti hyvin riitaisa ero. Itse en ainakaan arvosta yhtään tuollaista tapaa toimia…edellinen suhde pitää hoitaa maaliin ennen kuin uutta aloitetaan.
Nyt sitten ns kaivat munat esiin ja puhut asiat selväksi nykyisen puolisosi kanssa. Sen jälkeen joko jatkatte yhdessä tai lähdette erisuuntiin mutta sen verran pitää mieheltä löytyä selkärankaa että nykyinen suhde hoidetaan loppuun ennen kuin uuteen hypätään.
Kiitos ja anteeksi suorapuheisuuteni.

 

[WildCore]

Ihan pelkästään lasten takia kannattaisi saada ero tapahtumaan rauhaisasti. Vaikkei pieniä enää olekkaan, niin on se silti lapsille aina järkytys, kun vanhemmat eroaa.

 

[Fiftie]

@Nikkef Ei nyt saatanassa ainakaan mitään selän takana touhuamista! Jos ei nainen enää miellytä, niin kerrot rehellisesti et haluat erota. Sitten teet mitä lystäät.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kokemuksia, vertaistukea tai mitä lienen haen tällä kirjoituksellain. Ei oo yhtään kenelle puhua.
Naimisissa olen, lapset 15 ja 17 toinen erityislapsi. Muija ei kiinnosta enää yhtään, ei huolehdi itsestää, lihonut kymmeniä kiloja muuttunut siis hyvin epäviehättäväksi omiin silmiin. Yli 20 v yhdessä. Elämä kotia ja työtä. Lähes aina jomman kumman oltava tuon erityisen vuoksi himassa.
Nyt oon tavannut kivan naisen, tapailtu, kahviteltu, viestitellään ja soittelemme. Aikalailla himokas olen häntä kohtaan ja varmaan tässä kesän aikana pääsen himojeni kohteen ottamaankin syliini. Jännittää ja pelottaa ja kaikki tuntemukset ovat nyt läsnä. Mitä tästä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä seuraa?

Rapiat 20 vuotta yhdessä on pitkä aika. Jos kumpikaan (oletan näin) ei ole enää aikoihin jaksanut panostaa suhteeseenne, niin en usko, että vaimosikaan on enää satasella tyytyväinen nykytilanteeseen. Sehän voi olla myös niin päin, ettei vaimosikaan koe enää sinua kovin kiinnostavaksi ja suhdettanne ainakaan parisuhdemielessä tarpeelliseksi. Ei olisi kummoinen yllätys, jos vaimoasi ei kiinnosta huolehtia itsestään osittain siitä syystä, ettei hän koe saavansa kotona arvostusta, eikä sellaista huomiota, jota hän suhteessa ehkä toivoisi. Siksi sinun kannattaisi ottaa kissa pöydälle ja kysyä vaimoltasi, onko teillä enää yhteisiä lapsianne ja samaa postiosoitetta enempää yhteistä. Olisit voinut tietysti hoitaa tuon keskustelun jo ajat sitten, mutta nyt kannattaisi jo kiirehtiä, koska sinulla alkaa huomio siirtyä jo suhteenne ulkopuolelle.

Tämä keskustelu kannattaa käydä avoimesti ja kumpikin toista kuunnellen, mutta en silti sekoittaisi tähän keskusteluun uutta viestittelykumppaniasi. On turha pahoittaa vaimosi mieltä tuolla asialla. Sen sijaan sinun on syytä miettiä sitäkin ehkä epätodennäköistä vaihtoehtoa etukäteen, olisitko sittenkin valmis jatkamaan vaimosi kanssa, jos häneltä kuitenkin löytyisi aitoa tahtoa tehdä jotakin suhteenne eteen. Jos taas sinulta ei löydy tällaista tahtoa keskustelujenne jälkeenkään, niin neuvoisin sinua tekemään eropäätöksen. On turha jatkaa epätyydyttävässä avioliitossa, jos kiinnostusta korjata asioita ei ole enää minkään vertaa.

