Naisasiat

[Patarouva]

Viisaita sanoja on esitetty monelta kantilta. Kenelle tahansa voi käydä miten vain ja koskaan ei voi sanoa koskaan.

Ajattelen, että pettäjä aina kuitenkin antaa itselleen luvan pettää. Naurettavimpina perusteluina aidan toiselle puolelle lipsahtamisissa näen vetoamiset humalaan. Jos olet humalassa holtiton ja taipumuksesi on roikkua ensimmäisen halukkaan kaulassa niin älä jumalauta vedä itseäsi känniin äläkä ainakaan änkeä sinne ”työpaikan pikkujouluihin”.

Pienet töppäykset kännissä ovat pieniä töppäyksiä, mutta jos taipumus humalassa on tehdä elämää mullistavia liikkeitä niin kannattaa välttää tilanteita, joissa joutuu hankaluuksiin. Ei tarvitse selitellä, että mä en tiedä, mikä muhun meni, mutta jostain syystä mä ostin naapurikaupungin kiekkoseuran kausikortin.

No, kaikki ei tapahdu kännissä, mutta joka tapauksessa pettäjä antaa itselleen luvan pettää. Elämä on täynnä houkutuksia ja jokainen on itse lopulta vastuussa siitä, lähteekö houkutukseen mukaan vai kääntääkö sille selkänsä.

Siinä mielessä uskollisuus on täysin oma valinta. Parisuhteen toisen osapuolen uskollisuus taas on hänen oma valintansa. Ketään ei voi omistaa, mutta hienointa on, jos suhteessa molemmilla on samanlaiset periaatteet niin sillä ainakin voi vähentää mahdollisuuksia siihen, että toinen haavoittaa toista pahasti.

 

[Makkeli]

Hyvää keskustelua kyllä aiheuttanut, kiitos kaikille vastauksista.

Oma olo edelleen aivan kamala, yöllä saanut nukuttua pari tuntia korkeintaan ja syötyä yhden riisifrutin tähän kahteen päivään. Täysin rikottu ja toivoton olo. Itsetunto, seksuaalisuus ja luottamuksen tunne aivan säpäleinä.

Hauska kun itse ehtinyt suunnittelemaan ja miettimään seuraavana steppinä juurikin kihlautumista, mistä olemme paljon puhuneetkin. Toinen sitten mietti hieman eri juttuja kuin kihlausta.

 

[Fiftie]

Hyvää keskustelua kyllä aiheuttanut, kiitos kaikille vastauksista.

Oma olo edelleen aivan kamala, yöllä saanut nukuttua pari tuntia korkeintaan ja syötyä yhden riisifrutin tähän kahteen päivään. Täysin rikottu ja toivoton olo. Itsetunto, seksuaalisuus ja luottamuksen tunne aivan säpäleinä.

Hauska kun itse ehtinyt suunnittelemaan ja miettimään seuraavana steppinä juurikin kihlautumista, mistä olemme paljon puhuneetkin. Toinen sitten mietti hieman eri juttuja kuin kihlausta.

Voimia paljon. Itse muistan kyllä myös miten hirveä tunne se oli kun eksä kertoi pettäneensä meikää eksänsä kanssa.

 

[Jeffrey]

No tuota, petipuuhat jatkuivat suhteellisen normaalisti mutta ei mikään silti ollut ennallaan. Pystyin olemaan kuvittelematta toista miestä siihen paikalle, koska jotenkin menin sellaiseen ihmeelliseen läheisriippuvaiseen suvaitsevuus/ymmärrysmoodiin. Eli ajattelin ettei toinen tarkoittanut pahaa, oli ollut rankka elämäkin ja kaikkea, kukapa ei olisi kännissä hölmöillyt jne.

Sitä kaikkea käytettiin säälimättä hyväksi ja oikeastaan vasta suhteen päätyttyä aloin kunnolla oireilemaan pettämisistä. Silloin mietin jatkuvasti mitä on tehty ja keiden kanssa. Ylipäätään olin todella vihainen ja pettynyt itseeni kun annoin ensimmäisen kerran anteeksi. Tuosta opin että aisurit haukkaavat aina paskaa tavalla tai toisella, siihen ei olisi pitänyt alentua.

En nyt sano että teidän tilanne välttämättä olisi samanlainen, mutta en usko että tuollaisesta pääsee ikinä oikeasti yli täysin. Minulla oli toisinaan lyhyitä ajanjaksoja jolloin en miettinyt asiaa ja ajattelin päässeeni yli, mutta joku yksittäinenkin pieni asia saattoi laukaista pettämisestä tulleen hirveän tunteen ja prosessi alkoi aina alusta. Ihan joku tietty kappale tai kumppanin sanoma asia saattoi käynnistää paskat fiilikset uudestaan. Että jos sinulla on yhtään taipumusta verrata itseäsi muihin niin valitettavasti sitä on luvassa jatkossakin.

Omista kokemuksistani on jo kauan, mutta edelleen vituttaa miettiä niitä. Enkä rehellisesti kestäisi jos nykyinen tekisi saman, sitten lähdettäisiin lataamoon tai muualle rauhoittumaan.

Tämän voin lainata kokonaan, sillä tämä kokemus on lähestulkoon kuin omani.

Omalla kohdalla pettäminen on vähän määrittelykysymys eikä nuoruudenrakkaus välttämättä mennyt ihan klassiseen penetraatiopettämiseen saakka, mutta riittävän pitkälle tekosten olevan laskettavissa petoksen puolelle. Tämä johti aikamoiseen on-off suhteeseen jossa välillä ei tiennyt itsekään ollaanko sitä vai ei. Samanlaiseen lähimmäisriippuvaiseen moodiin valahdin itse useammaksi vuodeksi, jossa toki oli muitakin tekijöitä taustalla. Silti kaikkineen tuo oli erittäin tuskallista aikaa itselle. En minä mitään toista miestä kuvitellut mihinkään mutta oma pääni petti ja sorruin esimerkiksi vahtimaan hänen liikkeitään, joka ehkä oli luonnollista siinä tilanteessa mutta itselle erittäin rikkovaa.

En usko täälläkään, että tuollaisesta koskaan voi päästä täysin yli. Meidänkin suhteen päättymisestä on jo reilu 8 vuotta jona aikana en ole neidin kanssa ollut missään tekemisissä. Silti edelleen nuo asiat ja se vittuuntuminen silloista itseäni kohtaan tulee silloin tällöin mieleen edelleen. Toki päällimmäisenä on helpotus siitä, että tuo aika on ohi ja nykyiseen kumppaniin on ihan täydellinen luottamus.

Valitettavasti omakin kokemus on siis se, että en usko ainakaan itse voivani päästä oikeasti yli tällaisesta asiasta. Parisuhdetta voin jatkaa ja siinä voi olla näennäisiä onnenhetkiä, mutta vaikka mekin silloin yritimme hajanaisesti vuosia jatkaa meidän suhdetta niin ei se oikea onni sieltä koskaan palannut. Tietysti kun kyseessä oli ensirakkaus niin ei se samanlainen onni varmaan palaa muutenkaan näin kokeneempana, mutta onneksi onnea on myös erilaista.

Kaikenlaisia selittelyjä pettämisen taustalla voi kuulla, mutta näihin en uskoisi. Olen itse ihan riittävästi elämäni aikana paneskellut, jotta tiedän ettei se nyt ihan vaan noin vahingossa tapahdu.

Voimia @Makkeli sinne! Valitettavasti ainoa lohduttava asia jonka voin omasta kokemuksesta sanoa on se, että ajan kanssa helpottaa. Anna kuitenkin itsellesi aikaa ja pyri pitämään itsestäsi mahdollisimman hyvää huolta. Älä enää itse rankaise itseäsi enempää. Nuoruuden asioista viisastuneena itse varmaankin pyrkisin palkkaamaan terapeutin vastaavassa tilanteessa, jotta tilanteesta toipuminen ei veisi ihan niin kauaa mitä se itseltäni vei.

 

[Oles]

Hyvää keskustelua kyllä aiheuttanut, kiitos kaikille vastauksista.

Oma olo edelleen aivan kamala, yöllä saanut nukuttua pari tuntia korkeintaan ja syötyä yhden riisifrutin tähän kahteen päivään. Täysin rikottu ja toivoton olo. Itsetunto, seksuaalisuus ja luottamuksen tunne aivan säpäleinä.

