Naisasiat

[Pisin Kääpiö 186cm]

Teoria: ystävyyden tasolle yltäneet tai jääneet ystävyyssuhteet naisten kanssa kannattaa pitääkin ystävyyssuhteina. Hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa, mutta puurot ja vellit on syytä pitää erillään. Ystävyyssuhde ei välttämättä mene rikki, jos seksi tulee mukaan kuvioon hetkeksi tai pidemmäksi aikaa, mutta jotakin sen ihmissuhteen tasapainossa muuttuu väistämättä, kun suhde saa fyysisiä sävyjä. Pitkään jatkunutta ystävyyttä ei välttämättä kannata riskeerata seksillä, jos keskinäinen ystävyys on säilynyt kummankin omista seurustelusuhteista huolimatta. Seurustelukumppanit ja ystävät ovat eri asia.

Käytäntö: Jokin syy tai useampi siihen on, että naisen kanssa on ystävystytty. Ystävyyteen liittyy todennäköisesti keskinäistä arvostusta, yhdessä viihtymistä, jotakin yhteistä kiinnostuksen ja keskustelemisen aihetta, ja ihan varmasti kiinnostusta toiseen ihmiseen. On maailman luonnollisin asia ryhtyä käpälöimään ja kiksauttelemaan naisen kanssa, johon on syntynyt noin läheinen suhde. Näin ei välttämättä tapahdu, mutta satavarmasti tuollainen ajatus käy molemmilla mielessä, jos ihmisten välillä on ylipäätään jotakin vetovoimaa. Vaikka kuinka koetat takoa päähäsi jotain lapsellisia tekopyhyyksiä, että ystävät ovat oma juttunsa ja panokaverit ynnä seurustelukumppanit toinen juttu, niin ei auta. Jos kumpikin haluaa toista, niin peitto heiluu ennen pitkää, näin se menee. Sitten vaan pitää koettaa tulla asian kanssa toimeen. Mutta on se kaverinkin kanssa paneminen hienoa, jos homma osataan oikein hoitaa.

 

[Draco]

Allekirjoittaneelle em. kerta oli ensimmäinen, kun tälläinen ''kaverikortti'' pelattiin, vaikkei sitä varsinaisesti suoraan sanottukkaan. Siksi tämä uusi ja vieras tilanne itselle olikin, johon on vaikea suhtautua. Jopa hieman pelottavaa, koska minulla ei ollut mitään tietoa miten asiaan pitäisi reagoida.

Tähän voisi sanoa, että selkeyttä ei tule mistään muusta tilanteeseen, kuin miettimällä, mitä itse haluaa. Noissa tilanteissa tulee turhan helposti lähdettyä mukaan siihen, mitä toinen haluaa, vaikka se ei todellisuudessa ole se, mitä itse haluaa. Ja tietääkö se toinenkaan kirkkaasti, että haluaa sitä kaveruutta?

Että siinä voi vähän miettiä sen tulevaisuuden realismia. Esim. sanoit, että kävit treenien jälkeen laittamassa ruokaa naisen luona ja katsomassa leffaa. Tuo menee vähän enemmän treffailun puolelle, kuin ihan perus kaveruuden. Jos sitten jatkossa löytäisit itsellesi kumppanin, niin vaikka tiedän, että on niitäkin naisia, joita ei ehkä haittaisi vaikka jatkaisit tuota kaveruutta samaan malliin, niin kyllä valtaosan kanssa tulisi varmaan ongelma eteen.

Tästä vielä kiinni tähän sueraavaan, mikä on tosi:

Tuo ettei itseään voi muuttaa on ihan omasta halusta kiinni. Jos jatkuvasti tulee kaverikorttia, niin jotain on pielessä.

Mutta ei pelkästään mielestäni tuo, vaan on pyrittävä luomaan ennakko-odotuksia koko juttuun, niin hyvin kuin pystyy, sen mukaan, mitä on oikeasti itse haluamassa. Ei aina hellpoa, mutta silloin vielä paljon vaikeampaa, jos ei luo.

Siitä on sitten tosiaan helpompi miettiä, että mikä on sen ystävyyden määritelmä, jos sellaista tulisi olemaan, koska mielestäni noissa tapauksissa, että lähdettiin romanttisin ajatuksin ja päädytään kaveriuteen, päädytäänkin itseasiaasa usein johonkin määrittelemättömään. Kaveruus on mahdollista, mutta se tarkoittaisi, että ennakko-odotusten pitäisi muuttua aika radikaalisti ja sen pitäisi olla molemmille ok. Monesti siinä käy vaan niin, että sitten kun rupeaa tulemaan elämässä seuraavia käänteitä, niin tuollaiset ei sitten kumminkaan jatku.

Vähän niinkuin sinut otettaisiin firmaan toimitusjohtajaksi, olet siinä kaksi viikkoa ja tullaan sanomaan, että sinun osaltasi homma muuttuu. Saat jäädä, mutta maksimissaan varastomieheksi. On se mahdollista, mutta harvemmin todellisuutta.

 

[heisenberg196]

Tähän voisi sanoa, että selkeyttä ei tule mistään muusta tilanteeseen, kuin miettimällä, mitä itse haluaa. Noissa tilanteissa tulee turhan helposti lähdettyä mukaan siihen, mitä toinen haluaa, vaikka se ei todellisuudessa ole se, mitä itse haluaa. Ja tietääkö se toinenkaan kirkkaasti, että haluaa sitä kaveruutta?

Hyvin sanottu. Juuri siksi eilen hänelle ilmoitin, että on asiaa joka hänen tulee tietää. Vastaus oli, että ''haluisin jo kovasti tietää''. Nähdään sitten ensi viikolla ja sanon sanottavani. Itselle tuli helpottunut olo jo pelkästään tämän keskustelun tarpeen esilletuomisesta. Aikalisälle on tarvetta, jotta omat tunteet saa haudattua.

 

[Eikka86]

Hyvin sanottu. Juuri siksi eilen hänelle ilmoitin, että on asiaa joka hänen tulee tietää. Vastaus oli, että ''haluisin jo kovasti tietää''. Nähdään sitten ensi viikolla ja sanon sanottavani. Itselle tuli helpottunut olo jo pelkästään tämän keskustelun tarpeen esilletuomisesta. Aikalisälle on tarvetta, jotta omat tunteet saa haudattua.

Olen kieltämättä melko yksinkertainen otus mutta miten tuommoisen asian tekeminen itseään isommaksi palvelee kumpaakaan? Eikä tuommoisen asian voisi käydä läpi helpomminkin pelaamatta mitään parisuhdepelejä.

