Naisasiat

[Jyskälä]

Minulla on tulossa pian merkkipäivä ja ilmaisin tyttöystävälle haluni viettää kyseinen päivä ihan omissa oloissani omia juttuja puuhaillessa. Kukaan ei ole tulossa käymään (en edes päästäisi sisään vaikka tulisi), enkä ole menossa mihinkään.

Tyttöystävästä tämä on hyvin epäilyttävää, koska en halua viettää merkkipäivää läheisten ja kavereiden kanssa ja nyt meillä taitaa olla käsillä asiasta riitaa.

Olenko itsekäs, kun haluan toimia yllämainitulla tavalla?

Tyttöystävällä on omien sanojen mukaan kovasti huonoja kokemuksia edellisistä suhteista, jotka ovat päättyneet hänen mukaansa täysin yllättäen. Seurustelua meillä on takana vajaan vuoden verran ja tähän mennessä asiat ovat menneet ihan hyvin, vaikkakin hänen masennuksensa ja ilmeisen huono itsetunto välillä ovat aiheuttaneet kohtuu suurtakin stressiä hänelle.

Hänen mt-ongelmat tuovat myös minulle vähän stressiä vaikka koitan kyllä parhaani mukaan olla hänelle tukena ja turvana ja kannustan häntä mm. opinnoissa, jotka edellä mainittujen ongelmien takia on vähän päässeet venähtämään. Mutta jotenkin sitä vaan välillä tuntuu siltä, että jaksanko minä tätä kaikkea? Olisinko hirveä ihminen, jos vaan toteaisin, että nyt en enää jaksa ja tämä on tässä? Monesti hän on ihmetellyt, että miten jaksan häntä ja hänen ongelmiaan (ja toki sitten myös kiitellyt, kun olen hänelle selittänyt, että kyllä minä jaksan ja jaksan olla tukena).

Huh, ajatusten purkaminen sanoiksi kyllä jo keventää vähän mieltä.

 

[Fiftie]

Minulla on tulossa pian merkkipäivä ja ilmaisin tyttöystävälle haluni viettää kyseinen päivä ihan omissa oloissani omia juttuja puuhaillessa. Kukaan ei ole tulossa käymään (en edes päästäisi sisään vaikka tulisi), enkä ole menossa mihinkään.

Tyttöystävästä tämä on hyvin epäilyttävää, koska en halua viettää merkkipäivää läheisten ja kavereiden kanssa ja nyt meillä taitaa olla käsillä asiasta riitaa.

Olenko itsekäs, kun haluan toimia yllämainitulla tavalla?

Tyttöystävällä on omien sanojen mukaan kovasti huonoja kokemuksia edellisistä suhteista, jotka ovat päättyneet hänen mukaansa täysin yllättäen. Seurustelua meillä on takana vajaan vuoden verran ja tähän mennessä asiat ovat menneet ihan hyvin, vaikkakin hänen masennuksensa ja ilmeisen huono itsetunto välillä ovat aiheuttaneet kohtuu suurtakin stressiä hänelle.

Hänen mt-ongelmat tuovat myös minulle vähän stressiä vaikka koitan kyllä parhaani mukaan olla hänelle tukena ja turvana ja kannustan häntä mm. opinnoissa, jotka edellä mainittujen ongelmien takia on vähän päässeet venähtämään. Mutta jotenkin sitä vaan välillä tuntuu siltä, että jaksanko minä tätä kaikkea? Olisinko hirveä ihminen, jos vaan toteaisin, että nyt en enää jaksa ja tämä on tässä? Monesti hän on ihmetellyt, että miten jaksan häntä ja hänen ongelmiaan (ja toki sitten myös kiitellyt, kun olen hänelle selittänyt, että kyllä minä jaksan ja jaksan olla tukena).

Huh, ajatusten purkaminen sanoiksi kyllä jo keventää vähän mieltä.

No tuntuuko susta siltä, että ei kiinnostais olla siinä suhteessa enää?

En minä ainakaan hirveänä ihmisenä sinua pidä, jos oma vointi menee tuossa ihan vaakalaudalle. Oot kuitenkin ollu aina tukena ja yrittänyt auttaa toista etkä ollu välinpitämätön toisen ongelmia kohtaan.

 

[godspeed]

Minulla on tulossa pian merkkipäivä ja ilmaisin tyttöystävälle haluni viettää kyseinen päivä ihan omissa oloissani omia juttuja puuhaillessa. Kukaan ei ole tulossa käymään (en edes päästäisi sisään vaikka tulisi), enkä ole menossa mihinkään.

Tyttöystävästä tämä on hyvin epäilyttävää, koska en halua viettää merkkipäivää läheisten ja kavereiden kanssa ja nyt meillä taitaa olla käsillä asiasta riitaa.

Olenko itsekäs, kun haluan toimia yllämainitulla tavalla?

Tyttöystävällä on omien sanojen mukaan kovasti huonoja kokemuksia edellisistä suhteista, jotka ovat päättyneet hänen mukaansa täysin yllättäen. Seurustelua meillä on takana vajaan vuoden verran ja tähän mennessä asiat ovat menneet ihan hyvin, vaikkakin hänen masennuksensa ja ilmeisen huono itsetunto välillä ovat aiheuttaneet kohtuu suurtakin stressiä hänelle.

