Naisasiat

[BaronFIN]

Minulla exän naispuolinen serkku esitteli suvulle joka juhannus aina uuden kaverin poikaystävänään. Joka vuosi, eri kaveri. Kymmenen vuoden ajan. Siinä meni nimet ja naamat jo sekaisin.

Eräänä juhannuksena pidettiinkin sitten ihan kihlajaiset mihin piti mennä kihlajaislahjan kanssa. Ja vuotta myöhemmin tanssittiin häitä. Eri sulhasen kanssa, tietty. Uutta häälahjaa ei enää viety kun edellinen kattila kuitenkin listalta valittu. Taustalla oli tilanne, että täydellinen kirkko oli jo valittu ja varattu, mutta eron jälkeen sinne saatiin kuin saatiinkin pyydystettyä uusi sulhanen ettei kirkkoa tarvinnut perua.

Ylipäätään tämä naisihminen ei tuntunut asettuvan aloilleen sitten millään ja nyt kahta eroon päättynyttä avioliittoa myöhemmin voi vain sanoa ettei parisuhde vain ole kaikkia varten.

Vanhempansa ovat olleet 40 vuotta yhdessä, mutta naisihminen oli heidän ainokaisensa silmäterä. Tiedä sitten miten tuo vaikuttanut ”vaatimuksiin” parisuhteessa.

 

[Patarouva]

Vanhempansa ovat olleet 40 vuotta yhdessä, mutta naisihminen oli heidän ainokaisensa silmäterä. Tiedä sitten miten tuo vaikuttanut ”vaatimuksiin” parisuhteessa.

Ehkä hän oletti, että täydellinen vastakappale on vanhemmillekin tipahtanut kuin taivaasta ja mitään ei oikeasti itse tarvitse tehdä suhteen kestämiseksi.

 

[Fiftie]

Ei kai ihmiset, jotka menee kihloilin niin varsinkaan nykyään välttämättä edes halua mihinkään naimisiin? Ei kaikille kihloihin meneminen ole mikään kirkollinen juttu, että on annettu jumalalle lupaus jostain naimisiin menosta tai ylipäätään mitään lupauksia.

 

[rpeez]

Ei kai ihmiset, jotka menee kihloilin niin varsinkaan nykyään välttämättä edes halua mihinkään naimisiin? Ei kaikille kihloihin meneminen ole mikään kirkollinen juttu, että on annettu jumalalle lupaus jostain naimisiin menosta tai ylipäätään mitään lupauksia.

Ei sitä lupausta jumalalle anneta vaan toisilleen. @BOL in viestin linkistä voi lukea lisää, ja jos jotkut nykyään muuta ajattelevat eivät tiedä mistä siinä on kysymys.

 

[Fiftie]

Ei sitä lupausta jumalalle anneta vaan toisilleen. @BOL in viestin linkistä voi lukea lisää, ja jos jotkut nykyään muuta ajattelevat eivät tiedä mistä siinä on kysymys.

No varmaan moni ihminen ei mene oppikirjojen mukaan, mutta ei mene monessa muussakaan asiassa tässä elämässä.

Voihan se olla et tietävät ihan hyvin mistä kysymys, mutta se alkuperäinen tarkoitus ei ole itelle niin justiin.

 

[BOL]

No varmaan moni ihminen ei mene oppikirjojen mukaan, mutta ei mene monessa muussakaan asiassa tässä elämässä.

Voihan se olla et tietävät ihan hyvin mistä kysymys, mutta se alkuperäinen tarkoitus ei ole itelle niin justiin.

Tähän on vielä pakko kommentoida sen verran, että nykyaikana on monilla tapana tulkita asioita, kuten itse haluaa tai omaan narratiiviin sopii. Esimerkkinä vaikka Aleksi Valavuori, joka muistaa mainita maksavansa hirveät määrät veroja alvariinsa, vaikka piikissä on verovelkaa niin maan perkeleesti eikä hän edes asu Suomessa, jotta voisi edes niitä alveja maksaa. Toinen esimerkki, minkä olen kuullut monen mainitsevan on, että puhuvat omasta asunnostaan, vaikka asuvat vuokralla. Ei se asunto ole vuokralaisen oma, vaikka hänen kotinsa onkin.