Ymmärtääkseni olette tavannut suhteellisen vähän aikaa sitten, pannut joku aika sitten ja viimeisenä neito on kertonut haluavansa olevan vain kaveria. Sinä olet ihastunut ja haluaisit enemmän, eikö tuo asia olisi pitänyt käydä tuossa hetkessä läpi ja toivottaa hauskaa loppuelämää tai jatkaa peiton heiluttelua?

Semmosena loppukaneettina voitaneen todeta, ettei naisten viestittelystä kannata tehdä mitään tulkintoja ilman selkeitä sanoja asian suhteen. On täysin lantinheittoa ja turhaa puuhaa.

 

[Nick Neim]

Olen kieltämättä melko yksinkertainen otus mutta miten tuommoisen asian tekeminen itseään isommaksi palvelee kumpaakaan? Eikä tuommoisen asian voisi käydä läpi helpomminkin pelaamatta mitään parisuhdepelejä.

Olen kyllä vastarannan kiiski tästä. Jos on viikko lomailtu yhdessä Lapissa, muutenkin hengailtu vähän enemmän kuin satunnaisen panokaverin kanssa ja tapailu on ollut intensiivistä, toistuvaa ja aloitteetkin ovat tulleet (useammankin kerran?) naiselta, niin kyllähän tuo asia kannattaa käsitellä läpi. Myönnetään, kuuluu muutenkin omaan luonteenpiirteeseeni käsitellä asiat selviksi, vaikka aina niihin ei ehkä tarvetta olisikaan, mutta mielestäni tilanteen selväksi tekeminen naiselle(kin) olisi ihan järkevää ja ennen kaikkea hyvää käytöstä.

 

[Eikka86]

Olen kyllä vastarannan kiiski tästä. Jos on viikko lomailtu yhdessä Lapissa, muutenkin hengailtu vähän enemmän kuin satunnaisen panokaverin kanssa ja tapailu on ollut intensiivistä, toistuvaa ja aloitteetkin ovat tulleet (useammankin kerran?) naiselta, niin kyllähän tuo asia kannattaa käsitellä läpi. Myönnetään, kuuluu muutenkin omaan luonteenpiirteeseeni käsitellä asiat selviksi, vaikka aina niihin ei ehkä tarvetta olisikaan, mutta mielestäni tilanteen selväksi tekeminen naiselle(kin) olisi ihan järkevää ja ennen kaikkea hyvää käytöstä.

Kyllä juuri näin, ongelmana ilmeisesti on nykyajan pelaaminen asian kanssa. Voidaan pitää tai keskustella (sovellusten avulla) useamman vaihtoehdon kanssa ja sitten ei osata käydä asiaa läpi riittävän suoraan. Kaveruudessa ei itsessään ole mitään pahaa mutta ei siitä kyllä enää parisuhdetta muodosteta ekan kaverikortin jälkeen.

Omalla kohdalla pariutuminen tapahtui ikäänkuin kaveriuden kautta, tavattiin yhteisten kaverien välityksellä ja saatettiin baarissa pussailla muutamana kertana. Aikaa kului ja pyörittiin samoissa paikoissa, jonkun ajan päästä juteltiin puhelimessa päivittäin sekä heiluttiin samoissa porukoissa. Tässä kohti ei siis ollut mitään panemista tai keskustelua mistään seurusteluasioista, elämä vei nuorena minne vei.

Sitten aikanaan asia käytiin melko nopeasti läpi kysymyksellä halukkuudesta muuhunkin kuin pelkkään lihallisuuden himoon ja siitä se lähti. Jos tuolloin jompikumpi ei olisi muuta halunnut niin luonnollisesti oltaisiin jatkettu eri suuntiin.

 

[heisenberg196]

Olen kieltämättä melko yksinkertainen otus mutta miten tuommoisen asian tekeminen itseään isommaksi palvelee kumpaakaan? Eikä tuommoisen asian voisi käydä läpi helpomminkin pelaamatta mitään parisuhdepelejä.

Ymmärtääkseni olette tavannut suhteellisen vähän aikaa sitten, pannut joku aika sitten ja viimeisenä neito on kertonut haluavansa olevan vain kaveria. Sinä olet ihastunut ja haluaisit enemmän, eikö tuo asia olisi pitänyt käydä tuossa hetkessä läpi ja toivottaa hauskaa loppuelämää tai jatkaa peiton heiluttelua?

Itseään isommaksi? Minulle ei nyt ihan aukea tämä logiikka, joten taidan olla vielä pykälää sinua yksinkertaisempi.

Kiitos palstalaisten, ajattelen itsekin, että tilanteessa asiasta keskusteleminen on elinehto, jota samalle sivulle tässä ihmissuhteessa pääseminen vaatii. Kyllä minua ainekin kiinnostaisi syy sille, että miksi yhteydenpito ja aktiivisuus verrattain uudessa, mutta molemmille osapuolille mukavassa ihmissuhteessa loppuisi kokonaan tai muuttaisi muotoaan. Yritän kaiken aikaa oppia omista kommunikaatio-ongelmista eroon ja käsitellä asioita puhumisen kautta.

En siis ole nostamassa itseäni jalustalle, aion vain kertoa mitä ajattelen. Kuten joku edellä mainitsikin, niin minulla ei käytännössä ole mitään menetettävää. Ok, ehkä kaveruus/ystävyys menee siinä ja yhteydenpito voi loppua kokonaan, mutta olisi väärin leikkiä ystävää, joka ei vilpittömästi sitä hänelle pysty olemaan. Kuten sanoin, niin yritin kyllä - tie vain nousi pystyyn.

