Naisasiat

[heisenberg196]

Anteeksi haastaminen, mutta mitä asioiden laajempaa näkemistä se on, että vaikenet kuoliaaksi teidän suhteenne selvät ongelmakohdat ja teeskentelet siten, ettei niitä ole olemassa? En tarkoittanut, että sinun pitäisi sanoa kiitos ja näkemiin, vaan nostaa ongelmakohdat esiin. Sinuna miettisin, mikä järki koko jutussa on, jos sinun johtopäätökseni minun viestistäni oli, että teiden erkaneminenhan siitä tulisi. Ei tästä tule sitten koskaan parisuhdetta aisaa kannattelemalla ja laajemmalla ymmärtämiselläkään.

Juuri sitä, ettei tarvitsisi jälkiviisastella. Että ratkaisut ovat rationaalisia ja perusteltuja. Kahta asiaa ei saa takaisin: Ammuttuja luoteja ja sanottuja sanoja, joten yritän olla sanomatta mitään, mitä voisin katua. Olen kuitenkin varma, että eniten tulisin katumaan sanomattomia asioita, jotka mielessä on. Kiitos viestistä.

Jos se toinen osapuoli sanoo näin, niin peli on valitettavasti menetetty. Tunteet eivät tule siitä muuttumaan, vaikka niitä miten päin selittäisi. Jos toisen kanssa haluaa oikean parisuhteen, niin siinä tunteessa ei ole mitään epäselvää, se on täysin varmaa. Pahoittelut, kun tämä kuulostaa tosi raa´alta, mutta joskus olen itsekin tuossa tilanteessa ollut, välillä antavana ja välillä ottavana osapuolena.

Ei tosiasioiden kertomista tarvitse pahoitella. Ehkä sitä on hieman lapsenuskoisesti ajatellut kaikkea muuta, vaikka ensimmäinen intuitio asiasta oli viestisi kaltainen. Todennäköisesti asia on kuitenkin juuri kuten kirjoitit. Täällä asioista kirjoittaminen on helppoa, kun vastaukset ovat objektiivisia. Omille ystäville asioista puhuminen on helppoa, mutta täällä asiat nähdään ilman puolueellisuutta, joka on hienoa ja antoisaa.

Kun puhutaan noista kaverisuhteista niin ihan yleisellä tasolla voisi kysyä että:

a) jos olet sinkku, niin onko sinulla kavereita vastakkaisesta sukupuolesta ilman intiimisuhdetta

Vastaan kohtaan a). On muutamia kavereita vastakkaisesta sukupuolesta ilman intiimisuhdetta, mutta ystäviä on yksi.
Pystytkö tekemään asiasta jonkun johtopäätöksen?

Mä näen tämän siten, että nainen on vähän heikolla itsetunnolla varustettu, joka hakee hyväksyntää vähän joka puolelta. Naiset saa Tinderissä yms. paikoissa aika paljon yhteydenottoja. Kun miehiltä tulee treffipyyntöjä liukuhihnalta on aina mahdollista katsoa, jos joku seuraava kokelas olisi "vielä parempi". Miehiltä saatu huomio hivelee huonoa itsetuntoa. Nainen ei kuitenkaan näe syytä antaa sulle reilusti pakkeja, sillä miksi niitä tarvitsisi antaa, kun sulta saa (itsetunnolleen niin tärkeää) huomiota. Friend-zone käy siis hänelle varsin hyvin. (Tavallaan olet jo saanut pakit, mutta vähän toisella tavalla kuin yleensä ne saat).

Sä olet valitettavasti friend-zonella, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Vaihtoehdot:
1. Hyväksyt tilanteen ja jatkat matkaa.
2. Et hyväksy tilannetta, vaan "käyt hyökkäykseen" valloittaaksesi tuon naisen. Vaihtoehto 2. on siinä mielessä huono, että jos se onnistuu, (eli olet lähes sairaan kiinnostunut naisesta, mustasukkainen, nainen saa kaiken huomiosi) on kohteesi naisella ongelma, jonka kanssa kukaan ns. "normimies" ei halua olla. Näitäkin naisia on, -siis, jotka haluavat, että ovat miehen huomion kohteena 100 % ajasta (joku ihme prinsessasyndrooma). Sitten, kun elämä tasaantuu ensihuuman jälkeen, nämä huomionkipeät naiset alkavat itse mustasukkaisiksi, koska itsetunto ei alunperin ole ollut kondiksessa, (mihin huomio katosi, eikö se enää rakasta?) . [Nämä huomionkipeät naiset onnistuvat muuten joka kerta saamaan itselleen hyvin samantapaisen miehen, ja sitten ihmettelevät, miten joka kerta niiden miehet ovat niin mustasukkaisia tms, sama juttu myös miehillä, tämä ei koske vain naisia.] Suositus: jatka matkaa.

Tämän voin osittain allekirjoittaa. En kuitenkaan usko, että huono itsetunto on hänen ongelmana, vaan yleinen kysymysmerkkinä ja tuuliviirinä oleminen. Esimerkiksi, että mitä työtä haluaa tehdä, missä haluaa asua jne. Jonkunlainen itsensä etsiminen vastapuolella on käynnissä, koska elämä ei ihan käsikirjoitetusti sitten tainnut mennäkkään. Nimimerkillä ''nuorena perhe, lapset, vakituinen työpaikka jne.'' (joita ei siis nyt ole.)
Em. asiat voivat tietysti itsetuntoon vaikuttaa voimakkaastikin, joten siinä mielessä olet täysin oikeassa.