Hänen mt-ongelmat tuovat myös minulle vähän stressiä vaikka koitan kyllä parhaani mukaan olla hänelle tukena ja turvana ja kannustan häntä mm. opinnoissa, jotka edellä mainittujen ongelmien takia on vähän päässeet venähtämään. Mutta jotenkin sitä vaan välillä tuntuu siltä, että jaksanko minä tätä kaikkea? Olisinko hirveä ihminen, jos vaan toteaisin, että nyt en enää jaksa ja tämä on tässä? Monesti hän on ihmetellyt, että miten jaksan häntä ja hänen ongelmiaan (ja toki sitten myös kiitellyt, kun olen hänelle selittänyt, että kyllä minä jaksan ja jaksan olla tukena).

Huh, ajatusten purkaminen sanoiksi kyllä jo keventää vähän mieltä.

Minusta ihminen saa parisuhteessakin viettää omaa aikaa, vaikka yleisesti tunnutaan kuvittelevan, että se muija/äijä pitää raahata kaikkiin kissanristiäisiinkin mukaan. Ei päde terveessä suhteessa. On hyvin vanhanaikaista ajatella toisin, sillä emme elä enää kivikaudella.

Mitä sitten tulee aiheeseen itsekkyys, niin masentunut ihminen kyllä osaa tämän leikin paremmin kuin hyvin. Tarkoitan, että toista syyllistetään siitä, ettei tämän jaksaminen riitä sairastuneen hyväksi. Vaaditaan jopa mahdollisesti toisen ongelmissa roikkumista, koska masentunut itse haluaa vaan velloa pahassa olossa ristiriitaisen tuntuisesti. Hän ei osaa muuta. Hän on avuton.

Jos tyttöystävälläsi on äkkinäisiä eroja ja muuta kontollaan, niin eihän vikaa silloin tietystikään ole hänen toiminnassaan, vaikka jokainen sinun hälytyskellosi soisi vuorollaan täysipäiväisesti. Aiemmat osapuolet ovat saattaneet väsyä sinun laillasi hänen toimintaansa, jolloin sinä olet vain yksi palanen tässä ikävässä ketjussa.

Minua itseäni ärsyttää vakavista mielenterveysongelmista kärsivänä kirjoittaa näin, mutta tässä tapauksessa antamasi kuva hänestä kuvaa melko tarkasti ja erityisesti masentuneen ihmisen negatiivista puolta. Kirjoitan negatiivisuudesta, koska ei ilmeisesti ole mitään pyrkimystäkään parempaan? Kysyn, koska tietysti emme lukijoina voi tietää hänen hoidostaan. Toivon, että hänellä on jokin muukin kontakti kuin sinä vain. Jos ei ole, niin sekin voi selittää hänen reaktiotaan sinun toiveeseesi olla itseksesi.

Vielä loppuun: sinä et ole velvollinen elämään kenenkään toisen elämää hänen puolestaan, mutta voit aina olla apuna.

 

[Jyskälä]

Kiitoksia vastauksista.

En siis aio olla kokonaan juhlimatta merkkipäivää ja tyttöystävälle ehdotinkin, että vietetään niitä varsinaista päivää edeltävänä päivänä. Ja ehkä kyllä kun puhuin, että haluan olla omissa oloissani, niin se saattaa kuulostaa epäilyttävältä. Tarkoituksenani on siis vain olla ja laiskotella, katsoa leffan tai pari, käydä kelin salliessa pyöräilemässä, maistella vähän viskiä yms. Ei siis mitään salaisia juttuja.

Hänellä ei täällä päin muita kontakteja ole, eikä ilmeisesti perheen lisäksi taida olla hänen kotiseudullakaan. Masennuksen lisäksi hänellä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja hän on melkoinen introvertti, niin ne eivät varsinaisesti oikein tilannetta auta. Eli siinä mielessä ymmärrän kyllä, että häntä jossain määrin varmasti kalvaa sekin, että minä välillä vietän aikaa omien kavereiden kanssa.

Hänellä on kova tahto kyllä parantua masennuksesta ja hän on apua siihen hakenutkin. Valitettavasti vain terapeutille pääsy on tällä hetkellä ilmeisen vaikeaa ja yrityksistä huolimatta ei vapaita tahdo löytyä mistään lähiseudulta. Nettiterapiaa hän kylläkin tällä hetkellä tekee, joka tietysti on jotain jo sekin.

Ja kuten @godspeed tuossa edellä mainitsikin, että kun omista suunnitelmistani kerroin, niin kyllähän sieltä heti ensimmäisenä tuli uhriutumista ja (ei tosin kovin jyrkkää) syyllistämistä. Vaikka se ei mukavalta tuntunut, niin osaan kyllä tunnistaa ne masennuksen oireiksi. Sisimmässään hän varmasti asian hyväksyy, mutta masennus ja epävarmuus laittaa vääristää sen hyväksynnän paheksunnaksi, näin minä ainakin haluan uskoa.

