Naisasiat

[Breeze Harbour]

Tänään tapasin harrastukseni Pokemon Go:n parissa erittäin sievän naisihmisen, joka päälle päin vaikutti suurin piirtein minun ikäiseltä. Oltiin molemmat sattuman saattelemana samalla raidilla kymmenen minuuttia ennen sovittua aloitusta ja ehdittiin siinä juttelemaan niitä ja näitä. Hän on kuulemma muuttanut vastikään Chilestä takaisin Helsinkiin ja aloittanut pelaamisenkin vasta hiljattain. Sanoin tälle naiselle että tämmönen level 40 konkari voi kyllä tarvittaessa neuvoa aloittelijaa :D

Oli kuulemma kämppisfrendinsä vanavedessä aloittanut lopulta itsekin pelaamaan. Ihan kiva oli pitkästä aikaa jutella samanhenkiselle vastakkaisen sukupuolen edustajalle, joka oli niin ulkoisesti kuin jutuiltaankin just mun tyyppiä ja jolla vaikutti parinkymmenen minuutin näkemisen perusteella olevan hyvä huumorintajukin.

Noh, sen oon kyl oppinu, että ikinä ei voi tietää mitä elämä seuraavaksi eteen tuo ja olihan tämä tapa jolla me tänään tavattiin ja alettiin yhtäkkiä juttelemaan ikään kuin oltaisiin aina tunnettu toisemme kertakaikkiaan sattuman sanelema.

Samanhenkisiä ihmisiä on aina ihana löytää, kehittyi siitä parisuhdetta taikka vahva ystävyyssuhde. Mut mul on ollu koko illan tosi onnellinen olo että sain tavata tän naisen. Leijailen tän illan cloud ninella ja huomenna jatkuu henkinen valmistautuminen työhaastikseen! Uus tuuletinkin tuli jo Viikistä vanhan tilalle, joten ei tarvi kärvistellä helvetin liekeissä ensikään yönä. Semmosta.

PS. Oon muuten moneen kertaan todennut pelikavereilleni, että tuskin tulen ikinä tyttöystävää löytämään ainakaan tän pelin kautta. Tyttöystävää en vielä löytänyt, mutta naispuolista juttuseuraa näin ensi alkuun joten mene ja tiedä :)

 

[Beagle Boy]

Nyt kaivataan hopeakettujen tukea.

Olemme tekemässä kotona pintaremonttia ja vaimoni haluaa osallistua. Olen nyt maalaassa toista kierrosta ja huomasin, että vaimokulta ei ole kovin huolellinen maalari.

Kuinka annan palautteen asiasta niin, että sopu säilyy mökissä?

 

[godofthunder]

Nyt kaivataan hopeakettujen tukea.

Olemme tekemässä kotona pintaremonttia ja vaimoni haluaa osallistua. Olen nyt maalaassa toista kierrosta ja huomasin, että vaimokulta ei ole kovin huolellinen maalari.

Kuinka annan palautteen asiasta niin, että sopu säilyy mökissä?

Ihan sillee fiksusti näytät. "Hei, kun maalasit tuosta, niin huomaatko itse et ihan tasaista pintaa ei tullut?" Ja sitten opetat, miten se kuuluu tehdä, että pinnasta tulee haluttu. Pääset helpommalla jatkossa, ja rouva oppii samalla maalaamaan.

 

[Turha Kaukalo]

Ihan sillee fiksusti näytät. "Hei, kun maalasit tuosta, niin huomaatko itse et ihan tasaista pintaa ei tullut?" Ja sitten opetat, miten se kuuluu tehdä, että pinnasta tulee haluttu. Pääset helpommalla jatkossa, ja rouva oppii samalla maalaamaan.

Veli hyvä! Miksi annat tuollaisen "neuvon"? Kyseessähän on klassinen lose-lose situation, jossa parasta on että odottaa kesäistä ukkosilmaa, jonka aikana evakuoi talonsa elävästä materiaalista ja tuikkaa nurkasta mökin tuleen. Ellei sitten tahdo elää huonosti maalatussa talossa.

Mitään ei ole tehtävissä.

