Naisasiat

[TheJackal]

Se, että toinen ei osaa sanoa suoraan on todella ahdistavaa. Itse koin kans viime kesäisen eron jälkeen yhden todellisen ihastuksen ja luulin ja tuntui et oli molemminpuoleista, kunnes toinen ei vaan osannut sanoa mitään ja lopetti kommunikoinnin. Hetken aikaa pidettiin koko ajan yhteyttä, puhuttiin kaikesta, nähtiin ja harrastettiin yhdessä useamman kerran. Tuollaisen jälkeen ansaitsi suorapuheisuutta.

Lisäys : Ja oli tunteiden vaihtoa ja intiimisyyttäkin.

 

[Makkeli]

Nyt kävi sitten itsellekin klassiset, kun rouva ilmoitti pettäneensä firman pikkujouluissa.

Reilu 3v yhdessä asumista, oma rivitalon pätkä ostettuna n. 1.5v sitten ja pentukoira otettiin tuossa n. 4kk sitten, eli lähtökohtaisesti kaiken piti olla ihan hyvin ja molemmat sitoutuneita yhteiseen tulevaisuuteen. Kihloista ja lapsista ollut puhetta ja suunnitelmia ja sitten yhtäkkiä vedetään matto kokonaan jalkojen alta.

Rouva siis jo ennen joulua kävi pikkujouluissa. Normaaliin tapaansa ei tullut heti baarien sulkeutumisen jälkeen kotiin vaan vasta lähempänä kuutta. Selitys oli, että meni jatkoille ja sammui sohvalle, mikä herätti jo välittömästi hieman kysymysmerkkejä kun ei tosiaan normaalisti kuulu tapoihin tuollainen. Tästä nyt hieman yli 5vk aikaa ja useaan kertaan tuli kysyttyä, että onko kaikki ok ja tuliko hölmöiltyä jotain muutakin, ja joka kerta sama selitys sohvalle sammumisesta.

Iloisesti lähti rouva joulun viettoon minun perheen ja vanhempien luo vaikka pettäminen oli jo taustalla. Nyt sitten kun kaikki seksuaalinen kosketus ja läheisyys on tuosta asti olleet kateissa, niin vielä kerran kysyttäessä että onko jokin hassusti niin vihdoin myönsi.

Pistää aikuisen miehen mielen aika mustaksi tämmöinen. Ja varsinkin vielä itse pettämisen lisäksi tuo,että pystyy 5 viikkoa valehtelemaan ja olemaan kertomatta niin tuntuu ihan sairaalta.

 

[Surukuku]

Nyt kävi sitten itsellekin klassiset, kun rouva ilmoitti pettäneensä firman pikkujouluissa.
...
Pistää aikuisen miehen mielen aika mustaksi tämmöinen. Ja varsinkin vielä itse pettämisen lisäksi tuo,että pystyy 5 viikkoa valehtelemaan ja olemaan kertomatta niin tuntuu ihan sairaalta.

Otan osaa, tilanne on vaikea.
Tässä on teillä isojen keskusteluiden ja ratkaisujen aika:

- Haluatte(ko) jatkaa yhdessäoloa yrittäen päästä yli toisen uskottomiidesta - vaatii syvälliset keskustelut ja aitoa sitoutumista yhteiseen yritykseen. Anteeksianto ja hyväksyminen ovat kulmakiviä yhdessäololle, jotka joko rakentuvat ajan kanssa tai sitten ei. Ylipäätään uskottomuus on yleensä oire jostakin muusta ongelmasta ja se olisi hyvä löytää tässä vaiheessa, jos yhteistä matkaa on tarkoitus jatkaa...

- Jompi kumpi katsoo sagan päättyneeksi, jolloin se oli sitten siinä - ei kannata tapella tutkainta vasten. Mutta - jos kipinää edelleen löytyy, liian helpolla ei kannata antaa periksi.

 

[Spire]

Ylipäätään uskottomuus on yleensä oire jostakin muusta ongelmasta ja se olisi hyvä löytää tässä vaiheessa, jos yhteistä matkaa on tarkoitus jatkaa...

Saatoin nyt käsittää väärin mitä tarkoitit, mutta uskottomuus ei aina ole oire mistään. Toiset vain ovat perseestä ja pettävät vaikka suhde olisi täydellinen. Uskon että Makkelinkin tapaukseen liittyy alkoholi vahvasti, kun kerran pikkujouluista on kyse. Minulla on kokemusta aikaisemmissa parisuhteissa siitä että kumppani ei kertakaikkiaan osaa hillitä itseään kännissä, vaan jos tilaisuus tulee pettää niin se käytetään. Jälkikäteen voidaan sitten kitistä jostain "parisuhteen ongelmista", aivan kuin se oikeuttaisi pettämisen.

Paskan vitut, tuollaisessa tilanteessa ei voi tehdä mitään toisin. Ainoastaan rajoittamalla toisen liikkumista ja pitämällä neljän seinän sisällä pettämisen voisi ehkäistä, mutta se olisi jo taas erittäin epäterve ihmissuhde.

Omassa tapauksessani annoin ensimmäisen kerran exälle anteeksi ja toisella en, johon suhde loppuikin. Ei olisi pitänyt katsoa ensimmäistäkään sormien välistä. Samaa toimintaa on todennäköisesti ollut enemmänkin, vaikka en olekaan kaikesta tietoinen. En osaa antaa mitään neuvoja @Makkeli, mutta voimia. Otin aikoinaan nuo tapahtuneet hyvin raskaasti ja koko elämä tuntui maanpäälliseltä helvetiltä. Ei tarvitse kertoa jos et halua, mutta onko ikinä ollut mitään merkkejä että puolisolla voisi olla taipumusta pettämiseen?