 

[Surukuku]

....
Hänen mt-ongelmat tuovat myös minulle vähän stressiä vaikka koitan kyllä parhaani mukaan olla hänelle tukena ja turvana ja kannustan häntä mm. opinnoissa, jotka edellä mainittujen ongelmien takia on vähän päässeet venähtämään. Mutta jotenkin sitä vaan välillä tuntuu siltä, että jaksanko minä tätä kaikkea? Olisinko hirveä ihminen, jos vaan toteaisin, että nyt en enää jaksa ja tämä on tässä? Monesti hän on ihmetellyt, että miten jaksan häntä ja hänen ongelmiaan (ja toki sitten myös kiitellyt, kun olen hänelle selittänyt, että kyllä minä jaksan ja jaksan olla tukena).
....

....
Minua itseäni ärsyttää vakavista mielenterveysongelmista kärsivänä kirjoittaa näin, mutta tässä tapauksessa antamasi kuva hänestä kuvaa melko tarkasti ja erityisesti masentuneen ihmisen negatiivista puolta. Kirjoitan negatiivisuudesta, koska ei ilmeisesti ole mitään pyrkimystäkään parempaan? Kysyn, koska tietysti emme lukijoina voi tietää hänen hoidostaan. Toivon, että hänellä on jokin muukin kontakti kuin sinä vain. Jos ei ole, niin sekin voi selittää hänen reaktiotaan sinun toiveeseesi olla itseksesi.

Vielä loppuun: sinä et ole velvollinen elämään kenenkään toisen elämää hänen puolestaan, mutta voit aina olla apuna.

Uskallan olla hieman eri mieltä tuosta masentuneiden uhriutumisaltiudesta, ym. ja minäkin muutaman vuosikymmenen kokemuksesta...
Ensinnäkään en ole törmännyt yhteenkään depressio-potilaaseen, joka ei haluaisi parantua enkä yhteenkään, joka ei sen eteen olisi yrittänyt edes jotakin tehdä.
Elän parisuhteessa, jossa molemmilla ovat omat raskaat painolastinsa lapsuudesta ja nuoruudesta, diagnosoituina. Yhteiselon alku oli raskasta, kun sitä vaistomaisesti halusi kantaa omien murheiden lisäksi toisenkin vastaavia, mutta sattuman sanelemien järjestelyiden, mm. välimatka, suhde sai rauhassa kypsyä ja nk. onnistui. Koskaan mitään uhriutumista ei ollut puoleen tai toiseen, ei olisi tullut mieleenikään; tosin tää voi olla ikäkysymyskin ja/tai ainakin luonnekysymys.

@Jyskälä Kuten sanottua, sinulla on oma elämäsi, josta itse päätät etkä ole velvollinen sortumaan muiden ongelmien alle, tiedät sen, mutta älä tuomitse toista sellaisesta, mihin hän ei ole syypää eikä yksin voi paljoakaan. Voit olla tukena kykyjesi/halujesi mukaan, mutta ammattiapu olisi tässä oikea askel vastuiden selekyttämiseen ja ylipäätään toipumisen mahdollistamiseen, sitä kannattaa etsiä edelleen.

Haluusi viettää aikaasi yksin en voi ottaa kantaa juurikaan, nehän ovat juurikin niitä yksilöllisiä tarpeita, joita ei toisten kannanta repostella. Mutta - ymmärtääkseen paremmin toisen kantaa ilman mitään ylimääräistä draamaa, voi joskus olla valaisevaa asettua ajatuksissaan hetkeksi hänen sijalleen tilanteessa.

Hyvää keväänjatkoa teille!

 

[godspeed]

Uskallan olla hieman eri mieltä tuosta masentuneiden uhriutumisaltiudesta, ym. ja minäkin muutaman vuosikymmenen kokemuksesta...
Ensinnäkään en ole törmännyt yhteenkään depressio-potilaaseen, joka ei haluaisi parantua enkä yhteenkään, joka ei sen eteen olisi yrittänyt edes jotakin tehdä.
Elän parisuhteessa, jossa molemmilla ovat omat raskaat painolastinsa lapsuudesta ja nuoruudesta, diagnosoituina. Yhteiselon alku oli raskasta, kun sitä vaistomaisesti halusi kantaa omien murheiden lisäksi toisenkin vastaavia, mutta sattuman sanelemien järjestelyiden, mm. välimatka, suhde sai rauhassa kypsyä ja nk. onnistui. Koskaan mitään uhriutumista ei ollut puoleen tai toiseen, ei olisi tullut mieleenikään; tosin tää voi olla ikäkysymyskin ja/tai ainakin luonnekysymys.

Minä suosittelen kaikille masennuspotilaille ja omaisilleen Lars von Trierin elokuvaa Melancholia.

 

[Läskisalo]

@Kari Runk en nyt lainaa viestiä, kun ei mihinkään varsinaiseen kohtaan ole mitään sanottavaa, mutta tuli mieleen, että olisiko mahdollista vaan sanoa tälle ihmiselle, miltä se toiminta tuntuu?

