Siis tämä nainen tapaili toista miestä tämän 3kk aikana ja ei suostunut tämän vuoksi menemään suudelmia pidemmälle?En ymmärrä miten eksyin. Olen viestitellyt päivittäin naisen kanssa about 3kk. Nähnyt, halaillut ja suudellut. Pidemmälle ei ole menty. Sillä kun on "tapailu" jonkun toisen kanssa. Jossain vaiheessa jopa luulin, ettei enää ole. Mutta on. Vaikutti minusta erittäin kiinnostuneelta ja koko ajan enemmän. Ja itsehän kiinnoistuin yllättävänkin paljon, varmaankin enemmän. Oltiin varmasti toistemme ajatuksissa. Sitten tein siitä lopun. Viestittelemällä levottomia ja loukkaavia sanoja. Ajattelin päästää irti, mutta tein sen niin törkeästi, ettei kyllä tule takaisinkaan, päätyi nyt sitten mihin vaan sen tapailu-ukkonsa kanssa. Saattoi olla virhe tehdä se parin päivän jurrin aikana. En voi olla varavaihtoehto. Enkä kestänyt enää, vaikka saatettiin olla hyvinkin lähellä suhdetta. En myöskään halua sitä painostaa mihinkään ja tilanne oli ajautumassa siihen, että hänen olisi pitänyt tehdä valintoja. Oli myös väärin, kun siinä seuraava askel olisi ehkä satuttanut jo muitakin. Varmasti loukkasin, mikä todella harmittaa ja annoin itsestäni todella omituisen kuvan. Sitä vaan en meinaa ymmärtää, miksi jäi niin paska olo ja varsinkin kaipaus. Olen ollut pitkissä suhteissa, joten erosta on kyllä kokemusta. Mutta kai tästä opittiin edes se, ettei ehkä kannata tarkoituksella loukata ihmistä josta välittää, vaikka jotain hyvääkin ajattelisi saavuttavansa. Tätä on yllättävän vaikea käsitelllä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vaikka se itse pettäminen ei - sanojasi lainaten - liittyisi siihen petettyyn osapuoleen millään tavalla, niin se kuitenkin liittyy. Se petetty ihminen on se osapuoli, joka elää tietämättään valheelle perustuvassa suhteessa. Se petetty ihminen on se osapuoli, jolle ei uskalleta kertoa, että nyt kävi näin. Se että pettäjä olisi valmis jatkamaan suhteessa on ihan pelkkää rusinoiden poimimista maksalaatikosta; halutaan jakaa se arki jonkun tutun ja turvallisen kanssa, mutta samalla annetaan itselleen vapaus käydä kuksimassa selän takana milloin ketäkin. Pelkuri tekee sen salaa eikä kerro toiselle. Toisenlainen ihminen kohtaa sen epämukavan tunteen, että nyt tekemäni saattaa satuttaa toista, ottaa asian puheeksi ja sitten eletään vaikka avoimessa tai polyamorisessa suhteessa. Mutta harvoin se pettäjä on valmis jakamaan kumppaniaan kenenkään muun kanssa, vaan ainoastaan hänen pitää päästä panemaan myös muita. Jos näin ei olisi, asiasta varmaankin keskusteltaisiin.Kun otat noin voimakkaasti pettämisen, niin en ihmettele että yleistät kaikkia koskevaksi että kertomatta jättämisessä kyse olisi ainoastaan pelkuruudesta. Onhan se nyt selvä ettei se helpoimpia asioita ole, mutta edelleen olen sitä mieltä että kyseessä voi olla muitakin syitä. Turhaan petetyn mielenpahoittamisen lisäksi esimerkiksi se, että pettämisestä huolimatta joku haluaa jatkaa alkuperäisessä suhteessa. Kärvistelee mielessään hairahdustaan jonkun aikaa, ja "unohtaa" sitten.
On nimittäin sellainenkin katsontakanta ettei itse petostapahtuma liity mitenkään petettyyn henkilöön vaan on tavallaan kokonaan ulkopuolinen tapahtuma pettäjän ja kolmannen henkilön välillä, ei siinä haluta nimenomaan pettää ketään.
On toki hyvin mahdollista että sekin on seurausta pääsuhteessa oireilusta, varmaan useimmiten. Ei välttämättä kuitenkaan aina kaikkien kohdalla, sillä en ole ollenkaan vakuuttunut siitäkään että ihminen on yksiavioinen eläin.
Itse olen aikoinaan sen verran usein yöelämässä liikkuessa huomannut ettei käytännössä kehenkään voi luottaa 100%, monet varatut ihmiset ovat aika valmiita kaikenlaiseen kun sille päälle sattuvat ja houkutus on tarpeeksi kova.
