Cube kirjoitti:
Mielestäni se on nimittäin kiistämätön tosiasia, että liian aikaisin aloitettu seksielämä saattaa ihan oikeasti jättää tyttöön pahatkin henkiset arvet ja seksuaalisen tasapainon löytäminen voikin sitten myöhemmällä iällä olla ongelmallista (ainakin minä luulen tietäväni moisia tapauksia omilta yläasteajoilta).
Jättääkö? Siihen on minun miehenä tietysti vaikea mennä sanomaan mitään. Ehkä Jatkoajan naiset osaavat kertoa enemmän tuosta. Uskoisin kuitenkin, että aika moni nainen on sen ensimmäisen kertansa kokenut helpostikin 15-17 vuotiaana. Tuskin se petikumppani on aina ollut ihan omaa ikäluokkaakaan. Mitä minä muistan omilta yläasteajoiltani, niin, ei se ollut laisinkaan outoa, että tytöt itseään muutamia vuosia vanhempienkin kundien kanssa styylasi ja luoja ties teki. Se nyt vaan on niin, että siinä kun omanikäiset jannut pyörivät vielä keskenään mudassa hihittäen, ne muutamaa vuotta vanhemmat tyypit voivat tuntua jo hieman kehittyneemmiltä ja miehekkäämmiltä. Lue: kiinnostavimmilta.
Yhtä kaikki, monelle ensimmäiset seksikokemukset tapahtuu varsin nuorella iällä. Osa niistä on odottamattomia ja ikäviä, osa vähemmän sellaisia. En vaan jaksa uskoa, että ne rikkovat ihmisen itsetunnon lopuniäksi ja seksin harrastaminen myöhemmällä iällä vaikeutuu. Hassua, että puhutaan siitä, miten se on tytölle niin kova paikka, mutta miehet sivuutetaan kokonaan? Onko nuoret miehenalut sitten jotenkin sellaisia, jotka ottavat rennommin koko homman? Epäilen, jos sinun linjallasi mennään.
Mikä muuten olisi sitten sinun mielestäsi naiselle sopiva ikä alkaa petihommiin?
Cube kirjoitti:
Minun kirjoissani tuo yhdessäolon kieltäminen on ns. pakollinen paha näissä tapauksissa. Näissä 15v./20v.-suhteissa taitaa nimittäin useammin olla kyseessä jonkinasteinen hyväksikäyttö kuin aito rakkaus.
Ei, kyllä siinä voi olla oikea välittäminenkin kyseessä ja halu elää toisen kanssa, eikä vaan kokeilla ja vaihtaa sitten seuraavaan. Toistan tätä nyt ihan siksi, että helpommin sanotaan kyseessä olevan hyväksikäyttö, kuin terve suhde. Siksi puolustan sitä poikkeusta, joka vahvistaa sen kuuluisan säännön.
Ihastuminen/rakastuminenhan ei missään nimessä ole mikään sattumanvarainen prosessi ja sen takaa on aina (usein?) ihan selkeät syyt löydettävissä.
Minä taas väitän, että se on sattumanvarainen ja ei laske ikää, eikä ylipäätään toimi minkään valtakunnan logiikan kautta. Se perustuu ihan puhtaasti tunnetasoon, niiden samankaltaisuuteen kahden ihmisen välillä, siihen värinään ja kipinään, joka tulee kun kaksi sellaista ihmistä kohtaa, jotka voivat olla jotain toisilleen. Siinä kohtaa merkitsee enemmän ihminen, kuin se joku hiton ikä, mitä se mahtanee sillä hetkellä edustaa.
Osin voi olla tottakin tuo, mitä muuten puhuit tuosta "harjoittelemisesta" ja epäonnistumisen pelosta. En vaan ymmärrä silti, mitenkä se epäonnistuminen riski olisi muka vähäisempää, kun kumppani on nuorempi? Epäonnistuminen on aina edessä, jos ei löydy yhteistä sävelmää ja ei osaa mukautua tilanteisiin.
