Mainos

Naisasiat

  • 7 612 709
  • 26 643
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Joo myönnetään, olen se paksu poika. Tai no en nyt enää niin, käytän M-koon paitoja nykyään. Mutta pitkään olin. Vähän jo luovuin toivosta, olen varmaan ollut viimeksi ihastunut joskus 15-16-vuotiaana (nyt mittarissa 25). Tai en edes sillain mitään kaivannut, kun ajattelin, ettei ole oikein saumoja mihinkään. Mikä on sinänsä vähän hassua, harrastan kuitenkin kilpaurheilua, olen korkeasti koulutettu ja varallisuusnäkymäni ovat hyvät, pukeudun hyvin ja osaan olla puhelias ja näin. Toki hieman yhä löysää on vyötäröllä, mutta sille on tekosyynsä. Tietysti alkoholissa on vähän se, että olen yleensä illanistujaisissa smashed af ja joko sekaisin tai lopen kyllästynyt siinä vaiheessa kun päästään baariin. Ja sit on vähän muita juttuja, mutta niihin on tuossa tietysti lähiaikoina tulossa muutoksia.

Itse ketjun aiheeseen, niin siis olin jo vahvasti jämähtänyt jotenkin tuohon tiettyyn mindsetiin. Ettei mitään ylimääräisiä tarvita, minä teen mitä huvittaa. Minulla on vähän se, että en kiinnostu muista ihmisistä kovin helposti. Siis tulen oikeasti melkein kenen tahansa kanssa hyvin juttuun, mutta eihän minulla ole oikein pysynyt edes peruskoulu- ja lukioaikaiset kaverit kuin morjestustuttuina. Yliopistolta sentään jäi sellainen tietty kaveriporukka sen verran tiiviiksi, että jotain varmaan tulee hommailtua jatkossakin ja on tullutkin. No en päässyt vielä tässäkään itse aiheeseen, mutta ehkä nyt on tullut selväksi, etten ole aktiivinen ihmissuhteiden etsijä eikä minulla ole ns. romantiikan puolella kummempia kokemuksia.

Niin sitten yksi työaamu kävi niin, että pomo soitti ja sain työparin, joka meikäläisen piti samantien perehdyttää töihin sisään. Itsekin olin vielä tuolloin opiskelija ja hän noin vuoden verran perässä opinnoissaan. Ei siinä sen ihmeempiä, juteltiin siinä niitä näitä siinä kesällä ja samaten syksyllä. Ehkä vähitellen ovat palaverit alkaneet venyä ja enemmän menty ohi aiheen. Livetilanteita on ollut sattuneen maailmantilanteen takia varsin vähän, mutta joka tapauksessa toinen osapuoli on aktiivisesti hakeutunut samoihin tilaisuuksiin. Ehkä toki siksi, että olen tuttu, voi se niinkin olla. Ja esimerkiksi kerran minulla oli hieman kurkku kipeä, niin en ehtinyt sanoa asiasta mitään, eikä se äänessä juuri omaan korvaani kuulunut, mutta asiaan kiinnitettiin luurien toisesta päästä huomiota.

Sitten tuossa oli firman pikkujoulut, niin siellä oli hyvin moninaisia manöövereitä joilla päätyi useamman kerran samaan pöytään jutteluetäisyydelle ja lopulta meikäläinen raahattiin puoliväkisin tanssilattialle. Meikäläinen alkoi olla aika smashed sitten loppuyöstä, mutta muistan ainakin pitkän halauksen ja jotain hankalasta poikaystävästä, joka saikin sitten seuraavalla viikolla lähtöpassit. Meikäläinen sössötti siinä kohtaa iltaa muistaakseni, että sehän ei ole minun asia millään lailla. Sitten siinä oli jotain, että on jotain vaihtoehtoja ollut ja minä olisin yksi niistä jne.

Hitaana hämilleen menneenä pirkkalaispoikana olen tätä tilannetta mutustellut nyt parisen viikkoa ja lupasin tarjota lounaat, josko voisi käydä asioita läpi vähän selvemmin päin. Mutta minusta on kyllä mukavaa, että on sellaisia kavereita, joille voi ihan kaikkea mitä mieleen tulee niin vuodattaa. Että ihan kaverilinjakin minulle käy, koska tämä oli kuitenkin sellainen henkisesti voimaannuttava ja itsetuntoa vahvistanut kokemus. Mutta käy toki muutkin linjat, että vähän on sillain jännällä tavalla perhosia vatsassa. Tavallaan ekstraa kaikki, en ole ruskean kirjekuoren harrastajia. Tai muutenkaan, no, no joo.
 

Nick Neim

Jäsen
Ei osu ihan suoraan ketjun aiheeseen, mutta liippaa kuitenkin naisten ajatusmaailmaa jonkin verran, niin menkööt tänne.

Taannoin tuli tässä nähtyä paria vuosien takaista naispuolista tuttua yöelämässä. Kummankaan kanssa ei siis koskaan ole ollut edes pienintäkään sutinaa, mutta luonnehtisin meitä molempien kanssa jonkin asteisiksi kavereiksi, vaikka ei mitään sydänystäviä ole oltukaan. Paljon liikuttu kuitenkin varsinkin nuorempina samoissa piireissä, paljon yhteisiä tuttuja, ja juttu lentää edelleenkin tosi hyvin, jos satutaan törmäämään. Molempien kanssa viestittelyt keskittyy lähinnä Instagramissa tarinoiden kommentoimiseen, tai muuhun vastaavaan hyvin kevyeeseen vuorovaikutukseen somessa. Ehkä sellaisia hyvän päivän tuttuja voisi olla oikea termi kuvaamaan meidän välejä.

Noh, törmättiin tosiaan viihteellä heti alkuillasta, ja vietettiinkin sitten iltaa porukalla päätyyn asti. Pirun hauskaa oli taas vaihteeksi, kuten käytännössä aina on ollut. Yön pikkutunneilla molemmat olivat ehkä löytämässä tanssilattialta itselleen seuraa, ja allekirjoittaneella oli tiedossa reipas tunti kotimatkaa edessä. Tiedossa olisi ollut jatko- ja yöpaikkaa, mutta mieli veti enemmän himaan, ja päätin aamun pikkutunneilla mieluummin raahautua kotia kohti, mikä oli hyvinkin viisas päätös seuraavaa päivää ajatellen.

Seuraavana päivänä toinen kyseli Instan kautta, että vieläkö olen hengissä, ja höpöteltiin jokusen viestin verran niitä näitä edellisestä illasta, ja kuinka hauska ilta taas oikein olikaan. Ei siis mitään ihmeempää, sellaista kaverillista small talkia, kuten ennenkin. Lopulta yhtäkkiä jokusen viestin jälkeen tapahtui ehkä jotain, mitä en muista koskaan aikaisemmin omalle kohdalle osuneeni. Kaverillinen ghostaus. En kysynyt viimeisimmässä viestissäni mitään, enkä kyllä periaatteessa odottanut mitään sen suurempaa vastaustakaan (ehkä jonkinlaista "kuittausta", eli pari hymiötä, "Jep!" tjsp), mutta vieläkään tuo ei ole tuota viestiä käynyt edes katsomassa, ja tuskin enää näin pitkän ajan jälkeen käykään. On siis käynyt moneen otteeseen sovelluksessa, julkaissut tarinoita ja julkaisuja jne.