Elämä jatkuu.
By the way, ko. naisen siskosta tuli tinderissa match…

 

[444]

Elämä jatkuu.
By the way, ko. naisen siskosta tuli tinderissa match…

Uutta matoa vaan koukkuun. :D

Ihan pakko ottaa kantaan keskusteluun, jossa on puhuttu siitä, voiko mies ja nainen olla seksisuhteen jälkeen pelkkiä kavereita. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä voivat. 3,5 vuotta sitten tapasin Tinderin kautta naisen ja siinä kolisivat kemiat siihen malliin vastakkain, että oksat pois. Peitto heilui ja kivaa oli. Huomattiin kuitenkin, että ei tästä parisuhteeksi asti ole oikein mitenkään. Hän sen asian otti ensimmäisenä puheeksi, mutta hyvin samoilla linjoilla oltiin. Itse en ollut eron jälkeen oikeastaan lainkaan valmis suhteeseen ja välimatkakin oli Espoon ja Lappeenrannan välillä vähän turhan raaka. Sovittiin, että yritetään pysyä ystävinä, koska yhteys oli kuitenkin äärimmäisen vahva. Oli kuin olisin tavannut sielunkumppanini.
No, ystävyys jatkui. Samoin seksi. Se ei ollut tarkoitus, eikä toki myöskään ihan säännöllistä, mutta hyvin usein yövyttiin toistemme luona ja noina kertoina seksi oli ikään kuin vakio lopputulos. Puhuttiin monesti siitä, että ei vain pitäisi, koska molemmilla oli kuitenkin vakaa aikomus löytää se parisuhde. Ainakin itselleni tuollainen FWB-suhde kuitenkin oli kuin parisuhteen korvike, eli usein oli sellainen fiilis, että eihän tässä mitään parisuhdetta kaipaa, kun on tuollainen kaveri olemassa. Tämä tilanne jatkui yli vuoden, välillä seksiä oli usein ja välillä harvemmin. Lopulta kävimme n. 2 vuotta sitten yhdessä Keski-Euroopassa reissussa, ja sinne vuoristoon ajoittuu ja sijoittuu viimeinen kertamme ”sillai”.
Nykyään näemme 1-2 kertaa viikossa ja jutellaan viesteitse lähes päivittäin. Toisinaan myös puhelimessa. Ystävyys itsessään on syventynyt, kun tietynlainen jännite väliltämme poistui. Kerrassaan upea nainen, joka osaa haastaa minua juuri oikealla tavalla ja sparrata eteenpäin, pystyy kohtaamaan minut juuri sellaisena kuin olen ja hyväksyy juuri minut. Hänen jälkeensä on tullut myös muita, mutta ei heidän kanssaan jäänyt sellaista tunnetta, että tätä kannattaisi jatkaa. Ei mitään niin painavaa syytä, etteikö sitä ovea olisi voinut sulkea.

Nykyinen suhteeni on kestänyt kohta vuoden. Jälleen on välimatkaa, mutta toisaalta sitten kun nähdään, niin se tapaaminen kestää pari viikkoa kerrallaan. Sinänsä hyvä, koska yhdessäolo on niin intensiivistä, kaikilla tasoilla, että vaatii myös palautumista omissa oloissaan. Ja sitten näinä viikkoina, kun on yksin, niin alkaa vain vituttaa se, että ei voi vaikka yhtä iltaa viettää juuri sillä hetkellä sylikkäin. Tai voisi, jos jaksaisi sen takia taittaa 2,5 tuntia maantietä yhteen suuntaan. Mutta tässä suhteessa palikat on sikäli kohdallaan, että olemme toisillemme aivan kaikesta hyvin avoimia ja rehellisiä. Niin hyvistä kuin ikävistäkin asioista. Olen kertonut hänelle myös suhteestani tähän ystävääni kaiken ja vaikka aistinkin pientä mustasukkaisuutta, niin hän myös avoimesti kertoo, kun asia häiritsee. Ja sitten asioista keskustellaan. On hyvin vapauttava tunne, kun oikeasti haluaa kertoa kaiken, mitä milloinkin elämässä tapahtuu ja tietää, että toinen kykenee ottamaan sen vastaan. Pystyy kannattelemaan itseään ja ottamaan vastuun omista tunteistaan. Ei tällaista olisi osannut vielä vuosi sitten edes uneksia, että 37-vuotiaana tapaisi sellaisen naisen, jonka kanssa on valmis viettämään lopun elämäänsä. Helvetillistä duunia tämä on vaatinut itsensä kanssa, että on saanut edes osan niistä menneisyyden peikoista karistettua pois.

 

[pettter]

Jaksatteko tekään enää suuttua tai pahoittaa mieltänne siitä, jos tyttöystävänne lähtee aina välillä viikoksi tai kahdeksi jonkun piripään matkaan? On sitä itselläkin omat vastaavat rällästysreissut, missä ei jaksa mihinkään viesteihin tai puheluihin vastailla. Ei sitä voi toiseltakaan vaatia.

 

[Konson Antti]

Jaksatteko tekään enää suuttua tai pahoittaa mieltänne siitä, jos tyttöystävänne lähtee aina välillä viikoksi tai kahdeksi jonkun piripään matkaan? On sitä itselläkin omat vastaavat rällästysreissut, missä ei jaksa mihinkään viesteihin tai puheluihin vastailla. Ei sitä voi toiseltakaan vaatia.

Jos vaimoni ja samalla pienten lastemme äiti lähtisi jonkun piripään matkaan kahdeksi viikoksi, niin en voisi sanoa että suuttuisin. Naurattaisi kyllä

 

[TAM]

Noniin, itsellä on tässä aika vaihtelevat fiilikset. Tämä liittyy osin tuohon edellä olleeseen kaverikeskusteluunkin.

Avioerosta on aikaa sellainen 2,5 vuotta eikä tässä ole ollut oikein kiinnostustakaan mihinkään vakavampaan uuteen suhteeseen.

Mutta koko ajan elämässä on pyörinyt mukana samanikäinen naispuolinen kaveri. Olemme itseasiassa tunteneet jo ala-asteelta lähtien mutta sitten silleen vaihtelevasti pidetty yhteyttä. Jossain lukion jälkeen taisi mennä kymmenisen vuotta että ei oltu missään tekemisissä. No, mutta tässä sitten ajan mittaan ja erityisesti viimeisen vuoden aikana olen huomannut ihastuneeni aika vahvasti tähän kyseiseen naiseen. Ja olen ollut varovaisen toiveikas sen suhteen että tunne ei ole täysin yksipuolinen. Sellaisen reilun vuoden verran olemme tehneet kaikkea pientä kivaa yhdessä eli käyneet kävelyillä ja syömässä ja leffassa ja joissain juhlissa olemme olleet toistemme aveceja jne. Seksi ei ole ollut kuviossa mukana mutta sellaista kevyttä halailua toki.

Sellainen pieni ongelma tässä on, että hän on naimisissa. Ja tunnen hänen miehensäkin kun tässä samalla kulmalla asutaan ja on samanikäisiä lapsia. Siinä mielessä olen ollut tässä ihan onnellisessa asemassa että olen saanut viettää tämän naisen kanssa aikaa kaikenlaisissa kivoissa jutuissa ja kaikki arjen tylsät ja harmaat rutiinit ovat jääneet sitten sinne kotioloihin. Eli vähän sellainen rusinat pullasta tilanne itselle.