Tuollainen vieraan naisen kanssa tapailu ja viestittely ei myöskään osoita sinulta kummoistakaan arvostusta ja kunnioitusta vaimoasi kohtaan. Sinun kannattaakin kysyä itseltäsi jo ennen tuota keskusteluanne, voisitko vielä kunnioittaa ja arvostaa vaimoasi vaimona ja parisuhteen osapuolena, vai olisiko parempi osoittaa kunnioitusta ja arvostusta ex-puolisona ja yhteisten lastenne isänä. Tämä vaimosi kanssa keskustelu on sikäli tärkeä juttu, että mikäli päädytte eroon, niin on tietenkin järkevää edistää sopuisaa eroa, ja tuo keskustelu on osa sitä. Onhan teillä yhteiset lapsetkin. Riidat ja rettelöt kannattaa kiertää jos mahdollista, se on parempi kaikille.

 

[Raimoton]

Kokemuksia, vertaistukea tai mitä lienen haen tällä kirjoituksellain. Ei oo yhtään kenelle puhua.
Naimisissa olen, lapset 15 ja 17 toinen erityislapsi. Muija ei kiinnosta enää yhtään, ei huolehdi itsestää, lihonut kymmeniä kiloja muuttunut siis hyvin epäviehättäväksi omiin silmiin. Yli 20 v yhdessä. Elämä kotia ja työtä. Lähes aina jomman kumman oltava tuon erityisen vuoksi himassa.
Nyt oon tavannut kivan naisen, tapailtu, kahviteltu, viestitellään ja soittelemme. Aikalailla himokas olen häntä kohtaan ja varmaan tässä kesän aikana pääsen himojeni kohteen ottamaankin syliini. Jännittää ja pelottaa ja kaikki tuntemukset ovat nyt läsnä. Mitä tästä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä seuraa?

Tuossa seurannut sivusta yhden pariskunnan parisuhteen tilaa. Pitkä suhde, lapsiakin mukana yms. Niin sanotusti koko paketti. Homma vissiin täysin lopahtanutta ja molemmat tekee vähän mitä lystää. Sen verran vieraampia, etten kehtaa mennä suoraan sanomaan, että isot aikuiset ihmiset, lopettakaa ja jatkakaa elämää.

Sinun tapausta lukiessa, jopa halveksun tyyliä. Tai tyyliähän ei ole, jossei voi ihmiselle 20v. jälkeen sanoa asioita suoraan. Osapuolet tulevat noissa tilanteissa varmasti loukkaantumaan, mutta onhan selän takana suhmurointi ilman selvää ja aikuismaista keskustelua, ihan perseestä.

Helpoimmalla pääset kun kerrot asiat julki samantien. Ei tule sitten jälkikäteenkään yllätyksenä selän takana touhuumiset. Vituiks jo meni.

 

[Nelfor]

Vaikka allekirjoitan pitkälti kaikki kriittiset kommentit ja neuvot mitä @Nikkef on tässä muilta käyttäjiltä saanut, niin mielestäni silti on menty vähän turhan tiukalle linjalle. Kaveri on kuitenkin jo valmiiksi vaikeassa ja monimutkaisessa tilanteessa, jossa toki tiukkaan sävyyn annetut neuvot ovat usein paikallaan, niin varmasti tarvitsee myös tukea ja ymmärrystä.

20 vuotta yhdessä on pitkä aika. Jos täällä jaetaan neuvoja omien vastaavien kokemusten pohjalta, niin siinäkään ei kannata liikaa vetää mutkia suoriksi, koska tässä on kyseessä täysin eri ihmiset ja muilla ei ole tietoa siitä, mitä kaikkea tähän parisuhteeseen ja perhe-elämään on mahtunut. Jos taas jaetaan tiukkaan sävyyn neuvoja ilman omakohtaista kokemusta vastaavasta pitkästä liitosta, johon liittyy lapsiakin, niin sitä suuremmalla syyllä olisi hyvä olla varovainen neuvojen suhteen, mikäli haluaa oikeasti olla avuksi.

Noin pitkän suhteen aikana ehtii tapahtua yhtä jos toistakin ja suhde on todennäköisesti hyvin hiljalleen ajautunut huonoon suuntaan, jolloin siihen saattaa herätä jopa vähän yhtäkkisesti, että tässä ei taidakaan olla kaikki kunnossa. Kommunikaatio puolison kanssa on voinut mennä puolivahingossa nihkeäksi ja sen korjaaminen ei ole helppoa. Ei välttämättä tiedä yhtään mitä toinen ajattelee ja perheen hajottaminen tuntuu pahalta, vaikka tietääkin sen olevan oikea ratkaisu.