Lähinnä siis ihmetyttää, että

A) miksi ylipäätään tehdä aloitetta keskusteluun, joka ei oikeasti kiinnosta (ilta ei päättynyt siten, että olisin odottanut mitään yhteydenottoa kummaltakaan)
B) miksi viesti jätetään kokonaan mieluummin avaamatta (tosiaan mitään kysymystä, ehdotusta tai muuta vastausta vaativaa viestissäni ei ollut) kuin vain kokonaan vastaamatta jos sen lukee alkunäytön kautta
C) miksi ghostata kaveri, joka ei ole millään muotoa kiinnostunut, ehdotellut, tai ollut muutenkaan mitenkään aktiivinen osapuoli keskustelussa tai missään muussakaan asiassa

Mä saatana hajoan tohon ghostaamiseen, kun eräs ex-säätö sitä harrasti, ja sen myötä tuli huomattua minkälaista paskaa se on. Sen verran alkoi vituttamaan tuo, että piti tästäkin avautua, vaikka minkäänlaista taka-ajatusta ei allekirjoittaneella ole taustalla. Ja mitään en siis tehnyt, enkä keskustellessakaan mitään sellaista sanonut, mistä voisi millään muotoa loukkaantua. Tuli ns. puskista, ja en olisi sinänsä moksiskaan siitä, että olisi käynyt vain lukukuittaamassa nuo viestit. Naurettavaa tyhjästä itkemistä? Ehkä, mutta vituttaapa silti jostain syystä isosti.

Onko tuo ghostaaminen jotain valtapeliä? Vai pelkästään kusipäistä käytöstä? Kukaan ei niin kiireinen ole, etteikö viestiä ehdi avaamaan, joten onhan tuo ihan tietoinen valinta. Mikä vittu ajaa ihmiset ghostaamaan, jos kyseessä ei ole edes mikään riippuva ex-säätö, vaan hyvä tuttu? En tiedä onko tämä naisilla yleisempää kuin miehillä, mutta on ihan saatanan rasittava ja epäkohtelias tapa.

Ei mene mun jakeluun ei.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Ei osu ihan suoraan ketjun aiheeseen, mutta liippaa kuitenkin naisten ajatusmaailmaa jonkin verran, niin menkööt tänne.





Seuraavana päivänä toinen kyseli Instan kautta, että vieläkö olen hengissä, ja höpöteltiin jokusen viestin verran niitä näitä edellisestä illasta, ja kuinka hauska ilta taas oikein olikaan. Ei siis mitään ihmeempää, sellaista kaverillista small talkia, kuten ennenkin. Lopulta yhtäkkiä jokusen viestin jälkeen tapahtui ehkä jotain, mitä en muista koskaan aikaisemmin omalle kohdalle osuneeni. Kaverillinen ghostaus. En kysynyt viimeisimmässä viestissäni mitään, enkä kyllä periaatteessa odottanut mitään sen suurempaa vastaustakaan (ehkä jonkinlaista "kuittausta", eli pari hymiötä, "Jep!" tjsp), mutta vieläkään tuo ei ole tuota viestiä käynyt edes katsomassa, ja tuskin enää näin pitkän ajan jälkeen käykään. On siis käynyt moneen otteeseen sovelluksessa, julkaissut tarinoita ja julkaisuja jne.

Lähinnä siis ihmetyttää, että

A) miksi ylipäätään tehdä aloitetta keskusteluun, joka ei oikeasti kiinnosta (ilta ei päättynyt siten, että olisin odottanut mitään yhteydenottoa kummaltakaan)
B) miksi viesti jätetään kokonaan mieluummin avaamatta (tosiaan mitään kysymystä, ehdotusta tai muuta vastausta vaativaa viestissäni ei ollut) kuin vain kokonaan vastaamatta jos sen lukee alkunäytön kautta
C) miksi ghostata kaveri, joka ei ole millään muotoa kiinnostunut, ehdotellut, tai ollut muutenkaan mitenkään aktiivinen osapuoli keskustelussa tai missään muussakaan asiassa

Mä saatana hajoan tohon ghostaamiseen, kun eräs ex-säätö sitä harrasti, ja sen myötä tuli huomattua minkälaista paskaa se on. Sen verran alkoi vituttamaan tuo, että piti tästäkin avautua, vaikka minkäänlaista taka-ajatusta ei allekirjoittaneella ole taustalla. Ja mitään en siis tehnyt, enkä keskustellessakaan mitään sellaista sanonut, mistä voisi millään muotoa loukkaantua. Tuli ns. puskista, ja en olisi sinänsä moksiskaan siitä, että olisi käynyt vain lukukuittaamassa nuo viestit. Naurettavaa tyhjästä itkemistä? Ehkä, mutta vituttaapa silti jostain syystä isosti.

Onko tuo ghostaaminen jotain valtapeliä? Vai pelkästään kusipäistä käytöstä? Kukaan ei niin kiireinen ole, etteikö viestiä ehdi avaamaan, joten onhan tuo ihan tietoinen valinta. Mikä vittu ajaa ihmiset ghostaamaan, jos kyseessä ei ole edes mikään riippuva ex-säätö, vaan hyvä tuttu? En tiedä onko tämä naisilla yleisempää kuin miehillä, mutta on ihan saatanan rasittava ja epäkohtelias tapa.

Ei mene mun jakeluun ei.

Siis itselläni on tälläinen netin kautta saatu kaveri, jota en ole vielä koskaan nähnyt kun näkeminen tuntuu olevan hyvin vaikeaa. Oon nyt jonkun yhdeksän vuotta kyseisen naisen kanssa jutellut ja meillä on ollut aina jonkinlaista kiinnostusta toista kohtaan(ehkä naisen puolelta ei sitten vaan oikeasti). Laitellaan tosiaan viestiä facebookissa ja kyseinen nainen voi ihan hyvin olla vastaamatta viestiin viikkoon ja ihan sillee, että ei edes koko viestä käy lukukuittaamassa. Saatan tässä vaiheessa laittaa uuden viestin ja sitten ehkä vastaa tai sitten vasta kolmannella kerralla. Tulee kuitenkin itse myös välillä juttelemaan, että ei vain aina ole meikäläisen varassa aloittaa keskustelua.