 

[Surukuku]

Saatoin nyt käsittää väärin mitä tarkoitit, mutta uskottomuus ei aina ole oire mistään. ...
...
Omassa tapauksessani annoin ensimmäisen kerran exälle anteeksi ja toisella en, johon suhde loppuikin. Ei olisi pitänyt katsoa ensimmäistäkään sormien välistä. Samaa toimintaa on todennäköisesti ollut enemmänkin, vaikka en olekaan kaikesta tietoinen. En osaa antaa mitään neuvoja Makkelille, mutta voimia. Otin aikoinaan nuo tapahtuneet hyvin raskaasti ja koko elämä tuntui maanpäälliseltä helvetiltä. Ei tarvitse kertoa jos et halua, mutta onko ikinä ollut mitään merkkejä että puolisolla voisi olla taipumusta pettämiseen?

...
Tietysti, jokainen voi/saa uskoa siihen, mikä tuntuu hyvältä omalle kohdalle.
En halua ruveta puoskaroimaan ao. tapausta sen kummemmin, mutta oman piiiiitkän eikä aina niin seesteisen parisuhde-/elämänkokemuksen perusteella parisuhde- kuin muidenkin ongelmien takana on aina jotain käsittelemätöntä, joka ei ole toisen osapuolen aiheuttamaa, vaan ihan omaa painolastia jo eletystä elämästä...

Edit: Poistettu turhailuja....

 

[Spire]

muidenkin ongelmien takana on aina jotain käsittelemätöntä, joka ei ole toisen osapuolen aiheuttamaa, vaan ihan omaa painolastia jo eletystä elämästä...

No nimenomaan tätä tarkoitin. Muuten koen hieman loukkaavana että epäsuorasti syyllistät minua jostain entisen kumppanin pettämisistäni, mutta siinä tapauksessa ei ollut mitään tehtävissä. Paitsi se että olisi alunperin jättänyt parisuhteen aloittamatta. Monimutkaisia asioita nämä ihmissuhteet ovat

 

[Surukuku]

No nimenomaan tätä tarkoitin. Muuten koen hieman loukkaavana että epäsuorasti syyllistät minua jostain entisen kumppanin pettämisistäni, mutta siinä tapauksessa ei ollut mitään tehtävissä. Paitsi se että olisi alunperin jättänyt parisuhteen aloittamatta. Monimutkaisia asioita nämä ihmissuhteet ovat

Suo anteeksi, tarkoitukseni ei ollut syyllistää sinua mitenkään eikä tuo "heittoni" ollut erityisen hyvin harkittu - pahoitteluni...

 

[Spire]

Suo anteeksi, tarkoitukseni ei ollut syyllistää sinua mitenkään eikä tuo "heittoni" ollut erityisen hyvin harkittu - pahoitteluni...

Ei se mitään, tällaista tämä on keskustelupalstoilla ja olin itsekin melko kärkäs. Tietenkin itsessänikin on paljon vikoja, mutta en käsitä pettämistä. Liian arka aihe niin menee turhan helposti tunteisiin.

Ketjun aiheeseen sen verran että olen iloinen ettei ole mitään kerrottavaa. Siis vaimo löytyy kyllä, mutta arki ja juhla on tasaisen mukavaa. Ei ole suurempia riitoja tai muuta draamaa tällä hetkellä ja yhteiselo sujuu.

 

[Makkeli]

Saatoin nyt käsittää väärin mitä tarkoitit, mutta uskottomuus ei aina ole oire mistään. Toiset vain ovat perseestä ja pettävät vaikka suhde olisi täydellinen. Uskon että Makkelinkin tapaukseen liittyy alkoholi vahvasti, kun kerran pikkujouluista on kyse. Minulla on kokemusta aikaisemmissa parisuhteissa siitä että kumppani ei kertakaikkiaan osaa hillitä itseään kännissä, vaan jos tilaisuus tulee pettää niin se käytetään. Jälkikäteen voidaan sitten kitistä jostain "parisuhteen ongelmista", aivan kuin se oikeuttaisi pettämisen.

Paskan vitut, tuollaisessa tilanteessa ei voi tehdä mitään toisin. Ainoastaan rajoittamalla toisen liikkumista ja pitämällä neljän seinän sisällä pettämisen voisi ehkäistä, mutta se olisi jo taas erittäin epäterve ihmissuhde.

Omassa tapauksessani annoin ensimmäisen kerran exälle anteeksi ja toisella en, johon suhde loppuikin. Ei olisi pitänyt katsoa ensimmäistäkään sormien välistä. Samaa toimintaa on todennäköisesti ollut enemmänkin, vaikka en olekaan kaikesta tietoinen. En osaa antaa mitään neuvoja @Makkeli, mutta voimia. Otin aikoinaan nuo tapahtuneet hyvin raskaasti ja koko elämä tuntui maanpäälliseltä helvetiltä. Ei tarvitse kertoa jos et halua, mutta onko ikinä ollut mitään merkkejä että puolisolla voisi olla taipumusta pettämiseen?

Merkkeinä lähinnä melko värikäs ja vauhdikas sinkkuelämä ja tuo minkä mainitsit omallakin rouvalla olleen, että kännissä ei vaan pysty hillitsemään juomistaan ja käytöstään. Muuten ollut ihmisenä kuitenkin aina sellainen, että en koskaan olisi uskonut, että pystyisi oikeasti pettämään, vaikka tykkääkin flirttailla ja tanssia humalassa aika rohkeastikin.