Tässä ei kuitenkaan ole ilmeisesti menty fyysisen pettämisen puolelle, jolloin tilanne ei ole järkyttävän vakava. Toki nyt olisi aihetta selvittää asiat vaimon kanssa ennen kuin toinen suhde etenee pidemmälle, koska tuskin kuitenkaan haluat aiheuttaa ylimääräistä kipua vaimollesi. Helppoa se ei ole, mutta se on sellaista laastarin pois repimistä, että tuntuu hetken pahalta, jonka jälkeen kaikki voi mennä paljon parempaan suuntaan, jos homma hoidetaan asiallisesti. Jos toinen suhde menisi pidemmälle ja vaimon kanssa ei käy asioita läpi, niin sitä vaikeammaksi koko loppuelämä menee.

Tilanne vaikuttaa kuitenkin siltä, että et voi enää odottaa, vaan asiat on selvitettävä nyt. Odottamisesta ei seuraa mitään hyvää kenenkään kannalta.

 

[Knox]

Tuossa seurannut sivusta yhden pariskunnan parisuhteen tilaa. Pitkä suhde, lapsiakin mukana yms. Niin sanotusti koko paketti. Homma vissiin täysin lopahtanutta ja molemmat tekee vähän mitä lystää. Sen verran vieraampia, etten kehtaa mennä suoraan sanomaan, että isot aikuiset ihmiset, lopettakaa ja jatkakaa elämää.

Hyvällä kaverilla on tällainen tilanne, tai no erona on se, että kaverini tekee mitä lystää ja hänen puolisonsa odottaa kiltisti kotona. Olen tästä ihan suoraan sanonut, että vois sitä sen verran olla mies ja lyödä homman poikki kotona, eikä nussia kaikkea mikä liikkuu. Tuohan on tikittävä aikapommi, jossain vaiheessa se räjähtää käsiin ja sitten luvassa on varsin mukava ero.

Mitä alkuperäiseen aiheeseen tulee, niin kyllä noin pitkän suhteen jälkeen vaimosi ansaitsee kunniakkaamman lopetuksen suhteelle. Ero käyntiin ja sen jälkeen sitten uusien daamien perään.

 

[Raimoton]

Nyt oon tavannut kivan naisen, tapailtu, kahviteltu, viestitellään ja soittelemme. Aikalailla himokas olen häntä kohtaan ja varmaan tässä kesän aikana pääsen himojeni kohteen ottamaankin syliini.

Tässä ei kuitenkaan ole ilmeisesti menty fyysisen pettämisen puolelle, jolloin tilanne ei ole järkyttävän vakava.

@Nelfor ihan fiksukin näkemys vähän vastavirtaan, mutta jotenkin tämä nousi silmille. Onko fyysinen pettäminen sitten se raja? Mielestäni jo alkuperäisen viestin tyylinen kanssakäyminen parisuhde statuksen ollessa varattu, toisen kanssa on sitä pahemman luokan pettämistä, vaikkei fyysiseksi olisi vielä mennyt. Varsinkin vielä toisen selän takana.

 

[Nelfor]

@Nelfor ihan fiksukin näkemys vähän vastavirtaan, mutta jotenkin tämä nousi silmille. Onko fyysinen pettäminen sitten se raja? Mielestäni jo alkuperäisen viestin tyylinen kanssakäyminen parisuhde statuksen ollessa varattu, toisen kanssa on sitä pahemman luokan pettämistä, vaikkei fyysiseksi olisi vielä mennyt. Varsinkin vielä toisen selän takana.

No siis tuossa ei avattu sitä millaista tuo viestinvaihto on ollut. Periaatteessa kyse voi olla lähtökohtaisesti kaverillisesta viestinvaihdosta, joka on alkanut muuttumaan vakavammaksi.

Mutta ainakin itse koen, että kommunikoimisen tasolle jäänyt pettäminen (tai sellaiseksi tulkittavissa oleva kanssakäyminen) ei ole pahinta pettämistä. Sitä tekee aika iso osa parisuhteessa olevista jollain tasolla, joko tahallisesti tai jopa osittain huomaamattaan.