Lähinnä siis mietin sinun tapaukseen liittyen, että voisiko nainen olla samaa sorttia kun tämä meikäläisen kaveri? Eli ei vaan nyt jostain syystä vastaa tuohon sun viimeiseen viestiin mitään ja saattaa olla lukukukuittaamattakin vaikka miten kauan, mutta sitten kun laitat sille uuden viestin, niin ehkä lukee ja vastaakin? Pahoittelut, jos ymmärsin tämän sun homman jotenkin ihan väärin. Itselläkin nainen jätti sanomatta mitään tässä illalla taas viestiin vaikka sen lukikin. Mistä näitä aina tietää. Tietysti kun teillä ei mitään romanttista kiinnostusta ole ollut, mutta ainakin omalla kohdalla kyseinen nainen selkeästi välttelee joihinkin asioihin vastaamista ja sitten se asia vaan lopulta jää entiseen malliin eikä siihen saada mitään selvyyttä. Muuten voi ihan hyvin tulla laittamaan vaan viestiä ja höpisemään.
 

ace

Jäsen
@Kari Runk

Ihan käsittämätöntä paskaa tuo ghostaaminen on aikuisilta ihmisiltä. Olen käsittänyt että sinäkin olet jo ne parhaimmat nuoruusvuodet ohittanut, toivottavasti en tästä nyt ole täysin väärässä. Jos olen, anteeksi siitä.

Mikä vittu saa ihmisen käyttäytymään tuolla tavalla, ei voi ymmärtää? Jos toinen osapuoli olisi täysi mulkku ja väkivaltainen stalkkeri, niin ymmärtäisin täysin. Silloin se olisi jopa ainoa keino.

Ghostaamiseen törmäsin ensimmäisen kerran tänä vuonna, varttuneessa 46 vuoden iässä. Toki takana oli vain yhdet treffit kasvokkain, mutta monia keskusteluja somessa ja YV:ssä. Yhtäkkiä kommunikointi loppui ja päivityksistä huomasin että vastapuoli on siirtynyt parisuhteeseen.

Ei siinä mitään kun mitään suuria tunteita ei ehtinyt kehittyä, mutta olisi ollut reilua kertoa se suoraan ja rehellisesti.

Ei vaan pysty ymmärtämään.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
@Kari Runk

Ihan käsittämätöntä paskaa tuo ghostaaminen on aikuisilta ihmisiltä. Olen käsittänyt että sinäkin olet jo ne parhaimmat nuoruusvuodet ohittanut, toivottavasti en tästä nyt ole täysin väärässä. Jos olen, anteeksi siitä.

Mikä vittu saa ihmisen käyttäytymään tuolla tavalla, ei voi ymmärtää? Jos toinen osapuoli olisi täysi mulkku ja väkivaltainen stalkkeri, niin ymmärtäisin täysin. Silloin se olisi jopa ainoa keino.

Ghostaamiseen törmäsin ensimmäisen kerran tänä vuonna, varttuneessa 46 vuoden iässä. Toki takana oli vain yhdet treffit kasvokkain, mutta monia keskusteluja somessa ja YV:ssä. Yhtäkkiä kommunikointi loppui ja päivityksistä huomasin että vastapuoli on siirtynyt parisuhteeseen.

Ei siinä mitään kun mitään suuria tunteita ei ehtinyt kehittyä, mutta olisi ollut reilua kertoa se suoraan ja rehellisesti.

Ei vaan pysty ymmärtämään.

Ei joitain ihmisiä vaan kiinnosta niin paljon sen toisen tunteet ja ajatukset, ihan siis sukupuolesta riippumatta. Joillekkin on vaan paljon helpompi kadota sanomatta mitään kuin rehellisesti kertoa, että nyt ei nappaakkaan. Monella ihmisellä on varmasti kierrossa samaan aikaan monta tai muutama ihminen, josta sitten jonkun kanssa saattaa päätyä parisuhteeseen ja niille muille ei sanota sen kummemin mitään enää.

Itsellä on ainakin monesti se ongelma, että jollekkin naiselle kun ehdottaa näkemistä niin siihen ei sanota ikinä yhtään mitään. Sitten muuten kyllä jutellaan ihan normaalisti. Ei ilmeisesti uskalleta tai haluta sanoa, että ei vaan kiinnosta nähdä? Ymmärtäisin kyllä, jos toinen ei sitten ikinä enää juttelisi mitään ja vaikka poistasi kavereista jne.
 

Nick Neim

Jäsen
Lähinnä siis mietin sinun tapaukseen liittyen, että voisiko nainen olla samaa sorttia kun tämä meikäläisen kaveri? Eli ei vaan nyt jostain syystä vastaa tuohon sun viimeiseen viestiin mitään ja saattaa olla lukukukuittaamattakin vaikka miten kauan, mutta sitten kun laitat sille uuden viestin, niin ehkä lukee ja vastaakin? Pahoittelut, jos ymmärsin tämän sun homman jotenkin ihan väärin. Itselläkin nainen jätti sanomatta mitään tässä illalla taas viestiin vaikka sen lukikin. Mistä näitä aina tietää. Tietysti kun teillä ei mitään romanttista kiinnostusta ole ollut, mutta ainakin omalla kohdalla kyseinen nainen selkeästi välttelee joihinkin asioihin vastaamista ja sitten se asia vaan lopulta jää entiseen malliin eikä siihen saada mitään selvyyttä. Muuten voi ihan hyvin tulla laittamaan vaan viestiä ja höpisemään.
Ollaan siis tuttuja ~15 vuoden takaa, ja siis ihan omatoimisesti on saattanut kommentoida jotain mun juttuja, samalla tavalla kuin olen kommentoinut jotain sen juttuja. Ei ole aikaisemmin ghostaillut jos ollaan viestitelty, joten siinäkin mielessä tämä ihmetytti kyllä isosti.

Mitään tarvetta uusille viesteille ei ole, koska kummankaan puolelta ei mitään kiinnostusta mihinkään ole, eikä niin aktiivisesti olla tekemisissä. Ollaan (ainakin oltu) kavereita jotka tulevat keskenään ihan hyvin toimeen, ja ehkä siksi tämä eniten hämmästyttikin. En ymmärrä toimintatapaa sanoa ghostaamalla kiitos, mutta ei kiitos, mutta ymmärrän edes jotenkin sen ajatuksen siellä taustalla, jos henkilö ei halua kohdata hankalia asioita. Nyt ei ollut mitään hankalaa kohdattavaakaan, mutta silti teki noin. Ja sekös tässä jaksaa ihmetyttää, kun ei ollut mitään sellaista keskustelua, mistä hänen olisi tarvinnut "paeta".

@ace jep, kolmekymppisiä tässä ollaan, eli ihan aikuisia ihmisiä. Ja tosiaan, koen myötävitutusta puolestasi, koska tuo on kyllä niin järkyttävää paskaa, jos osuu omalle kohdalle. Sinänsä tässä mun tilanteessa ei ole mitään ongelmaa, kun tosiaan minkäänlaisia tunteita tai ihastumisia tai mitään muutakaan ei ole pelissä, mutta alkoi sen verran vituttamaan, että piti aiheesta avautua.
 

