Naisasiat

[PuckFutin]

Naisille pitää antaa sitä, mitä he ansaitsevat.
Mutta tuo, mitä he ansaitsevat, riippuu miehestäkin. Jo tässä juttu kompleksoituu.

Leibnizin ratkaisu on yksi tapa yksinkertaistaa peli toimintaohjeeksi. Tehdään listavertailu naissuhteen hyvistä ja huonoista puolista. Todettakoon että Leibniz tunnetaan naisten sijaan ihan muusta.

Tyhjentäviä vastauksia on mukava etsiä ja löytää. Se onko niitä olemassa, on sivuseikka.

Itse olen saanut naisilta täsmälleen sen minkä olen ansainnutkin. Heti tai yleensä viiveellä.
Enkelit jää aina haaveiksi ja aaveiksi.

Naiseus on sellanen jatkuva laatikkoleikki.
Ikuinen valinta availun ja sisällön välillä.

 

[Nahkasohva]

Täällä on nyt keskusteltu avoimista suhteista lähinnä ei-avoimien suhteiden näkökulmasta. Ei avoin suhde ole mikään vertailu tai kilpailu siitä, kumpi panee enemmän tai on panematta. Sellaisista lähtökohdista ei avointa suhdetta voi edes ryhtyä rakentamaan, tai voi tietysti, mutta puihin menee takuuvarmasti.

Avoimen suhteen perusteet voivat olla moninaiset, mutta valtavan usein unohtuu, ettei tavoitteena niissä suinkaan yleensä ole saada jotain hyvää itselle vaan päinvastoin antaa sitä kumppanille.

 

[Nahkasohva]

Erittäin hyvin sanottu mielestäni. Luulisin, että avoimessa suhteessa myöskin haetaan yleensä ulkopuolisista jotain, mitä omassa suhteessa ei saa. Ja tämä aloite saattaa hyvinkin olla lähtöisin siitä toisesta osapuolesta. Jos esim. toisen seksihalut ovat selkeästi vähäisemmät, voi olla hänellekin hyvä järjestely jos toinen saa halunsa tyydyttää muualla. Yhteiselämä voi muuten olla hyvää, eikä haluta erota.

Nyt ollaan asian ytimessä. Juuri tästä on usein kyse eikä siitä, että muualta haettaisiin jotain sellaista, jota myös oma kumppani voi tarjota. Toki on niitäkin, jotka esim. hakevat parinvaihdosta tms. jonkinlaista jännitystä tai uusia kokemuksia, mutta he ovat vain osa kokonaisuutta.

Voinee kai sanoa, että elän avoimessa suhteessa, vaikkemme sitä sellaiseksi ole suoranaisesti määritelleet. Vaimoni on biseksuaali ja minä olen sattumoisin mies. Tämän pohjalta on siis selvää, että on jotain, jota en pysty hänelle tarjoamaan, vaikka kuinka haluaisin. Tähän on ollut helppo ratkaisu: vaimolleni on toisinaan seksiä toisten naisten kanssa, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Päinvastoin. Asia on hänelle tärkeä, joten haluan itsekin, että hän voi toteuttaa tätä puoltaan.

Kuten olen tainnut jossain aikaisemmassa viestissä sanoa, meillä on muutenkin aika lailla tavanomaisesta poikkeavia seksuaalisia mieltymyksiä. Suurinta osaa niistä toteutamme ihan omassa suhteessamme, mutta on myös asioita, joista vaimoni ei ole kiinnostunut mutta minä olen. Niitä toteutan toisinaan toisten naisten kanssa, koska niistä kiinnostuneita kyllä riittää.

Tästä tietysti herää monille kysymys, olemmeko mustasukkaisia ja pelkäämmekö esim. kumppanin ihastuvan toiseen. Emme ole emmekä pelkää. Meillä on oma pitkä ja kestävä liittomme ja seksimme. Nämä ”muut jutut” edustavat vain pientä osaa elämästämme. Jos ne olisivat johtaakseen johonkin, joka johtaisi eroon, voisi sanoa, että sama olisi voinut tapahtua jossain muussakin yhteydessä, ja tuolloin voisi muutenkin viettää elämänsä murehtimalla ja pelkäämällä.