Ja ketään ihmistä ei voi omistaa.
Tuo on varmaan se kuinka ideaali maailmassa asiat menee, ja kuten itsekin toteat, jo alusta asti on osattu toimia oikein ja itse tietää ettei tule pettämään koskaan ever.Vaikka se itse pettäminen ei - sanojasi lainaten - liittyisi siihen petettyyn osapuoleen millään tavalla, niin se kuitenkin liittyy. Se petetty ihminen on se osapuoli, joka elää tietämättään valheelle perustuvassa suhteessa. Se petetty ihminen on se osapuoli, jolle ei uskalleta kertoa, että nyt kävi näin. Se että pettäjä olisi valmis jatkamaan suhteessa on ihan pelkkää rusinoiden poimimista maksalaatikosta; halutaan jakaa se arki jonkun tutun ja turvallisen kanssa, mutta samalla annetaan itselleen vapaus käydä kuksimassa selän takana milloin ketäkin. Pelkuri tekee sen salaa eikä kerro toiselle. Toisenlainen ihminen kohtaa sen epämukavan tunteen, että nyt tekemäni saattaa satuttaa toista, ottaa asian puheeksi ja sitten eletään vaikka avoimessa tai polyamorisessa suhteessa. Mutta harvoin se pettäjä on valmis jakamaan kumppaniaan kenenkään muun kanssa, vaan ainoastaan hänen pitää päästä panemaan myös muita. Jos näin ei olisi, asiasta varmaankin keskusteltaisiin.
Ketään ihmistä ei voi omistaa, se on täysin totta. Silti suhteen tulee perustua avoimuuteen ja rehellisyyteen. Oma nykyinen suhteeni alkoi polyamorisena. Hän teki asian hyvin selväksi jo aivan alkumetreillä. Jouduin miettimään asiaa tovin jos toisenkin, olisinko todella valmis jakamaan hänet toisen miehen kanssa, etenkin omaan historiaani peilaten. Tässä kuitenkin paistoi alusta asti läpi rehellisyys ja avoimuus omista asioista. Se ettei mitään tarvinnut piilotella ja salailla, mistään ei tarvinnut valehdella. Hänen toisella kumppanillaan oli myös toinenkin kumppani. Tapasin heidät molemmat hyvinkin alkuvaiheessa. Ei tullut kolmois- eikä neloisdraamaa. Tuo toinen suhde päättyi joitain kuukausia myöhemmin, sekin ilman ylimääräistä draamaa. Ei ollut kilpailua, ei mustasukkaisuutta, ei pelkoa toisen menettämisestä. Miksi? Koska kaikesta oltiin alusta asti avoimia. Minä olin valmis hyppäämään tuntemattomaan, joskaan koskaan ei käynyt edes mielessä alkaa seurustella jonkun toisenkin kanssa samanaikaisesti, saati alkaa säätää yhtään mitään muutakaan. Eli en todellakaan koe omistavani ketään toista ihmistä. Rehellisyyttä kuitenkin peräänkuulutan kerta kerrasta. Jos on valmis tekemään jotain sellaista, jonka tietää loukkaavan omaa kumppaniaan / puolisoaan, niin siitä pitää pystyä uskaltaa myös puhua. Antaa toiselle mahdollisuus tuntea ne tunteensa ja päättää omasta elämästään ja tehdä omat ratkaisunsa. Valehtelemalla, salailemalla ja piilottelemalla asemoi itsensä toisen yläpuolelle ja tekee nämä päätökset hänen puolestaan. Sille ei ole mitään muita kuin tekosyitä sen lisäksi, että toiminta on pelkurimaista.
Juuri näin, sanasta sanaan. Ymmärrän @rpeez näkökannan myös, mutta jos on sovittu ettei harrasteta seksiä muiden kanssa niin sitten niin ei tehdä. Kyse on myös kunnioituksesta, jos ei ole valmis kertomaan ja näin antamaan valtaa petetylle osapuolelle (päättääkö suhteen vai diilaako asian kanssa), niin mitä muuta se on kuin rusinoiden poimimista pullasta?Ite en ainakaan ikinä anna kenellekään pettämistä enää anteeksi. Silloin
kun annoin, niin toisen kerran se petti(ilmeisesti vielä useammin). Toki olin tyhmä silloin kun kaikki varoitusmerkit oli ilmassa.
Jos suhteessa on jotain vikaa, niin silloin asiat pitää puhua läpi ja jos ei tule edistystä, niin sitten jättää. Ei siis niin, että jatkaa suhteessa ja lähee pettämään.