 

[godofthunder]

Veli hyvä! Miksi annat tuollaisen "neuvon"? Kyseessähän on klassinen lose-lose situation, jossa parasta on että odottaa kesäistä ukkosilmaa, jonka aikana evakuoi talonsa elävästä materiaalista ja tuikkaa nurkasta mökin tuleen. Ellei sitten tahdo elää huonosti maalatussa talossa.

Mitään ei ole tehtävissä.

Aattelin vaan, kun tuolla oon ite pärjännyt kohta 12 vuotta. Mutta, toki tuo "kill it with fire"- tyyppinen ratkaisu on ihan yhtä toimiva.

 

[Beagle Boy]

Aattelin vaan, kun tuolla oon ite pärjännyt kohta 12 vuotta. Mutta, toki tuo "kill it with fire"- tyyppinen ratkaisu on ihan yhtä toimiva.

Meillä tulee kesällä jo 15 vuotta täyteen ja en vielä ole löytänyt toimivaa tapaa tällaiseen tilanteeseen. Menen varmaan @Turha Kaukalo metodilla. Varmaan kaikille parempi. Oli jo aamulla sen verran ikävää mulkoilua kun pesaisin telat uusiksi...

 

[Turha Kaukalo]

Olenko juuri yllyttänyt ihmistä tuhopolttoon ja vakuutuspetokseen?

 

[DonTirri]

Nyt kaivataan hopeakettujen tukea.

Olemme tekemässä kotona pintaremonttia ja vaimoni haluaa osallistua. Olen nyt maalaassa toista kierrosta ja huomasin, että vaimokulta ei ole kovin huolellinen maalari.

Kuinka annan palautteen asiasta niin, että sopu säilyy mökissä?

Josset pysty antamaan vaimollesi palautetta jostain mitä hän on tehnyt väärin tai huonosti ilman että hän siitä suuttuu tai joudut miettimään suuttuuko... ei kyseinen suhde ole terve.

 

[Breeze Harbour]

Josset pysty antamaan vaimollesi palautetta jostain mitä hän on tehnyt väärin tai huonosti ilman että hän siitä suuttuu tai joudut miettimään suuttuuko... ei kyseinen suhde ole terve.

@Beagle Boy ymmärtääkseni kysyi, kuinka asia tulisi ilmaista mahdollisimman hienovaraisesti loukkaamatta, eikä suinkaan pitäisikö olla sanomatta mitään.

 

[Beagle Boy]

Josset pysty antamaan vaimollesi palautetta jostain mitä hän on tehnyt väärin tai huonosti ilman että hän siitä suuttuu tai joudut miettimään suuttuuko... ei kyseinen suhde ole terve.

Voin vakuuttaa sinulle, että parisuhteemme on erittäin tasa-arvoinen ja terve. Älä huoli. Vaimokultani on vain hieman sellainen, että läheiseltä palautteen vastaanottaminen on hieman haastavaa. Hän tietää sen myös itse.

Alkuperäinen kysymykseni olikin kieli poskessa heitetty, koska tiedän tuloksena olevan ensin mökötys ja se jälkeen asiaa käydään läpi.

 

[Breeze Harbour]

Vaimokultani on vain hieman sellainen, että läheiseltä palautteen vastaanottaminen on hieman haastavaa. Hän tietää sen myös itse.

Voi nyt perkele. Ihan oma mutsi tuli mieleen kuvauksestasi, etenkin kun vasta tänään viimeksi oli pieni sota hänen kanssaan... Palaute menee tosiaan jatkuvasti kuuroille korville ja tuloksena turhaudumme yleensä toisiimme vuoronperään. On nää läheissuhteet välillä kyl yhtä taistelua.

Oon todennut että itelle ei kyseinen ihmistyyppi tulisi ikinä toimimaan parisuhteissa. Toki silti rakastan äitiäni mutta melko hankalaksi hän sen välillä tekee olemalla sellainen kuin on.

EDIT: Myönnetään nyt silti toki, että en ole itsekään aina ollut riittävän vastaanottavainen hänen palautteensa suhteen. Tästä syystä ajaudumme yhä jatkuvasti erimielisyyksiin.

