Naisasiat

[Introexpertti]

Kyllä te @Steril @vetti ja muut oikeassa olette. Vaikea vaan itselle jotenkin myöntää, että naisella vaan ei ole kiinnostusta. Jotain hyötyä se ilmeisesti meikäläisestä näkee kun netin kautta sitten kuitenkin muuten juttelee.

Et voi mitenkään tietää kuinka monen kanssa tuo ihmisoletettu netissä keskustelee, eli pistä ihan oikeasti peli poikki heti ja nyt.
Eteenpäin ja annat hänen jatkaa pelejään.

 

[PataJaska]

@Fiftie huomasin viestisi vasta tänään.. annanko siis itseni ymmärtää, että olet ollut kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän ripustautuneena tuohon naiseen, ja jotenkin vain odottanut häntä? Kymmenen vuotta on herranjumala noin 13% koko elämäsi odotusarvoisesta pituudesta. Oletko elänyt omaa elämääsi? Onko sinulla siis ollut jonkinlaisia muita suhteita ja ennen kaikkea oletko elänyt itseäsi varten lainkaan?

Lopeta siis heti kaikki yhteydenpito, sinun pitää nyt olla itsellesi armollinen, oma elämäsi on liian arvokas heitettäväksi hukkaan tuollaiseen. Minä en katseli tuollaista touhua edes kymmentä viikkoa, vaan potkisin vastapuolen ilman mitään armoa helvettiin..

 

[Fiftie]

@Fiftie huomasin viestisi vasta tänään.. annanko siis itseni ymmärtää, että olet ollut kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän ripustautuneena tuohon naiseen, ja jotenkin vain odottanut häntä? Kymmenen vuotta on herranjumala noin 13% koko elämäsi odotusarvoisesta pituudesta. Oletko elänyt omaa elämääsi? Onko sinulla siis ollut jonkinlaisia muita suhteita ja ennen kaikkea oletko elänyt itseäsi varten lainkaan?

Lopeta siis heti kaikki yhteydenpito, sinun pitää nyt olla itsellesi armollinen, oma elämäsi on liian arvokas heitettäväksi hukkaan tuollaiseen. Minä en katseli tuollaista touhua edes kymmentä viikkoa, vaan potkisin vastapuolen ilman mitään armoa helvettiin..

Siis kerron nyt vähän tarkemmin. Olen tosiaan tutustunut tähän naiseen vuonna 2012 keväällä netin kautta. Kyseinen nainen seurusteli silloin hyvin omituisen oloisen miehen kanssa. Itse olin tuolloin sinkku. No rupesin sitten itse seurustelemaan 2013 syksyllä, jolloin muistaakseni nainen ei seurustellut. Taas kun itse erosin, niin nainen oli löytänyt uuden miehen(lapsen isä). No sitten itse seurustelin 2015-2017 välisenä aikana yhden toisen naisen kanssa, jolloin tämä kertomani nainen myös oli vielä yhdessä lapsensa isänsä kanssa. Itse olen tuosta asti ollut sinkku ja nyt tämä nainenkin 2019 vuoden lopusta asti.

En siis ole pelkästään vain hänen varaansa jättänyt rakkauselämääni ja olen siis aina häntä pitänyt tosiaankin kaverina jonka kanssa haluaisin olla enemmän tekemisissä "oikeassa elämässäkin", mutta myös aina sivussa ajatellut hänestä hieman muutakin. Tätä muuta ei koskaan olla vaan päästy selvittämään, kun se näkeminen on tuntunut niin vaikealta aina. Olen siis jostain syystä jäänyt aina elättelemään hieman toivoa tästä muusta tai ainakin siitä, että voitaisiin olla ihan livenäkin tekemisissä kavereina.

Eilen hän sitten illalla tosiaan vastasi viestiini ja antoi siinä ymmärtää jollain tavalla, että näkeminen voisi nyt hänen tulevan loman aikana olla mahdollista. En kuitenkaan luota, että mitään näkemistä oikeasti tulee. Ja olenhan tässä siis itse liittyneenä muutamaan netin deittipalveluun, joten en mitenkään laske rakkauselämääni vieläkään tämän kyseisen naisen varaan. Jotenkin tässä pitäisi puhtaasti päästää kokonaan irti tai pistää kyseinen nainen vaan random nettikaveriksi tai jotain.