Kuitenkin käyty monesti keskusteluja siitä, mikä on pahinta mitä toiselle pystyy tekemään ja mitkä on ne deal breakerit, että samantien ero. Itse olen aina ollut sitä mieltä että pettäminen on samantien ero, mutta nyt kun se omalle kohdalle osuu niin hankalahan se on tuota päätöstä tehdä. Ja alkaa asuntoa myymään ja koiran omistajuutta setvimään yms.

Mutta tuntuu kyllä ajatuksen tasolla todella vaikealta, miten pystyy enää ikinä luottamaan tai koskettamaan toista, kun mielessä ainakin nyt pyörii vain tuo pettäminen. Luulisi, ettei parisuhteen seksielämä ainakaan ikinä normalisoidu tuon jäkleen, mutta onko @Spire kokemusta, pysyikö petipuuhat kuitenkin ihan virkeänä? Että pystyit olla kuvittelematta toista miestä siihen paikalle tekemään mitä olivat ikinä tehneetkään kun pettivät.

 

[Spire]

Mutta tuntuu kyllä ajatuksen tasolla todella vaikealta, miten pystyy enää ikinä luottamaan tai koskettamaan toista, kun mielessä ainakin nyt pyörii vain tuo pettäminen. Luulisi, ettei parisuhteen seksielämä ainakaan ikinä normalisoidu tuon jäkleen, mutta onko @Spire kokemusta, pysyikö petipuuhat kuitenkin ihan virkeänä? Että pystyit olla kuvittelematta toista miestä siihen paikalle tekemään mitä olivat ikinä tehneetkään kun pettivät.

No tuota, petipuuhat jatkuivat suhteellisen normaalisti mutta ei mikään silti ollut ennallaan. Pystyin olemaan kuvittelematta toista miestä siihen paikalle, koska jotenkin menin sellaiseen ihmeelliseen läheisriippuvaiseen suvaitsevuus/ymmärrysmoodiin. Eli ajattelin ettei toinen tarkoittanut pahaa, oli ollut rankka elämäkin ja kaikkea, kukapa ei olisi kännissä hölmöillyt jne.

Sitä kaikkea käytettiin säälimättä hyväksi ja oikeastaan vasta suhteen päätyttyä aloin kunnolla oireilemaan pettämisistä. Silloin mietin jatkuvasti mitä on tehty ja keiden kanssa. Ylipäätään olin todella vihainen ja pettynyt itseeni kun annoin ensimmäisen kerran anteeksi. Tuosta opin että aisurit haukkaavat aina paskaa tavalla tai toisella, siihen ei olisi pitänyt alentua.

En nyt sano että teidän tilanne välttämättä olisi samanlainen, mutta en usko että tuollaisesta pääsee ikinä oikeasti yli täysin. Minulla oli toisinaan lyhyitä ajanjaksoja jolloin en miettinyt asiaa ja ajattelin päässeeni yli, mutta joku yksittäinenkin pieni asia saattoi laukaista pettämisestä tulleen hirveän tunteen ja prosessi alkoi aina alusta. Ihan joku tietty kappale tai kumppanin sanoma asia saattoi käynnistää paskat fiilikset uudestaan. Että jos sinulla on yhtään taipumusta verrata itseäsi muihin niin valitettavasti sitä on luvassa jatkossakin.

Omista kokemuksistani on jo kauan, mutta edelleen vituttaa miettiä niitä. Enkä rehellisesti kestäisi jos nykyinen tekisi saman, sitten lähdettäisiin lataamoon tai muualle rauhoittumaan.

 

[Nahkasohva]

Kuitenkin käyty monesti keskusteluja siitä, mikä on pahinta mitä toiselle pystyy tekemään ja mitkä on ne deal breakerit, että samantien ero. Itse olen aina ollut sitä mieltä että pettäminen on samantien ero, mutta nyt kun se omalle kohdalle osuu niin hankalahan se on tuota päätöstä tehdä. Ja alkaa asuntoa myymään ja koiran omistajuutta setvimään yms.

Tähän sanoisin, että jos ero ei muuten ole ollut kummallakaan edes mielessä, ei missään tapauksessa kannata tehdä mitään hätiköityä. Ennemminkin sinun tilanteessasi asettaisin itselleni jonkinlaisen aikarajan (esim. 2 kuukautta, puoli vuotta tms.) tai harkinta-ajan. Jos sen jälkeen vielä tuntuu, että ero on ainoa vaihtoehto, niin sitten se on.

Toisen luottamuksen pettäminen, olipa se sitten fyysistä pettämistä tai muista hyvin tärkeistä asioista valehtelemista, on lähes pahinta, mitä suhteessa voi tapahtua. Mutta asioista on myös mahdollista päästä yli, ja reagointi on hyvin yksilöllistä. Tärkeintä on se, mitä itse tunnet ja ajattelet ja että toimit sen mukaisesti.

Tsemppiä

 

[rpeez]

Pistää aikuisen miehen mielen aika mustaksi tämmöinen. Ja varsinkin vielä itse pettämisen lisäksi tuo,että pystyy 5 viikkoa valehtelemaan ja olemaan kertomatta niin tuntuu ihan sairaalta.

Jos yhtään lohduttaa niin kertomatta olo on/voi olla myös sinun suojelemistasi. Toisin sanoen tehtyä töppäystä ei haluta kaataa sinun niskaasi omaa oloaan helpottaakseen, koska et ole tehnyt mitään väärää.