Hauska kun itse ehtinyt suunnittelemaan ja miettimään seuraavana steppinä juurikin kihlautumista, mistä olemme paljon puhuneetkin. Toinen sitten mietti hieman eri juttuja kuin kihlausta.

Voimia sinne! Tosi paska homma, ei voi muuta sanoa. Voi olla ihan fiksua hakeutua puhumaan asiasta terapeutille tai ottaa yhteyttä erotyöntekijään. Myös kotoa pariksi päiväksi pois lähteminen voi piristää eli jos pääset vaikka sukulaisille yöksi tai vaikka hotelliin. Saa vähän etäisyyttä. Jos on harrastuksia, niin niihin kannattaa ehdottomasti mennä jos vain kykenee. Tai tehdä itsenäisesti jotain, mennä vaikka lenkille tai salille. Liikkuminen auttaa myös ruokahaluun. Ruokahalun osalta kannattaa vaikka tilata jotain mistä tietää pitävänsä, jos ei jaksa erikseen ruokaa laittaa.

Hyvä, että jaat tänne tunnelmiasi. On tärkeää, että et jää tilanteesi kanssa yksin.

 

[444]

Tuo on varmaan se kuinka ideaali maailmassa asiat menee, ja kuten itsekin toteat, jo alusta asti on osattu toimia oikein ja itse tietää ettei tule pettämään koskaan ever.

Mielestäni pettämisen päämotivaattori ei ole kuitenkaan ihan tuo mitä kuvailet.
Maalaan sen verran harmaata siihen, ettei sivusuhteessa ole kyse pelkästä panemisesta ja rusinoiden poimisesta, vaan muustakin läheisyyden ja hyväksytyksi tulemisen ja elämisen tunteen tarpeesta mitä ei ehkä saa omasta suhteesta mielestään tarpeeksi kun kymmenet vuodet kuluu. Mutta silti sivusuhde voi olla sen verran henkisesti merkityksetön ettei olla valmiita luopumaan pääsuhteesta, vaikka ehkä joskus pitäisi kokonaisuutta ajatellen.

Kertominen on raju toimenpide joka voi muuttaa elämän suurella todennäköisyydellä. Jos sitä ei ole valmis tekemään niin onhan se tietynlaista kyvyttömyyttä jota voi joku pelkuruudeksikin sanoa. Siinä pannaan asioita vaakakuppiin ja varmaan usein kertomatta jättäminen katsotaan paremmaksi valinnaksi.

Se ero meillä on etten minä näe itse pettämisen fyysistä suorittamista "panemista" niinkään kauhean petollisena, "valheessa elämisenä", vaan valhe on se, ettei pysty kommunikoimaan vakisuhdettaan paremmaksi tai päättämään sitä.

Lopulta me puhutaan tismalleen samasta asiasta. Meidän ero tässä kuitenkin on, että sä haluat ymmärtää pettämistä, löytää sille hyväksyttäviä perusteita. Minulta ei heru tippaakaan myötätuntoa pettureita kohtaan. Jos jostain sovitaan yhdessä, niin siitä joko pidetään kiinni tai sitten muutetaan sopimusta yhdessä.

Minä puhun toisen ihmisen kunnioittamisesta. Kunnioitus on mm. rehellisyyttä. Se että suojelee itseään salailemalla tekemiään asioita toiselta ei ole kunnioitusta. Se että väittää suojelevansa toisen tunteita salaamalla tämän selän takana tekemiään asioita ei ole kunnioitusta. Se on valehtelemista, totuuden kieltämistä ja totuuden varastamista. Se on seurausten pelkoa. Kuten @Patarouva tuossa sanoikin, niin pettäjä osaa aina oikeuttaa tekonsa. Olen erittäin varma siitä, että mikäli tällaiselle ihmiselle selviäisi, että oma puoliso on pettänyt häntä useastikin, niin ne samat selitykset eivät menisi läpi. Harva meistä haluaisi tulla petetyksi, ja silti toiset ovat valmiita niin toimimaan. Siksi, että itsellä on aina valmiina oikeutus teolleen, mutta toisella sellaista ei ole. Todellisuudessa sellaista ei ole koskaan, kellään. Jos on vapaaehtoisesti pettänyt toista on itse myös täysin vastuussa teostaan. Tällöin on myös totuuden velkaa puolisolleen. Pelkurit pakoilevat ja salailevat, eivät uskalla kohdata tekojensa seurauksia. Toisen tunteiden suojeluun on turhaa vedota, koska jos ne toisen tunteet todella kiinnostaisivat, niin niitä olisi ajatellut jo ennen tekoaan. Itseään siinä suojellaan, kun mieluummin haluaisi sen kiinteän suhteen ja muutaman sivusuhteen siinä samalla kertomatta kellekään.

Hyvää keskustelua kyllä aiheuttanut, kiitos kaikille vastauksista.

Oma olo edelleen aivan kamala, yöllä saanut nukuttua pari tuntia korkeintaan ja syötyä yhden riisifrutin tähän kahteen päivään. Täysin rikottu ja toivoton olo. Itsetunto, seksuaalisuus ja luottamuksen tunne aivan säpäleinä.

Hauska kun itse ehtinyt suunnittelemaan ja miettimään seuraavana steppinä juurikin kihlautumista, mistä olemme paljon puhuneetkin. Toinen sitten mietti hieman eri juttuja kuin kihlausta.

Mielettömän paljon tsemppiä. Kuulostaa tutuilta tunteilta. Kun asia minulle aikanaan selvisi kihisin raivosta. En ole koskaan ennen enkä jälkeen ollut niin täynnä pyhää vihaa. Se liitto päättyi minun silmissäni tismalleen sillä sekunnilla, silloisen vaimoni mielestä toki jo paljon aiemmin. Unohti vain kertoa minulle.

Jos jotain neuvoja osaan antaa, niin puhu puhu puhu puhu ja puhu. Jollekin luotettavalle ystävälle, huuda vaikka metsän oraville tai keskustele terapeutin kanssa. Tuollaista tunteiden sekamelskaa ei kannata padota ja tukahduttaa, vaikka se helpompi ja nopeampi ratkaisu lyhyellä aikavälillä onkin. Kohtaamalla ne tunteet, itkemällä silmät päästäsi, huutamalla keuhkosi palasiksi, hakkaamalla seinät täyteen reikiä, nauramalla hysteerisesti, vihaamalla koko maailmaa ja rakastamalla kaikkia ihmisiä - anna vain kaiken virrata ja tulla ulos sellaisenaan kuin tulee. Hiljalleen se helpottaa. Tuskallisen hitaasti, mutta silti päivä päivältä. Aika on ystävä ja aika parantaa. Arpia todennäköisesti jää, mutta haavat umpeutuvat. Voi tuntua paskalta kuulla tässä vaiheessa, mutta myöhemmin tulet huomaamaan, miten tämä kokemus muutti sinua ihmisenä; se on osa sinun kasvutarinaasi. Minä olen myöhemmin huomannut, että elämä silloin aiemmin oli ihan kivaa. Siis nimenomaan ihan kivaa. Sellaista tasaista ja vähän tavoitteetonta. Ei se siltä silloin tuntunut, mutta eroprosessin myötä se kuitenkin valkeni. Se oli kuitenkin tuttua ja turvallista ja sen mureneminen repi niin pirstaleiksi, että sanoin on vaikea kuvata. Onneksi oli sellaisia ihmisiä, ehkä jopa vähän yllättäviäkin ihmisiä, joille sitä pääsin purkamaan. Kivulias kasvutarina, mutta useita vuosia myöhemmin pystyn jo sanomaan, että olen eheämpi kuin ennen, kokonaisvaltaisemmin onnellinen kuin aiemmin. Se vain ottaa aikaa. Ja toisinaan se vituttaa, että asiat eivät tapahdu nopeammin.

 

[rpeez]

Mielettömän paljon tsemppiä. Kuulostaa tutuilta tunteilta. Kun asia minulle aikanaan selvisi kihisin raivosta. En ole koskaan ennen enkä jälkeen ollut niin täynnä pyhää vihaa.