 

[Turha Kaukalo]

Voin vakuuttaa sinulle, että parisuhteemme on erittäin tasa-arvoinen ja terve. Älä huoli. Vaimokultani on vain hieman sellainen, että läheiseltä palautteen vastaanottaminen on hieman haastavaa. Hän tietää sen myös itse.

Alkuperäinen kysymykseni olikin kieli poskessa heitetty, koska tiedän tuloksena olevan ensin mökötys ja se jälkeen asiaa käydään läpi.

Tuota noin, koska täällä on joskus vähän totisempia poikia, niin kerron minäkin, että en tosissani ehdottanut tuhopolttoa. Vakuutuspetoksesta en sano mitään.

 

[godofthunder]

Tuota noin, koska täällä on joskus vähän totisempia poikia, niin kerron minäkin, että en tosissani ehdottanut tuhopolttoa. Vakuutuspetoksesta en sano mitään.

No mitä helvettiä ? Onhan uuden rakentaminen aina parempaa kun vanhan maalaaminen ? Ihme neiteilyä, hyvällä tuurilla vielä rakennusteollisuus kiittää.

Nojoo, onhan tää parisuhteessa eläminen yhtä taiteilua, vaikka päälle kymmenen vuotta ollaan yhdessä oltu. Aina oppii jotain uutta.

 

[Jymäkkä]

Olenko juuri yllyttänyt ihmistä tuhopolttoon ja vakuutuspetokseen?

Just näiden juttujen takia sä et saa avata viestiketjuja =D

 

[Breeze Harbour]

Just näiden juttujen takia sä et saa avata viestiketjuja =D

Veit sanat suustani veli.

 

[Turha Kaukalo]

Just näiden juttujen takia sä et saa avata viestiketjuja =D

Veit sanat suustani veli.

Päällimmäinen tunteeni tällä hetkellä on pettymys. Tunne kohdistuu teihin.

Ja jottei mentäisi aiheesti lopullisesti sivuun, kun pari poikuus tallella olevaa jätkää käy vittuilemassa (EI TUNNU MISSÄÄN !! -TAKE my world! ) niin kerron, että torstaina pesäpallokatsomossa näin lesboparin.

 

[Jymäkkä]

Päällimmäinen tunteeni tällä hetkellä on pettymys. Tunne kohdistuu teihin.

Ja jottei mentäisi aiheesti lopullisesti sivuun, kun pari poikuus tallella olevaa jätkää käy vittuilemassa (EI TUNNU MISSÄÄN !! -TAKE my world! ) niin kerron, että torstaina pesäpallokatsomossa näin lesboparin.

No perhana. Meenköhän nyt suinpäin miinaan, mutta tuon heittoni oli kyllä tarkoitus olla harmiton ja hauska läppä, sinullekin. Vilpittömät pahoittelut, jos näin ei ollut.

 

[Turha Kaukalo]

No perhana. Meenköhän nyt suinpäin miinaan, mutta tuon heittoni oli kyllä tarkoitus olla harmiton ja hauska läppä, sinullekin. Vilpittömät pahoittelut, jos näin ei ollut.

No perhana. Astelit miinaan suoraan. Huumorilla tässä heitin. Taisin olla vähän epäselvä.

 

[Jymäkkä]

No perhana. Astelit miinaan suoraan. Huumorilla tässä heitin. Taisin olla vähän epäselvä.

No hyvä. Ja kyllä, minusta olit vähän epäselvä, eli siis kännissä. Mut joo, oikeesti luulin sun loukkaantuneen tosissas ;)

 

[pernaveikko]

Olihan siitä taas tänäkin kesänä juttua kuinka elokuussa erotaan raskaan kesän jälkeen. Kaverin muija taisi nyt läksiä lopullisesti ja luonnollisesti on se neljävuotias muksukin mietittävänä.

Ei ole minullakaan ollut helpoin kesä ja pientä kehityskeskustelua on käyty retkien ja pelien määrästä. Ei se nyt niin paljoa ole, jos MM-kisoissa on 64 ottelua ja muutamassa rokkikonsertissa käy. Tämän voi vielä pelastaa, mutta kaveri oli vähän sitä mieltä, että kyllä nyt tuo oli tuossa.