Niin, no, tosiaan olen häneen ollut ihastunut ja tiedostanut kyllä että toisellakin osapuolella on jotain tunteita minua kohtaan. Mutta ei niistä ole koskaan puhuttu. Enemmänkin lakaistu maton alle piiloon ja oltu hiljaa. Silleen suomalaisittain.

Nyt sitten muutama viikko sitten lähdin käymään treffeillä erään uuden tuttavuuden kanssa ja tästä lähti ehkä sitten tämä kuvio menemään vaikeaksi. Tai helpoksi. Tämän treffikumppanin kanssa ei kyllä synkannut yhtään eli siitä ei seurannut mitään, mutta tässä vaiheessa tämän ihastukseni viesteistä pystyi jo ihan lukemaan että omat treffini olivat hänelle todella kova paikka. Siis siinä mielessä että pelkäsi menettävänsä minut jos löydän jonkun uuden naisen.

Tuon jälkeen on sitten tilanne vähän eskaloitunut siihen malliin että eilen kävelyllä aloimme tämän naimisissa olevan ihastukseni kanssa puhua siitä miten rikki hän on. Hänellä on kotona kaikki hyvin mutta toisaalta kaipaa ja ikävöi minua. Eikä kasetti kestä tätä tilannetta.
Eilen sitten jo vähän päädyttiin siihen että oltaisiin näkemättä ja vaikka viestittelemättäkin, jotta hän saisi ajatukset kasaan ja tietäisi mitä haluaa tehdä. Itse olin aika rikki tuosta suunnitelmasta, koska hänestä on tullut todella tärkeä minulle.

No, se suunnitelma nyt ei kovin pitkään kestänyt tuossa muodossa vaan kävin tänään aamupäivällä hänen luonaan juttelemassa. Tuli puhuttua lopultakin aikalailla kaikesta. Ihastuminen on ihan molemminpuolista. Molemmat viihdymme toistemme seurassa ja kaipaamme yhteisiä juttuja. Ja olemme toisillemme enemmän kuin ihan vaan kavereita. Mutta hänellä on edelleenkin kotonakin kaikki hyvin (tai ainakin "hvyin"). Lopulta päädyimme siihen että jatketaan nyt toistaiseksi kuten tähänkin asti, jos hänellä sen kasetti kestää. Toivomme siis että auttaa asiaa kun on saanut nostettua kissan pöydälle ja puhuttua asiat läpi.

Saapa nähdä. Toivon todella että voimme jatkaa edes jollain tasolla yhteydenpitoa, koska hänestä on tullut vähän liiankin tärkeä minulle. Itseasiassa saan häneltä kaikki parisuhteen hyvät puolet (seksiä lukuunottamatta, mutta se nyt lapsiperhearjessa ei muutenkaan kuulu asiaan:)), eikä minun tarvitse kärsiä niistä huonoista puolista. Eli itselleni tämä on ollut ihan win-win tilanne. Mutta ymmärrän kyllä että hänellä alkaa olla vaikeaa pitää hommaa kasassa henkisesti.

Niin ja kun eilen sovimme siitä ettei nähtäisi hetkeen, niin se aika nopsaan spinnattiinkin siihen että näemmekin tänään kaksi kertaa kun illalla lasten futistreenien aikaan menemme kävelylle. Noin normaalisti olemme nähneet 0-2 kertaa viikossa.

Tässä viestissä ei nyt oikeastaan ollut sen kummempaa kysymystä tai avointa juttua, koska itselleni homma on aika selkeä ja on enemmänkin tästä toisesta osapuolesta kiinni että miten homma tulee jatkumaan. Mutta ajattelin että saa vähän omia ajatuksia järjestykseen kun niitä kirjoittaa.

 

[Trimmer]

@TAM Ottaisin etäisyyttä, hän ei tule puolisoaan jättämään, itse viheltäisin pelin poikki ja tack och adjö.

 

[Fiftie]

Noniin, itsellä on tässä aika vaihtelevat fiilikset. Tämä liittyy osin tuohon edellä olleeseen kaverikeskusteluunkin.

Avioerosta on aikaa sellainen 2,5 vuotta eikä tässä ole ollut oikein kiinnostustakaan mihinkään vakavampaan uuteen suhteeseen.

Mutta koko ajan elämässä on pyörinyt mukana samanikäinen naispuolinen kaveri. Olemme itseasiassa tunteneet jo ala-asteelta lähtien mutta sitten silleen vaihtelevasti pidetty yhteyttä. Jossain lukion jälkeen taisi mennä kymmenisen vuotta että ei oltu missään tekemisissä. No, mutta tässä sitten ajan mittaan ja erityisesti viimeisen vuoden aikana olen huomannut ihastuneeni aika vahvasti tähän kyseiseen naiseen. Ja olen ollut varovaisen toiveikas sen suhteen että tunne ei ole täysin yksipuolinen. Sellaisen reilun vuoden verran olemme tehneet kaikkea pientä kivaa yhdessä eli käyneet kävelyillä ja syömässä ja leffassa ja joissain juhlissa olemme olleet toistemme aveceja jne. Seksi ei ole ollut kuviossa mukana mutta sellaista kevyttä halailua toki.

Sellainen pieni ongelma tässä on, että hän on naimisissa. Ja tunnen hänen miehensäkin kun tässä samalla kulmalla asutaan ja on samanikäisiä lapsia. Siinä mielessä olen ollut tässä ihan onnellisessa asemassa että olen saanut viettää tämän naisen kanssa aikaa kaikenlaisissa kivoissa jutuissa ja kaikki arjen tylsät ja harmaat rutiinit ovat jääneet sitten sinne kotioloihin. Eli vähän sellainen rusinat pullasta tilanne itselle.

Niin, no, tosiaan olen häneen ollut ihastunut ja tiedostanut kyllä että toisellakin osapuolella on jotain tunteita minua kohtaan. Mutta ei niistä ole koskaan puhuttu. Enemmänkin lakaistu maton alle piiloon ja oltu hiljaa. Silleen suomalaisittain.

Nyt sitten muutama viikko sitten lähdin käymään treffeillä erään uuden tuttavuuden kanssa ja tästä lähti ehkä sitten tämä kuvio menemään vaikeaksi. Tai helpoksi. Tämän treffikumppanin kanssa ei kyllä synkannut yhtään eli siitä ei seurannut mitään, mutta tässä vaiheessa tämän ihastukseni viesteistä pystyi jo ihan lukemaan että omat treffini olivat hänelle todella kova paikka. Siis siinä mielessä että pelkäsi menettävänsä minut jos löydän jonkun uuden naisen.