Juuri näin, sanasta sanaan. Ymmärrän @rpeez näkökannan myös, mutta jos on sovittu ettei harrasteta seksiä muiden kanssa niin sitten niin ei tehdä. Kyse on myös kunnioituksesta, jos ei ole valmis kertomaan ja näin antamaan valtaa petetylle osapuolelle (päättääkö suhteen vai diilaako asian kanssa), niin mitä muuta se on kuin rusinoiden poimimista pullasta?
Ymmärrän paremmin kertomatta jättämisen tilanteissa joissa petetty on väkivaltainen ja/tai alistava, liiallisen mustasukkainen ja omistushaluinen. Mutta ainakaan itse en ole ollut tuollainen niin sekään ei kelpaa selitykseksi. Eri asia sitten nuo polygamiset ja muut vastaavat suhteet joiden pelisäännöt ovat (toivottavasti) yhteisesti sovittu. Näissä jos on lupa paneskella muita niin mikäs siinä, kyse ei ole pettämisestä.
Voimia paljon. Itse muistan kyllä myös miten hirveä tunne se oli kun eksä kertoi pettäneensä meikää eksänsä kanssa.Hyvää keskustelua kyllä aiheuttanut, kiitos kaikille vastauksista.
Oma olo edelleen aivan kamala, yöllä saanut nukuttua pari tuntia korkeintaan ja syötyä yhden riisifrutin tähän kahteen päivään. Täysin rikottu ja toivoton olo. Itsetunto, seksuaalisuus ja luottamuksen tunne aivan säpäleinä.
Hauska kun itse ehtinyt suunnittelemaan ja miettimään seuraavana steppinä juurikin kihlautumista, mistä olemme paljon puhuneetkin. Toinen sitten mietti hieman eri juttuja kuin kihlausta.
No tuota, petipuuhat jatkuivat suhteellisen normaalisti mutta ei mikään silti ollut ennallaan. Pystyin olemaan kuvittelematta toista miestä siihen paikalle, koska jotenkin menin sellaiseen ihmeelliseen läheisriippuvaiseen suvaitsevuus/ymmärrysmoodiin. Eli ajattelin ettei toinen tarkoittanut pahaa, oli ollut rankka elämäkin ja kaikkea, kukapa ei olisi kännissä hölmöillyt jne.
Sitä kaikkea käytettiin säälimättä hyväksi ja oikeastaan vasta suhteen päätyttyä aloin kunnolla oireilemaan pettämisistä. Silloin mietin jatkuvasti mitä on tehty ja keiden kanssa. Ylipäätään olin todella vihainen ja pettynyt itseeni kun annoin ensimmäisen kerran anteeksi. Tuosta opin että aisurit haukkaavat aina paskaa tavalla tai toisella, siihen ei olisi pitänyt alentua.
En nyt sano että teidän tilanne välttämättä olisi samanlainen, mutta en usko että tuollaisesta pääsee ikinä oikeasti yli täysin. Minulla oli toisinaan lyhyitä ajanjaksoja jolloin en miettinyt asiaa ja ajattelin päässeeni yli, mutta joku yksittäinenkin pieni asia saattoi laukaista pettämisestä tulleen hirveän tunteen ja prosessi alkoi aina alusta. Ihan joku tietty kappale tai kumppanin sanoma asia saattoi käynnistää paskat fiilikset uudestaan. Että jos sinulla on yhtään taipumusta verrata itseäsi muihin niin valitettavasti sitä on luvassa jatkossakin.
Omista kokemuksistani on jo kauan, mutta edelleen vituttaa miettiä niitä. Enkä rehellisesti kestäisi jos nykyinen tekisi saman, sitten lähdettäisiin lataamoon tai muualle rauhoittumaan.
Hyvää keskustelua kyllä aiheuttanut, kiitos kaikille vastauksista.
Oma olo edelleen aivan kamala, yöllä saanut nukuttua pari tuntia korkeintaan ja syötyä yhden riisifrutin tähän kahteen päivään. Täysin rikottu ja toivoton olo. Itsetunto, seksuaalisuus ja luottamuksen tunne aivan säpäleinä.
Hauska kun itse ehtinyt suunnittelemaan ja miettimään seuraavana steppinä juurikin kihlautumista, mistä olemme paljon puhuneetkin. Toinen sitten mietti hieman eri juttuja kuin kihlausta.
Lopulta me puhutaan tismalleen samasta asiasta. Meidän ero tässä kuitenkin on, että sä haluat ymmärtää pettämistä, löytää sille hyväksyttäviä perusteita. Minulta ei heru tippaakaan myötätuntoa pettureita kohtaan. Jos jostain sovitaan yhdessä, niin siitä joko pidetään kiinni tai sitten muutetaan sopimusta yhdessä.Tuo on varmaan se kuinka ideaali maailmassa asiat menee, ja kuten itsekin toteat, jo alusta asti on osattu toimia oikein ja itse tietää ettei tule pettämään koskaan ever.