VirG

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK Fotboll, Vaasan Sport
@ace jep, kolmekymppisiä tässä ollaan, eli ihan aikuisia ihmisiä. Ja tosiaan, koen myötävitutusta puolestasi, koska tuo on kyllä niin järkyttävää paskaa, jos osuu omalle kohdalle.

Täältä myös myötävitutuksen fiiliksiä. Minullakin menee todella tunteisiin tämä naisten ghostauskulttuuri. Seurustelin erään naisen kanssa 8 vuotta kimpassa, eron hetkellä ei sanonut suoraa syytä välirikolle eikä koskaan, tähänkään päivään mennessä, halunnut käydä asioita kunnolla läpi. Aivan siis eroprosessiin kuuluvia juttuja. Sairasta, sanoi moni. Myös ajattelen asian niin, että edestään tämän vielä löytää muissa suhteissaan, jos ei ollut tuolloin kykenevä käymään läpi, miksi hänen aloitteestaan moiseen lopulta päädyttiin. Täysin katkera en enää oikeastaan ole, tästä on jo kulunut useampi vuosi, mutta välillä (tämän kaltaisten aiheiden tiimoilta) nämä asiat pulpahtavat mieleeni.

Tämän jälkeen on tullut törmättyä useaan otteeseen deittaillessa tähän ghostauskulttuuriin. Ehkä joiltain osin kuuluu asiaan, että varsinkin alkuvaiheessa, ennen näkemistä, jos kiinnostus lopahtaa kesken kaiken hyvin alkaneen jutustelun jälkeen, ei sitä viitsitä toiselle suoraan sanoa. Silloin on mennyt allekirjoittaneella tunteisiin, jos ensitreffien tai jopa toisen näkemisen jälkeen yhtäkkiä ei vastauksen vastausta yhteenkään viestiin, eikä edes käydä viestiä katsomassa. Toisinaan olen antanut asian olla, toisinaan on tehnyt mieli antaa suora palaute tyylillä, että tuo mitä teet on todella kusipäistä käytöstä. Pariin otteeseen olenkin pyrkinyt kahden ja kolmenkymmenen välissä olevalle naiselle koittanut takoa tuota ajatusmallia päähän, tuloksetta. Jos palautteen myötä edes yhden kerran saisi ghostailijan miettimään omaa käytöstään, niin olen tavoitteeseeni päässyt.
 
Viimeksi muokattu:

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Täältä myös myötävitutuksen fiiliksiä. Minullakin menee todella tunteisiin tämä naisten ghostauskulttuuri. Seurustelin erään naisen kanssa 8 vuotta kimpassa, eron hetkellä ei sanonut suoraa syytä välirikolle eikä koskaan, tähänkään päivään mennessä, halunnut käydä asioita kunnolla läpi. Aivan siis eroprosessiin kuuluvia juttuja. Sairasta, sanoi moni. Myös ajattelen asian niin, että edestään tämän vielä löytää muissa suhteissaan, jos ei ollut tuolloin kykenevä käymään läpi, miksi hänen aloitteestaan moiseen lopulta päädyttiin. Täysin katkera en enää oikeastaan ole, tästä on jo kulunut useampi vuosi, mutta välillä (tämän kaltaisten aiheiden tiimoilta) nämä asiat pulpahtavat mieleeni.

Eikös jotkut naiset ja ihmiset yleensä ole käsitellyt omassa mielessään nämä asiat ennen eroa ja sitten se on vaan heille siinä? Joillekkin ihmisillehän voi tuossa vaiheessa olla katsottuna jo uusi kumppani(en tiedä miten sinun tapauksessasi on ollut).
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Tämän jälkeen on tullut törmättyä useaan otteeseen deittaillessa tähän ghostauskulttuuriin. Ehkä joiltain osin kuuluu asiaan, että varsinkin alkuvaiheessa, ennen näkemistä, jos kiinnostus lopahtaa kesken kaiken hyvin alkaneen jutustelun jälkeen, ei sitä viitsitä toiselle suoraan sanoa. Silloin on mennyt allekirjoittaneella tunteisiin, jos ensitreffien tai jopa toisen näkemisen jälkeen yhtäkkiä ei vastauksen vastausta yhteenkään viestiin, eikä edes käydä viestiä katsomassa. Toisinaan olen antanut asian olla, toisinaan on tehnyt mieli antaa suora palaute tyylillä, että tuo mitä teet on todella kusipäistä käytöstä.
Ehkä he haluavat suojautua tilanteilta, joissa se toinen osapuoli alkaa inttämään vastaan tai maanittelemaan uusintatreffeille. Voi myös olla, että sieltä tulee haistattelua tai muuta epätoivottua "palautetta". Tämä lienee etenkin naisilla syynä siihen, että linjat jäävät kylmiksi.

Onhan se ikävää, mutta mielestäni deittailuun kannattaa suhtautua sillä asenteella, että se on kevyttä niin kauan kunnes ei enää ole. Parit treffit on lopulta aika pintaraapaisu tutustumisessa.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Ehkä he haluavat suojautua tilanteilta, joissa se toinen osapuoli alkaa inttämään vastaan tai maanittelemaan uusintatreffeille. Voi myös olla, että sieltä tulee haistattelua tai muuta epätoivottua "palautetta". Tämä lienee etenkin naisilla syynä siihen, että linjat jäävät kylmiksi.

Onhan se ikävää, mutta mielestäni deittailuun kannattaa suhtautua sillä asenteella, että se on kevyttä niin kauan kunnes ei enää ole. Parit treffit on lopulta aika pintaraapaisu tutustumisessa.

Arvelinkin, että tämä on miesten syytä. Me voidaan nääs käyttäytyä huonosti.

Mäkin oon joskus aikoinaan ollut tollanen ghostaaja. Se oli 90-luvulla kun kävin parilla treffeillä yhden eukon kanssa ja pantiinkin, mutten sitten viittinyt enää vastailla sen soittoihin, kun se olisi kuitenkin inttänyt vastaan ja maanitellut uusintatreffeille. Linja jäi kylmäksi. Myöhemmin sitten kuulin, että olin käyttäytynyt kusipäisesti. Että kehtasi väittää!
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Ehkä he haluavat suojautua tilanteilta, joissa se toinen osapuoli alkaa inttämään vastaan tai maanittelemaan uusintatreffeille. Voi myös olla, että sieltä tulee haistattelua tai muuta epätoivottua "palautetta". Tämä lienee etenkin naisilla syynä siihen, että linjat jäävät kylmiksi.

Onhan se ikävää, mutta mielestäni deittailuun kannattaa suhtautua sillä asenteella, että se on kevyttä niin kauan kunnes ei enää ole. Parit treffit on lopulta aika pintaraapaisu tutustumisessa.