Tuon jälkeen on sitten tilanne vähän eskaloitunut siihen malliin että eilen kävelyllä aloimme tämän naimisissa olevan ihastukseni kanssa puhua siitä miten rikki hän on. Hänellä on kotona kaikki hyvin mutta toisaalta kaipaa ja ikävöi minua. Eikä kasetti kestä tätä tilannetta.
Eilen sitten jo vähän päädyttiin siihen että oltaisiin näkemättä ja vaikka viestittelemättäkin, jotta hän saisi ajatukset kasaan ja tietäisi mitä haluaa tehdä. Itse olin aika rikki tuosta suunnitelmasta, koska hänestä on tullut todella tärkeä minulle.

No, se suunnitelma nyt ei kovin pitkään kestänyt tuossa muodossa vaan kävin tänään aamupäivällä hänen luonaan juttelemassa. Tuli puhuttua lopultakin aikalailla kaikesta. Ihastuminen on ihan molemminpuolista. Molemmat viihdymme toistemme seurassa ja kaipaamme yhteisiä juttuja. Ja olemme toisillemme enemmän kuin ihan vaan kavereita. Mutta hänellä on edelleenkin kotonakin kaikki hyvin (tai ainakin "hvyin"). Lopulta päädyimme siihen että jatketaan nyt toistaiseksi kuten tähänkin asti, jos hänellä sen kasetti kestää. Toivomme siis että auttaa asiaa kun on saanut nostettua kissan pöydälle ja puhuttua asiat läpi.

Saapa nähdä. Toivon todella että voimme jatkaa edes jollain tasolla yhteydenpitoa, koska hänestä on tullut vähän liiankin tärkeä minulle. Itseasiassa saan häneltä kaikki parisuhteen hyvät puolet (seksiä lukuunottamatta, mutta se nyt lapsiperhearjessa ei muutenkaan kuulu asiaan:)), eikä minun tarvitse kärsiä niistä huonoista puolista. Eli itselleni tämä on ollut ihan win-win tilanne. Mutta ymmärrän kyllä että hänellä alkaa olla vaikeaa pitää hommaa kasassa henkisesti.

Niin ja kun eilen sovimme siitä ettei nähtäisi hetkeen, niin se aika nopsaan spinnattiinkin siihen että näemmekin tänään kaksi kertaa kun illalla lasten futistreenien aikaan menemme kävelylle. Noin normaalisti olemme nähneet 0-2 kertaa viikossa.

Tässä viestissä ei nyt oikeastaan ollut sen kummempaa kysymystä tai avointa juttua, koska itselleni homma on aika selkeä ja on enemmänkin tästä toisesta osapuolesta kiinni että miten homma tulee jatkumaan. Mutta ajattelin että saa vähän omia ajatuksia järjestykseen kun niitä kirjoittaa.

Nyt on pakko yhdestä asiasta kirjoittaa tähän juttuun. Tämän esimerkin ei missään ole tarkoitus syyllistää kirjoittajaa tai moittia kirjoittajaa millään tavalla.


Minulla on yksi miespuolinen tuttu, joka seurusteli yhden naisen kanssa onnellisesti. Yhteenkin oltiin jo muuttamassa ja uusi vuokrasopimus tehty. No sitten naiselle tulikin jotain mietintää, että onko tämä yhteenmuutto sittenkään hyvä juttu. No kumminkin lopulta olivat taas muuttamassa yhteen, kunnes nainen sitten ilmoittikin, että hänellä on tunteita ja ollut ilmeisesti pitkäänkin jotain toista miestä kohtaan, jonka kanssa olivat kauan olleet kavereita/tuttuja ja tämä tuttavanikin tunsi miehen. No siinä kävi sitten niin, että tämä nainen jätti tuttavani ja rupesi olemaan tämän toisen miehen kanssa yhdessä. Nyt sitten tällä tuttavallani onkin ollut mielenterveys ihan riekaleina siitä saakka ja kaikki asiat ihan päin hittoa.

En siis tosiaankaan tiedä sinua tai saati tätä tapauksesi naista tai hänen miestä, mutta kannattaa miettiä sen toisenkin miehen kannalta tätä asiaa, että ei käy vastaavasti kuin tuttavalleni. Enemmänkin tässä tietysti nainen on nyt vastuussa, että mitä teidän kanssa tekee ja sinä et ole syyllinen yhtikäs mihinkään. Tietystikkään et ihastuksellesi mitään voi eikä nainenkaan, mutta tämän naisen kyllä pitäisi ehdottomasti olla miehelleen rehellinen, että miten asia on. Helpottaisi varmaan kaikkien oloa lopulta.

 

[Frank McKee]

Noniin, itsellä on tässä aika vaihtelevat fiilikset. Tämä liittyy osin tuohon edellä olleeseen kaverikeskusteluunkin.

Avioerosta on aikaa sellainen 2,5 vuotta eikä tässä ole ollut oikein kiinnostustakaan mihinkään vakavampaan uuteen suhteeseen.

Mutta koko ajan elämässä on pyörinyt mukana samanikäinen naispuolinen kaveri. Olemme itseasiassa tunteneet jo ala-asteelta lähtien mutta sitten silleen vaihtelevasti pidetty yhteyttä. Jossain lukion jälkeen taisi mennä kymmenisen vuotta että ei oltu missään tekemisissä. No, mutta tässä sitten ajan mittaan ja erityisesti viimeisen vuoden aikana olen huomannut ihastuneeni aika vahvasti tähän kyseiseen naiseen. Ja olen ollut varovaisen toiveikas sen suhteen että tunne ei ole täysin yksipuolinen. Sellaisen reilun vuoden verran olemme tehneet kaikkea pientä kivaa yhdessä eli käyneet kävelyillä ja syömässä ja leffassa ja joissain juhlissa olemme olleet toistemme aveceja jne. Seksi ei ole ollut kuviossa mukana mutta sellaista kevyttä halailua toki.

Sellainen pieni ongelma tässä on, että hän on naimisissa. Ja tunnen hänen miehensäkin kun tässä samalla kulmalla asutaan ja on samanikäisiä lapsia. Siinä mielessä olen ollut tässä ihan onnellisessa asemassa että olen saanut viettää tämän naisen kanssa aikaa kaikenlaisissa kivoissa jutuissa ja kaikki arjen tylsät ja harmaat rutiinit ovat jääneet sitten sinne kotioloihin. Eli vähän sellainen rusinat pullasta tilanne itselle.