 

[Draco]

@Kari Runk en nyt lainaa viestiä, kun ei mihinkään varsinaiseen kohtaan ole mitään sanottavaa, mutta tuli mieleen, että olisiko mahdollista vaan sanoa tälle ihmiselle, miltä se toiminta tuntuu?

Tuo on yksi tapa ja se suoraviivaisin tapa, joka voi fiksata tilanteen niin, että hän lopettaa kiusaamisesi tai sitten jos siellä toisessa päässä onkin kuitenkin jotain muuta, kuin mitä hän on väittänyt, niin sekin voi tulla esiin. Mutta sitten toisaalta...merkit viittaavat vähän, että siinä on kyseessä ihmistapaus, joka taitaa olla vähän toksista sorttia. Mieleen vähän tulee, että olet jo lähtenyt polulle, johon minäkin lähtisin ja olen aikanaan tehnytkin, eli pyyhkimään koko ihmistä silmistäsi ja mielestäsi. Se vaan nyt jää kuitenkin vähän puolitiehen, kun on yhteistä ystäväpiiriä, jossa väkisin joskus nähdään. Itse lähtisin vetämään senkin kortin tältä naisihmiseltä pois. Ystävät ovat tärkeitä, ehkä parhaille tuosta piiristä avaisin sinun ja tämän naisen välisen kupletin juonen, jotta tietävät, mikä on homman nimi niinä hetkinä, kun sinä ja tämä nainen olette samassa paikassa.

Ei suorastaan kannata lähteä myrkyttämään tätä naista noiden kavereiden silmissä, mutta enemmänkin se, että viet siltä naiselta sen ystäväpiirivipuvarren itseesi pois, jolloin hänelle jää enää mahdollisuus ottaa sinuun suoraan yhteyttä, jos haluaa olla kanssasi missään tekemisissä. Ja jos sitä yhteydenottoa sitten silloin vielä tulee, niin sitten voit vetää homman levälleen ja sanoa vaikka, että kas kun yhteyttä ottelee, kun hänen mukaansa välilläne ei mitään ole. Pakotat hänet psykologisesti paikkaan, jossa hän ei halua olla teidän välisessä kanssakäymisessä. Tai sitten mitään kanssakäymistä ei yksinkertaisesti ole.

 

[Fiftie]

@Kari Runk Oi jumalauta mitä paskaa naiselta! Kyllä jotkut ihmiset sitten osaa olla perseestä.

Itsehän tätä en osaa tehdä, mutta suosittelen kyllä pysymään kaukana enkä olemaan ikinä missään kontaktissa. En edes moikkaamaan, jos jossain tulee vastaan.

 

[Fiftie]

Siis nyt ihan yleisesti, vaikka mitään laitonta tämäkään nainen ole tehnyt, niin tälläiset ihmisperseet pitäis kyllä jättää omaan arvoonsa ja ihan sukupuolesta riippumatta.

 

[Nick Neim]

@Kari Runk en nyt lainaa viestiä, kun ei mihinkään varsinaiseen kohtaan ole mitään sanottavaa, mutta tuli mieleen, että olisiko mahdollista vaan sanoa tälle ihmiselle, miltä se toiminta tuntuu?

Olisi, ja näitä käytiin tuolloin ennen omaa viime syksyistä ratkaisuani kyllä lävitse. En ehkä tajunnut avata tuota sen tarkemmin kun aikanaan tuosta tänne tuli kirjoiteltua, mutta tämän suhteen hän ei kokenut mitenkään tehneensä väärin, "kun kavereita ja tuttaviahan tässä ollaan". Tämä kissahiirileikki on siis jatkunut jo pitkän pitkän (liiankin pitkän) aikaa, eikä kyse ole varsinaisesti edes mistään yksittäisestä tapauksesta tai viestistä. Jos kiinnostaa lukea "tarkemmat" taustat tästä, niin tässä linkkiä aikaisempaan avautumiseeni viime syksyltä tähän samaan tapaukseen.

Viimeisin kerta ennen tätä vappua tosiaan päättyi siihen, että nainen oli toden totta eronnut, ja oltiinkin jonkin verran yhteyksissä. Noin kuukausi tuon Jatkoaikaan kirjoitetun viestin jälkeen hänen kanssaan viestitellessä harmittelin kuinka meidän jutusta ei aikanaan tullut mitään, näin edelleen meissä potentiaalia ja pyysin häntä ulos syömään. Lopulta uloskysymykseen sain vastauksen, mutta normaalin kahden minuutin sijasta kului kaksi päivää, jonka jälkeen vastaus oli "mun fiilikset sua kohtaan on kaverillisia, eikä ne siitä muuksi muutu."