 

[Snakster]

Siis kerron nyt vähän tarkemmin. Olen tosiaan tutustunut tähän naiseen vuonna 2012 keväällä netin kautta. Kyseinen nainen seurusteli silloin hyvin omituisen oloisen miehen kanssa. Itse olin tuolloin sinkku. No rupesin sitten itse seurustelemaan 2013 syksyllä, jolloin muistaakseni nainen ei seurustellut. Taas kun itse erosin, niin nainen oli löytänyt uuden miehen(lapsen isä). No sitten itse seurustelin 2015-2017 välisenä aikana yhden toisen naisen kanssa, jolloin tämä kertomani nainen myös oli vielä yhdessä lapsensa isänsä kanssa. Itse olen tuosta asti ollut sinkku ja nyt tämä nainenkin 2019 vuoden lopusta asti.

En siis ole pelkästään vain hänen varaansa jättänyt rakkauselämääni ja olen siis aina häntä pitänyt tosiaankin kaverina jonka kanssa haluaisin olla enemmän tekemisissä "oikeassa elämässäkin", mutta myös aina sivussa ajatellut hänestä hieman muutakin. Tätä muuta ei koskaan olla vaan päästy selvittämään, kun se näkeminen on tuntunut niin vaikealta aina. Olen siis jostain syystä jäänyt aina elättelemään hieman toivoa tästä muusta tai ainakin siitä, että voitaisiin olla ihan livenäkin tekemisissä kavereina.

Eilen hän sitten illalla tosiaan vastasi viestiini ja antoi siinä ymmärtää jollain tavalla, että näkeminen voisi nyt hänen tulevan loman aikana olla mahdollista. En kuitenkaan luota, että mitään näkemistä oikeasti tulee. Ja olenhan tässä siis itse liittyneenä muutamaan netin deittipalveluun, joten en mitenkään laske rakkauselämääni vieläkään tämän kyseisen naisen varaan. Jotenkin tässä pitäisi puhtaasti päästää kokonaan irti tai pistää kyseinen nainen vaan random nettikaveriksi tai jotain.

Sen verran saat vielä luvan yrittää, että kysyt selkeästi paikan ja ajankohdan, jossa näkeminen onnistuisi nyt kesän aikana. Jos vastaus viipyy yli kolme päivää tai se ei sisällä päivämäärää, kellonaikaa ja tapaamispaikkaa, niin kylmän viileästi rasti yli koko tyypistä.

 

[BOL]

Sen verran saat vielä luvan yrittää, että kysyt selkeästi paikan ja ajankohdan, jossa näkeminen onnistuisi nyt kesän aikana. Jos vastaus viipyy yli kolme päivää tai se ei sisällä päivämäärää, kellonaikaa ja tapaamispaikkaa, niin kylmän viileästi rasti yli koko tyypistä.

Tämä voisi tosiaan olla paras ratkaisu: vielä yksi ja viimeinen mahdollisuus, jotta ei jää mitään jossiteltavaa. Mutta vain yksi mahdollisuus, that’s it ja all in.

 

[Virveliä kainaloon]

Kuuluuko tänne päivittää myös iloisia kuulumisia? Meikäläisestä on tullut joku lässyttävä omassa onnellisuudessaan piehtaroiva ällötys. Ja se on mukavaa. Kaikki tuntuu täydelliseltä.

Sitä olen välillä mietiskellyt, että jos olisin elänyt jotain neurotyypillisen fuckboyn irtosuhde-elämää kymmenkunta vuotta (kuten jotkut meikäläisen ikään ovat varmaan ehtineet), niin tuskin olisin näin onnelliselta tuntuvaa puolta vuotta koskaan kokenut.

Se toki vähän harmittaa, ettei ole enää samalla tavalla energiaa ja kiinnostusta käydä hihittelemässä jossain kisaseurantaketjussa kisaturisteille ja Sami Kapasen panttivankidraamalle.