Ihan kaikkea ei tarvitse tehdä kaksistaan. Käynhän mä Nordiksellakin yleensä yksinäni.

 

[peterra]

Itse olen jotenkin tykästynyt näihin erilaisiin suhdekeskusteluihin. Täälläkin on monta erinomaista viestiä esimerkiksi avoimista suhteista.

Minun on kyllä myönnettävä, että samalla kun seuraan innokkaasti erilaisia suhdekeskusteluja niin ne myös ärsyttävät minua suunnattoman paljon. Tämän ketjun asia ei ole jakaa elämäntarinaani, mutta olen ollut jo pitkään yksineläjä. Itse asiassa viimeisestä romanttisesta suhteesta (ja niitäkin on ollut oikeasti todella vähän) on kohta kulunut jo 10 vuotta.

Olen aina halunnut panostaa ystävyyssuhteisiin, koska niihin panostamalla saan seuraa ihmisistä ja minusta on seuraa ihmisille silloin, kun he tarvitsevat sitä. En kuitenkaan osaa vieläkään kaivata ketään tai mitään jakamaan arkea kanssani. Jaan arkeani milloin kenenkin kanssa ja yleensä suhteellisen vapaasti, kun se minulle sopii. Joku koko ajan saman katon alla pyörimässä kauhistuttaa minua enemmän kuin antaa positiivisia fiboja. Niin kauan kuin tilanne on tämä aion myös jatkossa pysytellä yksikseni.

Joskus olen miettinyt, että olisiko helpompaa tehdä jonkun kanssa sopimus suhteesta, koska sen verran raskasta on kuunnella ihmisten uteluita aiheesta. Itse olen suhdejutuissa hyvin pidättyväinen ja en hirveästi kysele ihmisiltä tästä statuksesta - sen takia se jaksaa yllättää yhä uudestaan, että maailma on pullollaan ihmisiä, jotka kokevat sen jopa velvollisuudekseen kysellä. Miten sinun suhdestatuksesi oikeasti kuuluu minulle? Ja miten minun suhdestatukseni kuuluu sinulle? Miksi minun pitäisi kertoa sinulle, etten minä elä suhteessa?

Koska tämä kysymys on niin yleinen olen päätynyt ratkaisuun, jossa en oikeastaan kerro asiasta mitään työpaikalla enkä yliopistolla. Se on toistaiseksi ollut paras tapa saada rauhaa. Olen aidosti jokaisen seurustelevan puolesta onnellinen ja ymmärrän sen, että silloin kun itse on onnellinen tilanteesta haluaa sitä jakaa myös muille. Vilpitön toiveeni kuitenkin olisi, että ihmisen seurustelemattomuus ei varsinaisesti oikeuta utelemaan tälle syitä. Siitä kannattaa luopua, jos sitä harrastaa. Se on todella raskasta. Enhän minäkään kysele sinulta syitä, miksi seurustelet.

 

[Oles]

Miltei viisivuotinen suhde on nyt päättymässä eroon. Tämä vuosi oli vaikea ja ei voi sanoa, että tuli puskista, kun ollaan oltu eron partaalla jo aiemminkin. Oli kuitenkin optimismia, että homma kääntyisi nyt parempaan, kun olemme käyneet terapiassa ja tehneet töitä asioiden eteen. Nyt kuitenkin näin. Että hyvää vitun uuttavuotta vaan.

 

[TheJackal]

Miltei viisivuotinen suhde on nyt päättymässä eroon. Tämä vuosi oli vaikea ja ei voi sanoa, että tuli puskista, kun ollaan oltu eron partaalla jo aiemminkin. Oli kuitenkin optimismia, että homma kääntyisi nyt parempaan, kun olemme käyneet terapiassa ja tehneet töitä asioiden eteen. Nyt kuitenkin näin. Että hyvää vitun uuttavuotta vaan.

Itsellä tuli kans tänä vuonna reilun kuuden vuoden parisuhde päätökseen. Muutenkin paskin vuosi ikinä tähän mennessä.

Koita jaksaa siellä ja toivotaan molemmat et ensi vuosi on ainakin tätä vuotta parempi

 

[Byvajet]

Toi avoin suhde on vaan lupa käydä vieraissa.

Nimenomaan. Itsetuntoon se ei kuitenkaan liity. Kaikki miehet eivät koe omistavansa naisensa pi*llua. Esimerkiksi erilaisten fetissien ja bdsm-taipumusten kanssa painiessa ei ole tuiki harvinaista, että tyydytystä tarpeisiin etsitään yhteisellä sopimuksella muualta. Jos liitto on hyvä ja toista osapuolta pissaleikit ällöttävät, mutta toinen tarvitsee niitä edes joskus, niin kaikki eivät halua purkaa liittoa erilaisten taipumusten vuoksi.

Ei ole myöskään aivan harvinaista, että seksuaalisesti haluton antaa halukkaammalle kumppanille luvan hakea seksinsä muualta. Näissäkin tapauksissa liitto koetaan niin arvokkaaksi, ettei sitä tahdota purkaa.

Pitkä suhde on hyvin paljon muutakin kuin intohimoa, seksiä ja romanttisia tunteita. Se on ennen kaikkea muuta. Jotkut ihmiset kokevat, että kyky tehdä kompromisseja on kannattavampaa kuin sarja-avioisuus, jossa hypitään suhteesta toiseen aina kun tarpeet eivät enää osu yksiin.

Sarja-avioisuus on nykyajan ylivoimaisesti yleisin suhdemuoto. Se perustuu siihen, että ihminen ei koskaan vastuuta itseään pitkään liittoon ja sen vaatimiin kompromisseihin, vaan hyppää eteenpäin aina, kun aletaan vaatia sopeutumista ja kielteisten tunteiden hyväksymistä.

 

[nummenkallio]

Sarja-avioisuus on nykyajan ylivoimaisesti yleisin suhdemuoto. Se perustuu siihen, että ihminen ei koskaan vastuuta itseään pitkään liittoon ja sen vaatimiin kompromisseihin, vaan hyppää eteenpäin aina, kun aletaan vaatia sopeutumista ja kielteisten tunteiden hyväksymistä.

Tunnistan ja tunnustan tämän. Olen halunnut olla parisuhteessa ja luullut sitoutuvani, mutta todellisuudessa olen käyttäytynyt ihan toisin. Viimeksikin ostettiin yhteinen asunto, ja jo alle vuodessa siitä minulla oli ns. työkämppä Stadissa, jonne vain pakenin suhdetta. Ja siitä asumisesta tuli pysyvää. Ratkaisuani en kadu, mutta sitä kadun, että olen yrittänyt sitoutua. En sitä selvästikään osaa. Ja olen kyllä siitä itsekin surullinen, vaikka tiedän, että tämä sitoutumattomuus on vähiten huono vaihtoehto.

 

[Oles]

Itsellä tuli kans tänä vuonna reilun kuuden vuoden parisuhde päätökseen. Muutenkin paskin vuosi ikinä tähän mennessä.

Koita jaksaa siellä ja toivotaan molemmat et ensi vuosi on ainakin tätä vuotta parempi

Kiitos ja voimia myös sinulle. Onko jotain neuvoja, miten tästä eteenpäin?

 

[Moonshine Man]

@Oles ja @TheJackal, itselläkin päättyi tässä tuollainen viiden vuoden parisuhde. Tai oikeastaan se päättyi jo syksyllä, kun ex-kumppani muutti ulkomaille, mutta nyt joulunaikaan kun tavattiin useamman kerran, juteltiin paljon ja puitiin asioita läpi ja tulimme yhteistuumin tulokseen että ero oli tässä tilanteessa parempi päätös kuin kaukosuhde, niin homma on jotenkin konkretisoitui kunnolla. Todella paha fiilis ollut viime päivät, mutta kyllä täältä vielä noustaan.

 

[MacRef]

@Oles, @Moonshine Man & @TheJackal

Vanha klisee Aika parantaa ei ole pelkästään klisee vaan ihan tottakin. Ottakaa ja antakaa aikaa erilaisille tunteille. Surulle, vihalle, vitutukselle, kaipuulle, tyytyväisyydelle jne., niitä tulee ja menee. Koittakaa keksiä itsellenne jotain mielekästä ja kivaa tekemistä, olkaa itsekkäitä. Älkää yrittäkö heti hypätä uuteen suhteeseen vaan opetelkaa taas olemaan yksin ensin. Ei toki tarkoita, ettei vipinää voisi olla, mutta mitään vakavaa ei ehkä nyt heti kannata etsiä.

 

[TheJackal]

Kiitos ja voimia myös sinulle. Onko jotain neuvoja, miten tästä eteenpäin?

Itse olen yrittänyt pitää itseni vain kiireisenä, että saa muuta ajateltavaa. Sit välillä kun pysähdyn miettimään, niin koen itseni yksinäiseksi, mutta samalla en halua uutta parisuhdetta.

Yksi mikä piristänyt kummasti, on se kun nyt asuu yksin, saanu rauhassa remontoida pintoja niin kun itse parhaaksi näen ja jopa sisustaa miten lystää.

Pienin askelin eteenpäin ja kyllä se elämä lopulta voittaa ja kyllä me molemmat tälläsistä takaiskuista selvitään!

@Oles ja @TheJackal, itselläkin päättyi tässä tuollainen viiden vuoden parisuhde. Tai oikeastaan se päättyi jo syksyllä, kun ex-kumppani muutti ulkomaille, mutta nyt joulunaikaan kun tavattiin useamman kerran, juteltiin paljon ja puitiin asioita läpi ja tulimme yhteistuumin tulokseen että ero oli tässä tilanteessa parempi päätös kuin kaukosuhde, niin homma on jotenkin konkretisoitui kunnolla. Todella paha fiilis ollut viime päivät, mutta kyllä täältä vielä noustaan.

Mulla meni eka kuukaus eron jälkeen aika sumussa ja varmasti on nyt sulla paha olla, mutta kyllä sä todellakin vielä nouset siitä! Voimia sinne ja koita sinäkin keksiä muuta ajateltavaa!

 

[TheJackal]

@Oles, @Moonshine Man & @TheJackal

Vanha klisee Aika parantaa ei ole pelkästään klisee vaan ihan tottakin. Ottakaa ja antakaa aikaa erilaisille tunteille. Surulle, vihalle, vitutukselle, kaipuulle, tyytyväisyydelle jne., niitä tulee ja menee. Koittakaa keksiä itsellenne jotain mielekästä ja kivaa tekemistä, olkaa itsekkäitä. Älkää yrittäkö heti hypätä uuteen suhteeseen vaan opetelkaa taas olemaan yksin ensin. Ei toki tarkoita, ettei vipinää voisi olla, mutta mitään vakavaa ei ehkä nyt heti kannata etsiä.

Erittäin hyvin sanottu. Ainut mikä harmittaa nykymaailmassa on se, et jos haluaa jotain pientä vipinää, pitää olla somessa ja tinderit puhelimessa ja mä kun en ole missään. Miesvoittoisella alalla ei naisia tapaa ja harrastuksieni kautta en edes niitä halua tavata vaan keskittyä niissä ainoastaan itseeni ja kuntoni kohottamiseen.

 

[Boulerice]

Nyt on tyhjä olo, mutta samalla helpottunut tilanteen ratkettua.
+18v suhde meni lunastukseen ja lusikat jakoon. Ikävintä asiassa on se, että meillä on n.6v lapsi, joka joutuu totuttelemaan uuteen tilanteeseen. Päätin suhteen koska yksin siitä ei saa toimivaa vaikka kuinka yrittäisi. Helpotuksen ohella on myös suuri haikeus ja suru puserossa, mutta aika parantaa nämäkin haavat.
Mukavaa loppukesää kaikille!

Päivitetään vähän tilannetta. Eli pitkä(18v) suhde meni tosiaan tuossa kesällä romukoppaan ja päätös oli todella hyvä. Elettiin siinä oikeastaan pari viimeistä vuotta kulisseissa ja olin valmis jatkamaan elämääni jo aiemmin.