Elämää ei tarvitse todellakaan elää muiden odotusten mukaan, vaan jokainen saa elää juuri sellaisessa parisuhteessa kuin haluaa ja kumppanille sopii. Se ei ole tässä ollut missään vaiheessa se pointti. Mutta on olemassa asioita ja käsitteitä, jotka eivät ole yksilön itsensä vapaasti tulkittavissa. Tai jos vaikka tulkitsevatkin, sitten ei pidä ihmetellä, jos ihmettelee heidän tulkintaansa, joka poikkeaa siitä yleisestä.

Sinänsä mulle on, edelleen, ihan sama, missä järjestyksessä ihmiset asioita elämässään tekevät. Ihmettelin vain, että ihmiset eivät enää tunnu tietävän, että kihlaus tarkoittaa kosinnan hyväksymistä. Onko sillä mitään merkitystä? No, eipä ole.

 

[Everton]

Sinänsä mulle on, edelleen, ihan sama, missä järjestyksessä ihmiset asioita elämässään tekevät. Ihmettelin vain, että ihmiset eivät enää tunnu tietävän, että kihlaus tarkoittaa kosinnan hyväksymistä. Onko sillä mitään merkitystä? No, eipä ole.

Toisaalta asioilla ja käytännöillä on tapana muuttua ajan saatossa. Avioliittokin on ollut joskus aikoinaan juridinen yksityisasia, kunnes siitä sitten tuli jumalan silmien alla luvattu ikuinen liitto, mitä se ei puolestaan enää monelle lähtökohtaisesti ole. En pitäisi mitenkään ihmeellisenä asiana, jos kihlauksenkin merkitys on muuttunut muutenkin kuin avioliittolaissamme.

 

[Czescku]

Sopivasti ketjuun aiheeseen liittyvät saunapuheet äsken. Hän ei naimisiin halua, mutta haluaa sormuksen sormeen. Sopii minulle kyllä tässä kohtaa.

 

[Tadu]

Sopivasti ketjuun aiheeseen liittyvät saunapuheet äsken. Hän ei naimisiin halua, mutta haluaa sormuksen sormeen. Sopii minulle kyllä tässä kohtaa.

Varoituksen sana. Noin minullekin sanottiin 5,5 vuotta sitten, mutta pari kuukautta siitä hän alkoi kyselemään minulta sopivaa ajankohtaa häille.

Noh. Mä halusin itsekin virallistaa ja vakinaistaa suhteen, koska mulla kävi tässä älytön flaksi, niin ei mua haitannut. Eikä se avioliitto mitään muuttanut. Yhteenmuuttaminen muuttaa hieman, mutta lapsen saaminen muuttaakin sitten ihan kaiken.

 

[BOL]

Toisaalta asioilla ja käytännöillä on tapana muuttua ajan saatossa. Avioliittokin on ollut joskus aikoinaan juridinen yksityisasia, kunnes siitä sitten tuli jumalan silmien alla luvattu ikuinen liitto, mitä se ei puolestaan enää monelle lähtökohtaisesti ole. En pitäisi mitenkään ihmeellisenä asiana, jos kihlauksenkin merkitys on muuttunut muutenkin kuin avioliittolaissamme.

Totta tämäkin. Itsekään en sekoita Jumalaa tai Jeesusta omaan liittooni, koska käsittääkseni puolisoni ei ole kumpikaan.

Varmaan pointtina kihloihin menossa on edelleen osoittaa ulkopuolisille suhteen olevan vakava? Itse en ole koskaan tarvinnut sormusta sormeeni, jotta olisi kokenut suhteen vakavaksi.