Mielestäni pettämisen päämotivaattori ei ole kuitenkaan ihan tuo mitä kuvailet.
Maalaan sen verran harmaata siihen, ettei sivusuhteessa ole kyse pelkästä panemisesta ja rusinoiden poimisesta, vaan muustakin läheisyyden ja hyväksytyksi tulemisen ja elämisen tunteen tarpeesta mitä ei ehkä saa omasta suhteesta mielestään tarpeeksi kun kymmenet vuodet kuluu. Mutta silti sivusuhde voi olla sen verran henkisesti merkityksetön ettei olla valmiita luopumaan pääsuhteesta, vaikka ehkä joskus pitäisi kokonaisuutta ajatellen.
Kertominen on raju toimenpide joka voi muuttaa elämän suurella todennäköisyydellä. Jos sitä ei ole valmis tekemään niin onhan se tietynlaista kyvyttömyyttä jota voi joku pelkuruudeksikin sanoa. Siinä pannaan asioita vaakakuppiin ja varmaan usein kertomatta jättäminen katsotaan paremmaksi valinnaksi.
Se ero meillä on etten minä näe itse pettämisen fyysistä suorittamista "panemista" niinkään kauhean petollisena, "valheessa elämisenä", vaan valhe on se, ettei pysty kommunikoimaan vakisuhdettaan paremmaksi tai päättämään sitä.
Mielettömän paljon tsemppiä. Kuulostaa tutuilta tunteilta. Kun asia minulle aikanaan selvisi kihisin raivosta. En ole koskaan ennen enkä jälkeen ollut niin täynnä pyhää vihaa. Se liitto päättyi minun silmissäni tismalleen sillä sekunnilla, silloisen vaimoni mielestä toki jo paljon aiemmin. Unohti vain kertoa minulle.Hyvää keskustelua kyllä aiheuttanut, kiitos kaikille vastauksista.
Oma olo edelleen aivan kamala, yöllä saanut nukuttua pari tuntia korkeintaan ja syötyä yhden riisifrutin tähän kahteen päivään. Täysin rikottu ja toivoton olo. Itsetunto, seksuaalisuus ja luottamuksen tunne aivan säpäleinä.
Hauska kun itse ehtinyt suunnittelemaan ja miettimään seuraavana steppinä juurikin kihlautumista, mistä olemme paljon puhuneetkin. Toinen sitten mietti hieman eri juttuja kuin kihlausta.
Mielettömän paljon tsemppiä. Kuulostaa tutuilta tunteilta. Kun asia minulle aikanaan selvisi kihisin raivosta. En ole koskaan ennen enkä jälkeen ollut niin täynnä pyhää vihaa.
Se on osa prosessia. Osa eheytymistä. Harva meistä on kuitenkaan niin pragmaattinen, että alkaa insinöörimäisesti kirjata ylös mahdollisia virheitään, jotka ovat ajaneet toisen pettämään. Sitten tehdään vähän swot-analyysiä ja ehdotetaan puolisolle, että ”jos mä lupaan tiskata ja antaa suuseksiä päivittäin ja pitäydyn itse laukeamasta kertaakaan seuraavaan yhdeksään viikkoon, niin voitko antaa anteeksi, että sillain tyhmästi epäilin sua pettämisestä, vaikka niin teitkin?”Tässä myös eroamme mielipiteissä. Jos vaimoni pettäisi, en usko, että olisin kovin vihainen jos asiaan ei liity minun hyväksikäyttämistäni. Olisin pettynyt, surullinen ja miettisin mikä meni pieleen, miksi hän päätyi sellaiseen ratkaisuun.
Enkä unohtaisi katsoa peiliin, tiedän jo nyt, että parempaan pitäisi joissakin asioissa pystyä.
Kerran petturi on aina petturi.Lopulta me puhutaan tismalleen samasta asiasta. Meidän ero tässä kuitenkin on, että sä haluat ymmärtää pettämistä, löytää sille hyväksyttäviä perusteita. Minulta ei heru tippaakaan myötätuntoa pettureita kohtaan. Jos jostain sovitaan yhdessä, niin siitä joko pidetään kiinni tai sitten muutetaan sopimusta yhdessä.
Minä puhun toisen ihmisen kunnioittamisesta. Kunnioitus on mm. rehellisyyttä.
Suosittelen kysymään itseltä mikä tarkalleen ottaen siinä pettämisessä tuntuu pahalle. Eli löytämään ne juuri syyt ja samalla saattaa huomata, että osa asioista mitkä siinä pettämisessä tuntuu pahalta ovat todella primitiivisiä tai typeriä.Nyt kävi sitten itsellekin klassiset, kun rouva ilmoitti pettäneensä firman pikkujouluissa.