Niin, no, tosiaan olen häneen ollut ihastunut ja tiedostanut kyllä että toisellakin osapuolella on jotain tunteita minua kohtaan. Mutta ei niistä ole koskaan puhuttu. Enemmänkin lakaistu maton alle piiloon ja oltu hiljaa. Silleen suomalaisittain.

Nyt sitten muutama viikko sitten lähdin käymään treffeillä erään uuden tuttavuuden kanssa ja tästä lähti ehkä sitten tämä kuvio menemään vaikeaksi. Tai helpoksi. Tämän treffikumppanin kanssa ei kyllä synkannut yhtään eli siitä ei seurannut mitään, mutta tässä vaiheessa tämän ihastukseni viesteistä pystyi jo ihan lukemaan että omat treffini olivat hänelle todella kova paikka. Siis siinä mielessä että pelkäsi menettävänsä minut jos löydän jonkun uuden naisen.

Tuon jälkeen on sitten tilanne vähän eskaloitunut siihen malliin että eilen kävelyllä aloimme tämän naimisissa olevan ihastukseni kanssa puhua siitä miten rikki hän on. Hänellä on kotona kaikki hyvin mutta toisaalta kaipaa ja ikävöi minua. Eikä kasetti kestä tätä tilannetta.
Eilen sitten jo vähän päädyttiin siihen että oltaisiin näkemättä ja vaikka viestittelemättäkin, jotta hän saisi ajatukset kasaan ja tietäisi mitä haluaa tehdä. Itse olin aika rikki tuosta suunnitelmasta, koska hänestä on tullut todella tärkeä minulle.

No, se suunnitelma nyt ei kovin pitkään kestänyt tuossa muodossa vaan kävin tänään aamupäivällä hänen luonaan juttelemassa. Tuli puhuttua lopultakin aikalailla kaikesta. Ihastuminen on ihan molemminpuolista. Molemmat viihdymme toistemme seurassa ja kaipaamme yhteisiä juttuja. Ja olemme toisillemme enemmän kuin ihan vaan kavereita. Mutta hänellä on edelleenkin kotonakin kaikki hyvin (tai ainakin "hvyin"). Lopulta päädyimme siihen että jatketaan nyt toistaiseksi kuten tähänkin asti, jos hänellä sen kasetti kestää. Toivomme siis että auttaa asiaa kun on saanut nostettua kissan pöydälle ja puhuttua asiat läpi.

Saapa nähdä. Toivon todella että voimme jatkaa edes jollain tasolla yhteydenpitoa, koska hänestä on tullut vähän liiankin tärkeä minulle. Itseasiassa saan häneltä kaikki parisuhteen hyvät puolet (seksiä lukuunottamatta, mutta se nyt lapsiperhearjessa ei muutenkaan kuulu asiaan:)), eikä minun tarvitse kärsiä niistä huonoista puolista. Eli itselleni tämä on ollut ihan win-win tilanne. Mutta ymmärrän kyllä että hänellä alkaa olla vaikeaa pitää hommaa kasassa henkisesti.

Niin ja kun eilen sovimme siitä ettei nähtäisi hetkeen, niin se aika nopsaan spinnattiinkin siihen että näemmekin tänään kaksi kertaa kun illalla lasten futistreenien aikaan menemme kävelylle. Noin normaalisti olemme nähneet 0-2 kertaa viikossa.

Tässä viestissä ei nyt oikeastaan ollut sen kummempaa kysymystä tai avointa juttua, koska itselleni homma on aika selkeä ja on enemmänkin tästä toisesta osapuolesta kiinni että miten homma tulee jatkumaan. Mutta ajattelin että saa vähän omia ajatuksia järjestykseen kun niitä kirjoittaa.

Jollain tavalla kirjoitit tuttua settiä.
Been there, done that.

Mutta mun skenario on ehkä pahempi.
Mulla kun on kaksi ihanaa naista joista kummastakin tykkään ihan vitusti.

Ja kummatkin tietää toisistaan. Oon ollu rehellinen ja kertonu kummallekkin kaiken.
Eikä niitä hetkauta mikään vaikka sanoisettä se sitä ja tätä.

Vittusaatananperkele täälä huutaa yks äijä ja lyö päätä seinään.

 

[TAM]

@Fiftie @Trimmer Kiitoksia kommenteista. Joo, onhan tätä mietitty hänen miehensäkin kannalta ja olen sitä mieltä että hänen pitäisi miehensä kanssa asiasta keskustella. Ja tosiaan olen yrittänyt kuitenkin muutenkin tässä pysyä silleen taka-alalla koko ajan.

Eihän tämän näin pitänyt mennä. Eli ei pitänyt mennä liian "vakavaksi". Mutta kyllähän se kai oli tiedossa jo kauan sitten että niin tulee lopulta käymään. Enkä toisaalta kyllä olisi halunnutkaan että hän eroaisi miehestään tai ainakaan että me aloittaisimme mitään oikeaa parisuhdetta. Sen verran näitä on tässä nähty, että siinä tilanteessa tulee sitten aina ne huonotkin puolet mukaan ja lapsiperhearjen haasteet. Että tämä tähän asti jatkunut tilanne olisi itselle aivan ideaali (kuten sanottu, niin sellainen rusinat pullasta juttu), mutta nyt kun hänelläkin ovat tunteet jossain kohtaa syttyneet tai syventyneet, niin menee vaikeaksi.
Mutta joo, katsellaan miten tämä etenee. Ne on noi tunteet niin hankala juttu. Tosi kova työ yrittää järjellä niitä kumota.

 

[Frank McKee]

Kumpikin on ihania.
Toinen on parempi kuin toinen ja minä en oikeesti ymmärrä.
Mun tunteet on toista kohtaan kovemmat mutta... jne
Toinen syö mut elävältä oikeesti.

Miksi minä oon saaanu tämän kaiken?
Vituttaa, elämä on paskaa, kerran viikkoon ehkä saan jomman kumman viereen josta tykkään ihan vi...sti.

Kaikki paska aikanaan, koitetaan hymyillä

 

[Patarouva]

@TAM Paskamainen tilanne sinulle, kun on tunteita ja toinen on itselle ihmisenä tärkeä.

Olen silti aina ollut sitä mieltä, että näitä asioita ei vain tapahdu vaan niiden annetaan tapahtua. Myös parisuhteessa olevalla ihmisellä on houkutuksia. Silloin kun houkuttelee liikaa niin pitäisi kääntyä pois eikä mennä houkutusta kohti, jos ei halua vaarantaa omaa suhdettaan.