 

[Spire]

Jos yhtään lohduttaa niin kertomatta olo on/voi olla myös sinun suojelemistasi. Toisin sanoen tehtyä töppäystä ei haluta kaataa sinun niskaasi omaa oloaan helpottaakseen, koska et ole tehnyt mitään väärää.

Tämä on paljon mahdollista. Sitten taas tullaan siihen dilemmaan, että jos kumppanisi pettäisi, haluaisitko tietää siitä? Tuossa siteeratussa tapauksessa tosin kumppanin käytös oli muuttunut ja seksihalut menneet, vaikka pystyikin esittämään sukulaisten luona jouluna.

 

[Pärde]

En nyt sano että teidän tilanne välttämättä olisi samanlainen, mutta en usko että tuollaisesta pääsee ikinä oikeasti yli täysin. Minulla oli toisinaan lyhyitä ajanjaksoja jolloin en miettinyt asiaa ja ajattelin päässeeni yli, mutta joku yksittäinenkin pieni asia saattoi laukaista pettämisestä tulleen hirveän tunteen ja prosessi alkoi aina alusta. Ihan joku tietty kappale tai kumppanin sanoma asia saattoi käynnistää paskat fiilikset uudestaan. Että jos sinulla on yhtään taipumusta verrata itseäsi muihin niin valitettavasti sitä on luvassa jatkossakin.

Tässä on ehkä pohjalla se, että kun se perusluottamus on murtunut eikä ole koskaan palautunut, niin tällaiset asiat juurikin "triggeröi" paskoja tunteita. Otan osaa, todella paska juttu ja jättää varmasti jälkensä.

Samoin @Makkeli pahoittelut, mutta toisaalta jäitä hattuun ja kuulostele fiiliksiä. Aikalisä kuulostaa ehkä hyvältä tässä kohtaa omien tunteiden osalta.

 

[rpeez]

Tämä on paljon mahdollista. Sitten taas tullaan siihen dilemmaan, että jos kumppanisi pettäisi, haluaisitko tietää siitä?

Juuri niin, itse olen jo aika pitkään ollut sitä mieltä etten haluaisi tietää.

 

[Surukuku]

Tämä on paljon mahdollista. Sitten taas tullaan siihen dilemmaan, että jos kumppanisi pettäisi, haluaisitko tietää siitä? ...

Juuri niin, itse olen jo aika pitkään ollut sitä mieltä etten haluaisi tietää.

Tämä on todella perimmäinen ja vaikea kysymys parisuhteessa eikä siihen mitään yksiselitteistä vastausta liene.
Parisuhteessa luottamus on kaiken perusta, jolle muu rakennetaan ja jos se horjuu/häviää, ollaan tosi vaikeuksissa, puolin jos toisinkin.
Omiin kokemuksiini nojaten, valitettavasti, luottamuksen pettäminen on raskasta pettäjällekin eli joutuu elämään sen tosiasian kanssa, ettei ole ollut toisen luottamuksen arvoinen. Tuo tunne on tietysti hyvin henk.kohtainen, mutta normi omantunnon kanssa elävään oma tötöily kyllä kalahtaa.
Jos pettämisensä pitää omana tietonaan ja "suojelee" parisuhdettaan ja toista osapuolta loukkaukselta, joutuu silti rakentamaan sisimmässään parisuhteen perustaa uudelleen ja painimaan omantuntonsa kanssa, pitäisikö toiselle kertoa vai ei.

Minun vastaukseni ao. kysymykseen, haluaisinko tietää vai en, on selkeästi: en haluaisi. Tosin, nykyisessä parisuhteessa luotan puolisooni täysin lapsellisen sinisilmäisesti enkä voisi kuvitellakaan, että hän pettäisi minua - ja näin haluan asian olevan jatkossakin.

 

[444]

Tämä on todella perimmäinen ja vaikea kysymys parisuhteessa eikä siihen mitään yksiselitteistä vastausta liene.
Parisuhteessa luottamus on kaiken perusta, jolle muu rakennetaan ja jos se horjuu/häviää, ollaan tosi vaikeuksissa, puolin jos toisinkin.
Omiin kokemuksiini nojaten, valitettavasti, luottamuksen pettäminen on raskasta pettäjällekin eli joutuu elämään sen tosiasian kanssa, ettei ole ollut toisen luottamuksen arvoinen. Tuo tunne on tietysti hyvin henk.kohtainen, mutta normi omantunnon kanssa elävään oma tötöily kyllä kalahtaa.
Jos pettämisensä pitää omana tietonaan ja "suojelee" parisuhdettaan ja toista osapuolta loukkaukselta, joutuu silti rakentamaan sisimmässään parisuhteen perustaa uudelleen ja painimaan omantuntonsa kanssa, pitäisikö toiselle kertoa vai ei.

Minun vastaukseni ao. kysymykseen, haluaisinko tietää vai en, on selkeästi: en haluaisi. Tosin, nykyisessä parisuhteessa luotan puolisooni täysin lapsellisen sinisilmäisesti enkä voisi kuvitellakaan, että hän pettäisi minua - ja näin haluan asian olevan jatkossakin.

Sanoisin, että ainoa oikea syy jättää tuollainen asia kertomatta on pelkuruus. Pelätään omasta puolestaan toisen osapuolen reaktiota. Totta kai sen voi itselleen valehdella myötätunnoksi ja välittämiseksi. Se pettäminen toki vähän taistelee sitä ajatusta vastaan, että siellä mitään välittämistä olisi taustalla.