Reilu 3v yhdessä asumista, oma rivitalon pätkä ostettuna n. 1.5v sitten ja pentukoira otettiin tuossa n. 4kk sitten, eli lähtökohtaisesti kaiken piti olla ihan hyvin ja molemmat sitoutuneita yhteiseen tulevaisuuteen. Kihloista ja lapsista ollut puhetta ja suunnitelmia ja sitten yhtäkkiä vedetään matto kokonaan jalkojen alta.
Rouva siis jo ennen joulua kävi pikkujouluissa. Normaaliin tapaansa ei tullut heti baarien sulkeutumisen jälkeen kotiin vaan vasta lähempänä kuutta. Selitys oli, että meni jatkoille ja sammui sohvalle, mikä herätti jo välittömästi hieman kysymysmerkkejä kun ei tosiaan normaalisti kuulu tapoihin tuollainen. Tästä nyt hieman yli 5vk aikaa ja useaan kertaan tuli kysyttyä, että onko kaikki ok ja tuliko hölmöiltyä jotain muutakin, ja joka kerta sama selitys sohvalle sammumisesta.
Iloisesti lähti rouva joulun viettoon minun perheen ja vanhempien luo vaikka pettäminen oli jo taustalla. Nyt sitten kun kaikki seksuaalinen kosketus ja läheisyys on tuosta asti olleet kateissa, niin vielä kerran kysyttäessä että onko jokin hassusti niin vihdoin myönsi.
Pistää aikuisen miehen mielen aika mustaksi tämmöinen. Ja varsinkin vielä itse pettämisen lisäksi tuo,että pystyy 5 viikkoa valehtelemaan ja olemaan kertomatta niin tuntuu ihan sairaalta.
Kappas, suunnilleen noin on käynyt minullekin, ikää oli karvan verran yli 20. Kyseessä oli ensimmäinen pitkäaikainen suhteeni, ehdittiin olla yhdessä nelisen vuotta. Tietysti kun lukioikäisenä aloittaa vakavan seurustelun ja on toisen kanssa kuin paita ja perse, niin on kai se jonkinlainen tilasto-oikku, jos joku pariskunta on yksissä vielä eläkeikäisinä.Täältäkin löytyy omakohtaista kokemusta petetyksi tulemisesta. Olin silloin alle parikymppinen ja täysin hukassa oman elämän kanssa enkä pystynyt enkä halunnut käsitellä asiaa kenenkään kanssa, koska häpesin tapahtunutta. Suhde päättyi lopulta parin kuukauden kuluttua eroon, ja oli erittäin raskasta selitellä perheelle ja kavereille tekosyitä erolle koska en halunnut kertoa oikeaa syytä miksi erosimme - tilannetta ei helpottanut että tyttöystäväni oli ollut todella hyvissä ja kaverillisissa väleissä kaikkien läheisteni kanssa.
Nuoremmalle itselleni antaisinkin ohjeeksi puhua asiasta jollekin avoimesti. Oman pään sisällä asiaa hautomalla aiheuttaa vain itselleen traumoja sekä pilaa monta tulevaa suhdetta.
Kesti pitkään päästä yli alkujärkytyksestä, mutta oikeasti pääsin asiasta yli vasta yli viisi vuotta tapahtuneen jälkeen. Ensin minusta tuli uusissa suhteissa takertuva ja mustasukkainen, sitten välinpitämätön ja sitoutumiskammoinen. Tuota seurasi vielä palava halu olla itse pettäjän roolissa jotta tietäisin miltä pettäminen tuntuu, ja päädyinkin pettämään silloista tyttöystävääni. Vasta nykyisen kumppanini tavattuani ja kerrottua asioista, sain asialle päätöksen ja pystyin siirtämään sen syrjään.
Tulipahan pitkää tajunnanvirtaa ja avautuminen. Tsemppiä @Makkeli
Vaikuttaa aika raskaalta ja vaikealta mallilta kokea pitkässä juoksussa tuo asia. Pettämistähän ei tarvitse hyväksyä, eikä pettäjää tarvitse varsinaisesti siinä tilanteessa ymmärtää. Harva siihen varmasti aidosti edes pystyy, eikä se välttämättä ole edes hyvä merkki, jos takana on esimerkiksi oma pettäminen, niin se on ehkä eri asia. Tässäkin ketjussa nähdään miten iso ja herkkä asia tuo on miehelle. Ihmiselle yleensä, eikä taida rajoittua tässä tilanteessa sukupuoleen. Pettäjä on siinä suhteessa ja tilanteessa petturi, koska on pettänyt luottamuksen ja yhteisen sopimuksen.Lopulta me puhutaan tismalleen samasta asiasta. Meidän ero tässä kuitenkin on, että sä haluat ymmärtää pettämistä, löytää sille hyväksyttäviä perusteita. Minulta ei heru tippaakaan myötätuntoa pettureita kohtaan. Jos jostain sovitaan yhdessä, niin siitä joko pidetään kiinni tai sitten muutetaan sopimusta yhdessä.