Tietysti jokainen kokee nämä omalla tavallaan. Joillekin fyysinen pettäminen on pahinta ja toisille ei. Joka tapauksessa nyt ei saatu juurikaan tietoa tuon viestinvaihdon sävystä, kestosta ja etenemisestä. Juuri tämän vuoksi lähtisin aika maltillisesti tuomitsemaan tuota, jos ei tarkempaa tietoa ole saatavilla.

 

[Raimoton]

No siis tuossa ei avattu sitä millaista tuo viestinvaihto on ollut. Periaatteessa kyse voi olla lähtökohtaisesti kaverillisesta viestinvaihdosta, joka on alkanut muuttumaan vakavammaksi.

Mutta ainakin itse koen, että kommunikoimisen tasolle jäänyt pettäminen (tai sellaiseksi tulkittavissa oleva kanssakäyminen) ei ole pahinta pettämistä. Sitä tekee aika iso osa parisuhteessa olevista jollain tasolla, joko tahallisesti tai jopa osittain huomaamattaan.

Tietysti jokainen kokee nämä omalla tavallaan. Joillekin fyysinen pettäminen on pahinta ja toisille ei. Joka tapauksessa nyt ei saatu juurikaan tietoa tuon viestinvaihdon sävystä, kestosta ja etenemisestä. Juuri tämän vuoksi lähtisin aika maltillisesti tuomitsemaan tuota, jos ei tarkempaa tietoa ole saatavilla.

"Himojeni kohteen tapailu" imo kertonee tarpeeksi. No nää on näitä. Lopulta voidaan vaan arvuutella. Toistaiseksi.

Jos omassa suhteessa olisin tuo rupsahtanut ja tietämätön osapuoli, niin kyllä tapailu/viestittely toisen miehen kanssa selän takana olisi sellainen niitti, ettei puhumiset jälkikäteen auttaisi.

 

[Nelfor]

"Himojeni kohteen tapailu" imo kertonee tarpeeksi. No nää on näitä. Lopulta voidaan vaan arvuutella. Toistaiseksi.

Jos omassa suhteessa olisin tuo rupsahtanut ja tietämätön osapuoli, niin kyllä tapailu/viestittely toisen miehen kanssa selän takana olisi sellainen niitti, ettei puhumiset jälkikäteen auttaisi.

Tuo mainitsemasi sitaatti kertoo toiselle osapuolelle syntyneistä tunteista, ei sen enempää.

Sen allekirjoitan toki, että kyllä tuollainen tapailu ja viestittely selän takana on melkolailla anteeksiantamatonta, eli tuskin voisin "uhrin" asemassa jatkaa enää suhdetta kuitenkaan, mutta toisaalta jos siihen olisi liittynyt myös fyysistä pettämistä, niin olisi tilanne silti vielä paljon pahempi. Ero näkyy ehkä siinä, että voisinko olla suhteen päättymisen jälkeen hyvissä väleissä pettäjän kanssa.

Mutta tuollaista selän takana viestittelyä tapahtuu tosiaan aika paljon. Usein se voi johtaa ihan siihenkin, että ymmärtää olevansa tälläkin hetkellä oikean henkilön kanssa, eikä siitä synny mitään sen enempää.

Yritän olla katsomatta näitä asioita liian mustavalkoisesti, kun suhteiden kiemurat ovat aina monimutkaisia.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sen allekirjoitan toki, että kyllä tuollainen tapailu ja viestittely selän takana on melkolailla anteeksiantamatonta, eli tuskin voisin "uhrin" asemassa jatkaa enää suhdetta kuitenkaan, mutta toisaalta jos siihen olisi liittynyt myös fyysistä pettämistä, niin olisi tilanne silti vielä paljon pahempi. Ero näkyy ehkä siinä, että voisinko olla suhteen päättymisen jälkeen hyvissä väleissä pettäjän kanssa.

Mutta tuollaista selän takana viestittelyä tapahtuu tosiaan aika paljon. Usein se voi johtaa ihan siihenkin, että ymmärtää olevansa tälläkin hetkellä oikean henkilön kanssa, eikä siitä synny mitään sen enempää.