 

[Turha Kaukalo]

Ei se nyt niin paljoa ole, jos MM-kisoissa on 64 ottelua ja muutamassa rokkikonsertissa käy.

Minäpä otin eukon konserttiin messiin. Oikein mukavaa oli. Sitten seuraavana päivänä vielä käveleskeltiin Tallinnassa ja sen semmoista.

Oli kyllä mahtavaa kuunnella November Rainia livenä vaimon kanssa. Suosittelen. Parisuhde voi sen jälkeen erinomaisesti. Kiitos, Axl.

 

[pernaveikko]

Minäpä otin eukon konserttiin messiin. Oikein mukavaa oli. Sitten seuraavana päivänä vielä käveleskeltiin Tallinnassa ja sen semmoista.

Oli kyllä mahtavaa kuunnella November Rainia livenä vaimon kanssa. Suosittelen. Parisuhde voi sen jälkeen erinomaisesti. Kiitos, Axl.

Olen harkinnut samaa, mutta tilanne taitaa olla vähän sellainen, että tyttö ei enää halua lähteä olettaen minun kuitenkin haluavan mennä ilman häntä. Ei se tietysti aivan väärässäkään ole.

Mainitsemani kaveri oli muuten Tallinnassa juurikin eukkonsa kanssa ja parin viikon päästä ollaankin jo eroamassa. Ei tuo ehkä olekaan sataprosenttisen toimiva konsepti, vaikka paperilla kuulostaa todella hyvältä.

 

[Breeze Harbour]

Jaahas, tuli sitten ensimmäistä kertaa ikinä käytyä "puoli"sokkotreffeillä eli itse tiesin etukäteen että tällaiset treffit oli sovittu mutta tämä toinen osapuoli ei. Vähän vaivautuneissa merkeissä lähti homma liikkelle kun tämä naikkonen, vaikka joten kuten ennestään tunnettiinkin ei tainnut aluksi oikein kässätä mistä oli kyse ja hermostuneena siinä selaili kännykkäänsä. Noin tunti siinä istuttiin mäkkärissä ja kyllä me sitten siinä loppua kohden juteltiin jo niitä näitä, vaikkakin oikeastaan itse toimin siinä jatkuvasti aloitteen tekijänä.

Onhan se vähäsen haastava lähtökohta treffeille kun toinen ihan selkeesti jännittää koko tilannetta ja tiedän hyvin tunteen sillä olen itse ollut menneisyydessä se jännittävä osapuoli. Ei mulla vielä oikein mitään sen suurempia tunteita tätä naista kohtaan kehittynyt mutta samoissa kaveripiireissä liikutaan joten ei sitä tiedä jos hän vaikka ensi kerralla olisi jo hieman itsevarmempi.

Tulin treffeiltä junalla takaisin kotihoodeille, lähdin pyöräilemään asemalta kotia kohti ja siinä matkalla sitten tuli vastaan tämä aiemmassa viestissä mainitsemani Pokemon Go:ta (kenties?) aloitteleva leidi. Nyt vasta näin ensi kertaa hänen silmänsä, aiemmin oli "piiloutunut" aurinkolasien taakse. Moikattiin vaan ohimennen ja vaihdettiin hymyjä. Oli aika kiva fiilis tuon episodin jälkeen pitkän ja raastavan päivän päätteeksi. Äsken vasta pääsin oikeastaan ensimmäistä kertaa kotiin rentoutumaan kunnolla koko päivän aikana.

Ja huomenna onkin sitten jo paluu koulun penkille, johan tässä tulikin lomailtua. Onneks ulkona on viel lämmin! Nauttikaa näistä viimesistä kesäviikoista toverit! Mä nautiskelen joka hetkestä.

 

[PataJaska]

Kirjoittelin tänne aiemmin meneillään olevasta avioerostani, ja voisin vähän jatkaa..