Jotkut miehet tekee kyllä tätä, että pakkien tullen rupeaa haukkumaan ja muuta paskaa. En silti tiedä kannattaako jokaisen kohdalla silti jättää linjoja kylmiksi. Eihän siinä mitään rikosta toki ole tapahtunut, mutta todella ärsyttävää se on. Ja en ole kertaan meinannutkaan alkaa naista haukkumaan pakkien tullen. Lähinnä tullut surulliseksi vain joskus.

Omalla kohdalla deittailuun on jotenkin hankala suhtautua kevyesti kun ei niitä ihan sieniä sateella kuitenkaan ole ja yleensä kun on jotain jonkun kanssa, niin se ei ainakaan omalta puolelta ole ihan täysin kevyttä hommaa. Eri asia, jos liukihihnalla näkis vaan naisia, niin varmaan välittäis juuri. Tänä vuonna itse olen kahden naisen kanssa ollut treffeillä joista toisen kanssa näimme monta kertaa, mutta se sitten vain loppui toisen kiinnostukseen ja osittain omaankin kiinnostukseen. Viime vuonna näin tasan yhtä naista n. 30 min ja siinä se. Yleensä ennen kun kerkeää näkemään, niiin joku jo menee pieleen. :D Ei nkä sano, että nämä ois naisten vikoja mitenkään, vaan tiedostan kyllä että itsessänikin on vikaa.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ghostasin mä itsekin nuorena poikana tyttöjä treffien jälkeen, koska se oli helpompaa kuin selittely.

Uutta matoa vaan koukkuun.
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ghostasin mä itsekin nuorena poikana tyttöjä treffien jälkeen, koska se oli helpompaa kuin selittely.

Uutta matoa vaan koukkuun.

Hahah mietin juuri samaa, että olin silloin 16-20 -vuotiaana nuori paskahousu ja oli paljon helpompaa lopettaa kommunikaatio kuin alkaa selitellä. Enpä tiennyt, että sillä on nykyään termi ghostaaminen.

Toki näin vanhemmiten hävettää oma nuoruuden käytös, mutta on siellä monta muutakin asiaa jotka tekisin tänä päivänä toisin.
 

sunnuntai

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Newcastle united
Itsellä ero tuli kohdalle keväällä, 20vuotta yhdessä. Siitä podettiin sitten vitutusta ja surua tovi, vitutusta ehkä välillä vieläkin.

mutta sitten ne naisasiat

marraskuun alussa lähdin baariin nopeiden kännien jälkeen(paloi käpy eräästä syystä exään).

siinä tuli illan mittaan tanssittua ja vietettyä iltaa. Sitten perkele ravintolaan tuli nainen, en jumalauta saanut silmiä irti ja näin kävi vähän ehkä toisinkinpäin. No minä siinä esittäytymään: sunnuntai hyvää iltaa. Ai sie oot nönnönnöön(ex) mies, tai siis ex-mies, tuli sieltä vastapalloon. Toivotin illan jatkot naureskellen ja tilasin juomaa. Hetken päästä tuli viesti: moi. Ihmettelin tovin keneltä, kunnes näin tämän naisen puhelimen kanssa. Kohta tuli viesti: lähdetäänkö?

sunnuntai aamupäivä oli pitkällä ennenkuin pääsin kotio saakka.

Siinä tarinoidessa selvisi jotta exäni on hänen esimiehensä….(liittyy tarinaan oleellisesti)

Seuraavalla viikolla joitakin viestejä puolin ja toisin, saatoin olla aktiivisempi. Sitten perjantaina tuli ylläri: lapset lähtevät kuulemma isälleen ja haluaisinko mennä käymään. Haluaisi luoda minusta kuvan myös selvinpäin. Totta helvetissä menin.

No, siinä sitten nähtiin useamman kerran muutamaan viikkoon. Ihan yhdessä oloakin, eikä vain sängyssä vietettyä aikaa.

Monta kertaa mainitsi kyllä tänäkin aikana, jotta ahdistaa kyllä nähdä minun exää töissä. Sitten oli 2 peräkkäisenä päivänä paljon tekemisissä exäni kanssa. Tuli viesti: hän ahdistuu niin paljon jotta ei pysty, niin ei pysty. No ei olla sitten nähty.

Viihdyin helvetin hyvin tämän naisen kanssa ja minä ymmärsin jotta hän myös minun ja hän käytti sanaa me.

Vituttaa edelleen ja välillä rankasti. En ollut tuollaista ajatellut, mutta niin vain kävi ja sitten ei käynyt.

En jaksa tähän ikään kyllä enää mitään vitun kymmeniä deittejä, joko ollaan kiinnostuneita tahi sitten ollaan kavereita. Ja yhden yön hommat ei jaksa hirveästi kiinnostaa.

Näinkö sitä haluaa vielä jonkun pitkäaikaisen suhteen, kas perhana, ehkä sitä ei osaa olla yksin.
 

Nordis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Itsellä ero tuli kohdalle keväällä, 20vuotta yhdessä. Siitä podettiin sitten vitutusta ja surua tovi, vitutusta ehkä välillä vieläkin.

mutta sitten ne naisasiat

marraskuun alussa lähdin baariin nopeiden kännien jälkeen(paloi käpy eräästä syystä exään).

siinä tuli illan mittaan tanssittua ja vietettyä iltaa. Sitten perkele ravintolaan tuli nainen, en jumalauta saanut silmiä irti ja näin kävi vähän ehkä toisinkinpäin. No minä siinä esittäytymään: sunnuntai hyvää iltaa. Ai sie oot nönnönnöön(ex) mies, tai siis ex-mies, tuli sieltä vastapalloon. Toivotin illan jatkot naureskellen ja tilasin juomaa. Hetken päästä tuli viesti: moi. Ihmettelin tovin keneltä, kunnes näin tämän naisen puhelimen kanssa. Kohta tuli viesti: lähdetäänkö?

sunnuntai aamupäivä oli pitkällä ennenkuin pääsin kotio saakka.

Siinä tarinoidessa selvisi jotta exäni on hänen esimiehensä….(liittyy tarinaan oleellisesti)

Seuraavalla viikolla joitakin viestejä puolin ja toisin, saatoin olla aktiivisempi. Sitten perjantaina tuli ylläri: lapset lähtevät kuulemma isälleen ja haluaisinko mennä käymään. Haluaisi luoda minusta kuvan myös selvinpäin. Totta helvetissä menin.

No, siinä sitten nähtiin useamman kerran muutamaan viikkoon. Ihan yhdessä oloakin, eikä vain sängyssä vietettyä aikaa.

Monta kertaa mainitsi kyllä tänäkin aikana, jotta ahdistaa kyllä nähdä minun exää töissä. Sitten oli 2 peräkkäisenä päivänä paljon tekemisissä exäni kanssa. Tuli viesti: hän ahdistuu niin paljon jotta ei pysty, niin ei pysty. No ei olla sitten nähty.