No tapasin hyvin nopeasti tuon viestin jälkeen naisen, joka on kohdellut minua paremmin kuin kukaan muu ennen häntä. Olo on todella hyvä ja tuntuu että olen löytänyt sen oikean. Katsotaan rauhassa minne tämä suhde menee ajan kuluessa mutta juuri nyt tuntuu hyvältä.

 

[banaaninviljelijä]

Nyt semmoinen tunne, että tästä saattaa jopa tulla jotakin, ellen itse ala mokailemaan. No, asia vasta kovin alussa, mutta kuitenkin. Aika kertoo.

 

[Drache]

En ymmärrä miten eksyin. Olen viestitellyt päivittäin naisen kanssa about 3kk. Nähnyt, halaillut ja suudellut. Pidemmälle ei ole menty. Sillä kun on "tapailu" jonkun toisen kanssa. Jossain vaiheessa jopa luulin, ettei enää ole. Mutta on. Vaikutti minusta erittäin kiinnostuneelta ja koko ajan enemmän. Ja itsehän kiinnoistuin yllättävänkin paljon, varmaankin enemmän. Oltiin varmasti toistemme ajatuksissa. Sitten tein siitä lopun. Viestittelemällä levottomia ja loukkaavia sanoja. Ajattelin päästää irti, mutta tein sen niin törkeästi, ettei kyllä tule takaisinkaan, päätyi nyt sitten mihin vaan sen tapailu-ukkonsa kanssa. Saattoi olla virhe tehdä se parin päivän jurrin aikana. En voi olla varavaihtoehto. Enkä kestänyt enää, vaikka saatettiin olla hyvinkin lähellä suhdetta. En myöskään halua sitä painostaa mihinkään ja tilanne oli ajautumassa siihen, että hänen olisi pitänyt tehdä valintoja. Oli myös väärin, kun siinä seuraava askel olisi ehkä satuttanut jo muitakin. Varmasti loukkasin, mikä todella harmittaa ja annoin itsestäni todella omituisen kuvan. Sitä vaan en meinaa ymmärtää, miksi jäi niin paska olo ja varsinkin kaipaus. Olen ollut pitkissä suhteissa, joten erosta on kyllä kokemusta. Mutta kai tästä opittiin edes se, ettei ehkä kannata tarkoituksella loukata ihmistä josta välittää, vaikka jotain hyvääkin ajattelisi saavuttavansa. Tätä on yllättävän vaikea käsitelllä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

 

[moby]

En ymmärrä miten eksyin. Olen viestitellyt päivittäin naisen kanssa about 3kk. Nähnyt, halaillut ja suudellut. Pidemmälle ei ole menty. Sillä kun on "tapailu" jonkun toisen kanssa. Jossain vaiheessa jopa luulin, ettei enää ole. Mutta on. Vaikutti minusta erittäin kiinnostuneelta ja koko ajan enemmän. Ja itsehän kiinnoistuin yllättävänkin paljon, varmaankin enemmän. Oltiin varmasti toistemme ajatuksissa. Sitten tein siitä lopun. Viestittelemällä levottomia ja loukkaavia sanoja. Ajattelin päästää irti, mutta tein sen niin törkeästi, ettei kyllä tule takaisinkaan, päätyi nyt sitten mihin vaan sen tapailu-ukkonsa kanssa. Saattoi olla virhe tehdä se parin päivän jurrin aikana. En voi olla varavaihtoehto. Enkä kestänyt enää, vaikka saatettiin olla hyvinkin lähellä suhdetta. En myöskään halua sitä painostaa mihinkään ja tilanne oli ajautumassa siihen, että hänen olisi pitänyt tehdä valintoja. Oli myös väärin, kun siinä seuraava askel olisi ehkä satuttanut jo muitakin. Varmasti loukkasin, mikä todella harmittaa ja annoin itsestäni todella omituisen kuvan. Sitä vaan en meinaa ymmärtää, miksi jäi niin paska olo ja varsinkin kaipaus. Olen ollut pitkissä suhteissa, joten erosta on kyllä kokemusta. Mutta kai tästä opittiin edes se, ettei ehkä kannata tarkoituksella loukata ihmistä josta välittää, vaikka jotain hyvääkin ajattelisi saavuttavansa. Tätä on yllättävän vaikea käsitelllä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Ei ole kokemusta tällaisesta. Jos on meininkiä, niin seksiä harrastetaan heti. Pussailut ja halailut toki ensin ja sitten itse asiaan. Jos on muita henkilöitä kuvassa mukana, niin sulla ei vaan riitä. Sun pitää vaan olla enemmän kuin se "tapailu" mies. Miehet ovat miehiä ja naiset ovat naisia. Tämä pätee sekä Suomessa, että ulkomailla.

