Ei kuitenkaan saanut sytykkeitä uusille innostuksille elokuvasta?No sain aikoinani oman puolisoni tulemaan katsomaan Fifthy shades of greytä. Ajattelin että oli sen verran iso uhraus, etten kehdannut pihdatakkaan.
Tein minäkin aikoinaan "uhrauksen" kun menin poikaystäväni kanssa katsomaan Wanted-elokuvan. Oli kyllä jotenkin outo ja sekava leffa...Nuorempana tuollaisia uhrauksia saattaa tehdä. Tein minäkin yhdesti, olin jotain 24 v, kun menin naisen kanssa katsomaan Bridget Jonesin.
Ei kuitenkaan saanut sytykkeitä uusille innostuksille elokuvasta?
Mitä seuraa pettämisestä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa? Tietänet varmaan itsekin vastauksen. Surullista kun asiat menevät tuohon jamaan, varmaan oletkin jo puhunut hänelle inhostasi lihomista kohtaan? Tai en tiedä onko hyvä idea ottaa asiaa puheeksi niin että nyt se kismet vittuun ja lenkille. Nämä ovat vaikeita asioita, mutta mitä menetettävää olisi 100% suorassa puheessa enää. Ainakin siinä olisi enemmän munaa kuin salasuhteessa.Kokemuksia, vertaistukea tai mitä lienen haen tällä kirjoituksellain. Ei oo yhtään kenelle puhua.
Naimisissa olen, lapset 15 ja 17 toinen erityislapsi. Muija ei kiinnosta enää yhtään, ei huolehdi itsestää, lihonut kymmeniä kiloja muuttunut siis hyvin epäviehättäväksi omiin silmiin. Yli 20 v yhdessä. Elämä kotia ja työtä. Lähes aina jomman kumman oltava tuon erityisen vuoksi himassa.
Nyt oon tavannut kivan naisen, tapailtu, kahviteltu, viestitellään ja soittelemme. Aikalailla himokas olen häntä kohtaan ja varmaan tässä kesän aikana pääsen himojeni kohteen ottamaankin syliini. Jännittää ja pelottaa ja kaikki tuntemukset ovat nyt läsnä. Mitä tästä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä seuraa?
Ainakin todennäköisesti hyvin riitaisa ero. Itse en ainakaan arvosta yhtään tuollaista tapaa toimia…edellinen suhde pitää hoitaa maaliin ennen kuin uutta aloitetaan.Kokemuksia, vertaistukea tai mitä lienen haen tällä kirjoituksellain. Ei oo yhtään kenelle puhua.
Naimisissa olen, lapset 15 ja 17 toinen erityislapsi. Muija ei kiinnosta enää yhtään, ei huolehdi itsestää, lihonut kymmeniä kiloja muuttunut siis hyvin epäviehättäväksi omiin silmiin. Yli 20 v yhdessä. Elämä kotia ja työtä. Lähes aina jomman kumman oltava tuon erityisen vuoksi himassa.
Nyt oon tavannut kivan naisen, tapailtu, kahviteltu, viestitellään ja soittelemme. Aikalailla himokas olen häntä kohtaan ja varmaan tässä kesän aikana pääsen himojeni kohteen ottamaankin syliini. Jännittää ja pelottaa ja kaikki tuntemukset ovat nyt läsnä. Mitä tästä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä seuraa?
Rapiat 20 vuotta yhdessä on pitkä aika. Jos kumpikaan (oletan näin) ei ole enää aikoihin jaksanut panostaa suhteeseenne, niin en usko, että vaimosikaan on enää satasella tyytyväinen nykytilanteeseen. Sehän voi olla myös niin päin, ettei vaimosikaan koe enää sinua kovin kiinnostavaksi ja suhdettanne ainakaan parisuhdemielessä tarpeelliseksi. Ei olisi kummoinen yllätys, jos vaimoasi ei kiinnosta huolehtia itsestään osittain siitä syystä, ettei hän koe saavansa kotona arvostusta, eikä sellaista huomiota, jota hän suhteessa ehkä toivoisi. Siksi sinun kannattaisi ottaa kissa pöydälle ja kysyä vaimoltasi, onko teillä enää yhteisiä lapsianne ja samaa postiosoitetta enempää yhteistä. Olisit voinut tietysti hoitaa tuon keskustelun jo ajat sitten, mutta nyt kannattaisi jo kiirehtiä, koska sinulla alkaa huomio siirtyä jo suhteenne ulkopuolelle.Kokemuksia, vertaistukea tai mitä lienen haen tällä kirjoituksellain. Ei oo yhtään kenelle puhua.
Naimisissa olen, lapset 15 ja 17 toinen erityislapsi. Muija ei kiinnosta enää yhtään, ei huolehdi itsestää, lihonut kymmeniä kiloja muuttunut siis hyvin epäviehättäväksi omiin silmiin. Yli 20 v yhdessä. Elämä kotia ja työtä. Lähes aina jomman kumman oltava tuon erityisen vuoksi himassa.
