Anteeksi @Moderaattorit, vain kommentti enää...@DaFlexi
Eikö uskonnollisuus ja uskominen pitäisi olla lähtökohtaisesti ilon kautta tapahtuvaa eikä sellaista, että kokee syyllisyyttä ajatuksistaan ja mieliteoistaan? Sellaista, mikä hyväksyy inhimillisyyden.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos uskonnon säännöt aiheuttavat enemmän syyllisyyttä kuin levollisuutta ja iloa, niin silloin ei pitkässä juoksussa tee itselleen hyvää. Tarkoitan juuri näitä sääntöjä, joilla rajoitetaan jotain luontaista tarvetta syyllistämisen keinoin. Se on ihan puhdasta manipulointia ja kontrollointia.
Oletko miten ottanut kontaktia naisiin kasvotusten? Voi se olla kova vaatimus, jos itseluottamus ei ole kunnossa. Itsellä ei oikein ole lähtenyt nettimaailmassa tutustuminen, huonot kuvat tai ignooramisen helppous varmaan syynä. Ns. oikeassa elämässä on kyllä kiinnostusta, tietenkin jos sitä ei ole voi olla vaikeampaa.En tiedä liittyykö tämä minun viesti varsinaisesti naisasioihin, mutta ei tälle parempaa ketjua sopivasti tähän hetkeen löydy, mutta ajattelin tulla tänne avautumaan, ihmettelemään ja pohtimaan kyseistä asiaa, ja jos saisi vaikka vertaustukea.
Silloin kun olin vielä peruskoulussa, eli olin silloin tavallinen 14-15 -vuotias, niin sain kivasti tutustuttua minun ikäisiini tyttöihin netissä todella hyvin, juttua riitti ja puheenaiheita oli paljon. Oli todella hauskoja keskusteluita, ja nettikavereita riitti tytöistä. Mutta sitten jossain vaiheessa minulle tuli todella vaikeat itsetunto-ongelmat myöhemmin kun siirryin amikseen, en tiedä johtuiko se minun viiksistäni mutta ainakin se tuntui siltä. En enää lisäillyt kuvia Instagramiin, kun inhosin itseäni aika paljon ja tuntui etten riitä enää kenellekkään ja ihmisiin (naiset) keneen olen tutustumassa, vaihetaan kuulumiset ja heti kun laitan kuvan itsestäni, niin ignoorataan, estetään ja poistetaan jopa kavereista. Ja jossain vaiheessa nettikaveritkin väheni, syystä tai toisesta.
Olen tällä hetkellä 22-vuotias nuori miehenalku, ja minulla on nykyään todella vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin (naisiin). Olen jopa ajanut viikseni siinä toivossa, kun ajattelin ettei minun viiksistäni tykätä mutta ajattelin väärin ja sama rumba jatkuu. Tiedän etten ole varsin komea, mutta on se oikeesti uskomatonta että vieläkin minut ignoorataan kun laitan kuvan itsestäni. En haluaisi peitellä itseäni millään tavalla, koska haluan tietenkin näyttää sille toiselle millainen minä olen.
Ja yritän jopa alottaa keskustelua perus "mitä kuuluu ja mitä teet tänään", mutta eihän se tietenkään useasti toimi, koska ne viestit katoaa harmaaseen massaan. En jotenkin keksi tai osaa olla mitenkään erottuva. Olen yrittänyt oikeasti olla jotenkin erottuvan ovela, mutta niihinkään ei vastausta kuulu. Olen alkanut menettää toivoa, mutta toisaalta taas en halua todellakaan menettää sitä koska olen oikeasti hyvä keskustelija, mutta vaikeaa se tietenkin on jos toista ei kiinnosta tai hän vastaa vaan jotain lyhyesti ilman vastavuoroisuutta ja keskustelu loppuu siihen.
Ärsyttää.
Oletko miten ottanut kontaktia naisiin kasvotusten? Voi se olla kova vaatimus, jos itseluottamus ei ole kunnossa. Itsellä ei oikein ole lähtenyt nettimaailmassa tutustuminen, huonot kuvat tai ignooramisen helppous varmaan syynä. Ns. oikeassa elämässä on kyllä kiinnostusta, tietenkin jos sitä ei ole voi olla vaikeampaa.