Noni, eli se oli aika selvä peli? Vastasin hyväksyväni tämän ja päätin sitten sen jälkeen, että teen asiasta omat ratkaisuni, ja ajattelin sen olevan molempien kannalta parempi ja helpompi. Kerroin nimenomaan rehellisesti, miltä tämä pallottelu ja muu ihmeellinen säätö on tuntunut, mutta hän ei kokenut tehneensä mitään sellaista, hän on vain ollut kaveri. Ei ollut kuulemma koskaan sanonut olevansa mustasukkainenkaan, kaksi tämän kuullutta ihmistä valehtelee. Tämän jälkeen totesin, että parempi jos ei olla enää yhteyksissä, koska mun pääkoppa tarttee aikaa ja todennäköisesti paljon käsitellä tätä koko juttua.

Vaikka itse viestissä jonka tuo vappuna laittoi ei mitään pahaa ollutkaan, niin nyt palattiin taas tavallaan takaisin siihen, mitä tämä ehti jo pidemmän aikaa aikoinaan olla. Jos sä olet tylyttänyt ja antanut pakit samalle miehelle useampaan (oikeasti useampaan, perkeleen moneen useampaan) kertaan, ja toinen pyytää, ettei enää olla yhteyksissä, niin ethän sä vaan ala kännitekstailemaan ja ole kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä.

Ystävät ovat tärkeitä, ehkä parhaille tuosta piiristä avaisin sinun ja tämän naisen välisen kupletin juonen, jotta tietävät, mikä on homman nimi niinä hetkinä, kun sinä ja tämä nainen olette samassa paikassa.

Sen verran täytyy mainita, että suurin osa kaveriporukasta tästä on ainakin jollain tasolla tietoinen. Meitäkin tässä poppoossa on molempia sukupuolia, ja senkin kautta sitä on kuullut vähän kaikenlaista, mitkä ei ehkä ihan kaikki mun korville ole edes tarkotettu. Ja siis ihan positiivisiakin juttuja, mitkä omalta osaltaan on ehkä sokaistanut tässä jutussa myös liikaa. Nimenomaan koitin parhaani mukaan olla siten, ettei tämä vaikuttaisi yhtään meidän kaveriporukan väleihin (ketä kutsutaan minnekin, kuka voi olla missäkin ja kenenkin kanssa jne), mutta enää mä en ole lainkaan niin varma, että pystynkö siihen.

Otin sitten lopulta tuon asian tällä viikolla puheeksi viestillä, ja aikamoiset defenssithän sieltä tuli. Hän oli humalassa eikä muista koko viestistä mitään, miksi pillastun yhdestä viestistä noin paljoa, eikö me muka olla kavereita ja saada viestitellä, miksi tällainen haloo. Loppuun vittuilut siitä, kuinka kannattaa miettiä jotain muuta tapaa käsitellä asioita, jos yksi häneltä lähetetty viesti saa aikaan noin voimakkaan reaktion.

Heti sen lähetetyn viestin jälkeen tajusin pilanneeni koko homman, koska nyt hän sai juuri sitä mitä halusi.

 

[FASlapsi]

Ajatteleekohan joku oikeasti jotenkin auttavansa, kun tulee vaikkapa tänne sanomaan että ”mikäs niiden naisten kanssa nyt niin vaikeaa on, mä oon ollut 26 vuotta naimisissa jo ja hyvin menee”? Tätä oon aina välillä miettinyt, koska näitä tämmösiä hahmoja on. ”Ai sulla ei oo rahaa, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mulla on tilillä 300 000€ näköjään ja hyvin menee”, ”Ai sä oot masentunut, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mä en oo 40 vuoteen ollut masentunut ja hyvin menee”, ”Niin sulla on tappava syöpä, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mä oon ihan terve ja hyvin menee.” Ei kai nyt kukaan oikeasti kuvittele että tommosilla viesteillä jotenkin autettaisiin? Jotain oman itsensä korostamistahan ja jotain ihme ”onneks mulla ei sentään mee noin huonosti ku noilla”-fiilistelyähän tuommonen pösilöys vain on, kyllä mäkin tunnistan että joskus kun vituttaa joku niin helpottaa lukea ihmisistä joilla menee paljon enemmän päin persettä kuin itsellä. Mutta en mä kyllä kehtaisi mennä siitä niille sanomaan että tietkö mulla menee paljon paremmin ku sulla, eiks ookin hyvä juttu hei.

Auttaako se jotenkin jonkun tyyppisiä ihmisiä, että saavat vielä ääneen julistaa että mulla menee sua paremmin? Että ei jotenkin riitä jos sitä ajatusta vain omassa päässään ajattelee?

Minä olen muuten Mensa-kerhossa ja viisinkertainen Vuoden Jatkoaikalainen, sekä lisäksi erittäin komea, rikas, suosittu, hauska ja kaikilla muillakin tavoilla täydellinen ihminen.

 

[Draco]

Otin sitten lopulta tuon asian tällä viikolla puheeksi viestillä, ja aikamoiset defenssithän sieltä tuli. Hän oli humalassa eikä muista koko viestistä mitään, miksi pillastun yhdestä viestistä noin paljoa, eikö me muka olla kavereita ja saada viestitellä, miksi tällainen haloo. Loppuun vittuilut siitä, kuinka kannattaa miettiä jotain muuta tapaa käsitellä asioita, jos yksi häneltä lähetetty viesti saa aikaan noin voimakkaan reaktion.