Ihmisten soisi puhuvan suhteessa toisilleen tarpeistaan ja odotuksistaan. Yksi vaikea mutta ei mitenkään harvinainen tilanne on se, jossa yksi osapuoli tai molemmat kokevat kiinnostuksen fyysistä seksiä kohtaan tutun kumppanin kanssa jokseenkin lopahtaneen. Keskustelunaihe on erittäin sensitiivinen ja henkilökohtainen, mutta asia ei juuri korjaannu sen enempää toiveajattelulla kuin vaikenemisellakaan.

Yksi ratkaisuvaihtoehto näissä jutuissa on se, että pidetään yhteinen koti ja asutaan samassa paikassa, tehdään enemmän tai vähemmän asioita yhdessä, mutta seksin kumpikin hakee jostakin muualta. Tunnen ihmisiä, jotka ovat päätyneet tällaiseen ratkaisuun, tai itse asiassa tiedän omasta ympäristöstäni tasan kaksi tällaista pariskuntaa, ja vahvasti epäilen joillakin muillakin olevan jotain tämän suuntaisia järjestelyjä. Kyse voi myös olla nykymuodin mukaisesta avoimesta suhteesta, jossa pariskunnalla saattaa olla keskinäistäkin seksielämää, mutta sitä on joidenkin pelisääntöjen mukaan muidenkin kanssa. Yhden läheisesti tuntemani vanhemman pariskunnan kohdalla käsitykseni on se, ettei kahdenkeskeistä seksuaalista kanssakäymistä ole varmaan ollut ainakaan 15-20 vuoteen, mutta ei heiltä silti ole seksi loppunut. Niin vain kuitenkin asuvat yhdessä ja tekevätkin jotain yhdessä.

Vaikeaa asiassa on juuri se, miten tuollaisen tilanteen äärelle tullaan, ja miten jonkinlaiseen tyydyttävään ratkaisuun päädytään. Kun sopiva ratkaisu ja yhteisymmärrys on löytynyt, niin siitä se kai lähtee menemään jos on lähteäkseen. Monelle seksin ja läheisyysasioiden uudelleensuuntaamisesta puhuminenkin on yksinkertaisesti liikaa, kun oma arvomaailma ja käsitys parisuhteesta eivät vain mahdollista tuollaista. En siis missään tapauksessa arvostele tässä ketään, perinteinen ja selkeän sitoutuneesti yksiavioinen suhtautumistapa on oikea valinta kun se on aidosti ja tietoisesti näin. Voi olla siis toisinkin jos siltä tuntuu, mutta ensin pitää tietää mitä haluaa tai ei ainakaan halua, ja sitten pitää pystyä puhumaan ja sopimaan.

Kumppanin selän takana uuden suhteen junaileminen on tietysti heikkoa toimintaa. Siinä tulee helposti ryssineeksi sekä vanhan että uuden suhteen. Silti ihmiset tekevät usein jotakin tuollaista. On vaan todella vaikeaa puhua ikävistä asioista suoraan ihmiselle, jonka on tuntenut vaikka yli 20 vuotta, ja jonka kanssa on yhteisiä lapsia.

Tottakai jokainen parisuhde ja avioliitto on omanlaisensa, kun kaikilla ihmisillä on omat tarpeensa ja pariskunnilla toisiaan yhdistävät ja erottavat tekijänsä. Tämän vuoksi on, kuten edellä @Nelfor sanoit, parempi olla katsomatta toisten asioita ulkopuolelta kovin mustavalkoisesti. Moni hankala asia olisi kuitenkin joko korjattu kuntoon tai ratkaistu jollakin siivolla tavalla, jos asioista olisi vain puhuttu ja sovittu aikanaan.

 

[BaronFIN]

Tuli nyt pistettyä piste nykyiselle hieman yli vuoden kestäneelle seurustelusuhteelle. Päällimmäinen tunne on pettymys omaan itseeni, en omasta mielestäni saanut missään vaiheessa tyydyttävästi sovitettua omaa vanhaa elämääni (lapsia) yhteen uuden elämäni (kumppani odotukset syventyvästä parisuhteesta) kanssa vaan koin olevani puristuksissa kahden maailman välissä aina laiminlyöden jotakuta.