Nyt oon tavannut kivan naisen, tapailtu, kahviteltu, viestitellään ja soittelemme. Aikalailla himokas olen häntä kohtaan ja varmaan tässä kesän aikana pääsen himojeni kohteen ottamaankin syliini. Jännittää ja pelottaa ja kaikki tuntemukset ovat nyt läsnä. Mitä tästä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä seuraa?
Tuossa seurannut sivusta yhden pariskunnan parisuhteen tilaa. Pitkä suhde, lapsiakin mukana yms. Niin sanotusti koko paketti. Homma vissiin täysin lopahtanutta ja molemmat tekee vähän mitä lystää. Sen verran vieraampia, etten kehtaa mennä suoraan sanomaan, että isot aikuiset ihmiset, lopettakaa ja jatkakaa elämää.Kokemuksia, vertaistukea tai mitä lienen haen tällä kirjoituksellain. Ei oo yhtään kenelle puhua.
Naimisissa olen, lapset 15 ja 17 toinen erityislapsi. Muija ei kiinnosta enää yhtään, ei huolehdi itsestää, lihonut kymmeniä kiloja muuttunut siis hyvin epäviehättäväksi omiin silmiin. Yli 20 v yhdessä. Elämä kotia ja työtä. Lähes aina jomman kumman oltava tuon erityisen vuoksi himassa.
Nyt oon tavannut kivan naisen, tapailtu, kahviteltu, viestitellään ja soittelemme. Aikalailla himokas olen häntä kohtaan ja varmaan tässä kesän aikana pääsen himojeni kohteen ottamaankin syliini. Jännittää ja pelottaa ja kaikki tuntemukset ovat nyt läsnä. Mitä tästä pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa vielä seuraa?
Tuossa seurannut sivusta yhden pariskunnan parisuhteen tilaa. Pitkä suhde, lapsiakin mukana yms. Niin sanotusti koko paketti. Homma vissiin täysin lopahtanutta ja molemmat tekee vähän mitä lystää. Sen verran vieraampia, etten kehtaa mennä suoraan sanomaan, että isot aikuiset ihmiset, lopettakaa ja jatkakaa elämää.
Nyt oon tavannut kivan naisen, tapailtu, kahviteltu, viestitellään ja soittelemme. Aikalailla himokas olen häntä kohtaan ja varmaan tässä kesän aikana pääsen himojeni kohteen ottamaankin syliini.
@Nelfor ihan fiksukin näkemys vähän vastavirtaan, mutta jotenkin tämä nousi silmille. Onko fyysinen pettäminen sitten se raja? Mielestäni jo alkuperäisen viestin tyylinen kanssakäyminen parisuhde statuksen ollessa varattu, toisen kanssa on sitä pahemman luokan pettämistä, vaikkei fyysiseksi olisi vielä mennyt. Varsinkin vielä toisen selän takana.Tässä ei kuitenkaan ole ilmeisesti menty fyysisen pettämisen puolelle, jolloin tilanne ei ole järkyttävän vakava.
No siis tuossa ei avattu sitä millaista tuo viestinvaihto on ollut. Periaatteessa kyse voi olla lähtökohtaisesti kaverillisesta viestinvaihdosta, joka on alkanut muuttumaan vakavammaksi.@Nelfor ihan fiksukin näkemys vähän vastavirtaan, mutta jotenkin tämä nousi silmille. Onko fyysinen pettäminen sitten se raja? Mielestäni jo alkuperäisen viestin tyylinen kanssakäyminen parisuhde statuksen ollessa varattu, toisen kanssa on sitä pahemman luokan pettämistä, vaikkei fyysiseksi olisi vielä mennyt. Varsinkin vielä toisen selän takana.
"Himojeni kohteen tapailu" imo kertonee tarpeeksi. No nää on näitä. Lopulta voidaan vaan arvuutella. Toistaiseksi.No siis tuossa ei avattu sitä millaista tuo viestinvaihto on ollut. Periaatteessa kyse voi olla lähtökohtaisesti kaverillisesta viestinvaihdosta, joka on alkanut muuttumaan vakavammaksi.
Mutta ainakin itse koen, että kommunikoimisen tasolle jäänyt pettäminen (tai sellaiseksi tulkittavissa oleva kanssakäyminen) ei ole pahinta pettämistä. Sitä tekee aika iso osa parisuhteessa olevista jollain tasolla, joko tahallisesti tai jopa osittain huomaamattaan.
Tietysti jokainen kokee nämä omalla tavallaan. Joillekin fyysinen pettäminen on pahinta ja toisille ei. Joka tapauksessa nyt ei saatu juurikaan tietoa tuon viestinvaihdon sävystä, kestosta ja etenemisestä. Juuri tämän vuoksi lähtisin aika maltillisesti tuomitsemaan tuota, jos ei tarkempaa tietoa ole saatavilla.
Tuo mainitsemasi sitaatti kertoo toiselle osapuolelle syntyneistä tunteista, ei sen enempää."Himojeni kohteen tapailu" imo kertonee tarpeeksi. No nää on näitä. Lopulta voidaan vaan arvuutella. Toistaiseksi.