Heti sen lähetetyn viestin jälkeen tajusin pilanneeni koko homman, koska nyt hän sai juuri sitä mitä halusi.

Tuota vähän osasin epäillä, että alkoholikin liittyy vähän tähän. Itselläkin aikanaan oli jokunen naistuttavuus, joilla oli muutoin aika radiohiljaisuus, mutta keskustassa kun asuin ja radalle oli lähdetty, niin sieltä saattoi puolenyön aikaankin tulla viestiä, että missä oot ja voiko tulla yöksi. Että se seuran tarve iski selvästi viinaa saadessa. Mutta mitään et ole mokannut, koska selvähän se on, että jos mitään hänellä ei sinua kohtaan ole, niin mitään viestiä ei missään selvyysasteessa tulisi.

Kyllä mä kehotan tuota ehdottamaani tylyä linjaa. Ei ole hyvä tietenkään joutua sotkemaan kaveripiirin dynamiikkaa tuolla, mutta toisaalta sinä voit ainakin esittäytyä osapuolena, joka on toiminut tilanteessa rehellisellä pohjalla ja en näe sinua syypäänä, koska eihän sitä tunteilleen mitään voi. Ja olet ollut avoin. Toinen niillä tunteilla leikkii. Eli tässä mielessä, jos teillä on hyviä tyyppejä porukassa, niin vaikea tuota on muutenkaan nähdä.

Hän voi tietysti tässä kohtaa puolustautua, ettei ole tehnyt mitään muuta kuin kaverillista, mutta toisinpäin käännettynä, mitäs oikein tosi kaverillista hän on tehnyt? Jos nainen puhelee kaveruudesta, niin se, että pari kertaa vuodessa sanotte ehkä moi ja juhlissa pitää vältellä näkemistä, niin kaveruuden määritelmä ei kyllä ainakaan minun asteikolla läheskään täyty.

Eli yritä nyt vain päästä eroon noista tunteista ja sehän ei onnistu, jos hän jotain kautta aina pomppaa ruutuun, kun alkaa olla jo neutraali fiilis. Ratkaisu tässä kohtaa on enemmänkin, että ette ole edes kavereita, mutta sen verran järkeviä, että koko kaveripiirin ei tarvitse kärsiä, vaikka kyllä sekin jollain tavalla varmasti kärsii, kun vedetään täysin kylmä linja. mutta vaikea tuosta on muuten päästä tosissaan eteenpäin.

 

[Turha Kaukalo]

Ajatteleekohan joku oikeasti jotenkin auttavansa, kun tulee vaikkapa tänne sanomaan että ”mikäs niiden naisten kanssa nyt niin vaikeaa on, mä oon ollut 26 vuotta naimisissa jo ja hyvin menee”? Tätä oon aina välillä miettinyt, koska näitä tämmösiä hahmoja on.

Niin, tuskin siinä on apu mielessä, enintään "self-help", minkä voi tulkita miten haluaa, kaikki tulkinnat lienevät oikeita.

Mulla on avioliittoa (toista kierrosta) takana jo aika lailla ja vitun hyvin on mennyt, jos kiinnostaa tietää. Varmaan auttaa kaikkia vaikka sua @Kari Runk jolla oli jotain vaikeuksia tossa jonkun leidin kanssa. Niin, mä en oo mokannut avioliittoani, mikä siinä niin vaikeeta on, häh.

Mulla on muuten kevyt epäilys siitä, että näiden helppouden ylistäjien eukot saattaa olla vähän eri mieltä armaittensa kanssa helppoudesta, enkä sulkisi pois sitä vaihtoehtoa, että eukot ovat tehneet lähempääkin tuttavuutta naapurin uroon kanssa. Viittaan siis sukupuoliyhdyntään. Huhuja oon kuullut ja sitten duunin pikkujoulut risteilyineen, seuraavaan päivään venyneet tyttöjen illat, ylityöt jne. Melko varmasti noin asiallisten jätkien muijat käy vieraissa. Älkää nyt kuitenkaan hakatko vaimoanne, vaikka jo alkoi mieli tehdä. Heippa!

 

[Patarouva]

Niin, tuskin siinä on apu mielessä, enintään "self-help", minkä voi tulkita miten haluaa, kaikki tulkinnat lienevät oikeita.

Mulla on avioliittoa (toista kierrosta) takana jo aika lailla ja vitun hyvin on mennyt, jos kiinnostaa tietää. Varmaan auttaa kaikkia vaikka sua @Kari Runk jolla oli jotain vaikeuksia tossa jonkun leidin kanssa. Niin, mä en oo mokannut avioliittoani, mikä siinä niin vaikeeta on, häh.

Mulla on muuten kevyt epäilys siitä, että näiden helppouden ylistäjien eukot saattaa olla vähän eri mieltä armaittensa kanssa helppoudesta, enkä sulkisi pois sitä vaihtoehtoa, että eukot ovat tehneet lähempääkin tuttavuutta naapurin uroon kanssa. Viittaan siis sukupuoliyhdyntään. Huhuja oon kuullut ja sitten duunin pikkujoulut risteilyineen, seuraavaan päivään venyneet tyttöjen illat, ylityöt jne. Melko varmasti noin asiallisten jätkien muijat käy vieraissa. Älkää nyt kuitenkaan hakatko vaimoanne, vaikka jo alkoi mieli tehdä. Heippa!