@Jerppe voisit aloittaa naisille juttelun opettelun vaikka niinkin arkipäiväisesti kun että menet kauppaan, niin kysyt joltain naispuoliselta myyjältä, että anteeksi, mutta onko teillä sitä tai tätä tuotetta täällä myymälässä. Kyllä se itseluottamus sieltä arkipäiväisistä kohtaamisista lähtee varmasti jollain aikavälillä nousemaan, kun huomaat, että ihmisiä ne naisetkin ovat;)
Muutto ja isommat ympyrät voivat monesti tuoda vaihtelua siihen toimintamalliin mikä itsellä on kohtaamisissa. Toinen on harrastukset joiden parissa pääsee tutustumaan ihmisiin.Olen aika introverttitapaus noin muutoin, ja asun semmoisessa pikkukylässä että moni ikäiseni on muuttanut kauemmas opiskelujen perässä tms. En ollut sillain koskaan suosittu omissa kouluajoissani, mutta juttelin luokkalaisteni tyttöjen kanssa kun vain pyysivät kumia tai kyniä lainaan. Pitäisi matkustaa vähän kauemmas ottamaan kontaktia naisiin, mutta en omista vielä autoa.
Mutta kun olin ammattikoulussa vielä, ja menin tokalle vuodelle niin meillä alkoi liikunta ja siellä oli rinnakkaisluokka eri alalta. Kiinnitin huomioni yhteen tyttöön, joka vaikutti todella kiinnostavalta ja meidän katseet kohtasivat heti. Sitä jatkui monta kertaa että vaihdettiin vain katseita, ja kun oli viimeinen liikuntatunti ennen kuin alkoi joululoma ja sen jälkeen työssäoppiminen, niin liikuntatuntia edellisenä iltana kirjoitin lapulle mun puhelinnumeron ja sitten kun liikuntatunti loppui, niin juoksin hänen perään antamaan lapun kätöseen. Se on ollut rohkein teko mitä olen koskaan tehnyt.
Mutta joo, ehkä olisi parempi tutustua ihan kasvotusten nykymaailmassa, kun nykyään tuntuu olevan aika paljon pinnallisuutta. Ehkä se lähtisi, kun oppisi olemaan rohkeampi ja itsevarmempi. Minulla kun on jonkun verran sosiaalisia lahjoja, vaikka viihdynkin paljon yksin.
Itse olin nuorena kanssa ihan nöösipoika naisasioissa. Jotenkin sitä nosti tytöt/naiset jalustalle, ja yritti esittää jotain muuta kuin olikaan tai meni lukkoon muuten vain. Omana itsenään onnistuu parhaiten, ja jatkokin varmaan helpompaa kun ei ole toiselle mitään roolia myynyt. Nyt sitä osaisi olla niin paljon fiksumpi ;)Muutto ja isommat ympyrät voivat monesti tuoda vaihtelua siihen toimintamalliin mikä itsellä on kohtaamisissa. Toinen on harrastukset joiden parissa pääsee tutustumaan ihmisiin.
Ja kuten @Snakster tuossa kommentoikin niin niihin kohtaamisiin ei kannata ladata odotuksia sekuntiakaan. Pitäisi vain pystyä törmäilemään ihmisiin ilman mitään odotuksia, sieltä ne antoisimmat tapaamiset yleensä tulevat. Tiedän kuitenkin omasta kokemuksesta että tuohon pääsemiseen kesti 24 vuotta omasta elämästä, ettei se aina niin helppoa ole kaikille. Nyt 50 nurkilla sitä osaisi pelata näitä juttuja paremmin mutta onneksi ikä jo suojelee.
Ei muuta kuin kokemuksia hakemaan, sieltä niitä kohtaamisia tulee.
Meneekö ne leffateatteriin vai katsovatko toisen kotona? Jos ensiksi mainittu, niin kyseessä lienee tämä uusi live action versio tuosta leffasta. Toki ehkä lapsille suunnattu, mutta selvästi aikuisempi versio kuitenkin tuosta tarinasta.Kaverini on 34 v. ja oli tavannut Tinderin kautta kahvilassa 31-vuotiaan naisen. Toisilla treffeillä nainen kuulemma haluaa katsoa elokuvan Pieni Merenneito.
Kaverini ajattelee, että jos tuon ansiosta toisilla treffeillä saa pillua, niin samapa se on tuo lastenohjelma katsoa. Itse en kykenisi, olisi liian iso turn off. Oikeastaan kiinnostaisi pieni gallup, että kuinka moni täällä jaksaisi tuon leffan treffeillä katsoa? Sen ymmärrän jos on lapsia ja heidän kanssaan katsoo.
Minä en tiedä, eikä tiedä kaverinikaan. Pääasia, että pillua tulisi.Meneekö ne leffateatteriin vai katsovatko toisen kotona? Jos ensiksi mainittu, niin kyseessä lienee tämä uusi live action versio tuosta leffasta. Toki ehkä lapsille suunnattu, mutta selvästi aikuisempi versio kuitenkin tuosta tarinasta.