Kun aikanaan itse sain tietää silloisen vaimoni pettäneen minua, niin kyllähän se musersi. Meni ikään kuin kaikki alta. Mulle pettäminen on aina ollut sellainen asia, että niin ei toimita ja sellaista ei hyväksytä. Sille ei ole olemassa mitään hyväksyttävää syytä eikä selitystä. Tekosyitä toki senkin edestä. Silti, jos nykyinen puolisoni pettäisi, haluaisin tietää. Muussa tapauksessa suhde perustuu valheelle. Ja vaikka totuus satuttaisi olisi minun tehtäväni päättää, miten haluan asiassa toimia. Salaamalla ja valehtelemalla se mahdollisuus viedään minulta pois ja minun puolestani tehdään päätös, että ”The truth? You can’t handle the truth!” ja näin ollen petollinen henkilö asettaa omat sääntönsä suhteelle. Ei kiitos. Ei enää koskaan.

 

[Nahkasohva]

Sanoisin, että ainoa oikea syy jättää tuollainen asia kertomatta on pelkuruus. Pelätään omasta puolestaan toisen osapuolen reaktiota. Totta kai sen voi itselleen valehdella myötätunnoksi ja välittämiseksi. Se pettäminen toki vähän taistelee sitä ajatusta vastaan, että siellä mitään välittämistä olisi taustalla.

Kun aikanaan itse sain tietää silloisen vaimoni pettäneen minua, niin kyllähän se musersi. Meni ikään kuin kaikki alta. Mulle pettäminen on aina ollut sellainen asia, että niin ei toimita ja sellaista ei hyväksytä. Sille ei ole olemassa mitään hyväksyttävää syytä eikä selitystä. Tekosyitä toki senkin edestä. Silti, jos nykyinen puolisoni pettäisi, haluaisin tietää. Muussa tapauksessa suhde perustuu valheelle. Ja vaikka totuus satuttaisi olisi minun tehtäväni päättää, miten haluan asiassa toimia. Salaamalla ja valehtelemalla se mahdollisuus viedään minulta pois ja minun puolestani tehdään päätös, että ”The truth? You can’t handle the truth!” ja näin ollen petollinen henkilö asettaa omat sääntönsä suhteelle. Ei kiitos. Ei enää koskaan.

Hyvää pohdintaa. Yksi merkityksellinen, pelkuruuteen liittyvä asia on mielestäni se, pystyykö ihminen alun alkaen myöntämään luonteensa "pimeitä puolia". Maailma on täynnä "kännissä sattuu ja tapahtuu, ja tykkään flirttailla" -ihmisiä, ja epäilemättä he tietävät itse oikein hyvin tämän piirteensä. Mutta kuinka moni uskaltaa suhteen alkuvaiheessa, siinä vaiheessa kun suhteen pelisäännöistä sovitaan tai ainakin pitäisi sopia, tunnustaa: "Minulla on sitten vähän tällaisia taipumuksia. Joskus voi sattua jotain. Pystytkö elämään sen asian kanssa?" En valitettavasti usko, että kovin moni, ja tulokset näkyvät jälkeen päin.

 

[Turha Kaukalo]

No niin, tulihan hyvät flashbackit entisen eukon "nukahtamiseen jatkoilla". Siitä on aikaa vuosikymmeniä, mutta alkoi taas vituttaa. Eikö nuo perkeleet muuta keksi kuin sen että uni tuli? Olen aika lailla @Spire n linjoilla. Inhorealismia kehiin.

Ja @Maikkeli , voimia sinne todella paljon.

@Nahkasohva tuossa yllä aika hyvin kiteytti mielipiteeni. Nämä tirpusethan ovat järjestään mitä parhaimpia ihmisiä, eivätkä millään voi sanoa pettäneensä, vaikka jäisivät rysän päältä (tai lähinnä alta) kiinni. Nyt on aika kuulostella, että mitä se meinaa tuo kylkiluun tuotos. Vähän ikävä sanoa, sillä poikkeuksia on, mutta kannattaako uskoa olentoon, joka vuotaa verta viikon muttei kuole. Minä löysin poikkeuksen, se oli ihan tuuria ja johdatusta, mistä olen todella kiitollinen. Kaverit hikoilevat yhä huoriensa kanssa, että missä se nyt on, ja ovat kateellisia. Tuli aika kiivas viesti. Pahoittelen.

Sitä vielä, että ei kannata olla tekemisissä paskasakin kanssa. Jos on viinaan menevä ja kertoo miten on ollut leväperäinen aiemmin, niin on syytä juosta karkuun. Helpommalla pääsee. Ai jumalauta miten minäkin olen lutkiin haksahtanut.

 

[Metukka]

Seurustelin aikoinaan yhden hienon tapauksen kanssa. Hän oli hyvin haastava ja oikukas luonteeltaan, mutta osasi olla myös oikein valloittava ja siksi jaksoinkin sitä hetken aikaa. Kerran oli taas riitaa ja hän pyysi heittämään itsensä kotiin, kun oli luonani eikä omaa autoa. Siinä matkan varrella tuli ilmi, että neidillä onkin vähän kiire ja alkoi vielä siitäkin kiukuttelee. Kysyin syytä kiireeseen, mutta en saanut siihen mitään vastausta. Vein hänet kotiin enkä sitä syytä sen ihmeempiä enää ajatellut.

Meni kuukausia eteenpäin emmekä olleet enää yhdessä. Sain kuitenkin ihan sattumalta muuta kautta kuulla syyn hänen kiireelleen ja vähän muutakin. Oli silloin riitailtana pyytänyt jonkun vakiopanomiehen luokseen eikä ollut kuulemma ensimmäinen kerta, kun tämä sonni oli ohikulkumatkalla kassejaan tyhjentämässä.
Josta tullaan siihen etten todellakaan olisi halunnut tietää sitä, vaikka oltiinkin jo erottu. Tuli vähän tyhmä fiilis, kun olin hänet kiireellä kotiin heittänyt panomiehen odottaessa siellä ovella muna pystyssä.