 

[vdx mua zorbas]

Se toki vähän harmittaa, ettei ole enää samalla tavalla energiaa ja kiinnostusta käydä hihittelemässä jossain kisaseurantaketjussa kisaturisteille ja Sami Kapasen panttivankidraamalle.

Olen hieman huolestuneena seurannut näitä viestejäsi, joissa asetut Jatkoajan perusrunkkarin yläpuolelle. Uskon kuitenkin, että olet syyntakeettomassa tilassa, johon sinut on ajanut kaksi fundamentaalista tekijää:

1) Aivokemiallinen häiriötila. Olet saattanut mennä jopa limerenssin puolelle, mutta en pysty näin etänä tekemään tarkempaa diagnoosia.

2) Olet lopullisesti kasvamassa ulos Jatkoajasta. Tiedostamatta kipuilet, että et tiedä, pitäisikö tänne enää tulla vai ei. Ihminen on tapoihinsa juurtunut ja pohjimmiltaan turvallisuushakuinen, ja irtirepäisy on aina hankalaa, vaikka varsinaista kiinnostusta aiheeseen ei enää olisi. Lisäksi olet käsittääkseni kasvanut miehen ikään Jatkoajan rinnalla. Ja lähtöhän on aina vaikeampaa, jos on kiintynyt johonkin yhteisöön herkän kehitysvaiheen aikana.

Näen kohdallasi kaksi tulevaisuusskenaariota:

A) It's just a phase, you'll grow out of it. Kun tämä muutaman vuoden sinällään kiusallinen vaihe on väistämättä jonain päivänä ohitse, palaat Jatkoaikaan muina miehinä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Paluun myötä on ehkä kuitenkin syytä pyytää Veljiltä anteeksi näitä muutamia harkitsemattomia, toki sinällään ymmärrettäviä, lausuntoja.

B) Jatkoaika alkaa olla kohdaltasi lopullisesti ohitse. Mutta, joinain iltoina, muiden jo nukkuessa, saatat tehdä satunnaisen incognito-vierailun palstalle ja päässäsi soi laulun sanat: "Niin tiedän, että en yhtä vain saa. Kun mä Kolmatta linjaa takaisin noin kuljen, niin tiedän, nuoruutein jäänyt on taa."

 

[Turha Kaukalo]

Olen hieman huolestuneena seurannut näitä viestejäsi, joissa asetut Jatkoajan perusrunkkarin yläpuolelle.

Allekirjoitan viestin kokonaisuudessaan ja nyt tulee tunnustus:

olen pari kertaa kyynelehtinyt, että nyt on taas yksi runkkari Jatkoajassa vähemmän. Kuin olisi poikanen lähtenyt pesästä, perustanut oman pesänsä ja nyt on olo hyvin yksinäinen, monella, Jatkoajassa. Kuitenkin huomautan, että meitä runkkareita yhä on, joten epätoivoon ei pidä muiden runkkipoikain vaipua ja toki kadonnut lammas otetaan vastaan takaisin ja vittuillaan vain vähän aikaa, että menit sitten akkaan lankeamaan, heh. No, kuka meistä ei olisi akkaan langennut enkä minäkään ole perheeni pää, mutta silti pidän runkkilippua korkealla. Pidä sinäkin, veli @Virveliä kainaloon !

Ärsyttää sekin, että mälläriketju syljettiin ei kun suljettiin. BTW gradussani silloin muinoin käsiteltiin runkkaamista, laajastikin.

 

[penaz]

gradussani silloin muinoin käsiteltiin runkkaamista, laajastikin.

Mikä oli tutkimusongelmasi?

 

[Turha Kaukalo]

Mikä oli tutkimusongelmasi?

Runkkaamisen tabuasema kulttuurissamme.

 

[penaz]

Runkkaamisen tabuasema kulttuurissamme.

Minkälaisiin tuloksiin päädyit?

 

[Turha Kaukalo]

Minkälaisiin tuloksiin päädyit?

Ihmiset ovat ahtaita mieleltään.

 

[penaz]

Ihmiset ovat ahtaita mieleltään.