Onneksi Suomessa ei vielä liene kovin yleistä, että sormuksen tulisi olla arvoltaan sulhasen vähintään 3kk:n bruttopalkka, kuten USA:ssa on tapana. Itsehän sanoin silloiselle sulhaselle ja nykyiselle miehelleni, etten tod.näk. tule sormusta edes käyttämään. Sittemmin mieleni muuttui, mutta vain siksi, että löysin sellaisen sormuksen, joka miellytti vaativaa silmääni. En ole lainkaan koruihmisiä, joten ajatus on aina ollut vähän vieras. Mutta niin ne ajat ja ihmiset muuttuu. Ja varmaan miehenikin on ihan tyytyväinen. Näkee kaikki tuhannet ihailijani, että olen varattu :D.

 

[Czescku]

Varoituksen sana. Noin minullekin sanottiin 5,5 vuotta sitten, mutta pari kuukautta siitä hän alkoi kyselemään minulta sopivaa ajankohtaa häille.

Noh. Mä halusin itsekin virallistaa ja vakinaistaa suhteen, koska mulla kävi tässä älytön flaksi, niin ei mua haitannut. Eikä se avioliitto mitään muuttanut. Yhteenmuuttaminen muuttaa hieman, mutta lapsen saaminen muuttaakin sitten ihan kaiken.

Onneksi lapsia ei enää tässä iässä itse tehdä ilman apukeinoja, mutta pelottavasti tuokin tullut jo puheeksi. Ja naimisiinmenossakin kuulemma ongelmana vain ettei halua mitään juhlia järjestää, jos moinen tehdään niin jossain Fidzillä kahdestaan. Mihinköhän tässä vielä joutuu.

 

[CuJo#31]

Onneksi lapsia ei enää tässä iässä itse tehdä ilman apukeinoja, mutta pelottavasti tuokin tullut jo puheeksi. Ja naimisiinmenossakin kuulemma ongelmana vain ettei halua mitään juhlia järjestää, jos moinen tehdään niin jossain Fidzillä kahdestaan. Mihinköhän tässä vielä joutuu.

Maistraatissa vain naimisiin niin ei tarvitse tehdä siitä mitään numeroa. Näin toimimme mekin vaimon kanssa aikoinaan.

 

[MacRef]

Se on juuuri noin, mitä @CuJo#31 tuossa toteaa. Naimisiin meno eli avioituminen ei vaadi minkäänlaisten hääjuhlien järjestämistä. Tuo tuppaa monilta unohtumaan.

 

[Tadu]

Se on juuuri noin, mitä @CuJo#31 tuossa toteaa. Naimisiin meno eli avioituminen ei vaadi minkäänlaisten hääjuhlien järjestämistä. Tuo tuppaa monilta unohtumaan.

Jep. Jos sitten haluaa jotain pientä, niin maistraatin kautta ravintolan kabinettiin perheen kanssa. Meillä paikalla oli molempien vanhemmat ja vaimon veli perheineen. @CuJo#31 @Czescku

 

[BaronFIN]

Naimisiin voi mennä vaikka luentojen tauolla. Kaksi kaveria mukaan todistajiksi eikä kenellekään tarvitse kertoa.

 

[Herra Hopotin]

Omassa tuttavapiirissä naimisiin menneet lähinnä ne parit, joille antaisin isoimman mahdollisuuden eroon lähivuosina.

Lopuille on riittänyt käydä lupaamassa ikuista yhdessäoloa lähinnä pankissa ja synnytyslaitoksella.

 

[BOL]

Se on muuten aika karua, miten moni järjestää isot ja kalliit juhlat ja muutaman vuoden päästä pistetään lusikat jakoon. Osalle jää vielä pankkilainaakin häistä. Ja saahan sitä järjestää hienot ja kalliit juhlat, en mä sitä sano, mutta usein tuntuu, että mitä isommat kekkerit, sitä suuremmat harhaluulot on itse avioliitosta. Suurimmaksi osaksi avioliitto on arjen jakamista yhdessä puolison kanssa. Ja suurimmaksi osaksi monen arki on tylsää. Moni ihminen muuttuu arjen keskellä vähän tylsäksi, koska työ ja velvollisuudet vievät niin paljon aikaa ja energiaa.