Jos omassa suhteessa olisin tuo rupsahtanut ja tietämätön osapuoli, niin kyllä tapailu/viestittely toisen miehen kanssa selän takana olisi sellainen niitti, ettei puhumiset jälkikäteen auttaisi.
Ihmisten soisi puhuvan suhteessa toisilleen tarpeistaan ja odotuksistaan. Yksi vaikea mutta ei mitenkään harvinainen tilanne on se, jossa yksi osapuoli tai molemmat kokevat kiinnostuksen fyysistä seksiä kohtaan tutun kumppanin kanssa jokseenkin lopahtaneen. Keskustelunaihe on erittäin sensitiivinen ja henkilökohtainen, mutta asia ei juuri korjaannu sen enempää toiveajattelulla kuin vaikenemisellakaan.Sen allekirjoitan toki, että kyllä tuollainen tapailu ja viestittely selän takana on melkolailla anteeksiantamatonta, eli tuskin voisin "uhrin" asemassa jatkaa enää suhdetta kuitenkaan, mutta toisaalta jos siihen olisi liittynyt myös fyysistä pettämistä, niin olisi tilanne silti vielä paljon pahempi. Ero näkyy ehkä siinä, että voisinko olla suhteen päättymisen jälkeen hyvissä väleissä pettäjän kanssa.
Mutta tuollaista selän takana viestittelyä tapahtuu tosiaan aika paljon. Usein se voi johtaa ihan siihenkin, että ymmärtää olevansa tälläkin hetkellä oikean henkilön kanssa, eikä siitä synny mitään sen enempää.
Minäkin olen huomannut, ettei siinä aikailtu. Mutta hieno juttu. Ei rakkautta pidä hidastella. Se on parasta juuri niin!14.4. tapasin baarissa naisen joka kysyi "voinks mä tulla sun luo yöks". Oli neljä yötä jo silloin. Pistin siskolleni silloin viestin että nyt tapasin täydellisen naisen. Juhannuksena siskokin hänet tapasi ja oli samaa mieltä. Yli 8v yksin asunut tässä (lapset toki osan ajasta täällä) mutta enpä asu enää. Joskus (no toinen kerta minulle näin 46v) sitä vain tietää kun oikea osuu kohdalle niin sitten ei aikailla.
Minulla/meillä asiat eivät edenneet noin nopeasti tällä toisella kerralla, ja välimatkaakin meillä oli alkuun liki parisataa kilsaa, mikä olikin varmasti yksi tärkeä elementti suhteen rauhalliselle kypsymiselle. Kuitenkin, siinä kuukausien kuluessa tapailutahti kiihtyi pikkuhiljaa ja sitten kerran, yksin kotona ollessani, havahduin kuuntelemaan radiosta Jani Wickholmin kappaletta Kaikki muuttuu, varsinkin sen kertosäettä (ja sen keskimmäistä lausetta):14.4. tapasin baarissa naisen joka kysyi "voinks mä tulla sun luo yöks". Oli neljä yötä jo silloin. Pistin siskolleni silloin viestin että nyt tapasin täydellisen naisen. Juhannuksena siskokin hänet tapasi ja oli samaa mieltä. Yli 8v yksin asunut tässä (lapset toki osan ajasta täällä) mutta enpä asu enää. Joskus (no toinen kerta minulle näin 46v) sitä vain tietää kun oikea osuu kohdalle niin sitten ei aikailla.
Palaan tähän vielä… Uuden tutkaparini scouttaus alkoi siis oikeastaan heti kun edellinen franchisepelaaja nosti kytkintä kilpailevan seuran offersheetin myötä.Tuli nyt pistettyä piste nykyiselle hieman yli vuoden kestäneelle seurustelusuhteelle. Päällimmäinen tunne on pettymys omaan itseeni, en omasta mielestäni saanut missään vaiheessa tyydyttävästi sovitettua omaa vanhaa elämääni (lapsia) yhteen uuden elämäni (kumppani odotukset syventyvästä parisuhteesta) kanssa vaan koin olevani puristuksissa kahden maailman välissä aina laiminlyöden jotakuta.
Kyllä tästä puhuttiin seurustelukumppanini kanssa ja aina kuitenkin päädyttiin alkupisteeseen kipuilemaan, missä joko toin lapsiani liian vähän tai liikaa mukaan yhdessä olemiseen.
Ehkäpä nyt olisi vain hyvä pitää aikaa ihan vain itseni kanssa ja unohtaa naisasiat. En halua tehdä valintoja lasteni ja seurustelukumppanin välillä ja saada siitä sitten paskaa palkaksi.
Kummallisesti naiset tuntuu muuttuvan alun ”en etsi mitään vakavaa” -ihmisistä kuitenkin parisuhde-ihmisiksi, joille kuitenkin on tärkeää saada ulkoinen status ”olen parisuhteessa” -tilaan.
Harmitus; tuskin tuollaista yksisarvista tulee enää vastaan.