Etkö tuota tiennyt ennen gradusi tekemistä?

 

[Snakster]

Etkö tuota tiennyt ennen gradusi tekemistä?

En nyt sinänsä vastaa toisen puolesta, mutta graduhan on harjoitustyö.

 

[alwahla]

Ihmiset ovat ahtaita mieleltään.

No...onneksi sentään jotain jäi käteen.

 

[Turha Kaukalo]

En nyt sinänsä vastaa toisen puolesta, mutta graduhan on harjoitustyö.

AIVAN.

Ja ennen kuin modet tulevat nootittamaan, kerron ketjun asiaan palaten, että naisasiani ovat kunnossa.

 

[Czescku]

AIVAN.

Ja ennen kuin modet tulevat nootittamaan, kerron ketjun asiaan palaten, että naisasiani ovat kunnossa.

Tiedän ja niin minunkin. Ei naisia, ei ongelmia.

Kaveri kertoi viikko sitten, että työhaastattelussa oli kysytty elämän kolmea parasta onnistumista. Kahden lapsen isänä kolmantena hänen olisi tehnyt mieli sanoa että avioero, mutta ei kuitenkaan kehdannut. Pätee omalla kohdallani myös.

 

[Derrick]

Ihmiset ovat ahtaita mieleltään.

Näyttäisi että tähän on tullut/tulossa muutos.

Harmillisesti, siis hänen kannaltaan, arvokonservatiivi WR ei sitten pysynyt maailman muutoksessa mukana.

Suomalaiset harrastavat seksiä yhä vähemmän - asiantuntija näkee selkeän syyn

 

[king of the jungle]

Soita sille sun lapsen äidille ja kerro, miltä susta tuntuu. Ehkä hän on epävarma sun tunteista, kun suhteenne ei sitten edennytkään? Nyt on niin isot panokset, että ansaitsette kumpikin rehellisen ja pitkän keskustelun. Kirjoituksesi perusteella lapsesi äiti vaikuttaa ihan järkevältä ihmiseltä. Ehkä hän jopa toivoisi sinulta yhteydenottoa?

Vaikka suhteenne ei etenisikään enää toivomallesi tasolle, olisit sentään yrittänyt. Sun ei tarvitsisi jossitella myöhemmin. Teit kaikkesi. Se varmasti helpottaisi jossain vaiheessa, kun joskus olet valmis, myös uusissa suhteissasi. Tsemppiä!

Hiukan meni aikaa vastata tähän, mutta nyt se tulee.

Viikko tuon uuden miehen paljastumisen jälkeen kävin viemässä lasta äidilleen ja istuttiin sitten alas.
Pidin ensin pienen oman puheenvuoron asioista, joita olin käynyt eron jälkeen päässäni läpi ja tuntemuksistani.
Lopputulos on kuitenkin se, että minä jäin historiaan ja uudet tuulet puhaltaa.

Olin vielä niin tyhmä, että siinä kyynel silmässä halusin tietää enemmän tästä uudesta miehestä. Nyt tiedän nimen, iän, ammatin yms.
Pyysin vielä nähdä kuvankin tästä ja näytti sitten tietysti kuvan, jossa ukko makoili meidän yhteisesti ostamallamme sohvalla.

Samalla viikolla oli jo lapsemmekin nähnyt tätä ekaa kertaa.
Exä sentään sanoi, ettei halua viedä lasta pois luotani ja jos joskus tulisi jotain yhteenmuuttoja, niin mies muuttaa tähän kaupunkiin. (Asuu nyt eri kaupungissa)

Kyllä exästä huomasi, että häntä hiukan hävetti ja harmitti näistä asioista minulle puhua, että ei ollut mitään käännetään veistä haavassa hommia sentään.
Kyllä siinä taas tuli oltua niin sekaisin kotiin kun lähdin.

Ja vielä nytkin asia painaa aivan helvetisti.

Ja kun vielä tosiaan tuo yhteinen lapsi on, niin ei voi vain sulkea exää kokonaan elämästä ja päästä helpolla eteenpäin. Viestejä kuitenkin pitää vaihdella lapsen asioista ja järjestelyistä.
Ei auta tippaakaan päästä yli asiasta.

Tällä hetkellä ei mene hyvin.

 

[Glove]

Tiedän ja niin minunkin. Ei naisia, ei ongelmia.

Viisaasti sanottu, jäsen @Czescku

 

[penaz]

Ei naisia, ei ongelmia.

On se noinkin, mutta toisaalta ilman naisia elämä olisi paljon tylsempää.

 

[Turha Kaukalo]

Tällä hetkellä ei mene hyvin.

Tsemppiä todella paljon!

 

[BOL]

Hiukan meni aikaa vastata tähän, mutta nyt se tulee.

Viikko tuon uuden miehen paljastumisen jälkeen kävin viemässä lasta äidilleen ja istuttiin sitten alas.
Pidin ensin pienen oman puheenvuoron asioista, joita olin käynyt eron jälkeen päässäni läpi ja tuntemuksistani.
Lopputulos on kuitenkin se, että minä jäin historiaan ja uudet tuulet puhaltaa.

Olin vielä niin tyhmä, että siinä kyynel silmässä halusin tietää enemmän tästä uudesta miehestä. Nyt tiedän nimen, iän, ammatin yms.
Pyysin vielä nähdä kuvankin tästä ja näytti sitten tietysti kuvan, jossa ukko makoili meidän yhteisesti ostamallamme sohvalla.

Samalla viikolla oli jo lapsemmekin nähnyt tätä ekaa kertaa.
Exä sentään sanoi, ettei halua viedä lasta pois luotani ja jos joskus tulisi jotain yhteenmuuttoja, niin mies muuttaa tähän kaupunkiin. (Asuu nyt eri kaupungissa)

Kyllä exästä huomasi, että häntä hiukan hävetti ja harmitti näistä asioista minulle puhua, että ei ollut mitään käännetään veistä haavassa hommia sentään.
Kyllä siinä taas tuli oltua niin sekaisin kotiin kun lähdin.

Ja vielä nytkin asia painaa aivan helvetisti.

Ja kun vielä tosiaan tuo yhteinen lapsi on, niin ei voi vain sulkea exää kokonaan elämästä ja päästä helpolla eteenpäin. Viestejä kuitenkin pitää vaihdella lapsen asioista ja järjestelyistä.
Ei auta tippaakaan päästä yli asiasta.

Tällä hetkellä ei mene hyvin.

Olen pahoillani, että asiat eivät sujuneet, kuten olisit toivonut. Mutta hienoa, että sait ja uskalsit kuitenkin kertoa tuntemuksistasi. Ei se hukkaan mennyt, vaikka lopputulos ei ollutkaan toivottu. Mutta tämä keskustelu luultavasti auttaa sinua itseäsi viimeistään sitten, kun olet valmis siirtymään eteenpäin. Mutta ehkä nyt on hyvä hetki nuolla vähän haavoja ja keskittyä ihan vain itseesi. Sinulla on kuitenkin suuri ja tärkeä ihmissuhde juuri päättynyt, joten tarvitset nyt aikaa kasata itsesi.

Totta kai se kirpaisee, kun itselle rakas ihminen siirtyy eteenpäin. Mielestäni oman itsesi kannalta on ihan hyvä, että tiedät uudesta miehestä jotain, koska muuten miettisit niitä asioita. Nyt hänellä on nimi ja kasvot. Ei tämä tilanne uuden miesystävän vika ole ja sinun kannattaa keskittyä nyt siihen, että yrität pitää pakan kasassa ja käyttäydyt mahdollisimman normaalisti.

Exääsi et voi sulkea kokonaan elämästäsi, mutta voit sulkea hyvin hänen ihmissuhteensa. Hän on nyt siirtynyt elämässään eteenpäin ja sinulle tärkeintä on se, että hän voi hyvin, jotta lapsikin voi hyvin. Se on tärkeintä. Jos exälläsi menisi huonosti, se se vasta paskaa olisikin. Yritä pitää kommunikointi vain lapsen asioihin liittyvänä ja asiat asioina. Kyllä se siitä sitten ajan kanssa alkaa sujua.

Sydänsurut ovat kamalia, mutta kyllä niistä yli pääsee. Ja jos tuntuu, ettei millään helpota, niin sitten kannattaa hakea ulkopuolista apua. Sekin on ihan ok. Voit vähän aikaa surra särkynyttä sydäntäsi, mutta sitten on aika siirtyä elämässä eteenpäin. Elämällä on sinullekin paljon hienoja asioita tarjottavanaan, usko pois. Tsemppiä! Sä pärjäät kyllä!

 

[BaronFIN]

Minua melkein hävettää tunnustaa kuinka paljon asiat voivat kääntyä kolmessa kuukaudessa.

Kolme kuukautta sitten tosiaan puolisoni ilmoitti: ”kiitos 25 vuodesta ja kolmesta lapsesta, mutta tämä oli tässä, minulla on uusi ja nyt näkemiin.”

Ranteet auki ja avautumaan palstalle. Kiitos kärsivällisyydestänne teille kaikille.

Tilanne nyt: viikon päästä muutto omaan kämppään, lapset 50:50 suhteella ja jatkan lähivanhempana

Juhannus vietetty uuden tyttöystävän kanssa heiluttaen peittoa enemmän kuin menneenä vuotena yhteensä. Eksä ja uusi tulevat toimeen keskenään ja minusta tuntuu, että saan molemmista parhaat puolet itselleni.

En mä tiedä mitä tässä tapahtui, mutta elämä on loppujen lopuksi aika ihmeellistä ja aika on ihmeellinen asia.

Jos yhden neuvon uskaltaisin antaa: alkuitkujen ja -surujen jälkeen, älkää jääkö katkeruuteen makaamaan vaan jatkakaa eteen päin vaikka se kuinka vaikealta tuntuisi. Katkeruus myrkyttää sielun.

Ja toisena: puhukaa. Puhukaa vaikka aidan seipäälle jos se suostuu kuuntelemaan. Puhukaa se tuska ulos, se auttaa jäsentämään asioita ja vie eteen päin.

 

[king of the jungle]

Olen pahoillani, että asiat eivät sujuneet, kuten olisit toivonut. Mutta hienoa, että sait ja uskalsit kuitenkin kertoa tuntemuksistasi. Ei se hukkaan mennyt, vaikka lopputulos ei ollutkaan toivottu. Mutta tämä keskustelu luultavasti auttaa sinua itseäsi viimeistään sitten, kun olet valmis siirtymään eteenpäin. Mutta ehkä nyt on hyvä hetki nuolla vähän haavoja ja keskittyä ihan vain itseesi. Sinulla on kuitenkin suuri ja tärkeä ihmissuhde juuri päättynyt, joten tarvitset nyt aikaa kasata itsesi.

Totta kai se kirpaisee, kun itselle rakas ihminen siirtyy eteenpäin. Mielestäni oman itsesi kannalta on ihan hyvä, että tiedät uudesta miehestä jotain, koska muuten miettisit niitä asioita. Nyt hänellä on nimi ja kasvot. Ei tämä tilanne uuden miesystävän vika ole ja sinun kannattaa keskittyä nyt siihen, että yrität pitää pakan kasassa ja käyttäydyt mahdollisimman normaalisti.

Exääsi et voi sulkea kokonaan elämästäsi, mutta voit sulkea hyvin hänen ihmissuhteensa. Hän on nyt siirtynyt elämässään eteenpäin ja sinulle tärkeintä on se, että hän voi hyvin, jotta lapsikin voi hyvin. Se on tärkeintä. Jos exälläsi menisi huonosti, se se vasta paskaa olisikin. Yritä pitää kommunikointi vain lapsen asioihin liittyvänä ja asiat asioina. Kyllä se siitä sitten ajan kanssa alkaa sujua.

Sydänsurut ovat kamalia, mutta kyllä niistä yli pääsee. Ja jos tuntuu, ettei millään helpota, niin sitten kannattaa hakea ulkopuolista apua. Sekin on ihan ok. Voit vähän aikaa surra särkynyttä sydäntäsi, mutta sitten on aika siirtyä elämässä eteenpäin. Elämällä on sinullekin paljon hienoja asioita tarjottavanaan, usko pois. Tsemppiä! Sä pärjäät kyllä!