Viihdyin helvetin hyvin tämän naisen kanssa ja minä ymmärsin jotta hän myös minun ja hän käytti sanaa me.

Vituttaa edelleen ja välillä rankasti. En ollut tuollaista ajatellut, mutta niin vain kävi ja sitten ei käynyt.

En jaksa tähän ikään kyllä enää mitään vitun kymmeniä deittejä, joko ollaan kiinnostuneita tahi sitten ollaan kavereita. Ja yhden yön hommat ei jaksa hirveästi kiinnostaa.

Näinkö sitä haluaa vielä jonkun pitkäaikaisen suhteen, kas perhana, ehkä sitä ei osaa olla yksin.

Oli jännää panna esimiehen exää. Ei kai siinä sen kummempaa..
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Siinä tarinoidessa selvisi jotta exäni on hänen esimiehensä….(liittyy tarinaan oleellisesti)
Vähän riippuu, mutta jos minulle olisi tullut joskus matkan varrella tilaisuus päästä heiluttelemaan peittoa jonkun silloisen esimiehen ex-rouvan kanssa, niin olisihan tuo saattanut olla vähintään pikantti lisä. Tai kuten @Nordis edellä totesi, jännää se ainakin olisi ollut.

Joissakin tapauksissa olisin toki väistänyt tuollaisen sauman satavarmasti, ainakin jos esimies on helvetin mukava ja yhteistyö sujuu. Mahdollisesti myös silloin, vaikka pomo olisikin sitä mieltä, että hänen puolestaan exää saa polkea kuin tulpatonta mopoa. Ei sitä ikinä tiedä, jos tuollaisesta jäisi kuitenkin jokin piilevä vitutus pomon takaraivoon. Jos duunissa olisi tarkoitus pärjätä ja pysyä, niin ei siellä kannata lähteä rakentelemaan mitään ihmissuhdepommeja.

Mutta jonkun tärkeilevän nilkin entistä eukkoa olisi varmasti ollut ilo käydä hitusen tuuppaamassa. Tai vähän enemmänkin, oikein huolella ja joka suunnasta, jos mahdollinen entinen rouva olisi tällaisesta tykännyt.

Onko tuollainen motivaatio sitten mistään kotoisin ajatellen mahdollista seurustelu- ja parisuhdetta, se on toinen juttu. Tuskin, mutta ei kuitenkaan mahdoton ajatus. Suosittelen nimimerkkiä @sunnuntai vaivaamaan itseään vielä vähän tällä asialla ja tunnustelemaan, olisiko naisella arvostusta korrektia itsepintaisuutta kohtaan. Voi olla, että kohta taas voisi pystyä.
 

Eetu

Jäsen
Minulle käy viestien kanssa usein niin, että lukaisen ne whatsappin esikatselusta ja pyyhkäisen ilmoituksen pois, tällöin ei tule lukukuittaustakaan. Tarkoituksena vastata, kun on hetki aikaa. Mietin usein vastauksenkin valmiiksi. Ja sitten huomaan neljän päivän päästä etten ole viestiä kirjoittanutkaan, vaikka olen ollut näreissäni ettei toinen ole vastannut hyvin pohtimaani tekstiin. Kyseessä ei ghostaus, vaan keskittymishäiriö.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Joo myönnetään, olen se paksu poika. Tai no en nyt enää niin, käytän M-koon paitoja nykyään. Mutta pitkään olin. Vähän jo luovuin toivosta, olen varmaan ollut viimeksi ihastunut joskus 15-16-vuotiaana (nyt mittarissa 25). Tai en edes sillain mitään kaivannut, kun ajattelin, ettei ole oikein saumoja mihinkään. Mikä on sinänsä vähän hassua, harrastan kuitenkin kilpaurheilua, olen korkeasti koulutettu ja varallisuusnäkymäni ovat hyvät, pukeudun hyvin ja osaan olla puhelias ja näin. Toki hieman yhä löysää on vyötäröllä, mutta sille on tekosyynsä. Tietysti alkoholissa on vähän se, että olen yleensä illanistujaisissa smashed af ja joko sekaisin tai lopen kyllästynyt siinä vaiheessa kun päästään baariin. Ja sit on vähän muita juttuja, mutta niihin on tuossa tietysti lähiaikoina tulossa muutoksia.

Itse ketjun aiheeseen, niin siis olin jo vahvasti jämähtänyt jotenkin tuohon tiettyyn mindsetiin. Ettei mitään ylimääräisiä tarvita, minä teen mitä huvittaa. Minulla on vähän se, että en kiinnostu muista ihmisistä kovin helposti. Siis tulen oikeasti melkein kenen tahansa kanssa hyvin juttuun, mutta eihän minulla ole oikein pysynyt edes peruskoulu- ja lukioaikaiset kaverit kuin morjestustuttuina. Yliopistolta sentään jäi sellainen tietty kaveriporukka sen verran tiiviiksi, että jotain varmaan tulee hommailtua jatkossakin ja on tullutkin. No en päässyt vielä tässäkään itse aiheeseen, mutta ehkä nyt on tullut selväksi, etten ole aktiivinen ihmissuhteiden etsijä eikä minulla ole ns. romantiikan puolella kummempia kokemuksia.

Niin sitten yksi työaamu kävi niin, että pomo soitti ja sain työparin, joka meikäläisen piti samantien perehdyttää töihin sisään. Itsekin olin vielä tuolloin opiskelija ja hän noin vuoden verran perässä opinnoissaan. Ei siinä sen ihmeempiä, juteltiin siinä niitä näitä siinä kesällä ja samaten syksyllä. Ehkä vähitellen ovat palaverit alkaneet venyä ja enemmän menty ohi aiheen. Livetilanteita on ollut sattuneen maailmantilanteen takia varsin vähän, mutta joka tapauksessa toinen osapuoli on aktiivisesti hakeutunut samoihin tilaisuuksiin. Ehkä toki siksi, että olen tuttu, voi se niinkin olla. Ja esimerkiksi kerran minulla oli hieman kurkku kipeä, niin en ehtinyt sanoa asiasta mitään, eikä se äänessä juuri omaan korvaani kuulunut, mutta asiaan kiinnitettiin luurien toisesta päästä huomiota.

Sitten tuossa oli firman pikkujoulut, niin siellä oli hyvin moninaisia manöövereitä joilla päätyi useamman kerran samaan pöytään jutteluetäisyydelle ja lopulta meikäläinen raahattiin puoliväkisin tanssilattialle. Meikäläinen alkoi olla aika smashed sitten loppuyöstä, mutta muistan ainakin pitkän halauksen ja jotain hankalasta poikaystävästä, joka saikin sitten seuraavalla viikolla lähtöpassit. Meikäläinen sössötti siinä kohtaa iltaa muistaakseni, että sehän ei ole minun asia millään lailla. Sitten siinä oli jotain, että on jotain vaihtoehtoja ollut ja minä olisin yksi niistä jne.