 

[JayLimberg]

Täältäkin löytyy omakohtaista kokemusta petetyksi tulemisesta. Olin silloin alle parikymppinen ja täysin hukassa oman elämän kanssa enkä pystynyt enkä halunnut käsitellä asiaa kenenkään kanssa, koska häpesin tapahtunutta. Suhde päättyi lopulta parin kuukauden kuluttua eroon, ja oli erittäin raskasta selitellä perheelle ja kavereille tekosyitä erolle koska en halunnut kertoa oikeaa syytä miksi erosimme - tilannetta ei helpottanut että tyttöystäväni oli ollut todella hyvissä ja kaverillisissa väleissä kaikkien läheisteni kanssa.

Nuoremmalle itselleni antaisinkin ohjeeksi puhua asiasta jollekin avoimesti. Oman pään sisällä asiaa hautomalla aiheuttaa vain itselleen traumoja sekä pilaa monta tulevaa suhdetta.

Kesti pitkään päästä yli alkujärkytyksestä, mutta oikeasti pääsin asiasta yli vasta yli viisi vuotta tapahtuneen jälkeen. Ensin minusta tuli uusissa suhteissa takertuva ja mustasukkainen, sitten välinpitämätön ja sitoutumiskammoinen. Tuota seurasi vielä palava halu olla itse pettäjän roolissa jotta tietäisin miltä pettäminen tuntuu, ja päädyinkin pettämään silloista tyttöystävääni. Vasta nykyisen kumppanini tavattuani ja kerrottua asioista, sain asialle päätöksen ja pystyin siirtämään sen syrjään.

Tulipahan pitkää tajunnanvirtaa ja avautuminen. Tsemppiä @Makkeli

 

[rpeez]

Sanoisin, että ainoa oikea syy jättää tuollainen asia kertomatta on pelkuruus. Pelätään omasta puolestaan toisen osapuolen reaktiota. Totta kai sen voi itselleen valehdella myötätunnoksi ja välittämiseksi. Se pettäminen toki vähän taistelee sitä ajatusta vastaan, että siellä mitään välittämistä olisi taustalla.

Kun aikanaan itse sain tietää silloisen vaimoni pettäneen minua, niin kyllähän se musersi. Meni ikään kuin kaikki alta. Mulle pettäminen on aina ollut sellainen asia, että niin ei toimita ja sellaista ei hyväksytä. Sille ei ole olemassa mitään hyväksyttävää syytä eikä selitystä. Tekosyitä toki senkin edestä. Silti, jos nykyinen puolisoni pettäisi, haluaisin tietää. Muussa tapauksessa suhde perustuu valheelle. Ja vaikka totuus satuttaisi olisi minun tehtäväni päättää, miten haluan asiassa toimia. Salaamalla ja valehtelemalla se mahdollisuus viedään minulta pois ja minun puolestani tehdään päätös, että ”The truth? You can’t handle the truth!” ja näin ollen petollinen henkilö asettaa omat sääntönsä suhteelle. Ei kiitos. Ei enää koskaan.

Kun otat noin voimakkaasti pettämisen, niin en ihmettele että yleistät kaikkia koskevaksi että kertomatta jättämisessä kyse olisi ainoastaan pelkuruudesta. Onhan se nyt selvä ettei se helpoimpia asioita ole, mutta edelleen olen sitä mieltä että kyseessä voi olla muitakin syitä. Turhaan petetyn mielenpahoittamisen lisäksi esimerkiksi se, että pettämisestä huolimatta joku haluaa jatkaa alkuperäisessä suhteessa. Kärvistelee mielessään hairahdustaan jonkun aikaa, ja "unohtaa" sitten.

On nimittäin sellainenkin katsontakanta ettei itse petostapahtuma liity mitenkään petettyyn henkilöön vaan on tavallaan kokonaan ulkopuolinen tapahtuma pettäjän ja kolmannen henkilön välillä, ei siinä haluta nimenomaan pettää ketään.
On toki hyvin mahdollista että sekin on seurausta pääsuhteessa oireilusta, varmaan useimmiten. Ei välttämättä kuitenkaan aina kaikkien kohdalla, sillä en ole ollenkaan vakuuttunut siitäkään että ihminen on yksiavioinen eläin.

Itse olen aikoinaan sen verran usein yöelämässä liikkuessa huomannut ettei käytännössä kehenkään voi luottaa 100%, monet varatut ihmiset ovat aika valmiita kaikenlaiseen kun sille päälle sattuvat ja houkutus on tarpeeksi kova.

Ja ketään ihmistä ei voi omistaa.

