Yhden naisen kanssa on nyt vähän ruvennut mietityttämään. Päädyttiin hänen kanssaan pienten käänteiden jälkeen ihan semmoiselle kaveripohjalle. Hänen puoleltaan oli kiinnostusta muuhunkin, mutta tuumasin, että ei siitä mitään sen vakavampaa kuitenkaan tule, joten parasta tehdä asiat heti kättelyssä selviksi. Ollaan kuitenkin sittemmin käyty pelaamassa vähän kaikenlaista ja katsomassa lätkää yms. Tuo oli pitkään ihan nastaa minunkin mielestäni ja tykkäsin siitä.
Hänellä on aika pahoja ongelmia itsetunnon kanssa, ja tiedän niistä syistä aika kattavasti. En juurikaan ihmisiä tunne, joilla olisi yhtä kovat taustat ja se, miten hän niistä on noussut ja koko ajan pyrkii eteenpäin on saanut minut tuntemaan kyllä ihan aitoa myötätuntoa häntä kohtaan. Kaikkea hyvää hänelle ilman muuta toivon.
Nyt kuitenkin on ruvennut rassaamaan aika paljon se, että miten hän on tuntunut ottaneen minusta, kuin jonkinlaisen henkilökohtaisen terapeutin itselleen. Parikolme viimeistä kertaa, kun on nähty, niin tuntuu, että hän on vain odottanut sitä hetkeä, kun pääsee lataamaan minulle, että miten nyt taas jonkun miehen kanssa oli ongelmia ja siihen kaikki muutkin ongelmat päälle. Viestit puhelimen välityksellä ovat ihan samaa osastoa.
-----------------------------
Mitä sittemmin tulee aiemmin kertomaani työpaikkaihastukseen, niin täytyy sanoa, että kyllä on sekaisin laittanut. Täytyy vähän kuulostella, että onko mitään mielenkiintoa toiselta puolelta, ja jos siltä vaikuttaa, niin sitten tehdä jotain asialle. Välillä on siltä tuntunut, mutta voihan se olla, että kuvittelen vain. Tämä on vain paha, että nähdään töissä aika harvoin. Raastavaa.