Ole rehellinen. Rehellinen niin itsellesi kuin sille naisellekin. Yhtään huonommaksi tilanne ei sillä tavalla muutu. Paremmaksi se voi muuttua, koska saatat hyvin saada vastauksia kysymyksiisi. Ja jos et saa tai vastaukset ovat epämääräisen ympäripyöreitä, niin tiedät, että hän ei pysty olemaan täysin rehellinen sinulle. Ja itse en ainakaan kykenisi olemaan edes ystävyyssuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, jonka en tietäisi olevan rehellinen kaikesta. Sukupuolesta riippumatta.
Voi olla, että saat myös sellaisia vastauksia, joita et haluaisi, tyyliin ”joo mulla on vähän säätöä ton Sepon kanssa, joka kuvassa näkyy”, mutta edelleen: se on aina parempi vaihtoehto kuin hirttäytyä vapaaehtoisesti löysään silmukkaan.

Aion olla rehellinen, mutta en aio esittää kysymyksiä. Ei minua kiinnosta kysyä, että tapaileeko muita, koska se on melko itsestäänselvää. Aion kertoa kohteliaasti tilanteesta, että itselle ystävyysleikit alkavat käydä mahdottomaksi, koska tunteita ja välittämistä on liikaa, ja koska kumpikaan (lue: minä) ei tälläisestä epämääräisestä kaverisuhteesta hyödy. Lupasin silloin aiemmin tehdä parhaani tämän ystävänä olemisen suhteen, mutta käsi on nostettava pystyyn - En pysty.
Pitää vielä miettiä, että miten asiani esitän, mutta ratkaisu on selkeä.

 

[moby]

Rehellisesti sanottuna en jaksa olla pelkkä ystävä. Elämässä voi tietysti tapahtua mitä vain, mutta minun on vaikea nähdä, että naisten ja miesten väliset ystävyyssuhteet ovat vakaalla pohjalla, jos ne alkavat 25 - 30 ikävuoden korvilla. Okei, ikä on vain numero, mutta sellaiseen vilpittömään ystävyyteen on vaikea uskoa. Ehkä olen asian suhteen kyyninen ja mustavalkoinen.

Sulle sanottiin mitä tuosta kaverikortista seuraa. Jos et halua olla kaveri, niin jatka eteenpäin. Omasta puolesta voin sanoa, että omat ystävyysuhteet naisten kanssa ovat sellaisten naisten kanssa, jotka eivät ole koskaan kiinnostaneet parisuhdemielessä ja sitten on joitain kavereita, jotka ovat tulleet noiden jo olemassa olevien naisystävien kautta.

 

[Derrick]

Vastaan kohtaan a). On muutamia kavereita vastakkaisesta sukupuolesta ilman intiimisuhdetta, mutta ystäviä on yksi.
Pystytkö tekemään asiasta jonkun johtopäätöksen?

Kysymys oli avoin myös kaikille palstalaisille. Mutta minun kokemuksen mukaan sinkuilla on/voi olla ystäviä/kavereita vastakkaisesta sukupuolesta, koska elämässä on tietty vapaus aspekti olemassa. Sitten kun vakiinnutaan nämä vastakkaisen sukupuolen kaverit pikkuhiljaa karisee pois mutta saman sukupuolen kaverit jäävät, koska he eivät ole uhka puolisolle. Toki on tuttava pariskuntia mutta se on aika eri juttu se.

Mainitsit että kyseessä on harvinaislaatuinen tyyppi (toki nyt oudosti käyttäytyy). Itse en kuitenkaan ehkä luovuttaisi helpolla, koska jos häneltä saa muutaman hyvän vuoden niin onhan se aina tyhjää parempi. Toki tuo ihastuminen voi sumentaa arviointikykyä.

 

[Dynamo]

Tämä kappale jäi mieleeni.

Sunnuntaina pyysi treenin jälkeen katsomaan elokuvaa ja tekemään ruokaa. Lupauduin menemään ja ilta oli hauska, kuten aina. Maanantaina sitten juteltiin niitä näitä linnun päitä snapchatin välityksellä ja nainen teki pienimuotoisen erheen, vahingossa: Laittoi kuvan, jossa selkeästi näkyi miehen hahmo pimeänä olevan tv-ruudun kautta. Eihän hän tilivelvollinen minulle ole, mutta tuli vähän sellainen fiilis, että ei taida meikäläisen genreä olla yksi ratas muiden joukossa.

Siis mieti tuota toista kaveria. On naisen kämpillä, luulee, että treffit menee mukavasti, ja nainen viestittelee samaan aikaan jollekin toiselle hepulle (eli sulle). Ja oletko muuten varma, että naisen lähettämä kuva sulle oli erhe? Mitäs, jos se kuva olikin tahallinen?

Btw: puhuin tuosta huonosta itsetunnosta, mustasukkaisuudesta jne. edellisessä vastauksessani. Kuten totesin, jotkut ihmiset tuntuvat pariutuvan sellaisten ihmisten kanssa, joissa noita ongelmia tuntuu esiintyvän. Tästä viestistä on alle vuosi:

Miten näätte tuon puhelimen tutkimisen? Meillä hieman samanlainen tilanne, että avovaimoa kiinnostaa puhelimeni tutkinta vähän turhan useasti, vaikkei sille mitään painavaa syytä olekkaan. Muutaman kerran vastannut entisille ”kavereille” snapchatin/instagramin välityksellä ihan viattomasti ja omatunto on niiltä osin täysin puhdas. Mitään pettämistä, tai sellaiseksi luokiteltavaa, ei siis ole käynyt.
Aavistuksen ahdistaa, kun tuntuu, ettei hirveästi yksityisyyttä ole.

Do the math yourself. Edelleen: suositus: jatka matkaa.

 

[heisenberg196]

Tämä kappale jäi mieleeni.

Siis mieti tuota toista kaveria. On naisen kämpillä, luulee, että treffit menee mukavasti, ja nainen viestittelee samaan aikaan jollekin toiselle hepulle (eli sulle). Ja oletko muuten varma, että naisen lähettämä kuva sulle oli erhe? Mitäs, jos se kuva olikin tahallinen?