Minä puhun toisen ihmisen kunnioittamisesta. Kunnioitus on mm. rehellisyyttä. Se että suojelee itseään salailemalla tekemiään asioita toiselta ei ole kunnioitusta. Se että väittää suojelevansa toisen tunteita salaamalla tämän selän takana tekemiään asioita ei ole kunnioitusta. Se on valehtelemista, totuuden kieltämistä ja totuuden varastamista. Se on seurausten pelkoa. Kuten @Patarouva tuossa sanoikin, niin pettäjä osaa aina oikeuttaa tekonsa. Olen erittäin varma siitä, että mikäli tällaiselle ihmiselle selviäisi, että oma puoliso on pettänyt häntä useastikin, niin ne samat selitykset eivät menisi läpi. Harva meistä haluaisi tulla petetyksi, ja silti toiset ovat valmiita niin toimimaan. Siksi, että itsellä on aina valmiina oikeutus teolleen, mutta toisella sellaista ei ole. Todellisuudessa sellaista ei ole koskaan, kellään. Jos on vapaaehtoisesti pettänyt toista on itse myös täysin vastuussa teostaan. Tällöin on myös totuuden velkaa puolisolleen. Pelkurit pakoilevat ja salailevat, eivät uskalla kohdata tekojensa seurauksia. Toisen tunteiden suojeluun on turhaa vedota, koska jos ne toisen tunteet todella kiinnostaisivat, niin niitä olisi ajatellut jo ennen tekoaan. Itseään siinä suojellaan, kun mieluummin haluaisi sen kiinteän suhteen ja muutaman sivusuhteen siinä samalla kertomatta kellekään.
Joo ilmaisin itseäni vähän huonosti, eli tarkoitin saman suhteen sisällä. Jos esim. nainen pettää ja mies antaa sen anteeksi, eikö tuo nainen menetä sen pienenkin ehkä jäljellä olevan kunnioituksen miestä kohtaan? Monet perustelevat anteeksi antamista rahalla tai yhteisellä asunnoilla jne. ja ovat valmiina uhraamaan mielenterveytensä/onnellisuutensa noiden asioiden takia. Rahaa ja asuntoja saa aina lisää, mutta paskaan hukattuja vuosia ei saa koskaan takaisin.Tuo kerran petturi aina petturi ei aivan pidä paikkaansa. Itse olen nuorena (16-22v) kulkenut kukasta kukkaan ja pylsinyt kaikkea mikä liikkuu (vaikken koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa).
Toinen asia mitä suosittelen tekemään on, että mietit onko toinen ylipäänsä kuinka luotettava, koska nyt kun sinua on jo petetty on aika suuri riski, että toinen on sarja pettäjä.
Onko hän pettänyt aikaisemmissa suhteissa? Kuinka monta kertaa? Onko hän jäänyt usein kiinni valheista? Onko hän rehellinen edes omille kavereilleen? Käyttäytyykö hän ihan eri tavalla kavereidensa kanssa? Millaista on hänen alkoholin käyttö? Ottaako toinen ylipäänsä hyvin vastuuta omasta käytöksestään? Jos pettämisen selityksiin kuului alkoholi niin onko hän valmis lopettamaan alkoholin käytön lopullisesti tai ainakin vuosiksi?
Listaile näitä ylös ja jos alkaa lista näyttämään pahalle niin nainen helvettiin. Tuntui se kuinka pahalta tahansa. Muuten käyt saman asian läpi muutaman vuoden kuluttua.
Tämä jälkimmäinen on täysin totta. Nuorena on kuittioittanut tarpeeksi suhdetta tai naista, kenen kanssa olin ns pariutunut. Eipä tosissaan olisi silloin pitänyt edes mennä kimppaan vaan sanoa suoraan. Tätäkin aikoinaan tuli seliteltyä alkoholin käytöllä, vaikka ei se sitä varmasti edes ollut.Joo ilmaisin itseäni vähän huonosti, eli tarkoitin saman suhteen sisällä. Jos esim. nainen pettää ja mies antaa sen anteeksi, eikö tuo nainen menetä sen pienenkin ehkä jäljellä olevan kunnioituksen miestä kohtaan? Monet perustelevat anteeksi antamista rahalla tai yhteisellä asunnoilla jne. ja ovat valmiina uhraamaan mielenterveytensä/onnellisuutensa noiden asioiden takia. Rahaa ja asuntoja saa aina lisää, mutta paskaan hukattuja vuosia ei saa koskaan takaisin.