Jokainen voi miettiä, miltä tuntuisi jos oma vaimo/mies toimisi epälojaalisti oman selän takana. Pienillä, varomattomalla teoilla voidaan joskus rikkoa paljon ja satuttaa monta ihmistä.

Ei ollut tarkoitus tuomita, mutta taisin silti tuomita.

 

[TAM]

@TAM Paskamainen tilanne sinulle, kun on tunteita ja toinen on itselle ihmisenä tärkeä.

Olen silti aina ollut sitä mieltä, että näitä asioita ei vain tapahdu vaan niiden annetaan tapahtua. Myös parisuhteessa olevalla ihmisellä on houkutuksia. Silloin kun houkuttelee liikaa niin pitäisi kääntyä pois eikä mennä houkutusta kohti, jos ei halua vaarantaa omaa suhdettaan.

Jokainen voi miettiä, miltä tuntuisi jos oma vaimo/mies toimisi epälojaalisti oman selän takana. Pienillä, varomattomalla teoilla voidaan joskus rikkoa paljon ja satuttaa monta ihmistä.

Ei ollut tarkoitus tuomita, mutta taisin silti tuomita.

Jep, näinhän se menee. En mä tästä tilanteesta ole mitenkään ylpeä ja näen kyllä ihan syytäkin tuomita. Jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan pitänyt jättää välimatkaa siinä vaiheessa kun huomasi että on ihastumassa. Jos sen hetken olisi huomannut.
Toisaalta tosiaan itse olen koko ajan yrittänyt olla vähän passiivisempi ja ne aloitteet vaikka syömään lähtemisestä ovat tulleet pääasiassa sieltä toisesta suunnasta. Ihan juuri sen takia näin, että olen ajatellut että hänellä on hänen oma perheensä ja minä olen ollut tyytyväinen siihen että silloin kun hänellä on ollut ylimääräistä aikaa, on sitten nähty. Mutta tosiaan olisi pitänyt osata alkaa kieltäytymään jossain vaiheessa kun tajusi tilanteen. Edelleen järjellä ajateltuna ihan selkeä homma mutta mutta...

 

[BaronFIN]

Siis mähän olen tällainen aviomies jonka kanssa menee ”hyvin” kun kolme lasta pyörii jaloissa.

Puolisolla on kulkenut matkan varrella mukana näitä ”miespuolisia ystäviä”, joiden kanssa vaihdetaan syvimpiä ajatuksia, viestejä, harrastetaan ja pantukin tarvitttaessa

Enhän mä tuota lasteni äitiä omista enää modernina nykyaikana, 50 vuotta sitten olisin heittänyt hankeen ja ihan laillisesti vieläpä.

Mutta jee jee, pulla on ihan hyvää vaikkei siinä rusinoita olekaan.

Mut siis te kolmannet pyörät; pistäkää ne naisenne puhumaan asiat omassa päässä kuntoon ennen kuin annatte pistää oman päätänne ja muiden elämää sekaisin.

 

[Veijari]

Meinasin tulla sanomaan mutta Baron sen ehti. Aika suoraselkäistä toimintaa olisi mieheltä, jos ilmoittaisi tälle naiselle, että tämän pidemmälle ei mennä ennen kuin nainen on aviomiehensä kanssa asiat puhunut halki.

 

[KiVi]

Yksi kaveri oli ihan lääpällään kihloissa olevaan naiseen ja sama toisinpäin. Malttoivat pitää näppinsä erossa ja lopulta nainen puhui ukkonsa kanssa ja lähti menemään. Nyt ovat olleet jokusen vuoden naimisissa tämän kaverini kanssa.

Vähän nyt @TAM riippuu, mitä haluat elämältäsi. Jos haluat päästä jonain naisen heikkona hetkenä sipaisemaan, niin ei muuta kuin jatka samaa menoa. Jos haluat enemmän, kriisiytä ja laita puhumaan miehensä kanssa. Jos haluat antaa olla, anna olla ja lähde menemään.

 

[penaz]

Vaimo tuossa kertoi jostain tutustaan, joka oli eronnut miehestään. Eron oli kuulemma lopullisesti aiheuttanut se, että nainen ei ollut pitänyt siitä, että mies oli rakasteltaessa lukenut Aku Ankkaa. Kyllä naiset joskus voivat olla aika pikkumaisia.

 

[BaronFIN]

Jäin miettimään tätä kuviota varattujen ”riiamisesta”… Onko ok vai ei, eikö jokainen ole vastuussa itsestään? Tässä siis taustalla 25 vuoden seurustelusuhde, joista 18 vuotta naimisissa. Ja olen nähnyt, kokenut ja tehnyt tilanteen jos toisenkin. Aku Ankkaa en ole sentään lukenut kesken puuhien…

Oikea termihän on ”mikropettäminen” eli tilanne missä ”pettäjä” investoi henkisiä voimavarojaan, aikaansa, huomiotansa parisuhteensa ulkopuolelle. Ja ei kuitenkaan puhuta varsinaisesta pettämisestä. Tämä mikromanageeraushan on kuitenkin pois omasta parisuhteesta ja siihen investoimisesta. Jollekin se voi olla jatkoaika.com.

Kliseehän on, että parisuhteen eteen pitäisi nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Mutta se on totta joka sana. Asiat voivat kotona parisuhteessa olla hyvin ja oikeita ongelmia ei ole. Mutta jos hiljalleen alkaa valuttaa omia ajatuksiaan ja harrasteitaan ulkopuolelle enemmän kuin pitäisi, niin pidemmän päälle se ei ole ihan ok. Se menee huomaamatta ”liian pitkälle” ja ei, en vieläkään puhu seksistä tässä yhteydessä.

Esimerkki: jos puoliso harrastaa vaikka… cheerleadingiä tai vaikkapa laulua ja tarvitsee säestäjää/sparraajaa, niin on hieman kohtuutonta ajatella että parisuhteen toinen osapuoli opettelisi soittamaan (vaikka olisihan se yhteistä harrastamista). Tuttavapiiristä/somesta löytyykin vanha tuttu ja asiansa osaava säestäjä ja siitä niitä yhteisiä harrastetunteja alkaa tulla. Tämä on ihan ok, jokainen saa harrastaa eikä siinä ole mitään vikaa.