Hitaana hämilleen menneenä pirkkalaispoikana olen tätä tilannetta mutustellut nyt parisen viikkoa ja lupasin tarjota lounaat, josko voisi käydä asioita läpi vähän selvemmin päin. Mutta minusta on kyllä mukavaa, että on sellaisia kavereita, joille voi ihan kaikkea mitä mieleen tulee niin vuodattaa. Että ihan kaverilinjakin minulle käy, koska tämä oli kuitenkin sellainen henkisesti voimaannuttava ja itsetuntoa vahvistanut kokemus. Mutta käy toki muutkin linjat, että vähän on sillain jännällä tavalla perhosia vatsassa. Tavallaan ekstraa kaikki, en ole ruskean kirjekuoren harrastajia. Tai muutenkaan, no, no joo.

Oon varmaan omega-friendzoned, mutta on tässä pari päivää viestitelty melkein non stop kaikenlaista. Tai mistä minä mitään zoneista tiedä, en ole ylipäätään tällain tekstaillut kenellekään jotain 10+ vuoteen. Tosi inspiroivaa, jotenkin tullut kipinää kaikenlaiseen harrastamiseen mikä on jäänyt vähän sellaisen tyhjänpanttina makoilun ja mm. tänne paskapostaamisen alle. Tai siis en ole mitään harrastamatta, mutta kaikenlaista pientä hyödyllistä ja kehittävääkin voisi tehdä.

Varsinkin tietty kun muutan kunnon ekaan omaan taloon ensi vuoden puolella, muttei se tässä sillain hirveästi ole mielessä pyörinyt. Mutta siinä voi sitten toteuttaa.

E: Ehkä en ihan täysin ole.
 
Viimeksi muokattu:

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Minulle käy viestien kanssa usein niin, että lukaisen ne whatsappin esikatselusta ja pyyhkäisen ilmoituksen pois, tällöin ei tule lukukuittaustakaan. Tarkoituksena vastata, kun on hetki aikaa. Mietin usein vastauksenkin valmiiksi. Ja sitten huomaan neljän päivän päästä etten ole viestiä kirjoittanutkaan, vaikka olen ollut näreissäni ettei toinen ole vastannut hyvin pohtimaani tekstiin. Kyseessä ei ghostaus, vaan keskittymishäiriö.

Tämä. Just niin tämä. Ihmisille tuleva viestitulva ja eri kanavien määrä on nykyään niin jäätävä, että joskus joku viesti voi vain unohtua. Ja sitten siitä tehdään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Itsellänikin on sekä siviili- että työpuhelin, ja jos täytyy priorisoida, niin kyllä se on työpuhelin. Töitä ei voi jättää hoitamatta. Tuo duuniluuri kilkuttaa viikonloppuisinkin, ja vaikka minulla ei ole mitään velvoitetta tehdä töitä viikonloppuna, joudun käytännössä joitain hommia silloinkin hoitamaan.

Tottakai ghostaaminen tuntuu pahalta, jos asia on itselle tärkeä, mutta siihen voi olla oikeasti joku muukin selitys kuin se, että toista ei vain kiinnosta. Eikä minusta kyse ole keskittymishäiriöstä, vaan siitä, että ihmisellä on rajallinen kyky käsitellä informaatiota. Se on todella kuormittavaa, ja ihmiset keksivät erilaisia selviytymiskeinoja siihen. Jos jokaiseen viestiin yrittää vastata silloin, kun tilanne on päällä, niin sitä ei kauaa jaksa.
 

sunnuntai

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Newcastle united
. Suosittelen nimimerkkiä @sunnuntai vaivaamaan itseään vielä vähän tällä asialla ja tunnustelemaan, olisiko naisella arvostusta korrektia itsepintaisuutta kohtaan. Voi olla, että kohta taas voisi pystyä.

Näin olen asian ajatellut hoitaa. Vielä ei ole tullut lentopallomailasta, niin kokeillaan josko sitten hitaasti hyvää tulee. Ja eipä tässä sinäänsä hävittävää ole, eikä tarvitse murehtia jotten vaivaa nähnyt.

Tapahtuuko tuota ghostaamista ihan niinkuin aikuistenkin elämässä, vai onko vain nuorten juttu? Itse näin 44vuotiaana uutena sinkkuna varsin ihmettelee tuollaista toimintaa. Jos ei halua olla tekemisissä niin eikö sitä vaan voi sanoa. Ainakin minä mielummin kuulen suoraan jotta voin painua v****n, kun alan leikkimään ihme pelejä.

Pakko kyllä myöntää jotta tässä iässä 20vuotisen parisuhteen jälkeen on kyllä aika helvetin ulapalla tämän päivän naisasioissa, tiiä sitten oonko ikinä kartalla ollutkaan...
 
4

444

Näin olen asian ajatellut hoitaa. Vielä ei ole tullut lentopallomailasta, niin kokeillaan josko sitten hitaasti hyvää tulee. Ja eipä tässä sinäänsä hävittävää ole, eikä tarvitse murehtia jotten vaivaa nähnyt.

Tapahtuuko tuota ghostaamista ihan niinkuin aikuistenkin elämässä, vai onko vain nuorten juttu? Itse näin 44vuotiaana uutena sinkkuna varsin ihmettelee tuollaista toimintaa. Jos ei halua olla tekemisissä niin eikö sitä vaan voi sanoa. Ainakin minä mielummin kuulen suoraan jotta voin painua v****n, kun alan leikkimään ihme pelejä.