Tämä on ihan erinomainen pointti. Välimatka voi tosiaan olla ihan oikea ongelma, mutta liian usein siitä tehdään liian suuri ongelma. Nykyisen kanssa kun aloiteltiin hommaa, niin välimatkaa oli reilut 200 kilometriä. Toki molemmat kämpät on edelleen olemassa, mutta viimeinen reilu vuosi ollaan vietetty muutaman päivän poikkeuksia lukuun ottamatta saman katon alla. Minulla on auto, hänellä ei. Siltikään esim. tänne tuleminen ei ollut missään vaiheessa ongelma, joskin minun täytyi venyä sen verran, että poimin hänet matkaan joltain juna-asemalta. Mutta silti hän tuli omien pakaasiensa ja kahden koiran kanssa mielellään myös tänne. Halusi tulla myös tänne. Välimatka teki sen, että visiitit olivat aina vähän pidempiä. Alkuun 1-2 yötä, hiljalleen 1-2 viikkoa jne. Tuo loi hyvän pohjan suhteen syventämiselle alusta asti. Toki oma työni etämuotoisena ja hänen yrittäjyytensä joustavuus tarjosi hyvän mahdollisuuden tälle. Toimiiko kaikissa tilanteissa? Ei takuulla. Mutta hyvä muistutus siitä, että välimatka voi olla syy tai tekosyy.Itsestäänselvyyksiä, mutta hyvä aina välillä muistutella muille ja erityisesti myös itselleenkin.
- Jos toinen haluaa sua oikeasti nähdä, kyllä se on valmis näkemään vaivaa asian eteen.
Vaivalla tarkoitan sitä, että kuten juuri sanoin, jos sitä halua on oikeasti, niin kyllä sieltä mystisesti alkaa kalenterista sopivia välejä löytymään.
Tottakai on tilanteita ja ajanjaksoja, jolloin on kaikkea ja ei vain millään taivu, etenkin jos on vähän jotain välimatkaa tai vastaavaa, joiden taittaminen vie jo myös vähän aikaa, mutta vähintäänkin selkeä kommunikointi, että "Nyt on sitä ja tätä, mutta ajankohtana X mulle käy ja haluan ehdottomasti nähdä" tms.
Kaikenlaiset "Nyt on vähän kiirettä seuraavat pari viikkoa" jaarittelut voi heittää suoraan mappi-Ö:hön ja mennä eteenpäin.
- Deittailussa ja parisuhteen metsästyksessä etsitään kumppania MOLEMMILLE.
Liian usein edelleen huomaa ja kuulee lähtökohtia, joissa etenkin mies tekee, yrittää ja välillä jopa oletetaan tekevän vaikka minkälaisia taikatemppuja saavuttaakseen naisen. Eli lähtökohtaisesti nainen asetetaan jo jalustalle jonkinlaisena palkintona, jonka alla sitten pompitaan ja tehdään taikoja, jotta tämä huomaisi ja poimisi juuri minut sieltä.
Ja tämähän on sitten eri asia kuin se ylempänä oleva vaivan näkeminen, mutta se vaivan näkeminen olisi suotavaa olla molemminpuolista. On ne sitten kuinka pieniä asioita tai suuriakin.
- Luottakaa siihen intuitioon myös. Jos joku asia ei tunnu hyvältä, niin mappi-Ö:hön ja eteenpäin.
Miksi hakata päätä seinään, jos homma ei vain toimi luonnollisesti? Ai se on tosi kaunis ja viehättävä ulkoisesti?
No maailma on täynnä viehättäviä naisia, joiden kanssa se homma toimii myös sisäisesti paremmin. Eteenpäin.
Esimerkki tuosta vaivasta.
Tapailin ihmistä, joka asuu noin 50km päässä.
Mua ei siis niinkään haittaa ajella toisen luokse, mutta kyllä mä oletan, että se välillä edes toimisi toisinkin päin.
Mä ajan vielä 100km päivittäin työajoa edestakaisin juuri päinvastaiseen suuntaan.
Ja tämä etätöitä kotonaan tekevä, auton omistava ihminen totesi vain, että "Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin mua kyllä hirveästi kiinnosta lähteä ajelemaan töiden jälkeen jonnekin X (minun asuinpaikka)".
Niin niin. Eli olisi mun tehtävä ajella joka kerta ensin 100km työajoja, käydä välissä kotona ja ajella toiset 100km edestakaisin sinun luoksesi. JOKA KERTA.
Niitä pieniä punaisia lippuja.
Etenkin kun vastakohtana on ihmisiä, jotka suorastaan vaatii tasapuolisuuden nimissä jo toisilla treffeillä saada tulla minun paikkakunnalle, vaikka se vaatiikin heiltä VAIVAA.