Btw: puhuin tuosta huonosta itsetunnosta, mustasukkaisuudesta jne. edellisessä vastauksessani. Kuten totesin, jotkut ihmiset tuntuvat pariutuvan sellaisten ihmisten kanssa, joissa noita ongelmia tuntuu esiintyvän. Tästä viestistä on alle vuosi:

Do the math yourself. Edelleen: suositus: jatka matkaa.

En usko moiseen oveluuteen, koska itse viestin sisältö oli vilpitön. En oikein nää mitään motiivia tahallisuuteen, koska tuskin hän tietoisesti haluaa omia korttejaan paljastaa. Uskallan väittää, että 94% ihmisistä ei olisi edes asiaa huomannut tai siihen huomiota kiinnittänyt sen kummemmin. Yhtäkaikki, oli syy mikä tahansa, asia ei nähdäkseni muutu. Minä tiedän, että hänellä on muita ja that's it. Voi myös olla, että olen sinisilmäinen.

Jälkimmäiseen kappaleeseen totean, että entinen avovaimoni oli narsisti, johon myös lainaamasi viestini liittyi. En minä tietoisesti hae seuraa naisista, joilla on em. ongelmia, jos siihen viittasit.

Aion myös jatkaa matkaa, jos se nyt vielä oli epäselvää, kunhan saan lähiaikoina asiani hänelle esitettyä, naamatusten.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Aion myös jatkaa matkaa, jos se nyt vielä oli epäselvää, kunhan saan lähiaikoina asiani hänelle esitettyä, naamatusten.

Et usko, että häntä kiinnostaa syyt tähän yhtäkkiseen suunnanmuutokseen? Siksi kysynkin, että jos tai kun hän kysyy syytä tähän muutokseen niin jätätkö vastaamatta ja kertomatta, mikä sai sinut tähän ratkaisuun?

 

[heisenberg196]

Et usko, että häntä kiinnostaa syyt tähän yhtäkkiseen suunnanmuutokseen? Siksi kysynkin, että jos tai kun hän kysyy syytä tähän muutokseen niin jätätkö vastaamatta ja kertomatta, mikä sai sinut tähän ratkaisuun?

Varmasti kiinnostaa ja tottakai aion kertoa. Sanoin, että mietin, miten pystyn asian hänelle kohteliaasti ja selkeästi kertomaan. Varmaan jotenkin niin, että en vilpittömästi pysty olemaan hänelle pelkkä kaveri, koska omat tunteet on liian vahvoja. Että ollaan samanlaisia, mutta halutaan eri asioita. Vaikka haluisin olla tekemisissä ja nauttisin siitä, niin omalle mielenterveydelle on parasta lähteä kulkemaan eri suuntiin, koska välitän hänestä liikaa ollakseni pelkästään peli- ja leffaseuraa.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Varmasti kiinnostaa ja tottakai aion kertoa. Sanoin, että mietin, miten pystyn asian hänelle kohteliaasti ja selkeästi kertomaan. Varmaan jotenkin niin, että en vilpittömästi pysty olemaan hänelle pelkkä kaveri, koska omat tunteet on liian vahvoja. Että ollaan samanlaisia, mutta halutaan eri asioita. Vaikka haluisin olla tekemisissä ja nauttisin siitä, niin omalle mielenterveydelle on parasta lähteä kulkemaan eri suuntiin, koska välitän hänestä liikaa ollakseni pelkästään peli- ja leffaseuraa.

Joskus ollut samassa tilanteessa. Tosin seurustelimme joitain kuukausia, kunnes hän yhtäkkiä halusikin olla vain ystävä. Hieman liian pitkään yritin olla vain ystävä hänen kanssaan. Tilannetta ei helpottanut se, että meillä oli yleensä nähdessämme todella hyvää seksiä. No lopulta siinä meinasi mennä mielenterveys sekä terveys, koska aloin dokaamaan ja sitä kesti lähes kolme kuukautta. Asia helpotti vasta, kun en enää nähnyt häntä vaikka hän kuitenkin olisi halunnut jatkaa ystävänä, nähdä usein ja soitella kunnes pistin pelin poikki ja sanoin, että parempi ettei nyt olla hetkeen yhteyksissä. No ei olla oltu sen jälkeen juurikaan missään tekemisissä.

 

[Derrick]

Varmasti kiinnostaa ja tottakai aion kertoa. Sanoin, että mietin, miten pystyn asian hänelle kohteliaasti ja selkeästi kertomaan. Varmaan jotenkin niin, että en vilpittömästi pysty olemaan hänelle pelkkä kaveri, koska omat tunteet on liian vahvoja. Että ollaan samanlaisia, mutta halutaan eri asioita. Vaikka haluisin olla tekemisissä ja nauttisin siitä, niin omalle mielenterveydelle on parasta lähteä kulkemaan eri suuntiin, koska välitän hänestä liikaa ollakseni pelkästään peli- ja leffaseuraa.

Voi olla että kyseinen nainen on pelinainen joka vähän testailee kuinka tosissaan kosiskelijat on, eikä itse ole heti lyömässä kortteja pöytään. Ja en tiedä onko hyvä asia jos tunteet roihahtaa liekkeihin nopeasti, nopeasti ne voi myös sammua. Samanlaisuus on myöskin asia jota voi tarkastella vasta jälkikäteen, tutustumisvaiheen samanlaisuus muuttuu myöhemmin erilaisuudeksi koska jokainen meistä on yksilö jolla on oma ajattelutapa ja muu arvomaailma. Lisäksi ihmiset muuttuvat koko ajan mitä enemmän tulee elämänkokemusta. Tärkeintä kuitenkin on matka eikä päämäärä.

 

[moby]

Kuinka monta kertaa olette päässeet kaverikortista eroon myöhemmin? Nainen päättää aika usein ekalla tapaamiskerralla, onko miehessä potentiaalia(sama toki toisinpäin). Mies(nainen) on mitä on ja jos se ei nappaa, homma on siinä.