Tässä myös eroamme mielipiteissä. Jos vaimoni pettäisi, en usko, että olisin kovin vihainen jos asiaan ei liity minun hyväksikäyttämistäni. Olisin pettynyt, surullinen ja miettisin mikä meni pieleen, miksi hän päätyi sellaiseen ratkaisuun.
Enkä unohtaisi katsoa peiliin, tiedän jo nyt, että parempaan pitäisi joissakin asioissa pystyä.

 

[444]

Tässä myös eroamme mielipiteissä. Jos vaimoni pettäisi, en usko, että olisin kovin vihainen jos asiaan ei liity minun hyväksikäyttämistäni. Olisin pettynyt, surullinen ja miettisin mikä meni pieleen, miksi hän päätyi sellaiseen ratkaisuun.
Enkä unohtaisi katsoa peiliin, tiedän jo nyt, että parempaan pitäisi joissakin asioissa pystyä.

Se on osa prosessia. Osa eheytymistä. Harva meistä on kuitenkaan niin pragmaattinen, että alkaa insinöörimäisesti kirjata ylös mahdollisia virheitään, jotka ovat ajaneet toisen pettämään. Sitten tehdään vähän swot-analyysiä ja ehdotetaan puolisolle, että ”jos mä lupaan tiskata ja antaa suuseksiä päivittäin ja pitäydyn itse laukeamasta kertaakaan seuraavaan yhdeksään viikkoon, niin voitko antaa anteeksi, että sillain tyhmästi epäilin sua pettämisestä, vaikka niin teitkin?”
Kyllä ne omatkin virheet sieltä jossain vaiheessa aukeavat, mutta se ei ole prosessin alkupäätä.

Toivon todella, että saat elää ilman näitä kokemuksia etkä joudu punnitsemaan arvioitasi siitä, miten mahdollisesti reagoisit tilanteeseen. Toivottavasti et päädy (etkä ole päätynyt) myöskään toiselle puolelle tilannetta.

 

[moby]

Lopulta me puhutaan tismalleen samasta asiasta. Meidän ero tässä kuitenkin on, että sä haluat ymmärtää pettämistä, löytää sille hyväksyttäviä perusteita. Minulta ei heru tippaakaan myötätuntoa pettureita kohtaan. Jos jostain sovitaan yhdessä, niin siitä joko pidetään kiinni tai sitten muutetaan sopimusta yhdessä.

Minä puhun toisen ihmisen kunnioittamisesta. Kunnioitus on mm. rehellisyyttä.

Kerran petturi on aina petturi.

Tuo kunnioitus on se avainsana. Mikä on saanut menettämään kunnioituksen mieheen, jos nainen pettää? Tiedän muutaman miehen, joita jopa kolme eri naista ovat pettäneet. Helppo vastaus on tietysti, että on valinnut huonoja naisia, mutta jos tuo toistuu useamman kerran voi kaivaa esiin kuluneen sanonnan "Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me", eli kannattaa syväluodata mitä mies on suhteessa tehnyt, jotta on menettänyt naisen kunnioituksen, tai ei ole sitä koskaan edes ansainnut. Näen ongelmana sen, että nyky-yhteiskunta antaa miehille tietyn kuvan millaisista miehistä naiset pitävät. Kuitenkin kun katsoo kenen perässä naiset juoksevat, totuus on toisenlainen.

Tuollaiset "olin kännissä ja hölmöilin" ovat ihan tekosyitä ja yritys selitellä asiaa edes jollain tasolla. Jos kunnioitus on kunnossa toista osapuolta kohtaan, kukaan ei juo itseään sellaiseen humalaan, missä ei enää tajua mitä on tekemässä. Kovassa humalassa pitäisi vaan tulla kaipuu oman kullan kainaloon viettämään krapulapäivää, jos siis kaikki on suhteessa kunnossa.

Jos joku mies on menossa terapiaan, kannattaa mennä miesterapeutin puheille, niin saattaa saada parempia neuvoja, ehkä.

Mm. youtube on pullollaan erilaisien koulukuntien videoita tästä aiheesta, sekä miehenä ja naisena olemisesta. Sieltä voi kaivaa ideoita, jos on valmis ottamaan tietoa vastaan.

 

[Sj991]

Nyt kävi sitten itsellekin klassiset, kun rouva ilmoitti pettäneensä firman pikkujouluissa.

Reilu 3v yhdessä asumista, oma rivitalon pätkä ostettuna n. 1.5v sitten ja pentukoira otettiin tuossa n. 4kk sitten, eli lähtökohtaisesti kaiken piti olla ihan hyvin ja molemmat sitoutuneita yhteiseen tulevaisuuteen. Kihloista ja lapsista ollut puhetta ja suunnitelmia ja sitten yhtäkkiä vedetään matto kokonaan jalkojen alta.

Rouva siis jo ennen joulua kävi pikkujouluissa. Normaaliin tapaansa ei tullut heti baarien sulkeutumisen jälkeen kotiin vaan vasta lähempänä kuutta. Selitys oli, että meni jatkoille ja sammui sohvalle, mikä herätti jo välittömästi hieman kysymysmerkkejä kun ei tosiaan normaalisti kuulu tapoihin tuollainen. Tästä nyt hieman yli 5vk aikaa ja useaan kertaan tuli kysyttyä, että onko kaikki ok ja tuliko hölmöiltyä jotain muutakin, ja joka kerta sama selitys sohvalle sammumisesta.

Iloisesti lähti rouva joulun viettoon minun perheen ja vanhempien luo vaikka pettäminen oli jo taustalla. Nyt sitten kun kaikki seksuaalinen kosketus ja läheisyys on tuosta asti olleet kateissa, niin vielä kerran kysyttäessä että onko jokin hassusti niin vihdoin myönsi.

Pistää aikuisen miehen mielen aika mustaksi tämmöinen. Ja varsinkin vielä itse pettämisen lisäksi tuo,että pystyy 5 viikkoa valehtelemaan ja olemaan kertomatta niin tuntuu ihan sairaalta.

Suosittelen kysymään itseltä mikä tarkalleen ottaen siinä pettämisessä tuntuu pahalle. Eli löytämään ne juuri syyt ja samalla saattaa huomata, että osa asioista mitkä siinä pettämisessä tuntuu pahalta ovat todella primitiivisiä tai typeriä.
Esimerkiksi itse kun asiaa aikoinaan mietin huomasin, että osa asioista mitkä pettämisessä tuntui pahalta olivat aika tyhmiä. Huomasin esim, että ajattelin että jos joku pettää minua kuvittelin, että kaikki muut vain nauraisivat minulle suljettujen ovien takana, että "vittu mikä beta toi SJ991 on kun ei pysty pitämään naistaan sängyssä tyytyväisenä." Mutta kun asiaa alkoi itse miettimään niin tajusi, että ei kukaan nauranut kenellekkään muullekaan petetylle kaverille ja seksikin on ollut aina liekeissä jokaisen tyttöystävän kanssa, yhtä lukuunottamatta.

Väitän että aika moni mies saattaa löytää esim seuraavia ajatuksia asiaa miettiessään:
"Miettiiköhän nyt se Pirkko aina seksiä harrastaessa, että olisinpa yhtä hyvä sängyssä kuin Pekka."
"Haaveileikohan se vielä siitä Pekasta"
"Olikohan sillä isompi mela kuin minulla."
"Kaikki varmaan nauraa nyt minulle"
Jne.

Sitten kun näitä juuri syitä löytyy on paljon helpompi käsitellä niitä suoraan ja miettiä onko niissä kaikissa oikeasti edes mitään järkeä. Itse ainakin onnistuin karistelmaan noin 60% omista peloistani pois ja jäljelle jäi vain järkeviä syitä.


Toinen asia mitä suosittelen tekemään on, että mietit onko toinen ylipäänsä kuinka luotettava, koska nyt kun sinua on jo petetty on aika suuri riski, että toinen on sarja pettäjä.
Onko hän pettänyt aikaisemmissa suhteissa? Kuinka monta kertaa? Onko hän jäänyt usein kiinni valheista? Onko hän rehellinen edes omille kavereilleen? Käyttäytyykö hän ihan eri tavalla kavereidensa kanssa? Millaista on hänen alkoholin käyttö? Ottaako toinen ylipäänsä hyvin vastuuta omasta käytöksestään? Jos pettämisen selityksiin kuului alkoholi niin onko hän valmis lopettamaan alkoholin käytön lopullisesti tai ainakin vuosiksi?
Listaile näitä ylös ja jos alkaa lista näyttämään pahalle niin nainen helvettiin. Tuntui se kuinka pahalta tahansa. Muuten käyt saman asian läpi muutaman vuoden kuluttua.