Kyllä tästä puhuttiin seurustelukumppanini kanssa ja aina kuitenkin päädyttiin alkupisteeseen kipuilemaan, missä joko toin lapsiani liian vähän tai liikaa mukaan yhdessä olemiseen.

Ehkäpä nyt olisi vain hyvä pitää aikaa ihan vain itseni kanssa ja unohtaa naisasiat. En halua tehdä valintoja lasteni ja seurustelukumppanin välillä ja saada siitä sitten paskaa palkaksi.

Kummallisesti naiset tuntuu muuttuvan alun ”en etsi mitään vakavaa” -ihmisistä kuitenkin parisuhde-ihmisiksi, joille kuitenkin on tärkeää saada ulkoinen status ”olen parisuhteessa” -tilaan.

Harmitus; tuskin tuollaista yksisarvista tulee enää vastaan.

 

[Czescku]

14.4. tapasin baarissa naisen joka kysyi "voinks mä tulla sun luo yöks". Oli neljä yötä jo silloin. Pistin siskolleni silloin viestin että nyt tapasin täydellisen naisen. Juhannuksena siskokin hänet tapasi ja oli samaa mieltä. Yli 8v yksin asunut tässä (lapset toki osan ajasta täällä) mutta enpä asu enää. Joskus (no toinen kerta minulle näin 46v) sitä vain tietää kun oikea osuu kohdalle niin sitten ei aikailla.

 

[nummenkallio]

14.4. tapasin baarissa naisen joka kysyi "voinks mä tulla sun luo yöks". Oli neljä yötä jo silloin. Pistin siskolleni silloin viestin että nyt tapasin täydellisen naisen. Juhannuksena siskokin hänet tapasi ja oli samaa mieltä. Yli 8v yksin asunut tässä (lapset toki osan ajasta täällä) mutta enpä asu enää. Joskus (no toinen kerta minulle näin 46v) sitä vain tietää kun oikea osuu kohdalle niin sitten ei aikailla.

Minäkin olen huomannut, ettei siinä aikailtu. Mutta hieno juttu. Ei rakkautta pidä hidastella. Se on parasta juuri niin!

 

[Surukuku]

14.4. tapasin baarissa naisen joka kysyi "voinks mä tulla sun luo yöks". Oli neljä yötä jo silloin. Pistin siskolleni silloin viestin että nyt tapasin täydellisen naisen. Juhannuksena siskokin hänet tapasi ja oli samaa mieltä. Yli 8v yksin asunut tässä (lapset toki osan ajasta täällä) mutta enpä asu enää. Joskus (no toinen kerta minulle näin 46v) sitä vain tietää kun oikea osuu kohdalle niin sitten ei aikailla.

Minulla/meillä asiat eivät edenneet noin nopeasti tällä toisella kerralla, ja välimatkaakin meillä oli alkuun liki parisataa kilsaa, mikä olikin varmasti yksi tärkeä elementti suhteen rauhalliselle kypsymiselle. Kuitenkin, siinä kuukausien kuluessa tapailutahti kiihtyi pikkuhiljaa ja sitten kerran, yksin kotona ollessani, havahduin kuuntelemaan radiosta Jani Wickholmin kappaletta Kaikki muuttuu, varsinkin sen kertosäettä (ja sen keskimmäistä lausetta):

"Elämä liikkuu ei se voi seisahtua
Kaikki muuttuu mutta antaa sen muuttua mä
Tajusin tänään että rakastan sua
Vielä eilen luulin ettei mikään liikuta mua
Jos se muuttuu niin antaa sen muuttua"

Se oli siinä sitten... insinöörikin ymmärsi...
Nyt ollaan oltu yhdessä liki 15 vuotta ja ensi vuonna jo kymmenvuotishääpäiväkin.

 

[BaronFIN]

Tuli nyt pistettyä piste nykyiselle hieman yli vuoden kestäneelle seurustelusuhteelle. Päällimmäinen tunne on pettymys omaan itseeni, en omasta mielestäni saanut missään vaiheessa tyydyttävästi sovitettua omaa vanhaa elämääni (lapsia) yhteen uuden elämäni (kumppani odotukset syventyvästä parisuhteesta) kanssa vaan koin olevani puristuksissa kahden maailman välissä aina laiminlyöden jotakuta.