Tuo ettei itseään voi muuttaa on ihan omasta halusta kiinni. Jos jatkuvasti tulee kaverikorttia, niin jotain on pielessä. Ei se ole mitään rakettitiedettä kiinnittää huomiota niihin omiin heikkouksiin naisasioiden suhteen. Toyota keksi Kaizenin, joten pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan.

Itse olen yrittänyt kehittää omaa ulosantia ja yleiskuvaa mitä naiselle annan treffeillä. Helppoahan tämä ei ole, vaan siihen menee vuosia. Toki tämä on ollut palkitsevaa, eli jos ei halua syytellä muita vituiksi menneiden treffien/kaverikortin jälkeen, katse peiliin ja ottamaan selvää mitä naiset(ei pubiruusut) mieheltä haluavat.

 

[heisenberg196]

Kuinka monta kertaa olette päässeet kaverikortista eroon myöhemmin? Nainen päättää aika usein ekalla tapaamiskerralla, onko miehessä potentiaalia(sama toki toisinpäin). Mies(nainen) on mitä on ja jos se ei nappaa, homma on siinä.

Tuo ettei itseään voi muuttaa on ihan omasta halusta kiinni. Jos jatkuvasti tulee kaverikorttia, niin jotain on pielessä. Ei se ole mitään rakettitiedettä kiinnittää huomiota niihin omiin heikkouksiin naisasioiden suhteen. Toyota keksi Kaizenin, joten pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan.

Itse olen yrittänyt kehittää omaa ulosantia ja yleiskuvaa mitä naiselle annan treffeillä. Helppoahan tämä ei ole, vaan siihen menee vuosia. Toki tämä on ollut palkitsevaa, eli jos ei halua syytellä muita vituiksi menneiden treffien/kaverikortin jälkeen, katse peiliin ja ottamaan selvää mitä naiset(ei pubiruusut) mieheltä haluavat.

Allekirjoittaneelle em. kerta oli ensimmäinen, kun tälläinen ''kaverikortti'' pelattiin, vaikkei sitä varsinaisesti suoraan sanottukkaan. Siksi tämä uusi ja vieras tilanne itselle olikin, johon on vaikea suhtautua. Jopa hieman pelottavaa, koska minulla ei ollut mitään tietoa miten asiaan pitäisi reagoida.
En osaa siis vastata tuohon eroon pääsemiseen, mutta aika harvassa ne taitavat olla. Toki maailma on täynnä rakkaustarinoita, joissa parhaasta ystävästä tulee elämänkumppani ja tajutaan, että se ''oikea'' on ollut siinä rinnalla jo kauan. Ehkä oma maailmankatsomus on hieman naiivi, mutta on jotenkin vaikea kuvitella, että miten sen fyysisen liekin saa toista kohtaan syttymään, jos takana on pitkä puhtaasti ystävyyteen perustuva historia?

Joskus ystävänäni oli viehättävä nainen, joka oli seurustellut aina tutustumisestamme asti. Oltiin enemmän ja vähemmän tekemisissä noin 10 vuoden ajan, kunnes sitten elämäntilanteemme oli sellaiset, että aloimme nukkua öitä yhdessä. Muutaman kiltisti nukutun yön jälkeen nukkuminen vaihtui seksiksi. Ystävyys meni seksin myötä jotenkin rikki, enkä oikein tarkalleen osaa sanoa, että miksi. Edelleen kyllä jutellaan jos sattumalta nähdään, mutta yhteyksissä ei olla.

 

[moby]

En osaa siis vastata tuohon eroon pääsemiseen, mutta aika harvassa ne taitavat olla. Toki maailma on täynnä rakkaustarinoita, joissa parhaasta ystävästä tulee elämänkumppani ja tajutaan, että se ''oikea'' on ollut siinä rinnalla jo kauan. Ehkä oma maailmankatsomus on hieman naiivi, mutta on jotenkin vaikea kuvitella, että miten sen fyysisen liekin saa toista kohtaan syttymään, jos takana on pitkä puhtaasti ystävyyteen perustuva historia?

Joskus ystävänäni oli viehättävä nainen, joka oli seurustellut aina tutustumisestamme asti. Oltiin enemmän ja vähemmän tekemisissä noin 10 vuoden ajan, kunnes sitten elämäntilanteemme oli sellaiset, että aloimme nukkua öitä yhdessä. Muutaman kiltisti nukutun yön jälkeen nukkuminen vaihtui seksiksi. Ystävyys meni seksin myötä jotenkin rikki, enkä oikein tarkalleen osaa sanoa, että miksi. Edelleen kyllä jutellaan jos sattumalta nähdään, mutta yhteyksissä ei olla.

Maailma ei todellakaan ole täynnä rakkaustarinoita, jossa olette olleet kavereita vuosia. Erittäin harvinaista. Toki jos elämäntilanteet muuttuvat, asia on erilainen.

Viimeinen esimerkki on ihan sama kuin edellinen ihastumisesi. Kun homma meni seksiin asti, jotain meni pieleen. Mieti mikä sulla menee pieleen, kun hommat menee seksiin asti ja muuta sitä.

 

[adolf]

@heisenberg196

Parasta näissä asioissa on olla rehellinen. Oman kokemukseni mukaan ihmiset valtaosin arvostavat kuitenkin rehellisyyttä ja asiat kerrotaan, kuin ne ovat.

Tässä taannoin olin itse tilanteessa, jossa osat olivat toisinpäin. Homma meni siihen, että kerroin jo alkutekijöissään, mikä on homman nimi ja rehellisyys oli jälkeenpäin ajatellen juuri oikein tehty. Tuosta seurasi se, että olen tästä naisesta saanut ystävän, jonka kanssa on mukava hengailla ja asia tuntuu olevan hänen puoleltaan täysin ok. Hän tuntuu itse myös haluavan sitä.