Seuraavassa vaiheessa kuvioon tuleekin sitten paljon muutakin siinä harrastamisen yhteydessä: kuuntelemista, parisuhdeneuvontaa, ulkoilua, yhteisiä lounaita ja hupsista keikkaa: kotona menee edelleen ”hyvin”, mutta Whatsappi huutaakin kuumana ja ajatukset ovat ihan muualla kuin kotona arjen pyörittämisessä joka muuttuukin pakkopullaksi jolloin lasketaan vaan päiviä seuraavaan vapaudenhetkeen. Kotona toinen on ehkä kiinnittänyt huomiota, että joo’o, puhelimella ollaan enemmän, töistäkään ei enää lähetellä viestejä, viimeisin selfie on kuukausien takaa ja seksikin on hiljalleen jäänyt… Ja nyt se taas lähtee treenaamaan esitystä varten.

Tuon ulkopuolisen mikropettämisen ei tarvitse oikeasti edes edetä ”ykköspesälle” kun sen kerrannaisvaikutukset parisuhdepäässä ovat huomattavat. Vuorokaudessa on töiden, nukkumisen ja arjen pyörittämisen jälkeen tunteja aika vähänlaisesti. Ja tästä yhteisen ajan puutteesta tai yhteyden puutteesta ei saa sitten painostaa, tivata tai muutakaan, koska mitäänhän ei ole tapahtunut. Ja miehet ja naiset voivat olla vain ystäviä, kunhan muuten vaan halaillaan, jutellaan ja saadaan… Rusinat pullasta.

Olen varmaan vanhanaikainen, mutta aika tarkkana saa olla oman parisuhteen ulkopuolella olevien vastakkaista sukupuolta olevien suhteiden kanssa.

Jokainen on toki omassa vastuussaan omista valinnoistaan ja vika ei ole suoraan ”kolmannen osapuolen”, mutta hieman soisin että joskus asioita voisi käsitellä myös siten, että miltä itse tuntuisi olla se tietämätön osapuoli.

 

[444]

@TAM ja muut osallistuneet.
Olen itse ollut tilanteessa, jossa olin se aviomies, jonka vaimo ihastui kollegaansa ja homma johti lopulta pettämisen kautta eroon. En siltikään näe toverin @TAM toiminnassa mitään väärää. Nainen on lopulta itse vastuussa siitä, miten asian käsittelee. Ihastumisia tulee ja menee, mutta niiden johdosta tehdyt toimet ja päätökset ovatkin sitten se, mikä merkitsee.
Omalla kohdallani oli kyse siitä, että vaimo tosiaan ihastui miespuoliseen kollegaansa. Eivät he vapaa-ajalla juurikaan viettäneet aikaa yhdessä, mutta työpaikalla kyllä. Kun ero sitten meidän kohdalla myöhemmin tuli puheeksi, niin hän kertoi yhdeksi syyksi sen, että en kuunnellut häntä riittävästi ja keskustellut hänen kanssaan oikeasti relevanteista asioista. Samaan aikaan omasta mielestäni kaikki oli parisuhteessa hyvin. Olimme siis totaalisen eri linjoilla niinä aikoina, kun olimme yhdessä kotona tai milloin missäkin. Ja kertoihan hän suhteemme ja liittomme aikana, jos oli johonkuhun ihastunut, mutta kun itse en ollut - enkä ole - mustasukkaista sorttia, niin luotin sokeasti siihen, että hän osaa kyllä vetää rajat oikeaan paikkaan. Ja näinhän se pitäisi ollakin.

Mutta jotta ei mennä liikaa omaan tarinaani - toki kerron siitä kaiken olennaisen, mikäli tarve vaatii - niin palataan tähän @TAM keissiin. Eli. Minusta sinä et tee mitään väärää, kun vietät tämän naisen kanssa aikaa. Sinä et voi tehdä hänen puolestaan päätöksiä etkä määrätä hänen elämäänsä. Tärkeintä on tässä vaiheessa olla hyvin avoin siitä, mitä kumpainenkin tuntee, aivan kuten olette olleetkin. Sinuna minä en rajoittaisi omaa toimintaani hänen suuntaansa millään tavoin, vaan olet juuri sellainen kuin olet. Toki, mikäli fyysisempiä aspekteja alkaa ilmaantua, niin jälleen kerran on hyvä käydä niitä avoimia keskusteluja. Pettäminen on vittumaista, eikä sen aina tarvitse olla edes seksiä tai pussailua. Ja jos on valmis pettämään kerran jotain toista sinun kanssa, niin väitän että saatat olla joskus myös se, joka tulee petetyksi.

En ole mikään paras henkilö antamaan ihmis- tai parisuhdeneuvoja, mutta kokemusta kuitenkin löytyy. Määrittele itsellesi selkeät rajat, joita olet valmis ja halukas noudattamaan hänen suhteensa vallitsevassa tilanteessa. Kuuntele itseäsi ja ennen kaikkea kunnioita niitä määrittelemiäsi rajoja. Jos päätät esimerkiksi, että et halaile tai kaulaile hänen kanssaan, niin kunnioita sitä rajaa ja ole rehellinen itsellesi, vaikka kuinka joskus tekisi mieli spontaanisti napata hänet syleilyyn. Kun olet rehellinen itsellesi ja omille tunteillesi, niin olet samalla rehellinen hänelle eikä sinulla ole tarvetta selitellä toimintaasi. Omassa elämässäsi on vain yksi ihminen, joka on tärkein kaikista: sinä itse. Tee mitä hyvänsä, mutta tee se siksi, että se on juuri sinulle hyväksi myös pitkällä tähtäimellä. Aina (jos koskaan) sitä ei voi tietää etukäteen, mutta virheistä voi aina oppia. Kun olet itsellesi rehellinen, niin samalla suojelet itseäsi.

Alkaa ajatus harhailla sen verran pahasti, että lienee parempi lopettaa ”saarna” tältä erää tähän.

 

[BaronFIN]

@444 ihan mielenkiinnosta; et siis keskustellut relevanteista asioista etkä kuunnellut riittävästi? Vai olisiko niin, että sinuun ei myöskään enää panostettu kun tyrkyllä oli se täydellisempi ymmärtäjä, joka puolestaan varmasti muokkasi omaa käyttäytymistään siten, että osasi miellyttää toista enemmän?

Tämä ajatus ihan vain sillä, että tällaisessa tilanteessa petetylle asetetaan lopulta pettäjän osalta ihan kohtuuttomia vaatimuksia kun kolmas osapuoli pääsee paineettomassa tilassa pelaamaan omaa peliään ja olemaan se jalustalle nostettu ”ymmärtäjä”.

Tilanne ei ole koskaan reilu petetyn kannalta. Tosin elämä ei ole reilua.

Kyllä minäkin osaisin kolmantena olla just niin mielin kielin, että olisin ”täydellinen”. Ei tarvitsisi pelata kuin omaa peliä välittämättä mistään muusta.