Itsellä on varhaisaikuisuudesta yksi kaveriporukka, jossa kaikki ovat sarjapettäjiä. Näille on yhteistä villi nuoruus, menevä alkoholin käyttö ja bilettäminen, ovat pettäneet melkeen jokaisessa suhteessa ja kun jäävät kiinni pettämisestä ovat valmiita kärsimään asiasta muutaman kuukauden ja sen jälkeen alkaa hirveä itku: "Siitä on jo viis kuukautta, etkö sä vois jo vittu unohtaa koko asian." "Eikö me olla jo vittu puhuttu tää asia läpi" "En mä nyt enää petä". Eli eivät ole kauhean valmiita kärsimään omista teoistaan tarpeeksi pitkään, että luottamus palautuisi.

Tsemppiä matkaan! Nämä ovat niitä elämän paskimpia hetkiä.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

@moby

Tuo kerran petturi aina petturi ei aivan pidä paikkaansa. Itse olen nuorena (16-22v) kulkenut kukasta kukkaan ja pylsinyt kaikkea mikä liikkuu (vaikken koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa).

Nykyään ei tulisi mieleenkään pettää kumppania. Sanonta ihminen ei muutu niin kyllä muuten muuttuu. En ole sama ihminen mitä olin 16-22 vuotiaana. Ei varmasti kukaan ole lähes 40 vuotiaana enää se sama teini/varhaisaikuinen. Aivotkin kehittyy sinne about 25 vuotaaksi asti ja sen jälkeen mielikin muuttuu monesti. Nuorempana kannatin demareita, mutta nyt ei tulisi mieleenkään äänestää yhtään ketään Marinin porukoista. Olin muutenkin nuorena paljon mukana AY toiminnassa ja jonkin verran politiikassa. Nyt ei kiinnosta osallistua moiseen paskaan pitkällä tikullakaan. Antaa muiden sekoilla siellä ja itse lukea sekä arvostella sivusta.

Mitä tulee naisasioihini, niin onhan tämä varsinkin viime vuosi ollut aikamoista vuoristorataa. On joutunut itsekin miettimään, onko tämä tämän arvoista. Mutta kun rakastaa toista niin minkäs sille mahtaa. Meidän riidat menee kyllä aina ihan saatanan yli, puolin ja toisin. Yleensä pystyn pysymään viileänä, mutta välillä kun toinen ei halua edes yrittää asettua mun saappaisiin niin menee hermo. Tällöin tulee tehtyä aika typeriä ratkaisuja kuten lähteä pariksi päiväksi ystävän luokse dokaamaan jonka tiedän olevan todella huono ratkaisu, kun asiat ovat ns kesken eikä asioita ole käyty läpi. Ei vain jaksa kuunnella toisen huutoa ja syyttelyä vaikka vika on siinä toisessa. Ehkä se vaan pitää päästä nollaamaan oma pää. Toinen sitten miettii kotona eikä saa nukuttua ja tuo pois lähtö on naiselle todellakin punainen vaate.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Täältäkin löytyy omakohtaista kokemusta petetyksi tulemisesta. Olin silloin alle parikymppinen ja täysin hukassa oman elämän kanssa enkä pystynyt enkä halunnut käsitellä asiaa kenenkään kanssa, koska häpesin tapahtunutta. Suhde päättyi lopulta parin kuukauden kuluttua eroon, ja oli erittäin raskasta selitellä perheelle ja kavereille tekosyitä erolle koska en halunnut kertoa oikeaa syytä miksi erosimme - tilannetta ei helpottanut että tyttöystäväni oli ollut todella hyvissä ja kaverillisissa väleissä kaikkien läheisteni kanssa.

Nuoremmalle itselleni antaisinkin ohjeeksi puhua asiasta jollekin avoimesti. Oman pään sisällä asiaa hautomalla aiheuttaa vain itselleen traumoja sekä pilaa monta tulevaa suhdetta.

Kesti pitkään päästä yli alkujärkytyksestä, mutta oikeasti pääsin asiasta yli vasta yli viisi vuotta tapahtuneen jälkeen. Ensin minusta tuli uusissa suhteissa takertuva ja mustasukkainen, sitten välinpitämätön ja sitoutumiskammoinen. Tuota seurasi vielä palava halu olla itse pettäjän roolissa jotta tietäisin miltä pettäminen tuntuu, ja päädyinkin pettämään silloista tyttöystävääni. Vasta nykyisen kumppanini tavattuani ja kerrottua asioista, sain asialle päätöksen ja pystyin siirtämään sen syrjään.

Tulipahan pitkää tajunnanvirtaa ja avautuminen. Tsemppiä @Makkeli

Kappas, suunnilleen noin on käynyt minullekin, ikää oli karvan verran yli 20. Kyseessä oli ensimmäinen pitkäaikainen suhteeni, ehdittiin olla yhdessä nelisen vuotta. Tietysti kun lukioikäisenä aloittaa vakavan seurustelun ja on toisen kanssa kuin paita ja perse, niin on kai se jonkinlainen tilasto-oikku, jos joku pariskunta on yksissä vielä eläkeikäisinä.

Olimme asuneet yhdessä ehkä puolitoista vuotta, kun mimmi löysi pikkujouluaikaan jonkun vähän vanhemman miehen iltahuveista. Siitä sitten puuhailemaan selän takana sivusuhdetta. Nainen tunnusti pienen tivaamisen jälkeen asian joulun alla, mutta vain kertakäynnin vieraissa, vaikka pimputtelua oli ilmeisesti ollut reilusti enemmänkin. Hän pyyteli anteeksi, ja lupasi sivujutun jäävän sikseen. Ei se tietenkään noin mennyt, vaan tammikuussa sivusuhdeosastolla oli taas täysi touhu päällä. Kun koko kuvio sitten paljastui, ja asiasta tuli vähän enemmänkin sanomista, niin vika oli tietysti minussa. Olin kuulemma köyhä opiskelija, tylsä ja ärsyttävä, kuuntelin epäkiinnostavaa musiikkia, minulla oli liian vähän harrastuksia ja liikaa opiskelua, ja seksikin oli muuttunut arkipäiväiseksi (tietysti pelkästään minun huonouttani). Eukko ratkaisi asian niin, että ensin hän syyllisti minut huolella, ja sen jälkeen hän muutti pikavauhtia sen uuden löytönsä luokse. Kai hän jollakin tapaa hyvän suhteen tuosta miehestä sai, kun lapsiakin tekivät hetimiten, vaikka sittemmin kyllä erosivat. Ehkä siitä äijästä tuli tylsä ja ärsyttävä vanha raakki, jne.

Sosiaalisessa mielessä tuossa erossa ja sen jälkiseurauksissa oli jotakin samaa kuin mitä @JayLimberg kertoi omista kokemuksistaan. Tuo minua pettänyt tyttöystäväni oli vähintään tuttavallisissa väleissä monien kaverieni kanssa, samoin minä hänen tuttujensa. Osa yhteisistä kavereista jäi molempien kavereiksi, eri kupliin kuitenkin. Minä olen ollut naisen sukulaisten kanssa toisinaan tekemisissä myöhemminkin, ja ihan hyvissä väleissä olimme. Meillä ei ollut mitään huonoa keskenämme, ja miksi olisi, enkä minä ollut toiminut huonosti heitä enkä tätä tyttöystävää kohtaan.

Tapahtuneesta pettämisestä puhuminen oli noihin aikoihin minulle todella vaikeaa, enkä halunnut avautua tästä oikein kenellekään. Näin tapahtui vasta myöhempinä vuosina, ja oikeastaan vasta päälle 45 vuoden iässä, kun olin eronnut avioliitostani. Ryhdyin tuossa kohden tutkiskelemaan itseäni ja menneisyyttäni ensi kertaa oikein ajatuksella, sekä itsekseni että lyhyen terapiajakson muodossa. Tuon jälkeen varmaan kaikkinainen avoimuuteni ja kykyni käsitellä omia asioitani on parantunut merkittävästi, ja tämä on vaikuttanut myös elämänlaatuun kohentavasti. Suosittelen itsetutkiskelua ja asioiden käsittelyä ihan ammattilaisen kanssa kaikille muillekin vastaavia kolhuja kohdanneille. Mielellään tietysti ennemmin kuin myöhemmin.

 

[Jules W.]

Lopulta me puhutaan tismalleen samasta asiasta. Meidän ero tässä kuitenkin on, että sä haluat ymmärtää pettämistä, löytää sille hyväksyttäviä perusteita. Minulta ei heru tippaakaan myötätuntoa pettureita kohtaan. Jos jostain sovitaan yhdessä, niin siitä joko pidetään kiinni tai sitten muutetaan sopimusta yhdessä.

Minä puhun toisen ihmisen kunnioittamisesta. Kunnioitus on mm. rehellisyyttä. Se että suojelee itseään salailemalla tekemiään asioita toiselta ei ole kunnioitusta. Se että väittää suojelevansa toisen tunteita salaamalla tämän selän takana tekemiään asioita ei ole kunnioitusta. Se on valehtelemista, totuuden kieltämistä ja totuuden varastamista. Se on seurausten pelkoa. Kuten @Patarouva tuossa sanoikin, niin pettäjä osaa aina oikeuttaa tekonsa. Olen erittäin varma siitä, että mikäli tällaiselle ihmiselle selviäisi, että oma puoliso on pettänyt häntä useastikin, niin ne samat selitykset eivät menisi läpi. Harva meistä haluaisi tulla petetyksi, ja silti toiset ovat valmiita niin toimimaan. Siksi, että itsellä on aina valmiina oikeutus teolleen, mutta toisella sellaista ei ole. Todellisuudessa sellaista ei ole koskaan, kellään. Jos on vapaaehtoisesti pettänyt toista on itse myös täysin vastuussa teostaan. Tällöin on myös totuuden velkaa puolisolleen. Pelkurit pakoilevat ja salailevat, eivät uskalla kohdata tekojensa seurauksia. Toisen tunteiden suojeluun on turhaa vedota, koska jos ne toisen tunteet todella kiinnostaisivat, niin niitä olisi ajatellut jo ennen tekoaan. Itseään siinä suojellaan, kun mieluummin haluaisi sen kiinteän suhteen ja muutaman sivusuhteen siinä samalla kertomatta kellekään.

Vaikuttaa aika raskaalta ja vaikealta mallilta kokea pitkässä juoksussa tuo asia. Pettämistähän ei tarvitse hyväksyä, eikä pettäjää tarvitse varsinaisesti siinä tilanteessa ymmärtää. Harva siihen varmasti aidosti edes pystyy, eikä se välttämättä ole edes hyvä merkki, jos takana on esimerkiksi oma pettäminen, niin se on ehkä eri asia. Tässäkin ketjussa nähdään miten iso ja herkkä asia tuo on miehelle. Ihmiselle yleensä, eikä taida rajoittua tässä tilanteessa sukupuoleen. Pettäjä on siinä suhteessa ja tilanteessa petturi, koska on pettänyt luottamuksen ja yhteisen sopimuksen.

Ei se kuitenkaan ihmisestä tee epäkelpoa tai lopullisesti petturia, joskus siellä taustalla on oikeasti ja valitettavasti syitä, jotka selittävät käytöstä. On joskus ihan puhdistavaa tajuta ja ymmärtää ne, koska se pettäminen ei välttämättä suoranaisesti johdu sinusta tai kohdistu suoraan sinuun. Eihän se siinä hetkessä tai välttämättä pitkässäkään juoksussa lohduta, mutta ihmiset ovat epätäydellisiä. Se on hyväksyttävä tässä elämässä, jokainen tekee virheitä.

On sitten ihan eri asia kannattaako niitä toisia mahdollisuuksia antaa tai lähteä toista siinä hetkessä ymmärtämään. Itse en todennäköisesti pystyisi tai en ainakaan aikanaan siihen pystynyt. Itse en ole pettänyt. Viha on vahva tunne ja on aina hyvä muistaa, että vaikka kuinka toista ihmistä vihaa, niin lopulta siinä poraa reikää vain omaan sydämeensä. Ei sen toisen. Siksi on jossain vaiheessa hyvä ymmärtää ainakin mennä eteenpäin, hyväksyä tilanne tai unohtaa katkeruus.

Ei se pettäminen lopullisesti määrittele ihmistä, eikä petetyksi tuleminen. Virheistä on hyvä oppia ja en usko, että kukaan tilanteeseen joutunut ja ne ikävät tunteet kokenut. Haluaa joutua tilanteeseen toisen kerran, sen takia on ihan hyvä yrittää ymmärtää miksi toinen petti, jolloin voi ehkä osata valita paremmin jatkossa tai ehkä toimia joskus itsekin paremmin. Ei se syy koskaan ole tietenkään petetyn, mutta joskus voi oppia kävelemään, vaikka sitten pois siitä huonosta tilanteesta.

 

[moby]

Tuo kerran petturi aina petturi ei aivan pidä paikkaansa. Itse olen nuorena (16-22v) kulkenut kukasta kukkaan ja pylsinyt kaikkea mikä liikkuu (vaikken koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa).

Joo ilmaisin itseäni vähän huonosti, eli tarkoitin saman suhteen sisällä. Jos esim. nainen pettää ja mies antaa sen anteeksi, eikö tuo nainen menetä sen pienenkin ehkä jäljellä olevan kunnioituksen miestä kohtaan? Monet perustelevat anteeksi antamista rahalla tai yhteisellä asunnoilla jne. ja ovat valmiina uhraamaan mielenterveytensä/onnellisuutensa noiden asioiden takia. Rahaa ja asuntoja saa aina lisää, mutta paskaan hukattuja vuosia ei saa koskaan takaisin.

Kuten aiemmin mainitsin, pettäminen osoittaa vakavaa kunnioituksen puutetta kumppania kohtaan. Jos kunnioittaa kumppaniaan, ei joudu sellaisiin tilanteisiin, joissa pettäminen on edes mahdollista.

Toinen asia mitä suosittelen tekemään on, että mietit onko toinen ylipäänsä kuinka luotettava, koska nyt kun sinua on jo petetty on aika suuri riski, että toinen on sarja pettäjä.
Onko hän pettänyt aikaisemmissa suhteissa? Kuinka monta kertaa? Onko hän jäänyt usein kiinni valheista? Onko hän rehellinen edes omille kavereilleen? Käyttäytyykö hän ihan eri tavalla kavereidensa kanssa? Millaista on hänen alkoholin käyttö? Ottaako toinen ylipäänsä hyvin vastuuta omasta käytöksestään? Jos pettämisen selityksiin kuului alkoholi niin onko hän valmis lopettamaan alkoholin käytön lopullisesti tai ainakin vuosiksi?
Listaile näitä ylös ja jos alkaa lista näyttämään pahalle niin nainen helvettiin. Tuntui se kuinka pahalta tahansa. Muuten käyt saman asian läpi muutaman vuoden kuluttua.

Tässä oli ihan pätevää listaa. Mutta näitä kannattaa miettiä silloin kun tutustuu johonkin naiseen ja miettii parisuhdetta, ei enää silloin jos nainen on jo pettänyt. Sekavat perhe/kaverisuhteet(draamaa), holtiton rahan/päihteiden käyttö, ristiriitatilanteissa toimiminen jne. jos näissä esiintyy varoitusmerkkejä, ei kannata vaivautua viemään suhdetta eteenpäin. Sinä et pysty noita asioita naisessa muuttamaan. Mies ei voi tehdä tällaisia ratkaisuja tunteella, vaikka olisi kuinka rakastunut. Jos alat ajatella alapäällä, homma menee pieleen.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Joo ilmaisin itseäni vähän huonosti, eli tarkoitin saman suhteen sisällä. Jos esim. nainen pettää ja mies antaa sen anteeksi, eikö tuo nainen menetä sen pienenkin ehkä jäljellä olevan kunnioituksen miestä kohtaan? Monet perustelevat anteeksi antamista rahalla tai yhteisellä asunnoilla jne. ja ovat valmiina uhraamaan mielenterveytensä/onnellisuutensa noiden asioiden takia. Rahaa ja asuntoja saa aina lisää, mutta paskaan hukattuja vuosia ei saa koskaan takaisin.

Kuten aiemmin mainitsin, pettäminen osoittaa vakavaa kunnioituksen puutetta kumppania kohtaan. Jos kunnioittaa kumppaniaan, ei joudu sellaisiin tilanteisiin, joissa pettäminen on edes mahdollista.

Tämä jälkimmäinen on täysin totta. Nuorena on kuittioittanut tarpeeksi suhdetta tai naista, kenen kanssa olin ns pariutunut. Eipä tosissaan olisi silloin pitänyt edes mennä kimppaan vaan sanoa suoraan. Tätäkin aikoinaan tuli seliteltyä alkoholin käytöllä, vaikka ei se sitä varmasti edes ollut.

 

[444]

Vaikuttaa aika raskaalta ja vaikealta mallilta kokea pitkässä juoksussa tuo asia. Pettämistähän ei tarvitse hyväksyä, eikä pettäjää tarvitse varsinaisesti siinä tilanteessa ymmärtää. Harva siihen varmasti aidosti edes pystyy, eikä se välttämättä ole edes hyvä merkki, jos takana on esimerkiksi oma pettäminen, niin se on ehkä eri asia. Tässäkin ketjussa nähdään miten iso ja herkkä asia tuo on miehelle. Ihmiselle yleensä, eikä taida rajoittua tässä tilanteessa sukupuoleen. Pettäjä on siinä suhteessa ja tilanteessa petturi, koska on pettänyt luottamuksen ja yhteisen sopimuksen.

Ei se kuitenkaan ihmisestä tee epäkelpoa tai lopullisesti petturia, joskus siellä taustalla on oikeasti ja valitettavasti syitä, jotka selittävät käytöstä. On joskus ihan puhdistavaa tajuta ja ymmärtää ne, koska se pettäminen ei välttämättä suoranaisesti johdu sinusta tai kohdistu suoraan sinuun. Eihän se siinä hetkessä tai välttämättä pitkässäkään juoksussa lohduta, mutta ihmiset ovat epätäydellisiä. Se on hyväksyttävä tässä elämässä, jokainen tekee virheitä.

On sitten ihan eri asia kannattaako niitä toisia mahdollisuuksia antaa tai lähteä toista siinä hetkessä ymmärtämään. Itse en todennäköisesti pystyisi tai en ainakaan aikanaan siihen pystynyt. Itse en ole pettänyt. Viha on vahva tunne ja on aina hyvä muistaa, että vaikka kuinka toista ihmistä vihaa, niin lopulta siinä poraa reikää vain omaan sydämeensä. Ei sen toisen. Siksi on jossain vaiheessa hyvä ymmärtää ainakin mennä eteenpäin, hyväksyä tilanne tai unohtaa katkeruus.

Ei se pettäminen lopullisesti määrittele ihmistä, eikä petetyksi tuleminen. Virheistä on hyvä oppia ja en usko, että kukaan tilanteeseen joutunut ja ne ikävät tunteet kokenut. Haluaa joutua tilanteeseen toisen kerran, sen takia on ihan hyvä yrittää ymmärtää miksi toinen petti, jolloin voi ehkä osata valita paremmin jatkossa tai ehkä toimia joskus itsekin paremmin. Ei se syy koskaan ole tietenkään petetyn, mutta joskus voi oppia kävelemään, vaikka sitten pois siitä huonosta tilanteesta.

Ei tästä osaa oikein eri mieltä olla.
Mä en missään vaiheessa vihannut silloista vaimoani. Viha kohdistui hänen tekoaan kohtaan, lisäksi sitä toista miestä kohtaan. Oltiin ihan hyvissä väleissä tapahtuneen jälkeen, ollaan edelleen. Meille jäi eron hetkellä kaksi yhteistä asuntoa, niistä toisestakin päästiin viimein viime keväänä sopuisasti eroon. Tai siis minä myin hänelle osuuteni. Mutta en mä silti ole anteeksi antanut (ei ole myöskään pyytänyt) enkä pystyisi ikinä enää luottamaan häneen. Kyse ei kuitenkaan ollut yksittäisestä virheestä, vaan pidempään jatkuneesta suhteesta. Yhä jatkuvasta suhteesta. Olen tästä erosta kirjoittanut tänne paljonkin, mutta tiivistyksenä sanottakoon, että jo avioliittomme aikana hän vaihtoi minut toiseen ja tuo suhde jatkuu vielä tänäkin päivänä. Siinä vaihtui yhtenä yönä ikuiseksi kuvittelemani rakkaus ensin vihaksi, sitten suruksi, sen jälkeen kyynisyydeksi ja suruksi. Suru tietoisesti kahteen kertaan. Tämä vaihe eteni nopeasti, kaikki sen jälkeen eteni kuin hidastetussa filmissä. Tuli muita naisia, meni muita naisia, mutta enhän mä ollut oikeasti valmis miltään osin. Meni vuosia.

Tänä päivänä en ole katkera. Löysin apua suunnasta, jota en osannut odottaa. Yksi näistä ”latenssiajan” naisista tyrkkäsi oikeaan suuntaan. Nykyään näen tuon liiton pelkästään positiivisena asiana. Se opetti paljon. Eron näen vielä parempana asiana, sillä se opetti niin älyttömän paljon enemmän. Olisinko onnellinen, jos liitto yhä jatkuisi? Voi olla, koska en tietäisi paremmasta. Mutta nyt kun tiedän, niin en osaa enää ajatella tuota huonona asiana.

Se kuitenkin pitää yhä paikkansa, että mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Tää on ollut helvetin rankka polku, ihan saatanan kova koulu. Töitä on saanut tehdä, ihan poskettoman paljon on pitänyt tutkiskella itseään, opetella elämään kokonaan uudestaan. Aika on ollut ystävä ja aika on tehnyt tehtävänsä.

 

[Makkeli]

Suosittelen kysymään itseltä mikä tarkalleen ottaen siinä pettämisessä tuntuu pahalle. Eli löytämään ne juuri syyt ja samalla saattaa huomata, että osa asioista mitkä siinä pettämisessä tuntuu pahalta ovat todella primitiivisiä tai typeriä.
Esimerkiksi itse kun asiaa aikoinaan mietin huomasin, että osa asioista mitkä pettämisessä tuntui pahalta olivat aika tyhmiä. Huomasin esim, että ajattelin että jos joku pettää minua kuvittelin, että kaikki muut vain nauraisivat minulle suljettujen ovien takana, että "vittu mikä beta toi SJ991 on kun ei pysty pitämään naistaan sängyssä tyytyväisenä." Mutta kun asiaa alkoi itse miettimään niin tajusi, että ei kukaan nauranut kenellekkään muullekaan petetylle kaverille ja seksikin on ollut aina liekeissä jokaisen tyttöystävän kanssa, yhtä lukuunottamatta.

Väitän että aika moni mies saattaa löytää esim seuraavia ajatuksia asiaa miettiessään:
"Miettiiköhän nyt se Pirkko aina seksiä harrastaessa, että olisinpa yhtä hyvä sängyssä kuin Pekka."
"Haaveileikohan se vielä siitä Pekasta"
"Olikohan sillä isompi mela kuin minulla."
"Kaikki varmaan nauraa nyt minulle"
Jne.

Sitten kun näitä juuri syitä löytyy on paljon helpompi käsitellä niitä suoraan ja miettiä onko niissä kaikissa oikeasti edes mitään järkeä. Itse ainakin onnistuin karistelmaan noin 60% omista peloistani pois ja jäljelle jäi vain järkeviä syitä.


Toinen asia mitä suosittelen tekemään on, että mietit onko toinen ylipäänsä kuinka luotettava, koska nyt kun sinua on jo petetty on aika suuri riski, että toinen on sarja pettäjä.
Onko hän pettänyt aikaisemmissa suhteissa? Kuinka monta kertaa? Onko hän jäänyt usein kiinni valheista? Onko hän rehellinen edes omille kavereilleen? Käyttäytyykö hän ihan eri tavalla kavereidensa kanssa? Millaista on hänen alkoholin käyttö? Ottaako toinen ylipäänsä hyvin vastuuta omasta käytöksestään? Jos pettämisen selityksiin kuului alkoholi niin onko hän valmis lopettamaan alkoholin käytön lopullisesti tai ainakin vuosiksi?
Listaile näitä ylös ja jos alkaa lista näyttämään pahalle niin nainen helvettiin. Tuntui se kuinka pahalta tahansa. Muuten käyt saman asian läpi muutaman vuoden kuluttua.

Itsellä on varhaisaikuisuudesta yksi kaveriporukka, jossa kaikki ovat sarjapettäjiä. Näille on yhteistä villi nuoruus, menevä alkoholin käyttö ja bilettäminen, ovat pettäneet melkeen jokaisessa suhteessa ja kun jäävät kiinni pettämisestä ovat valmiita kärsimään asiasta muutaman kuukauden ja sen jälkeen alkaa hirveä itku: "Siitä on jo viis kuukautta, etkö sä vois jo vittu unohtaa koko asian." "Eikö me olla jo vittu puhuttu tää asia läpi" "En mä nyt enää petä". Eli eivät ole kauhean valmiita kärsimään omista teoistaan tarpeeksi pitkään, että luottamus palautuisi.

Tsemppiä matkaan! Nämä ovat niitä elämän paskimpia hetkiä.

Äärimmäisen hyvä viesti kyllä kaikinpuolin. Varsinkin nuo alkoholiin liittyvät kysymykset on kyllä sellaisia, että näistä tulen olemaan täysin ehdoton, jos mitenkään pystyy enää uudestaan yrittämään. Jos pettämisen jälkeenkin jää vielä kakkoseksi kun pitää valita minut tai alkoholi, niin ehkä siinä lopullisesti kerrotaan siitä arvostuksen ja kunnioituksen tasosta.

Päivät kuluu, mutta olo pysyy yhtä kamalana jatkuvasti. Viime yönä 3.35 herää sängyssä hikisenä painajaisten jälkeen ja välittömästi mieleen pulpahtaa mielikuva rouvasta vieraan miehen sängyssä. Ja siihenhän ne yöunet taas kerran siltäkin yöltä jäivät. Tässä kolmeen yöhön oikeaa unta yhteensä ehkä 8h, joten alkaa hieman miestä painamaan. Päivässä ruokaa menee yhden riisifrutin ja yhden pasteijan verran, kun kunnon ruoka ei millään maistu.

Sen verran eteenpäin oman olon kanssa pääsin, että kävin työterveydessä vähän juttelemassa elämän kuormituksesta muutenkin ja varsinkin tästä nyt vallitsevasta tilanteesta. Diagnoosiksi lievä masennus + määrittämätön reaktio vaikeaan stressiin, sekä reseptit unilääkkeeseen ja masennuslääkkeeseen. Tuntuu jotenkin hurjalta alottaa masennuslääkitystä, mutta tässä kohtaa ehkä lääkärin neuvoa ihan fiksu uskoa.

Työterveyden kautta onneksi mahdollisuus myös ainakin 10kpl lyhytterapiakäyntejä saada, jotka aion ehdottomasti hyödyntää. Vaikka perus suomalaisena miehenä tuntuu vieraalta ajatukselta käydä ulkopuoliselle juttelemassa, jo tänään lääkärille asian purkaminen tuntui yllättävänkin vapauttavalta. Vaikka kuinka mies meni vahvana ja päättäneenä, että lääkärissähän et muuten vollota, niin hyvä kun penkkiin ehti istahtaa ja ensimmäisen lauseen sanoa niin kyyneleet valuivat poskilla.

Kamalalta tuntuu, mutta onneksi monelta yllä kirjoittaneelta fiksuja sanoja, joihin voi tukeutua. Ja kukaan ei ole vielä pettämisen tuskaan tainnut kuolla, joten kyllä täältä kuukausien tai vuosien taistelun jälkeen vielä noustaan ylös.

 

[Nahkasohva]

Sen verran eteenpäin oman olon kanssa pääsin, että kävin työterveydessä vähän juttelemassa elämän kuormituksesta muutenkin ja varsinkin tästä nyt vallitsevasta tilanteesta. Diagnoosiksi lievä masennus + määrittämätön reaktio vaikeaan stressiin, sekä reseptit unilääkkeeseen ja masennuslääkkeeseen. Tuntuu jotenkin hurjalta alottaa masennuslääkitystä, mutta tässä kohtaa ehkä lääkärin neuvoa ihan fiksu uskoa.

Työterveyden kautta onneksi mahdollisuus myös ainakin 10kpl lyhytterapiakäyntejä saada, jotka aion ehdottomasti hyödyntää. Vaikka perus suomalaisena miehenä tuntuu vieraalta ajatukselta käydä ulkopuoliselle juttelemassa, jo tänään lääkärille asian purkaminen tuntui yllättävänkin vapauttavalta. Vaikka kuinka mies meni vahvana ja päättäneenä, että lääkärissähän et muuten vollota, niin hyvä kun penkkiin ehti istahtaa ja ensimmäisen lauseen sanoa niin kyyneleet valuivat poskilla.

Todella hyvä, että olet käynyt työterveydessä. Aivan liian usein tällaisten kriisien kanssa jäädään yksikseen painimaan. Olen muutamalle vastaavassa tilanteessa olleelle antanut neuvon, että kaikenlainen "perisuomalaisuus" kannattaa heittää romukoppaan ja ottaa vastaan kaikki apu, jota on saatavissa ja tarjolla. Jos tilanne vaatii lääkitystä, sen aloittaminen on fiksua. Eiväthän lääkkeet tapahtunutta muuta tai paranna, mutta ne voivat helpottaa pahimman yli pääsemisessä. Varsinkin nukkuminen on tärkeää, ja kriisit kyllä usein vievät nukkumiskyvyn mennessään, mikä vain pahentaa tilannetta.

Lyhytterapialle myös ehdoton peukku. Vaikka etukäteen saattaa tuntua vieraalta ajatukselta puhua omista asioistaan vieraalle, uskon, että tulet huomaamaan, että juuri vieraalle puhuminen onkin kaikkein hedelmällisintä, koska toisena osapuolena on ammattilainen, jonka kanssa ei myöskään tarvitse ajatella menneitä rooleja. Ystävien ja sukulaisten yms. kanssa jutteleminen ei tietenkään ole pahasta, mutta heidän kanssaan on aina tavallaan tietyt roolit jo ihan yhteisen menneisyydenkin vuoksi.

 

[Murkula]

Ite olen tuossa pettämisasiassa sillä linjalla että pettäminen on typerää, mutta pettämisestä kertominen on typerää ja julmaa.
Olen kerran itse kokeillut ja asian niellyt, tästä on aikaa noin 15 vuotta niin ehkä rikos on vanhentunut. Kyllä muuten vitutti koko asia.

Yksiavioisia ei ole kuin ihmiset ja joutsenet ja joutsenetkin käy vieraissa. Akalle olen sanonut, että jos joskus tyttöjen reissulla lipsahtaa niin pidä asia omana tietonasi äläkä ainakaan itse kerro. Asiat olisi muuten arjessa mukavasti niin hetken purisin huulta, joisin vähän kaljaa ja kävisin kalassa, jonka jälkeen matka jatkuu.

Nykyisen vaimoni olin tuntenut noin 2 viikkoa kun sanoin, että olisi kerrottava että en ole sitten mikään 100% luotettava tässä asiassa, enkä sille mitään voi, mutta tuonpahan asian julki ajoissa, että voit päättää kannattaako tätä jatkaa vai ei. Jatkettu on siitäkin asti nyt pikkuista vaille 17 vuotta.

Ylipäätään pettämisen dramatisointi on vähän erikoista, ei siinä kenenkään kusettimet mene pilalle. Sinulla on ennen suhdetta ollut 169 seksikumppania, puoliso on 170. ja perkele miten hirveä on se 171.
Kaveri joskus sanoi että eihän huorissa käyminenkään ole pettämistä, se on semmosta kahelleen runkkaamista.

Kyl sanosin että vähän kaikkien olisi syytä löysätä pantaa eikä ainakaan yhden tai kahden ylimääräisen kaadon takia pilata muuten hyvää elämää. Sano viha tässä yhteydessä saa kyllä karvat pystyyn.