Kun ei niitä sen pidemmälle meneviä tunteita vaan ollut, niin ei niitä ollut ja ne oli parasta tehdä selväksi heti kättelyssä. Välttyy vaan isommilta ongelmilta sitten jatkossa. Toki onhan se aina mahdollista, että tunteet joskus syvenevät, kun toisen kanssa viettää paljon aikaa. Kyllähän näitä tapahtuu. Sitä asiaa ei kuitenkaan kannata vatkata etupellossa yhtään määräänsä enempää eikä ruveta takertumaan toiseen ihmiseen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Teoria: ystävyyden tasolle yltäneet tai jääneet ystävyyssuhteet naisten kanssa kannattaa pitääkin ystävyyssuhteina. Hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa, mutta puurot ja vellit on syytä pitää erillään. Ystävyyssuhde ei välttämättä mene rikki, jos seksi tulee mukaan kuvioon hetkeksi tai pidemmäksi aikaa, mutta jotakin sen ihmissuhteen tasapainossa muuttuu väistämättä, kun suhde saa fyysisiä sävyjä. Pitkään jatkunutta ystävyyttä ei välttämättä kannata riskeerata seksillä, jos keskinäinen ystävyys on säilynyt kummankin omista seurustelusuhteista huolimatta. Seurustelukumppanit ja ystävät ovat eri asia.

Käytäntö: Jokin syy tai useampi siihen on, että naisen kanssa on ystävystytty. Ystävyyteen liittyy todennäköisesti keskinäistä arvostusta, yhdessä viihtymistä, jotakin yhteistä kiinnostuksen ja keskustelemisen aihetta, ja ihan varmasti kiinnostusta toiseen ihmiseen. On maailman luonnollisin asia ryhtyä käpälöimään ja kiksauttelemaan naisen kanssa, johon on syntynyt noin läheinen suhde. Näin ei välttämättä tapahdu, mutta satavarmasti tuollainen ajatus käy molemmilla mielessä, jos ihmisten välillä on ylipäätään jotakin vetovoimaa. Vaikka kuinka koetat takoa päähäsi jotain lapsellisia tekopyhyyksiä, että ystävät ovat oma juttunsa ja panokaverit ynnä seurustelukumppanit toinen juttu, niin ei auta. Jos kumpikin haluaa toista, niin peitto heiluu ennen pitkää, näin se menee. Sitten vaan pitää koettaa tulla asian kanssa toimeen. Mutta on se kaverinkin kanssa paneminen hienoa, jos homma osataan oikein hoitaa.

 

[Draco]

Allekirjoittaneelle em. kerta oli ensimmäinen, kun tälläinen ''kaverikortti'' pelattiin, vaikkei sitä varsinaisesti suoraan sanottukkaan. Siksi tämä uusi ja vieras tilanne itselle olikin, johon on vaikea suhtautua. Jopa hieman pelottavaa, koska minulla ei ollut mitään tietoa miten asiaan pitäisi reagoida.

Tähän voisi sanoa, että selkeyttä ei tule mistään muusta tilanteeseen, kuin miettimällä, mitä itse haluaa. Noissa tilanteissa tulee turhan helposti lähdettyä mukaan siihen, mitä toinen haluaa, vaikka se ei todellisuudessa ole se, mitä itse haluaa. Ja tietääkö se toinenkaan kirkkaasti, että haluaa sitä kaveruutta?

Että siinä voi vähän miettiä sen tulevaisuuden realismia. Esim. sanoit, että kävit treenien jälkeen laittamassa ruokaa naisen luona ja katsomassa leffaa. Tuo menee vähän enemmän treffailun puolelle, kuin ihan perus kaveruuden. Jos sitten jatkossa löytäisit itsellesi kumppanin, niin vaikka tiedän, että on niitäkin naisia, joita ei ehkä haittaisi vaikka jatkaisit tuota kaveruutta samaan malliin, niin kyllä valtaosan kanssa tulisi varmaan ongelma eteen.

Tästä vielä kiinni tähän sueraavaan, mikä on tosi:

Tuo ettei itseään voi muuttaa on ihan omasta halusta kiinni. Jos jatkuvasti tulee kaverikorttia, niin jotain on pielessä.

Mutta ei pelkästään mielestäni tuo, vaan on pyrittävä luomaan ennakko-odotuksia koko juttuun, niin hyvin kuin pystyy, sen mukaan, mitä on oikeasti itse haluamassa. Ei aina hellpoa, mutta silloin vielä paljon vaikeampaa, jos ei luo.

Siitä on sitten tosiaan helpompi miettiä, että mikä on sen ystävyyden määritelmä, jos sellaista tulisi olemaan, koska mielestäni noissa tapauksissa, että lähdettiin romanttisin ajatuksin ja päädytään kaveriuteen, päädytäänkin itseasiaasa usein johonkin määrittelemättömään. Kaveruus on mahdollista, mutta se tarkoittaisi, että ennakko-odotusten pitäisi muuttua aika radikaalisti ja sen pitäisi olla molemmille ok. Monesti siinä käy vaan niin, että sitten kun rupeaa tulemaan elämässä seuraavia käänteitä, niin tuollaiset ei sitten kumminkaan jatku.

Vähän niinkuin sinut otettaisiin firmaan toimitusjohtajaksi, olet siinä kaksi viikkoa ja tullaan sanomaan, että sinun osaltasi homma muuttuu. Saat jäädä, mutta maksimissaan varastomieheksi. On se mahdollista, mutta harvemmin todellisuutta.

 

[heisenberg196]

Tähän voisi sanoa, että selkeyttä ei tule mistään muusta tilanteeseen, kuin miettimällä, mitä itse haluaa. Noissa tilanteissa tulee turhan helposti lähdettyä mukaan siihen, mitä toinen haluaa, vaikka se ei todellisuudessa ole se, mitä itse haluaa. Ja tietääkö se toinenkaan kirkkaasti, että haluaa sitä kaveruutta?

Hyvin sanottu. Juuri siksi eilen hänelle ilmoitin, että on asiaa joka hänen tulee tietää. Vastaus oli, että ''haluisin jo kovasti tietää''. Nähdään sitten ensi viikolla ja sanon sanottavani. Itselle tuli helpottunut olo jo pelkästään tämän keskustelun tarpeen esilletuomisesta. Aikalisälle on tarvetta, jotta omat tunteet saa haudattua.