Mulla on nainen kaukaa idästä. Menin kaukoitään keskustelematta sen tarkemmin miten asiat järjestyy. Kun nousin taksista, nainen otti matkalaukkunsa mukaan ja muutti mun kämppään samantien. Halailut ja pussailut järkättiin heti pois tieltä ja kun olin toipunut jet lagista aamulla, seksi oli heti ruokalistalla. Monta valintaa on ollut listalla, mutta edelleen moby on ykkönen, koska meillä on samanlaiset arvot ja osaan arvostaa rouvan tekemisiä.

Jos seksi ei ole listalla heti, jotain muuta on meneillään. Mun mielestä sun passiivis-agressiivinen lähestyminen ei toimi koskaan. Paskanpuhuminen tai tuollainen avautuminen ei koskaan edistä suhdetta mihinkään suuntaan. Sillä ei saavuta koskaan mitään hyvää.

 

[Patarouva]

Olen varmaan tosi vanhanaikainen, mutta kysyn silti.

Siis on joku ”tapailuihminen”, jonka takia suhdetta ei voi viedä pidemmälle, mutta ”tapailu” ei estä päivittäistä viestittelyä jonkun toisen kanssa ja tuon toisen kanssa halailua ja pussailua.

Ihmiset kokevat asiat eri tavalla. En olisi itse tuollaisessa kuviossa halunnut olla kumpikaan, en ”tapailtu” enkä varalla pidetty.

 

[vetti]

@Drache sä olit ne kuuluisat Tukion varaluistimien varaluistimet. Nekin olis halunnu pelaamaan.

 

[rpeez]

Mutta kai tästä opittiin edes se, ettei ehkä kannata tarkoituksella loukata ihmistä josta välittää, vaikka jotain hyvääkin ajattelisi saavuttavansa. Tätä on yllättävän vaikea käsitelllä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Jos tarkoitat tuota loukkaamista, niin on. Valitettavasti vielä kymmenien vuosienkin jälkeen harmittaa jotkut omat vastaavat töpeksinnät, jotka olisi pitänyt tehdä toisin. Loppuun asti varmaan kulkee mielessä silloin tällöin, mutta tehtyjä ei tekemättömäksi saa ja sen kanssa eletään.

 

[PuckFutin]

Kun olet seurassa jossa on epämiellyttävää, vaihda suhtautumistasi tai seuraa. Nyt teit molemmat. Pääasia että menet eteenpäin.

Älä roikota itseäsi löysässä hirressä.

 

[Draco]

En ymmärrä miten eksyin...

No, syväanalyysi auttaa aina.

Jos nyt ensin kuvaillaan tätä tapailua, että miten se pitäisi ymmärtää, niin tapailuhan ainakin minun käsityksen mukaan on sitä, että tapaillaan jotakuta tutustumismielessä , mutta ei olla varsinaisesti sitouduttu mihinkään eikä sovittu seurustelusta. Se tarkoittaa, että on myös vapaa tapailemaan muita, se on sitten eri kuinka moni haluaa tapailla muita. Koska tapailuhan käytännössä on se aika, kun otetaan toisesta selvää, että lintu vai kala, jolloin muiden tapailemisella on hyvät mahdollisuudet kusta koko homma, ainakin jos toinen osapuoli tosissaan kiinnostaa.

Eli siis yksinkertaistettuna on olemassa tuossa vaiheessa kahdella eri tavalla toimivaa ihmistyyppiä.