Väitän rohkeasti, että mitä paremmin ihminen sietää tylsyyttä, sitä paremmin hän sietää itseään ja puolisoaan ja sitä vähemmän avioliitossa on kriisejä. Tämän väitteen ulkopuolelle jäävät päihdeongelmat ja väkivalta, jotka eivät kuulu normaalin parisuhteen "arviointiin".

 

[Vili#16]

Se on muuten aika karua, miten moni järjestää isot ja kalliit juhlat ja muutaman vuoden päästä pistetään lusikat jakoon. Osalle jää vielä pankkilainaakin häistä. Ja saahan sitä järjestää hienot ja kalliit juhlat, en mä sitä sano, mutta usein tuntuu, että mitä isommat kekkerit, sitä suuremmat harhaluulot on itse avioliitosta. Suurimmaksi osaksi avioliitto on arjen jakamista yhdessä puolison kanssa. Ja suurimmaksi osaksi monen arki on tylsää. Moni ihminen muuttuu arjen keskellä vähän tylsäksi, koska työ ja velvollisuudet vievät niin paljon aikaa ja energiaa.

Väitän rohkeasti, että mitä paremmin ihminen sietää tylsyyttä, sitä paremmin hän sietää itseään ja puolisoaan ja sitä vähemmän avioliitossa on kriisejä. Tämän väitteen ulkopuolelle jäävät päihdeongelmat ja väkivalta, jotka eivät kuulu normaalin parisuhteen "arviointiin".

Erinomainen teksti. Arki ja tylsyys. Tuntuu, että sitä ei kovinkaan moni enää siedä, etenkään nuoremmasta väestöstä. Koko ajan pitäisi olla shamppanjaa, vaahtokarkkeja ja aktiivilomia. Sitten kun niitä ei olekaan enää koko ajan tarjolla, niin erotaan kun on niin tylsää ja arkista elämää. Jep.

 

[Tadu]

Se on muuten aika karua, miten moni järjestää isot ja kalliit juhlat ja muutaman vuoden päästä pistetään lusikat jakoon. Osalle jää vielä pankkilainaakin häistä. Ja saahan sitä järjestää hienot ja kalliit juhlat, en mä sitä sano, mutta usein tuntuu, että mitä isommat kekkerit, sitä suuremmat harhaluulot on itse avioliitosta. Suurimmaksi osaksi avioliitto on arjen jakamista yhdessä puolison kanssa. Ja suurimmaksi osaksi monen arki on tylsää. Moni ihminen muuttuu arjen keskellä vähän tylsäksi, koska työ ja velvollisuudet vievät niin paljon aikaa ja energiaa.

Väitän rohkeasti, että mitä paremmin ihminen sietää tylsyyttä, sitä paremmin hän sietää itseään ja puolisoaan ja sitä vähemmän avioliitossa on kriisejä. Tämän väitteen ulkopuolelle jäävät päihdeongelmat ja väkivalta, jotka eivät kuulu normaalin parisuhteen "arviointiin".

Mun mielestä on aivan älytöntä, käsittämätöntä ja typerää, että otetaan lainaa JUHLIA varten. Jos joku täällä on ottanut ja loukkaantui, niin sori siitä.

 

[Timbit]

Maistraatissa vain naimisiin niin ei tarvitse tehdä siitä mitään numeroa. Näin toimimme mekin vaimon kanssa aikoinaan.

Samoin me. Kun menimme kihloihin, niin emme vielä siinä vaiheessa päättäneet, milloin menemme naimisiin. Naimisiin mentiin sitten maistraatissa. Siitä tiesi etukäteen molempien vanhemmat sekä ne kaverit, jotka tuli todistajiksi. Pieniä juhlia pidettiin sitten useita eri ryhmille.