Pakko kyllä myöntää jotta tässä iässä 20vuotisen parisuhteen jälkeen on kyllä aika helvetin ulapalla tämän päivän naisasioissa, tiiä sitten oonko ikinä kartalla ollutkaan...
Rehellisyys on vaikeaa, jos ei ole aidosti sinut oman itsensä ja tekemistensä kanssa, tai ei tiedä itsekään varmaksi toimivansa rehellisesti itselleen. Tarkoitan tällä sitä, että jos aidosti tietää, että ei halua olla jonkun kanssa tekemisissä mistä hyvänsä syystä, niin sen asian sanominen tälle toiselle on lopulta hyvin helppoa, kun pystyy kohtaamaan sen mahdollisen pettymyksen reaktion, mikä toisessa tällöin nousee. Minkä hyvänsä reaktion. Jos se tunne ei kuitenkaan ole aito, mistä hyvänsä syystä, esimerkiksi siksi, että tykkää pelata pelejä tai pyöritellä jotain ”mahdollisesti kiinnostuneiden / kiinnostavien miesten rinkiä”, niin rehellisyydelle ei ole sijaa; tuolloin menettäisi asemansa homman pyörittäjänä. Ainakin omassa mielessään. Oman pitkän liittoni jälkeen deittailin jonkin verran ja ainoastaan pari kertaa kävi niin, että kumpikaan ei treffien jälkeen ilmoittanut toiselle yhtään mitään. Omalta osaltani voisin perustella tätä sillä, että mitään kipinää ei missään vaiheessa syntynyt eikä tuntunut ja koko tapaaminen tuntui lähinnä kiusalliselta, kun keskustelun aiheita piti puoliväkisin keksiä. Myönnän, että olisi ollut suoraselkäisempää ja rehellisempää sanoa asiat suoraan, mutta toisaalta kun sitä suurempaa mielenkiintoa tai ainuttakaan viestiä ei tullut myöskään toiselta osapuolelta, niin kumpikin oli samaa mieltä jatkosta ja kumpikaan ei lopulta menettänyt tuossa mitään. Useammin kuitenkin kävi niin, että treffeillä oli jopa ihan kivaa (mutta vain ihan kivaa), jolloin tuntui paremmalta sanoa joko suoraan siinä treffien lopussa, että tämä ei taida oikein johtaa mihinkään, tai sitten jälkikäteen käydä viestien välityksellä se keskustelu, että oli kiva tutustua, mutta tässä elämäntilanteessa etsin jotain muuta kuin mitä meidän välillämme on. Ja toki sitä tapahtui myös toisin päin, eli että itselläni oli mielenkiintoa nähdä uudemmankin kerran, mutta vastapuolella ei. Ja kyllä se tuntuu ikävältä kuulla se itse suoraan, mutta toisaalta taas myös hyvältä, koska sitten ei käytä energiaansa johonkin, mikä ei vain toimi ja onnistu.

Nykyinen suhteeni perustuu hyvin pitkälti avoimuuteen ja rehellisyyteen. Niitä keskusteluja käydään ihan kaiken aikaa, vaikka monesti ”entinen minäni” haluaisi vain olla hiljaa ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Toisaalta tämä on järkeenkäypää siksikin, että yhdessä ensimmäisestä kohtaamisestamme olimme molemmat sekä henkisesti että fyysisesti täysin alasti ja kävimme läpi toisillemme omia traumojamme ja pelkojamme toisen vain kuunnellessa. Ei pienintäkään seksuaalista virettä, ei edes puolikasta sanaa siihen väliin, kun toinen jakoi asioitaan. Sellaista rehellisyyttä minä kaipaan; turvallista tilaa olla juuri sellainen kuin on kaikkine vikoineen, haavoineen, traumoineen ja toki myös hyvine puolineen. Kun ihminen on aito hänet on helppo hyväksyä juuri sellaisenaan. Tai olla hyväksymättä. Silloin ei tarvitse pelata pelejä tai yrittää esittää mitään. Nykyään osaan valita seurani sillä perusteella, että milloin koen olevani turvassa ja hyväksytty. Ei paljon kiinnosta työpaikan juhlat, jossa lähes jokainen vetää jotain roolia ja jossa juorutaan muiden selän takana milloin mitäkin. Olen riittävän usein kokenut sen, että kun kerrot itsestäsi yhdelle ihmiselle jonkin asian, niin melko nopeasti siitä tietää moni muukin. Ja vaikka ne asiat eivät varsinaisesti olleet mitään salaisuuksia, niin ne oli kuitenkin luottamuksella käytyjä keskusteluja, ei muille suunnattuja. Nykyisessä ystäväpiirissäni tätä osataan myös arvostaa. Ei nyt varsinaisesti enää liity naisasioihin, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että työyhteisöni koostuu 90% naisista. Toki kaveripiirini on ollut aina tällainen muutenkin, kun en jaksa kuunnella miesten juttuja ollenkaan.

Tuohon sinun tilanteeseesi sanoisin, että jos ghostaaminen on tälle kaverillesi normaali toimintatapa, niin hänelle ei kannata antaa liikaa huomiota eikä käyttää määräänsä enempää energiaa. Tuollainen ihminen ei tule muuttumaan niin kauan kuin on olemassa niitä, joilta sitä huomiota halutessaan saa. Vakka kantensa valitsee.
 

sunnuntai

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Newcastle united
Tuohon sinun tilanteeseesi sanoisin, että jos ghostaaminen on tälle kaverillesi normaali toimintatapa, niin hänelle ei kannata antaa liikaa huomiota eikä käyttää määräänsä enempää energiaa. Tuollainen ihminen ei tule muuttumaan niin kauan kuin on olemassa niitä, joilta sitä huomiota halutessaan saa. Vakka kantensa valitsee.


Noup, tuossa minun jutussa ei ghostaamista.

Ensiksi kommentoin tuota omaa juttuani ja sitten vaan yleisesti ghostaamista. Hyvin epäselvää, näen kyllä nyt itsekkin.

Ja asiasta toiseen: Käykö porukka paljonkin treffeillä kun yrittää löytää jota kuta kenen kanssa kenties voi sitten viettää joskus tulevaisuudessa enemmänkin aikaa? Siis vähän varttuneemmat miespuoliset.

Itse tosiaan 44v ja ei kyllä vähän alusta kiinnosta lähteä mihinkään treffihärdelleihin. Ei tarkoita jotten jaksa vaivaa nähdä jos joku kiinnostaa, sitten kyllä uskoisin jaksavani panostaa ja panostaa kunnolla. Mutta ajatus jotta tuntematon Mirkku 46v pyytää treffeille tuntuu jotenkin vaikealta(?). Jotenkin itse ajattelen, jotta jos sattuu molemmin puolisia tuntemuksia jonkun kanssa nousemaan, niin sitten lähdetään treffien tahi vastaavan kautta katsomaan kantaako se. Eli tod näk vielä yksin herrran korona vuonna 2031.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Oon varmaan omega-friendzoned, mutta on tässä pari päivää viestitelty melkein non stop kaikenlaista. Tai mistä minä mitään zoneista tiedä, en ole ylipäätään tällain tekstaillut kenellekään jotain 10+ vuoteen. Tosi inspiroivaa, jotenkin tullut kipinää kaikenlaiseen harrastamiseen mikä on jäänyt vähän sellaisen tyhjänpanttina makoilun ja mm. tänne paskapostaamisen alle. Tai siis en ole mitään harrastamatta, mutta kaikenlaista pientä hyödyllistä ja kehittävääkin voisi tehdä.

Varsinkin tietty kun muutan kunnon ekaan omaan taloon ensi vuoden puolella, muttei se tässä sillain hirveästi ole mielessä pyörinyt. Mutta siinä voi sitten toteuttaa.

E: Ehkä en ihan täysin ole.

Ainakin oon nyt puolivirallisesti kaveri enkä vaan työkaveri. Sinänsä tietty olis outoo viestitellä työkaverin kanssa aamusta aamuyöhön joka päivä. Vai olisko? Ainakin on ihan hauskaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös