Meikäläinen pääsee nyt pohtimaan naisasioita deittailukuvioiden kannalta.
Ero tuli siis puoli vuotta sitten ja Käräjäoikeuteen lähti nyt toisen vaiheen hakemus. Tässä välissä olenkin tapaillut suhteellisen aktiivisesti itseäni 4v vanhempaa naisihmistä joka on itse eronnut 7v sitten ja viettänyt tässä välissä on/off-suhteita, joista vakavempia on ollut yksi tai kaksi. On mielestäni helmien helmi ja hänen kanssaan on ollut helppoa ja harrasteet, huumori ja seksi on toiminut niin hyvin, että on ollut valoa naisrintamalla.
Nyt tämä naisihminen hieman oireilee siinä mielessä, että jotenkin hakemalla hakee merkkejä siitä, että kiinnostukseni olisi laskemassa. Tiedän, että ihminen ei voi omille tunteilleen mitään, mutta aika herkästi tulkitsee tällä hetkellä lapsiviikoillani tilanteita siten, että olisi toissijainen minulle. Eli jos en vastaa whappiviestiin heti vaan vasta töiden ja lastenharrasteiden jälkeen, niin morkkis on valmis. Ja vetoaa, että aikaisemmissa suhteissa tämänkaltainen välinpitämättömyys (eli viesteihin ei ehdi vastaamaan työpäivän aikana) on johtanut miehen kaikkoontumiseen ennemmin tai myöhemmin.
Minulle tulee tunne, että hän valmistautuu jo siihen, että häipyisin ja hän pääsee sanomaan, että ”sanoinhan!”
Tietty tässä pitäisi vain kyetä vakuuttamaan toinen etten todellakaan ole kävelemässä mihinkään, mutta en myöskään voi lapsiviikoillani olla 24/7 online vastaamassa viestiin heti ensimmäisenä. Ja tämä johtaa siihen ettei hän koe itseään tärkeäksi.
Siis oikeasti, mitä naisihmisessä tapahtuu puolen vuoden jälkeen? Ei tämä ollut ongelma kesällä? Kiitin luojaani vuosia, että selvisin deittailuvaiheesta ennen kuin on pitänyt päivystää 24/7 viestejä ja olla kärppänä vastaamassa niihin. No tässä sitä ollaan.