Tässä on nyt pari kuukautta asuttu erillään, ja odotellaan kun ero astuu virallisesti voimaan tuolla loppusyksystä. Kaikki käytännön asiat on aikalailla hoidettu, mutta edelleenkään minulla ei ole alkanut minkäänlainen surutyö tästä erosta. Ja se on jotenkin jopa pelottavaa. Tiedostan kyllä, että luultavasti kaksi syytä tässä vaikuttaa

1) olen ollut omasta puolestani "henkisesti" (kuten oli aikalailla hänkin) eronnut käytännössä jo vuoden alusta, vaikka saimme paperit vetämään vasta keväällä. Olen siis jollain tasolla jo työstänyt eroa mielessäni

2) olen ollut ison osan kesää töissä, joka on suojellut minua tietyllä tavalla hautautumasta tähän erokuvioon ja pitänyt ajatukset kasassa. Nyt vähän huolettaakin, että minulla alkaa kohta kesäloman jälkimmäinen pätkä, ja se on lähes tyhjä mistään ohjelmasta. Eli miten saan aikani kulumaan ja pään pysymään kasassa

Toki iso tekijä on sekin, että olemme jossain käytännön asioissa edelleen hirveän kiinni toisissamme. Minä esimerkiksi pesen edelleen hänen pyykkinsä (taisin mainitakin, että asumme edelleen käytännössä ihan vierekkäin saman tien eri puolilla), koska hänellä ei edelleenkään ole pyykkikonetta eikä hänen talossaan ole pesutupaa. Tuo on kyllä aivan karmea napanuora, mutta kun mitään vaihtoehtoista järjestelyä ei vain ole. Olen myös ollut hänelle jo pariin otteeseen pakukuskina, kun olemme käytännön asioita hoitaneet hänelle kuten huonekalujen hankintaa sun muuta. Ja lisäksi pojan vuoroasumiskuvioissa olemme koko ajan tekemisissä, joten oikeastaan tuntuu siltä ettemme ole "oikeasti" edes eronneet. Tilanne on käytännössä sama mitä se oli kevättalvella avioliiton loppuvaiheessa: kaksi kumppanuusvanhempaa elävät omia elämiään, ja hoitavat vain pakollisia käytännön asioita yhdessä. Ainoana erona on se, että nyt sitten on virallisesti kaksi kotia, joiden tosin ollessa aivan vierekkäin ei sekään niin kummalliselta tilanteelta tunnu. En sitä sano, oikein yrittämällä yritämme olla olematta tekemisissä toistemme kanssa, mutta hankalaa se on.. ette usko miten absurdia on täällä pestä tulevan ex-vaimonsa pikkupyykkiä ihan muina miehinä :D vaikka se on siis hommana minulle tällä haavaa ihan sama kuin maitokaupassa käynti, ei hetkauta suuntaan ei toiseen. Absurdia se toki silti kiistatta on. Tärkeää on kuitenkin, että pysyisimme väleissä mielellään seuraavat noin vajaat 15 vuotta, jonka jälkeen lapsi voi sitten jo itsenäisesti hengailla omassa elämässään ja päättää missä aikaansa viettää jne.

Lähinnä se tässä mietityttää, että miten tästä tilanteesta pääsisi eteenpäin. Kuten sanoin, ihan oikeasti tuntuu siltä ettemme ole edes eronneet. Eli ei minkäänlainen surutyökään voi edes alkaa, kun tuntuu ettei ole mitään surtavaa.. vain se on valjennut minulle, miten uskomattoman surkeassa tilanteessa avioliittomme tuossa loppuvaiheessa olikaan. Olen vakavasti miettinyt, että pitäisikö tehdä vaikka jokin nettitreffiprofiili, jos vaikka löytäisi jonkinlaista aikuista ajanviettoseuraa. Kauhean nopealta se vain tuntuu, kun avioero ei ole vielä edes lakiteknisesti virallinen (vaikka siis olenkin vuoden alusta jo nähnyt miten tämä tulee päättymään). Mutta kun ei tässä mitkään suhdehommat tietenkään kiinnosta, eikä edes seksin harrastamiseen ei oikein tunnu löytyvän intoa. Katsotaan nyt mitä tuossa lomalla saa itsestään irti..

 

[pernaveikko]

Tuo on kyllä aivan karmea napanuora, mutta kun mitään vaihtoehtoista järjestelyä ei vain ole.

Ostat hänelle pesukoneen. Eihän tuolla tavalla voi elää.

Tuo on aivan puhdasta hyväksikäyttöä.