Kyllä tästä puhuttiin seurustelukumppanini kanssa ja aina kuitenkin päädyttiin alkupisteeseen kipuilemaan, missä joko toin lapsiani liian vähän tai liikaa mukaan yhdessä olemiseen.

Ehkäpä nyt olisi vain hyvä pitää aikaa ihan vain itseni kanssa ja unohtaa naisasiat. En halua tehdä valintoja lasteni ja seurustelukumppanin välillä ja saada siitä sitten paskaa palkaksi.

Kummallisesti naiset tuntuu muuttuvan alun ”en etsi mitään vakavaa” -ihmisistä kuitenkin parisuhde-ihmisiksi, joille kuitenkin on tärkeää saada ulkoinen status ”olen parisuhteessa” -tilaan.

Harmitus; tuskin tuollaista yksisarvista tulee enää vastaan.

Palaan tähän vielä… Uuden tutkaparini scouttaus alkoi siis oikeastaan heti kun edellinen franchisepelaaja nosti kytkintä kilpailevan seuran offersheetin myötä.

Pelaajatarkkailun perusteella tarjosin alkuun vain try-out sopimusta, missä ilman harjoituksia suoraan askiin hypättynä pelitaktiikka oli varsin suoraviivainen one-timerista sisään… Treenien myötä kuitenkin pelikuviot alkoi monipuolistua ja lopulta löytyi myös yhteistä tekemistä kaukalon ulkopuolisista asioista.

Muutaman kuukauden jälkeen tutkapari alkoi vaatia toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta, mikä pelillisiin asioihin vedoten olikin ihan perusteltua, mutta kasvattajaseuralle uusi rekry on aina haasteellinen.

GM pohti ettei palanen sovi rebuild vaiheessa olevaan seuraan kun oma pelaajatuotanto vaatii peliajasta puolet ja niiden kanssa uusi tutkapari ei voi pelata kuin hajavaihtoja.

Peliaikakysymyksestä käytiin vääntöä muutaman maajoukkuetauon ajan, mutta lopulta päädyttiin virallistamaan sopimus reunaehdolla että peliaikaa on luvassa vain 50:50.

Tässä kohtaa sopimus piti saattaa julkiseksi faceen. Seuran oma tiedote keräsi 5 näyttökertaa, mutta vahvistuksen oma tiedote saikin päivässä 200 tykkäystä.

Tämän jälkeen valmennukselle tuli kaudella isoja haasteita peluuttamisessa. On ihan eri asia pitää kaveria kärkikentissä try-out sopimuksella, kuin kausisopimuksella seilaamassa kärkikentän ja poppariosaston välillä.

Ja nyt tullaankin allekirjoittaneen omaan ongelmaan: onkin tuskastuttavan haastavaa yhdistää seurustelusuhde ja lapset. Siis se kuulostaa helpolta kun lapset on puolet ajasta äidillään, mutta puolet ajasta eivät. Minä en saanut tuota toimimaan missään vaiheessa oikein. Toki jos lapset olisi isompia, niin mikäs siinä, mutta pienin on vielä aika pieni.

No tilanne meni lähes jatkuvaksi kiukutteluksi ja kasvattajaseuran valmennukselle oli lopulta aika helppo päätös purkaa sopimus. Sisäinen ristiveto oli liikaa ja myrkytti pukukopin.

Mutta nyt kengityn pelaajan taholta tarjotaankin try-out sopimusta lisämerkinnällä FWB. Tuosta voisi melkein jopa tarttua kiinni. Tää on kuitenkin maalintekopeli. Tässä kohden naikkonen on puolestani vapaa löytämään itselleen haluamansa parisuhteen, itse en pysty sitä tarjoamaan.

Mutta miksi 24/7 PARISUHDE on joillekin ihmisille niin tärkeä ja ulkopuolisille näytettävä asia? Eikö oikeasti riitä ”ei mitään vakavaa” vaan suhteen pitää aina kehittyä ”seuraavalle tasolle” kunnes se onkin vakavaa.