Sitten on näitä, kun kaikki on niin hyvin ja jossain vaiheessa ”tulee ihan puskista”, että nyt se toinen lähtee.

Tämä yksinkertainen ajatusmaailma kiteytyy noissa henkirikosuutisissa, joissa naapurit päivitelevät, että en olisi ikinä uskonut siitä miehestä/ naisesta. Oli niin mukava tuossa, kun pihalla juteltiin. Niillä on niin hieno talokin. Mikä ihme mahtoi tulla?!

Kyllä mä uskon, että kaikissa parisuhteissa on helvetin vaikeita hetkiä ja vähän vähemmän vaikeita hetkiä eikä niihin tarvita vieraissa käyntiä tai välien selvittelyihin puukkoja ja puntareita.

Useista vaikeuksista voi selvitä, mutta on hulluutta kuvitella, että ei niitä ongelmia nyt sitten enää tule, kun edellisestä kriisistä selvittiin.

Vain omiin tekemisiin voi vaikuttaa ja vaikka en isommin töppäilisi niin aina sitä omalla tavallaan kokee olevansa sen verran ärsyttävä ja muutenkin epäkelpo ihminen, että joka päivä tunnen kiitollisuutta, että se toinen edelleen musta tykkää.

 

[godspeed]

Tässä voi aina myös miettiä, että kun se toinen on kulkenut mukisematta siinä vieressä, niin paljonko se nielee silkkaa paskaa, koska mikään ero ei olisi kannattavaa sosiaalisesti tai taloudellisesti. Eikä osata olla yksin. On ehkä opittu järkiavioliiton kaava joskus, jos sellaista enää nuoret harrastaa, mutta tuo, että kaikessa pitää olla se puoliso rinnalla tekemässä jotain, niin siitä ei haluta luopua.

Sen verran ikää on minullakin, että huomaan kuinka romantiikka muuttuu suhteessa muuksikin kuin vain seksiksi tai sen suunnittelemiseksi. Se muuttuu paljon paremmaksi, mutta tämän tästä saa lehtien otsikoista seksi sitä ja seksi tätä. Mikä siinä seksissä on niin ihmeellistä, että kaikki pitää saatana sekoittaa siihen?

 

[Surukuku]

...
Sen verran ikää on minullakin, että huomaan kuinka romantiikka muuttuu suhteessa muuksikin kuin vain seksiksi tai sen suunnittelemiseksi. Se muuttuu paljon paremmaksi, mutta tämän tästä saa lehtien otsikoista seksi sitä ja seksi tätä. Mikä siinä seksissä on niin ihmeellistä, että kaikki pitää saatana sekoittaa siihen?

Ei perkele, millanen uuvatti mää oikeen oon ollukkaan, ku mun on pitänyt käydä töissäkin välillä... ja nukkuakin...

 

[godspeed]

Ei perkele, millanen uuvatti mää oikeen oon ollukkaan, ku mun on pitänyt käydä töissäkin välillä... ja nukkuakin...

Minä muistan, kun porukalla vielä liikuttiin nuorempana, niin porukassa oli sitten hyvin himokas pariskunta mukana. Niiden piti nussia joka paikassa, kokoajan. Kaikkialla oli pakko nussia. Jopa sellanen hyi vittu miten likanen julkinen WC-koppi kelpasi, jossa ei mahtunut varmaan kuin juuri yksi istumaan. No, silloin minusta tuntui, että kaikki on tämän osalta nähty. Vastaavaa erotiikantappajaa en ole kokenut vielä missään muualla.

 

[Fiftie]

Eilen 4 h treffeillä. Numerotkin vaihdettiin, mutta tässä sitten yrittäny olla olematta liian innokas. Vähän veikkaan kyllä, että naisen suunnalta ei ihan sellaista kiinnostusta nyt ollut.

 

[godspeed]

Eilen 4 h treffeillä. Numerotkin vaihdettiin, mutta tässä sitten yrittäny olla olematta liian innokas. Vähän veikkaan kyllä, että naisen suunnalta ei ihan sellaista kiinnostusta nyt ollut.

No jos sinullakaan ei onkeen täysin ottanut, niin onko tässä ongelmaa?

 

[Fiftie]

No jos sinullakaan ei onkeen täysin ottanut, niin onko tässä ongelmaa?

Siis mun mielestä nainen oli oikein mukava ja mielusti näkisin toisenkin kerran. Se sitten eri asia, että tapahtuisiko meidän välillä mitään sen ihmeellisempää. No sitä ei voi ennakkoon tietää.

Lähinnä vaan vaikeutta nyt ottaa yhteyttä, jos sillä olikin oikeasti ihan kamalaa ja tuli sellainen fiilis ettei nyt oikein lähde meikäläinen. Tulee sitten jotenkin vaivautunut olo. Ja näissä kun on aina näitä "sääntöjä", että miten pitää toimia enkä minä ymmärrä moisia.