 

[Eikka86]

Hyvin sanottu. Juuri siksi eilen hänelle ilmoitin, että on asiaa joka hänen tulee tietää. Vastaus oli, että ''haluisin jo kovasti tietää''. Nähdään sitten ensi viikolla ja sanon sanottavani. Itselle tuli helpottunut olo jo pelkästään tämän keskustelun tarpeen esilletuomisesta. Aikalisälle on tarvetta, jotta omat tunteet saa haudattua.

Olen kieltämättä melko yksinkertainen otus mutta miten tuommoisen asian tekeminen itseään isommaksi palvelee kumpaakaan? Eikä tuommoisen asian voisi käydä läpi helpomminkin pelaamatta mitään parisuhdepelejä.

Ymmärtääkseni olette tavannut suhteellisen vähän aikaa sitten, pannut joku aika sitten ja viimeisenä neito on kertonut haluavansa olevan vain kaveria. Sinä olet ihastunut ja haluaisit enemmän, eikö tuo asia olisi pitänyt käydä tuossa hetkessä läpi ja toivottaa hauskaa loppuelämää tai jatkaa peiton heiluttelua?

Semmosena loppukaneettina voitaneen todeta, ettei naisten viestittelystä kannata tehdä mitään tulkintoja ilman selkeitä sanoja asian suhteen. On täysin lantinheittoa ja turhaa puuhaa.

 

[Nick Neim]

Olen kieltämättä melko yksinkertainen otus mutta miten tuommoisen asian tekeminen itseään isommaksi palvelee kumpaakaan? Eikä tuommoisen asian voisi käydä läpi helpomminkin pelaamatta mitään parisuhdepelejä.

Olen kyllä vastarannan kiiski tästä. Jos on viikko lomailtu yhdessä Lapissa, muutenkin hengailtu vähän enemmän kuin satunnaisen panokaverin kanssa ja tapailu on ollut intensiivistä, toistuvaa ja aloitteetkin ovat tulleet (useammankin kerran?) naiselta, niin kyllähän tuo asia kannattaa käsitellä läpi. Myönnetään, kuuluu muutenkin omaan luonteenpiirteeseeni käsitellä asiat selviksi, vaikka aina niihin ei ehkä tarvetta olisikaan, mutta mielestäni tilanteen selväksi tekeminen naiselle(kin) olisi ihan järkevää ja ennen kaikkea hyvää käytöstä.

 

[Eikka86]

Olen kyllä vastarannan kiiski tästä. Jos on viikko lomailtu yhdessä Lapissa, muutenkin hengailtu vähän enemmän kuin satunnaisen panokaverin kanssa ja tapailu on ollut intensiivistä, toistuvaa ja aloitteetkin ovat tulleet (useammankin kerran?) naiselta, niin kyllähän tuo asia kannattaa käsitellä läpi. Myönnetään, kuuluu muutenkin omaan luonteenpiirteeseeni käsitellä asiat selviksi, vaikka aina niihin ei ehkä tarvetta olisikaan, mutta mielestäni tilanteen selväksi tekeminen naiselle(kin) olisi ihan järkevää ja ennen kaikkea hyvää käytöstä.

Kyllä juuri näin, ongelmana ilmeisesti on nykyajan pelaaminen asian kanssa. Voidaan pitää tai keskustella (sovellusten avulla) useamman vaihtoehdon kanssa ja sitten ei osata käydä asiaa läpi riittävän suoraan. Kaveruudessa ei itsessään ole mitään pahaa mutta ei siitä kyllä enää parisuhdetta muodosteta ekan kaverikortin jälkeen.

Omalla kohdalla pariutuminen tapahtui ikäänkuin kaveriuden kautta, tavattiin yhteisten kaverien välityksellä ja saatettiin baarissa pussailla muutamana kertana. Aikaa kului ja pyörittiin samoissa paikoissa, jonkun ajan päästä juteltiin puhelimessa päivittäin sekä heiluttiin samoissa porukoissa. Tässä kohti ei siis ollut mitään panemista tai keskustelua mistään seurusteluasioista, elämä vei nuorena minne vei.

Sitten aikanaan asia käytiin melko nopeasti läpi kysymyksellä halukkuudesta muuhunkin kuin pelkkään lihallisuuden himoon ja siitä se lähti. Jos tuolloin jompikumpi ei olisi muuta halunnut niin luonnollisesti oltaisiin jatkettu eri suuntiin.

 

[heisenberg196]

Olen kieltämättä melko yksinkertainen otus mutta miten tuommoisen asian tekeminen itseään isommaksi palvelee kumpaakaan? Eikä tuommoisen asian voisi käydä läpi helpomminkin pelaamatta mitään parisuhdepelejä.

Ymmärtääkseni olette tavannut suhteellisen vähän aikaa sitten, pannut joku aika sitten ja viimeisenä neito on kertonut haluavansa olevan vain kaveria. Sinä olet ihastunut ja haluaisit enemmän, eikö tuo asia olisi pitänyt käydä tuossa hetkessä läpi ja toivottaa hauskaa loppuelämää tai jatkaa peiton heiluttelua?

Itseään isommaksi? Minulle ei nyt ihan aukea tämä logiikka, joten taidan olla vielä pykälää sinua yksinkertaisempi.

Kiitos palstalaisten, ajattelen itsekin, että tilanteessa asiasta keskusteleminen on elinehto, jota samalle sivulle tässä ihmissuhteessa pääseminen vaatii. Kyllä minua ainekin kiinnostaisi syy sille, että miksi yhteydenpito ja aktiivisuus verrattain uudessa, mutta molemmille osapuolille mukavassa ihmissuhteessa loppuisi kokonaan tai muuttaisi muotoaan. Yritän kaiken aikaa oppia omista kommunikaatio-ongelmista eroon ja käsitellä asioita puhumisen kautta.