Kuten aiemmin mainitsin, pettäminen osoittaa vakavaa kunnioituksen puutetta kumppania kohtaan. Jos kunnioittaa kumppaniaan, ei joudu sellaisiin tilanteisiin, joissa pettäminen on edes mahdollista.
Ei tästä osaa oikein eri mieltä olla.Vaikuttaa aika raskaalta ja vaikealta mallilta kokea pitkässä juoksussa tuo asia. Pettämistähän ei tarvitse hyväksyä, eikä pettäjää tarvitse varsinaisesti siinä tilanteessa ymmärtää. Harva siihen varmasti aidosti edes pystyy, eikä se välttämättä ole edes hyvä merkki, jos takana on esimerkiksi oma pettäminen, niin se on ehkä eri asia. Tässäkin ketjussa nähdään miten iso ja herkkä asia tuo on miehelle. Ihmiselle yleensä, eikä taida rajoittua tässä tilanteessa sukupuoleen. Pettäjä on siinä suhteessa ja tilanteessa petturi, koska on pettänyt luottamuksen ja yhteisen sopimuksen.
Ei se kuitenkaan ihmisestä tee epäkelpoa tai lopullisesti petturia, joskus siellä taustalla on oikeasti ja valitettavasti syitä, jotka selittävät käytöstä. On joskus ihan puhdistavaa tajuta ja ymmärtää ne, koska se pettäminen ei välttämättä suoranaisesti johdu sinusta tai kohdistu suoraan sinuun. Eihän se siinä hetkessä tai välttämättä pitkässäkään juoksussa lohduta, mutta ihmiset ovat epätäydellisiä. Se on hyväksyttävä tässä elämässä, jokainen tekee virheitä.
On sitten ihan eri asia kannattaako niitä toisia mahdollisuuksia antaa tai lähteä toista siinä hetkessä ymmärtämään. Itse en todennäköisesti pystyisi tai en ainakaan aikanaan siihen pystynyt. Itse en ole pettänyt. Viha on vahva tunne ja on aina hyvä muistaa, että vaikka kuinka toista ihmistä vihaa, niin lopulta siinä poraa reikää vain omaan sydämeensä. Ei sen toisen. Siksi on jossain vaiheessa hyvä ymmärtää ainakin mennä eteenpäin, hyväksyä tilanne tai unohtaa katkeruus.
Ei se pettäminen lopullisesti määrittele ihmistä, eikä petetyksi tuleminen. Virheistä on hyvä oppia ja en usko, että kukaan tilanteeseen joutunut ja ne ikävät tunteet kokenut. Haluaa joutua tilanteeseen toisen kerran, sen takia on ihan hyvä yrittää ymmärtää miksi toinen petti, jolloin voi ehkä osata valita paremmin jatkossa tai ehkä toimia joskus itsekin paremmin. Ei se syy koskaan ole tietenkään petetyn, mutta joskus voi oppia kävelemään, vaikka sitten pois siitä huonosta tilanteesta.
Äärimmäisen hyvä viesti kyllä kaikinpuolin. Varsinkin nuo alkoholiin liittyvät kysymykset on kyllä sellaisia, että näistä tulen olemaan täysin ehdoton, jos mitenkään pystyy enää uudestaan yrittämään. Jos pettämisen jälkeenkin jää vielä kakkoseksi kun pitää valita minut tai alkoholi, niin ehkä siinä lopullisesti kerrotaan siitä arvostuksen ja kunnioituksen tasosta.Suosittelen kysymään itseltä mikä tarkalleen ottaen siinä pettämisessä tuntuu pahalle. Eli löytämään ne juuri syyt ja samalla saattaa huomata, että osa asioista mitkä siinä pettämisessä tuntuu pahalta ovat todella primitiivisiä tai typeriä.
Esimerkiksi itse kun asiaa aikoinaan mietin huomasin, että osa asioista mitkä pettämisessä tuntui pahalta olivat aika tyhmiä. Huomasin esim, että ajattelin että jos joku pettää minua kuvittelin, että kaikki muut vain nauraisivat minulle suljettujen ovien takana, että "vittu mikä beta toi SJ991 on kun ei pysty pitämään naistaan sängyssä tyytyväisenä." Mutta kun asiaa alkoi itse miettimään niin tajusi, että ei kukaan nauranut kenellekkään muullekaan petetylle kaverille ja seksikin on ollut aina liekeissä jokaisen tyttöystävän kanssa, yhtä lukuunottamatta.