Siis kaveri on 34 eikä vieläkään ymmärrä, että runkkaaminen on paljon helpompaa? Säästyy todella paljolta vaivalta ja naisen kanssa Pienen merenneidon katsomisen sijasta voi katsoa yksin vaikka Cobran. Vai pitääkö tuon ikäisenä vielä vetää lovi sängynpäätyyn ja retostella kavereille taas uudella valloituksella?Kaverini on 34 v. ja oli tavannut Tinderin kautta kahvilassa 31-vuotiaan naisen. Toisilla treffeillä nainen kuulemma haluaa katsoa elokuvan Pieni Merenneito.
Kaverini ajattelee, että jos tuon ansiosta toisilla treffeillä saa pillua, niin samapa se on tuo lastenohjelma katsoa. Itse en kykenisi, olisi liian iso turn off. Oikeastaan kiinnostaisi pieni gallup, että kuinka moni täällä jaksaisi tuon leffan treffeillä katsoa? Sen ymmärrän jos on lapsia ja heidän kanssaan katsoo.
Ihan ensimmäinen kommenttini minulta hänelle olikin: "ootko kuitenkin miettinyt, että hyvä runkkaus, niin aika helpolla pääsee."Siis kaveri on 34 eikä vieläkään ymmärrä, että runkkaaminen on paljon helpompaa? Säästyy todella paljolta vaivalta ja naisen kanssa Pienen merenneidon katsomisen sijasta voi katsoa yksin vaikka Cobran. Vai pitääkö tuon ikäisenä vielä vetää lovi sängynpäätyyn ja retostella kavereille taas uudella valloituksella?
No jos pääasia on pillunsaanti, niin ei kai noilla muilla asioilla luulisi olevan mitään merkitystä.Kaverini on 34 v. ja oli tavannut Tinderin kautta kahvilassa 31-vuotiaan naisen. Toisilla treffeillä nainen kuulemma haluaa katsoa elokuvan Pieni Merenneito.
Kaverini ajattelee, että jos tuon ansiosta toisilla treffeillä saa pillua, niin samapa se on tuo lastenohjelma katsoa. Itse en kykenisi, olisi liian iso turn off. Oikeastaan kiinnostaisi pieni gallup, että kuinka moni täällä jaksaisi tuon leffan treffeillä katsoa? Sen ymmärrän jos on lapsia ja heidän kanssaan katsoo.
Ja heidän deiteilleen jotka haluavat pillua.Minä olin eilen viemässä 6v tyttäreni katsomaan Pientä Merenneitoa, mutta tulimme käännytetyksi lippuluukulla. Kyseinen lastenleffa on nimittäin saanut K12-leiman, ja jälkikäteen huomasin että on myös reippaasti yli kaksituntinen. Kysymykseni lähinnä kuuluu, kenelle Disney on tämän rainan kohdentanut? Ehkäpä juuri näille kolmekymppisille naisille, joilla alkuperäinen pätkä oli iso osa lapsuutta.
No on kai sillä väliä minkälaisen uhrauksen joutuu minkäkin asian vuoksi tekemään.No jos pääasia on pillunsaanti, niin ei kai noilla muilla asioilla luulisi olevan mitään merkitystä.
Ei tuo suurelta uhraukselta vaikuta, siis ei kai tässä mentaalipuolella ole ongelmia naisella, onhan paljon lapsenmielisiä, joutuu sitä moni muukin katsomaan elokuvia mitä ei halua naisseuran toivossa.No on kai sillä väliä minkälaisen uhrauksen joutuu minkäkin asian vuoksi tekemään.
Ja eihän kaveriani haittaa jos naissuhteesta kehittyisi enemmänkin. Ehkä he sitten seuraavalla kerralla katsovat Leijonakuninkaan, sitten Prinsessa Ruususen ja lopulta ehkä jopa elokuvan Uneton Seattlessa.
Nuorempana tuollaisia uhrauksia saattaa tehdä. Tein minäkin yhdesti, olin jotain 24 v, kun menin naisen kanssa katsomaan Bridget Jonesin. Mutta ei sitä enää aikuisena menisi tuollaista katsomaan. Enkä minäkään pyytäisi naista katsomaan jotain sellaista, mistä hän ei oletettavasti pitäisi. Se on empaattista toisen huomioon ottamista eikä se, että kiduttaa toista jollain teletappien katsomisella.Ei tuo suurelta uhraukselta vaikuta, siis ei kai tässä mentaalipuolella ole ongelmia naisella, onhan paljon lapsenmielisiä, joutuu sitä moni muukin katsomaan elokuvia mitä ei halua nainaisseuran toivossa
Kaikella on (katto)hintansa eli liika on aina liikaa, vaikka luvassa olisikin pillua. Tietysti, nuorena kollina sitä on alttiimpi tekemään tuonkin eteen paljon enemmän kuin vanhempana - en minä tietenkään, mutta pojat...No jos pääasia on pillunsaanti, niin ei kai noilla muilla asioilla luulisi olevan mitään merkitystä.