En siis ole nostamassa itseäni jalustalle, aion vain kertoa mitä ajattelen. Kuten joku edellä mainitsikin, niin minulla ei käytännössä ole mitään menetettävää. Ok, ehkä kaveruus/ystävyys menee siinä ja yhteydenpito voi loppua kokonaan, mutta olisi väärin leikkiä ystävää, joka ei vilpittömästi sitä hänelle pysty olemaan. Kuten sanoin, niin yritin kyllä - tie vain nousi pystyyn.

Elämä jatkuu.
By the way, ko. naisen siskosta tuli tinderissa match…

 

[444]

Elämä jatkuu.
By the way, ko. naisen siskosta tuli tinderissa match…

Uutta matoa vaan koukkuun. :D

Ihan pakko ottaa kantaan keskusteluun, jossa on puhuttu siitä, voiko mies ja nainen olla seksisuhteen jälkeen pelkkiä kavereita. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä voivat. 3,5 vuotta sitten tapasin Tinderin kautta naisen ja siinä kolisivat kemiat siihen malliin vastakkain, että oksat pois. Peitto heilui ja kivaa oli. Huomattiin kuitenkin, että ei tästä parisuhteeksi asti ole oikein mitenkään. Hän sen asian otti ensimmäisenä puheeksi, mutta hyvin samoilla linjoilla oltiin. Itse en ollut eron jälkeen oikeastaan lainkaan valmis suhteeseen ja välimatkakin oli Espoon ja Lappeenrannan välillä vähän turhan raaka. Sovittiin, että yritetään pysyä ystävinä, koska yhteys oli kuitenkin äärimmäisen vahva. Oli kuin olisin tavannut sielunkumppanini.
No, ystävyys jatkui. Samoin seksi. Se ei ollut tarkoitus, eikä toki myöskään ihan säännöllistä, mutta hyvin usein yövyttiin toistemme luona ja noina kertoina seksi oli ikään kuin vakio lopputulos. Puhuttiin monesti siitä, että ei vain pitäisi, koska molemmilla oli kuitenkin vakaa aikomus löytää se parisuhde. Ainakin itselleni tuollainen FWB-suhde kuitenkin oli kuin parisuhteen korvike, eli usein oli sellainen fiilis, että eihän tässä mitään parisuhdetta kaipaa, kun on tuollainen kaveri olemassa. Tämä tilanne jatkui yli vuoden, välillä seksiä oli usein ja välillä harvemmin. Lopulta kävimme n. 2 vuotta sitten yhdessä Keski-Euroopassa reissussa, ja sinne vuoristoon ajoittuu ja sijoittuu viimeinen kertamme ”sillai”.
Nykyään näemme 1-2 kertaa viikossa ja jutellaan viesteitse lähes päivittäin. Toisinaan myös puhelimessa. Ystävyys itsessään on syventynyt, kun tietynlainen jännite väliltämme poistui. Kerrassaan upea nainen, joka osaa haastaa minua juuri oikealla tavalla ja sparrata eteenpäin, pystyy kohtaamaan minut juuri sellaisena kuin olen ja hyväksyy juuri minut. Hänen jälkeensä on tullut myös muita, mutta ei heidän kanssaan jäänyt sellaista tunnetta, että tätä kannattaisi jatkaa. Ei mitään niin painavaa syytä, etteikö sitä ovea olisi voinut sulkea.

Nykyinen suhteeni on kestänyt kohta vuoden. Jälleen on välimatkaa, mutta toisaalta sitten kun nähdään, niin se tapaaminen kestää pari viikkoa kerrallaan. Sinänsä hyvä, koska yhdessäolo on niin intensiivistä, kaikilla tasoilla, että vaatii myös palautumista omissa oloissaan. Ja sitten näinä viikkoina, kun on yksin, niin alkaa vain vituttaa se, että ei voi vaikka yhtä iltaa viettää juuri sillä hetkellä sylikkäin. Tai voisi, jos jaksaisi sen takia taittaa 2,5 tuntia maantietä yhteen suuntaan. Mutta tässä suhteessa palikat on sikäli kohdallaan, että olemme toisillemme aivan kaikesta hyvin avoimia ja rehellisiä. Niin hyvistä kuin ikävistäkin asioista. Olen kertonut hänelle myös suhteestani tähän ystävääni kaiken ja vaikka aistinkin pientä mustasukkaisuutta, niin hän myös avoimesti kertoo, kun asia häiritsee. Ja sitten asioista keskustellaan. On hyvin vapauttava tunne, kun oikeasti haluaa kertoa kaiken, mitä milloinkin elämässä tapahtuu ja tietää, että toinen kykenee ottamaan sen vastaan. Pystyy kannattelemaan itseään ja ottamaan vastuun omista tunteistaan. Ei tällaista olisi osannut vielä vuosi sitten edes uneksia, että 37-vuotiaana tapaisi sellaisen naisen, jonka kanssa on valmis viettämään lopun elämäänsä. Helvetillistä duunia tämä on vaatinut itsensä kanssa, että on saanut edes osan niistä menneisyyden peikoista karistettua pois.

 

[pettter]

Jaksatteko tekään enää suuttua tai pahoittaa mieltänne siitä, jos tyttöystävänne lähtee aina välillä viikoksi tai kahdeksi jonkun piripään matkaan? On sitä itselläkin omat vastaavat rällästysreissut, missä ei jaksa mihinkään viesteihin tai puheluihin vastailla. Ei sitä voi toiseltakaan vaatia.

 

[Konson Antti]

Jaksatteko tekään enää suuttua tai pahoittaa mieltänne siitä, jos tyttöystävänne lähtee aina välillä viikoksi tai kahdeksi jonkun piripään matkaan? On sitä itselläkin omat vastaavat rällästysreissut, missä ei jaksa mihinkään viesteihin tai puheluihin vastailla. Ei sitä voi toiseltakaan vaatia.

