Kiitoksia
@Maplehill,
@444 ja
@PataJaska tarinoistanne. Tuntuu, että kaveripiiri olisi ennemminkin puskemassa etsimään uutta suhdetta heti entisen perään ja mieluiten kertovat esimerkkejä vaikkapa nopeasti perustetuista uusioperheistä. Hyvä lukea näitäkin juttuja, joissa aikaa on otettu kunnolla eron jälkeen eikä säntäilty, vaikka mahdollisuuksia siihenkin olisi ollut. Ties vaikka minäkin malttaisin mieleni huolimatta siitä, että tuo parisuhdeihmisen piirre voimakas onkin...
Kenelle mikäkin sopii, ja mihin on elämässään tyytyväinen. Oman elämän se the ero oli hieman lyhyemmästä suhteesta mitä täällä monilla. Nelisen vuotta seurusteltiin ja siihen sitten puolisen vuotta yritettiin jatkaa jonkinlaista jatkettua kaveruutta vähän sillä ajatuksella jos tästä kuitenkin jotain tulisi. Eihän siitä mitään tullut vaikka päästiin keskusteluissa jo sille tasolle pitäisikö muuttaa takaisin yhteen ja tehdä suhteen puolesta jonkinlainen suunnitelma. Yhden perjantaisen riidan jälkeen sitten "pakenin" kaverin luokse, poistin yhteystiedot ja eksä löysi lauantaina kaverinsa illanistujaisista uuden elämänkumppanin ja minä jatkoin elämääni ilman että oikeastaan toisiamme koskaan hyvästeltiin. Eihän tässä sinällänsä mitään, tuohon aikaan vietettiin kyllä reilusti aikaa toistemme kanssa vaikka virallisesti olimmekin ex-kumppaneita.
Oma sinkkujakso kesti lopulta reilut 7 vuotta, nykyisen kumppanini löysin aika tarkalleen 6 vuotta tämän meidän ns. lopullisen eron jälkeen. Eli tästä osataankin laskea meidän tapailleen nykyisen kumppanini kanssa yli vuoden ennen kuin varsinaisesti yhteen päädyttiin. Sinkkuaika oli omalla kohdalla oman jos ei nyt henkisen, niin ainakin sosiaalisen kasvun ihan räjähdysmäisen kasvun aikaa. Opin tuntemaan itseäni, kehittämään itseäni ja näkemään ja kokemaan asioita jotka poistivat sellaisen putkiajattelun omasta elämästä ja on varmasti minun onnenani koko loppuelämän.
Deittailuvaihe taas opetti ihmisistä ja elämästä sekin. Sitä oppi esittelemään itseään eritavalla kuin aikaisemmin ja miettimään niitä omia juttuja vähän syvemmin. Deittailtua tuli tooodella monen naisen kanssa, ja vain harva näistä oli lopulta täyttä ajanhukkaa ja monesta sai jonkinlaisen kaverin siihen elämänvaiheeseen ja suurimmalta osalta kuitenkin jotain oppi myös oman elämän jalostamiseen.
Ainoa asia jossa pitkä sinkkuaika näkyi heikentävänä tekijänä olisi ollut se jos olisi tarvinnut uuden suhteen nopeasti. Jollain tapaa se siinä parisuhdemoodissa ollut Jeffrey houkutteli puolelleen reilusti sellaisia naisia joiden kanssa pariutuminen olisi voinut olla ihan tuottoisaa ja mukavaa puuhaa. Kun se sitten se itsensä tutkiskelun ja kehittymisen vaihe alkoi niin tällaisia varteenotettavia naisia ei juuri ollut, vaan likipitäen jokainen oli varteenotettamattomia. Olen itselleni selittänyt, ettei sellainen vähän hukassa, itseään tutkiva ja elämänsä suuntaa hakeva Jeffrey tällaisia yksilöitä puoleensa vetänyt.
Lopulta kuitenkin väitän, että se prosessi jonka kävin kaikkine kipuineen lävitse on ollut paljon paljon korvaamattomampi minun elämäni onnellisuudelle kuin se nopeasti muodostettu uusi parisuhde - vaikka toki en voi tätä loppuun asti tietääkään. Toki ero toi paljon sellaisia ulkoisia asioita ja mahdollisuuksia jotka määrittelevät nykyisiä ominaisuuksia varsin vahvasti, esimerkiksi vaihto-opiskelu. Samalla se oman itseni kehittymisen ja oman itseni tuntemisen myötä olen onnekkaasti pariutunut henkilön kanssa josta parempaa kokonaisuutta en kykenisi edes haaveilemaan.
Myös meidän suhteen hidas eteneminen on luonut meistä ensisijaisesti parhaat kaverit ja toissijaisesti ne rakastajat. Tämä on minulle täydellistä juuri näin varsinkin sinä kokonaisuutena joka minulle on nyt annettu. Eli voin vain suositella rauhassa tutustumisen autuutta ja toki sitä toiselle mahdollisuuksien antamista ja sitä myöten sen kahdenkeskisen siteen muodostamista. Ainakin omaan parisuhdekäsitteeseeni tämä istuu valtavan hyvin varsinkin näin myöhäisemmällä iällä. Eksän kanssa oltiin ensisijaisesti sielunkumppaneita, mutta ne muuta vaadittavat asiat tuli aivan liian kaukana perässä. Deittaillessa pidemmät suhteet taas perustuivat pitkälti siihen rakastajan asemaan, joka tietysti tuo sitten pitkällä aikavälillä ne omat myrskynsä. Kaikkea kun ei voi aina 100 prosenttisesti saada, niin kannattanee sitäkin miettiä minkälaisen ihmisen ja minkälaisen ihmissuhteen kanssa haluaa jatkossa pariutua.