Kiitos hienosta vastauksesta, paljon hyviä pointteja.

Tosiaan, kun nostin tuon asian vielä kerran esiin, niin sain sen jälkeen kyllä sellaisen henkisen sulkeutumisen asiaan. Eipä tarvitse tosiaan enää arvuutella, että joko vielä tai onko vielä saumaa, ei ole ja pulinat pois.
Sen pohjalta on kyllä helpompi ponnistaa eteenpäin, eikä pohtia vaihtoehtoja, vaikka surettaa se tietysti.

Hyvä pointti myös tuo tiedot uudesta miehestä. Kyllä sitä sen alkuperäisen ilmoituksen jälkeen tuli jonkun verran pohdittua, että kukakohan se nyt on ja millainen.
Nyt tiedän senkin ja ei ole sen pahemmin energiaa siihen tuhlattua.

Pari päivää sitten exä laittoi viestiä, että onko mulla kaikki hyvin.
Kaksijakoiset fiilikset. Tiedän kyllä, että hän oikeasti haluaa minullekin hyvää, mutta samalla vähän tuntui pahalta se. Teki hetken mieli vastata, että anna minun vain olla rauhassa, mutta eipä silläkään olisi mitään voittanut.
En ole vastannut siihen mitään. En vain tiedä mitä vastata. Hyvinkään ei mene, mutta en jaksa ruveta enää sen suuremmin avautumaankaan, mutta ei se silti kovin kivaa ole olla vastaamattakaan.

Siitä olen ylpeä, että olen oppinut puhumaan tästä asiasta. Aiemmin olen surut sun muut patonut aika hyvin sisälläni, mutta tämän asian suhteen olen ollut todella avoin.
Siskoni on sattumoisin koulutukseltaan psykologi, joten hänelle olen muutamat kerrat soittanut itkeäkseni ja pari kertaa hän on käynyt myös luonani kuuntelemassa minua jne.
On myös keksinyt meille yhteistä tekemistä urheilujen sun muiden muodossa.

Äärettömän iso apu on hän ollut tässä.

Hyviä puolia mitä olen tässä havainnut, niin olen löytänyt liikunnan ja ravinnon ilon.
Paino on tippunut parissa kuukaudessa -5kg ihan sillä, että olen alkanut ulkoilemaan enemmän ja syömään fiksummin (kaikki paska pois). Johtuu myös siitäkin, että olen menettänyt osittain ruokahaluni.
Eilenkin huomasin illalla, että olin viimeksi syönyt aamulla klo 9.
Pitkässä juoksussa ei tietenkään hyvä asia.

Askel askeleelta eteenpäin.

Olen alkanut tulemaan siihen tulokseen tässä asioita pohtiessani, että en tiedä edes kaipaanko juurikaan exää ihmisenä. Kyllähän me oltiin hyvin erilaisia ja tarpeet olivat erilaisia. Ja en tiedä oltaisiinko edes näinkään pitkään oltu yhdessä, jos lasta ei olisi niin nopeasti kuvioihin tullutkaan.
Enemmän tuntuu, että kaipaa niitä yhteisiä perhehetkiä ja arjen jakamista lapsen vanhempina.

Etenkin nyt Juhannus oli todella paha henkisesti. Viime vuonna käytiin yhdessä uimassa, grillattiin, saunottiin jne.
Näitä muistoja kun iskee päähän, niin tulee niitä heikkoja hetkiä.
Ja toki sekin ajatus, että halusi niin kovasti, että lapsella olisi ollut yhteinen koti vanhempien kanssa, jossa kasvaa, vaikka se on niin totta, että ennemmin kaksi onnellista kotia, kuin yksi ei-niin onnellinen.

Ja samalla myös ahdistuu siitä, että löytääkö enää ketään rinnalle. Huoliiko joku minut, vaikka minulla on lapsi, joka on kaiken yläpuolella prioriteetti.
Näitä ei pitäisi edes tässä kohtaa vielä miettiä.