 

[godspeed]

Siis mun mielestä nainen oli oikein mukava ja mielusti näkisin toisenkin kerran. Se sitten eri asia, että tapahtuisiko meidän välillä mitään sen ihmeellisempää. No sitä ei voi ennakkoon tietää.

Lähinnä vaan vaikeutta nyt ottaa yhteyttä, jos sillä olikin oikeasti ihan kamalaa ja tuli sellainen fiilis ettei nyt oikein lähde meikäläinen. Tulee sitten jotenkin vaivautunut olo. Ja näissä kun on aina näitä "sääntöjä", että miten pitää toimia enkä minä ymmärrä moisia.

Lähinnä tässä ensimmäisenä mietin, että miten hän otti kontaktia sinuun? Katseliko silmiin, hymyilikö, oliko kehonkieli rentoa yms yms?

 

[Fiftie]

Lähinnä tässä ensimmäisenä mietin, että miten hän otti kontaktia sinuun? Katseliko silmiin, hymyilikö, oliko kehonkieli rentoa yms yms?

No kyllä siltä ainakin naurua ja hymyä irtosi. Ei kyllä koko ajan puhuessaan tuijottanut silmiin, että välillä meni katse hieman muualle, mutta myös niitä silmiä kohti.

Kyllähän lopussa halatessa sanoi, että oli kiva nähdä, mutta nämä nyt saattaa olla tälläisiä hyviä kohteliaisuuksia aina. Sanoi siinä sitten, että laittaa viestiä kun pääsen turvallisesti perille, joten ehdotin numeroiden vaihtoa. No se kyllä sopi, mutta eihän tuossa kohtaa välttämättä tohdi edes muuta sanoa, jos mies onkin joku hullu joka hermostuu heti(itse en ole). Sieltä puoleltakaan nyt ole mitään kuulunut muuta kuin vastaus siihen viestiin kun laitoin et pääsin perille.

Huomaa varmaan, että meikälle nämä on liian monimutkaisia asioita. :D No ei ainakaan ole estänyt whatsapissa tai poistanut numeroa, koska senhän siellä huomaa ns. heti. Huomaa, että vaivaannuttaa kirjoittaa näistä asioista näin "julkisesti".

 

[godspeed]

Huomaa varmaan, että meikälle nämä on liian monimutkaisia asioita. :D No ei ainakaan ole estänyt whatsapissa tai poistanut numeroa, koska senhän siellä huomaa ns. heti. Huomaa, että vaivaannuttaa kirjoittaa näistä asioista näin "julkisesti".

Jos joku törppö alkaa arvioida sun asioiden ratkaisukykyä, niin voit aina sanoa, että älä ala vittuilemaan runkku.

Mutta noin muutoin tuo kuulostaa siltä, että teillä oli kivaa. Mutta oliko tapaaminen romanttinen? Kaverityyliin vai puolisotyyliin?

Noita voit hieman miettiä. Itsehän en ennen 30 ikävuotta aiemmin ollut kertaakaan treffeillä, mutta kyllä sen tavallaan tietää jos menee ihan pieleen. Teillä voisi olla mahiksiakin, jos tyttö vähän ensin funtsii mitä just tapahtui. Hänkin voi olla hieman ujo. Mitä ikinä. Meillä kaikilla on jotain, mikä hieman häiritsee tapaamisia tai sitten ihan sitä ihteään, eli seurustelemista.

 

[Fiftie]

Jos joku törppö alkaa arvioida sun asioiden ratkaisukykyä, niin voit aina sanoa, että älä ala vittuilemaan runkku.

Mutta noin muutoin tuo kuulostaa siltä, että teillä oli kivaa. Mutta oliko tapaaminen romanttinen? Kaverityyliin vai puolisotyyliin?

Noita voit hieman miettiä. Itsehän en ennen 30 ikävuotta aiemmin ollut kertaakaan treffeillä, mutta kyllä sen tavallaan tietää jos menee ihan pieleen. Teillä voisi olla mahiksiakin, jos tyttö vähän ensin funtsii mitä just tapahtui. Hänkin voi olla hieman ujo. Mitä ikinä. Meillä kaikilla on jotain, mikä hieman häiritsee tapaamisia tai sitten ihan sitä ihteään, eli seurustelemista.

No en mä siihen usko et ainakaan tämä eka kerta oli sellainen, että nyt lähti naiselta jalat alta. Toisaalta sitten onko se kaikilla ihmisillä niin, että eka kerta pitää olla joku aivan tajuton, että voi ajatella toisen kerran näkevän? Osallahan taitaa näin olla, mutta tuskin kaikilla sentään kun ihmisiä on niin erilaisia.

Ehkä tässä muutaman päivän odottelee ja sitten iskee viestiä. Toisaalta miettii taas et onko sitten jo liian myöhäistä, mutta kait sen pitäis olla aina näissä niin, että uskaltaa ihan millon tahansa iskeä viestiä ettei tarvi miettiä onko huono juttu vai ei.