1. Se joka antaa selkeät signaalit, että on kiinnostusta mennä eteenpäin ja toiminta on sen mukaista (toki askel askeleelta kehittyy tai sitten voi tietysti tutustumisen edistyessä tulla tunne, että ei halua edetä).
2. Se, josta ei ota erkkikään selvää, että mikä on homman nimi, ketä tapaillaan ja mitä pitäisi odottaa. Yksi syy siihen voi olla se, että ei halua tehdä parisuhteeseen ryhtymistä helpoksi toiselle, vaan haluaa, että toinen nimenomaan antaa sen signaalin, että ei halua muita tapailtavan ja osoittaa mustasukkaisuutta asiasta. Jolloin tavallaan voi nauttia itse siitä vallan tunteesta, että toinen syö nyt kämmeneltä, mutta itsellä on valta valita asioiden kohtalosta. Tai sitten ollaan muuten vaan tunne-elämän osalta niin sekaisin, ettei itsekään tiedetä kenen kanssa halutaan olla.

Mutta se mikä on selvää, että ihmistyyppi 2 on ihmistyyppinä jo lähtökohtaisesti helvetin hankala, jolloin voi jo siitä vetää johtopäätöksiä.

Nyt sinun tapauksessa oikaistaan se, että tämä nainenhan ei vain tapaillut tätä toista (jos sitä toista olikaan), vaan tapaili myös sinua. Jos pussaili sinua, niin kyllä sinuakin siinä yhtälailla tapailtiin. Ties vaikka jos se toinen oli tosiaan olemassa, sanoi samat sanat sille, mitä sinulle, ettei voi edetä, kun tapailee toista. Mutta loppupelissä ei se sen osalta muutu, että haastaa hänet tuossa touhussaan olisi ollut ainoa tie yhdessä jonnekin. Mitä siinä sitten olisi tapahtunut, ei kukaan tiedä, mutta jos hän oli vahvasti tuota ihmistyyppi kakkosta, niin saatoit tehdä itsellesi suuren palveluksen tekemällä juuri niinkuin teit.

 

[Derrick]

Jaahas, varatut miehet ovatkin sikoja:

Naimisissa olevat perheenisät iskevät Niinaa, 23, baarissa: ”Yöseuraa saisi lähes aina”

23-vuotias Niina Kanniainen harmittelee, miten yleistä on, että naimisissa olevat perheenisät tulevat baarissa iskemään.

www.iltalehti.fi

 

[Palstalegenda]

Minulla se meni sinkkuna ollessa pääsääntöisesti siten, että pisimmät parisuhteet tulivat silloin kun seksiä harrastettiin ekalla tapaamisella ja toiseksi pisimmät suhteet tulivat silloin, kun seksiä harrastettiin toisella tapaamisella. Ja kuten tänne joskus kerroinkin, niin nykyinen parisuhde alkoi siten, että menin naisen saunavuoron alkaessa hänen luokseen, että nyt saunotaan.

Osaan minä puhuakin, mutta noissa asioissa kannattaa olla toiminnan mies. Se toiminta onkin jatkumoa puhetaidolle.

 

[Jeffrey]

Niinhän se on, että jos seksiä panttaa niin sitä kohtaan kasvaa ylisuuret odotukset jotka sitten purkautuvat pettymyksenä kun ei se niin ihmeellistä ollutkaan. Tähän toki linkittyy se, että pantatessa myös se henkilöiden omatoiminta hankaloituu kun tilannetta kerkeää ylianalysoimaan muiden puuhien edetessä - ja sitten ei osatakaan heti toimia ilman vermeitä. Yleisesti ottaen varsinkin tapailuaikana kaikenlaisia toiseen kohdistuvia pettymyksiä tulisi välttää.

Jopa tyttöystävän kaveri löysi Jeffreyn neuvoilla vakavasti otettavan tapailukumppanin. Nuo hänen suhteet kun oli edennyt totuttua prosessia: Viikkojen ylipitkät viestittelyt, useampia tapaamisia, seksi ja mielenkiinnon laantuminen. Tuossa kohtaa sen seksin pitäisi olla jotain kosmonauttista jotta se yltäisi sille kertyneen latauksen tasolle. Ja toki jos seksiä on harrastanut useammin kuin kahdesti niin monesti tiedetään ettei se lopulta ole kaiken sen sinipalleilun ja kiiman arvoista - joskus toki on.