Väitän että aika moni mies saattaa löytää esim seuraavia ajatuksia asiaa miettiessään:
"Miettiiköhän nyt se Pirkko aina seksiä harrastaessa, että olisinpa yhtä hyvä sängyssä kuin Pekka."
"Haaveileikohan se vielä siitä Pekasta"
"Olikohan sillä isompi mela kuin minulla."
"Kaikki varmaan nauraa nyt minulle"
Jne.
Sitten kun näitä juuri syitä löytyy on paljon helpompi käsitellä niitä suoraan ja miettiä onko niissä kaikissa oikeasti edes mitään järkeä. Itse ainakin onnistuin karistelmaan noin 60% omista peloistani pois ja jäljelle jäi vain järkeviä syitä.
Toinen asia mitä suosittelen tekemään on, että mietit onko toinen ylipäänsä kuinka luotettava, koska nyt kun sinua on jo petetty on aika suuri riski, että toinen on sarja pettäjä.
Onko hän pettänyt aikaisemmissa suhteissa? Kuinka monta kertaa? Onko hän jäänyt usein kiinni valheista? Onko hän rehellinen edes omille kavereilleen? Käyttäytyykö hän ihan eri tavalla kavereidensa kanssa? Millaista on hänen alkoholin käyttö? Ottaako toinen ylipäänsä hyvin vastuuta omasta käytöksestään? Jos pettämisen selityksiin kuului alkoholi niin onko hän valmis lopettamaan alkoholin käytön lopullisesti tai ainakin vuosiksi?
Listaile näitä ylös ja jos alkaa lista näyttämään pahalle niin nainen helvettiin. Tuntui se kuinka pahalta tahansa. Muuten käyt saman asian läpi muutaman vuoden kuluttua.
Itsellä on varhaisaikuisuudesta yksi kaveriporukka, jossa kaikki ovat sarjapettäjiä. Näille on yhteistä villi nuoruus, menevä alkoholin käyttö ja bilettäminen, ovat pettäneet melkeen jokaisessa suhteessa ja kun jäävät kiinni pettämisestä ovat valmiita kärsimään asiasta muutaman kuukauden ja sen jälkeen alkaa hirveä itku: "Siitä on jo viis kuukautta, etkö sä vois jo vittu unohtaa koko asian." "Eikö me olla jo vittu puhuttu tää asia läpi" "En mä nyt enää petä". Eli eivät ole kauhean valmiita kärsimään omista teoistaan tarpeeksi pitkään, että luottamus palautuisi.
Tsemppiä matkaan! Nämä ovat niitä elämän paskimpia hetkiä.
Todella hyvä, että olet käynyt työterveydessä. Aivan liian usein tällaisten kriisien kanssa jäädään yksikseen painimaan. Olen muutamalle vastaavassa tilanteessa olleelle antanut neuvon, että kaikenlainen "perisuomalaisuus" kannattaa heittää romukoppaan ja ottaa vastaan kaikki apu, jota on saatavissa ja tarjolla. Jos tilanne vaatii lääkitystä, sen aloittaminen on fiksua. Eiväthän lääkkeet tapahtunutta muuta tai paranna, mutta ne voivat helpottaa pahimman yli pääsemisessä. Varsinkin nukkuminen on tärkeää, ja kriisit kyllä usein vievät nukkumiskyvyn mennessään, mikä vain pahentaa tilannetta.Sen verran eteenpäin oman olon kanssa pääsin, että kävin työterveydessä vähän juttelemassa elämän kuormituksesta muutenkin ja varsinkin tästä nyt vallitsevasta tilanteesta. Diagnoosiksi lievä masennus + määrittämätön reaktio vaikeaan stressiin, sekä reseptit unilääkkeeseen ja masennuslääkkeeseen. Tuntuu jotenkin hurjalta alottaa masennuslääkitystä, mutta tässä kohtaa ehkä lääkärin neuvoa ihan fiksu uskoa.
Työterveyden kautta onneksi mahdollisuus myös ainakin 10kpl lyhytterapiakäyntejä saada, jotka aion ehdottomasti hyödyntää. Vaikka perus suomalaisena miehenä tuntuu vieraalta ajatukselta käydä ulkopuoliselle juttelemassa, jo tänään lääkärille asian purkaminen tuntui yllättävänkin vapauttavalta. Vaikka kuinka mies meni vahvana ja päättäneenä, että lääkärissähän et muuten vollota, niin hyvä kun penkkiin ehti istahtaa ja ensimmäisen lauseen sanoa niin kyyneleet valuivat poskilla.