 

[Boulerice]

En ymmärrä miten eksyin. Olen viestitellyt päivittäin naisen kanssa about 3kk. Nähnyt, halaillut ja suudellut. Pidemmälle ei ole menty. Sillä kun on "tapailu" jonkun toisen kanssa. Jossain vaiheessa jopa luulin, ettei enää ole. Mutta on. Vaikutti minusta erittäin kiinnostuneelta ja koko ajan enemmän. Ja itsehän kiinnoistuin yllättävänkin paljon, varmaankin enemmän. Oltiin varmasti toistemme ajatuksissa. Sitten tein siitä lopun. Viestittelemällä levottomia ja loukkaavia sanoja. Ajattelin päästää irti, mutta tein sen niin törkeästi, ettei kyllä tule takaisinkaan, päätyi nyt sitten mihin vaan sen tapailu-ukkonsa kanssa. Saattoi olla virhe tehdä se parin päivän jurrin aikana. En voi olla varavaihtoehto. Enkä kestänyt enää, vaikka saatettiin olla hyvinkin lähellä suhdetta. En myöskään halua sitä painostaa mihinkään ja tilanne oli ajautumassa siihen, että hänen olisi pitänyt tehdä valintoja. Oli myös väärin, kun siinä seuraava askel olisi ehkä satuttanut jo muitakin. Varmasti loukkasin, mikä todella harmittaa ja annoin itsestäni todella omituisen kuvan. Sitä vaan en meinaa ymmärtää, miksi jäi niin paska olo ja varsinkin kaipaus. Olen ollut pitkissä suhteissa, joten erosta on kyllä kokemusta. Mutta kai tästä opittiin edes se, ettei ehkä kannata tarkoituksella loukata ihmistä josta välittää, vaikka jotain hyvääkin ajattelisi saavuttavansa. Tätä on yllättävän vaikea käsitelllä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Siis tämä nainen tapaili toista miestä tämän 3kk aikana ja ei suostunut tämän vuoksi menemään suudelmia pidemmälle?
Lähtökohtaisesti jos naisella on jokin toinen peli menossa sivussa niin itse en mene siihen väliin sörkkimään, koska kohta olisin itse se jota petetään.

Oliko tämä nainen nuorikin?

 

[444]

Kun otat noin voimakkaasti pettämisen, niin en ihmettele että yleistät kaikkia koskevaksi että kertomatta jättämisessä kyse olisi ainoastaan pelkuruudesta. Onhan se nyt selvä ettei se helpoimpia asioita ole, mutta edelleen olen sitä mieltä että kyseessä voi olla muitakin syitä. Turhaan petetyn mielenpahoittamisen lisäksi esimerkiksi se, että pettämisestä huolimatta joku haluaa jatkaa alkuperäisessä suhteessa. Kärvistelee mielessään hairahdustaan jonkun aikaa, ja "unohtaa" sitten.

On nimittäin sellainenkin katsontakanta ettei itse petostapahtuma liity mitenkään petettyyn henkilöön vaan on tavallaan kokonaan ulkopuolinen tapahtuma pettäjän ja kolmannen henkilön välillä, ei siinä haluta nimenomaan pettää ketään.
On toki hyvin mahdollista että sekin on seurausta pääsuhteessa oireilusta, varmaan useimmiten. Ei välttämättä kuitenkaan aina kaikkien kohdalla, sillä en ole ollenkaan vakuuttunut siitäkään että ihminen on yksiavioinen eläin.

Itse olen aikoinaan sen verran usein yöelämässä liikkuessa huomannut ettei käytännössä kehenkään voi luottaa 100%, monet varatut ihmiset ovat aika valmiita kaikenlaiseen kun sille päälle sattuvat ja houkutus on tarpeeksi kova.

Ja ketään ihmistä ei voi omistaa.

Vaikka se itse pettäminen ei - sanojasi lainaten - liittyisi siihen petettyyn osapuoleen millään tavalla, niin se kuitenkin liittyy. Se petetty ihminen on se osapuoli, joka elää tietämättään valheelle perustuvassa suhteessa. Se petetty ihminen on se osapuoli, jolle ei uskalleta kertoa, että nyt kävi näin. Se että pettäjä olisi valmis jatkamaan suhteessa on ihan pelkkää rusinoiden poimimista maksalaatikosta; halutaan jakaa se arki jonkun tutun ja turvallisen kanssa, mutta samalla annetaan itselleen vapaus käydä kuksimassa selän takana milloin ketäkin. Pelkuri tekee sen salaa eikä kerro toiselle. Toisenlainen ihminen kohtaa sen epämukavan tunteen, että nyt tekemäni saattaa satuttaa toista, ottaa asian puheeksi ja sitten eletään vaikka avoimessa tai polyamorisessa suhteessa. Mutta harvoin se pettäjä on valmis jakamaan kumppaniaan kenenkään muun kanssa, vaan ainoastaan hänen pitää päästä panemaan myös muita. Jos näin ei olisi, asiasta varmaankin keskusteltaisiin.

Ketään ihmistä ei voi omistaa, se on täysin totta. Silti suhteen tulee perustua avoimuuteen ja rehellisyyteen. Oma nykyinen suhteeni alkoi polyamorisena. Hän teki asian hyvin selväksi jo aivan alkumetreillä. Jouduin miettimään asiaa tovin jos toisenkin, olisinko todella valmis jakamaan hänet toisen miehen kanssa, etenkin omaan historiaani peilaten. Tässä kuitenkin paistoi alusta asti läpi rehellisyys ja avoimuus omista asioista. Se ettei mitään tarvinnut piilotella ja salailla, mistään ei tarvinnut valehdella. Hänen toisella kumppanillaan oli myös toinenkin kumppani. Tapasin heidät molemmat hyvinkin alkuvaiheessa. Ei tullut kolmois- eikä neloisdraamaa. Tuo toinen suhde päättyi joitain kuukausia myöhemmin, sekin ilman ylimääräistä draamaa. Ei ollut kilpailua, ei mustasukkaisuutta, ei pelkoa toisen menettämisestä. Miksi? Koska kaikesta oltiin alusta asti avoimia. Minä olin valmis hyppäämään tuntemattomaan, joskaan koskaan ei käynyt edes mielessä alkaa seurustella jonkun toisenkin kanssa samanaikaisesti, saati alkaa säätää yhtään mitään muutakaan. Eli en todellakaan koe omistavani ketään toista ihmistä. Rehellisyyttä kuitenkin peräänkuulutan kerta kerrasta. Jos on valmis tekemään jotain sellaista, jonka tietää loukkaavan omaa kumppaniaan / puolisoaan, niin siitä pitää pystyä uskaltaa myös puhua. Antaa toiselle mahdollisuus tuntea ne tunteensa ja päättää omasta elämästään ja tehdä omat ratkaisunsa. Valehtelemalla, salailemalla ja piilottelemalla asemoi itsensä toisen yläpuolelle ja tekee nämä päätökset hänen puolestaan. Sille ei ole mitään muita kuin tekosyitä sen lisäksi, että toiminta on pelkurimaista.