Jos vaimoni ja samalla pienten lastemme äiti lähtisi jonkun piripään matkaan kahdeksi viikoksi, niin en voisi sanoa että suuttuisin. Naurattaisi kyllä

 

[TAM]

Noniin, itsellä on tässä aika vaihtelevat fiilikset. Tämä liittyy osin tuohon edellä olleeseen kaverikeskusteluunkin.

Avioerosta on aikaa sellainen 2,5 vuotta eikä tässä ole ollut oikein kiinnostustakaan mihinkään vakavampaan uuteen suhteeseen.

Mutta koko ajan elämässä on pyörinyt mukana samanikäinen naispuolinen kaveri. Olemme itseasiassa tunteneet jo ala-asteelta lähtien mutta sitten silleen vaihtelevasti pidetty yhteyttä. Jossain lukion jälkeen taisi mennä kymmenisen vuotta että ei oltu missään tekemisissä. No, mutta tässä sitten ajan mittaan ja erityisesti viimeisen vuoden aikana olen huomannut ihastuneeni aika vahvasti tähän kyseiseen naiseen. Ja olen ollut varovaisen toiveikas sen suhteen että tunne ei ole täysin yksipuolinen. Sellaisen reilun vuoden verran olemme tehneet kaikkea pientä kivaa yhdessä eli käyneet kävelyillä ja syömässä ja leffassa ja joissain juhlissa olemme olleet toistemme aveceja jne. Seksi ei ole ollut kuviossa mukana mutta sellaista kevyttä halailua toki.

Sellainen pieni ongelma tässä on, että hän on naimisissa. Ja tunnen hänen miehensäkin kun tässä samalla kulmalla asutaan ja on samanikäisiä lapsia. Siinä mielessä olen ollut tässä ihan onnellisessa asemassa että olen saanut viettää tämän naisen kanssa aikaa kaikenlaisissa kivoissa jutuissa ja kaikki arjen tylsät ja harmaat rutiinit ovat jääneet sitten sinne kotioloihin. Eli vähän sellainen rusinat pullasta tilanne itselle.

Niin, no, tosiaan olen häneen ollut ihastunut ja tiedostanut kyllä että toisellakin osapuolella on jotain tunteita minua kohtaan. Mutta ei niistä ole koskaan puhuttu. Enemmänkin lakaistu maton alle piiloon ja oltu hiljaa. Silleen suomalaisittain.

Nyt sitten muutama viikko sitten lähdin käymään treffeillä erään uuden tuttavuuden kanssa ja tästä lähti ehkä sitten tämä kuvio menemään vaikeaksi. Tai helpoksi. Tämän treffikumppanin kanssa ei kyllä synkannut yhtään eli siitä ei seurannut mitään, mutta tässä vaiheessa tämän ihastukseni viesteistä pystyi jo ihan lukemaan että omat treffini olivat hänelle todella kova paikka. Siis siinä mielessä että pelkäsi menettävänsä minut jos löydän jonkun uuden naisen.

Tuon jälkeen on sitten tilanne vähän eskaloitunut siihen malliin että eilen kävelyllä aloimme tämän naimisissa olevan ihastukseni kanssa puhua siitä miten rikki hän on. Hänellä on kotona kaikki hyvin mutta toisaalta kaipaa ja ikävöi minua. Eikä kasetti kestä tätä tilannetta.
Eilen sitten jo vähän päädyttiin siihen että oltaisiin näkemättä ja vaikka viestittelemättäkin, jotta hän saisi ajatukset kasaan ja tietäisi mitä haluaa tehdä. Itse olin aika rikki tuosta suunnitelmasta, koska hänestä on tullut todella tärkeä minulle.

No, se suunnitelma nyt ei kovin pitkään kestänyt tuossa muodossa vaan kävin tänään aamupäivällä hänen luonaan juttelemassa. Tuli puhuttua lopultakin aikalailla kaikesta. Ihastuminen on ihan molemminpuolista. Molemmat viihdymme toistemme seurassa ja kaipaamme yhteisiä juttuja. Ja olemme toisillemme enemmän kuin ihan vaan kavereita. Mutta hänellä on edelleenkin kotonakin kaikki hyvin (tai ainakin "hvyin"). Lopulta päädyimme siihen että jatketaan nyt toistaiseksi kuten tähänkin asti, jos hänellä sen kasetti kestää. Toivomme siis että auttaa asiaa kun on saanut nostettua kissan pöydälle ja puhuttua asiat läpi.

Saapa nähdä. Toivon todella että voimme jatkaa edes jollain tasolla yhteydenpitoa, koska hänestä on tullut vähän liiankin tärkeä minulle. Itseasiassa saan häneltä kaikki parisuhteen hyvät puolet (seksiä lukuunottamatta, mutta se nyt lapsiperhearjessa ei muutenkaan kuulu asiaan:)), eikä minun tarvitse kärsiä niistä huonoista puolista. Eli itselleni tämä on ollut ihan win-win tilanne. Mutta ymmärrän kyllä että hänellä alkaa olla vaikeaa pitää hommaa kasassa henkisesti.

Niin ja kun eilen sovimme siitä ettei nähtäisi hetkeen, niin se aika nopsaan spinnattiinkin siihen että näemmekin tänään kaksi kertaa kun illalla lasten futistreenien aikaan menemme kävelylle. Noin normaalisti olemme nähneet 0-2 kertaa viikossa.

Tässä viestissä ei nyt oikeastaan ollut sen kummempaa kysymystä tai avointa juttua, koska itselleni homma on aika selkeä ja on enemmänkin tästä toisesta osapuolesta kiinni että miten homma tulee jatkumaan. Mutta ajattelin että saa vähän omia ajatuksia järjestykseen kun niitä kirjoittaa.

 

[Trimmer]

@TAM Ottaisin etäisyyttä, hän ei tule puolisoaan jättämään, itse viheltäisin pelin poikki ja tack och adjö.