Saa olla ihan vapaasti eri mieltä ja kaikesta päätellen joku onkin. Mun mielestä tämä asia on vaan kaikkiaan turhaa dramatiikkaa. Ehkä tässä ikä ja koettu elämä kaikkine vähän isompineenkin murheineen on muuttanut omaakin ajatusmaailmaa.

 

[penaz]

Ite olen tuossa pettämisasiassa sillä linjalla että pettäminen on typerää, mutta petäämisestä kertominen on typerää ja julmaa.
Olen kerran itse kokeillut ja asian niellyt, tästä on aikaa noin 15 vuotta niin ehkä rikos on vanhentunut. Kyllä muuten vitutti koko asia.

Yksiavioisia ei ole kuin ihmiset ja joutsenet ja joutsenetkin käy vieraissa. Akalle olen sanonut, että jos joskus tyttöjen reissulla lipsahtaa niin pidä asia omana tietonasi äläkä ainakaan itse kerro. Asiat olisi muuten arjessa mukavasti niin hetken purisin huulta, joisin vähän kaljaa ja kävisin kalassa, jonka jälkeen matka jatkuu.

Nykyisen vaimoni olin tuntenut noin 2 viikkoa kun sanoin, että olisi kerrottava että en ole sitten mikään 100% luotettava tässä asiassa, enkä sille mitään voi, mutta tuonpahan asian julki ajoissa, että voit päättää kannattaako tätä jatkaa vai ei. Jatkettu on siitäkin asti nyt pikkuista vaille 17 vuotta.

Ylipäätään pettämisen dramatisointi on vähän erikoista, ei siinä kenenkään kusettimet mene pilalle. Sinulla on ennen suhdetta ollut 169 seksikumppania, puoliso on 170. ja perkele miten hirveä on se 171.
Kaveri joskus sanoi että eihän huorissa käyminenkään ole pettämistä, se on semmosta kahelleen runkkaamista.

Kyl sanosin että vähän kaikkien olisi syytä löysätä pantaa eikä ainakaan yhden tai kahden ylimääräisen kaadon takia pilata muuten hyvää elämää. Sano viha tässä yhteydessä saa kyllä karvat pystyyn.

Saa olla ihan vapaasti eri mieltä ja kaikesta päätellen joku onkin. Mun mielestä tämä asia on vaan kaikkiaan turhaa dramatiikkaa. Ehkä tässä ikä ja koettu elämä kaikkine vähän isompineenkin murheineen on muuttanut omaakin ajatusmaailmaa.

Tulipa tähän ketjuun kaiken sinänsä ymmärrettävän synkistelyn ja tiukkapipomoralisoinnin jälkeen mielipide, mikä vastaa aika pitkälle omaa ajatteluani. Hyvä kun tarkastelet asiaa toisestakin näkökulmasta.

 

[Nahkasohva]

Ylipäätään pettämisen dramatisointi on vähän erikoista, ei siinä kenenkään kusettimet mene pilalle. Sinulla on ennen suhdetta ollut 169 seksikumppania, puoliso on 170. ja perkele miten hirveä on se 171.

Kaveri joskus sanoi että eihän huorissa käyminenkään ole pettämistä, se on semmosta kahelleen runkkaamista.

Kyl sanosin että vähän kaikkien olisi syytä löysätä pantaa eikä ainakaan yhden tai kahden ylimääräisen kaadon takia pilata muuten hyvää elämää. Sano viha tässä yhteydessä saa kyllä karvat pystyyn.

Saa olla ihan vapaasti eri mieltä ja kaikesta päätellen joku onkin. Mun mielestä tämä asia on vaan kaikkiaan turhaa dramatiikkaa. Ehkä tässä ikä ja koettu elämä kaikkine vähän isompineenkin murheineen on muuttanut omaakin ajatusmaailmaa.

Mielipiteitä ja tuntemuksia on pettämisasioissa yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Se, mikä on toiselle maailmanloppu, voi olla toiselle yhdentekevä – ja kaikkea siltä väliltä. Siitä olen samaa mieltä, ettei yhden kerran takia kannata pilata elämäänsä, jos se muuten on kunnossa ja itse edes jotenkin kykenee jatkamaan. En kuitenkaan halua vähätellä sitä, millaista tuskaa tuo yksikin kerta voi aiheuttaa petetyksi tulleelle.

Pettämiseen liittyvissä keskusteluissa minua häiritsee ehkä eniten se, että hyvin usein niissä lyödään yhtäläisyysmerkki sanojen "rakkaus" ja "seksi" väliin. Taustalla lienee luterilainen ja vanhanaikaisen seksivalistuksen mukanaan tuoma ajatus siitä, että seksi kuuluu vain rakkaussuhteisiin, mieluiten tietysti avioliittoon. Tähän liittyvästi myös ajatellaan, että ihminen pettäessään toimisi lähinnä tunteidensa eikä halujensa ohjaamana.

Itse kun elelen puoliavoimessa suhteessa, jossa kumpikin osapuoli toteuttaa tiettyjä seksuaalisia tekoja myös suhteen ulkopuolella, voin todeta, että yhteenkään ulkopuoliseen ihmiseen en ole ihastunut enkä yhteenkään ulkopuoliseen ihmiseen rakastunut. Heidän kanssaan minulla on seksiä, ei muuta. Jonkinlaisiksi kavereiksi heidät voisi korkeintaan luokitella.

 

[penaz]

Itse kun elelen puoliavoimessa suhteessa, jossa kumpikin osapuoli toteuttaa tiettyjä seksuaalisia tekoja myös suhteen ulkopuolella, voin todeta, että yhteenkään ulkopuoliseen ihmiseen en ole ihastunut enkä yhteenkään ulkopuoliseen ihmiseen rakastunut.

Noin niinkuin yleisemmällä tasolla kysyisin moraalinvartijoilta kumpi on pahempaa pettämistä. Ihastuu (on esim. henkistä yhteyttä, pitää toisen ulkonäöstä ja tykkää toisen seurasta), mutta ei pane vai se, että panee mutta ei ole ihastunut.

 

[Spire]

Noin niinkuin yleisemmällä tasolla kysyisin moraalinvartijoilta kumpi on pahempaa pettämistä. Ihastuu (on esim. henkistä yhteyttä, pitää toisen ulkonäöstä ja tykkää toisen seurasta), mutta ei pane vai se, että panee mutta ei ole ihastunut.

En ole mikään moraalinvartija vaikka pettämistä omista kokemuksistani johtuen vihaankin mm. syistä joita olen aiemmin tässä ketjussa ruotinut (mutta ei kuitenkaan näihin rajoittuen). Vastaan kysymykseen sekunnin miettimisellä että paneminen on pahempi, koska se on täysin aktiivinen teko ja usein myös suunniteltu sellainen. Ihastumisille nyt ei mitään voi jos sellaisia tulee. Vaatii selkärankaa olla pettämättä tällaisissa tilanteissa jos siihen tulisi mahdollisuus.

Takerrun vielä tuohon moraalinvartijaan, koska se on niin saatanan väärä termi kuvaamaan ainakin itseäni. Kyse on puhtaasti siitä etten salli itseäni kohdeltavan huonosti, siinä ei ole moraalin vartioimisella tai muulla tiukkapipoisuudella mitään tekemistä.

 

[Nahkasohva]

Noin niinkuin yleisemmällä tasolla kysyisin moraalinvartijoilta kumpi on pahempaa pettämistä. Ihastuu (on esim. henkistä yhteyttä, pitää toisen ulkonäöstä ja tykkää toisen seurasta), mutta ei pane vai se, että panee mutta ei ole ihastunut.

Olen vähän jäävi vastaamaan tähän, koska elän niin kuin elän, mutta yleisesti sanoisin, että pahinta olisi, jos puolisoni rakastuisi toiseen. Pienet ihastumiset eivät paljon merkitsisi, mutta ihan oikea rakastuminen tuntuisi pahemmalta kuin kertapano.

 

[penaz]

Takerrun vielä tuohon moraalinvartijaan, koska se on niin saatanan väärä termi kuvaamaan ainakin itseäni. Kyse on puhtaasti siitä etten salli itseäni kohdeltavan huonosti, siinä ei ole moraalin vartioimisella tai muulla tiukkapipoisuudella mitään tekemistä.

Vähän epäonnistunut termi tässä yhteydessä eikä se ollut kohdennettu sinuun, jolla on ollut raskaita kokemuksia.