Syyskuussa tulee 20 vuotta ukkomieselämää täyteen.

 

[CuJo#31]

Samoin me. Kun menimme kihloihin, niin emme vielä siinä vaiheessa päättäneet, milloin menemme naimisiin. Naimisiin mentiin sitten maistraatissa. Siitä tiesi etukäteen molempien vanhemmat sekä ne kaverit, jotka tuli todistajiksi. Pieniä juhlia pidettiin sitten useita eri ryhmille.

Syyskuussa tulee 20 vuotta ukkomieselämää täyteen.

Meillä oli maistraattikäynnin aikoihin yhteiseloa reilut 12 vuotta takana. Emme kertoneet kenellekään mitään etukäteen, mutta toki lähipiirin kesken tarjosimme kakkukahvit tapahtuman jälkeen.

 

[Mojo]

Mun mielestä on aivan älytöntä, käsittämätöntä ja typerää, että otetaan lainaa JUHLIA varten. Jos joku täällä on ottanut ja loukkaantui, niin sori siitä.

Niinpä, samoin jotain lomamatkaa varten, jota sitten maksetaan seuraavaan lomaan asti. Ennenhän sentään sai joulurahat veronpalautuksista, mutta nyt nekin on ehditty tuhlaamaan jo reilusti ennen joulua ja taas pitää ottaa lainaa.

 

[koukku]

Se on muuten aika karua, miten moni järjestää isot ja kalliit juhlat ja muutaman vuoden päästä pistetään lusikat jakoon. Osalle jää vielä pankkilainaakin häistä. Ja saahan sitä järjestää hienot ja kalliit juhlat, en mä sitä sano, mutta usein tuntuu, että mitä isommat kekkerit, sitä suuremmat harhaluulot on itse avioliitosta. Suurimmaksi osaksi avioliitto on arjen jakamista yhdessä puolison kanssa. Ja suurimmaksi osaksi monen arki on tylsää. Moni ihminen muuttuu arjen keskellä vähän tylsäksi, koska työ ja velvollisuudet vievät niin paljon aikaa ja energiaa.

Eräs kaveri järjesti kalliit hääjuhlat hienoine hääpaikkoineen ja puoli vuotta tästä eteenpäin, niin oli jo lusikat jaossa. Morsian oli sinä aikana käynyt vähän kuksimassa kodin ulkopuolellakin. Tätä varoittavaa esimerkkiä olen tarkoin vaalinut ja tähän päivään mennessä en olekaan vielä avioliiiton satamaan purjehtinut.

 

[Rod Weary]

Arki ja tylsyys. Tuntuu, että sitä ei kovinkaan moni enää siedä, etenkään nuoremmasta väestöstä. Koko ajan pitäisi olla shamppanjaa, vaahtokarkkeja ja aktiivilomia. Sitten kun niitä ei olekaan enää koko ajan tarjolla, niin erotaan kun on niin tylsää ja arkista elämää. Jep.

Mun elämä koostuu noista kaikista, paitsi vaahtokarkeista. Arjen (tylsää tahi ei) vastapainona shampanjat ja aktiivilomat. Sopivassa suhteessa ilmeisesti, kun arki ei tunnu tylsältä.

 

[BOL]

Mun elämä koostuu noista kaikista, paitsi vaahtokarkeista. Arjen (tylsää tahi ei) vastapainona shampanjat ja aktiivilomat. Sopivassa suhteessa ilmeisesti, kun arki ei tunnu tylsältä.

Mutta sä oletkin elämänkokemusta omaava tolkun ihminen, joka tietää, että arki ei aina ole yhtä juhlaa, mutta arjesta voi tehdä juhlavaa. Valitettavan moni tuntuu odottavan elämältä jotain sellaista, mitä ei ole realistista odottaa. Ja sitten muserrutaan, kun odotukset eivät täytykään.