 

[rpeez]

Vaikka se itse pettäminen ei - sanojasi lainaten - liittyisi siihen petettyyn osapuoleen millään tavalla, niin se kuitenkin liittyy. Se petetty ihminen on se osapuoli, joka elää tietämättään valheelle perustuvassa suhteessa. Se petetty ihminen on se osapuoli, jolle ei uskalleta kertoa, että nyt kävi näin. Se että pettäjä olisi valmis jatkamaan suhteessa on ihan pelkkää rusinoiden poimimista maksalaatikosta; halutaan jakaa se arki jonkun tutun ja turvallisen kanssa, mutta samalla annetaan itselleen vapaus käydä kuksimassa selän takana milloin ketäkin. Pelkuri tekee sen salaa eikä kerro toiselle. Toisenlainen ihminen kohtaa sen epämukavan tunteen, että nyt tekemäni saattaa satuttaa toista, ottaa asian puheeksi ja sitten eletään vaikka avoimessa tai polyamorisessa suhteessa. Mutta harvoin se pettäjä on valmis jakamaan kumppaniaan kenenkään muun kanssa, vaan ainoastaan hänen pitää päästä panemaan myös muita. Jos näin ei olisi, asiasta varmaankin keskusteltaisiin.

Ketään ihmistä ei voi omistaa, se on täysin totta. Silti suhteen tulee perustua avoimuuteen ja rehellisyyteen. Oma nykyinen suhteeni alkoi polyamorisena. Hän teki asian hyvin selväksi jo aivan alkumetreillä. Jouduin miettimään asiaa tovin jos toisenkin, olisinko todella valmis jakamaan hänet toisen miehen kanssa, etenkin omaan historiaani peilaten. Tässä kuitenkin paistoi alusta asti läpi rehellisyys ja avoimuus omista asioista. Se ettei mitään tarvinnut piilotella ja salailla, mistään ei tarvinnut valehdella. Hänen toisella kumppanillaan oli myös toinenkin kumppani. Tapasin heidät molemmat hyvinkin alkuvaiheessa. Ei tullut kolmois- eikä neloisdraamaa. Tuo toinen suhde päättyi joitain kuukausia myöhemmin, sekin ilman ylimääräistä draamaa. Ei ollut kilpailua, ei mustasukkaisuutta, ei pelkoa toisen menettämisestä. Miksi? Koska kaikesta oltiin alusta asti avoimia. Minä olin valmis hyppäämään tuntemattomaan, joskaan koskaan ei käynyt edes mielessä alkaa seurustella jonkun toisenkin kanssa samanaikaisesti, saati alkaa säätää yhtään mitään muutakaan. Eli en todellakaan koe omistavani ketään toista ihmistä. Rehellisyyttä kuitenkin peräänkuulutan kerta kerrasta. Jos on valmis tekemään jotain sellaista, jonka tietää loukkaavan omaa kumppaniaan / puolisoaan, niin siitä pitää pystyä uskaltaa myös puhua. Antaa toiselle mahdollisuus tuntea ne tunteensa ja päättää omasta elämästään ja tehdä omat ratkaisunsa. Valehtelemalla, salailemalla ja piilottelemalla asemoi itsensä toisen yläpuolelle ja tekee nämä päätökset hänen puolestaan. Sille ei ole mitään muita kuin tekosyitä sen lisäksi, että toiminta on pelkurimaista.

Tuo on varmaan se kuinka ideaali maailmassa asiat menee, ja kuten itsekin toteat, jo alusta asti on osattu toimia oikein ja itse tietää ettei tule pettämään koskaan ever.

Mielestäni pettämisen päämotivaattori ei ole kuitenkaan ihan tuo mitä kuvailet.
Maalaan sen verran harmaata siihen, ettei sivusuhteessa ole kyse pelkästä panemisesta ja rusinoiden poimisesta, vaan muustakin läheisyyden ja hyväksytyksi tulemisen ja elämisen tunteen tarpeesta mitä ei ehkä saa omasta suhteesta mielestään tarpeeksi kun kymmenet vuodet kuluu. Mutta silti sivusuhde voi olla sen verran henkisesti merkityksetön ettei olla valmiita luopumaan pääsuhteesta, vaikka ehkä joskus pitäisi kokonaisuutta ajatellen.

Kertominen on raju toimenpide joka voi muuttaa elämän suurella todennäköisyydellä. Jos sitä ei ole valmis tekemään niin onhan se tietynlaista kyvyttömyyttä jota voi joku pelkuruudeksikin sanoa. Siinä pannaan asioita vaakakuppiin ja varmaan usein kertomatta jättäminen katsotaan paremmaksi valinnaksi.

Se ero meillä on etten minä näe itse pettämisen fyysistä suorittamista "panemista" niinkään kauhean petollisena, "valheessa elämisenä", vaan valhe on se, ettei pysty kommunikoimaan vakisuhdettaan paremmaksi tai päättämään sitä.